Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä itseironista läppää heittävä vaikuttaa muiden (tuntemattomien ja puolituttujen) mielestä?
26.01.2018 |
Minä heitän usein itseironista läppää. En vitsaile kuitenkaan ikinä sellaisista aiheita kuten raha, seksi tai sairaudet ettei toisten tarvisi tuntea oloaan vaivautuneeksi. Olen kyllä välillä huomannut, ettei itseironinen huumori avaudu aina kaikille. Pitää olla todella varovainen kun menee jonkun terveydenhoitoalan henkilön luokse ja kertoo vaivoistaan ja itsestään ettei vaan heittäisi sitä läppää sekaan koska se käsitetään usein väärin.
Jotkut ihmiset tulkitsevat minua väärin ja kuvittelevat, että minulla on huono itsetunto kun voin sanoa välillä ronskistikin omista tekemisistäni tai ajatuksistani. Itse koen, että itsetuntoni on normaali. Kun kaikki on mallillaan niin mennä puksutan tyytyväisenä eteenpäin ja kun elämä vetää litsaria lärviin niin olen jonkin aikaa korvat luimussa mutta tokenen siitä kohtuullisessa ajassa ja jatkan elämääni.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Voinko olla autisti tai asperger? Minulle on kerran tarjottu sellaista ”diagnoosia” mutta diagnoosia ehdottanut ei ollut lääkäri. En ole ikinä ollut masentunut. Hain lääkäriltä pienen Imovane-reseptin kun erosin ja minun piti pystyä nukkumaan jotta selviäisin raskaassa työelämässä. Viikon unilääkkeiden jälkeen lopetin Imovanen syömisen eikä minulle tullut vieroitusoireita.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erittäin musta huumori ja heitän mielelläni itseironista läppää. Toiset pääsee kärryille heti ja ollaan täysin samalla aaltopituudella. Jotkut taas eivät käsitä ollenkaan vaan sanovat että dissaan itseäni ja mulla on niin huono itsetunto.
Koen itsetuntoni ja itsevarmuuteni olevan melko hyvä. Nuorena huonon itsetunnon aikoihin en olisi koskaan kyennyt itseironiaan ja huumoriin omalla kustannuksellani.
Minä ainakin huomaan kun ihmiset käsittävät läpän väärin ja tavallaan jäätyvät pariksi tai kolmeksi sekunniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toveri! Minut tulkitaan huonoitsetuntoiseksi, valittajaksi, negatiiviseksi... Ja samalla "itselleen pitäisi osata naura", ja sitähän minä juuri teen?!
Onko se sitten niin vaikea käsittää, että minunlainen / tämännäköinen henkilö voi olla huumorintajuinen ja kykenevä itseironiaan? En minä nyt niin tyhmä ole, että käyttäisin läppää joka ei yleisesti toimi. Koska kyllä se sama läppä jonkun toisen suusta tuntuu naurattavan...
Missä vika?
Siis eihän itseironia useinkaan ole itsensä mollaamista kuitenkaan! Esimerkki: Työkaveri huikkaa keittäneensä kahvia. Toinen lähtee heti hakemaan ja heittää mennessään olevansa näin helppo.
Huono itsetunto vai?
Vierailija kirjoitti:
Toveri! Minut tulkitaan huonoitsetuntoiseksi, valittajaksi, negatiiviseksi... Ja samalla "itselleen pitäisi osata naura", ja sitähän minä juuri teen?!
Onko se sitten niin vaikea käsittää, että minunlainen / tämännäköinen henkilö voi olla huumorintajuinen ja kykenevä itseironiaan? En minä nyt niin tyhmä ole, että käyttäisin läppää joka ei yleisesti toimi. Koska kyllä se sama läppä jonkun toisen suusta tuntuu naurattavan...
Missä vika?
No jos sä toistelet jonkun toisen vitsejä ja ne hänen sanominaan ovat naurattaneet, ja sinun sanominasi eivät, niin silloin vika on sinun ulosannissasi ja siinä, että ihmiset huomaavat, ettet oikeasti puhu omalla suullasi. Sellainen tekee tilanteesta vieläkin epämukavamman, kun toinen yrittää vitsailla matkien muita ihmisiä.
Itse toimin terveydenhoitoalalla ja puhun itseironisesti koko ajan. Ihan helkkarin rankkaa olla ainoa porukassa, jonka mielestä en ole säälittävä luuseri, vaikka kaikki hommat ei aina mene ensimmäisellä putkeen.
