Lue keskustelun säännöt.
en jaksa tätä kaaoskämppää!
Valtavasti tavaraa ja vaatetta sekä paperisälää. En jaksa.
Voimia ei ole kuin äärimmäisen harvoin raivaamiseen.
Miten selvitä?
Kommentit (653)
Täällä takahikiällä ei ole edes kierrätyskeskusta, jonne voisi jotain viedä ilmaiseksi, jonkun tarvitsijan löydettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei varmaan ole ylimääräistä rahaa? Jos on, osta siivousapua. Minulla jäi/syntyi voimia omien sotkujeni setvimiseen, kun joku toinen puhdisti perussiivousasiat.
Omien tavaroiden läpikäymistä eli päätösten tekemistä siitä, mitä säästää, mitä pistää kierrätykseen ja minkä heittää roskiin, ei voi tehdä kukaan muu kuin itse. Ne ovat omia päätöksiä. Se ei ole "siivoamista". Siivoaminen on aivan eri asia. Kyse on raivaamisesta.
Kodin siivoaminen ei itselleni tuota ongelmia niiltä osin kuin vapaata lattiapintaa on (valitettavasti koko ajan vähemmän). Keittiö ja kylppäri ovat aina puhtaat eikä kaaosta siellä ole. Muualla sama kaaos kuin aloittajalla. Lehtipinoja, selvitettäviä/arkistoitavia ja osa poisheitettäviä/silputtavia virallisia papereita, vaatteita ja kaikenlaista tavaraa ja jopa ostettujen tavaroiden pakkauslaatikoita kerääntynyt nurkkiin aivan liikaa.
Tuntuu toivottomalta urakalta. Varsinkin kun mieliala ollut pitkään alavireinen, jolloin päätösten tekeminen on todella vaikeaa (= masennus, jolloin aloitekyky olematon ja jaksaa huolehtia vain kaikkein välttämättömimmästä). Ei ole varaa heittää mitään tarpeellista pois, mutta ei myöskään tilaa säilyttää kaikkea. Ja tämä kaaos ympärillä laskee elämänlaatua huomattavasti. Koti ei ole sellaisessa nautittavassa käytössä, missä se rojusta raivattuna olisi.
Itse yritän toimia näin:
Paras keino pilkkoa valtava urakka pieniin palasiin, kirjoittaa listoja työjärjestykseksi. Eikä hermostua, vaikka ei saisi kerralla kovin paljon etenemään. Aloittaa vaikka kerääntyneistä lehdistä. Ei niitä kaikkia tarvitse eikä kuitenkaan tule luettua, vaikka lojuisivat nurkissa hamaan maailman tappiin. Reippaalla kädellä selaillen roskapinoon. Ja keräysastiaan saman tien. Uudet lehdet ja mainokset luettava saman tien, ettei niitä pinoja enää kerry.
Aina, kun saa yhden pikkuosion urakasta tehtyä, vetää listasta viivan sen yli. Mutta jättää ne suoritetutkin listat talteen näkyville, että tulee hyvä mieli, kun näkee, mitä on jo saanut tehtyä. Pikkuhiljaa, mutta tasaisesti. Ja joka päivä suinkaan ei tarvitse jaksaa. Myös lepoa ja armollisuutta itseä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain äsken yhden huoneen raivattua. Sekasotkukämppä minullakin on :( Hankalin pala tuntuu olevan säkkien roudaus roskiin, ei niinkään niiden täyttäminen! 150 l säkki täyttyi hetkessä 12 neliön huoneesta.
Meillä ehdottomasti hankalin juttu on juuri tuo roska-asia. Kun ei meidän roskikseen mahdu. Omakotitalo. Toissa kesänä jätin jäteastiaan viereen neljä vanhaa puutarhatuolia. Jos oikein muistan, niiden pois viennistä veloitettiin 5€/kpl. Käsittämättömän kallista.
Yleensä jäteyhtiöltä voi tilata isomman roskiksen lainaan. Voit siis ottaa joksikin aikaa sellaisen taloyhtiömallin. Lisäksi niitä tyhjennyksiä voi tilata vaikka joka päiväksi, ei ole pakko odottaa sitä normaalia väliä.
Taitaa riippua kunnasta. Meillä ei saa jäteastiaan tyhjennystä kuin 2 tai 4 viikon välein. Omakotitaloalue, ei keskustassa. Jätteiden ylimääräinen nouto on 45€/kerta plus normaali tyhjennysmaksu. Isomman astian saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei varmaan ole ylimääräistä rahaa? Jos on, osta siivousapua. Minulla jäi/syntyi voimia omien sotkujeni setvimiseen, kun joku toinen puhdisti perussiivousasiat.
