Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua lapsia, itse en ole varma haluistani... mitä tehdä?
23.01.2018 |
Otsikossa asia pääpiirteissään tulikin. Olen ihan hukassa tämän asian kanssa. Taustaa: olemme olleet useamman vuoden yhdessä, minä vähän alle ja mies vähän yli kolmekymppinen. Viimeisen vuoden-parin aikana on käynyt ilmi, että mies kokee melko varmasti ,ettei halua koskaan lapsia. Itse olen ollut aina häilyvä asian kanssa, en ole kulkenut tietoisesti lastenhankintaa kohti mutta en myöskään ole ajatellut, että en lapsia haluaisi. Olen ajatellut, että siitä tulee osa elämääni, jos tulee.
Viime aikoina tämä aihe on kuitenkin käynyt aika kipeäksi. Huomaan, että miehen ehdottomuus tuntuu yllättävän pahalta. Se tuntuu pahalta, että toisella ei ole lainkaan lasten hankintaan ja perheen perustamiseen liittyviä haaveita. Ei kuulemma ole koskaan ollutkaan. Minä taas reagoin itsellenikin yllättävn tunteellisesti ajatukseen siitä, että lastenhankinnan mahdollisuus poistuisi minulta kokonaan. Ja samalla minusta tuntuu ihan typerältä ajatus siitä, että eroaisin nyt ja lähtisin vaan etsimään jotain siittäjää. Lasten hankkiminen ei tunnu niin välttämättömältä.
Mitä ihmettä tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä? Auttakaa! Rakastamme toisiamme valtavan paljon ja suhteessamme on mieletötmän paljon hyvää, olemme hyvin "samalla aaltopituudella" kaikessa, paitsi oikeastaan tässä asiassa. Minä tiedän kyllä, että toista ei voi mihinkään pakottaa. Samalla mietityttää, että mitä jos tulevaisuudessa tajuankin, että olisin oikeasti halunnut lapsia, ja sitten katkeroidun. Mies taas murehtii sitä, että kieltäisi minulta tärkeän elämän osa-alueen ja olennaisen kokemuksen. Kumpikaan ei koe haluavansa erota. Mutta samalla kun alan miettimään tätä, minut valtaa alakulo. Olen iloinen, että pystmme keskustelemaan aiheesta rauhallisesti, mutta samalla noista keskusteluista jää aina todella vaisu olo.
Onko hyviä ajatuksia tai vaikka vertaistukea? Kuittailuja ja muuta vittuilua en kiitos kaipaa. Ilmeisesti tämä on aika yleinenkin tilanne ?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut haluavani lasta, mutta 30-vuotiaana puolison kanssa päädyttiin kokeilemaa, tärppääkö. Tärppäsi heti. Nyt maailman onnellisin pienen pojan äiti. Jokainen päivä merkityksellinen, toisin kuin lapsettomana.
Kiva kuulla onnellistuudestasi! Oliko tuo sinun aikaisempi tunne sitä, ettet ollut vain miettinyt lasten hankintaa ,vai olitko ollut ihan selkeästi sillä linjalla, että et halua lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut haluavani lasta, mutta 30-vuotiaana puolison kanssa päädyttiin kokeilemaa, tärppääkö. Tärppäsi heti. Nyt maailman onnellisin pienen pojan äiti. Jokainen päivä merkityksellinen, toisin kuin lapsettomana.
No on sullakin sitten ollut merkityksetön elämä. Ja on oikeastaan vieläkin, ei lapsi sitä muuta. Afrikkalaisella naisella on keskimäärin 11 lasta, nehän vasta merkittäviä ihmisiä ovatkin. :D
Kirjoitin ehkä huonosti; elämä on toisella tapaa merkityksellistä, kuin ennen lasta. Myös ammatilliset ambitiot muuttuneet.
En ollut juuri ajatellut aiemmin vakavasti lasten hankkimista. Oma lapsuudenkoti oli onneton, ehkäpä se vaikutti siihen, etten kokenut ydinperheen äitiyttä omakseni.
Ihmisillä on eri syyt hankkia lapsia ja olla lapsettomia. Asia on moniulotteinen, eikä sitä varmasti voi muutamalla sanalla avata. Parisuhteessa siitä joutuu puhumaan paljon, js molemmat käsittelemään asiaa myös yksin. Ehkä joissain ristiriitatilanteissa jopa terapiassa, jotta näkee omat lukkonsa ja kuvitelmansa? Tsemppiä!