Joskus epäilen, että tosikot itse kuvittelevat olevansa jotenkin fiksumpia, vaikka tekevät ihan samat virheet ja ovat ihan yhtä huvittavia. Koska he eivät kuitenkaan koskaan itse pue omia puutteitaan sanoiksi, he ilmeisesti kuvittelevat, että niitä puutteita ei edes ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa nauraa itselleen. Ennemmin sellainen ihminen on asperger kuin itseironinen ihminen. Olen sairastanut kohta vuoden ja syksyllä päätin että tämän talven keskityn vain itseeni ja paranemiseen, lääkärille totesin vuoden alussa, kyllä tämä pian saa riittää, vaikka en paranisikaan alan nyt kyllä elää, on tässä jo tarpeeksi omaa napaa tuijotettu ja kerrottu jokaiselle tutulle miten napani voi, mieluummin keskityn johonkin muuhun.
Sairaus pelottaa ihmisiä koska se koetaan uhkana. Siksi sairauksista ei haluta puhua kun joku ihminen sairastuu vakavasti. Monesti sairastunut hylätään tai eristetään sosiaalisesti.
Se, että vakavammin sairas ihminen päättää pistää ranttaliksi ja alkaa elää eikä olla se tyyni ja kaikenkestävä potilas, voi monesta tuntua yhtä lailla kummalliselta ja pelottavaltakin. Eiväthän kaikki lääkäritkään välttämättä näe ihmistä sairauden takana vaan voivat hämmentyä kun potilaan persoonallisuus tavallaan puskee tai pursuaa myös lääkärin päälle vaikkapa hersyävänä itseironisena huumorina. Hoitoalan ihmiset ovat kuitenkin tottuneita sairauksiin ja sairauksiin tottumattomat voivat ihan oikeasti miettiä onko sairaalla kaikki psyykkisesti kunnossa jos hän alkaa elämään tavallaan väärällä tavalla. Sairaan kun pitäisi olla vain sairas. Kaikkien pitäisi muistaa, että ihminen on muuatikon kuin pelkkä diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin terveydenhoitoalalla ja puhun itseironisesti koko ajan. Ihan helkkarin rankkaa olla ainoa porukassa, jonka mielestä en ole säälittävä luuseri, vaikka kaikki hommat ei aina mene ensimmäisellä putkeen.
Joskus epäilen, että tosikot itse kuvittelevat olevansa jotenkin fiksumpia, vaikka tekevät ihan samat virheet ja ovat ihan yhtä huvittavia. Koska he eivät kuitenkaan koskaan itse pue omia puutteitaan sanoiksi, he ilmeisesti kuvittelevat, että niitä puutteita ei edes ole.
Kuinka suhtaudut itseironiseen potilaaseen?
Vierailija kirjoitti:
Toveri! Minut tulkitaan huonoitsetuntoiseksi, valittajaksi, negatiiviseksi... Ja samalla "itselleen pitäisi osata naura", ja sitähän minä juuri teen?!
Onko se sitten niin vaikea käsittää, että minunlainen / tämännäköinen henkilö voi olla huumorintajuinen ja kykenevä itseironiaan? En minä nyt niin tyhmä ole, että käyttäisin läppää joka ei yleisesti toimi. Koska kyllä se sama läppä jonkun toisen suusta tuntuu naurattavan...
Missä vika?
Muistatko hauskan ja iloisen ilmeen naamalle? Itse omistan tuon kuuluisan resting bitch facen, joka saa näyttämään vakavalta, vaikkei oikeasti olisi, ja olen huomannut, että juttujani ei pidetä niin hauskoina kuin itse kuvittelen. Toki asiaan voi vaikuttaa myös se, etten välttämättä vain yksinkertaisesti ole hauska.
Mutta naamaongelman puolesta puhuisi se, että vaikka olen hyvällä tuulella, niin kysellään, että onkos kaikki hyvin... Ehkei jututkaan vaikuta niin hauskoilta, jos samalla näyttää haudanvakavalta?
Pitää kai ruveta harjoittelemaan hauskoja ilmeitä peilin edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toveri! Minut tulkitaan huonoitsetuntoiseksi, valittajaksi, negatiiviseksi... Ja samalla "itselleen pitäisi osata naura", ja sitähän minä juuri teen?!
Onko se sitten niin vaikea käsittää, että minunlainen / tämännäköinen henkilö voi olla huumorintajuinen ja kykenevä itseironiaan? En minä nyt niin tyhmä ole, että käyttäisin läppää joka ei yleisesti toimi. Koska kyllä se sama läppä jonkun toisen suusta tuntuu naurattavan...
Missä vika?
