Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koska pääsen yli lapsuuden traumoista?
24.01.2018 |
Olen nyt 31 vuotias, hyvässä asemassa työelämässä (nautin työstäni, tienaan hyvin, viihdyn hyvin). Minulle menee kaikin puolin kivasti, olen rakastunut ihanaan ja kilttiin mieheen, minulla on kiva koti ja asiat kunnossa. Olen aidosti kiitollinen ja tyytyväinen elämääni.
Menneisyyteni nostaa kuitenkin päätään jatkuvasti ja saa tuntemaan oloni sellaiseksi, että minun pitäisi olla yksin. Olen elänyt melko poikkeuksellisen lapsuuden ja nuoruuden, joka on aiheuttanut aikuisiälleni lukuisia ongelmia ja traumoja, joista olen päässyt pikkuhiljaa yli.
Kotioloni muistuttavat hyvin vahvasti tiukkaa uskonlahkoa. Perheeni (isä, äiti, sisko) ovat olleet tiukka yhteisö, joka ei ole tekemisissä ulkopuolisten kanssa eikä perheen asioita kerrota ulkopuolisille. Jo pienestä asti ovat molemmat vanhempani olleet väkivaltaisia minua kohtaan - äitini vähemmän, isäni enemmän. Kaikki rangaistukset ovat olleet väkivaltaisia ainakin jollain tasolla ja meillä on ollut äärimmäisen tiukka kuri. Tässä joitain sääntöjä, joiden rikkomisesta on aiheutunut aivan äärimmäisen raivo.
- Omaa huoneen ovea ei saa sulkea
- Vessan ovea ei saa lukita (jotta voidaan käydä tarkistamassa, mitä teen siellä)
- Jääkaapilla ei saa käydä ja ottaa ruokaa, vaikka olisi kuinka nälkä
- Naapureille ei saa puhua
- Kavereiden kotona ei saa käydä, ei pihoilla eikä puhua heidän vanhemmille
- TV:tä ei saa katsoa
- Puhelinta ei saa käyttää
- Nettiä ei saa käyttää (silloin kun saimme sen)
- kaikki trendit tai muut ovat ehdottomasti kielletty (tamagotcheista vaatteisiin)
- Meikkaaminen kielletty
- Hiustenlaitto kielletty
- Muusiikkia saa kuunella joskus, samoin lukea kirjoja.
- Ei saa päättää, mitä pukee päälle aamuisin
- Minut punnittiin ja minua haukuttiin lihavaksi (168cm/63kg)
- Nukkumaanmenoaika klo 21 jopa 16 vuotiaana, sen jälkeen ei saa lukea, ei pitää valoja eikä ylipäätään tehdä mitään
- Saunaan pakotetaan koko perheen kesken 16 vuotiaaksi asti, jossa väkisin leikataan sekä alapää että kainalokarvat
- 20 asteen lämmössä keväällä pakko käyttää hanskoja ja pipoja
- jos likasin vaatteet, kaaduin, kaadoin maitolasin, tai satutin itseni - minua rangaistiin
- ylipäätään väärästä sanasta, lauseesta, mistä vain rangaistiin.
En todellakaan jaksa muistaa kaikkia sääntöjä. Pääasiassa kaikki on kielletty, joka jollain muotoa ilmaisee minun omaa tahtoani. Lisäksi vanhempani ovat kieltäytyneet tietysti osallistumasta mihinkään omaan juttuuni, olen harrastanut yksin ja tehnyt kaiken yksin. En ole saanut positiivista palautetta tai kannustusta vaan minut on kasvatettu häpeällä. On nolattu, nöyryytetty ja kerrottu lukuisia kertoja, kuinka minun sietäisi hävetä milloin mitäkin.
Onko ketään, joka olisi kokenut vastaavaa? Koska näihin liittyvä suru ja pahaolo menee ohi? Onko minun
Kommentit (37)
Jokaisella on lapsuuden traumoja.
