Nyt se on nähty lopullisesti, kuinka julma voi olla parantumattomasti sairaskin, joka tekee kuolemaa

Ehkä se kuoleva haluaa keskittyä loppuaikansa hänelle merkityksellisiin ihmisiin ja asioihin.

Siis mitä?! Eivätkö ihmiset muutukaan pyhimyksiksi ennen kuolemaansa? Ajatella.

Ehkä tunne on molemminpuolinen.

Niin? Ehkäpä hän sovussa itsenaä kanssa, eikä hänellä ole tarvetta sopia kenenlään muun kanssa? Entäs itse, miten sinä toimisit vastaavan diagnoosin saatuasi? Jotenkin voisi aloituksen perusteella kuvitella, että alkaisit vaatimaan anteeksipyyntöjä ja hyvittelyjä kaikilta mahdollisilta itseäsi mielestäsi loukanneilta ihmisiltä. Vaan mahtaisitko itse pyytää anteeksi muilta, hmmm?

Vierailija kirjoitti:

Ja jo yli vuosi sitten sai ankaran diagnoosin, joka yleensä johtaa kuolemaan parin vuoden sisällä.

Henkilöllä oli vuosi aikaa kuitenkin sairautensa aikana tulla pyytämään anteeksi ja hieromaan sopua kanssani, mutta ei; sitä ei ole tapahtunut!

Huonot muistot jäävät tuosta tyypistä, ja enkä jää kaipaamaan!!!!!!

Yhtäkään kyyneltä en puserra, en edes muodon vuoksi!

Kumpi tässä osoitti julmuutensa?

Älä suotta edes odota tuollaiselta ihmiseltä mitään anteeksipyyntöä. Hyvä että pääset eroon. Jos ei ole pahoillaan, niin ei ole. Sellaisia jotkut on, ei kuolema paatumatonta muuksi muuta.

Vierailija kirjoitti:

Älä suotta edes odota tuollaiselta ihmiseltä mitään anteeksipyyntöä. Hyvä että pääset eroon. Jos ei ole pahoillaan, niin ei ole. Sellaisia jotkut on, ei kuolema paatumatonta muuksi muuta.

Ap sinäkö se siinä? :'DD oliko pakko kirjoittaa itsellesi edes yksi tukikommentti. Vooooii...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä suotta edes odota tuollaiselta ihmiseltä mitään anteeksipyyntöä. Hyvä että pääset eroon. Jos ei ole pahoillaan, niin ei ole. Sellaisia jotkut on, ei kuolema paatumatonta muuksi muuta.

Ap sinäkö se siinä? :'DD oliko pakko kirjoittaa itsellesi edes yksi tukikommentti. Vooooii...

En ole ap., ajattelin vain tarjota edes yhden tuellisen kommentin näiden muiden vastapainoksi, jos se mainittu tyyppi vaikka oikeasti sattuisi olemaan joku kusipää. Jos ap. vain trollaa tai ylireagoi, niin ei tässä mitään voi menettääkään.

Ei kärsimys jalosta.

Kuolemansairaaksi voi tulla ja todennäköisesti tulevat kaikki ihmishirviötkin ennenpitkää.

Jos haluat olla itsellesi hyvä ja välttää katkeroitumista (jos enää mahdollista..?) niin anna anteeksi niille jotka ovat sinya väärin kohdelleet. Pyytämättäkin.

Itsesi takia, ei heidän.

Anteeksiantamattomuus sitoo, painaa ja katkeroittuu sinua, ei niitä toisia. "Hyvässä" lykyssä ovat autuaan tietämättömiä, että kannat kaunaa ja koet tulleesi väärinkohdelluksi.

Anteeksianto ei tarkoita että päästäisit väärintehneet helpolla. Antaessasi anteeksi päästät itsesi helpolla, niin vaikeaa kun se voikin olla ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluat olla itsellesi hyvä ja välttää katkeroitumista (jos enää mahdollista..?) niin anna anteeksi niille jotka ovat sinya väärin kohdelleet. Pyytämättäkin.

Itsesi takia, ei heidän.

Anteeksiantamattomuus sitoo, painaa ja katkeroittuu sinua, ei niitä toisia. "Hyvässä" lykyssä ovat autuaan tietämättömiä, että kannat kaunaa ja koet tulleesi väärinkohdelluksi.

Anteeksianto ei tarkoita että päästäisit väärintehneet helpolla. Antaessasi anteeksi päästät itsesi helpolla, niin vaikeaa kun se voikin olla ymmärtää.

Tämä ei pilkkaa ap:tä eli taitaa olla hän itse? :)

Vierailija kirjoitti:

Älä suotta edes odota tuollaiselta ihmiseltä mitään anteeksipyyntöä. Hyvä että pääset eroon. Jos ei ole pahoillaan, niin ei ole. Sellaisia jotkut on, ei kuolema paatumatonta muuksi muuta.

Ap, se on 'paatunut', ei 'paatumaton'.

