Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
HS: Sisarusten ikäeron pitäisi olla vähintään kaksi ja puoli vuotta
https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005534617.html
Mitä mieltä? Minusta hyvä keskustelunavaus. Lähipiirissä on ollut jo pitkään havaittuna sama trendi. 2 vuoden ikäero taitaa olla ihan maksimi mitä halutaan. Moni tekee tarkoituksella jopa vuoden ikäeroilla ja vieläpä useamman. Vaikka se on varmasti raskasta ja kuviossa helposti ne edelliset jää uuden vauvan jalkoihin vaikka muuta väitettäisiin. Ja sitten ihmetellään elämän raskautta.... siis ei pahalla. Onhan pienten lasten kanssa aina rankkaa, mutta olisi ehkä myös hyvä miettiä sitä omaa vastuutaan asiassa kun tekemällä tekee lapsia vuoden-parin välein. Esim. instassa seuraan erästä äitiä jolla on 4 lasta vuoden ikäeroilla, vanhin on ehkä nippanappa 5 vuotta ja jo nyt on tarvittu tukiperhettä koska "lapset valvottaa jne", eli ihan tavanomaisista syistä mitkä olisi olleet täysin ennakoitavissa....
Meillä lapsilla ikäero 2v 8kk ja tyhmänä toivoin myös maks. kahden vuoden ikäeroa. Onneksi luonto päätti toisin, jälkeenpäin ajateltuna tuo ikäero olisi voinut olla isompikin. Sovussa ne leikkii ja tappelee nytkin.
Kommentit (113)
Enpä muuta mieltä ennen otsikon lukemista ole kuin "haistakoot v¤!%t".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla lapsilla ei ole adhd tai vaikea uhmaikä. Meillä 1,5 vuoden ikäerolla syntyneet sisarukset leikkivät myös pienempinä rauhallisesti keskenään. Kumpikin tykkää rakentelusta ym. Ja myös nukkuivat hyvin.
Minä olisin halunnut lyhyen ikäeron ja uskon kyllä että olisin jaksanut. Toki on noita aloituksessa mainittuja naisia, jotka eivät osaa mitoittaa lasten ikäeroa ja - mikä vielä kriittisempää - lukumäärä oman jaksamisen mukaan, mutta ei kaikki ole sellaisia. Aika moni lyhyellä ikäerolla hankkiva ei suunnittele mitään suureperhettä vaan haluaa tehdä ne 2-3 putkeen ja palata sitten työelämään. Ja jaksaa ihan hyvin ilman mitään sossuja ja tukiperheitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ikäeroa 2 v ja 4 kk ja on kyllä paras mahdollinen ikäero.
Lapsuudenperheessäni on pidemmät ikäerot ja olen edelleen isoveljeni ja isosiskoni kiusaama ja kyykyttämä.
Voisiko se kuitenkin johtua muista asioista kuin ikäerosta? Oletko miettinyt? Todennäköisesti heillä oli sellaisia luonteenpiirteitä / he voivat itse huonosti syistä x ja y, jolloin olisit joutunut sorsituksi joka tapauksessa....
Eivät olisi pystyneet sortamaan niin paljon jos ikäeroa olisi vähemmän. Nyt kun sitä oli viisi vuotta, olivat aina askelen edellä. Edelleen jatkuu...
Mutta kuitenkin se sortaminen siis juontaa juurensa ihan jostain muualta kuin ikäerosta.
Kyllä. Mun lapsilla on 5 vuotta ikäeroa ja isoveli suojelee pikkusiskoa ja auttaa, toki joskus ärsyttääkin ja sisko myös veljeään, mutta ei todellakaan ole mitään sortamista, päinvastoin (ja turha sanoa etten ehkä näe sitä, koska nuorempi on vasta 3v niin olen/mies on aina paikalla).
Vuotta vanhempi ei vaan kykene sortamaan ja kyykyttämään pienempäänsä kuten viisi vuotta vanhempi.
