Lue keskustelun säännöt.
Miksi perheelliset miehet / yhteisen omistusasunnon omaavat eivät halua naimisiin?
22.01.2018 |
Mikä ihmeen mörkö naimisiinmeno on joillekin miehille, jotka kuitenkin ovat monia vuosia olleet parisuhteissa, kenties perustaneet perheen tai ainakin ostaneet yhteisen asunnon?
On siis tehty isoja sitoutumisia mutta silti ei haluta naimisiin. Näitä on 30v+ tuttavapiirissäni useita.
Eivätkö miehet ymmärrä avioliiton tuomaa lainturvaa? Esim. pariskunta, jolla ei lapsia mutta omistusasunto, joutuu maksamaan perintöveroa enemmän eikä saa puolisovähennystä jos toiselle käy jotain (olettaen että asunto on testamentattu toiselle).
Tai perhe, jossa lapsi eikä olla naimisissa. Leskeneläke jää saamatta aivan turhaan!! Vain siksi, että "en mä nyt vaan halunnut naimisiin, se on vanhanaikaista."
Oletteko törmänneet vastaavaan?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovat suvuista, joissa puoli sukua vetää herneen nenään, jos mennään naimisiin ilman häitä.
Todellako aikuiset ihmiset välittäisivät niin paljon sukulaistensa mielipiteistä? En ole koskaan tällaista perustelua kuullut, että "eipä nyt mennä naimisiin vaikka meillä on lapsi, koska ei haluta järjestää häitä ja jos ei järjestetä niin suku suuttuu."
t. AP
Mun mies on just sellainen. Miehen äidin ja siskot tuntien ymmärrän oikein hyvin. En mäkään jaksaisi sitä draamaa, mikä seuraisi, jos kävisimme lounastauolla maistraatissa. Piikittelyä ja voivottelua "kun emme edes häävieraaksi kelvanneet" saisi kuunnella koko loppuelämänsä. Mulla on hyvät välit miehen sukuun enkä halua pilata hyviä tukiverkostoja. Tai tuskin tukiverkostot katoaisivat, mutta varmasti saisi kuulla jotain tyyliin "lapsenlikaksi kyllä kelvataan, mutta ei kelvattu häihin".
Huh, mikä suku! :(
t. AP
Sanos muuta :) Ollaan oltu miehen kummankin siskon häissä ja tiedän, että loukkaantuisivat, jos me mentäis naimisiin ilman, että heidät on kutsuttu.
Luulisi, että heillä on sitten mielipide kaikkiin perheenne asioihin? Jos naimisiin menemiseenkin suhtautuvat noin ehdottomasti ja loukkaantuisivat.
Itse en varmaankaan kestäisi.
t. AP
Yllättävää kyllä ei ole. Heille vaan avioliiton solmiminen on kristillinen pyhä toimitus sekä perhe- ja sukujuhla eikä juridinen sopimus, jolla turvataan leskeneläke ja pienempi veroprosentti.
Kristittynä tiedän, että kristityille on parempi, että mennään naimisiin ihan vaikka todistajien läsnäollessa, kuin asutaan vuosia yhdessä avoliitossa kun ei haluta pitää juhlia. Tämä siis koskee niitä, joille häät ovat oikeasti pyhä toimitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla kyse ihan vaan vedättämisestä, maksatte lainoja ehkä mies yksin (ja sinä vastaat perheen muista kuluista) ja kun ero tulee niin jäät mopen osalle.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi lapsia avioliiton ulkopuolella. Eihän se tietenkään takaa mitään mutta tässä asiassa olen vanhanaikainen. En myöskään ostaisi asuntoa. Muutenkaan mulle ei sovi ylipitkät "kihlaukset'. Olen sitä mieltä että suhteessa ollaan kaikilla mausteilla tai ei ollenkaan. Kohtuullisessa seurusteluajassa kyllä pitäisi tietää haluaako elää loppuelämänsä toisen kanssa ja susiparinakin voi elellä vähän aikaa. Sanoisin että max 2 vuotta.
Itse en myöskään ostaisi asuntoa tai tekisi lapsia ilman naimisiinmenoa tai sitä, että se tapahtuisi suht pian esim. lapsen syntymän jälkeen.