Niistä pääsee eroon, kun ne käy läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh. Rankkaa settiä. Itsellä lievempiä kokemuksia mutta negatiivisia silti. Suosittelen sinulle terapiaa. Olen varma että hyötyisit siitä. Kun palkkakin on hyvä niin edes pari kertaa kuussa keskustelua voisit maksaa ja siitä olisi varmasti apua. Tuo on aika hc kasvatus ja varmasti jättänyt traumoja joissa ammattilainen vain osaa auttaa.
Sama asia voi olla katastrofi tai pikkujuttu,riippuu missä mielentilassa muuten olet.
Terapia?
Kuulostat kiltiltä ihmiseltä ja sua on opetettu ettei sun oleminen ja tekeminen ole tärkeää, siis jos tahdot katsoa telkkaa ni ei, jos tahdot mennä lenkille niin ei koska ensin pitää hoitaa se ja tuo ja tämä.
Pitää sitten koittaa olla itsekäs ja tehdä asioita joista pitää ja mitä haluaa. Ilman että tunnet sitä syyllisyyttä.
Jokaisella on oma oikeus tehdä asioita vapaasti miten haluaa. Se että olet kiltti ja sinua ei kukaan häpeisi niin voit koittaa kääntää sen niin että sinua rakastetaan kyllä, unohda tuo syyllistäminen siitä kuviosta.
Itse olen opetellut vasta aikuisena paljon ja otan niistä itse kaiken kunnian. Olen hyvä tälläisenä ja huomaan sen hyvyyden ympärillä olevista ihmisistä. Koita imeä rakkautta itseesi. Meillä kaikilla on lapsuuus ja menneisyys ja jos niitä miettii paljon niin ehkä oltaisiin myös erilaisia nyt. Arvosta itseäsi ja niitä huonoja kokemuksia voi myös miettiä niin että tiedät mitä ne on ollut ja niitä et tahdo
Vierailija kirjoitti:
Huh. Rankkaa settiä. Itsellä lievempiä kokemuksia mutta negatiivisia silti. Suosittelen sinulle terapiaa. Olen varma että hyötyisit siitä. Kun palkkakin on hyvä niin edes pari kertaa kuussa keskustelua voisit maksaa ja siitä olisi varmasti apua. Tuo on aika hc kasvatus ja varmasti jättänyt traumoja joissa ammattilainen vain osaa auttaa.
Olen käynyt 3 vuotta intensiivisessä psykoterapiassa, jonka jälkeen jatkanut terapiaa 4 vuotta n. 1-3 kertaa kuukaudessa. Siitä oli valtava hyöty, mutta ei se mikään taikasauva ole. Kaipaisin vertaistukea, mutta en ole löytänyt ketään, joka olisi käynyt saman läpi...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niistä pääse eroon koskaan. Niiden kanssa voi oppia elämään. Olen 43 ja traumat ovat päivittäin elämässä mukana. kirjoittelin tuonne väkivaltalapsuuden omaavat -ketjuun, mulla ollut siis aivan sadistinen isä ja järkyttävää väkivaltaa ja kidutusta lapsuus ja nuoruus täynnä. Terapiakaanei näitä poista, mutta anta keinoja selvitä asian kanssa. Ärsyttää ihan hitosti että traumat kulkevat varjona matkassa ja kivenä kengässä hiertäen, mutta kaikkeen tottuu. Älä toivo että ne poistuvat sillä silloin vaan petyt. Toivo ennemmin etyä hyväksyt ne ja suhtaudut lempeästi asiasn, et siis pakota itseäsi unohtamaan tai muuta sellaista.
