TAAS yllätyssynnytys. Huh huh . Eivät näköjään ole kovin harvinaisia :O

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuokin tyttö aika muodoton pehmeä joten makkaroiden väliin uppoaa yksi pieni lapsi. Aika paljon saa defenssiä olla ettei mitään tunne tai tajua.

Varmaan tuossakin tapauksessa se, että kuukautiset ovat tulleet myös raskauden aikana, on vienyt mielestä pois kaikki epäilykset siitä että voisi olla raskaana. Tai jotain kuukautisiksi tulkittavissa olevaa vuotoa ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla näillä "oho olen raskaana" on lievää ellei jopa liiallista ylipainoa. Iso maha jo valmiiksi niin ei huomata että vauva kasvaa siellä. Siihen kun lisää stressaavat elämänvaiheet(työ,opiskelu jne,) ja istukan kiinnittymiskohdan, saamme uutisen

Oletko ollut raskaana? Kyllä tuhtinkin tytön vyötärönympärys kasvaa raskaudessa. Vaikka sitä ei ulkopuolinen huomaisi, niin raskaana oleva huomaa itse kyllä.

Ja vauva potkii ja loppuajasta liikkuu ja myllertää niin että ei voi olla huomaamatta.

Siinä täytyy olla kyse siitä ettei halua huomata ja ajatella ja aktiivisesti työntää asian pois mielestä.

Jos todella ei tule raskausmahdollisuus mieleen vaikka on seksiä harrastanut niin sitten luulisi naisen ihmettelevän että mitä tuolla vatsan alueella oikein tapahtuu.

Mulla ei esikoinen liikkunut juuri yhtään.

Luin otsikon huolimattomasti ja silmät meni niinku o.O :D

Ajattelinkin, että miten onnistuu ylätiesynnytys :D

Olen töissä synnytysten parissa. Meidänkin keskikokoiseen sairaalaan tulee muutamia yllätyssynnyttäjiä vuosittain. Osa on pulskia mutta osa ei. Suurin osa ollut ihan täysiaikaisia tai ainakin keskikokoisia vauvoja. Raskauden kestosta toki hankala mitään tarkkaa sanoa. Uskoisin myös, että taustalla on yleensä jonkinlainen kieltämisreaktio, ainakin ihan nuorien laihojen tyttösten kohdalla.

Lisäksi, ymmärrän kyllä, että mahantähystystä tekevä lääkäri ei välttämättä ala miettiä, onkohan potilas sittenkin raskaana. Jos potilas jo päätynyt lisätutkimuksiin, niin varmaan ajattelee ji itsestäänselvyytenä, että potilas olisi itsekin älynnyt tarkastaa raskaustestin. Yleensä jo kun soittaa terveyskeskuksen ajanvaraukseen, niin hoitaja kysyy, oletko raskaana ja kehoittaa tekemään raskaustestin. Päivystyksessä onneksi otetaan kaikista vatsavaivaisista naisista, vaikka väittäisivät kivenkovaa, etteivät raskaana olisi.

Hauska kun täällä niin toitotetaan sitä, että kyllä vatsakipuiselta hedelmäisessä iässä olevalta otetaan aina raskaustesti. Minut vietiin päivystykseen, koska en pysynyt tajuissani ja minulla oli kova vatsakipu. Omasta tahdostani pääsin kotiin, kun mitään ei löytynyt. Kotona alkoi edellisten lisäksi kauhea kipu hartiassa ja lähdin uudestaan päivystykseen. Minut lähettiin uudestaan kotiin tutkimatta vaikka en pystynyt kävelemään, istumaan tai makaamaan. Kävin tämän jälkeen vielä kahdella lääkärillä, josta tämä järjestysnumerollaan 4 teki raskaustestin ja totesi ultraamisen jälkeen, että siellä on aika reippaan kokoinen kohdunulkoinen raskaus.

Raskauden kokeneena sanon, että kyllä potkut tuntuu loppuraskaudessa todellakin. Itselläni on myös taaksepäin kallistunut kohtu.

Vierailija kirjoitti:

Hauska kun täällä niin toitotetaan sitä, että kyllä vatsakipuiselta hedelmäisessä iässä olevalta otetaan aina raskaustesti. Minut vietiin päivystykseen, koska en pysynyt tajuissani ja minulla oli kova vatsakipu. Omasta tahdostani pääsin kotiin, kun mitään ei löytynyt. Kotona alkoi edellisten lisäksi kauhea kipu hartiassa ja lähdin uudestaan päivystykseen. Minut lähettiin uudestaan kotiin tutkimatta vaikka en pystynyt kävelemään, istumaan tai makaamaan. Kävin tämän jälkeen vielä kahdella lääkärillä, josta tämä järjestysnumerollaan 4 teki raskaustestin ja totesi ultraamisen jälkeen, että siellä on aika reippaan kokoinen kohdunulkoinen raskaus.

