Puhutteko psykiatriset sairaanhoitajat potilaista takanapäin pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on psykiatrinen sairaanhoitaja enkä ole näiden 20 vuoden aikana kuullut hänen kertaakaan puhuvan pahaa potilaistaan. Hänellä on ihan oikeasti vilpitön halu auttaa näitä niin paljon kuin työn puitteissa on mahdollista. Nostan kyllä hattua hänelle ja muille vastaaville hoitajille!

Miten itsekin "paskatyötä" tekevä sairaanhoitaja voisi kuvitella auttavansa yhtään ketään?

Sä ainakin näytät tarvitsevan apua kiireesti. Mitä jos kävisit vähän juttelemassa.

Käyn jo, hoitsuni on läski siiderivalas, joka vetää lenkkipolulla röökiä askeltensa tahtiin. Kuten huomaa, en ole paljoa hyötynyt "sisar hento valkoisen" hoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt kanssa tätä. Mulla on ollut surua ja paljon huolia ja kävin psykiatrisen sairaanhoitajan luona jutelemassa niistä. Kerroin sitten myös, että olen lesbo kun suruni ja menetykseni liittyi naiseen ja tuli mieleen, että oksettaakohan tuota hoitajaa jutella lesbon ongelmista kun olin täältäkin joskus lukenut, että jotkut hoitajat pitää homoja ja lesboja oksettavina.

Yhdessä vaiheessa kun tuo hoitaja kertoi, että on ehkä vaihtamassa minulle toista työntekijää, niin silloin ajattelin heti että hän ei kestä lesboa. Ei sitten lopulta vaihtanutkaan ja tuo hoitosuhde kesti muutaman vuoden ja oli minusta hyvä.

Silti olen välillä miettinyt, että onkohan hän kahvihuoneessa puhunut siitä kamalasta lesbosta mitä ei millään jaksais.

Turhaa huolehdit.

Lesbous tai homous ei nykyään ees ole mikään "kova juttu".

Ihan arkipäiväistynyt asia ja hyvä niin, menevät naimisiin ja elävät kuten muutkin.

Naurettavaa lesboudesta nykypäivänä itelleen mitään ongelmaa kyhätä, parisuhteen päättyminen taas on ymmärrettävää jos joku sitä suree ... rasittava voi olla muutenkin. Ilman lesboutta siis.

Hmm, lesbous ei ole ollut mulle ennen ongelma, mutta täältä kun on lukenut näitä ketjuja missä jotkut hoitajiksi esittäytyneet ovat kertoneet, että kuuntelee kyllä potilasta, mutta naureskelee sitten selän takana näille vinovietteisille, niin kyllä se siinä tilanteessa tuli vähän mieleen, että kenellehän tässä nyt oikein avaudun kun tuska oli muutenkin niin kova. Silloin kun kaikki romahtaa ja mieli on herkässä tilassa, niin näitä ajatuksia vaan tulee mieleen.

Vastaan sekä potilaan, että hoitajan näkökulmasta.

Aivan varmasti psykan hoitajat juoruavat siinä missä muutkin hoitajat. Teen itse keikkafirman kautta töitä, koska en jaksa sitä jatkuvaa paskanjauhantaa.

Ihanaa kun saa painaa työpäivän jälkeen oven kiinni ja todeta, että kiitos ei tänne enää ikinä takaisin.

Olin neljä vuotta sitten hoidossa psykiatrian suljetulla osastolla. En saanut poistua osastolta, en ulkoilla, omia tavaroita ei saanut pitää (mm käsitöitä). Olisin saanut neuloa päiväsalissa, jos on hoitaja vieressä vahtimassa. Kahden viikon aikana yksikään hoitaja ei ehtinyt. Ensimmäisten päivien jälkeen olisin saanut myös ulkoilla hoitajan kanssa. Sekään ei järjestynyt. Ryhmissä olisi päässyt mm salille ja saunaan jossain vaiheessa hoitoa, mutta ei jotenkin innostanut siinä vaikean masennuksen ja järkyttävän ahdistuksen keskellä mikään kovin sosiaalinen tapahtuma. Hoito oli aivan pskaa suoraan sanottuna. Kuvittelin jotenkin, että hoitajien tehtävä on mm keskustella potilaiden kanssa, mutta ilmeisesti olin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni on psykiatrinen sairaanhoitaja enkä ole näiden 20 vuoden aikana kuullut hänen kertaakaan puhuvan pahaa potilaistaan. Hänellä on ihan oikeasti vilpitön halu auttaa näitä niin paljon kuin työn puitteissa on mahdollista. Nostan kyllä hattua hänelle ja muille vastaaville hoitajille!

