Lue keskustelun säännöt.
Miksi perheelliset miehet / yhteisen omistusasunnon omaavat eivät halua naimisiin?
22.01.2018 |
Mikä ihmeen mörkö naimisiinmeno on joillekin miehille, jotka kuitenkin ovat monia vuosia olleet parisuhteissa, kenties perustaneet perheen tai ainakin ostaneet yhteisen asunnon?
On siis tehty isoja sitoutumisia mutta silti ei haluta naimisiin. Näitä on 30v+ tuttavapiirissäni useita.
Eivätkö miehet ymmärrä avioliiton tuomaa lainturvaa? Esim. pariskunta, jolla ei lapsia mutta omistusasunto, joutuu maksamaan perintöveroa enemmän eikä saa puolisovähennystä jos toiselle käy jotain (olettaen että asunto on testamentattu toiselle).
Tai perhe, jossa lapsi eikä olla naimisissa. Leskeneläke jää saamatta aivan turhaan!! Vain siksi, että "en mä nyt vaan halunnut naimisiin, se on vanhanaikaista."
Oletteko törmänneet vastaavaan?
Kommentit (130)
Täällä on kyselty leskeneläkkeen määrästä, Se riippuu lesken omasta eläkkeestä ja vainajan eläkkeestä. Jos esimerkiksi lesken oma työeläke on 1000 euroa kuukaudessa ja vainajan työeläke oli 2500 euroa kuukaudessa eikä ole alaikäisiä lapsia, saa leski leskeneläkettä 1098 eur / kk. Tämä eläke tulee siis lesken oman työeläkkeen lisäksi, ja tämä on se leskeneläke, jota leski saa ensimmäisen kuuden kuukauden jälkeen koko loppuelämänsä.
Jos vainaja kuolee ennen eläkeikää, lasketaan vainajan eläke sen mukaan, mikä se olisi ollut, jos vainaja olisi jatkanut kuolinhetkensä työssä eläkeikäänsä asti. Vainajan eläke on siis selvästi suurempi kuin työeläkeotteelka näkyvä eläkekertymä, jos vainajalla on kuollessaan palkallinen työpaikka ja vainaja kuolee selvästi ennen eläkeikää. Toisaalta myös lesken oma laskennallinen eläke (yhteensovitusta varten) lasketaan samalla tavalla, jos leski ei ole puolison kuollessa vielä eläkeiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei avioliitto tuo mitään taloudellista turvaa. Eron sattuessa häviää aina paljon rahaa, oli sitten kyse avo-tai avioliitosta.
Kyllä se tuo esimerkiksi siinä tilanteessa, että avioparilla on lapsi ja toinen vanhemmista kuolee. Silloin saat leskeneläkettä, avopuolisona ollessa et saisi. Sen arvo voi olla useita satoja kuukaudessa. Sama koskee esimerkiksi omistusasuntoa ja perintöveroa (mm. 90 000€ puolisovähennys). Tietenkään taloudellinen turva ei ole 100% mutta parempi kuin avopareilla. Toki jos lapsia tai esim. omistusasuntoa ei ole, niin asia on eri.
Mieheni äiti ei ollut naimisissa miehensä kanssa ja mieheni isä kuoli kun hän oli 2 vuotias. Anoppi jäi ilman leskeneläkettä, joka olisi ollut heidän taloudessaan todella iso raha.
t. AP
Tuossa on taas yksi eläke, joka voitaisiin lopettaa eli leskeneläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei avioliitto tuo mitään taloudellista turvaa. Eron sattuessa häviää aina paljon rahaa, oli sitten kyse avo-tai avioliitosta.
Kyllä se tuo esimerkiksi siinä tilanteessa, että avioparilla on lapsi ja toinen vanhemmista kuolee. Silloin saat leskeneläkettä, avopuolisona ollessa et saisi. Sen arvo voi olla useita satoja kuukaudessa. Sama koskee esimerkiksi omistusasuntoa ja perintöveroa (mm. 90 000€ puolisovähennys). Tietenkään taloudellinen turva ei ole 100% mutta parempi kuin avopareilla. Toki jos lapsia tai esim. omistusasuntoa ei ole, niin asia on eri.
