Puhutteko psykiatriset sairaanhoitajat potilaista takanapäin pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan sekä potilaan, että hoitajan näkökulmasta.

Aivan varmasti psykan hoitajat juoruavat siinä missä muutkin hoitajat. Teen itse keikkafirman kautta töitä, koska en jaksa sitä jatkuvaa paskanjauhantaa.

Ihanaa kun saa painaa työpäivän jälkeen oven kiinni ja todeta, että kiitos ei tänne enää ikinä takaisin.

Olin neljä vuotta sitten hoidossa psykiatrian suljetulla osastolla. En saanut poistua osastolta, en ulkoilla, omia tavaroita ei saanut pitää (mm käsitöitä). Olisin saanut neuloa päiväsalissa, jos on hoitaja vieressä vahtimassa. Kahden viikon aikana yksikään hoitaja ei ehtinyt. Ensimmäisten päivien jälkeen olisin saanut myös ulkoilla hoitajan kanssa. Sekään ei järjestynyt. Ryhmissä olisi päässyt mm salille ja saunaan jossain vaiheessa hoitoa, mutta ei jotenkin innostanut siinä vaikean masennuksen ja järkyttävän ahdistuksen keskellä mikään kovin sosiaalinen tapahtuma. Hoito oli aivan pskaa suoraan sanottuna. Kuvittelin jotenkin, että hoitajien tehtävä on mm keskustella potilaiden kanssa, mutta ilmeisesti olin väärässä.

Toimitko nykyään psykiatrisena sairaanhoitajana vaikka olet itse ollut hoidettavana? Eikö se ammatti vaadi jonkinlaista mielenvakautta?

Oman itseni, psykiatrin ja työterveyshuollon mielipiteiden mukaan mieleni on vakaa, kiitos huolenpidosta. Ei sairastettu masennus tarkoita sitä, ettei voi työskennellä mt-puolella. Suurimmaksi osaksi työskentelen operatiivisella puolella.

Hyvä että olet parantunut. Ei ollut tarkoitus olla ilkeä, ajattelin vain, että kun työ on todella raskas, niin miten siinä pärjää jos ei ole kova luonne.