En myöskään lämpeä millekään monen vuoden kihlaukselle. Olenkin toisaalta ns. liiankin järki-tyyppiä. Voisin vain mennä suoraan maistraatissa naimisiin ilman sen suurempia kihlasormusten hankkimisia ennen sitä ja kihloissa olemista. Toki kihlaushan on lupaus avioliitosta ja periaatteessa voisin siinä mielessä olla kihloissa, mutta en ns. perinteisessä "hankitaan kihlasormukset ja ollaan kihloissa monta vuotta"- tyylillä.
Epäromanttista, mutta ei vähennä rakkauttani miestäni kohtaan.
t. AP
Mä olen ihmetellyt sitä, et eikö ihmisillä ole mielessä muuta kuin raha ja maallinen omaisuus?
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla kyse ihan vaan vedättämisestä, maksatte lainoja ehkä mies yksin (ja sinä vastaat perheen muista kuluista) ja kun ero tulee niin jäät mopen osalle.
Se voi toki joissain tapauksissa olla.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko ap nyt vähän selventää tätä asiaa.
Jos on mies ja nainen ja heillä 1 lapsi, omaisuutta 200 000 e arvoinen asunto ja 20 000 euron arvoinen auto, joista asunto on 50/50 yhteinen, auto miehen. Velkaa on 100 000 e, sekin on 50/50.
Mies kuolee.
1. Pariskunta on naimisissa, yhteinen omaisuus on 200 000 e - 100 000 e + 20 000 e eli 120 000 e, josta puolet on avio-oikeuden perusteella vaimon. Lapsi perii isänsä osuuden, puoliso ei ilman testamenttia peri mitään. Vaimo saa leskeneläkettä 6 kk ajan vähän yli 300 e/kk (verottaja vie siitä osan) ja sen jälkeen noin 100 e/kk, jos tulot ovat pienet (ja kuka niin pienillä tuloilla lapsia edes tekee?). Lapsen eläkkeeseen vanhempien liiton laatu ei vaikuta.
2. Pariskunta on avoliitossa, lapsi perii isänsä eli 50% asunnosta, 50% lainasta ja auton.
Missä ihmeessä tässä yhtälössä tarvitaan sitä 90 000 e vähennystä? Lapsen osuudesta tehdään 60 000 e vähennys, mutta koska vaimo tai avovaimo ei ilman testamenttia peri, niin tavisperheissä on ihan se ja sama, mikä se liitto on muodoltaan.
Mulla on avoliitossa oleva ystävä, jolla edellisestä suhteesta yksi lapsi, jolla niin vaikeita sairauksia että eliniän odote on vähäinen. Ei itsekään kovin terve. Jos hän kuolee ennen lastaan niin lapsi perii ja sitten kun lapsi kuolee niin hänen ainoa perijä on tämä ex-vanhempi. Avoliitossa elävällä ei mitään oikeuksia, ei ole kuulemma tehnyt testamenttia. Ja omaisuutta on ja avopuoliso hoitaa lähes aikuista, tätä sairasta lasta, palon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap nyt vähän selventää tätä asiaa.
Jos on mies ja nainen ja heillä 1 lapsi, omaisuutta 200 000 e arvoinen asunto ja 20 000 euron arvoinen auto, joista asunto on 50/50 yhteinen, auto miehen. Velkaa on 100 000 e, sekin on 50/50.
Mies kuolee.
1. Pariskunta on naimisissa, yhteinen omaisuus on 200 000 e - 100 000 e + 20 000 e eli 120 000 e, josta puolet on avio-oikeuden perusteella vaimon. Lapsi perii isänsä osuuden, puoliso ei ilman testamenttia peri mitään. Vaimo saa leskeneläkettä 6 kk ajan vähän yli 300 e/kk (verottaja vie siitä osan) ja sen jälkeen noin 100 e/kk, jos tulot ovat pienet (ja kuka niin pienillä tuloilla lapsia edes tekee?). Lapsen eläkkeeseen vanhempien liiton laatu ei vaikuta.
2. Pariskunta on avoliitossa, lapsi perii isänsä eli 50% asunnosta, 50% lainasta ja auton.
Missä ihmeessä tässä yhtälössä tarvitaan sitä 90 000 e vähennystä? Lapsen osuudesta tehdään 60 000 e vähennys, mutta koska vaimo tai avovaimo ei ilman testamenttia peri, niin tavisperheissä on ihan se ja sama, mikä se liitto on muodoltaan.
Tarkennan sanamuotoa ennen kuin joku siihen tarttuu:lainaa ei voi periä, mutta jos lapsi ottaa perinnön vastaan, ottaa hän samalla siihen kohdistuvat vaateetkin vastattavakseen.