Omien tavaroiden läpikäymistä eli päätösten tekemistä siitä, mitä säästää, mitä pistää kierrätykseen ja minkä heittää roskiin, ei voi tehdä kukaan muu kuin itse. Ne ovat omia päätöksiä. Se ei ole "siivoamista". Siivoaminen on aivan eri asia. Kyse on raivaamisesta.
Kodin siivoaminen ei itselleni tuota ongelmia niiltä osin kuin vapaata lattiapintaa on (valitettavasti koko ajan vähemmän). Keittiö ja kylppäri ovat aina puhtaat eikä kaaosta siellä ole. Muualla sama kaaos kuin aloittajalla. Lehtipinoja, selvitettäviä/arkistoitavia ja osa poisheitettäviä/silputtavia virallisia papereita, vaatteita ja kaikenlaista tavaraa ja jopa ostettujen tavaroiden pakkauslaatikoita kerääntynyt nurkkiin aivan liikaa.
Tuntuu toivottomalta urakalta. Varsinkin kun mieliala ollut pitkään alavireinen, jolloin päätösten tekeminen on todella vaikeaa (= masennus, jolloin aloitekyky olematon ja jaksaa huolehtia vain kaikkein välttämättömimmästä). Ei ole varaa heittää mitään tarpeellista pois, mutta ei myöskään tilaa säilyttää kaikkea. Ja tämä kaaos ympärillä laskee elämänlaatua huomattavasti. Koti ei ole sellaisessa nautittavassa käytössä, missä se rojusta raivattuna olisi.
Itse yritän toimia näin:
Paras keino pilkkoa valtava urakka pieniin palasiin, kirjoittaa listoja työjärjestykseksi. Eikä hermostua, vaikka ei saisi kerralla kovin paljon etenemään. Aloittaa vaikka kerääntyneistä lehdistä. Ei niitä kaikkia tarvitse eikä kuitenkaan tule luettua, vaikka lojuisivat nurkissa hamaan maailman tappiin. Reippaalla kädellä selaillen roskapinoon. Ja keräysastiaan saman tien. Uudet lehdet ja mainokset luettava saman tien, ettei niitä pinoja enää kerry.
Aina, kun saa yhden pikkuosion urakasta tehtyä, vetää listasta viivan sen yli. Mutta jättää ne suoritetutkin listat talteen näkyville, että tulee hyvä mieli, kun näkee, mitä on jo saanut tehtyä. Pikkuhiljaa, mutta tasaisesti. Ja joka päivä suinkaan ei tarvitse jaksaa. Myös lepoa ja armollisuutta itseä kohtaan.
Ok. Minulla kaaos johtui ajan ja voimien puutteesta. Siksi auttoi, kun joku perussiivosi ja sai itse keskittyä tekemään päätöksiä. Toki ei auta, jos ongelma on siinä, ettei osaa/halua tehdä niitä päätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei varmaan ole ylimääräistä rahaa? Jos on, osta siivousapua. Minulla jäi/syntyi voimia omien sotkujeni setvimiseen, kun joku toinen puhdisti perussiivousasiat.
Kodin siivoaminen ei itselleni tuota ongelmia niiltä osin kuin vapaata lattiapintaa on (valitettavasti koko ajan vähemmän). Keittiö ja kylppäri ovat aina puhtaat eikä kaaosta siellä ole. Muualla sama kaaos kuin aloittajalla. Lehtipinoja, selvitettäviä/arkistoitavia ja osa poisheitettäviä/silputtavia virallisia papereita, vaatteita ja kaikenlaista tavaraa ja jopa ostettujen tavaroiden pakkauslaatikoita kerääntynyt nurkkiin aivan liikaa.
Kannattaa myös pysähtyä pohtimaan sitä, mistä ja miksi lehtipinoja syntyy. Ostatko / tilaatko lehtiä enemmän kuin pystyt lukemaan? Jos, niin siinä tapauksessa kannattaa lopettaa ostaminen / tilaukset. Ilmaisjakelua tuskin tulee niin paljon, että pinoiksi kertyy? Jos, niin kannattaa esim hankkia iso kassi tai laatikko, johon laittaa kaikki ilmaisjakelut heti kun ne tulevat, silloin pinoja sinne tänne ei synny, ja kaikki lehdet ovat samassa paikassa. Ja mitä ovat selvitettävät/arkistoitavat/silputtavat viralliset paperit? Niille myös yksi kohta kodista (kaappi, hylly, laatikko...), niin eivät pääse lojumaan ympäriinsä.
