Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Sisarusten ikäeron pitäisi olla vähintään kaksi ja puoli vuotta
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005534617.html
Mitä mieltä? Minusta hyvä keskustelunavaus. Lähipiirissä on ollut jo pitkään havaittuna sama trendi. 2 vuoden ikäero taitaa olla ihan maksimi mitä halutaan. Moni tekee tarkoituksella jopa vuoden ikäeroilla ja vieläpä useamman. Vaikka se on varmasti raskasta ja kuviossa helposti ne edelliset jää uuden vauvan jalkoihin vaikka muuta väitettäisiin. Ja sitten ihmetellään elämän raskautta.... siis ei pahalla. Onhan pienten lasten kanssa aina rankkaa, mutta olisi ehkä myös hyvä miettiä sitä omaa vastuutaan asiassa kun tekemällä tekee lapsia vuoden-parin välein. Esim. instassa seuraan erästä äitiä jolla on 4 lasta vuoden ikäeroilla, vanhin on ehkä nippanappa 5 vuotta ja jo nyt on tarvittu tukiperhettä koska "lapset valvottaa jne", eli ihan tavanomaisista syistä mitkä olisi olleet täysin ennakoitavissa....
Meillä lapsilla ikäero 2v 8kk ja tyhmänä toivoin myös maks. kahden vuoden ikäeroa. Onneksi luonto päätti toisin, jälkeenpäin ajateltuna tuo ikäero olisi voinut olla isompikin. Sovussa ne leikkii ja tappelee nytkin.
Kommentit (113)
Meillä ikäero oli 2 vuotta. Esikoinen oli pieni, mutta sai pikkusisaren syntymän ansiosta olla 5-vuotiaaksi kotona. Väitän, että sain huomioitua esikoista nuo vuodet selvästi enemmän kuin olisin voinut huomioida, jos olisin palannut töihin ja hän olisi mennyt päiväkotiin. Että ei se niin yksinkertaista ole, sisaruksen syntymän myötä pieni esikoinen saattaa saada jopa enemmän rauhallista arkea ja läsnäoloa kuin ainokainen, jonka vanhemmat lähtevät vaativaan työelämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin toivoin että mun ja isosiskon ikäero olisi ollut mahd pieni.
5 vuotta on toivottoman paljon. Ei olla kavereita, aivan eri kehitystasolla. Toinen vaan ärsyttää. Isosisko joutuu vasten tahtoaan lapsenvahdiksi, pikkusisko on aina liian nuori.Mutta ei tässä kai lasten parasta ajatellakaan.
Meillä 5.5 v ikäeroa, isompi 9v, pienempi 3v. Isompi sai olla ainoa ja kaiken huomion kohde tuon reilu 5 vuotta. Hoidettiin 3v kotona. Tuloksena kiltti, sosiaalisesti taitava, iloinen lapsi jolla on paljon kavereita. Juuri tuossa 6v alkoi suuntautua enemmän kavereitten kanssa olemiseen, jolloin pikkusisko vuorostaan sai nauttia vanhempien täydestä huomiosta. Sisaruksilla on suloinen suhde, pikkusisko ihailee veljeä ja veli auttaa ja suojelee pienempää. Leikkivät myös yhdessä, isoveli keksii leikkejä siskolle. Veljeä ei käytetä lapsenvahtina. Uskallan myös väittää, että olemme parempia vanhempia kun elämämme lasten kanssa on ollut näin helppoa käytännön kannalta (siis parempi kuin mitä ME olisimme olleet pienen ikäeron kanssa). Kyllä, olemme ajatelleet omaa parastamme ikäeron kanssa, mutta se on koitunut myös lasten parhaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen tekee lapsensa sillä ikäerolla mikä on itselle sopiva, ja minkä luonto suo.
Meidän lapsilla on ikäeroa 1v 1vko, emmekä koskaan ole kokeneet sitä raskaaksi. Eivät ole koskaan tapelleet, ovat toistensa tuki, turva, kaveri ja sparraaja, näin jo 16 vuoden ajan.