On aika selvä juttu että haluat tulla äidiksi, joten jos miehesi ei lämpene lapsen hankkimiseen sinun on tehtävä iso valinta. Lapsi vai nykyinen miehesi.
Pahin asia tässä on lähinnä se, että odottelu (viivytystaktiikka) sopii paremmin miehellesi kuin sinulle, toivottavasti et kymmenen vuoden päästä vielä mieti tätä samaa juttua.
Olipa ratkaisusi ihan mikä tahansa, mutta kuitenkin itse päätetty ja sellainen ettei tarvitse jälkikäteen jossitella tai voivotella.
Sulla on miehesi kanssa nyt tosi iso ristiriita kytemässä. Mä nyt 32-vuotiaana vauvan äitinä koen itseni vanhaksi. Lasten hankinta venyi miehen vastustelun vuoksi.
Jos jäät lapsettomaan suhteeseen, todennäköisesti ajan mittaan katkeroidut miehellesi. Sitten menetät sekä lapsen saamisen mahdollisuuden, että miehesi.
Miksi miehesi ei halua lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on miehesi kanssa nyt tosi iso ristiriita kytemässä. Mä nyt 32-vuotiaana vauvan äitinä koen itseni vanhaksi. Lasten hankinta venyi miehen vastustelun vuoksi.
Jos jäät lapsettomaan suhteeseen, todennäköisesti ajan mittaan katkeroidut miehellesi. Sitten menetät sekä lapsen saamisen mahdollisuuden, että miehesi.
Miksi miehesi ei halua lapsia?
Hänen mukaansa kyse on vain siitä, että hän ei näe vanhemmuutta osana omaa elämäänsä. Hänellä itsellään on ollut onnellinen lapsuus ja hän siis pitää lapsista. Ei vaan koe, että lasten hankinta olisi luonteva osa omaa elämäänsä. Hän on useampaan kertaan pohtinutkin, että onko hänessä jotakin vikana, kun näin on. Olemme keskustelleet paljon myös peloista, hän on maininnut asian pelottavan, mutta vaikuttaa siltä, ettei pelko kuitenkaan ole haluttomuutta suurempi syy.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ajatellut haluavani lasta, mutta 30-vuotiaana puolison kanssa päädyttiin kokeilemaa, tärppääkö. Tärppäsi heti. Nyt maailman onnellisin pienen pojan äiti. Jokainen päivä merkityksellinen, toisin kuin lapsettomana.
No on sullakin sitten ollut merkityksetön elämä. Ja on oikeastaan vieläkin, ei lapsi sitä muuta. Afrikkalaisella naisella on keskimäärin 11 lasta, nehän vasta merkittäviä ihmisiä ovatkin. :D
Mikäs vela se sielä taas ruikuttaa toisten eletystä elämästä.
No toki jos itse tunnet haikeutta ajatuksesta, ettet saisi lasta, kyse on siitä, että tosiasiassa lapsen haluaisit. Se on kuitenkin normaali tila useimmille ihmisille, että perheen haluaa.
Se päätös erosta tai lapsettomuudesta kannattaa tehdä ja hyväksyä mahdollisimman pian. Katkeroidut ennen pitkää, jos et pääse ajatuksistasi eroon. Usein myös tarve saada lapsi on parisuhdetta suurempi, viimeistään siinä kohtaa kun biologinen kello alkaa tikittää kovemmin.
Miehellekin kannattaa tässä olla vaan raadollisen rehellinen. Ei painostaa, mutta kertoa ettei voi elää näin. Tässä asiassa kun ei ole mitään välimuotoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh, ei minunkaan mieheni halunnut lapsia. Silti vahinkoraskauden jälkeen ei halunnut kuullakaan abortista, vaikka olin sen valmis tekemään.
Pointtina tässä se, että joskus lapsi voi tuntua vieraalta ajatukselta, mutta se on enemmän pelkoa tuntematonta kohtaan kuin varsinaista "en halua missään nimessä". Kannattaa oikeasti vakavasti jutella kummasta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Äh, ei minunkaan mieheni halunnut lapsia. Silti vahinkoraskauden jälkeen ei halunnut kuullakaan abortista, vaikka olin sen valmis tekemään.