Kaaoksen hallitsemista helpottaa se, että samanlaiset tavarat ovat samassa paikassa. Tähän tavoitteeseen pääsee esim siten, että joka päivä kerää yhden kategorian asiat samaan kasaan (tänään ns roskat ja epämääräiset sälät, huomenna ympäriinsä lojuvat vaatteet, ylihuomenna lehdet jne.) ja laittaa kaikki vaikka omaan suureen laatikkoonsa odottamaan lopullista läpikäymistä ja järjestämistä. Samalla kun pinnat tyhjentyvät, selkeytyy myös mieli, ja vähitellen kaaoksen selättäminen käy helpommin ja helpommin. Siistiytyvästä kodista alkaa taas nauttia ihan uudella tavalla, ja järjestäminen saa uutta intoa ja potkua alleen näkyvien tulosten myötä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Googlaa kaikki alueen kirppikset läpi, onko missään hinnoittelupalvelua.
Aina kun käyt kaupassa, ota mukaan banaanilaatikko.
Olet kerännyt tavaraa vuosikausia, kodista ei tule siisti hetkessä .
Mulla meni 1/2 v. Ja lähti paljon.
Jos koti on täynnä, ei asiat järjestelemällä parane.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miks pitää roskiin viedä?
Minne sinä sitten viet? Kirppiksellä menee kaupaksi niin huonosti, että hyvä jos pöytävuokran saa takaisin. Minulla on ollut fb:ssa annetaan-ilmoituksia. Yllätys yllätys: parittomat kupit/mukit jää kaappiin pyörimään, kun ei ne kenellekään kelpaa. Eikä koriste-esineet, halvat, lievästi vikaiset maljakot, taulut tai laukut. 5 vanhaa laukkua meni roskiin, kun ei kukaan huoli.
Tori. fi tai Fida, kierrätyskeskus.
Eivät kaikki ole facessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei varmaan ole ylimääräistä rahaa? Jos on, osta siivousapua. Minulla jäi/syntyi voimia omien sotkujeni setvimiseen, kun joku toinen puhdisti perussiivousasiat.
Kodin siivoaminen ei itselleni tuota ongelmia niiltä osin kuin vapaata lattiapintaa on (valitettavasti koko ajan vähemmän). Keittiö ja kylppäri ovat aina puhtaat eikä kaaosta siellä ole. Muualla sama kaaos kuin aloittajalla. Lehtipinoja, selvitettäviä/arkistoitavia ja osa poisheitettäviä/silputtavia virallisia papereita, vaatteita ja kaikenlaista tavaraa ja jopa ostettujen tavaroiden pakkauslaatikoita kerääntynyt nurkkiin aivan liikaa.
Kannattaa myös pysähtyä pohtimaan sitä, mistä ja miksi lehtipinoja syntyy. Ostatko / tilaatko lehtiä enemmän kuin pystyt lukemaan? Jos, niin siinä tapauksessa kannattaa lopettaa ostaminen / tilaukset. Ilmaisjakelua tuskin tulee niin paljon, että pinoiksi kertyy? Jos, niin kannattaa esim hankkia iso kassi tai laatikko, johon laittaa kaikki ilmaisjakelut heti kun ne tulevat, silloin pinoja sinne tänne ei synny, ja kaikki lehdet ovat samassa paikassa. Ja mitä ovat selvitettävät/arkistoitavat/silputtavat viralliset paperit? Niille myös yksi kohta kodista (kaappi, hylly, laatikko...), niin eivät pääse lojumaan ympäriinsä.
Kaaoksen hallitsemista helpottaa se, että samanlaiset tavarat ovat samassa paikassa. Tähän tavoitteeseen pääsee esim siten, että joka päivä kerää yhden kategorian asiat samaan kasaan (tänään ns roskat ja epämääräiset sälät, huomenna ympäriinsä lojuvat vaatteet, ylihuomenna lehdet jne.) ja laittaa kaikki vaikka omaan suureen laatikkoonsa odottamaan lopullista läpikäymistä ja järjestämistä. Samalla kun pinnat tyhjentyvät, selkeytyy myös mieli, ja vähitellen kaaoksen selättäminen käy helpommin ja helpommin. Siistiytyvästä kodista alkaa taas nauttia ihan uudella tavalla, ja järjestäminen saa uutta intoa ja potkua alleen näkyvien tulosten myötä. Tsemppiä.
En tietenkään tilaa mitään lehtiä. Kaikki lehdet ovat ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia. En laita "ei mainoksia" ilmoitusta postiluukkuun, koska haluan ruokakauppani tarjoukset sekä myös paikallisten (myös valtakunnan) uutisten takia ilmaisjakelulehdet (3kpl) juuri siksi, koska muita lehtiä en tilaa. Ja todellakin niitä ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia jaetaan täällä Helsingissä 3 kertaa viikossa ja niitä tulee aivan järjetön määrä jo yhden viikon aikana.