Mieheni äiti ei ollut naimisissa miehensä kanssa ja mieheni isä kuoli kun hän oli 2 vuotias. Anoppi jäi ilman leskeneläkettä, joka olisi ollut heidän taloudessaan todella iso raha.
t. AP
Lesken eläkettä on myös könttäsumma joka ei muutu eikä sitä lasketa mukaan muihin tuloihin (ei lisää veroa). Sen saa elämänsä loppuun asti ymmärtääkseni, eläkkeenkin päälle. Tätini mies kuoli joskus 70-luvulla. Hän meni aikoinaan tuomarin kanssa naimisiin. Itse oli pienituloinen kampaaja. Mies kuoli yllättäen suht nuorena, 50+ikäisenä. Täti sain niin hyvää lesken eläkettä että eli Hesan keskustassa kaksiossa kissan päiviä elämänsä loppuun asti. Oli rahaa kuin roskaa. Kampaajana ei olisi koskaa tähän itse pystynyt. Että kyllä sillä on merkistystä tuloihin. Tai no jos esim 800e/kk-1000e/kk lesken eläke elämän tappin asti ei hetkauta sinun elämääsi/vaikuta lapsiesi tulevaisuuteen niin mikäs siinä.
Itse en lapsia tekisi ilman naimisiin menoa tai jos yllätysraskaus tulisi niin sitten pikaiset paperit maistraatissa kenenkään asiasta tietämättä. Juhlathan voi sitten järjestää kun parhaiten itselleen sopii. Muiden ei tarvitse tietää että olemme jo naimisissa ennekuin asiasta itse kerromme. Kirkkohäitä ei tällöin tietenkään tulisi mutta pappi voisi tulla seremoniat siunaamaan. Tällöin ei koskaan paljastuisi muille että olimme jo naimisissa.
Minulla on sen verran enemmän omaisuutta ja perintöä tulossa että en halua antaa siitä puolet miehelle jos tulisi sitten parin vuoden päästä ero.
Avioehto on tottakai aina mahdollisuus mutta ”kohtuuton” avioehto ei pärjää oikeudessa. Eli jos mies ihan pennitön niin joudun antamaan osan omasta omaisuudesta hänelle vaikka olisi aikoinaan suostunut avioehtoon.
Toinen juttu joka tapahtui lähipiirissä: mies löysi toisen ja jätti sitten asuntolainat maksamatta. Koska lainanotto yhteinen ja pari vielä virallisesti naimisissa niin joutu nainen (joka jo elätti kolme lasta koska mies vaan lähti menemään) maksamaan lainaa yksin vaikka asunto meni puoliksi miehelle.
Tämä tapaus avasi silmäni. Onneksi mies ei ottanut lisää lainaa pankista vaikkapa autoon jota vaimo olisi sitten joutunut puoliksi maksamaan. En halua olla tuollaisessa tilanteessa ikinä.
Kuten joku jo kirjoitti niin kannattaa hankkia niin vähän lapsia kun yhdellä palkalla pystyy elättämään. Tiedän että se kaksi-kolme lasta on ihanaa ja yhteisillä tuloilla pärjää mutta sillä siivooja palkallakin pitäisi elättää. Jos puoliso vaikka kuolee tai pari eroaa.
Täällä on joka viikko uusi yh-äiti joka on muuttanut pieneen kolmioon ja rahat ei riitä harrastuksiin mutta noita lapsia oli kuitenkin pakko hankkia enemmän kun mitä yhdellä palkalla pystyisi elättämään.
Meille tulee vaan yksi vaikka mies haluaisi kolme. Tiedän että omalla palkalla se elättäminen olisi jatkuvaa kituumista niin en halua.
Yhteinen asuntolaina sitoo tiiviimmin kuin avioliitto. Leskeneläke on niin pieni ettei sen takia kannata naimisiin mennä. Eikä nykyään ei ole mitään syytä mennä naimisiin. Kummankaan naisen tai miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapseton veli, joka asuu avoliitossa. Jos hän kuolee niin vielä elossa olevat vanhemmat perii hänet, ellei ole tehnyt testamenttia avopuolisolleen. ja vanhemmat voisivat heittää avopuolison pihalle aika nopeastikin. Testamentti vähintään kannattaa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sen verran enemmän omaisuutta ja perintöä tulossa että en halua antaa siitä puolet miehelle jos tulisi sitten parin vuoden päästä ero.
