Miksi perheelliset miehet / yhteisen omistusasunnon omaavat eivät halua naimisiin?

Olen.

Pidän alkeellisena ihmisiä, joilla on yhteisiä lapsia, mutta avioliitto puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen.

Pidän alkeellisena ihmisiä, joilla on yhteisiä lapsia, mutta avioliitto puuttuu.

Olen samaa mieltä. Se on yksinkertaisesti aivan h*lvetin tyhmää olla menemättä naimisiin jos on yhteinen lapsi. Siinä jättää turvaamatta perheensä talouden jos jotain kävisi ja kenelle tahansa voi käydä mitä vain.

Kaveripiirissäni on kolme pariskuntaa, joilla kaikilla muutaman kuukauden - 2v ikäinen vauva eikä yksikään ole lähiaikoina aikeissa mennä naimisiin. Siis mitä ihmettä?! Miettisivät edes lapsensa kannalta, että pärjäävät taloudellisesti perheenä paremmin jos jotain käy.

t. AP

Ovat suvuista, joissa puoli sukua vetää herneen nenään, jos mennään naimisiin ilman häitä. 

Vierailija kirjoitti:

Ovat suvuista, joissa puoli sukua vetää herneen nenään, jos mennään naimisiin ilman häitä. 

Todellako aikuiset ihmiset välittäisivät niin paljon sukulaistensa mielipiteistä? En ole koskaan tällaista perustelua kuullut, että "eipä nyt mennä naimisiin vaikka meillä on lapsi, koska ei haluta järjestää häitä ja jos ei järjestetä niin suku suuttuu."

t. AP

Entäs jos mies ei koskaan halunnut kyseistä naista elämänkumppaniksi, tämä vaan "vahingossa" tuli raskaaksi. Jäipä sitten elättämään naisen ja lapset. Kunnes tuli oikea kohdalle eros, kihlaus, osti talon ja meni naimisiin.

Minä (nainen) en halua naimisiin. Vaikka tulisi ero, mies kuolisi tms. niin pärjäisin silti taloudellisesti ihan jees. Asuntolaina on aika pieni eikä minulla olisi mitään ongelmia maksaa sitä yksinkin.

Ei avioliitto tuo mitään taloudellista turvaa. Eron sattuessa häviää aina paljon rahaa, oli sitten kyse avo-tai avioliitosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat suvuista, joissa puoli sukua vetää herneen nenään, jos mennään naimisiin ilman häitä. 

Todellako aikuiset ihmiset välittäisivät niin paljon sukulaistensa mielipiteistä? En ole koskaan tällaista perustelua kuullut, että "eipä nyt mennä naimisiin vaikka meillä on lapsi, koska ei haluta järjestää häitä ja jos ei järjestetä niin suku suuttuu."

t. AP

Mun mies on just sellainen. Miehen äidin ja siskot tuntien ymmärrän oikein hyvin. En mäkään jaksaisi sitä draamaa, mikä seuraisi, jos kävisimme lounastauolla maistraatissa. Piikittelyä ja voivottelua "kun emme edes häävieraaksi kelvanneet"  saisi kuunnella koko loppuelämänsä. Mulla on hyvät välit miehen sukuun enkä halua pilata hyviä tukiverkostoja. Tai tuskin tukiverkostot katoaisivat, mutta varmasti saisi kuulla jotain tyyliin "lapsenlikaksi kyllä kelvataan, mutta ei kelvattu häihin". 

No vaikka mä menisinkin naimisiin, niin sen verran tienaan, että leskeneläkettä en kai saisi kuin muutaman satkun muutaman kuukauden ajan. Ja jos puoliso nyt kuolis, niin mieluusti perintö suoraan lapsille, helpompi perukirjakin tehdä kun ei ole aviopuolisoa vaan kaikki perilliset samalla viivalla. 

Eli puolison kuolema ei kai meidän perheen taloudellista tilannetta juurikaan hetkauttas. Eikös jokainen lapsia tehnyt pysty ne tarvittaessa omalla palkallaankin ylläpitämään? 