Miten itsekin "paskatyötä" tekevä sairaanhoitaja voisi kuvitella auttavansa yhtään ketään?

Sä ainakin näytät tarvitsevan apua kiireesti. Mitä jos kävisit vähän juttelemassa.

Käyn jo, hoitsuni on läski siiderivalas, joka vetää lenkkipolulla röökiä askeltensa tahtiin. Kuten huomaa, en ole paljoa hyötynyt "sisar hento valkoisen" hoidosta.

Seuraat siis hoitajaa lenkkipoluille. Pelottavaa. Sun paikka ei ole avohoidossa.

Varmasti puhuvat. 

Mutta enempi mietiskelen sitä, että kuka on niin tyhmä että käy psyk.sairaanhoitajan luona juttelemassa? Ei ne tiedä mistään mitään, ovat vaan hoitsuja, vaikka vähän hienompi titteli sairaanhoitajan edessä onkin kun on oikein "psykiatrinen" :DD Aina naurattaa toi nimi. 

Kannattaa ennemmin käydä vaikka psykologilla tai psykiatrilla. Psyk.sairaanhoitaja on yksi turhimmista ammateista. 

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sekä potilaan, että hoitajan näkökulmasta.

Aivan varmasti psykan hoitajat juoruavat siinä missä muutkin hoitajat. Teen itse keikkafirman kautta töitä, koska en jaksa sitä jatkuvaa paskanjauhantaa.

Ihanaa kun saa painaa työpäivän jälkeen oven kiinni ja todeta, että kiitos ei tänne enää ikinä takaisin.

Olin neljä vuotta sitten hoidossa psykiatrian suljetulla osastolla. En saanut poistua osastolta, en ulkoilla, omia tavaroita ei saanut pitää (mm käsitöitä). Olisin saanut neuloa päiväsalissa, jos on hoitaja vieressä vahtimassa. Kahden viikon aikana yksikään hoitaja ei ehtinyt. Ensimmäisten päivien jälkeen olisin saanut myös ulkoilla hoitajan kanssa. Sekään ei järjestynyt. Ryhmissä olisi päässyt mm salille ja saunaan jossain vaiheessa hoitoa, mutta ei jotenkin innostanut siinä vaikean masennuksen ja järkyttävän ahdistuksen keskellä mikään kovin sosiaalinen tapahtuma. Hoito oli aivan pskaa suoraan sanottuna. Kuvittelin jotenkin, että hoitajien tehtävä on mm keskustella potilaiden kanssa, mutta ilmeisesti olin väärässä.

Toimitko nykyään psykiatrisena sairaanhoitajana vaikka olet itse ollut hoidettavana? Eikö se ammatti vaadi jonkinlaista mielenvakautta?

Eivät ehkä nimeltä kerro potilaista, mutta aivan varmasti suurin osa kertoo jollekin tyyliin "huhhuh kun se yksi skitso potilas töissä kävi hermoille". Ja jos potilas on avautunut jostain aivan ihmeellisestä asiasta, vaitiolovelvollisuus tai ei niin luuletteko tosissanne että se jää sinne huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti puhuvat. 

Mutta enempi mietiskelen sitä, että kuka on niin tyhmä että käy psyk.sairaanhoitajan luona juttelemassa? Ei ne tiedä mistään mitään, ovat vaan hoitsuja, vaikka vähän hienompi titteli sairaanhoitajan edessä onkin kun on oikein "psykiatrinen" :DD Aina naurattaa toi nimi. 

Kannattaa ennemmin käydä vaikka psykologilla tai psykiatrilla. Psyk.sairaanhoitaja on yksi turhimmista ammateista. 

Sähän nyt oot trolli, mutta vastaan silti, että mun elämän on pelastanut yksi ihana ja ammattitaitoinen psykiatrinen sairaanhoitaja.

Ite lääkäriopiskelijana oon monta kertaa kuullut miten henkilökunta "puhuu pahaa" potilaista. Siis ei se mitään paskan jauhantaa ole, mutta sellaista huokailua ja silmien pyörittelyä, ja ilkeään sävyyn mainitaan potilaan voimakkaasta hien hajusta. Varsinkin kotihoidossa/palvelutalossa hoitajat käyttäytyvät näin. Sairaalassa/tkssa ei niin kärkkäästi potilaista puhuta.

Ihan apn alkuperäiseen kysymykseen en voi vastata, psykiatrisia potilaita on aika vähän vasta tullu vastaan, ja tunnen vain yhden psykiatrisella puolella olevan hoitajan, joka ei ainakaan muistaakseni oo potilaita haukkunu.