No tutkimusprotokollaan kyllä kuuluu raskautesti, kun hedelmällisessä iässä olevalla naisella on tuollaisia oireita, joten sulla on käynyt aivan käsittämättömän huono tuuri, että noin moni lääkäri on tapauksessani jättänyt raskaustestin tekemättä. Melkein puhuisin hoitovirheestä.

Minä ihmettelen sitä, ettei tätä ilmiötä tutkita. Tieteen käsitys raskaudesta on "kuukautiset pois ja muu ei ole mahdollista". Nämä yllätyssynnytykset selitetään aina jotenkin äidin leväperäisyydellä tai suoranaisella tyhmyydellä. Vähän niin kuin 1800-luvulla kaikki laitettiin naisten hysterian piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin painajaiseni on huomata raskaus vasta, kun abortti on jo mahdoton. Tämän takia teen joka kuukausi raskaustestin.

Kyllä te nykynuoret olette kylmiä ja julmia :( Aika hirveää jos  uusi elämä ja ihminen olisi pahin painajainen. Oletteko itse jääneet ilman äidinrakkautta?

Tämä nykynuori on 42v.

2 lasta olen tähän maailmaan halunnut ja heitä rakastan enemmän kuin elämääni. Kolmatta ei tule.

Ohis

Olen kertonut tämän aiemminkin mutta kerron taas.

Esikoista odottaessani ainoa raskausoire oli pois jääneet kuukautiset. Ei ollut pahoinvointia, ei rintojen kasvua tai arkuutta, ei mitään liitoskipuja. Olin ylipainoinen ja paino nousi 10kg mutta ulkopuoliset eivät raskauttani huomanneet. Vauva oli todella vähäliikkeinen. Sain laskentaohjeen, jossa piti saada 10 liikettä tunnissa. Minun mielestäni ohje oli täysin utopistinen. Eihän kenenkään vauva oikeasti liiku noin paljon. Viimeiset kolme viikkoa se oli täysin liikkumaton. 39+5 tilanteessa menin rutiinineuvolakäynnille. Sydänääniä ei löytynyt. Sairaalan ultrassa ilmeni, että sikiö oli ollut ainakin 2 vrk kuolleena. Siitä alkoi ammattilaisten kyselyt ja maallikoiden silmien pyörittelyt "ETKÖ SINÄ HUOMANNUT ETTEI SE LIIKU?"

Miten olisin voinut huomata kun sen normaali olotila oli liikkumattomuus? Eli jos minä en huomannut sikiön kuolemaa, niin varmaan joltain voi jäädä huomaamatta koko raskaus. Minultakin olisi jäänyt, jos kuukautiset olisivat tulleet.

Ja olen täysin kyllästynyt teihin, joiden mielestä vauva liikkuu lopussa niin paljon, ettei sitä voi olla huomaamatta. No miksi minun vauvani ei sitten liikkunut? Mikä saa teidät kuvittelemaan, että kaikki vauvat ovat samanlaisia kuin omanne?

Olen ollut tuon jälkeen kolmesti raskaana ja varsinkin tuota kuollutta seuraava vauva olikin kova potkimaan ja liikkumaan. Ilman tuota kokemusta väittäisin teidän valehtelevan, että vauvat liikkuvat lopussa paljon. Sanoisin niiden liikkeiden olevan mielikuvituksenne tuotetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin painajaiseni on huomata raskaus vasta, kun abortti on jo mahdoton. Tämän takia teen joka kuukausi raskaustestin.

Kyllä te nykynuoret olette kylmiä ja julmia :( Aika hirveää jos  uusi elämä ja ihminen olisi pahin painajainen. Oletteko itse jääneet ilman äidinrakkautta?

Mistä tiedät että kysymys on nuorista. Lisäksi, monilla elämäntilanne on sellainen ettei vauva vaan sovi siihen. Hyvähän se on että nämä asiat tiedostaa ja parhaansa mukaan pitää huolta ettei vahinkoja satu.

Vierailija kirjoitti:

Raskauden kokeneena sanon, että kyllä potkut tuntuu loppuraskaudessa todellakin. Itselläni on myös taaksepäin kallistunut kohtu.

Miksi se on niin vaikea ymmärtää että kaikki raskaudet ja naiset ovat erilaisia, eikä koe asioita samanlailla.