ap, sulla ollut sairaat vanhemmat. Oletko heidän kanssaan enää tekemisissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mennyt aktiivisesti noin kymmenen vuotta lapsuuden traumojen käsittelyyn. Vastaavia kokemuksia on kuin ap:lla, mutta karvoitukseni hoidin itse, ei minuun koskettu kuin pakosta ja väkivallalla. Tuntuu että jokainen sairas yksityiskohta on vaatinut ajatusmyllyä satoja, ellei tuhansia kertoja. Se on vienyt hirveästi energiaa ja aikaa sellaisesta, mitä olisin halunnut elämässäni tehdä. Mutta pakko traumat on ollut käsitellä, jotta on päässyt eteenpäin. Nosta kissa omalle pöydällesi ja ala tutkiskella niihin liittyviä tapahtumia vaikka netistä löytyvän tiedon avulla. Narsismiin liittyvissä artikkeleista löytyy hyvin tietoa tai vihjeitä, joiden avulla pääset uusiin hakusanoihin. En kuitenkaan tarkoita, että vanhempasi ovat narsisteja tai persoonallisuushäiriöisiä, omani ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Rankkaa settiä. Itsellä lievempiä kokemuksia mutta negatiivisia silti. Suosittelen sinulle terapiaa. Olen varma että hyötyisit siitä. Kun palkkakin on hyvä niin edes pari kertaa kuussa keskustelua voisit maksaa ja siitä olisi varmasti apua. Tuo on aika hc kasvatus ja varmasti jättänyt traumoja joissa ammattilainen vain osaa auttaa.
Olen käynyt 3 vuotta intensiivisessä psykoterapiassa, jonka jälkeen jatkanut terapiaa 4 vuotta n. 1-3 kertaa kuukaudessa. Siitä oli valtava hyöty, mutta ei se mikään taikasauva ole. Kaipaisin vertaistukea, mutta en ole löytänyt ketään, joka olisi käynyt saman läpi...
Ap
USA:sta englanninkielisiltä nettipalstoilta sekä uskontojen uhrien tuesta voisi löytyä apua, baikkei sinänsä syynä olisikaan ollut uskonto. Oletko tehnyt rikosilmoitusta? Sen voi tehdä, vaikka rijos olisikin jo vanhentunut. Lapsuutesi kuulostaa kamalalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh. Rankkaa settiä. Itsellä lievempiä kokemuksia mutta negatiivisia silti. Suosittelen sinulle terapiaa. Olen varma että hyötyisit siitä. Kun palkkakin on hyvä niin edes pari kertaa kuussa keskustelua voisit maksaa ja siitä olisi varmasti apua. Tuo on aika hc kasvatus ja varmasti jättänyt traumoja joissa ammattilainen vain osaa auttaa.
Olen käynyt 3 vuotta intensiivisessä psykoterapiassa, jonka jälkeen jatkanut terapiaa 4 vuotta n. 1-3 kertaa kuukaudessa. Siitä oli valtava hyöty, mutta ei se mikään taikasauva ole. Kaipaisin vertaistukea, mutta en ole löytänyt ketään, joka olisi käynyt saman läpi...
Ap
USA:sta englanninkielisiltä nettipalstoilta sekä uskontojen uhrien tuesta voisi löytyä apua, baikkei sinänsä syynä olisikaan ollut uskonto. Oletko tehnyt rikosilmoitusta? Sen voi tehdä, vaikka rijos olisikin jo vanhentunut. Lapsuutesi kuulostaa kamalalta.
Missä ajassa rikos vanhentuu ja mikä on rikoksen nimike? Miten jatkuvan henkisen kotiväkivallan voi yksin todistaa, kun vastassa on molemmat vanhemmat, jotka kieltävät aivan kaiken?
Vertaiskokemuksia ja -tukea:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3075650/vakivaltalapsuuden-omaavat-mika…
https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossahan on seksuaalisen hyväksikäytön piirteitä. Viittaan siis tuohon saunaan pakottamiseen ja karvajuttuun.
Ansaitset kaiken mahdollisen onnen ja hyvyyden.
