Ihmisen onni ei ole enää omissa käsissä sen jälkeen kun on mennyt perustamaan perheen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odota seitsemänkymppiseksi, niin siitä eteenpäin lapseton ihminen on sitten täysin oman onnensa nojassa.

Lapsettomalla voi olla ystäviä. Ei perheellinen voi olettaa ja laskea mitään sen varaan, että lapset ja mahdolliset lapsenlapset antavat huomiotaan. Lisäksi ajatus lisääntymisestä vanhuuden turvaksi on todella vastenmielinen - eläkeikääkö tässä pitäisi odotella ja repiä jaksamista siitä? Ap

Niin ne 70-80v ystävät sitten auttaa toisiaan, kun ei ole 40v lapsia pitämässä äitinsä puolia sote-koneistoa ja heikkeneviä palveluja vastaan. Tiedän tarkkaan mistä puhun. +35v ihmisen ei kannata laskea ystävien varaan yhtikäs mitään. Viimeistään siinä iässä kannattaa antaa rakkaudelle valtaa ja perustaa perhe.

Siinä sitten kitkuttaa 20 vuotta lapsiperheessä vastentahtoisesti odottaen vanhuusiän palkintoa... Ja kuolee just kun lapset muutti kotoa, tai huomaa että lapsilla onkin oma elämä jopa toisella mantereella eikä penskat olekaan hoitamassa mammaa. Kannatti uhrata kaksikymmentä vuotta eläen sitku elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perheetön ihminen siis täysin ilman mitään sosiaalisia suhteita tai ei ainakaan osaa välittää kenestäkään muusta kuin itsestään? Sellaisen kuvan ap nyt antaa. Vai perheellinen ihminen voi välittää läheisistä ja tuntea huolta muista kuin itsestään. Vähän epäilen.

Vain perheellisellä on juridisia velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Ap

Ohhoh! No tämä oli uutta! En tiennytkään et lainsäädäntö koskee vain perheellisiä...

Kyllä laki velvoittaa suakin elämään tietyllä tavalla, joka liittyy (tilanteesta riippuen: enemmän tai vähemmän) muihin ihmisiin.

Oletko yksinkertainen vai vittumainen? Kenestä muusta kuin itsestään perheetön on vastuussa? Ap

Sinähän väitit, että vain perheellisellä on juridisia velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Typerä väite. En alkais haukkumaan ketään muita tuossa tilanteessa. (Joka sekin on sinun velvollisuutesi olla haukkumatta. rikoslain mukaan voit syyllistyä tuolla tavalla rikokseen)

Niin kauan ku olet ihmisten kanssa tekemisissä, sua velvoittaa useat juridiset velvoitteet.

Minkä rikoslain mukaan on rikos kysyä ihmiseltä, onko hän yksinkertainen vai vittumainen? Vaikutat käsittämättömän rasittavalta tyypiltä. Veikkaan että sinä olet se joka aiheuttaa perheellesi ongelmia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perheetön ihminen siis täysin ilman mitään sosiaalisia suhteita tai ei ainakaan osaa välittää kenestäkään muusta kuin itsestään? Sellaisen kuvan ap nyt antaa. Vai perheellinen ihminen voi välittää läheisistä ja tuntea huolta muista kuin itsestään. Vähän epäilen.

Vain perheellisellä on juridisia velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Ap

Ohhoh! No tämä oli uutta! En tiennytkään et lainsäädäntö koskee vain perheellisiä...

Kyllä laki velvoittaa suakin elämään tietyllä tavalla, joka liittyy (tilanteesta riippuen: enemmän tai vähemmän) muihin ihmisiin.

Oletko yksinkertainen vai vittumainen? Kenestä muusta kuin itsestään perheetön on vastuussa? Ap

Sinähän väitit, että vain perheellisellä on juridisia velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Typerä väite. En alkais haukkumaan ketään muita tuossa tilanteessa. (Joka sekin on sinun velvollisuutesi olla haukkumatta. rikoslain mukaan voit syyllistyä tuolla tavalla rikokseen)

Niin kauan ku olet ihmisten kanssa tekemisissä, sua velvoittaa useat juridiset velvoitteet.

