Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miltä itseironista läppää heittävä vaikuttaa muiden (tuntemattomien ja puolituttujen) mielestä?
26.01.2018 |
Minä heitän usein itseironista läppää. En vitsaile kuitenkaan ikinä sellaisista aiheita kuten raha, seksi tai sairaudet ettei toisten tarvisi tuntea oloaan vaivautuneeksi. Olen kyllä välillä huomannut, ettei itseironinen huumori avaudu aina kaikille. Pitää olla todella varovainen kun menee jonkun terveydenhoitoalan henkilön luokse ja kertoo vaivoistaan ja itsestään ettei vaan heittäisi sitä läppää sekaan koska se käsitetään usein väärin.
Jotkut ihmiset tulkitsevat minua väärin ja kuvittelevat, että minulla on huono itsetunto kun voin sanoa välillä ronskistikin omista tekemisistäni tai ajatuksistani. Itse koen, että itsetuntoni on normaali. Kun kaikki on mallillaan niin mennä puksutan tyytyväisenä eteenpäin ja kun elämä vetää litsaria lärviin niin olen jonkin aikaa korvat luimussa mutta tokenen siitä kohtuullisessa ajassa ja jatkan elämääni.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Voinko olla autisti tai asperger? Minulle on kerran tarjottu sellaista ”diagnoosia” mutta diagnoosia ehdottanut ei ollut lääkäri. En ole ikinä ollut masentunut. Hain lääkäriltä pienen Imovane-reseptin kun erosin ja minun piti pystyä nukkumaan jotta selviäisin raskaassa työelämässä. Viikon unilääkkeiden jälkeen lopetin Imovanen syömisen eikä minulle tullut vieroitusoireita.
Kommentit (63)
Helvetin rasittavalta wannabe stand-up koomikolta, yäks.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hirveästi perusta itseironista läppää heittävistä. Muille tulee helposti kiusaantunut olo, ja vaikka itsetuntosi olisi normaali ja heittäisit läppää turvallisista aiheista, muut voivat mieltää sinut..emt. vähän säälittäväksi?
Mitä säälittävää voisi olla itseironista huumoria harjoittavassa? Huumori on elämän suola.
Huumori ei tarkoita hauskuutta, hyväntuulisuutta tai edes tekonaurua.
Vierailija kirjoitti:
- Älykkäältä.
- Ulkomaalaiselta suurkaupunkilaiselta.
Itseironia muuten toimii hyvin harvassa maassa Suomen ulkopuolella. Esim. Ranskassa ei kannata edes kokeilla.
T:ulkosuomalainen
Itseironia on älykköjen laji. Ne jotka on älykkäitä itsekin ovat mukana ja nauravat. Penaalin tylsemmät kynät eivät tajua ollenkaan.
Pari askelmaa pieru- ja kakkahuumorin alapuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Kuinka/miksi koet itseironisen huumorin huomionhakemisena? Minkälainen on huomionhakuinen ihminen? Kuinka hän käyttäytyy vaikkapa lääkärissä kun hakee lääkettä bakteerivaginoosiin?
Itseironia menee usein sekaisin itsetehostuksen kanssa. Lekurissa olla asialllisesti, kuten muuallakin. Jos sulla on sosiaalisissa taidoissa puutteita, koita kehittää niitä.Kuulostat huomiohakuiselta. Et välttämättä ymmärrä ettei tuo sovi kaikkiin tilanteisiin eikä ole kaikkien mielestä hauskaa.Eikä kiinnostavaa.Eli keksi muu aihe kuin sinä itse.
Itseironia ja itsetehostus ovat kaksi totaalisen erilaista asiaa.
Se mitä sä sinä sanot itseironiaksi voikin kuulijan mielestä olla väsyttävää itsestään puhumista ja huomionhakua. Se on se asia jota sä et tajua.Kun muita ei kiinnosta sun jutut.
Harvoin käytettynä ja oikeassa tilanteessa hauskaa, mutta jatkuvasti viljeltynä tylsää ja uuvuttavaa kuunneltavaa. Tosiaan jokseenkin itsekeskeisen oloista tyhjän jauhamista tavallaan. Ymmärrän tämän huumorin hyvin. Kun en sille naura, sanon vaan "hmm" tai "niin", se ei tarkoita, etten ole ymmärtänyt että sanoja on itseironinen. Se tarkoittaa, että juttu ei ollut äärimmäisen hauska enkä nyt jaksa hekotella sille sympatiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
48 jatkaa. Niissä jatkuvasti itseironiaa käyttävissä siis tosiaan tuntuu olevan se vika, että jos heidän jutuilleen ei naura, tai lähde niihin mukaan, he ajattelevat, että kuulija on huumorintajuton tai ei ymmärtänyt. Heillä ei tule mieleen, että nyt ei vaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jospa vaan keskustelisit ihan asiallisesti etkä hakisi huomiota?