Suhteessa ja lapsia mutta naimaton mies kirjoitti:
Mä olen ihmetellyt sitä, et eikö ihmisillä ole mielessä muuta kuin raha ja maallinen omaisuus?
No on tietenkin. Eihän taloudellisesta puolesta huolehtiminen tarkoita sitä, etteikö mieleen mahtuisi mitään muuta?
Fakta nyt vain on, että eläminen maksaa halusi sitä tai ei ja olkoot elämäntyyli millainen hyvänsä. On yksinkertaisesti järkevää huolehtia omasta taloudestaan ja näin helpottaa omaa ja mahd. perheensä elämää.
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän aviopuoliso peri yhtään mitään. Jos jää leskeksi, saa pitää oman omaisuutensa eikä siitä mene euroakaan veroa. Jos ei ole avioehtoa, lesken omaa omaisuutta on puolet lesken ja vainajan yhteenlasketusta omaisuudesta. Edelleenkään leski ei maksa siitä veroa. Vainajan omaisuuden tai puolet yhteisestä omaisuudesta perii vainajan lapset ja he maksavat siitä saman verran veroa kuin jos leski ja vainaja olisivat olleet avoliitossakin.
Sama tilanne on avoliitossa sillä erotuksella, että lesken omaisuus on lesken ja vainajan omaisuuden perivät vainajan lapset. Ei leski maksa veroa omasta omaisuudestaan. Jos lapset ovat alaikäisiä, ei kukaan tule häätämään heitä asunnosta, josta puolet omistaa heidän toinen vanhempansa ja puolet he itse. On sitten lesken asia pitää huolta väleistä omiin lapsiinsa, jotta nämä eivät täysi-ikäisiksi tullessaan ala vaatia asunnon myymistä tai muutoin rahana äitinsä/isänsä perintöä.
Ne jotka eivät mene naimisiin huolimatta perheestä ym, haluavat pitää takaporttia auki eivätkä välitä oikeasti kumppanistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän aviopuoliso peri yhtään mitään. Jos jää leskeksi, saa pitää oman omaisuutensa eikä siitä mene euroakaan veroa. Jos ei ole avioehtoa, lesken omaa omaisuutta on puolet lesken ja vainajan yhteenlasketusta omaisuudesta. Edelleenkään leski ei maksa siitä veroa. Vainajan omaisuuden tai puolet yhteisestä omaisuudesta perii vainajan lapset ja he maksavat siitä saman verran veroa kuin jos leski ja vainaja olisivat olleet avoliitossakin.
Sama tilanne on avoliitossa sillä erotuksella, että lesken omaisuus on lesken ja vainajan omaisuuden perivät vainajan lapset. Ei leski maksa veroa omasta omaisuudestaan. Jos lapset ovat alaikäisiä, ei kukaan tule häätämään heitä asunnosta, josta puolet omistaa heidän toinen vanhempansa ja puolet he itse. On sitten lesken asia pitää huolta väleistä omiin lapsiinsa, jotta nämä eivät täysi-ikäisiksi tullessaan ala vaatia asunnon myymistä tai muutoin rahana äitinsä/isänsä perintöä.
Aviopuoliso perii, jos ei ole lapsia. Avopuolison perii joku sukulainen, jonka ei tarvitse antaa avolesken asua yhteisessä kodissa, vaan voi vaatia kodin välittömästi myyntiin.
Eiköhän kyse ole miltei aina siitä, ettei halua sitoutua kyseiseen parisuhteeseen ts. ei tunnu siltä, että kyseessä on välttämättä kuitenkaan mikään elämän rakkaus. Avioliitto on kuitenkin suurempi sitoumus nimenomaan siihen parisuhteeseen, kuin lapset tai omaisuus. Sorry naiset, mutta näin se vaan menee..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ovat vapaita, heillä on oma identiteetti. Toisin kuin naisilla joita avioliitto alistaa ja silti vain naisia kiinnostaa avioliitto kuin joku pakkomielle. Miehenne eivät edes halua liittoa ja silti teille on niin tärkeää olla miehen nimellä. Miksi? Pitääkö tyrkyttää itseä oikein ettei mies vain jätä? Ei se yhteinen nimi estä pettämästä :)
Vierailija kirjoitti:
Eihän aviopuoliso peri yhtään mitään. Jos jää leskeksi, saa pitää oman omaisuutensa eikä siitä mene euroakaan veroa. Jos ei ole avioehtoa, lesken omaa omaisuutta on puolet lesken ja vainajan yhteenlasketusta omaisuudesta. Edelleenkään leski ei maksa siitä veroa. Vainajan omaisuuden tai puolet yhteisestä omaisuudesta perii vainajan lapset ja he maksavat siitä saman verran veroa kuin jos leski ja vainaja olisivat olleet avoliitossakin.
