Lue keskustelun säännöt.
Ihan kauhea tilanne (rahattomuus)
Kylmäjanälkä
25.01.2018 |
Mä en enää tiedä, mitä tehdä. Mä tarviin rahaa niin ku HETI. Ei ketään jolta lainata. Pikavippiä en saa. Myytävää ei ole äkkiseltään muuta kuin motonetin 50€ lahjakortti. Haluisko joku ostaa sen ja pelastaa yhden ihmishengen? (Tilanne on oikeasti niin paha) jos joku haluaa auttaa, kerron lisää tilanteesta.
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se auta ko mennä pyörällä, muista ottaa vaihtovaatteet mukaan ja heijastin yöllä on aika pimeää.
Tuliko hyvä mieli? Tunnetko ittes nyt paremmaksi ihmiseksi?
Sinäkö meinaat, että terve ihminen ei voisi hätätapauksessa pyöräillä 40 kilsaa töihin? Tiedän monia, jotka kulkee päivittäin pyörällä töihin, talvellakin. Ei tosin ihan noin pitkää matkaa, mutta tässä olikin ilmeisesti kyse vain yhdestä päivästä tai ainakin lyhyestä ajanjaksosta.
Niin miksi ihmeessä AP ei lähtenyt kävellen töihin???? Olisi voinut lähteä jo aamukuudelta kävelemään niin olisi ollut klo 14 perillä....... Plääh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset suoraan toimivaa linkkiä laittanut? :)
Mutta juu, joku ratkaisu olisi kiva että olisi jotain järkeä noita pätkätöitäkin ottaa vastaan. Eivät ole eduskunnassa vuosiin saaneet sitäkään kuntoon. Yllättyneet?
Vierailija kirjoitti:
Mikset suoraan toimivaa linkkiä laittanut? :)
Mutta juu, joku ratkaisu olisi kiva että olisi jotain järkeä noita pätkätöitäkin ottaa vastaan. Eivät ole eduskunnassa vuosiin saaneet sitäkään kuntoon. Yllättyneet?
Mä en oo ikinä saanut yhtään toimivaa linkkiä sisältänyttä viestiä läpi! Ne menee aina "tarkistukseen" eikä koskaan julkaista viestiä.
Kuitenkin jotkut niitä saavat laitettua. Olen hämmentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ensin työmatka oli 42 km sitten 60 ja lopulta 100 km. Yritä jo päättää. Hanki pyörä niitä saa tosi halvallakin esim. huutokaupoista/tori.fistä.
Uusavuton ap.
Mitä sä nyt paasaat, oikein palstasherlokki...
Selvennetääs sulle nyt vähän? Mun työmatka on 42km. Motonetiin on se 100km (kun sinne joku neuvoi menemään ostoksille) ja jos joku työkaveri olis mua lähtenyt heittämään kotiin niin hänelle olisi tullut ajoa se n.60km. Tämmöstä palvelusta vois ehkä hätätapauksessa pyytää joltain vanhalta työkaverilta, jolle sen voi joskus korvata jotenkin, mutta mä olen keikkatyöläinen ja ens viikolla voin olla jo missä tahansa muualla töissä.
Mä en ole mistään vanhasta isästä puhunu missään vaiheessa. Oon sanonu, että mun vanhemnat on kuollu. Isä oli kuollessaan 29v eli ei kovin vanha. Ja polkupyörällä en aio kulkea, varsinkaan tällä pääkallokelillä. Käsi sydämelle huutelija... taittuisko sulta hymyssä suin 84km päivässä pyörällä? Uskallan epäillä.
jatkuu..
että ymmärtäisitte täysin ..lukekaa tämä
Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.
Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti Mikon perhettä. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.
- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)
- Hiustenlaitto kielletty
- Musiikkia piti kuunnella täysillä
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.
En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein; ensin oli vanha isä, sitten yhtäkkiä molemmat vanhemmat kuolleet?
Siis 15.2 liksapv? Miten eläminen siihen asti? Matkat sinne duuniin?
No et ymmärtänyt. Ei ole mitään vanhaa isää (enkä oo näin edes väittänyt). Molemmat vanhemmat on kuollu 70-luvulla jo. Ja seuraavat varmat rahat tulee 15.2. (Palkat jo tehdyistä tammikuun keikkatöistä). Elän sitten vaikka kaurapuurolla. Ja jos en saa kelasta rahaa, niin en mene töihin, koska ei ole varaa työmatkoihin.