Tottakai minulla on virallisille papereille "yksi kohta" eli tiedän mistä ne löytyvät. Mutta sitä lajia papereita on valtavasti ja se juuri pitäisi perata ja heittää vanhentuneet pois.
Samoin muutkin tavarat ovat omissa "kasoissaan" jo valmiiksi eivätkä sekaisin hujan hajan, koska olen järjestelmällinen. Tavarat siis jo "odottavat sitä lopullista läpikäymistä ja selvittämistä". Ovat odottaneet jo muutaman vuoden. Sehän se tässä ongelman ydin on. Tavaraa vain kertakaikkiaan on LIIKAA eikä sille säilytystilaa. Ja raivaus on pelkkää päätösten tekemistä ja juuri siihen ei tietyssä elämäntilanteessa pysty, vaikka normaalisti pystyy. En ryhdy tätä rautalangasta vääntämään.
Olit ovelasti (NOT) leikannut kommentistani pois juuri sen, missä kerroin, miksi tilanne on tämä. En siis toista sitä. Samoin sen, kuinka tilanteen helpottamiseksi neuvoin pilkkomaan urakan osiin, jossa järjestelen aina tietyn yhdentyyppiset asian kerrallaan. Joten toinen kappaleesi on siitä kopio eli minun neuvoni toistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ostellut turhuuksia, mutta silti tuntuu, että vuosikymmenien saatossa sitä tavaraa on siitä huolimatta kertynyt aivan liikaa. Nykyään mietin entistäkin tarkemmin ostoksiani. En hanki kotiin mitään, mikä ei ole aivan välttämätöntä tai esim. minua erinomaisesti pukeva ja ajaton vaate. Pyrin näin ennaltaehkäisemään uusien rojujen kasaantumista. En halua edes lahjoja, koska juuri niistä koostuu sitä roinaa, mitä en tarvitse, mutta en raaskisi heittää poiskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap:n tilanteessa auta muu kuin mennä sen oman jaksamisen ehdoilla. Kuinka paljon jaksat tehdä päivässä tai viikossa? Voitko käydä läpi yhden paperikasan/kaapin/laatikon jne per ilta? Voitko ottaa viikonlopulle isomman urakan, esim laatikoston tai yhden ison työtason tai huoneen osan tyhjennys ja läpi käynti? Jos oma jaksaminen ei riitä, ottaisin ystävät apuun ja kertoisin heille rehellisesti tilanteen eli sen, että kaaos ahdistaa ja stressaa, mutta yksin ei voimat riitä sen selvittämiseen. Kyllä oikeiden ystävien luulisi tämän ymmärtävän. Voi vaikka leipoa jotain pientä suolaista ja pitää talkoot, samalla saa jutella ja purkaa turhautumista sitä kautta.
Maritin oman taloni reilu vuosi sitten ja siistinä on pysynyt. Mietin hankintoja todella tarkkaan nykyään. Mitään pois laitettua en ole kaivannut. En ole hamsteri ja lähtötilanne tietysti oli hyvä ja rakastan siivoamista.
Täällä joku valitti, että miten voi kenellekään tulla edes mieleen pyytää kaveria avuksi, kun ihmisillä on omatkin elämät. Mä taas menisin ihan mielelläni vieraankin ihmisen avuksi raivaamaan kämpän kuntoon. Edellytys vaan olisi, että ihminen on oikeasti MOTIVOITUNUT JA HALUKAS tekemään konkreettisia muutoksia ja luopumista. Valitettavan usein vaan sanotaan, että ’jotain pitäis tehdä’, mutta sitten ei oikeasti olla valmiita luopumaan mistään, kun tosipaikka on edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maritin oman taloni reilu vuosi sitten ja siistinä on pysynyt. Mietin hankintoja todella tarkkaan nykyään. Mitään pois laitettua en ole kaivannut. En ole hamsteri ja lähtötilanne tietysti oli hyvä ja rakastan siivoamista.
Täällä joku valitti, että miten voi kenellekään tulla edes mieleen pyytää kaveria avuksi, kun ihmisillä on omatkin elämät. Mä taas menisin ihan mielelläni vieraankin ihmisen avuksi raivaamaan kämpän kuntoon. Edellytys vaan olisi, että ihminen on oikeasti MOTIVOITUNUT JA HALUKAS tekemään konkreettisia muutoksia ja luopumista. Valitettavan usein vaan sanotaan, että ’jotain pitäis tehdä’, mutta sitten ei oikeasti olla valmiita luopumaan mistään, kun tosipaikka on edessä.