Ihmetyttää että hän luuli vauvan päätä "oudoksi palleaksi", koska lääkäri ensin puhui pallean eri kohdasta - luuliko lääkärikin vauvaa palleaksi. Ja nainen epäili vatsaa pieneksi lihomiseksi, vaikka muut huomasivat vatsan. Onko anatomian ja kehon tunteminen/hahmottaminen joillekin naisille niin vaikeaa, etteivät aivot vaan rekisteröi? Koska yleensä nuori ihminen huomaa takuulla muutokset. Jos minivatsoja ei lasketa lukuun. Jotkut haluavat ajatella etteivät ole raskaana, ajatus torjutaan voimakkaasti kuin hypnoosissa, eikä näe raskautta? Vai muu vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut tämän aiemminkin mutta kerron taas.

Esikoista odottaessani ainoa raskausoire oli pois jääneet kuukautiset. Ei ollut pahoinvointia, ei rintojen kasvua tai arkuutta, ei mitään liitoskipuja. Olin ylipainoinen ja paino nousi 10kg mutta ulkopuoliset eivät raskauttani huomanneet. Vauva oli todella vähäliikkeinen. Sain laskentaohjeen, jossa piti saada 10 liikettä tunnissa. Minun mielestäni ohje oli täysin utopistinen. Eihän kenenkään vauva oikeasti liiku noin paljon. Viimeiset kolme viikkoa se oli täysin liikkumaton. 39+5 tilanteessa menin rutiinineuvolakäynnille. Sydänääniä ei löytynyt. Sairaalan ultrassa ilmeni, että sikiö oli ollut ainakin 2 vrk kuolleena. Siitä alkoi ammattilaisten kyselyt ja maallikoiden silmien pyörittelyt "ETKÖ SINÄ HUOMANNUT ETTEI SE LIIKU?"

Miten olisin voinut huomata kun sen normaali olotila oli liikkumattomuus? Eli jos minä en huomannut sikiön kuolemaa, niin varmaan joltain voi jäädä huomaamatta koko raskaus. Minultakin olisi jäänyt, jos kuukautiset olisivat tulleet.

Ja olen täysin kyllästynyt teihin, joiden mielestä vauva liikkuu lopussa niin paljon, ettei sitä voi olla huomaamatta. No miksi minun vauvani ei sitten liikkunut? Mikä saa teidät kuvittelemaan, että kaikki vauvat ovat samanlaisia kuin omanne?

Olen ollut tuon jälkeen kolmesti raskaana ja varsinkin tuota kuollutta seuraava vauva olikin kova potkimaan ja liikkumaan. Ilman tuota kokemusta väittäisin teidän valehtelevan, että vauvat liikkuvat lopussa paljon. Sanoisin niiden liikkeiden olevan mielikuvituksenne tuotetta.

Ihanko oikeasti sinua alettiin vielä syyllistää? Sehän on ihan kamalaa 😕

Kyllä mä jotenkin tavallaan ymmärrän, oon ite sen verran plösö (vaikken ees oo vatsalihava) että kun tuttavat näki pitkästä aikaa ja olin 40vk raskaana ne vaan aatteli että oon lihonnu, vaikka maha onkin ihan pyöristyny.

Tosi hiljanen liikkuja ja päivässä saattaa tulla vaan yhteensä joku 15 liikettä ja jos nukkuisin, menis ne ihan ohi.

Vierailija kirjoitti:

Mun sukulaistyttö synnytti kans tietämättään olevansa raskaana viime vuonna. On tosi laiha ja ei ollut huomannut mitään, kohtu vissiin niin taaksepäin kallistuva. Joi ja poltti koko raskauden, on melkonen elämänkoululainen muutenki. Lapsi raukka.

Rohkenen epäillä, että suurin osa näistä muistakaan yllätyssynnyttäjistä ei ole kovinkaan korkeasti koulutettuja.

21-vuotiaalla ei ammattia eikä peruskoulun jälkeistä koulutusta, lapsen isästä ei tietoakaan, eikä edes ymmärtänyt olevansa raskaana. Kannattaako yllätysraskaudella kehuskella julkisuudessa? Pelkkä lapsirakkaus ei tee kenestäkään kelvollista vanhempaa, vaatii se myös kykyä ymmärtää ohjeita.

Itse olen ylipainoinen ja kyllä minulla ainakin ensimmäinen merkki raskaudesta oli että farkut ei mahtunu enää ympärille. Eli vaikka lapsi voi "kadota" mahan sisään niin ettei sitä heti huomaa, alkoi rasvan yms nesteiden kertyminen lantiolle ja rinnoille ainakin minulla. Olen 7. kuulla raskaana ja vauvamaha on pieni, periaatteessa mikäli ei tietäisi minun olevan raskaana, ulkopuolinen ei sitä huomaisi, tämä todennäköisesti siitä syystä että istukka on edessä. Tunnen toki vauvan liikkeet mutta en kovin hyvin, varmaankin tuon istukan takia. Ottakaa myös huomioon että on pillereitä, joita otetaan koko ajan ilman taukoviikkoa eli kuukautisia ei tule ollenkaan eli voit olla raskaana sitä kautta tajuamatta sitä.