Minkä rikoslain mukaan on rikos kysyä ihmiseltä, onko hän yksinkertainen vai vittumainen? Vaikutat käsittämättömän rasittavalta tyypiltä. Veikkaan että sinä olet se joka aiheuttaa perheellesi ongelmia. Ap

Ja sinä vaikutat ihanalta positiivisuuden lähettiläältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perheetön ihminen siis täysin ilman mitään sosiaalisia suhteita tai ei ainakaan osaa välittää kenestäkään muusta kuin itsestään? Sellaisen kuvan ap nyt antaa. Vai perheellinen ihminen voi välittää läheisistä ja tuntea huolta muista kuin itsestään. Vähän epäilen.

Vain perheellisellä on juridisia velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Ap

Kaikilla on jurididia velvollisuuksia toisiinsa nähden. Oletko koskaan ostanut, vuokrannut, myynyt tai lainannut mitään? Ihan sinkkunakin löytää äkkiä itsensä pulasta, jos ei noudata sääntöjä ja sopimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perheetön ihminen siis täysin ilman mitään sosiaalisia suhteita tai ei ainakaan osaa välittää kenestäkään muusta kuin itsestään? Sellaisen kuvan ap nyt antaa. Vai perheellinen ihminen voi välittää läheisistä ja tuntea huolta muista kuin itsestään. Vähän epäilen.

Vain perheellisellä on juridisia velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Ap

Kaikilla on jurididia velvollisuuksia toisiinsa nähden. Oletko koskaan ostanut, vuokrannut, myynyt tai lainannut mitään? Ihan sinkkunakin löytää äkkiä itsensä pulasta, jos ei noudata sääntöjä ja sopimuksia.

Miten nämä sinkun velvollisuudet vaikuttavat siihen, mitä valintoja voi elämässä tehdä? Onko tapanasi ohjata keskustelu aina sivuraiteille alkavalla saivarrella jotain asiaan kuulumatonta? Ap

Ihmisen elämä ei koskaan riipu vain itsestä. Joku sinut synnyttää, joku kasvattaa, joku kouluttaa, asut jossain valtiossa kansalaisena. Tyhmää luulla että ihminen voi itse päättää elämästään. Perheen perustaminen on ihmisen oma valinta tai sitten ei mutta se ei muuta tilannetta, aina olet muista riippuvainen.

Toki ei kannata perustaa perhettä, jos ei ymmärrä omaa vastuutaan ja sen ratkaisun lopullisuutta.

Kenestä muusta kuin itsestään sinkku on vastuussa ja kenestä muusta hänen on velvollisuus huolehtia?

Unohdetaan ne juridiset velvollisuudet niin päästään asiaan. Ap

En ole kukaan aikaisemmin kirjoittaneista, mutta kyllähän perheellisyys aiheuttaa laillisia siteitä ihmiselle: puolisoa on elätettävä, samoin lapsia ja huollettava myös. Äitiä, veljeä, kummia tai kaveria ei tarvitse.

Perheessä eläminen voi aiheuttaa ihmiselle sellaisia ongelmia, joita hänellä ei olisi muuten. Vaikkei tulisi somaattisia sairauksia, ei ole mitään takeita siitä, mihin suuntaan puoliso muuttuu avioliitossa, siihen ei välttämättä voi itse vaikuttaa, vaikka panostaisi kuinka. Ei ihminen tiedä sitäkään ennalta, millaisia lapsia saa, muistuttavatko itseä, millaisen temperamentin tuovat tullessaan. Voi käydä hyvin, voi käydä huonostikin. Elämä voi kantaa tai olla kantamatta.

En näe tarvetta leikkiä tyhmää tässä asiassa. En usko mihinkään kohtaloon tai siihen, että ihminen voi kaikissa tspauksissa valita suhtautumisensa. Jos kotona esimerkiksi joku vähän väliä riehuu, kyllä se ennemmin tai myöhemmin menee ainakin jossain määrin ihon alle.

Vierailija kirjoitti:

Perhe on kaiken O ja A.

Ja välissä L ja K, niin jaksaa paremmin.

Älä perusta perhettä. Yksinkertaista. Haetko oikeutusta ratkaisullesi täältä vai mikä nyt kumminkin hiertää?