Voi kauhistus. Olen itsekin aika ajoin kipuillut tiettyjen tavaran lajien kanssa. Olen lukenut konmarin (ei ollut mun juttu) ja muitakin aihetta koskevia kirjoja. Olen joutunut funtsimaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mitä olen säilyttänyt tavan vuoksi, velvollisuudentunnosta tai pettääkseni itseäni.
Oma prosessini on voiton puolella ja olen tunnistanut, mikä on minulle tärkeää ja mikä ei, mutta silloin kun oikeasti kipuilin tavarasuhteeni kanssa, kaikkein viimeinen asia, mitä olisin tarvinnut, olisi että joku ventovieras joka olisi tullut tarjoamaan "apuaan", halunnut "raivata kämppäni kuntoon" ja odottanut minun olevan MOTIVOITUNUT.
Ihan vain yksinkertainen esimerkki. Sinä olet tehnyt raivauksen, etkä ole katunut mitään mistä olet luopunut. Minä olen katunut jopa lukioaikaista villapaitaa, jonka toinen hiha oli hyvää vauhtia purkautumassa. Joten miten ihmeessä sinä voisit päättää minun puolestani, mistä luopuminen minua kaduttaa ja mistä ei.
Ja ennen kuin kukaan sanoo, että "kuole sitten rojujesi keskellä, hoardaaja", voin kertoa että kamaa ei nykyään tosiaankaan ole liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maritin oman taloni reilu vuosi sitten ja siistinä on pysynyt. Mietin hankintoja todella tarkkaan nykyään. Mitään pois laitettua en ole kaivannut. En ole hamsteri ja lähtötilanne tietysti oli hyvä ja rakastan siivoamista.
Täällä joku valitti, että miten voi kenellekään tulla edes mieleen pyytää kaveria avuksi, kun ihmisillä on omatkin elämät. Mä taas menisin ihan mielelläni vieraankin ihmisen avuksi raivaamaan kämpän kuntoon. Edellytys vaan olisi, että ihminen on oikeasti MOTIVOITUNUT JA HALUKAS tekemään konkreettisia muutoksia ja luopumista. Valitettavan usein vaan sanotaan, että ’jotain pitäis tehdä’, mutta sitten ei oikeasti olla valmiita luopumaan mistään, kun tosipaikka on edessä.
Voi kauhistus. Olen itsekin aika ajoin kipuillut tiettyjen tavaran lajien kanssa. Olen lukenut konmarin (ei ollut mun juttu) ja muitakin aihetta koskevia kirjoja. Olen joutunut funtsimaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mitä olen säilyttänyt tavan vuoksi, velvollisuudentunnosta tai pettääkseni itseäni.
Oma prosessini on voiton puolella ja olen tunnistanut, mikä on minulle tärkeää ja mikä ei, mutta silloin kun oikeasti kipuilin tavarasuhteeni kanssa, kaikkein viimeinen asia, mitä olisin tarvinnut, olisi että joku ventovieras joka olisi tullut tarjoamaan "apuaan", halunnut "raivata kämppäni kuntoon" ja odottanut minun olevan MOTIVOITUNUT.
Ihan vain yksinkertainen esimerkki. Sinä olet tehnyt raivauksen, etkä ole katunut mitään mistä olet luopunut. Minä olen katunut jopa lukioaikaista villapaitaa, jonka toinen hiha oli hyvää vauhtia purkautumassa. Joten miten ihmeessä sinä voisit päättää minun puolestani, mistä luopuminen minua kaduttaa ja mistä ei.
Ja ennen kuin kukaan sanoo, että "kuole sitten rojujesi keskellä, hoardaaja", voin kertoa että kamaa ei nykyään tosiaankaan ole liikaa.
En ole tuo edellinen mutta vastaan silti.
Miksi noin negatiivinen ajattelutapa kun joku sanoo, että haluaisi/voisi auttaa?
Itse haluaisin myös auttaa toisia vastaavassa tilanteessa. Esim. kun jollain on niitäanhentuineita papereita ym. Niin kun ne on käynyt läpi hän, jonka ne ovat, voisin silppuroida ne (ja tietysti kukematta ja tutkimatta itse) ja viedä roskiin.
Sitten kun tämä, jonka luona ollaan, laittaisi itse roskiin menevät kassit, voisin niitä viedä ulos. Kasseja voisin viedä kierrätykseen. Itse olisin kaivannut tämän tyylistä apua. Voin katsoa kasat mitkä menevät ja mihinkin, mutta omia voimia vei se tavaroiden pois vienti. Turhautti kun niitä pois meneviä säkkejä oli siellä ja täällä. Itse en pysty heittämään ehjää tavaraa roskiin, omatuntoni ei vain salli sitä.
