Puhutteko psykiatriset sairaanhoitajat potilaista takanapäin pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ajatellut, että psykiatriseen työhön hakeudutaan kun ihminen on oikeasti kiinnostunut mielestä ja toisten auttamisesta, mutta ei kai se sitten näin menekään oikeassa elämässä.

Suurin osa erikoistuu oman problematiikkansa mukaan. Ja sen huomaa.

Minulle hoitaja nauroi päin naamaa kaksi kertaa. Thihhihhih! En mennyt enää, siinäpä jatkavat kahvihuoneessa naureskelua.

En.

Työ itsessään esim suljetulla on jo henkisesti raskasta. Ei siinä potilaiden ongelmille ole sijaa eikä aikaa naureskella. Ja ketä se hyödyttäisi?

- Psyk.sh

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ajatellut, että psykiatriseen työhön hakeudutaan kun ihminen on oikeasti kiinnostunut mielestä ja toisten auttamisesta, mutta ei kai se sitten näin menekään oikeassa elämässä.

Voi olla vaarallista ja äärimmäisen tuhoisaa, jos sairaanhoitajan älykkyydellä varustettu ihminen on kiinnostunut ihmisten mielistä. Ajatuskin pelottaa.

Ainakin kaikki tuntemani hoitajat puhuu ja paljon. Enkä yhdenkään hoidettavaksi haluaisi joutua, monestakin eri syystä.

Olen käynyt itsekin juttelemassa psyk.hoitajan luona ja lähinnä ajattelen että jos takana jotain puhuu niin vaitiolovelvollisuuttaanhan siinä rikkoo.

Vierailija kirjoitti:

Minulle hoitaja nauroi päin naamaa kaksi kertaa. Thihhihhih! En mennyt enää, siinäpä jatkavat kahvihuoneessa naureskelua.

Missä tilanteessa? Mitä pöhköä sanoit tai teit?

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ajatellut, että psykiatriseen työhön hakeudutaan kun ihminen on oikeasti kiinnostunut mielestä ja toisten auttamisesta, mutta ei kai se sitten näin menekään oikeassa elämässä.

Eipä tosiaan taida olla. Etsivät sellaisen autettavan ihmisryhmän, jota kohtaan voivat tuntea ylemmyyttä. Jokaisella tietenkin oma motiivinsa. Mitä he edes hyötyisivät siitä, jos potilas paranisi, pystyisi jättämään lääkityksen eikä tarvitsisi heitä enää. Siksi on aiheellista pitää leimaa yllä ja levitellä tietoja, jottei potilaalla olisi koskaan mahdollisuutta löytää omaa voimaansa.

Pitää pysyä riippuvuussuhteessa hoitajaan ja psykiatriin. Pitää pysyä kontrollin alla. Ja tärkein, jokaista sanaa voidaan käyttää sinua vastaan. Ne ketut kirjaa kaiken ylös ja tarpeen vaatiessa muistuttaa menneisyydestä, jos potilas vaikuttaa liian terveeltä ja itsevarmalta.

On vaarallinen merkki, että potilas voi liian hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä. Jos potilas hyväksyykin itsensä eikä koe siitä häpeää eikä syyllisyyttä, mikä hoitsun tehtävä on?

Mitä väliä sillä on. Parempi kun ei tiedä.

Ei todellakaan naureskella tai puhuta pahaa potilaista. Keskustellaan kyllä oleellisista asioista kuten lääkityksestä, mutta sairaanhoitajana näkee niin paljon ettei pienet erilaisuudet jaksa huvittaa. Työ on muutenkin raskasta, tauolla jutellaan vapaa-ajasta ja perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alalla 15-vuotta ja ainakin kaikissa paikoissa jossa olen ollut töissä niin ei puhuta potilaista pahaa. Toki keskustelemme työkavereiden kanssa potilaista ja käsittelemme yhdessä potilaiden/asukkaiden herättämiä tunteita. Joskus joku asia jälkeenpäin naurattaa, joskus ärsyttää tai turhauttaa.