Jollekin jo kerroin että jos mulla olis se 50€ niin tankkaisin 30€ ja ostaisin ruokaa. Mutta ei mulla ole. Ni nyt sitten näin.
Vierailija kirjoitti:
jatkuu..
että ymmärtäisitte täysin ..lukekaa tämä
Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti Mikon perhettä. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.
- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)
- Hiustenlaitto kielletty
- Musiikkia piti kuunnella täysillä
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Tää ei ole mun tarinaa. En tiedä vinoileeko joku mulle vai mahtoiko tulla väärään ketjuun??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä paikalliset face-kirpparit? Laita jotain myyntiin. Ehkä se lahjakortti ei mene, jos ko. liike on kaukana, mutta joku kodinhärpäke, jota et nyt just tarvi. Onko kameraa, mikroaaltouunia, muotivaatetta, sukset, luistimet, pyörä?
Pyydä sieltä diakonissalta maksusitoumus ruokaan. Haet sitten kaupasta, jotain minkä saat myytyä jollekin tuttavalle. Kahvia, pesuainetta, suklaata yms. Olutta ei saa maksusitoumuksilla ostaa, mutta limsaa varmaan saa. Haet monta isoa limsapulloa. Tyhjennät ne kotona ja palautat pullot kauppaan. Ainakin jonkun verran tulee euroja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensin työmatka oli 42 km sitten 60 ja lopulta 100 km. Yritä jo päättää. Hanki pyörä niitä saa tosi halvallakin esim. huutokaupoista/tori.fistä.
Uusavuton ap.
Mitä sä nyt paasaat, oikein palstasherlokki...
Selvennetääs sulle nyt vähän? Mun työmatka on 42km. Motonetiin on se 100km (kun sinne joku neuvoi menemään ostoksille) ja jos joku työkaveri olis mua lähtenyt heittämään kotiin niin hänelle olisi tullut ajoa se n.60km. Tämmöstä palvelusta vois ehkä hätätapauksessa pyytää joltain vanhalta työkaverilta, jolle sen voi joskus korvata jotenkin, mutta mä olen keikkatyöläinen ja ens viikolla voin olla jo missä tahansa muualla töissä.Mä en ole mistään vanhasta isästä puhunu missään vaiheessa. Oon sanonu, että mun vanhemnat on kuollu. Isä oli kuollessaan 29v eli ei kovin vanha. Ja polkupyörällä en aio kulkea, varsinkaan tällä pääkallokelillä. Käsi sydämelle huutelija... taittuisko sulta hymyssä suin 84km päivässä pyörällä? Uskallan epäillä.
Viestiketjun aloituksessa uhoat, että tässä on nyt ihmishenki kyseessä, mutta et ole valmis kuitenkaan pyöräilemään 84 km pelastaaksesi henkesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö sinä ole hakenut toimeentulotukea jos rahatilanne on aina huono? Vaikka saat työtuloja ja työttömyyspäivärahaa, niin silti maksuun voi jäädä toimeentulotukea. Ja miksi et soittanut heti aamu yhdeksältä kuntasi sosiaalitoimistoon, ja selittänyt tilannetta? Ehkä sieltä olisi annettu sen verran rahaa että olisit saanut auton tankattua.
Suuri usko on taas ihmisillä, että hädässä jostain toimeentulotukiluukulta saa saman tien rahaa. Ei sieltä samana päivänä saa kuin korkeintaan maksusitoumuksen lääkkeisiin... Senkin saa, jos on melko selkeää, että toimeentulotukipäätös tulisi olemaan myöntävä. Päätös toimeentulotuesta voidaan kiiretilanteessa tehdä hieman tavallista nopeammin, mutta tuskin päätöstä saisi samalle päivälle bensaan! Mistään luukulta ei myöskään jaeta käteistä rahaa, vaan maksu tulee tilille pankista riippuen 2-3 päivässä.