Kylläpä on kiire ollut raskautua.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat eivät todellakaan pidä siitä, että nainen on pahimmillaan pois töistä 9 vuotta käyden aina välillä muutaman kuukauden "keräämässä työkokemusta". Nykymallissa äiti on noin 3 kk äitiyslomalla, siihen päälle vanhempainvapaalla, kunnes vauva on kutakuinkin 8 kk, sitten isä jää vauvan kanssa ja 4 kk myöhemmin isä töihin, äiti hoitovapaalle. Sitä kestää, kunnes lapsi on 1v 10 kk, äiti palaa töihin ja on kivasti raskaana. Sama rumba jatkuu, kun esikoinen on 2v 5 kk.
Eikö nykyisin ole mahdollista, että äiti on kotona kaksi vuotta ja isä sen kolmannen vuoden? Näin on pari tuttua diplomi-insinööripariskuntaa tehnyt kaikkien lastensa kanssa ja ovat kokeneet sen hyväksi systeemiksi. Äiti ei tipahda ihan kokonaan pois urakehityksestä ja isä saa välillä hengähdystauon työelämästä ja oppii pyörittämään sitä lapsiperheen arkea ja tutustuu lapsiinsa kunnolla niin että voi toimia tasavertaisena vanhempana eivätkä lapset itke pelkästään äitinsä perään. Isät palaavat noilta vuoden mittaisilta hoitovapailta takaisin töihin intoa puhkuen ja virkistäytyneenä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea käsittää, että lapsia pitäisi olla kuoleman varalta kaksi 🙄.
Eihän puolisoitakaan ole, ja se on sentään tärkein ihmissuhde, minkä on tarkoitus kestää loppuelämä. Lapsi itsenäistyy ja häipyy (toivottavasti) kahdenkympin hujakoissa.
Hätäpäissäni en keksinyt muutakaan syytä miksi niitä lapsia pitää olla enemmän kuin yksi. Kertokaa te minulle, kun en ymmärrä! Miksi se yksi ei riitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat eivät todellakaan pidä siitä, että nainen on pahimmillaan pois töistä 9 vuotta käyden aina välillä muutaman kuukauden "keräämässä työkokemusta". Nykymallissa äiti on noin 3 kk äitiyslomalla, siihen päälle vanhempainvapaalla, kunnes vauva on kutakuinkin 8 kk, sitten isä jää vauvan kanssa ja 4 kk myöhemmin isä töihin, äiti hoitovapaalle. Sitä kestää, kunnes lapsi on 1v 10 kk, äiti palaa töihin ja on kivasti raskaana. Sama rumba jatkuu, kun esikoinen on 2v 5 kk.
Eikö nykyisin ole mahdollista, että äiti on kotona kaksi vuotta ja isä sen kolmannen vuoden? Näin on pari tuttua diplomi-insinööripariskuntaa tehnyt kaikkien lastensa kanssa ja ovat kokeneet sen hyväksi systeemiksi. Äiti ei tipahda ihan kokonaan pois urakehityksestä ja isä saa välillä hengähdystauon työelämästä ja oppii pyörittämään sitä lapsiperheen arkea ja tutustuu lapsiinsa kunnolla niin että voi toimia tasavertaisena vanhempana eivätkä lapset itke pelkästään äitinsä perään. Isät palaavat noilta vuoden mittaisilta hoitovapailta takaisin töihin intoa puhkuen ja virkistäytyneenä.
Itse asiassa on hyvin harvinaista, että äiti, jolla on työpaikka, olisi kotona koko sen kolme vuotta. Kaksikin on minusta aika pitkä aika.