Sama tilanne on avoliitossa sillä erotuksella, että lesken omaisuus on lesken ja vainajan omaisuuden perivät vainajan lapset. Ei leski maksa veroa omasta omaisuudestaan. Jos lapset ovat alaikäisiä, ei kukaan tule häätämään heitä asunnosta, josta puolet omistaa heidän toinen vanhempansa ja puolet he itse. On sitten lesken asia pitää huolta väleistä omiin lapsiinsa, jotta nämä eivät täysi-ikäisiksi tullessaan ala vaatia asunnon myymistä tai muutoin rahana äitinsä/isänsä perintöä.
Täällä muuten lähes kaikki olivat pari päivää sitten sitä mieltä, että tottakai he lakiosansa vaativat. Ja olivat kai mielestään ihan hyvissä väleissä vanhempiinsa. Ja vävy tai miniäkin voi yllyttää lakiosan vaatimaan. Ilmaista rahaa heille, mutta avioliitto olisi turvannut lesken.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap nyt vähän selventää tätä asiaa.
Jos on mies ja nainen ja heillä 1 lapsi, omaisuutta 200 000 e arvoinen asunto ja 20 000 euron arvoinen auto, joista asunto on 50/50 yhteinen, auto miehen. Velkaa on 100 000 e, sekin on 50/50.
Mies kuolee.
1. Pariskunta on naimisissa, yhteinen omaisuus on 200 000 e - 100 000 e + 20 000 e eli 120 000 e, josta puolet on avio-oikeuden perusteella vaimon. Lapsi perii isänsä osuuden, puoliso ei ilman testamenttia peri mitään. Vaimo saa leskeneläkettä 6 kk ajan vähän yli 300 e/kk (verottaja vie siitä osan) ja sen jälkeen noin 100 e/kk, jos tulot ovat pienet (ja kuka niin pienillä tuloilla lapsia edes tekee?). Lapsen eläkkeeseen vanhempien liiton laatu ei vaikuta.
2. Pariskunta on avoliitossa, lapsi perii isänsä eli 50% asunnosta, 50% lainasta ja auton.
Missä ihmeessä tässä yhtälössä tarvitaan sitä 90 000 e vähennystä? Lapsen osuudesta tehdään 60 000 e vähennys, mutta koska vaimo tai avovaimo ei ilman testamenttia peri, niin tavisperheissä on ihan se ja sama, mikä se liitto on muodoltaan.
No tuossa tilanteessa sitä ei välttämättä tarvita, toisissa tilanteissa voidaan tarvita (esim. jos aviopuolisoilla ei ole lapsia - silloinhan tuo esittämäsi tilanne on aivan erilainen). Ainahan ne tilanteet ovat yksilöllisiä. Enkä minäkään näissä mikään lakimiehen tasoinen ammattilainen ole missään nimessä.
En kuitenkaan yleistäisi, että tavisperheissä olisi se ja sama, mikä liitto on muodoltaan. Kuten sanoin aiemmin, mieheni perhe koostui sihteeri- äidistä ja viestinnän alan isästä. Isä kuoli mieheni ollessa 2v, anoppi jäi ilman leskeneläkettä kun eivät olleet naimisissa ja olisi pienen palkkansa takia todella sitä tarvinnut vaikka lapsia olikin yksi. Toki he selvisivät, mutta olisihan se helpottanut elämää.
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän aviopuoliso peri yhtään mitään. Jos jää leskeksi, saa pitää oman omaisuutensa eikä siitä mene euroakaan veroa. Jos ei ole avioehtoa, lesken omaa omaisuutta on puolet lesken ja vainajan yhteenlasketusta omaisuudesta. Edelleenkään leski ei maksa siitä veroa. Vainajan omaisuuden tai puolet yhteisestä omaisuudesta perii vainajan lapset ja he maksavat siitä saman verran veroa kuin jos leski ja vainaja olisivat olleet avoliitossakin.