Voikohan sairaanhoitaja oikeasti vaihtaa potilasta jo se ällöttää häntä?

Vierailija kirjoitti:

Varmasti puhuvat. 

Mutta enempi mietiskelen sitä, että kuka on niin tyhmä että käy psyk.sairaanhoitajan luona juttelemassa? Ei ne tiedä mistään mitään, ovat vaan hoitsuja, vaikka vähän hienompi titteli sairaanhoitajan edessä onkin kun on oikein "psykiatrinen" :DD Aina naurattaa toi nimi. 

Kannattaa ennemmin käydä vaikka psykologilla tai psykiatrilla. Psyk.sairaanhoitaja on yksi turhimmista ammateista. 

Köyhillä ei ole varaa psykiatriin tai psukologiin. Lääkäri käski hoitajan juttusille. Jos en käy hoitajan kanssa juttelemassa niin lääkäri ei uusi unilääkereseptejäni.

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sekä potilaan, että hoitajan näkökulmasta.

Aivan varmasti psykan hoitajat juoruavat siinä missä muutkin hoitajat. Teen itse keikkafirman kautta töitä, koska en jaksa sitä jatkuvaa paskanjauhantaa.

Ihanaa kun saa painaa työpäivän jälkeen oven kiinni ja todeta, että kiitos ei tänne enää ikinä takaisin.

Olin neljä vuotta sitten hoidossa psykiatrian suljetulla osastolla. En saanut poistua osastolta, en ulkoilla, omia tavaroita ei saanut pitää (mm käsitöitä). Olisin saanut neuloa päiväsalissa, jos on hoitaja vieressä vahtimassa. Kahden viikon aikana yksikään hoitaja ei ehtinyt. Ensimmäisten päivien jälkeen olisin saanut myös ulkoilla hoitajan kanssa. Sekään ei järjestynyt. Ryhmissä olisi päässyt mm salille ja saunaan jossain vaiheessa hoitoa, mutta ei jotenkin innostanut siinä vaikean masennuksen ja järkyttävän ahdistuksen keskellä mikään kovin sosiaalinen tapahtuma. Hoito oli aivan pskaa suoraan sanottuna. Kuvittelin jotenkin, että hoitajien tehtävä on mm keskustella potilaiden kanssa, mutta ilmeisesti olin väärässä.

Mulle tuli paha mieli tästä. Harmi, että hoitajilla ei ole ollut sulle aikaa. Varmasti yleinen ongelma.

Itse olen ollut hoitoapulaisena, ja tuolloin pienten hoitotoimenpiteiden lisäksi pääasiallinen tehtäväni oli olla asiakkaiden seurana. Työ oli todella palkitsevaa, asiakkaat olivat iloisia kun saivat jutella, kahvitella rauhassa ilman kiirettä ja osan kunto (niin henkinen kuin fyysinenkin) parani ihan silminnähden, kun kerrankin oli joku, joka lähti seuraksi ulkoilemaan.

Tulin toimeen hyvin, ellen jopa parhaiten, sellaisten asiakkaiden kanssa, joita hoitajat haukkuivat ja "vihasivat". Heihin piti vain tutustua paremmin, ottaa aikansa että syntyy hyvä yhteys.

Edelleenkin lämmittää mieltä tuo työ, musta oli ihanaa olla seurana ja pienillä teoilla tuoda iloa toisten päiviin.

Psykiatristen potilaiden hoitoapulaiseksi ei taida päästä :/. Kyllä mulla on ollut skitsofreenikkoja asiakkaina, mutta vain siis heidän kotonaan oon käyny, laitoksessa olevat taitavat olla vähän pahemmassa tilassa että ei sinne ketä tahansa oteta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alalla 15-vuotta ja ainakin kaikissa paikoissa jossa olen ollut töissä niin ei puhuta potilaista pahaa. Toki keskustelemme työkavereiden kanssa potilaista ja käsittelemme yhdessä potilaiden/asukkaiden herättämiä tunteita. Joskus joku asia jälkeenpäin naurattaa, joskus ärsyttää tai turhauttaa.

Voi olla että jos potilaat kuulisivat niin he voisivat joskus loukkaantua, mutta tarkoitus ei todellakaan ole haukkua tai mollata ketään potilaista. Ihmisiä mekin vain olemme ja jotta työssä jaksaa niin on pakko purkaa tunteitaan työkaverille.