Vierailija kirjoitti:

Älä perusta perhettä. Yksinkertaista. Haetko oikeutusta ratkaisullesi täältä vai mikä nyt kumminkin hiertää?

Olen perustanut jo. Ap

Tiedän yhden naisen jolla on seitsemän lasta ja on eronnut kahdesta avioliitosta ja valittaa yksinäisyyttä. Mihin se perhe on hävinnyt?

Ja höpön löpö. Ihmisen onnellisuus on kiinni omasta ajattelutavasta eli onko lasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Murheita ja huolenaiheita tulee kaikille, oli sinkku tai perheellinen, kyse on siitä että mihin tunteeseen jää rypemään. Mukavaa päivää kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko perheetön ihminen siis täysin ilman mitään sosiaalisia suhteita tai ei ainakaan osaa välittää kenestäkään muusta kuin itsestään? Sellaisen kuvan ap nyt antaa. Vai perheellinen ihminen voi välittää läheisistä ja tuntea huolta muista kuin itsestään. Vähän epäilen.

Vain perheellisellä on juridisia velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Ap

Ohhoh! No tämä oli uutta! En tiennytkään et lainsäädäntö koskee vain perheellisiä...

Kyllä laki velvoittaa suakin elämään tietyllä tavalla, joka liittyy (tilanteesta riippuen: enemmän tai vähemmän) muihin ihmisiin.

Oletko yksinkertainen vai vittumainen? Kenestä muusta kuin itsestään perheetön on vastuussa? Ap

Sinähän väitit, että vain perheellisellä on juridisia velvollisuuksia muita ihmisiä kohtaan. Typerä väite. En alkais haukkumaan ketään muita tuossa tilanteessa. (Joka sekin on sinun velvollisuutesi olla haukkumatta. rikoslain mukaan voit syyllistyä tuolla tavalla rikokseen)

Niin kauan ku olet ihmisten kanssa tekemisissä, sua velvoittaa useat juridiset velvoitteet.[/quote

En ole Ap, mut pakko sanoa että oot kyllä hitin rasittava saivartelija. Se että laki koskee kaikkia ei oo juridinen velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ja höpön löpö. Ihmisen onnellisuus on kiinni omasta ajattelutavasta eli onko lasisi puoliksi tyhjä vai puoliksi täysi. Murheita ja huolenaiheita tulee kaikille, oli sinkku tai perheellinen, kyse on siitä että mihin tunteeseen jää rypemään. Mukavaa päivää kaikille.

Ei pidä paikkansa, onni on kiinni siitä mitä mahdollisuuksia ja vapauksia ihmisellä on konkreettisesti toimia omaksi parhaakseen. Ap

Huoleton on hevoseton mies 😊 Ei silti, ei se onni täysin omista käsistä pois ole perheelliselläkään. Silloin vain etsitään sitä onnea koko porukalle, ei ainoastaan itselle. Itsekkyydestä pitää luopua ja kompromisseihin pystyä.

Vierailija kirjoitti:

Huoleton on hevoseton mies 😊 Ei silti, ei se onni täysin omista käsistä pois ole perheelliselläkään. Silloin vain etsitään sitä onnea koko porukalle, ei ainoastaan itselle. Itsekkyydestä pitää luopua ja kompromisseihin pystyä.

Niinpä juuri. Eikä onnea saa, jos kaikkien tarpeet ovat ristiriidassa keskenään. Itse en kykene tuntemaan onnea vain siitä, jos muut ovat onnellisia mikäli samaan aikaan joudun itse tinkimään valtavasti kaikista haluamistani asioista tai jopa kokonaan luopumaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoleton on hevoseton mies 😊 Ei silti, ei se onni täysin omista käsistä pois ole perheelliselläkään. Silloin vain etsitään sitä onnea koko porukalle, ei ainoastaan itselle. Itsekkyydestä pitää luopua ja kompromisseihin pystyä.