Silti en millään usko että tämmöisiä "yllätyssynnytyksiä" olisi, ei voi olla että kannat 3-4kg painoista vauvaa kuukausikaupalla mahassa ja mitään et tunne. Mielestäni nämä tapaukset jollain tasolla tajuavat asian mutta haluavat vain kieltää sen tosiasian että vauva saattaa olla mahassa.

Vierailija kirjoitti:

21-vuotiaalla ei ammattia eikä peruskoulun jälkeistä koulutusta, lapsen isästä ei tietoakaan, eikä edes ymmärtänyt olevansa raskaana. Kannattaako yllätysraskaudella kehuskella julkisuudessa? Pelkkä lapsirakkaus ei tee kenestäkään kelvollista vanhempaa, vaatii se myös kykyä ymmärtää ohjeita.

No myöhäistä tuossa kohti on muuta tehdä kun alkaa ottaa vastuuta itsestään ja lapsesta. Tukiverkkoakin vaikuttaa olevan, joten ei tilanne nyt ihan huono ole. Monet vanhemmat kasvavat vanhemmaksi vasta kun vauva on maailmassa, he nyt saavat edes ennalta hieman yrittää valmistautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut tämän aiemminkin mutta kerron taas.

Esikoista odottaessani ainoa raskausoire oli pois jääneet kuukautiset. Ei ollut pahoinvointia, ei rintojen kasvua tai arkuutta, ei mitään liitoskipuja. Olin ylipainoinen ja paino nousi 10kg mutta ulkopuoliset eivät raskauttani huomanneet. Vauva oli todella vähäliikkeinen. Sain laskentaohjeen, jossa piti saada 10 liikettä tunnissa. Minun mielestäni ohje oli täysin utopistinen. Eihän kenenkään vauva oikeasti liiku noin paljon. Viimeiset kolme viikkoa se oli täysin liikkumaton. 39+5 tilanteessa menin rutiinineuvolakäynnille. Sydänääniä ei löytynyt. Sairaalan ultrassa ilmeni, että sikiö oli ollut ainakin 2 vrk kuolleena. Siitä alkoi ammattilaisten kyselyt ja maallikoiden silmien pyörittelyt "ETKÖ SINÄ HUOMANNUT ETTEI SE LIIKU?"

Miten olisin voinut huomata kun sen normaali olotila oli liikkumattomuus? Eli jos minä en huomannut sikiön kuolemaa, niin varmaan joltain voi jäädä huomaamatta koko raskaus. Minultakin olisi jäänyt, jos kuukautiset olisivat tulleet.

Ja olen täysin kyllästynyt teihin, joiden mielestä vauva liikkuu lopussa niin paljon, ettei sitä voi olla huomaamatta. No miksi minun vauvani ei sitten liikkunut? Mikä saa teidät kuvittelemaan, että kaikki vauvat ovat samanlaisia kuin omanne?

Olen ollut tuon jälkeen kolmesti raskaana ja varsinkin tuota kuollutta seuraava vauva olikin kova potkimaan ja liikkumaan. Ilman tuota kokemusta väittäisin teidän valehtelevan, että vauvat liikkuvat lopussa paljon. Sanoisin niiden liikkeiden olevan mielikuvituksenne tuotetta.

Ihanko oikeasti sinua alettiin vielä syyllistää? Sehän on ihan kamalaa 😕

Kyllä. Kaikkien melkein ensimmäinen kysymys oli tuo "etkö huomannut, ettei liiku" ja sitten oltiin sen näköisiä, että kyllähän jokaisen normaalin ihmisen pitäisi tuo huomata. Oma äitinikin kysyi, että miksi kukaan ei tehnyt mitään ja "etkö sinä itekkään älynnyt mennä ajoissa mihinkään". Lääkärille selittelin, ettei sikiö ollut tapana liikkua ja kun oli eka, ei ollut vertailukohtaa. Ei auttanut "aina pitää tulla sairaalaan kun ei liiku". Eli minä olin syyllinen tapahtuneeseen. Hyvä kun ei kysytty, että miksi sinä tapoit sen.

Seuraavassa raskaudessa muistin alleviivatun ohjeen, että aina pitää tulla kun ei liiku. Eipä hyvä ollut sekään "eihän ne koko aikaa liiku, nukkuuhan ne välillä". Ei tykätty kun hyppäsin siellä vähän väliä ja vielä turhan takia. Sikiöllä oli joka kerran kaikki hyvin. Jos en olisi mennyt ja sikiöllä olisikin ollut hätä, olisin saanut taas sapiskaa. Sitä en olisi enää kestänyt.