Sama tilanne on avoliitossa sillä erotuksella, että lesken omaisuus on lesken ja vainajan omaisuuden perivät vainajan lapset. Ei leski maksa veroa omasta omaisuudestaan. Jos lapset ovat alaikäisiä, ei kukaan tule häätämään heitä asunnosta, josta puolet omistaa heidän toinen vanhempansa ja puolet he itse. On sitten lesken asia pitää huolta väleistä omiin lapsiinsa, jotta nämä eivät täysi-ikäisiksi tullessaan ala vaatia asunnon myymistä tai muutoin rahana äitinsä/isänsä perintöä.
Aviopuoliso perii, jos ei ole lapsia. Avopuolison perii joku sukulainen, jonka ei tarvitse antaa avolesken asua yhteisessä kodissa, vaan voi vaatia kodin välittömästi myyntiin.
Totta, ajattelin lähinnä tuota tilannetta, jossa ei mennä naimisiin, vaikka on lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Miehet ovat vapaita, heillä on oma identiteetti. Toisin kuin naisilla joita avioliitto alistaa ja silti vain naisia kiinnostaa avioliitto kuin joku pakkomielle. Miehenne eivät edes halua liittoa ja silti teille on niin tärkeää olla miehen nimellä. Miksi? Pitääkö tyrkyttää itseä oikein ettei mies vain jätä? Ei se yhteinen nimi estä pettämästä :)
Trollikin pääsi ketjuun mukaan. :) Tervetuloa!
t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ap nyt vähän selventää tätä asiaa.
Jos on mies ja nainen ja heillä 1 lapsi, omaisuutta 200 000 e arvoinen asunto ja 20 000 euron arvoinen auto, joista asunto on 50/50 yhteinen, auto miehen. Velkaa on 100 000 e, sekin on 50/50.
Mies kuolee.
1. Pariskunta on naimisissa, yhteinen omaisuus on 200 000 e - 100 000 e + 20 000 e eli 120 000 e, josta puolet on avio-oikeuden perusteella vaimon. Lapsi perii isänsä osuuden, puoliso ei ilman testamenttia peri mitään. Vaimo saa leskeneläkettä 6 kk ajan vähän yli 300 e/kk (verottaja vie siitä osan) ja sen jälkeen noin 100 e/kk, jos tulot ovat pienet (ja kuka niin pienillä tuloilla lapsia edes tekee?). Lapsen eläkkeeseen vanhempien liiton laatu ei vaikuta.
2. Pariskunta on avoliitossa, lapsi perii isänsä eli 50% asunnosta, 50% lainasta ja auton.
Missä ihmeessä tässä yhtälössä tarvitaan sitä 90 000 e vähennystä? Lapsen osuudesta tehdään 60 000 e vähennys, mutta koska vaimo tai avovaimo ei ilman testamenttia peri, niin tavisperheissä on ihan se ja sama, mikä se liitto on muodoltaan.
No tuossa tilanteessa sitä ei välttämättä tarvita, toisissa tilanteissa voidaan tarvita (esim. jos aviopuolisoilla ei ole lapsia - silloinhan tuo esittämäsi tilanne on aivan erilainen). Ainahan ne tilanteet ovat yksilöllisiä. Enkä minäkään näissä mikään lakimiehen tasoinen ammattilainen ole missään nimessä.
En kuitenkaan yleistäisi, että tavisperheissä olisi se ja sama, mikä liitto on muodoltaan. Kuten sanoin aiemmin, mieheni perhe koostui sihteeri- äidistä ja viestinnän alan isästä. Isä kuoli mieheni ollessa 2v, anoppi jäi ilman leskeneläkettä kun eivät olleet naimisissa ja olisi pienen palkkansa takia todella sitä tarvinnut vaikka lapsia olikin yksi. Toki he selvisivät, mutta olisihan se helpottanut elämää.
t. AP
Jos he olisivat eronneet, miehesi äiti olisi pärjännyt aivan yhtä hyvin. Mä luulen, että yksi syy avioliittohaluttomuuteen voi olla ihan vaan sekin, että tilastojen mukaan puolet avioliitoista päättyy eroon.
En tekisi lapsia avioliiton ulkopuolella. Eihän se tietenkään takaa mitään mutta tässä asiassa olen vanhanaikainen. En myöskään ostaisi asuntoa. Muutenkaan mulle ei sovi ylipitkät "kihlaukset'. Olen sitä mieltä että suhteessa ollaan kaikilla mausteilla tai ei ollenkaan. Kohtuullisessa seurusteluajassa kyllä pitäisi tietää haluaako elää loppuelämänsä toisen kanssa ja susiparinakin voi elellä vähän aikaa. Sanoisin että max 2 vuotta.