Meillä esikoisen laskettu aika ens viikolla ja pohdinnassa ollu jo nyt sisarukset. Toiveena olis ehdottomasti lähemmäs 3v ikäeroa. Saa kumpikin olla äitin ja isin vauva rauhassa. Ja kolmivuotiasta on helpompi huomioida vauvan ohella ihan omilla jutuilla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5 ja puoli vuottakin täydellinen ikäero:) Näin meillä.
Ei tosiaan ole!
Sisarusten ikäero on niin suuri, ettei heille ole iloa toisistaan.
Joku tätä edellä valottikin.
Mahtavaa, kun joku sanoo tämän ääneen. Läheltä kun seuraa perheitä, joissa vuoden välein lapsia, niin huh,huh. Vanhemmat ovat kuin zombeja. Ei yhtään kokonaan nukuttua yötä useaan vuoteen. Tätä ei toivoisi kellekään. Yhtälö, jossa väsyneet vanhemmat ja monta pientä= onnettomuuksia ja läheltäpiti-tilanteita tapahtuu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla lapsilla ei ole adhd tai vaikea uhmaikä. Meillä 1,5 vuoden ikäerolla syntyneet sisarukset leikkivät myös pienempinä rauhallisesti keskenään. Kumpikin tykkää rakentelusta ym. Ja myös nukkuivat hyvin.
Ei tietenkään. Mutta kun sitä ei etukäteen tiedä mitä saa, niin siksi ehkä kannattaa suosia hieman isompia ikäeroja jos mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa, kun joku sanoo tämän ääneen. Läheltä kun seuraa perheitä, joissa vuoden välein lapsia, niin huh,huh. Vanhemmat ovat kuin zombeja. Ei yhtään kokonaan nukuttua yötä useaan vuoteen. Tätä ei toivoisi kellekään. Yhtälö, jossa väsyneet vanhemmat ja monta pientä= onnettomuuksia ja läheltäpiti-tilanteita tapahtuu koko ajan.
Aika typerä yleistys. Ei meillä vaan tuollaista ole ollut. Itse uskon, että niillä vanhemmilla, joille pienemmät ikäerot ovat noin rankkaa, olisi ongelmia jaksaa myös suurempien ikäerojen kanssa.
Olen nähnyt jopa yhden terveen lapsen zombieäitejä, joille äitiys on ollut kovin koettelemus elämässä. Ja useamman lapsen pirteitä, jaksavia äitejä. Kaikilla kun ei ole samat voimavarat ja joillain psyykkinen ja fyysinen terveys huonompi, kyse ei niinkään ole pienistä ikäeroista vaan omien voimavarojensa tunnustamisesta. Nuorempana jaksaa yleensä myös paremmin hoitaa monta pientä yhtäaikaa kuin 40+ ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua säälittää yksi tuttavan lapsi, kun pienin syntyi, niin vanhempi vietiin päivähoitoon, saattaa tuntea itsensä syrjäytetyksi, eikä todellakaan rakasta sitä pikkuveljeään.
Meillä on 4 lasta. Ikäerot oli syntyessään ( eka ja toka) 1v 1 kk , (toka ja kolmas) 1v, 7 kk ja (kolmas ja neljäs) 1v, 5kk.
Ja hyvin on mennyt
Lapset nykyään(vuosi ja täysi kuukausi)
Eka 18,2 , Toka 17,1, Kolmas 15, 5 ja Nuorin 14 ,0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5 ja puoli vuottakin täydellinen ikäero:) Näin meillä.
Ei tosiaan ole!
Sisarusten ikäero on niin suuri, ettei heille ole iloa toisistaan.
Joku tätä edellä valottikin.
No on se mulla ja siskolla toiminut. Isosiskoni on aina ollut mulle läheinen ja tärkeä. Ehkä pieni vaihe hänen teiniaikanaan oli, kun ei oltu niin paljoa toistemme seurassa, mutta muistan istuneeni siskon ja kavereidensa seurassa iltaisin siskon kutsusta silloinkin, ennenkuin lähtivät ulos iltaa viettämään.