Millaisia keinoja terapia antaa selviytymiseen? En käynyt terapiassa, vaan selvittelin vyyhtiä itse. Minulla taisi olla kova luottamuspula terapian tehoon ja pelkäsin että olisin vajonnut ikimasennuksen syviin syövereihin, jos eteeni olisi tullut vielä yksikin kaltoinkohtelusta ymmärtämätön ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap, sulla ollut sairaat vanhemmat. Oletko heidän kanssaan enää tekemisissä?
Olen kyllä, mutta en kovin usein. En tiedä miten suhtautua heihin enkä ole osannut poikkasta välejäkään. Äitini kanssa tulen ihan hyvin juttuun, isäni kanssa en.
Vanhempani eivät näe, että heidän kasvatuksellaan on voinut olla mitään seurauksia minulle vaan pitävät minua vain ihmisenä, joka ei osaa päästää menneisyydestä irti. He ovat aina lähinnä valittaneet, että miksi et vaan unohda. Äitini ei usko, että lapsuus tai kasvatus voi liittyä mitenkään traumoihin muutenkaan. Olen siis kohdannut koko elämäni pelkkää vähättelyä.
Ap
Sori mutta halveksin vanhempiasi. Tuollaisia vittupäitä pitäisi kumauttaa oikein kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap, sulla ollut sairaat vanhemmat. Oletko heidän kanssaan enää tekemisissä?
Olen kyllä, mutta en kovin usein. En tiedä miten suhtautua heihin enkä ole osannut poikkasta välejäkään. Äitini kanssa tulen ihan hyvin juttuun, isäni kanssa en.
Vanhempani eivät näe, että heidän kasvatuksellaan on voinut olla mitään seurauksia minulle vaan pitävät minua vain ihmisenä, joka ei osaa päästää menneisyydestä irti. He ovat aina lähinnä valittaneet, että miksi et vaan unohda. Äitini ei usko, että lapsuus tai kasvatus voi liittyä mitenkään traumoihin muutenkaan. Olen siis kohdannut koko elämäni pelkkää vähättelyä.
Ap
Ylläpidät moodiasi alistamalla itsesi vähättelylle ja traumojen lähteiden kieltämiseen. Eikö se ole ristiriitaista itsellesi? Vanhempasi tuskin tulevat ikinä myöntämään tapahtumat, niin kaltoinkohtelijat toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Tuossahan on seksuaalisen hyväksikäytön piirteitä. Viittaan siis tuohon saunaan pakottamiseen ja karvajuttuun.
Ansaitset kaiken mahdollisen onnen ja hyvyyden.
Tämä minua ahdistaakin. Minua ahdisti suunnattomasti, että jouduin alasti isäni kanssa saunaan ja kun minulla oli kuukautiset ja kaikki. Jouduin katsella, kun hän pesi alapäätään ja muuta. Ei hän koskaan mitenkään seksuaalivihahteisesti minua koskenut, mutta kommentoi esimerkiksi, että minun rintasi ovat rumat. Äitini leikkasi karvat, ei isäni, mutta tuo muisto ahdistaa minua edelleen suunnattomasti. Onko se normaalia? Tätä tehtiin siitä asti, kun sain karvat n. 12 vuotiaasta 15 vuotiaaksi.
Ap
En mäkään pääse yli. Mulla on väärä terapeutti ja terapia ei auta.
Nytkin tuli ahdistus yhden jutun takia ja alkaa paniikkiolo.
Lapsen isä ei tiedä asioistani ja täytyy esittää kuin olis kaikki ok.
Huijui! Aivan kauheaa. Ei noin saisi kohdella ketään! Kokeile jos terapia auttaisi, mutta tuollaisista traumoista on vaikeaa päästä yli. Paljon voimia sulle💛💓💙💖💕💚❤💗❣💟💞💝💜💘
Alue: Aihe vapaa
Viimeinen lause jäi kesken.. Onko minun kohtalonani miettiä ja murehtia näitä vielä monta vuotta?
Ap