No jos sä toistelet jonkun toisen vitsejä ja ne hänen sanominaan ovat naurattaneet, ja sinun sanominasi eivät, niin silloin vika on sinun ulosannissasi ja siinä, että ihmiset huomaavat, ettet oikeasti puhu omalla suullasi. Sellainen tekee tilanteesta vieläkin epämukavamman, kun toinen yrittää vitsailla matkien muita ihmisiä.
Sanoinko näin? Ihan yleisesti tarkoitin, en mitään sanasta sanaan matkimista. Joillakin itseironia tuntuu toimivan, mutta itse saan siitä hyvin ristiriitaista palautetta. Mietin, mistä johtuu. Olenko jo oletusarvoisesti huonoitsetuntoisen oloinen, koska en ole x näköinen, tms.? Joten minulla ei voi olla auktoriteettia olla hauska? Vitsini otetaan aina todesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Kuinka/miksi koet itseironisen huumorin huomionhakemisena? Minkälainen on huomionhakuinen ihminen? Kuinka hän käyttäytyy vaikkapa lääkärissä kun hakee lääkettä bakteerivaginoosiin?
Itseironia menee usein sekaisin itsetehostuksen kanssa. Lekurissa olla asialllisesti, kuten muuallakin. Jos sulla on sosiaalisissa taidoissa puutteita, koita kehittää niitä.Kuulostat huomiohakuiselta. Et välttämättä ymmärrä ettei tuo sovi kaikkiin tilanteisiin eikä ole kaikkien mielestä hauskaa.Eikä kiinnostavaa.Eli keksi muu aihe kuin sinä itse.
Itseironia ja itsetehostus ovat kaksi totaalisen erilaista asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis eihän itseironia useinkaan ole itsensä mollaamista kuitenkaan! Esimerkki: Työkaveri huikkaa keittäneensä kahvia. Toinen lähtee heti hakemaan ja heittää mennessään olevansa näin helppo.
Huono itsetunto vai?
Ei, jos on tuollainen yksittäinen heitto. Mutta usein nämä itseironiset jatkavat tyyliin:
- MIstäköhän sais hyvän jälkiruuan? "No multa saa aina! Ehehheh."
- Onpa tää tiukassa! "Toisin kuin minä:)"
- Voitko auttaa mua hetken? "Aina valmis auttamaan miestä hädässä!"
Toistellaan sitä samaa huumoriläppää itsestä, mikä ehkä joskus vuonna yks ja kaks on kirvoittanut joltakulta aidot naurut. Mutta kun se on se, millä onnistuneesti saa huomiota (vihjailemalla helppoudesta), niin sillä sitten mennään. Toki voi olla muitakin "itseironisia" läppiä, joita sitten toistellaan tämän helppouden lisäksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on erittäin musta huumori ja heitän mielelläni itseironista läppää. Toiset pääsee kärryille heti ja ollaan täysin samalla aaltopituudella. Jotkut taas eivät käsitä ollenkaan vaan sanovat että dissaan itseäni ja mulla on niin huono itsetunto.
Koen itsetuntoni ja itsevarmuuteni olevan melko hyvä. Nuorena huonon itsetunnon aikoihin en olisi koskaan kyennyt itseironiaan ja huumoriin omalla kustannuksellani.Minä ainakin huomaan kun ihmiset käsittävät läpän väärin ja tavallaan jäätyvät pariksi tai kolmeksi sekunniksi.
Se hetki, ...kun huomaat toisen ihokarvojen nousevan pystyyn D:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toveri! Minut tulkitaan huonoitsetuntoiseksi, valittajaksi, negatiiviseksi... Ja samalla "itselleen pitäisi osata naura", ja sitähän minä juuri teen?!
Onko se sitten niin vaikea käsittää, että minunlainen / tämännäköinen henkilö voi olla huumorintajuinen ja kykenevä itseironiaan? En minä nyt niin tyhmä ole, että käyttäisin läppää joka ei yleisesti toimi. Koska kyllä se sama läppä jonkun toisen suusta tuntuu naurattavan...
Missä vika?
Muistatko hauskan ja iloisen ilmeen naamalle? Itse omistan tuon kuuluisan resting bitch facen, joka saa näyttämään vakavalta, vaikkei oikeasti olisi, ja olen huomannut, että juttujani ei pidetä niin hauskoina kuin itse kuvittelen. Toki asiaan voi vaikuttaa myös se, etten välttämättä vain yksinkertaisesti ole hauska.
Mutta naamaongelman puolesta puhuisi se, että vaikka olen hyvällä tuulella, niin kysellään, että onkos kaikki hyvin... Ehkei jututkaan vaikuta niin hauskoilta, jos samalla näyttää haudanvakavalta?
Pitää kai ruveta harjoittelemaan hauskoja ilmeitä peilin edessä.
