Monet näkevät sketsihahmo Tanhupallon älypuhelin-kulttuurin uhrina, mutta minä tunsin 80-luvulla tosielämän Tanhupallon
Niille jotka eivät katso Putousta tiedoksi, että Tanhupallo on siis huomionkipeä ja ylipainoinen lapsi.
Monien mielestä tämä Kiti Kokkosen esittämä lapsi on surullinen esimerkki lapsesta jonka vanhemman huomion vie älypuhelin, mutta minä tunsin pienenä tuollaisen tytön. 80-luvulla.
Tämä tyttö, kutsutaan häntä Neeaksi oli usein usein yksin kotona, vanhemmat olivat kai jonkilaisia työholisteja ja söi sekä katseli telkasta kaikki mahdolliset sarjat, ulkona höpötteli aikuisille ja saattoi jopa ottaa kädestä kiinni, muistan miten äitini sanoi surullisena " Tuo tyttöraukka kaipaa niin huomiota". Suurin osa meistä lapsista oli hoikkia, mutta tämä tyttö todella lihava koska söi ilmeisesti tylsyyteen ja ejhkä myös läheisyyden korvikkeeksi. Häpeän tunnustaa mutta minäkin syrjin tätä tyttöä, en kiusannut kuten jotkut mutten halunnut olla kaverikaan!
Tanhupallo sai minut miettimään "Neeaa". Muistan pinkkiin verkkapukuun pukeutuneen pyöreän hahmon, joka istui parvekkeen kaiteella karkkipussi kädessä ja katseli muiden polttopalloilua. Missähän hän on nyt?
Kommentit (4)
Minä en katsonut Putousta, mutta näin jonkun parin minuutin pätkän. Ainahan lapset ovat tuollaisia olleet. Ei kyllä ole tullut mieleenikään mikään älypuhelinkulttuuri. Johan se Nordmanin hahmo Pikkuvanhanen hoki "Heikki kato mua, kato mua, sä et kattonu!"
Tähänkin ihanaan Tanhupallo hahmoon on sitten pitänyt vetää mukaan angstinen yhteiskunnallinen taso.
Eikö mitään voi pitää enää ihan vaan yksinkertaisesti hauskana ja osuvana. Tanhupallo on hauska juuri omassa hillittömyydessään ja puheen paljoudessaan. ONKO pakko olla taas niin puhkianalysoiva?
No sitten tässä on yksi puhkianalysoiva lisää.Vaikka hahmo onkin hauska,se on myös surullinen.Ja kuka ei sitä näe,kulkee laput silmillä.
❤️