Avioehto on tottakai aina mahdollisuus mutta ”kohtuuton” avioehto ei pärjää oikeudessa. Eli jos mies ihan pennitön niin joudun antamaan osan omasta omaisuudesta hänelle vaikka olisi aikoinaan suostunut avioehtoon.
Toinen juttu joka tapahtui lähipiirissä: mies löysi toisen ja jätti sitten asuntolainat maksamatta. Koska lainanotto yhteinen ja pari vielä virallisesti naimisissa niin joutu nainen (joka jo elätti kolme lasta koska mies vaan lähti menemään) maksamaan lainaa yksin vaikka asunto meni puoliksi miehelle.
Tämä tapaus avasi silmäni. Onneksi mies ei ottanut lisää lainaa pankista vaikkapa autoon jota vaimo olisi sitten joutunut puoliksi maksamaan. En halua olla tuollaisessa tilanteessa ikinä.
Olet ymmärtänyt jotain väärin. Jos esim. asunnon arvo on 200 000 ja siitä lainaa 120 000 eikä eroavalla parilla ole muuta omaisuutta, niin erossa mies saa kyllä 40 000, mutta ei suinkaan puolta koko asunnosta, jos laina jää yksin vaimon vastuulle. Ihan samalla tavalla olisi käynyt, vaikka pari ei olisi ollut naimisissa, jos asunto oli yhteisesti omistettu.
Vaimo ei ole myöskään vastuussa miehen yksinään ottamista veloista (esim. mahdollisesta autolainasta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteinen asuntolaina sitoo tiiviimmin kuin avioliitto. Leskeneläke on niin pieni ettei sen takia kannata naimisiin mennä. Eikä nykyään ei ole mitään syytä mennä naimisiin. Kummankaan naisen tai miehen.
Leskeneläke voi olla tuhansia euroja kuukaudessa, jos vainaja on hyvätuloinen ja leskellä on selvästi pienemmät tulot. Toki monen tuhannen euron leskeneläkkeet ovat harvinaisia, mutta tuhannen euron leskeneläkkeet (siis kuukausieläkkeet) ovat hyvin yleisiä.
Meillä omistusasunto, ensimmäinen lapsi syntyy pian ja emme ole naimisissa. Ärsyttää kun kaikki tinkaa milloin naimisiin, itselle se naimisiinmeno on selkeästi rahakysymys. Naimisiin haluaa vaan kerran ja siihen haluaa säästää, eikä pikaisesti maistraatissa. Nyt vaan ekan lapsen myötä menee se raha muuhun ja tietää että lapsi muuttaa niin paljon arkea, että mitä jos suhde kaatuu siihen? Ei voi tietää. Henkivakuutuksessa ollaan toisten edunsaajat, mikäli tapahtuu jotain. Sillä mennään ensihätään mutta joskus naimisiin kun on rahaa kunnon juhlaa varten!
Millä perusteella ajattelen vain parisuhteen taloudellista hyötyä? En todellakaan valitsisi miestä esimerkiksi hänen taloudellisen tilanteen perusteella. Olen itse hyväpalkkaisessa työssä ja pärjään hyvin yksin.
Kuitenkin pidän itsestään selvänä, että jos olen löytänyt rinnalleni miehen jonka kanssa koen haluavani elämäni viettää, niin menen hänen kanssaan naimisiin. Yhtenä perusteena naimisiin menolle on nimenomaan esimerkiksi perintöverolliset asiat, mutta taloudellinen näkökulma on vain yksi aspekti. Kun kyse on elämänmittaisesta siotutumisesta, voi siinä käydä mitä tahansa ja olen luonteeltani sellainen ihminen, että mieluummin otan asioista selvää ja turvaan selustaa kuin annan vain asioiden olla.
Kuten aloituksessani totesin, olen sitä mieltä, että monet pitkissä parisuhteissa olevat (ja nimenomaan avoliitoissa) eivät ota tarpeeksi selvää siitä, mitä hyötyä heille olisi naimisiinmenosta. Toki jos faktat on tarkistettu eivätkä ne itseä esimerkiksi hyödytä, niin turha sitten on mennä naimisiin jos sen kokee itselleen huonona vaihtoehtona.
t. AP