Niinpä juuri. Eikä onnea saa, jos kaikkien tarpeet ovat ristiriidassa keskenään. Itse en kykene tuntemaan onnea vain siitä, jos muut ovat onnellisia mikäli samaan aikaan joudun itse tinkimään valtavasti kaikista haluamistani asioista tai jopa kokonaan luopumaan. Ap

Ehkä kannattaisi erota ja antaa yksihuoltajuus puolisolle, lapsiakaan ei ole pakko nähdä jos ei halua. Sitten voi olla onnellinen, tehdä mitä haluaa vai? Käsittämätöntä marinaa, 20 vuotta pitäisi muka pitää omia tarpeita telakalla lasten vuoksi. Lapset ja perhe tulevat osaksi omaa elämää, tuovat siihen lisää, eivät vie. Ja tuovat iloja ja suruja, niinkuin elämä kaikille. Jos pelkää onnettomuuksia kannattaisiko se elämä iettää pehmustetussa sellissä jonne saisi oikean määrän ruokaa ja juomaa, terveyttä monitoroitaisiin tarkasti ja lääkittäisiin kaikki vaivat. Sekö olisi onnen huippu? Eikö onni ole pieniä hetkiä arjessa, vauvan ensi hymy, ensiaskeleet, puolison tuki vaikeana hetkenä, onnistumisen ilo töissä tai harrasteissa? Ja se suurin, pysyvin onni näyttää useimmilla ihmisillä tulevan toisista ihmisistä, rakkaudesta. Ainakin minä olen sitä omassa perheessäni saanut niin mieheltäni kuin lapsiltani, samoin kuin rakastanut heitä. Mistä olen jäänyt paitsi kun olen elänyt omien toiveideni kaltaista elämää?

Ystävät eivät tosiaan vanhuudessa aina riitä. Yleensä menee kuulo ja monilta äänikin heikentyy, joten puhelimessa hankala puhua. Näkö heikkenee, tulevaisuuden videopuheluista ei ole paljoakaan hyötyä. Fyysinen jaksaminen heikentyy, kyläily ei onnistu. Muisti menee, ystävä ei enää tunnista. Yhdellä on Alzheimer, toisella Parkinson. Yhdellä toispuolihalvaus ja toisella aivoveritulpan jälkitila afasioineen. Yhdellä on aivoverenkierto-ongelmia, ajoittaista sekavuutta ja eksymistaipumusta.

Mutta hei! Ystävät auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoleton on hevoseton mies 😊 Ei silti, ei se onni täysin omista käsistä pois ole perheelliselläkään. Silloin vain etsitään sitä onnea koko porukalle, ei ainoastaan itselle. Itsekkyydestä pitää luopua ja kompromisseihin pystyä.

Niinpä juuri. Eikä onnea saa, jos kaikkien tarpeet ovat ristiriidassa keskenään. Itse en kykene tuntemaan onnea vain siitä, jos muut ovat onnellisia mikäli samaan aikaan joudun itse tinkimään valtavasti kaikista haluamistani asioista tai jopa kokonaan luopumaan. Ap

Ehkä kannattaisi erota ja antaa yksihuoltajuus puolisolle, lapsiakaan ei ole pakko nähdä jos ei halua. Sitten voi olla onnellinen, tehdä mitä haluaa vai? Käsittämätöntä marinaa, 20 vuotta pitäisi muka pitää omia tarpeita telakalla lasten vuoksi. Lapset ja perhe tulevat osaksi omaa elämää, tuovat siihen lisää, eivät vie. Ja tuovat iloja ja suruja, niinkuin elämä kaikille. Jos pelkää onnettomuuksia kannattaisiko se elämä iettää pehmustetussa sellissä jonne saisi oikean määrän ruokaa ja juomaa, terveyttä monitoroitaisiin tarkasti ja lääkittäisiin kaikki vaivat. Sekö olisi onnen huippu? Eikö onni ole pieniä hetkiä arjessa, vauvan ensi hymy, ensiaskeleet, puolison tuki vaikeana hetkenä, onnistumisen ilo töissä tai harrasteissa? Ja se suurin, pysyvin onni näyttää useimmilla ihmisillä tulevan toisista ihmisistä, rakkaudesta. Ainakin minä olen sitä omassa perheessäni saanut niin mieheltäni kuin lapsiltani, samoin kuin rakastanut heitä. Mistä olen jäänyt paitsi kun olen elänyt omien toiveideni kaltaista elämää?

Et tosiaan välttämättä mistään, jos olet saanut puolisolta tukea ja varmaan seksiäkin. Ap