Kuinka/miksi koet itseironisen huumorin huomionhakemisena? Minkälainen on huomionhakuinen ihminen? Kuinka hän käyttäytyy vaikkapa lääkärissä kun hakee lääkettä bakteerivaginoosiin?
Itseironia menee usein sekaisin itsetehostuksen kanssa. Lekurissa olla asialllisesti, kuten muuallakin. Jos sulla on sosiaalisissa taidoissa puutteita, koita kehittää niitä.Kuulostat huomiohakuiselta. Et välttämättä ymmärrä ettei tuo sovi kaikkiin tilanteisiin eikä ole kaikkien mielestä hauskaa.Eikä kiinnostavaa.Eli keksi muu aihe kuin sinä itse.
Itseironia ja itsetehostus ovat kaksi totaalisen erilaista asiaa.
Se mitä sä sinä sanot itseironiaksi voikin kuulijan mielestä olla väsyttävää itsestään puhumista ja huomionhakua. Se on se asia jota sä et tajua.Kun muita ei kiinnosta sun jutut.
Tää on varmaan totta. Suomessa tosiaan on paljon ihmisiä, joita ei toiset ihmiset kiinnosta yhtään. Ollaan niin sosiaalisesti rajoittuneita, mahdollisesti aspergereita myös, että kevyt jutustelukin on liikaa vaadittu. Sitten jos keskustelukumppani on vielä hyvällä tuulella ja hänen elämänasenteensa on kevyt (eli kehtaa välillä puhua muutakin kuin asiaa!), niin tällainen perusmölli suorastaan loukkaantuu moisesta kevytmielisyydestä. Ei tarvitse ihmetellä miksi miljoona suomalaista on mielialalääkityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joudun töissä säännöllisesti opettelemaan uusia juttuja, eikä oppi aina mene ensimmäisellä kerralla päähän. Minulla on tapana joskus ajatella ääneen, ja saatan sössiessäni sanoa vaikka, että ylläripylläri mitenkäs tää homma taas meni pieleen kun minä olen puikoissa. Tää tuntuu olevan yhdelle itseäni paljon kokeneemmalle työkaverille aivan mahdotonta sietää. Se ei vaan kestä sitä, että en ota epäonnistumisia turhan henkilökohtaisesti. Hänen mielestään varmaan jokaisen pikkumokan jälkeen ihmisen pitäisi kieriä tuhkassa ja purskahtaa itkuun. Ja lisätietona se, että nämä meidän hommat eivät ole mitään aivokirurgiaa eikä kenenkään henki ole muutenkaan vaarassa.
Riippuu äärettömän paljon tilanteesta. Harvoin käytettynä toimii, mutta jos jatkuvasti tuo esille jotain piirrettä/piirteitä itsessään niin se ärsyttää ihmisiä. Itse joskus yläasteikäisenä heitin paljon läppää omasta ylipainostani ja vähän muustakin, mutta kaverit suuttuivat siihen jossain vaiheessa niin paljon että oli pakko lopettaa. Silloin se tuntui ikävältä, kun jouduin lopettamaan seinään silloisen parhaan keinon käsitellä huonoa itsetuntoa, mutta näin aikuisena ymmärrän kyllä että se oli varmaan ärsyttävää. Nykyään itsetuntokin on kyllä paljon parempi. Silloin pidin itse omaa itsetuntoani hyvänä, mutta ei se ollut. Ajattelin enemmänkin olevani niin paljon huonompi kuin kaikki muut, että se määrä minkä arvostin itseäni, oli enemmänkin kuin tarpeeksi, vaikka annoin kohdella itseäni jatkuvasti huonosti niin kotona kuin koulussa. Kuuntelin kaikki haukut ja alentamiset kiltisti ja toivoin niiden olevan äkkiä ohi. Oli sitten jotenkin helpompaa heittää itse läppää ennen kun joku toinen ehti samasta asiasta huomauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvoin käytettynä ja oikeassa tilanteessa hauskaa, mutta jatkuvasti viljeltynä tylsää ja uuvuttavaa kuunneltavaa. Tosiaan jokseenkin itsekeskeisen oloista tyhjän jauhamista tavallaan. Ymmärrän tämän huumorin hyvin. Kun en sille naura, sanon vaan "hmm" tai "niin", se ei tarkoita, etten ole ymmärtänyt että sanoja on itseironinen. Se tarkoittaa, että juttu ei ollut äärimmäisen hauska enkä nyt jaksa hekotella sille sympatiasta.
Samaa mieltä. Mikä tahansa ironian tai sarkasmin laji alkaa tympiä, jos joku harrastaa sitä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toveri! Minut tulkitaan huonoitsetuntoiseksi, valittajaksi, negatiiviseksi... Ja samalla "itselleen pitäisi osata naura", ja sitähän minä juuri teen?!