Sehän on ihan tutkimuksissa todettu, että pienellä ikäerolla syntyneet lapset menestyvät tilastollisesti huonommin kouluissa kuin suurten ikäerojen lapset tai yksilapsisten perheiden lapset. Heillä on myös aikuisena enemmän mt-ongelmia ja heidän koulutuksensa on tilastollisesti (suurissa massoissa siis) heikompi ilman muuta selittävää syytä. Tämä selittyy nimenomaan sillä, että lapset jakavat aina aikuisen huomion puhkeamatta koskaan "kukkaan", ovat aina samoissa kehityksen vaiheissa sekä vanhempien stressi pitkittyy ym. Joissain tutkimuksissa alle kahden vuoden ikäerolla syntynyt sisarus on todettu haitallisemmaksi riskitekijäksi lapsen kehitykselle kuin vanhempien avioero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on 5 vuotta ikäeroa pikkusiskoon ja ollaan parhaita kavereita yli kaksikymppisinäkin! Pikkusiskolla on myös lämpimät välit häntä 8 vuotta vanhempaan isoveljeemme. Itse aion lapsia tehdä isolla ikäerolla siitä syystä, että jokainen saa olla vauva tarpeeksi pitkään ja itse kerkeän palautua synnytyksestä kunnolla. Monen peräkkäisen vauvavuoden putki ei myöskään houkuttele. Luonnollisesti tää on jokaisen oma päätös eikä se mua häiritse jos joku päättää toisin kuin minä!
Mulla oli siskon kanssa ikäeroa 5v ei ollut kivaa. (Olin vanhempi)
Minä olen kolmas lapsi niin että isoveljeen on 10 vuotta ja isosiskoon 5 vuotta. Molemmilla heillä paljon kouluvaikeuksia ja raju teini-ikä.
Minä olen kasvanut oikeastaan ihan itsekseni. Suunnilleen 14-vuotiaasta annettiin ymmärtää, että minunkin olis aika jo muuttaa ja alkaa huolehtia itsestäni.
Jotenkin äidiltä meni mehut siihen että sitä lapsiperhe-elämää kesti ja kesti ja kesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa, kun joku sanoo tämän ääneen. Läheltä kun seuraa perheitä, joissa vuoden välein lapsia, niin huh,huh. Vanhemmat ovat kuin zombeja. Ei yhtään kokonaan nukuttua yötä useaan vuoteen. Tätä ei toivoisi kellekään. Yhtälö, jossa väsyneet vanhemmat ja monta pientä= onnettomuuksia ja läheltäpiti-tilanteita tapahtuu koko ajan.
Aika typerä yleistys. Ei meillä vaan tuollaista ole ollut. Itse uskon, että niillä vanhemmilla, joille pienemmät ikäerot ovat noin rankkaa, olisi ongelmia jaksaa myös suurempien ikäerojen kanssa.
Mä kyl ajattelen et tää johtuu aika pitkälti siitä , kuinka hyvin lapset nukkuvat . Toiset vetää jo vauvana täysiä yöunia , toisilla on koliikki ja itkee 15 min välein . Myös uhmakiukut poikkeaa toisistaan . Ja sit jos mietitään et onko jotain erityispiirteitä jne ...
Olen nähnyt jopa yhden terveen lapsen zombieäitejä, joille äitiys on ollut kovin koettelemus elämässä. Ja useamman lapsen pirteitä, jaksavia äitejä. Kaikilla kun ei ole samat voimavarat ja joillain psyykkinen ja fyysinen terveys huonompi, kyse ei niinkään ole pienistä ikäeroista vaan omien voimavarojensa tunnustamisesta. Nuorempana jaksaa yleensä myös paremmin hoitaa monta pientä yhtäaikaa kuin 40+ ikäisenä.
Paremmin sitä pärjää kolmen hyvin nukkuvan kuin yhden tunnin välein heräilevän kanssa .