Näkee oikeinkirjoituksesi perusteella, että olet hoitsu. Mietin vain, että lähihoitaja vai sairaanhoitaja. Se on 15 vuotta, ei 15-vuotta. :D

Jaahas, saatiin tohtoriksi väitellytkin ketjuun.  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alalla 15-vuotta ja ainakin kaikissa paikoissa jossa olen ollut töissä niin ei puhuta potilaista pahaa. Toki keskustelemme työkavereiden kanssa potilaista ja käsittelemme yhdessä potilaiden/asukkaiden herättämiä tunteita. Joskus joku asia jälkeenpäin naurattaa, joskus ärsyttää tai turhauttaa.

Voi olla että jos potilaat kuulisivat niin he voisivat joskus loukkaantua, mutta tarkoitus ei todellakaan ole haukkua tai mollata ketään potilaista. Ihmisiä mekin vain olemme ja jotta työssä jaksaa niin on pakko purkaa tunteitaan työkaverille.

Näkee oikeinkirjoituksesi perusteella, että olet hoitsu. Mietin vain, että lähihoitaja vai sairaanhoitaja. Se on 15 vuotta, ei 15-vuotta. :D

Eli halusit vain saada pahaa mieltä useille ihmisille mollaamalla? No, jos se parantaa oloasi, eihän siinä. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sekä potilaan, että hoitajan näkökulmasta.

Aivan varmasti psykan hoitajat juoruavat siinä missä muutkin hoitajat. Teen itse keikkafirman kautta töitä, koska en jaksa sitä jatkuvaa paskanjauhantaa.

Ihanaa kun saa painaa työpäivän jälkeen oven kiinni ja todeta, että kiitos ei tänne enää ikinä takaisin.

Olin neljä vuotta sitten hoidossa psykiatrian suljetulla osastolla. En saanut poistua osastolta, en ulkoilla, omia tavaroita ei saanut pitää (mm käsitöitä). Olisin saanut neuloa päiväsalissa, jos on hoitaja vieressä vahtimassa. Kahden viikon aikana yksikään hoitaja ei ehtinyt. Ensimmäisten päivien jälkeen olisin saanut myös ulkoilla hoitajan kanssa. Sekään ei järjestynyt. Ryhmissä olisi päässyt mm salille ja saunaan jossain vaiheessa hoitoa, mutta ei jotenkin innostanut siinä vaikean masennuksen ja järkyttävän ahdistuksen keskellä mikään kovin sosiaalinen tapahtuma. Hoito oli aivan pskaa suoraan sanottuna. Kuvittelin jotenkin, että hoitajien tehtävä on mm keskustella potilaiden kanssa, mutta ilmeisesti olin väärässä.

Mulle tuli paha mieli tästä. Harmi, että hoitajilla ei ole ollut sulle aikaa. Varmasti yleinen ongelma.

Itse olen ollut hoitoapulaisena, ja tuolloin pienten hoitotoimenpiteiden lisäksi pääasiallinen tehtäväni oli olla asiakkaiden seurana. Työ oli todella palkitsevaa, asiakkaat olivat iloisia kun saivat jutella, kahvitella rauhassa ilman kiirettä ja osan kunto (niin henkinen kuin fyysinenkin) parani ihan silminnähden, kun kerrankin oli joku, joka lähti seuraksi ulkoilemaan.

Tulin toimeen hyvin, ellen jopa parhaiten, sellaisten asiakkaiden kanssa, joita hoitajat haukkuivat ja "vihasivat". Heihin piti vain tutustua paremmin, ottaa aikansa että syntyy hyvä yhteys.

Edelleenkin lämmittää mieltä tuo työ, musta oli ihanaa olla seurana ja pienillä teoilla tuoda iloa toisten päiviin.

Psykiatristen potilaiden hoitoapulaiseksi ei taida päästä :/. Kyllä mulla on ollut skitsofreenikkoja asiakkaina, mutta vain siis heidän kotonaan oon käyny, laitoksessa olevat taitavat olla vähän pahemmassa tilassa että ei sinne ketä tahansa oteta.

Olet aivan oikeassa. Miksi et ole opiskellut hoitajaksi, koska sinunlaisiasi tarvitaan kipeästi?! Psyykkisesti huonosti voiva ihminen tarvitsee nimenomaan läsnäolevaa, toista ihmistä, silloin kun jaksaa ja haluaa avautua. Siinä on hoitajalla oltava kokemusta ja herkkä korva ja ymmärrys.