Voi olla että jos potilaat kuulisivat niin he voisivat joskus loukkaantua, mutta tarkoitus ei todellakaan ole haukkua tai mollata ketään potilaista. Ihmisiä mekin vain olemme ja jotta työssä jaksaa niin on pakko purkaa tunteitaan työkaverille.

Näkee oikeinkirjoituksesi perusteella, että olet hoitsu. Mietin vain, että lähihoitaja vai sairaanhoitaja. Se on 15 vuotta, ei 15-vuotta. :D

Jaahas, saatiin tohtoriksi väitellytkin ketjuun.  :D

Ylioppilas*, eikös yläasteellakin opeteta tuon verran äidinkieltä?

Minä opin tuon jo ala-asteella :) Lähärithän eivät tunnetusti käy edes lukioa. Millähän "lihaksilla" he neuvovat yliopistonkin käyneitä potilaita. Onhan tuolla suljetulla tullut törmättyä opettajiin ja pappeihinkin. Sairaus kun on harvemmin synonyymi tyhmyydelle. Silti potilaille puhutaan kuin vähä-älyisille tai kuin pikkulapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon aina ajatellut, että psykiatriseen työhön hakeudutaan kun ihminen on oikeasti kiinnostunut mielestä ja toisten auttamisesta, mutta ei kai se sitten näin menekään oikeassa elämässä.

Eipä tosiaan taida olla. Etsivät sellaisen autettavan ihmisryhmän, jota kohtaan voivat tuntea ylemmyyttä. Jokaisella tietenkin oma motiivinsa. Mitä he edes hyötyisivät siitä, jos potilas paranisi, pystyisi jättämään lääkityksen eikä tarvitsisi heitä enää. Siksi on aiheellista pitää leimaa yllä ja levitellä tietoja, jottei potilaalla olisi koskaan mahdollisuutta löytää omaa voimaansa.

Pitää pysyä riippuvuussuhteessa hoitajaan ja psykiatriin. Pitää pysyä kontrollin alla. Ja tärkein, jokaista sanaa voidaan käyttää sinua vastaan. Ne ketut kirjaa kaiken ylös ja tarpeen vaatiessa muistuttaa menneisyydestä, jos potilas vaikuttaa liian terveeltä ja itsevarmalta.

On vaarallinen merkki, että potilas voi liian hyvin ja on tyytyväinen elämäänsä. Jos potilas hyväksyykin itsensä eikä koe siitä häpeää eikä syyllisyyttä, mikä hoitsun tehtävä on?

No höpöhöpö. Liukuhinalta tulee uusia potilaita, ei ne mihinkään lopu jos yksi paranee. :D

Kaikkeahan ne puhuu. Kuulin itse suljetulla osastolla kun työntekijä kailotti kansliassa että "pitäisi kaikille antaa sellainen tee-se-itse-itsemurhapakkaus että onnistuvat kanssa", juuri oli tuotu potilas joka oli kai kaulansa yrittänyt aukaista, en viitsi kertoa tarkemmin.

Päiväsairaalassa työkyvyn arviossa taas kanslisti/vastaanoton työntekijä mikä lie oli huudellut keittiöön että "nyt se juoppo on täällä", tämän kuuli toinen potilas/asiakas joka oli nurkan takana...

Näissäkään tapauksissa kukaan muu työntekijä ei puuttunut tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alalla 15-vuotta ja ainakin kaikissa paikoissa jossa olen ollut töissä niin ei puhuta potilaista pahaa. Toki keskustelemme työkavereiden kanssa potilaista ja käsittelemme yhdessä potilaiden/asukkaiden herättämiä tunteita. Joskus joku asia jälkeenpäin naurattaa, joskus ärsyttää tai turhauttaa.