Ai hitsi, tää kysymys oli miehille, mut kai niillekin samat syyt käy.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos mies ei koskaan halunnut kyseistä naista elämänkumppaniksi, tämä vaan "vahingossa" tuli raskaaksi. Jäipä sitten elättämään naisen ja lapset. Kunnes tuli oikea kohdalle eros, kihlaus, osti talon ja meni naimisiin.

No jos ei ole koskaan halunnut naista elämänkumppaniksi, niin miksi on a) ostanut yhteisen omistusasunnon tai B) tehnyt yhteisiä lapsia tai c) molemmat?

Ja näissä tapauksissa on kaikissa kyse 5v+ suhteista ennen kuin on esim. asunto ostettu tai lapsia syntynyt. Luulisi, että siinä ajassa osaisi lähteä pois jos ei juttu tunnukaan oikealta.

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitto tuo mitään taloudellista turvaa. Eron sattuessa häviää aina paljon rahaa, oli sitten kyse avo-tai avioliitosta.

Kyllä se tuo esimerkiksi siinä tilanteessa, että avioparilla on lapsi ja toinen vanhemmista kuolee. Silloin saat leskeneläkettä, avopuolisona ollessa et saisi. Sen arvo voi olla useita satoja kuukaudessa. Sama koskee esimerkiksi omistusasuntoa ja perintöveroa (mm. 90 000€ puolisovähennys). Tietenkään taloudellinen turva ei ole 100% mutta parempi kuin avopareilla. Toki jos lapsia tai esim. omistusasuntoa ei ole, niin asia on eri.

Mieheni äiti ei ollut naimisissa miehensä kanssa ja mieheni isä kuoli kun hän oli 2 vuotias. Anoppi jäi ilman leskeneläkettä, joka olisi ollut heidän taloudessaan todella iso raha.

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitto tuo mitään taloudellista turvaa. Eron sattuessa häviää aina paljon rahaa, oli sitten kyse avo-tai avioliitosta.

Kuoleman kohdalla ero on todella iso. Leskeneläke on merkittävä etu, verotus mikäli puoliso perii, plus toki elinikäinen oikeus asuntoon. Nämä ovat etuja sukupuolesta riippumatta, ja normaalin ihmisen kohdalla vähintään kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien arvoisia etuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat suvuista, joissa puoli sukua vetää herneen nenään, jos mennään naimisiin ilman häitä. 

Todellako aikuiset ihmiset välittäisivät niin paljon sukulaistensa mielipiteistä? En ole koskaan tällaista perustelua kuullut, että "eipä nyt mennä naimisiin vaikka meillä on lapsi, koska ei haluta järjestää häitä ja jos ei järjestetä niin suku suuttuu."

t. AP

Mun mies on just sellainen. Miehen äidin ja siskot tuntien ymmärrän oikein hyvin. En mäkään jaksaisi sitä draamaa, mikä seuraisi, jos kävisimme lounastauolla maistraatissa. Piikittelyä ja voivottelua "kun emme edes häävieraaksi kelvanneet"  saisi kuunnella koko loppuelämänsä. Mulla on hyvät välit miehen sukuun enkä halua pilata hyviä tukiverkostoja. Tai tuskin tukiverkostot katoaisivat, mutta varmasti saisi kuulla jotain tyyliin "lapsenlikaksi kyllä kelvataan, mutta ei kelvattu häihin". 

Huh, mikä suku! :(

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitto tuo mitään taloudellista turvaa. Eron sattuessa häviää aina paljon rahaa, oli sitten kyse avo-tai avioliitosta.

Kuoleman kohdalla ero on todella iso. Leskeneläke on merkittävä etu, verotus mikäli puoliso perii, plus toki elinikäinen oikeus asuntoon. Nämä ovat etuja sukupuolesta riippumatta, ja normaalin ihmisen kohdalla vähintään kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien arvoisia etuja.

