Elämä kriisissä, miten lähteä purkamaan?
En voi itsekään ymmärtää, mihin tilanteeseen olen itseni saattanut.
Asun ulkomailla paikassa josta en tunne ketään muuta mieheni lisäksi. Puhun kyllä paikallista kieltä, mutta koska en ole enää töissä tai opiskele, koen haastavaksi tavata uusia ihmisiä.
Jouduin jättämään työni ja menetin kokonaan itsenäisen toimeentulon tullessani raskaaksi. Mieheni kanssa meillä oli sopimus että maan tavalla hän pitää taloudesta huolen raskaus- ja vauva-aikana, mutta en osannut yhtään kuvitella miltä oikeasti tuntuu kun ei ole yhtään omaa rahaa. Vaikeaa on, mutta sitä saa mitä tilaa...
Ylipäätänsä lapsen saaminen tuntuu yhtäkkiä todella huonolta idealta. Säälittää etukäteen syntymätön lapseni, kuinka luuseri äiti hänellä on. Epäilen olevani masentunut, sillä mikään ei tunnu enää miltään. Saatan maata päiväkausia sisällä, siirtyä korkeintaan sohvalta sänkyyn jne. En jaksa edes kiinnostua tv:n katselusta. Sisälläni on niin tyhjä olo.
Olen jo kolmekymppinen mutta epäonnistunut opinnoissani ja urallani. En saa yliopistoa loppuun ja nyt minulla ei ole edes lk-maksuihin varaa. Vihaan tekemääni työtä ja tein sitä alun perinkin vain rahasta. En edes tiedä mitä haluaisin tehdä!
En tajua mitä viime syksynä tapahtui. Kesäloman jälkeen vielä pursusin intoa, kävin kursseilla, minulla oli omia projekteja ja menoja, mutta samoihin aikoihin kun tulin toivotusti raskaaksi, koko maailmani musteni. Menetin yksinkertaisesti kiinnostuksen aivan kaikkeen.
Paikallisessa neuvolassa mainitsin jotain olostani, mutta on kuulemma normaalia raskaudessa.
Jostain olisi nyt revittävä kiinnostusta ja motivaatiota elämään ja ruhdistäydyttävä, mutta miten?
Kommentit (9)
Onko sinulta katsottu kilpirauhasarvot ja ferritiini. Molemmat voivat tehdä tuon ja raskaus vaikuttaa.
En voi palata Suomeen, koska ei ole paikkaa minne mennä. Kelan avustuksista en tiedä mitään, sillä en kuulu Suomen sosiaaliturvaan. (En ole asunut Suomessa vuosiin.)
Palaa Suomeen. Jos sinulla ei ole yhtään rahaa niin kaipa mies antaa, jos sanot, että sinun pitää päästä jostakin pakottavasta syystä Suomeen, vaikka todellisuudessa aikoisitkin jäädä. Toivottavasti sinulla on Suomessa joku sukulainen tai ystävä , jonka luokse voisit hetkeksi mennä. Suomessa sitten heti yhteyttä sossuun ja muihin vastaaviin tahoihin.
Tuskin Suomeen palaaminen mitään auttaa, jos täällä tosiaan ei ole edes kontakteja. Päinvastoin on raskasta masentuneelle alkaa järjestellä kaikkia asioita nollasta ja yksin.
Käy toisella lääkärillä ja selitä olotilasi. Ei ole normaalia raskauteen kuuluvaa.
Ei raskaus ole syy lopettaa työntekoa tai opiskelua
Etsi paikallinen suomalaisten tai kansainvälisten ihmisten facebook ryhmä ja kirjoita sinne itsestäsi jotain ja sano, että etsit uusia tuttuja. Itse olen tätä kautta tutustunut moniin ihmisiin ja saanut uusia kavereita, osa suomalaisia ja osa ulkomaalaisia täällä missä olen. Paikallisiin on vaikeampi tutustua, mutta se on lähinnä tapahtunut töiden kautta. Siellä on varmasti muitakin samassa tilanteessa, jos on paljon kiinnostusta voit vaikka järjestää johonkin paikalliseen kahvilaan pienen tapahtumat jossa ihmiset pääsevät tutustumaan toisiinsa.
Tässä täytyy nähdä hieman vaivaa, eikä kemiat aina kohtaa kaikkien kanssa, mutta ainakin omalla kohdalla kaikki uudet tuttavuudet ovat olleet inokkaita tapaamaan.
Kuvitteletko pääseväsi enää töihin "vauva-ajan" jälkeen? Sitten pitää saada lisää lapsia ja täytyyjän jonkun teinejäkin kasvattaa.
Sellaista se on kun hakeutuu johonkin kivikautiseen kulttuuriin.
Palaa suomeen ja sano vaan "asylum" niin kaikki kannetaan eteesi. Tosin sitä ennen sinun pitää maskeerata itsesi geelitukkaiseksi mieheksi.
Olet kaiketi masentunut.
Mitäs jos palaat Suomeen ja synnytät täällä? Onko mitään verkostoja? Vieläkö ehdit KELAn aikarajojen puitteissa kirjautumaan eli saat äitiysetuudet?