Eli itse en ainakaan olisi sanomassa toiselle, että mitä hän tarvitsee ja saa säilyttää. Minun todellakin tekisi mieli auttaa tällä tavoin muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maritin oman taloni reilu vuosi sitten ja siistinä on pysynyt. Mietin hankintoja todella tarkkaan nykyään. Mitään pois laitettua en ole kaivannut. En ole hamsteri ja lähtötilanne tietysti oli hyvä ja rakastan siivoamista.
Täällä joku valitti, että miten voi kenellekään tulla edes mieleen pyytää kaveria avuksi, kun ihmisillä on omatkin elämät. Mä taas menisin ihan mielelläni vieraankin ihmisen avuksi raivaamaan kämpän kuntoon. Edellytys vaan olisi, että ihminen on oikeasti MOTIVOITUNUT JA HALUKAS tekemään konkreettisia muutoksia ja luopumista. Valitettavan usein vaan sanotaan, että ’jotain pitäis tehdä’, mutta sitten ei oikeasti olla valmiita luopumaan mistään, kun tosipaikka on edessä.
Voi kauhistus. Olen itsekin aika ajoin kipuillut tiettyjen tavaran lajien kanssa. Olen lukenut konmarin (ei ollut mun juttu) ja muitakin aihetta koskevia kirjoja. Olen joutunut funtsimaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mitä olen säilyttänyt tavan vuoksi, velvollisuudentunnosta tai pettääkseni itseäni.
Oma prosessini on voiton puolella ja olen tunnistanut, mikä on minulle tärkeää ja mikä ei, mutta silloin kun oikeasti kipuilin tavarasuhteeni kanssa, kaikkein viimeinen asia, mitä olisin tarvinnut, olisi että joku ventovieras joka olisi tullut tarjoamaan "apuaan", halunnut "raivata kämppäni kuntoon" ja odottanut minun olevan MOTIVOITUNUT.
Ihan vain yksinkertainen esimerkki. Sinä olet tehnyt raivauksen, etkä ole katunut mitään mistä olet luopunut. Minä olen katunut jopa lukioaikaista villapaitaa, jonka toinen hiha oli hyvää vauhtia purkautumassa. Joten miten ihmeessä sinä voisit päättää minun puolestani, mistä luopuminen minua kaduttaa ja mistä ei.
Ja ennen kuin kukaan sanoo, että "kuole sitten rojujesi keskellä, hoardaaja", voin kertoa että kamaa ei nykyään tosiaankaan ole liikaa.
En ole tuo edellinen mutta vastaan silti.
Miksi noin negatiivinen ajattelutapa kun joku sanoo, että haluaisi/voisi auttaa?
Itse haluaisin myös auttaa toisia vastaavassa tilanteessa. Esim. kun jollain on niitäanhentuineita papereita ym. Niin kun ne on käynyt läpi hän, jonka ne ovat, voisin silppuroida ne (ja tietysti kukematta ja tutkimatta itse) ja viedä roskiin.
Sitten kun tämä, jonka luona ollaan, laittaisi itse roskiin menevät kassit, voisin niitä viedä ulos. Kasseja voisin viedä kierrätykseen. Itse olisin kaivannut tämän tyylistä apua. Voin katsoa kasat mitkä menevät ja mihinkin, mutta omia voimia vei se tavaroiden pois vienti. Turhautti kun niitä pois meneviä säkkejä oli siellä ja täällä. Itse en pysty heittämään ehjää tavaraa roskiin, omatuntoni ei vain salli sitä.
Eli itse en ainakaan olisi sanomassa toiselle, että mitä hän tarvitsee ja saa säilyttää. Minun todellakin tekisi mieli auttaa tällä tavoin muita.
Sinulta olisin voinut apua vastaan ottaakin. Selvästi tiedät, miltä tuntuu nujertua tavaran kanssa. Mutta kun äänessä on ihminen, joka kertoo miten hänellä "lähtötilanne oli tietysti hyvä", "rakastan siivoamista" ja asenne muutenkin on, että toiset vain valittavat eivätkä oikeasti ole valmiita luopumaan, on aika vaarallista päästää tuollainen ihminen kotiinsa.