Mikähän se hirveä teko nyt on, jota kuolevan pitäisi tulla sulta anteeksi pyytämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä suotta edes odota tuollaiselta ihmiseltä mitään anteeksipyyntöä. Hyvä että pääset eroon. Jos ei ole pahoillaan, niin ei ole. Sellaisia jotkut on, ei kuolema paatumatonta muuksi muuta.

Ap, se on 'paatunut', ei 'paatumaton'.

Tiedät siis ilmeisesti jotain mitä aloitusviestissä ei kerrota? Onko aloittaja joku feimi täällä palstalla?

En nyt ota kantaa ap:n tapaukseen, vaan ihan yleisellä tasolla:

Kärsimys ja kuoleman läheisyys ei välttämättä jalosta ihmistä, vaan tekee hänestä kärsimättömän ja tylyn. Miettikää itse, jos kykenette, millaisia olisitte, jos teillä olisi kovat kivut ja kamala olo, ja päälle päätteeksi kuolema pelottaa ja se, miten läheisimmät pärjäävät.

Siinä ei välttämättä tee mieli setviä vanhoja riitoja, varsinkin, jos omasta mielestä olet ollut oikeassa ja se toinen osapuoli toiminut väärin (ap, muista, että asioista on eri tulkintoja, eikä omasi välttämättä ole sama kuin sen toisen osapuolen tulkinta).

Ja vaikka olisit tehnytkin oikeasti vääryyttä ja jopa itse tajuat tehneesi, et välttämättä halua käyttää viimeisiä hetkiäsi anelemalla anteeksi. Semmoinen ajatus kuolinvuoteelle kerääntyvistä läheisistä, joille kuoleva jakelee elämänviisauksia, toiveita ja anteeksipyyntöjä on aika kaukana realismista!

Hups, luulin että sanoit ap:tä paatuneeksi, mutta siis korjasitkin tekstiäni, koska käytin paatunut-sanaa väärin. En tajunnut, että sinäkin nimitit minua (virheellisesti) ap:ksi. Kiitos huomautuksesta.

Mikä siinä on niin vaikea uskoa, että joku muu kuin aloittaja voisi kirjoittaa noin? :D Kieltämättä hieman provosoivasti kirjoitin eri tavalla kuin mitä kaikki muut kommentoi, senkö takia tekstiä luultiin ap:n kirjoittamaksi, kun tämä aloituskin on varmaan provo?

Jos ap:tä vaivaa, voi kai mennä kuolemaa  tekevän luo ja pyytää omasta puolestaan anteeksi?

Voin tietysti kuvitella, että on asioita, jotka estävät. En itsekään ole joiltakin kuolevilta anteeksi pyydellyt tai sopua rakentanut, vaikka olisin voinut. Olin niin loukkaantunut.

Esim. isääni olisin voinut jotenkin lähestyä. Hän ei ollut läsnä lapsuudessani, mutta katsoi asiakseen arvostella minua nuorena aikuisena.

Kun hän kuoli, tunsin hetken tyhjyyttä, koska olisin halunnut hänen näkevän menestyksen hetkeni. Toisaalta motiivini hänen suhteensa ei ollut arvokas, koska en halunnut jakaa saavukseni tuottamaa iloa vaan antaa hänen nähdä, että pärjäsin ilmankin häntä :(

Vierailija kirjoitti:

Jos ap:tä vaivaa, voi kai mennä kuolemaa  tekevän luo ja pyytää omasta puolestaan anteeksi?

Voin tietysti kuvitella, että on asioita, jotka estävät. En itsekään ole joiltakin kuolevilta anteeksi pyydellyt tai sopua rakentanut, vaikka olisin voinut. Olin niin loukkaantunut.

Esim. isääni olisin voinut jotenkin lähestyä. Hän ei ollut läsnä lapsuudessani, mutta katsoi asiakseen arvostella minua nuorena aikuisena.

Kun hän kuoli, tunsin hetken tyhjyyttä, koska olisin halunnut hänen näkevän menestyksen hetkeni. Toisaalta motiivini hänen suhteensa ei ollut arvokas, koska en halunnut jakaa saavukseni tuottamaa iloa vaan antaa hänen nähdä, että pärjäsin ilmankin häntä :(

Ap. ihmettelee, että miksi minun pitäisi pyytää anteeksi minua loukanneelta kuoleman sairaalta, kun minulla ei ole mitään, mistä tuolta kyseiseltä henkilöltä edes pyytäisin anteeksi vaan asia on aivan toisin päin, mutta johan kerroin, että tämä tästä!

Tony Halmeen mottoa lainatakseni: "Jumala armahtakoon, minä en"

Hyvin outo ja itsekeskeinen ajatusmaailma sinulla ap. Kuulet jonkun sairastuneen ja tämä saa sinut henkeä pidättäen odottamaan, että kuoleva rientää luoksesi anteeksi pyytämään. Miksi ihmeessä? Eikö se yleensä mene toisinpäin? Eli niin, että muut ihmiset haluavat unohtaa kaunansa ja olla kuolevalle armollisia? Sinä se tässä julma olet.