Voi olla että jos potilaat kuulisivat niin he voisivat joskus loukkaantua, mutta tarkoitus ei todellakaan ole haukkua tai mollata ketään potilaista. Ihmisiä mekin vain olemme ja jotta työssä jaksaa niin on pakko purkaa tunteitaan työkaverille.

Näkee oikeinkirjoituksesi perusteella, että olet hoitsu. Mietin vain, että lähihoitaja vai sairaanhoitaja. Se on 15 vuotta, ei 15-vuotta. :D

...Jatkoa, voin aikani kuluksi opettaa sinulle suomea.

Sillähän sitä elämässä pärjää, pilkunn*ssimisella...menehän nyt siitä.

Allah Abdullah kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alalla 15-vuotta ja ainakin kaikissa paikoissa jossa olen ollut töissä niin ei puhuta potilaista pahaa. Toki keskustelemme työkavereiden kanssa potilaista ja käsittelemme yhdessä potilaiden/asukkaiden herättämiä tunteita. Joskus joku asia jälkeenpäin naurattaa, joskus ärsyttää tai turhauttaa.

Voi olla että jos potilaat kuulisivat niin he voisivat joskus loukkaantua, mutta tarkoitus ei todellakaan ole haukkua tai mollata ketään potilaista. Ihmisiä mekin vain olemme ja jotta työssä jaksaa niin on pakko purkaa tunteitaan työkaverille.

Näkee oikeinkirjoituksesi perusteella, että olet hoitsu. Mietin vain, että lähihoitaja vai sairaanhoitaja. Se on 15 vuotta, ei 15-vuotta. :D

...Jatkoa, voin aikani kuluksi opettaa sinulle suomea.

Tarkoitatko mahdollisesti suomen kieltä?

Jos aletaan saivarrella niin joo, tarkoitan suomen kieltä. Jos kirjoitan "suomea" pienellä alkukirjaimella, se  viittaa myös suomen kieleen. :))

Jos aletaan saivarrella?! Hmm, miten se olikaan...15 vuotta jne....

En tiedä puhuuko oma hoitajani paskaa itseeni liittyen selkäni takana, mutta ainakin hän tapaamisissa on varsin asiallinen. Eipä minusta kovin maukkaita juoruja aikaan saakaan, kun noissa tapaamisissa on kyse siitä, että tietyt uudet ja oudot sosiaaliset tilanteet jännittävät toisinaan hieman liikaa ja se hankaloittaa työnhakua ja töihin hakeutumista.

Vierailija kirjoitti:

Voikohan sairaanhoitaja oikeasti vaihtaa potilasta jo se ällöttää häntä?

Tämä selittäisi miksi kukaan ei halua hoitaa mua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voikohan sairaanhoitaja oikeasti vaihtaa potilasta jo se ällöttää häntä?

Tämä selittäisi miksi kukaan ei halua hoitaa mua

:D

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt kanssa tätä. Mulla on ollut surua ja paljon huolia ja kävin psykiatrisen sairaanhoitajan luona jutelemassa niistä. Kerroin sitten myös, että olen lesbo kun suruni ja menetykseni liittyi naiseen ja tuli mieleen, että oksettaakohan tuota hoitajaa jutella lesbon ongelmista kun olin täältäkin joskus lukenut, että jotkut hoitajat pitää homoja ja lesboja oksettavina.

Yhdessä vaiheessa kun tuo hoitaja kertoi, että on ehkä vaihtamassa minulle toista työntekijää, niin silloin ajattelin heti että hän ei kestä lesboa. Ei sitten lopulta vaihtanutkaan ja tuo hoitosuhde kesti muutaman vuoden ja oli minusta hyvä.

Silti olen välillä miettinyt, että onkohan hän kahvihuoneessa puhunut siitä kamalasta lesbosta mitä ei millään jaksais.

Tämä kommentti kyllä kertoo enemmän sinusta itsestäsi ja sinun ongelmistasi. Monta kertaa mielenterveyden ongelmiin liittyy vahvasti se, että miettii liikaa sitä ,miten muut näkevät ja kokevat minut.