Onko se sitten niin vaikea käsittää, että minunlainen / tämännäköinen henkilö voi olla huumorintajuinen ja kykenevä itseironiaan? En minä nyt niin tyhmä ole, että käyttäisin läppää joka ei yleisesti toimi. Koska kyllä se sama läppä jonkun toisen suusta tuntuu naurattavan...
Missä vika?
Muistatko hauskan ja iloisen ilmeen naamalle? Itse omistan tuon kuuluisan resting bitch facen, joka saa näyttämään vakavalta, vaikkei oikeasti olisi, ja olen huomannut, että juttujani ei pidetä niin hauskoina kuin itse kuvittelen. Toki asiaan voi vaikuttaa myös se, etten välttämättä vain yksinkertaisesti ole hauska.
Mutta naamaongelman puolesta puhuisi se, että vaikka olen hyvällä tuulella, niin kysellään, että onkos kaikki hyvin... Ehkei jututkaan vaikuta niin hauskoilta, jos samalla näyttää haudanvakavalta?
Pitää kai ruveta harjoittelemaan hauskoja ilmeitä peilin edessä.
Tuon rbf:n lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota myös omaan äänenkäyttöön. Itselläni on nimittäin ongelmana tapani puhua. En tiedä miksi, mutta kuulostan monesti jotenkin tympääntyneeltä (vaikka siis hyvällä tuulella olisinkin) ja näin ollen kun olen kuvitellut vitsailevani kevyesti itseni kustannuksella on sen sijaan luultu että minä valitan! 😖
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten täällä jo sanottu, niin huonoitsetuntoisena en kyllä olisi pystynyt edes itseironiaan. Sen verran itseironian voisin kuitenkin sanoa liittyvän itsetuntooni, että itseironia on mielestäni "kivoin" keino ilmaista toiselle, että "hei, tunnistan kyllä heikommatkin puoleni, ei tarvitse pitää tyhmänä tai vaivaantua". Joo, metsään näköjään menee, mutta paskaa ne ennakkoluulotkin on kestää.
Olen huomannut saman, itseironia ei avaudu kaikille ja joidenkin voi olla vaikea suhtautua siihen. Vaikuttavat hämmentyvän eivätkä oikein tiedä saako nauraa ja mitä pitäisi kommentoida. Ikään kuin eivät olisi varmoja onko kyse todella läpästä vai olenko ihan tosissani.
Tämä olikin hyvä ketju, laittaa pohtimaan. Olen aina ajatellut, mustan huumorin rakastajana, että itseen kohdistuva läppä on se turvallisempi polku. Mutta toisaalta en ole pysähtynyt koskaan miettimään mikä on semmonen siedettävä määrä sitä 🤔 ympärillä on niin samperin herkkää sakkia, ettei kyllä yhtään auta mennä laukomaan kevyempääkään läppää siitä, että miten kaffella toinen on. Täytyy etsiä itsestään joku vaka vanha Väinämöinen esiin, ja tylsistyä kuoliaaksi.?
N30
Itseironinen on mielestäni älykäs ja vahva itsetunnoltaan koska hän ei kaihda heittää huumoria itsestään. Pahempi on jos vitsailee toisesta ja näin ollen voi jopa loukata toista ihmistä. Huumorin kanssa yleensäkin on niin että kaikki eivät pidä mistä tahansa huumorista. Huomionhakuinen on enemmänkin sellainen joka vitsailee rumaakin huumoria ja voi olla äänekäs, omasta mielestään vitsikäs ajattelematta miten se kanssaihmisiin vaikuttaa.
Alue: Aihe vapaa
Mun mielestä ihan parasta on ihmisissä aina se, kun joku ei "täytäkään odotuksia", niin hyvässä kuin pahassa. Itseironia toimii ihan hyvin, kunhan vain itseironikko muistaa, että jos joku heittää siihen sinun juuri itsestäsi vitsailemaasi piirteeseen jatkoksi lisäläppää, niin et sitten loukkaannu. Itseironikko monesti naurattaa porukan, ja hiljentää sitten myös, koska kukaan ei voi alkaa vitsailemaan vitsailijan finneistä tai kiloista, koska se mikä toimii itseironiana, ei toimikaan toisen sanomana, vaan on pelkästään huonoa käytöstä.
Tosin rakastan myös sitä, kun näin yhtäkkiä tapahtuukin, eli joku itseironikko sanoo vaikkapa että hehheh, näihin housuihin ei mahdu kyllä kuin toinen nilkkani, ja siihen joku heittää että tuskin nilkkasikaan.
Olen selkeästi yllärihuumorin ystävä :D