Hyvä, että tästä puhutaan. Tiedänpä nyt sitten vihdoin totuuden. Ei taida olla mitään vaitiolovelvollisuutta käytännössä. Noloimmatkin henkilökohtaiset asiat leviävät kylillä. Sama kuin laitettaisiin jalkapuuhun kaikkien ihmeteltäväksi ja otsassa lukisi hullu. Sen huomaa tuolla kylillä kulkiessa, että jutut on kiiriny ja maine kulkee mukana ihan sama minne menee. On minulla tähän ratkaisu olemassa. Noita paskakieliähän ei saa kiinni, kun puolustavat toisiaan ja vetovat asiakkaan tai potilaan sairauteen, jos tiukkaan paikkaan joutuvat. Tästä on mahdollista päästä irti kuitenkin ja sen tulen tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut alalla 15-vuotta ja ainakin kaikissa paikoissa jossa olen ollut töissä niin ei puhuta potilaista pahaa. Toki keskustelemme työkavereiden kanssa potilaista ja käsittelemme yhdessä potilaiden/asukkaiden herättämiä tunteita. Joskus joku asia jälkeenpäin naurattaa, joskus ärsyttää tai turhauttaa.

Voi olla että jos potilaat kuulisivat niin he voisivat joskus loukkaantua, mutta tarkoitus ei todellakaan ole haukkua tai mollata ketään potilaista. Ihmisiä mekin vain olemme ja jotta työssä jaksaa niin on pakko purkaa tunteitaan työkaverille.

Näkee oikeinkirjoituksesi perusteella, että olet hoitsu. Mietin vain, että lähihoitaja vai sairaanhoitaja. Se on 15 vuotta, ei 15-vuotta. :D

Jaahas, saatiin tohtoriksi väitellytkin ketjuun.  :D

Ylioppilas*, eikös yläasteellakin opeteta tuon verran äidinkieltä?

En ole koskaan kuullut henkilökunnan vähättelevän, naureskelevan tai mollaavan ketään.

Jokainen hoitaja tietää kyllä sen, että yli puolet ihmisistä kärsii mielenterveyden ongelmista  jossain elämänsä vaiheessa. Ihmisiä mekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon miettinyt kanssa tätä. Mulla on ollut surua ja paljon huolia ja kävin psykiatrisen sairaanhoitajan luona jutelemassa niistä. Kerroin sitten myös, että olen lesbo kun suruni ja menetykseni liittyi naiseen ja tuli mieleen, että oksettaakohan tuota hoitajaa jutella lesbon ongelmista kun olin täältäkin joskus lukenut, että jotkut hoitajat pitää homoja ja lesboja oksettavina.

Yhdessä vaiheessa kun tuo hoitaja kertoi, että on ehkä vaihtamassa minulle toista työntekijää, niin silloin ajattelin heti että hän ei kestä lesboa. Ei sitten lopulta vaihtanutkaan ja tuo hoitosuhde kesti muutaman vuoden ja oli minusta hyvä.

Silti olen välillä miettinyt, että onkohan hän kahvihuoneessa puhunut siitä kamalasta lesbosta mitä ei millään jaksais.

Viimeinen virke: "Silti olen välillä miettinyt, että onkohan hän kahvihuoneessa puhunut siitä kamalasta lesbosta mitä ei millään jaksais", olet vainoharhainen. 

Miten niin vainoharhainen? Juurihan täällä avauduttiin siitä miten hoitsut "terapioivat" toisiaan juoruilemalla. Tämä onkin tuttu argumentti, kun on kyse mt-ongelmaisista. Se on myös hyvin loukkaava. Ei tarvitse olla vainoharhainen, jos epäilee että hoitsut puhuu kahvihuoneessa asiakkaistaan. Sekin täällä kuitattiin vainoharhaisuudeksi, kun joku epäili, että hänen tietojaan on urkittu kantapalvelussa. Sitten tulikin ne uutiset, että se on todella yleistä ja harvoin siitä jää kiinni tai tulee mitään seuraamuksia. Tämä onkin sitten seuraava epäkohta. Mitä väliä sillä on mitä urkitaan omakannasta, kun terveystiedot leviävät ihan jo hoitajien kautta. Mielenterveyspotilas on julkista riistaa. Myöntäkää vihdoin se! Kaikki puheet vaitiolovelvollisuuksista ovat täyttä paskaa, kun yritetään saada potilas puhumaan. Tästä lähtien puhun vain kevyttä kesäheinää ja sekös heitä ärsyttää.

Mä oon aina ajatellut, että psykiatriseen työhön hakeudutaan kun ihminen on oikeasti kiinnostunut mielestä ja toisten auttamisesta, mutta ei kai se sitten näin menekään oikeassa elämässä.