Pointtina tässä se, että joskus lapsi voi tuntua vieraalta ajatukselta, mutta se on enemmän pelkoa tuntematonta kohtaan kuin varsinaista "en halua missään nimessä". Kannattaa oikeasti vakavasti jutella kummasta on kyse.
Se liittyy varmasti tähän aikaankin, jossa halu kontrolloida ja suunnitella elämä tietyn näköiseksi on aika vahva. Lapsi on epävarmuustekijä, jota on vaikea hyväksyä. Enkä sano, että siinä on mitään väärää, se on hyvä, että kulttuurisesti nykyään on hyväksyttävää olla lapsetonkin.
Mutta ne syyt, miksi lasta ei halua, voivat kuitenkin olla niin moninaisia. Osaa voi työstää, osaa ei, ja teidän on kummankin mietittävä pystyttekö parisuhteenne vuoksi pääsemään yli omasta kannastanne. Muuten ero on parempi, koska kuten tuossa aiemmin joku sanoi, mitään välimuotoja ei vaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äh, ei minunkaan mieheni halunnut lapsia. Silti vahinkoraskauden jälkeen ei halunnut kuullakaan abortista, vaikka olin sen valmis tekemään.
Pointtina tässä se, että joskus lapsi voi tuntua vieraalta ajatukselta, mutta se on enemmän pelkoa tuntematonta kohtaan kuin varsinaista "en halua missään nimessä". Kannattaa oikeasti vakavasti jutella kummasta on kyse.
Mutta ei tuollaisen varaan kannata luottaa. Vastaavassa tilanteessa minun mieheni taas ei voinut kuvitellakaan muuta kuin abortin ja teetti heti vasektomian itselleen.
Mitä mieltä aloittajan mies muuten on vasektomiasta? Jos ajatus lopullisesta ehkäisystä mietityttää, niin sitten ei ole itsekään kovin varma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh, ei minunkaan mieheni halunnut lapsia. Silti vahinkoraskauden jälkeen ei halunnut kuullakaan abortista, vaikka olin sen valmis tekemään.
Pointtina tässä se, että joskus lapsi voi tuntua vieraalta ajatukselta, mutta se on enemmän pelkoa tuntematonta kohtaan kuin varsinaista "en halua missään nimessä". Kannattaa oikeasti vakavasti jutella kummasta on kyse.
Mutta ei tuollaisen varaan kannata luottaa. Vastaavassa tilanteessa minun mieheni taas ei voinut kuvitellakaan muuta kuin abortin ja teetti heti vasektomian itselleen.
Mitä mieltä aloittajan mies muuten on vasektomiasta? Jos ajatus lopullisesta ehkäisystä mietityttää, niin sitten ei ole itsekään kovin varma.
Tottakai, en sanonutkaan että kaikki näin ajattelisivat. Mutta joskus se "en halua" ei ole kiveen hakattu ehdottomuus. Minusta aloittajan kannattaa miehensä kanssa jutella, mitä he tekisivät, jos vahinko kävisi. Ja juurikin onko mies valmis lopulliseen ehkäisyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh. Taas vähän paistaa mammojen "kaikki sanoo ettei halua lapsia, mutta kun teet hups raskauden niin kyllä se sun mieheskin sitä lasta rakastaa" kokemuksesta voin sanoa että ei rakasta.
Ystäväni sanoi ettei halua lasta ja tuli vahingossa raskaaksi. Lapsi on nyt jo 6 vuotias ja ystäväni sanoo avoimesti että katuu lasta. Mutta hoitaa sen kun on pakko.
Älkää pakottako ketään vanhemmaksi. Siinä jää vaan hopealle.
Vierailija kirjoitti:
Äh. Taas vähän paistaa mammojen "kaikki sanoo ettei halua lapsia, mutta kun teet hups raskauden niin kyllä se sun mieheskin sitä lasta rakastaa" kokemuksesta voin sanoa että ei rakasta.
Ystäväni sanoi ettei halua lasta ja tuli vahingossa raskaaksi. Lapsi on nyt jo 6 vuotias ja ystäväni sanoo avoimesti että katuu lasta. Mutta hoitaa sen kun on pakko.
Älkää pakottako ketään vanhemmaksi. Siinä jää vaan hopealle.