Tunnistin kommentistasi oman entisen minäni. Terapian avulla olen päässyt tilanteeseen, jossa minulle on yhdentekevää muiden kuin minulle merkityksellisten ihmisten ajatukset ja mielipiteet minusta.

Toivottavasti sinäkin voit joskus ajatella siten, se on kovin helpottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alalla 15-vuotta ja ainakin kaikissa paikoissa jossa olen ollut töissä niin ei puhuta potilaista pahaa. Toki keskustelemme työkavereiden kanssa potilaista ja käsittelemme yhdessä potilaiden/asukkaiden herättämiä tunteita. Joskus joku asia jälkeenpäin naurattaa, joskus ärsyttää tai turhauttaa.

Voi olla että jos potilaat kuulisivat niin he voisivat joskus loukkaantua, mutta tarkoitus ei todellakaan ole haukkua tai mollata ketään potilaista. Ihmisiä mekin vain olemme ja jotta työssä jaksaa niin on pakko purkaa tunteitaan työkaverille.

Näkee oikeinkirjoituksesi perusteella, että olet hoitsu. Mietin vain, että lähihoitaja vai sairaanhoitaja. Se on 15 vuotta, ei 15-vuotta. :D

Jaahas, saatiin tohtoriksi väitellytkin ketjuun.  :D

Ylioppilas*, eikös yläasteellakin opeteta tuon verran äidinkieltä?

Minä opin tuon jo ala-asteella :) Lähärithän eivät tunnetusti käy edes lukioa. Millähän "lihaksilla" he neuvovat yliopistonkin käyneitä potilaita. Onhan tuolla suljetulla tullut törmättyä opettajiin ja pappeihinkin. Sairaus kun on harvemmin synonyymi tyhmyydelle. Silti potilaille puhutaan kuin vähä-älyisille tai kuin pikkulapsille.

Kirjoitit "lukioa", kun oikea kirjoitusmuoto on lukiota.

Ehkä sinun ei kannata enempää kommentoida tätä aihetta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sekä potilaan, että hoitajan näkökulmasta.

Aivan varmasti psykan hoitajat juoruavat siinä missä muutkin hoitajat. Teen itse keikkafirman kautta töitä, koska en jaksa sitä jatkuvaa paskanjauhantaa.

Ihanaa kun saa painaa työpäivän jälkeen oven kiinni ja todeta, että kiitos ei tänne enää ikinä takaisin.

Olin neljä vuotta sitten hoidossa psykiatrian suljetulla osastolla. En saanut poistua osastolta, en ulkoilla, omia tavaroita ei saanut pitää (mm käsitöitä). Olisin saanut neuloa päiväsalissa, jos on hoitaja vieressä vahtimassa. Kahden viikon aikana yksikään hoitaja ei ehtinyt. Ensimmäisten päivien jälkeen olisin saanut myös ulkoilla hoitajan kanssa. Sekään ei järjestynyt. Ryhmissä olisi päässyt mm salille ja saunaan jossain vaiheessa hoitoa, mutta ei jotenkin innostanut siinä vaikean masennuksen ja järkyttävän ahdistuksen keskellä mikään kovin sosiaalinen tapahtuma. Hoito oli aivan pskaa suoraan sanottuna. Kuvittelin jotenkin, että hoitajien tehtävä on mm keskustella potilaiden kanssa, mutta ilmeisesti olin väärässä.

Toimitko nykyään psykiatrisena sairaanhoitajana vaikka olet itse ollut hoidettavana? Eikö se ammatti vaadi jonkinlaista mielenvakautta?

Oman itseni, psykiatrin ja työterveyshuollon mielipiteiden mukaan mieleni on vakaa, kiitos huolenpidosta. Ei sairastettu masennus tarkoita sitä, ettei voi työskennellä mt-puolella. Suurimmaksi osaksi työskentelen operatiivisella puolella.