No enpä tiennyt tätä kun en ole viime aikoina tarvinnut sossun palveluita. Yhden ainoan kerran olen joutunut pyytämään rahaa sossulta 30 v sitten, ja silloin soitin sosiaalitoimistoon, sain ajan samalle päivälle, menin sinne ja rahat olivat tilillä samana päivänä. Sen jälkeen en ole kyseisiä palveluita tarvinnut, vaikka olen ollut välillä työtönkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se auta ko mennä pyörällä, muista ottaa vaihtovaatteet mukaan ja heijastin yöllä on aika pimeää.
Tää on jo naurettavaa, menisitkö itse ppyörällä 100 km?
Joku viisastelija siellä vaa huutelee kun ei mitään järkevää sanottavaa keksiny.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein; ensin oli vanha isä, sitten yhtäkkiä molemmat vanhemmat kuolleet?
Siis 15.2 liksapv? Miten eläminen siihen asti? Matkat sinne duuniin?
Ei ap:lla ollut vanhaa isää vaan jollain toisella. Haloo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vika on siinä että ehdottaa liftaamista tai kyydin kysymistä?
Mielestäni ihan asiallinen ohje.
Et taida käydä ihan täysillä. Miten luulet että talvella voi liftata jossain hornassa missä ap asuu! Pimeässä, kylmässä.
Hyi saasta mitä jengiä.
Vierailija kirjoitti:
jatkuu..
että ymmärtäisitte täysin ..lukekaa tämä
Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti Mikon perhettä. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.
- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen oli pakollista (musta huulipuna ja kajal)
- Hiustenlaitto kielletty
- Musiikkia piti kuunnella täysillä
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/89kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää pitkää mustaa nahkatakkia
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi
Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
toi pyllykarvojen ajelu kuullostaa seksuaaliselta ahdistelulta
Soita sinne että hätätilanne niin nopeuttavat käsittelyä!
Olen pahoillani puolestasi! Oletko saanut jotain terapiaa tai keskuteluapua? Pidä ihmeessä kiinni tästä ihmisestä, jos kohtelee sinua kauniisti. Menneisyydelle ei mitään voi, etenkään, kun sinua on kohdeltu väärin muiden toimesta, mutta sitä voi jonkin verran käydä läpi sen verran kuin se häiritsee nykyistä elämääsi.
Esim. sielunhoito-terapeutin kanssa keskustelua saa ilman terapialähetteitäkin.
Suosittelen tällaista, asuu Treen lähistöllä, mutta jos ei sovi, niin tehnyt mm. paljon kirjoja ja itsellään aika rankka tausta elämässä ja pitkään jo tehnyt ihmisten parissa työtä: http://paiviniemi.net/
niksi kirjoitti:
Pyydä sieltä diakonissalta maksusitoumus ruokaan. Haet sitten kaupasta, jotain minkä saat myytyä jollekin tuttavalle. Kahvia, pesuainetta, suklaata yms. Olutta ei saa maksusitoumuksilla ostaa, mutta limsaa varmaan saa. Haet monta isoa limsapulloa. Tyhjennät ne kotona ja palautat pullot kauppaan. Ainakin jonkun verran tulee euroja.
mutta ap on obeesi 163/89kg..ei se voi juoda litrakaupalla limsaa
Vierailija kirjoitti:
niksi kirjoitti:
Pyydä sieltä diakonissalta maksusitoumus ruokaan. Haet sitten kaupasta, jotain minkä saat myytyä jollekin tuttavalle. Kahvia, pesuainetta, suklaata yms. Olutta ei saa maksusitoumuksilla ostaa, mutta limsaa varmaan saa. Haet monta isoa limsapulloa. Tyhjennät ne kotona ja palautat pullot kauppaan. Ainakin jonkun verran tulee euroja.
mutta ap on obeesi 163/89kg..ei se voi juoda litrakaupalla limsaa
Mitä?! Mistäs tää "tieto" on peräisin? Mä en ole sanonut näin, mä olen sanonu, etten omista pyörää, enkä lähde pääkallokelillä pyöräilemään vaikka omistaisinkin. Ja tästä on osattu vetää tämmöset johtopäätökset.
Ensin työmatka oli 42 km sitten 60 ja lopulta 100 km. Yritä jo päättää. Hanki pyörä niitä saa tosi halvallakin esim. huutokaupoista/tori.fistä.
Uusavuton ap.