T. Kolmen lapsen äiti, joka on antanut vetovastuun lasten isälle yleensä jo siinä 8-9 kk kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat eivät todellakaan pidä siitä, että nainen on pahimmillaan pois töistä 9 vuotta käyden aina välillä muutaman kuukauden "keräämässä työkokemusta". Nykymallissa äiti on noin 3 kk äitiyslomalla, siihen päälle vanhempainvapaalla, kunnes vauva on kutakuinkin 8 kk, sitten isä jää vauvan kanssa ja 4 kk myöhemmin isä töihin, äiti hoitovapaalle. Sitä kestää, kunnes lapsi on 1v 10 kk, äiti palaa töihin ja on kivasti raskaana. Sama rumba jatkuu, kun esikoinen on 2v 5 kk.
Eikö nykyisin ole mahdollista, että äiti on kotona kaksi vuotta ja isä sen kolmannen vuoden? Näin on pari tuttua diplomi-insinööripariskuntaa tehnyt kaikkien lastensa kanssa ja ovat kokeneet sen hyväksi systeemiksi. Äiti ei tipahda ihan kokonaan pois urakehityksestä ja isä saa välillä hengähdystauon työelämästä ja oppii pyörittämään sitä lapsiperheen arkea ja tutustuu lapsiinsa kunnolla niin että voi toimia tasavertaisena vanhempana eivätkä lapset itke pelkästään äitinsä perään. Isät palaavat noilta vuoden mittaisilta hoitovapailta takaisin töihin intoa puhkuen ja virkistäytyneenä.
Itse asiassa on hyvin harvinaista, että äiti, jolla on työpaikka, olisi kotona koko sen kolme vuotta. Kaksikin on minusta aika pitkä aika.
T. Kolmen lapsen äiti, joka on antanut vetovastuun lasten isälle yleensä jo siinä 8-9 kk kohdalla.
Minun työpaikallani on ihan yleistä, että kolmen lapsen kanssa vierähtää kotona 10 vuotta. Kaikki mahdolliset hoitovapaat ja päälle vielä vuosi virkavapaata.
Ja akateemisista ihmisistä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat eivät todellakaan pidä siitä, että nainen on pahimmillaan pois töistä 9 vuotta käyden aina välillä muutaman kuukauden "keräämässä työkokemusta". Nykymallissa äiti on noin 3 kk äitiyslomalla, siihen päälle vanhempainvapaalla, kunnes vauva on kutakuinkin 8 kk, sitten isä jää vauvan kanssa ja 4 kk myöhemmin isä töihin, äiti hoitovapaalle. Sitä kestää, kunnes lapsi on 1v 10 kk, äiti palaa töihin ja on kivasti raskaana. Sama rumba jatkuu, kun esikoinen on 2v 5 kk.
Eikö nykyisin ole mahdollista, että äiti on kotona kaksi vuotta ja isä sen kolmannen vuoden? Näin on pari tuttua diplomi-insinööripariskuntaa tehnyt kaikkien lastensa kanssa ja ovat kokeneet sen hyväksi systeemiksi. Äiti ei tipahda ihan kokonaan pois urakehityksestä ja isä saa välillä hengähdystauon työelämästä ja oppii pyörittämään sitä lapsiperheen arkea ja tutustuu lapsiinsa kunnolla niin että voi toimia tasavertaisena vanhempana eivätkä lapset itke pelkästään äitinsä perään. Isät palaavat noilta vuoden mittaisilta hoitovapailta takaisin töihin intoa puhkuen ja virkistäytyneenä.
Itse asiassa on hyvin harvinaista, että äiti, jolla on työpaikka, olisi kotona koko sen kolme vuotta. Kaksikin on minusta aika pitkä aika.
T. Kolmen lapsen äiti, joka on antanut vetovastuun lasten isälle yleensä jo siinä 8-9 kk kohdalla.
Minun työpaikallani on ihan yleistä, että kolmen lapsen kanssa vierähtää kotona 10 vuotta. Kaikki mahdolliset hoitovapaat ja päälle vielä vuosi virkavapaata.
Ja akateemisista ihmisistä kyse.
Työpaikkasi ei kuitenkaan edusta suomalaisten keskiarvoa. Ihan jo siitä syystä, että harvat nuoret naiset enää ovat viroissa ja oikeutettuja virkavapaaseen.