Tää naamajuttu on ihan totta. Siitäkin olen saanut palautetta, eri tilanteissa. Ikävää kyllä tulla väärintulkituksi. Mun mielestä mun jutut ei kuitenkaan ole mitään "yhyy oon läski, kattokaa mun läskiä"-tasoa. Itse kuulijana kyllä erotan itseironian ja huomionkerjuun.
Vierailija kirjoitti:
Toveri! Minut tulkitaan huonoitsetuntoiseksi, valittajaksi, negatiiviseksi... Ja samalla "itselleen pitäisi osata naura", ja sitähän minä juuri teen?!
Onko se sitten niin vaikea käsittää, että minunlainen / tämännäköinen henkilö voi olla huumorintajuinen ja kykenevä itseironiaan? En minä nyt niin tyhmä ole, että käyttäisin läppää joka ei yleisesti toimi. Koska kyllä se sama läppä jonkun toisen suusta tuntuu naurattavan...
Missä vika?
Vastapuoli projisoi omia tuntemuksiaan sinuun.
Tuntemattomille itseironiaa ei kannata viljellä. Itse en heittää läppää jos en tunne ihmisiä hyvin, sillä olen huomannut että sarkasmia ja itseironia vaativat tuttavuutta. Ellei ole todella lahjakas läpän heittäjä, mutta en ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toveri! Minut tulkitaan huonoitsetuntoiseksi, valittajaksi, negatiiviseksi... Ja samalla "itselleen pitäisi osata naura", ja sitähän minä juuri teen?!
Onko se sitten niin vaikea käsittää, että minunlainen / tämännäköinen henkilö voi olla huumorintajuinen ja kykenevä itseironiaan? En minä nyt niin tyhmä ole, että käyttäisin läppää joka ei yleisesti toimi. Koska kyllä se sama läppä jonkun toisen suusta tuntuu naurattavan...
Missä vika?
No jos sä toistelet jonkun toisen vitsejä ja ne hänen sanominaan ovat naurattaneet, ja sinun sanominasi eivät, niin silloin vika on sinun ulosannissasi ja siinä, että ihmiset huomaavat, ettet oikeasti puhu omalla suullasi. Sellainen tekee tilanteesta vieläkin epämukavamman, kun toinen yrittää vitsailla matkien muita ihmisiä.
Sanoinko näin? Ihan yleisesti tarkoitin, en mitään sanasta sanaan matkimista. Joillakin itseironia tuntuu toimivan, mutta itse saan siitä hyvin ristiriitaista palautetta. Mietin, mistä johtuu. Olenko jo oletusarvoisesti huonoitsetuntoisen oloinen, koska en ole x näköinen, tms.? Joten minulla ei voi olla auktoriteettia olla hauska? Vitsini otetaan aina todesta?
Mikroilmeesi ja eleesi eivät välity (tai et muodosta niitä), jotka viestisivät, mitä oikeasti tarkoitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toimin terveydenhoitoalalla ja puhun itseironisesti koko ajan. Ihan helkkarin rankkaa olla ainoa porukassa, jonka mielestä en ole säälittävä luuseri, vaikka kaikki hommat ei aina mene ensimmäisellä putkeen.
Joskus epäilen, että tosikot itse kuvittelevat olevansa jotenkin fiksumpia, vaikka tekevät ihan samat virheet ja ovat ihan yhtä huvittavia. Koska he eivät kuitenkaan koskaan itse pue omia puutteitaan sanoiksi, he ilmeisesti kuvittelevat, että niitä puutteita ei edes ole.
Kuinka suhtaudut itseironiseen potilaaseen?
Aika moni potilas on itseironen, se on ihan normaalia. Ja joskus itseäkin huvittaa kun potilas kertoo esim. kuinka ei voi mitenkään tajuta, että sormi meni tohjoksi jonkun työkalun kanssa leikkiessä, vaikka pohjina oli vain sixpäkki ja lukulasit hukassa. Siis uskomatonta...;)
Jos menet Englantiin, etkä heitä itseironista läppää, olet sosiaalisesti epäonnistunut.
Alue: Aihe vapaa
Minä en ymmärrä ihmisiä, jotka eivät osaa nauraa itselleen. Ennemmin sellainen ihminen on asperger kuin itseironinen ihminen. Olen sairastanut kohta vuoden ja syksyllä päätin että tämän talven keskityn vain itseeni ja paranemiseen, lääkärille totesin vuoden alussa, kyllä tämä pian saa riittää, vaikka en paranisikaan alan nyt kyllä elää, on tässä jo tarpeeksi omaa napaa tuijotettu ja kerrottu jokaiselle tutulle miten napani voi, mieluummin keskityn johonkin muuhun.