Henkivakuutuksen voi ottaa kuoleman varalle ja laittaa toisensa edunsaajiksi, vaikka ei olisi naimisissakaan.

Vierailija kirjoitti:

No vaikka mä menisinkin naimisiin, niin sen verran tienaan, että leskeneläkettä en kai saisi kuin muutaman satkun muutaman kuukauden ajan. Ja jos puoliso nyt kuolis, niin mieluusti perintö suoraan lapsille, helpompi perukirjakin tehdä kun ei ole aviopuolisoa vaan kaikki perilliset samalla viivalla. 

Eli puolison kuolema ei kai meidän perheen taloudellista tilannetta juurikaan hetkauttas. Eikös jokainen lapsia tehnyt pysty ne tarvittaessa omalla palkallaankin ylläpitämään? 

Ai hitsi, tää kysymys oli miehille, mut kai niillekin samat syyt käy.

Kaikilla palkka ei ole niin suuri, etteikö leskeneläkkeellä ole väliä. Toki tarkoitushan on, että jokainen pystyy yksinkin elättämään perheensä palkallaan ja lapsia tulisi tehdä vain sen verran, mutta ihan rehellisesti, kuinka monessa suomalaisessa perheessä tällainen tilanne on? 

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitto tuo mitään taloudellista turvaa. Eron sattuessa häviää aina paljon rahaa, oli sitten kyse avo-tai avioliitosta.

Kuoleman kohdalla ero on todella iso. Leskeneläke on merkittävä etu, verotus mikäli puoliso perii, plus toki elinikäinen oikeus asuntoon. Nämä ovat etuja sukupuolesta riippumatta, ja normaalin ihmisen kohdalla vähintään kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien arvoisia etuja.

Henkivakuutuksen voi ottaa kuoleman varalle ja laittaa toisensa edunsaajiksi, vaikka ei olisi naimisissakaan.

Voi toki henkivakuutuksen ottaa ja moni on ottanutkin, mutta ei se poista sitä, että avopuolisot (ilman lapsia) omistusasunnossa maksavat silti perintöveroa paljon enemmän kuin jos olisivat avioliitiossa. Ei siinä yksi henkivakuutus paljoa paina jos perintöveroa alkaa juoksemaan 20 000€ jälkeen ja avioliitossa vasta 90 000€ jälkeen (tietenkin mahd. velat aina miinustetaan)

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat suvuista, joissa puoli sukua vetää herneen nenään, jos mennään naimisiin ilman häitä. 

Todellako aikuiset ihmiset välittäisivät niin paljon sukulaistensa mielipiteistä? En ole koskaan tällaista perustelua kuullut, että "eipä nyt mennä naimisiin vaikka meillä on lapsi, koska ei haluta järjestää häitä ja jos ei järjestetä niin suku suuttuu."

t. AP

Mun mies on just sellainen. Miehen äidin ja siskot tuntien ymmärrän oikein hyvin. En mäkään jaksaisi sitä draamaa, mikä seuraisi, jos kävisimme lounastauolla maistraatissa. Piikittelyä ja voivottelua "kun emme edes häävieraaksi kelvanneet"  saisi kuunnella koko loppuelämänsä. Mulla on hyvät välit miehen sukuun enkä halua pilata hyviä tukiverkostoja. Tai tuskin tukiverkostot katoaisivat, mutta varmasti saisi kuulla jotain tyyliin "lapsenlikaksi kyllä kelvataan, mutta ei kelvattu häihin". 

Huh, mikä suku! :(

t. AP

Sanos muuta :) Ollaan oltu miehen kummankin siskon häissä ja tiedän, että loukkaantuisivat, jos me mentäis naimisiin ilman, että heidät on kutsuttu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat suvuista, joissa puoli sukua vetää herneen nenään, jos mennään naimisiin ilman häitä. 