Toki on tällaisia mikrokosmoksia. Tiedän minäkin yhden työpaikan, jossa tiimin akateemiset naiset ovat kaikki hoito- tai opintovapaalla. Odottavat, että narsistinen pomo lähtisi tai pakotettaisiin lähtemään.
Omassa mikrokosmoksessani taas kaikki tuntemani miehet ovat olleet hoitovapaalla, vaikka todellisuudessa naiset pitävät yli 95 prosenttia hoitovapaista.
Tilastokeskuksen mukaan täysimääräisesti hoitovapaat käyttää 16 prosenttia perheistä. Ja taannoin töllössä eräs tutkija mainitsi että ne naiset, jotka ovat kolme vuotta kotona, ovat yleensä työttömiä tai saavat useampia lapsia putkeen. Aiheena siis oli kotihoidontuen lyhentämisen vaikutukset naisten asemaan työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Minun työpaikallani on ihan yleistä, että kolmen lapsen kanssa vierähtää kotona 10 vuotta. Kaikki mahdolliset hoitovapaat ja päälle vielä vuosi virkavapaata.
Ja akateemisista ihmisistä kyse.
Haiskahtaa opettajien touhuilta. Eikö nämä hyväkkäät tule kuitenkin aina kesäksi "töihin" nostamaan palkkaa, niin ettei sijaiselle pystytä maksamaan?
Hyvähän se on tuollaisessa suojatyöpaikassa lepuuttaa hoitovapaalla. Ei tarvitse pelätä että joutuu hoitovapaan jälkeen johonkin hanttihommiin ja seuraavissa yt-neuvotteluissa ulos. Oikeissa töissä olevat joutuvat pysyttelemään ammatillisesti kärryillä, jos haluavat työpaikkansa pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 3 lasta 3,5 vuodessa, kahdella vanhimmalla 14 kk väliä. Jos pitäisi valita, tehtäisiin aivan samoin uudestaankin. Vaikein vuosi oli keskimmäisen eka vuosi, sitten helpotti nopeasti. Kolmas solahti perhekuvioon todella vaivatta. Myös lapset (kaikki yli 20 v. nyt) ovat jälkeenpäin todenneet, että erittäin hyvä, kun sisarukset ovat olleet olemassa "aina". Aina on ollut leikkikavereita ja keskinäiset suhteet perheessä läheiset.
Ymmärrän, etteivät kaikki näin halua eivätkä jaksa, mutta meille tämä oli ehdottomasti parempi kuin kymmenen vuoden vauvaelämä. Käyttäisin sanaa "vauvakurjuus", mutta siitä ei täällä tykätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun työpaikallani on ihan yleistä, että kolmen lapsen kanssa vierähtää kotona 10 vuotta. Kaikki mahdolliset hoitovapaat ja päälle vielä vuosi virkavapaata.
Ja akateemisista ihmisistä kyse.
Haiskahtaa opettajien touhuilta. Eikö nämä hyväkkäät tule kuitenkin aina kesäksi "töihin" nostamaan palkkaa, niin ettei sijaiselle pystytä maksamaan?
Hyvähän se on tuollaisessa suojatyöpaikassa lepuuttaa hoitovapaalla. Ei tarvitse pelätä että joutuu hoitovapaan jälkeen johonkin hanttihommiin ja seuraavissa yt-neuvotteluissa ulos. Oikeissa töissä olevat joutuvat pysyttelemään ammatillisesti kärryillä, jos haluavat työpaikkansa pitää.
Ei ole opettajia. Valtion yhtiö. Itse tein tuonne freelancerina töitä ja uskalsin pitää viikon tauon töistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt vaan on pitkälti niin, että jotkut pärjäävät monen kanssa, jotkut taas eivät yhdenkään. Ja yleensä sen kyllä etukäteen aika hyvin ulkopuolinenkin osaa arvata, kenellä homma sujuu ja kenellä ei.