Ei minulle tullut tästä sellainen olo, että ap olisi miestään painostamassa. Se kuitenkin kannattaa huolella jutella läpi, onko kyseessä ehdoton ei, vai olen epävarma ei. Hyvästä parisuhteesta lähteminen ei sekään ole se helpoin ratkaisu. Ja jos mies sitten joskus sen lapsen hankkiikin, jonkun toisen kanssa. Onhan näitäkin nähty.
Vierailija kirjoitti:
Äh. Taas vähän paistaa mammojen "kaikki sanoo ettei halua lapsia, mutta kun teet hups raskauden niin kyllä se sun mieheskin sitä lasta rakastaa" kokemuksesta voin sanoa että ei rakasta.
Ystäväni sanoi ettei halua lasta ja tuli vahingossa raskaaksi. Lapsi on nyt jo 6 vuotias ja ystäväni sanoo avoimesti että katuu lasta. Mutta hoitaa sen kun on pakko.
Älkää pakottako ketään vanhemmaksi. Siinä jää vaan hopealle.
Yksi kommentti on viitannut tähän ja hänkin selitti kantansa, miksi kommentin kirjoitti. Ei siis suosittanut ketään pakottamaan toista vanhemmaksi. Ja taas on "mammat" yleistetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh. Taas vähän paistaa mammojen "kaikki sanoo ettei halua lapsia, mutta kun teet hups raskauden niin kyllä se sun mieheskin sitä lasta rakastaa" kokemuksesta voin sanoa että ei rakasta.
Ystäväni sanoi ettei halua lasta ja tuli vahingossa raskaaksi. Lapsi on nyt jo 6 vuotias ja ystäväni sanoo avoimesti että katuu lasta. Mutta hoitaa sen kun on pakko.
Älkää pakottako ketään vanhemmaksi. Siinä jää vaan hopealle.
Ei minulle tullut tästä sellainen olo, että ap olisi miestään painostamassa. Se kuitenkin kannattaa huolella jutella läpi, onko kyseessä ehdoton ei, vai olen epävarma ei. Hyvästä parisuhteesta lähteminen ei sekään ole se helpoin ratkaisu. Ja jos mies sitten joskus sen lapsen hankkiikin, jonkun toisen kanssa. Onhan näitäkin nähty.
Luulisin että pääasiassa kommentoija viittasi kommenttiin 11. Mutta ei siinäkään ollut kyse siitä että olisi yllytetty ketään tekemään tahallisesti "vahinkoraskautta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh. Taas vähän paistaa mammojen "kaikki sanoo ettei halua lapsia, mutta kun teet hups raskauden niin kyllä se sun mieheskin sitä lasta rakastaa" kokemuksesta voin sanoa että ei rakasta.
Ystäväni sanoi ettei halua lasta ja tuli vahingossa raskaaksi. Lapsi on nyt jo 6 vuotias ja ystäväni sanoo avoimesti että katuu lasta. Mutta hoitaa sen kun on pakko.
Älkää pakottako ketään vanhemmaksi. Siinä jää vaan hopealle.
Ei minulle tullut tästä sellainen olo, että ap olisi miestään painostamassa. Se kuitenkin kannattaa huolella jutella läpi, onko kyseessä ehdoton ei, vai olen epävarma ei. Hyvästä parisuhteesta lähteminen ei sekään ole se helpoin ratkaisu. Ja jos mies sitten joskus sen lapsen hankkiikin, jonkun toisen kanssa. Onhan näitäkin nähty.
Luulisin että pääasiassa kommentoija viittasi kommenttiin 11. Mutta ei siinäkään ollut kyse siitä että olisi yllytetty ketään tekemään tahallisesti "vahinkoraskautta".
Niin, ja tässäkin kirjoittaja oli ollut valmis aborttiin.
Mitä jos näyttelisitte vielä kerran, kumpikin puhuisi ne omat epävarmuutensa jne. Sitten asetatte vaikka puolen vuoden rajan, jonka aikana asiasta ei puhuta. Siinä kumpikin ehtii kypsyttelemään ajatuksiaan ilman tunnetta painostuksesta.
Puolen vuoden kohdalla seuraava keskustelu ja sitten päätätte.
En ajatellut haluavani lasta, mutta 30-vuotiaana puolison kanssa päädyttiin kokeilemaa, tärppääkö. Tärppäsi heti. Nyt maailman onnellisin pienen pojan äiti. Jokainen päivä merkityksellinen, toisin kuin lapsettomana.