Vähän sama juttu kuin masentunut päästäisi lähelleen "auttajan", jonka mielestä masennus on vain laiskan kakkiaisen tekosyy. Vaikka "auttaja" miten "hyvää hyvyyttään" veisi lenkille, saattaisi hän ymmärtämättömyyttään tehdä todella pahaa jälkeä.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen lämpimästi tavaran vähentämistä. Pääsiäisverhot ja joulupöytäliinat ensimmäisinä pois. Ethän kuitenkaan pääse ikkunaa lähellekään, etkä ole pöytääsi nähnyt tavarakasojen alta viiteen vuoteen, joten ei niitä liinojakaan vaihdella niin vain. Sitten käyt vaatekaappisi kimppuun. Tarvitset joka vuodenajalle yhden kevyemmän, yhden lämpimämmän sekä yhden asiallisen takin. Asiallinen takki tarkoittaa siis esim. että voit mennä sillä työhaastatteluun, hautajaisiin, juhliin jne. Muut takit lähtee. Et myöskään tarvitse sitä mekkoa mitä käytit kerran 18-vuotiaana, et tule enää ikinä olemaan niin laiha. Ja ne kengät, jotka maksoivat paljon ja joilla on mahdotonta kävellä itkemättä, lähtevät myös. Hep.
Älä kerää mitään kirppiskasoja, sinulla ei riitä aika sellaiseen. Eikä vaatteista kukaan maksa muutamaa euroa enempää, ja pöydän viikkovuokra maksaa 40 euroa, joten et jää juurikaan voitolle. UFF:n laatikossa on tilaa, sinne vain.
älä osta lisää vaatteita ja tavaraa vaan käytä olemassaolevia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maritin oman taloni reilu vuosi sitten ja siistinä on pysynyt. Mietin hankintoja todella tarkkaan nykyään. Mitään pois laitettua en ole kaivannut. En ole hamsteri ja lähtötilanne tietysti oli hyvä ja rakastan siivoamista.
Täällä joku valitti, että miten voi kenellekään tulla edes mieleen pyytää kaveria avuksi, kun ihmisillä on omatkin elämät. Mä taas menisin ihan mielelläni vieraankin ihmisen avuksi raivaamaan kämpän kuntoon. Edellytys vaan olisi, että ihminen on oikeasti MOTIVOITUNUT JA HALUKAS tekemään konkreettisia muutoksia ja luopumista. Valitettavan usein vaan sanotaan, että ’jotain pitäis tehdä’, mutta sitten ei oikeasti olla valmiita luopumaan mistään, kun tosipaikka on edessä.
Voi kauhistus. Olen itsekin aika ajoin kipuillut tiettyjen tavaran lajien kanssa. Olen lukenut konmarin (ei ollut mun juttu) ja muitakin aihetta koskevia kirjoja. Olen joutunut funtsimaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mitä olen säilyttänyt tavan vuoksi, velvollisuudentunnosta tai pettääkseni itseäni.
Oma prosessini on voiton puolella ja olen tunnistanut, mikä on minulle tärkeää ja mikä ei, mutta silloin kun oikeasti kipuilin tavarasuhteeni kanssa, kaikkein viimeinen asia, mitä olisin tarvinnut, olisi että joku ventovieras joka olisi tullut tarjoamaan "apuaan", halunnut "raivata kämppäni kuntoon" ja odottanut minun olevan MOTIVOITUNUT.
Ihan vain yksinkertainen esimerkki. Sinä olet tehnyt raivauksen, etkä ole katunut mitään mistä olet luopunut. Minä olen katunut jopa lukioaikaista villapaitaa, jonka toinen hiha oli hyvää vauhtia purkautumassa. Joten miten ihmeessä sinä voisit päättää minun puolestani, mistä luopuminen minua kaduttaa ja mistä ei.
Ja ennen kuin kukaan sanoo, että "kuole sitten rojujesi keskellä, hoardaaja", voin kertoa että kamaa ei nykyään tosiaankaan ole liikaa.
En ole tuo edellinen mutta vastaan silti.
Miksi noin negatiivinen ajattelutapa kun joku sanoo, että haluaisi/voisi auttaa?
Itse haluaisin myös auttaa toisia vastaavassa tilanteessa. Esim. kun jollain on niitäanhentuineita papereita ym. Niin kun ne on käynyt läpi hän, jonka ne ovat, voisin silppuroida ne (ja tietysti kukematta ja tutkimatta itse) ja viedä roskiin.
Sitten kun tämä, jonka luona ollaan, laittaisi itse roskiin menevät kassit, voisin niitä viedä ulos. Kasseja voisin viedä kierrätykseen. Itse olisin kaivannut tämän tyylistä apua. Voin katsoa kasat mitkä menevät ja mihinkin, mutta omia voimia vei se tavaroiden pois vienti. Turhautti kun niitä pois meneviä säkkejä oli siellä ja täällä. Itse en pysty heittämään ehjää tavaraa roskiin, omatuntoni ei vain salli sitä.