Olen neljän pienen vuoden välein syntyneen äiti ja pärjään hyvin. Viimeinen tuli tosin yllärinä ehkäisystä huolimatta.
Neuvolassa tarjotaan kotipalvelusta ja perhetyöstä lähtien kaikkea, mutta en ole tarvinnut. Ajatellaan kai että se on automaattista, ettei nuo äidit pärjää.
Muuten olen sitä mieltä, että on ihan sama ”mitä olisi kannattanut tehdä tai ottaa etukäteen huomioon”, auttaa pitää jos paska on jo housussa ja joku perhe apua tarvitsee.
Kaikkea ei voi aina ottaa etukäteen huomioon, yksi sairastuminen voi jo laittaa pakan uusiksi. Meillä esimerkiksi nukuttaminen on tosi vaikeaa jos on yksikin kuumepotilas ja tiheän imun kausi samaan aikaan, ja toisessa huoneessa riehuvat isommat tytöt.
En ollut niin fiksu että olisin osannut tätä tarkasti ennakoida (tai ainakaan pitänyt suurena miinuksena) mutta en kyllä kadukaan mitään. Toki tajusin sen että välillä ei syli samaan aikaan kaikille riitä, enkä ole moneen moneen vuoteen muuta kuin äiti. Nyt toivon vain että kaikki menee hyvin eikä tämä ikäero aiheuta lapsille mitään vakavaa.
Ehdottomasti suuremmilla ikäerolla ehtii panostaa lapsiin eri tavalla, pienten ikäerojen perheissä lapset kasvattavat jotenkin toisiaan, tai kasvavat laumassa yhteen, jos kasvatus muuten on rakastavaa ja johdonmukaista.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus taas ollut valoisa tuosta vähän yli 2 v ikäerosta, ja eittäin huono omasta lapsuudesta 3 v ikäerosta. Siinä esikoinen alkaa nimittäin olla "suhteellisen itsenäinen", minkä joku tuolla ylempänä mainitsi, ja tämä aika monella äidillä menee siihen, että esikoista pidetään lähes aikuisena. Olen nyt äitinäkin pannut merkille, miten kovasti juuri kolmevuotiaita isosisaruksia käsketään milloin siivoamaan, milloin pukemaan ihan kokonaan itse vaikeatkin vaatteet, milloin auttamaan vauvan hoidossa. Haloo, ei niin pieni pysty!
Siinä mielessä 2 v ikäero on turvallisempi, siinä esikoinen ei ole tarpeeksi iso, että tuollaista voisi kovin hyvin edes yrittää.
No kyllä pystyy, jos antaa lapselle tilaa olla itsenäinen. Uhmatkin helpompia, kun ei väkisin väännä 3-vuotiaasta vauvaa.
Toki jos esikoisen ei anna mitään tehdä ja tukahduttaa tämän taidot, ei lapsi mitään opikkaan.
Ulkomailla monet 3-vuotiaat ovat itsenäisempiä ja motoriikaltaan kehittyneempiä, kuin fysikaaliseen aurinkorasvaan, hopeaveteen ja turvalliseen hoploppiin upotetut lapset.
Ei sitä esikoista saa unohtaa, mutta jos sinä olet paaponut lapsesi pilalle, saatat nähdä tällaisen erittäinkin normaalisti toimivan perheen jotenkin kierona. On aivan normaalia, että 3v leikittää vauvaa suihkun lattialla leikkimatolla, kun äiti pikaisesti peseytyy.
Siinä kehittyy osaava ja vastuuntuntoinen lapsi, joka ei arkaile tarttua toimeen, kun annetaan tilaa kehittyä.
Ihan liian vauvoina pidetään lapsia nykypäivänä
Alue: Aihe vapaa
Vaikka joskus olen kironnut kaksosten ideaa (huom! Omalla kohdallamme!), täytyy nyt ajan kuluttua olla onnellinen ja äärimmäisen iloinen tuosta tuurista, jonka myötä lastemme ikäero on 14min. Tämähän on ihan täydellinen ikäero sisaruksille. :)