Meillä on lapsi nyt 2v3kk. Moni samaan aikaan lapsen saaneista on raskaana uudelleen ja moni jo saanut toisen/kolmannen lapsensa. Täytyy sanoa, että ei tulisi mieleenkään itsellä. Aika vaikea vauva-aika heräilyineen ja reflukseineen takana. Nyt on aika saada vähän enemmän aikaa itselle, jatkaa opiskelua ja matkustella yhdessä perheenä. Joskus pidin itsestään selvyytenä, että hankimme kaksi lasta pienellä ikäerolla, mutta näin ne ajatukset muuttuu. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että lapsilukumme on yksi, eipä tarvitse miettiä ikäeroja 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on lapsi nyt 2v3kk. Moni samaan aikaan lapsen saaneista on raskaana uudelleen ja moni jo saanut toisen/kolmannen lapsensa. Täytyy sanoa, että ei tulisi mieleenkään itsellä. Aika vaikea vauva-aika heräilyineen ja reflukseineen takana. Nyt on aika saada vähän enemmän aikaa itselle, jatkaa opiskelua ja matkustella yhdessä perheenä. Joskus pidin itsestään selvyytenä, että hankimme kaksi lasta pienellä ikäerolla, mutta näin ne ajatukset muuttuu. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että lapsilukumme on yksi, eipä tarvitse miettiä ikäeroja 😄
Mekin mietittiin alun perin neljää lasta, mutta juuri tuossa kahden vuoden kohdalla tultiin siihen tulokseen, että kyllä tämä yksi riittää. Kertaakaan ei olla tätä päätöstä kaduttu.
Kerronpa oman kokemukseni. Pikkusiskoni on 5v nuorempi.. jäimme etäiseksi. Minä kumminkin olin 5v ,kun siskoni oli vauva. Tylsä vauva jonka kanssa en voinut leikkiä. Sitten kun sisko oli sen ikäinen että pystyy leikkimään sen leikit olivat liian vauvamaisia minulle... esim minä 10v en tahtonut leikkiä 5v siskoni kanssa koska ei se ymmärtänyt leikkien sääntöjä ja suuttui jos en antanut voittaa jossain. Kun olin 15, siskoni haukkui minua tyhmäksi ja valitti kuinka minä kiusaan kun en tahtonut leikkiä. (Miksi olisin, ei teinejä oikeasti huvita leikkiä.) 2v nuoremman veljeni kanssa en jäänyt etäiseksi koska meillä ei ollut liikaa ikäeroa.
Meillä kolme ensimmäistä vuoden välein ja kaksi seuraavaa kahden vuoden välein, siis viisi lasta vajaassa 7 vuodessa. Ja kyllä aivan itse olemme lapsemme hoitaneet enkä ole mitenkään vaikeaksi elämäämme kokenut. Toisille suuri perhe sopii hyvin, toisille tuntuu jo yhdenkin lapsen hoitaminen olevan vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajat eivät todellakaan pidä siitä, että nainen on pahimmillaan pois töistä 9 vuotta käyden aina välillä muutaman kuukauden "keräämässä työkokemusta". Nykymallissa äiti on noin 3 kk äitiyslomalla, siihen päälle vanhempainvapaalla, kunnes vauva on kutakuinkin 8 kk, sitten isä jää vauvan kanssa ja 4 kk myöhemmin isä töihin, äiti hoitovapaalle. Sitä kestää, kunnes lapsi on 1v 10 kk, äiti palaa töihin ja on kivasti raskaana. Sama rumba jatkuu, kun esikoinen on 2v 5 kk.
Eikö nykyisin ole mahdollista, että äiti on kotona kaksi vuotta ja isä sen kolmannen vuoden? Näin on pari tuttua diplomi-insinööripariskuntaa tehnyt kaikkien lastensa kanssa ja ovat kokeneet sen hyväksi systeemiksi. Äiti ei tipahda ihan kokonaan pois urakehityksestä ja isä saa välillä hengähdystauon työelämästä ja oppii pyörittämään sitä lapsiperheen arkea ja tutustuu lapsiinsa kunnolla niin että voi toimia tasavertaisena vanhempana eivätkä lapset itke pelkästään äitinsä perään. Isät palaavat noilta vuoden mittaisilta hoitovapailta takaisin töihin intoa puhkuen ja virkistäytyneenä.