Eli itse en ainakaan olisi sanomassa toiselle, että mitä hän tarvitsee ja saa säilyttää. Minun todellakin tekisi mieli auttaa tällä tavoin muita.
Sinulta olisin voinut apua vastaan ottaakin. Selvästi tiedät, miltä tuntuu nujertua tavaran kanssa. Mutta kun äänessä on ihminen, joka kertoo miten hänellä "lähtötilanne oli tietysti hyvä", "rakastan siivoamista" ja asenne muutenkin on, että toiset vain valittavat eivätkä oikeasti ole valmiita luopumaan, on aika vaarallista päästää tuollainen ihminen kotiinsa.
Vähän sama juttu kuin masentunut päästäisi lähelleen "auttajan", jonka mielestä masennus on vain laiskan kakkiaisen tekosyy. Vaikka "auttaja" miten "hyvää hyvyyttään" veisi lenkille, saattaisi hän ymmärtämättömyyttään tehdä todella pahaa jälkeä.
No joo, totta! En ajatellutkaan tuota, kun lähtötilanne jo on hyvä, niin on vaikeampi ymmärrää tilannetta, jossa se lähtötilanne ei ole hyvä.
Itseäni myös ärsyttää kun meillekin on monet tulleet sanomaan mitä meidän pitäisi heittää pois! Mielestäni jokainen saa itse valita mitä säilyttää ja mitä ei. Jokainen kokee eri asiat tärkeinä.
Siksi en ikinä päättäisikään toisen puolesta, että mitkä lähtevät ja mitkä jäävät.
Mieheni lapsuudenkoti oli aina ihan kaaos . Kyläkoulu 2.n hengen kotona, kaikki paikat täynnä.
1,5 v sitten mieheltäni loppui yhtäkkiä työt ja he alkoivat käymään meillä kerran kuussa. Autossa oli 10 jooa 20 kestokassillista kirppistavaraa.
Tosin valtaosa oli soopaa, joka vaan kierrätettiin.
Kun he olivat tuoneet meille n 200 Ikean kassillisen verran tarpeetonta, kävimme heillä ja näky oli melkoinen.
Kotia oli kunnostettu. Heillä on piha siisti, autotalli korjattu, talo maalattu ja roinakasat poissa.
Ainoastaan 2 huonetta oli täynnä roinaa.
Olivat palkanneet sisustussuunnittelijan ja kaiken maksoivat tavaroilla, jotka olivat myyneet. Mm venäläisiä posliinieläimiä oli satoja.
Mieheni sai 3 kk loka-joulukuuksi työkeikan ja hän sai käyttöön myös firman pakettiauton.
Kävi n 4 krt viikossa vanhemmillaan hakemassa tavaraa. Minä sitten karsin ja hinnoittelun. Heti alusta asti saimme kirppispaikan, jonne saatiin viedä 50% myyntiprovikalla.
Kun tavaraa tuli paljon, sain laajentaa tyhjänä oleviin pöytiin. Parhaimpina hetkinä oli 12 pöytää meidän käytössä. Suunnitelma selvä: 2 vkoa tietyllä hinnalla, sitten -50% ja sitten toinen myyntierä, 2 nrolla selvittiin.
3 kk rahaa tuli yhteensä 15 000 e. Eli myynti oli yht 30 000 e.
Kirppiksen pitäjä toivotti tervetulleeksi milloin vaan.
Myytävä on ollut halpaa ja sitä on vaan ollut tolkuttoman paljon. Todella paljon.
Olimme loppiaisena kylässä appivanhemmilla ja heidän koti on muuten kunnossa, paitsi 2 huonetta pitää laittaa kuntoon.
Anoppi sanoi he laittavat keväällä talon myyntiin. Kun talo oli täynnä, oli hyvä olla. Nyt talo on tyhjä ja kolkko, ei ole enää hyvä olla.
Iso projekti. Me saatiin paljon rahaa ja saatiin paljon tavaraa kiertoon.
Suurin osa on roskaa. Ja vähät ehkä vielä kierrätyskelpoiset taas... Tilanteessa, jossa ei ole energiaa normaalin siisteyden ylläpitoon, ei sitä valitettavasti ole myyntipuuhiinkaan.
Jotain lastenvaatetta yms. olen joskus työntänyt kaverille, jonka lähipiirissä on paljon lapsia ja joka joskus myy kirpallakin jotain. Antakoon eteenpäin tai myyköön, ihan sama. Kunhan edes jotain lähtee ilman, että täytyy nähdä vielä myymisen vaiva.