Todellako aikuiset ihmiset välittäisivät niin paljon sukulaistensa mielipiteistä? En ole koskaan tällaista perustelua kuullut, että "eipä nyt mennä naimisiin vaikka meillä on lapsi, koska ei haluta järjestää häitä ja jos ei järjestetä niin suku suuttuu."

t. AP

Mun mies on just sellainen. Miehen äidin ja siskot tuntien ymmärrän oikein hyvin. En mäkään jaksaisi sitä draamaa, mikä seuraisi, jos kävisimme lounastauolla maistraatissa. Piikittelyä ja voivottelua "kun emme edes häävieraaksi kelvanneet"  saisi kuunnella koko loppuelämänsä. Mulla on hyvät välit miehen sukuun enkä halua pilata hyviä tukiverkostoja. Tai tuskin tukiverkostot katoaisivat, mutta varmasti saisi kuulla jotain tyyliin "lapsenlikaksi kyllä kelvataan, mutta ei kelvattu häihin". 

Huh, mikä suku! :(

t. AP

Sanos muuta :) Ollaan oltu miehen kummankin siskon häissä ja tiedän, että loukkaantuisivat, jos me mentäis naimisiin ilman, että heidät on kutsuttu. 

Luulisi, että heillä on sitten mielipide kaikkiin perheenne asioihin? Jos naimisiin menemiseenkin suhtautuvat noin ehdottomasti ja loukkaantuisivat.

Itse en varmaankaan kestäisi.

t. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei avioliitto tuo mitään taloudellista turvaa. Eron sattuessa häviää aina paljon rahaa, oli sitten kyse avo-tai avioliitosta.

Kuoleman kohdalla ero on todella iso. Leskeneläke on merkittävä etu, verotus mikäli puoliso perii, plus toki elinikäinen oikeus asuntoon. Nämä ovat etuja sukupuolesta riippumatta, ja normaalin ihmisen kohdalla vähintään kymmenien tuhansien tai satojen tuhansien arvoisia etuja.

Henkivakuutuksen voi ottaa kuoleman varalle ja laittaa toisensa edunsaajiksi, vaikka ei olisi naimisissakaan.

Henkivakuutuksesta joudut maksamaan, eli kyllähän silloin asialla on taloudellista merkitystä.

Avioliitosta ei ole kenellekään mitään haittaa, mutta iso hyöty voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat suvuista, joissa puoli sukua vetää herneen nenään, jos mennään naimisiin ilman häitä. 

Todellako aikuiset ihmiset välittäisivät niin paljon sukulaistensa mielipiteistä? En ole koskaan tällaista perustelua kuullut, että "eipä nyt mennä naimisiin vaikka meillä on lapsi, koska ei haluta järjestää häitä ja jos ei järjestetä niin suku suuttuu."

t. AP

Mun mies on just sellainen. Miehen äidin ja siskot tuntien ymmärrän oikein hyvin. En mäkään jaksaisi sitä draamaa, mikä seuraisi, jos kävisimme lounastauolla maistraatissa. Piikittelyä ja voivottelua "kun emme edes häävieraaksi kelvanneet"  saisi kuunnella koko loppuelämänsä. Mulla on hyvät välit miehen sukuun enkä halua pilata hyviä tukiverkostoja. Tai tuskin tukiverkostot katoaisivat, mutta varmasti saisi kuulla jotain tyyliin "lapsenlikaksi kyllä kelvataan, mutta ei kelvattu häihin". 

Huh, mikä suku! :(

t. AP

Sanos muuta :) Ollaan oltu miehen kummankin siskon häissä ja tiedän, että loukkaantuisivat, jos me mentäis naimisiin ilman, että heidät on kutsuttu. 

Luulisi, että heillä on sitten mielipide kaikkiin perheenne asioihin? Jos naimisiin menemiseenkin suhtautuvat noin ehdottomasti ja loukkaantuisivat.

Itse en varmaankaan kestäisi.

t. AP

Yllättävää kyllä ei ole. Heille vaan avioliiton solmiminen on kristillinen pyhä toimitus sekä perhe- ja sukujuhla eikä juridinen sopimus, jolla turvataan leskeneläke ja pienempi veroprosentti.