No meillä ollaan oltu molempien kanssa vuosi kotona ja sitten päiväkotiin. (Esikoisen kanssa reilu vuosi, kuopuksen kanssa 11 kk.) Ikäero 4,5 vuotta, joten kun kuopus syntyi, esikoinen oli ollut jo kolme vuotta tarhassa.
En tajua, miksi tässä keskustelussa argumentoidaan niin paljon tällä kotihoidolla - saati sitten sillä, että isommat ikäerot johtaisivat pidempiin poissaoloihin työelämästä. Pikemminkin päinvastoin. Jos esikoinen aloittaa päiväkodin pienenä (siitähän on tutkitusti normaalille lapselle lähinnä hyötyä, ei haittaa), äiti ehtii nimrnomaan olla pidempään töissä ennen uutta äitiyslomaa, kun ikäero on isompi.
Tällaista ei suositeltu 15 vuotta sitten, kun kuopus oli tekeillä. Meidän lapsilla on ikäeroa 1v. 10kk. Kuopus sai alkunsa ekasta mahdollisesta kierrosta. En aavistanut, että tärppää heti.
Ikäero oli kieltämättä jälkikäteen ajateltuna liian pieni. Olin ihan uuvuksissa. Mutta kumpikin läpsi oli kotihoidossa ja sisarusten välit tulivat läheisiksi ja ovat edelleen nyt teini-iässä.
Esikoisesta tuli kieltämättä hyvin joustava. Nyt teini-iässä on noussut esiin hänen kokemuksensa siitä, että hän ei kuulemma saanut ikinä kiukutella. Olin aika poikki ja varmasti lyhytpinnainen. Esikoinen vaistosi tämän ja ryhtyi kiltiksi. Kuopuksella taas on hyvin räiskyvä tempperamentti.
Esikoisen kannalta olisi ollut hyvä, jos pikkusisarus olisi syntynyt myöhemmin. Toisaalta, hän on ihminen, joka tulee loistavasti toimeen muiden ihmisten kanssa ja osaa katsoa tilanteita hyvin muidenkin näkökulmasta. Tästä voi olla paljon hyötyä elämässä. Ja kyllä hän on kiukutellut nyt teininä senkin edestä..
Ehkä kuitenkin antaisin nuoremmille neuvoksi, että odottakaa nyt edes se 1,5 vuotta ennen toisrn lapsen yrittämistä.
Voi hyvänen aika tätä höpötystä.
🚽
Mistähän tämäkin Hs asainatuntijuus tulee....
Ja on niin monta hyvää ja samalla ikäerolla huonoa...
PLÄÄH.
Sillä mennään mikä se sattuu olemaan.
Älytöntä spekulointia....jos oltaisiin robotteja, niin sitten tässä olisi järkeä, mutta muuten on oikeesti. Ihan turhaa spekulointia. Turhaa energian hukkaa.
Kyllä niille asioille voi tässä tilanteessa tehdä jotain kuin `alistua johonkin ihmeellisiin teoreettisiin hyviin ikäeroihin.
Kyrsii tuollainen. Yäsk.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki tuntemani sisarukset vuoden ikäerolla ovat aika vieraantuneita toisistaan aikuisina, eli ei heillä kovin läheisiä välejä ole. Minulla siskon kanssa ikäeroa viisi vuotta ja olemme aina olleet todella läheiset ja vilipittömästi rakastamme ja tuemme ja autamme toisiamme, välillä ei ole mitään kateutksia eikä kaunoja. Siksi itselleni onkin ollut aika käsittämätöntä, ettei joillain sisäruksilla ole minkäänlaisia välejä keskenään, voisivat yhtä hyvin olla hyvin kaukaisia pikkuserkuksia keskenään.