Lue keskustelun säännöt.
Miksi perheelliset miehet / yhteisen omistusasunnon omaavat eivät halua naimisiin?
22.01.2018 |
Mikä ihmeen mörkö naimisiinmeno on joillekin miehille, jotka kuitenkin ovat monia vuosia olleet parisuhteissa, kenties perustaneet perheen tai ainakin ostaneet yhteisen asunnon?
On siis tehty isoja sitoutumisia mutta silti ei haluta naimisiin. Näitä on 30v+ tuttavapiirissäni useita.
Eivätkö miehet ymmärrä avioliiton tuomaa lainturvaa? Esim. pariskunta, jolla ei lapsia mutta omistusasunto, joutuu maksamaan perintöveroa enemmän eikä saa puolisovähennystä jos toiselle käy jotain (olettaen että asunto on testamentattu toiselle).
Tai perhe, jossa lapsi eikä olla naimisissa. Leskeneläke jää saamatta aivan turhaan!! Vain siksi, että "en mä nyt vaan halunnut naimisiin, se on vanhanaikaista."
Oletteko törmänneet vastaavaan?
Kommentit (130)
Luulen että moni mies pelkää sitä juhlien järjestämistä ja rahanmenoa, joka nykyään naimisiinmenoon liitetään. Tiedän lähipiiristä ainakin 2 paria, jotka lykkäävät häitä sen takia että odottavat milloin on aikaa ja rahaa sellaisten järjestämiseen. Kun tilanne on se, että on kaksi alle kolmevuotiasta lasta, sekä juuri otettu asuntolaina, niin vastaus on: EI koskaan!
Yksi tälläinen tuttavapariskunta meni naimisiin kun lapset olivat 6 ja 8, ja yhteistä lainaa oli maksettu 5 vuotta.
Me mentiin mun miehen kanssa kahdestaan naimisiin ennen lapsia ja lainoja, oli pienimuotoinen kesäjuhla, jonka budjetti 1500€. Noista meidän vaatimattomista pikkuhäistä on nyt viisi vuotta, ja olen todella tyytyväinen ratkaisuun. Tällä hetkellä on taapero ja lainaa, enkä todella ehtisi järjestämään mitään häitä! Myöskin tuntuisi oudolta jos tälläinen 35-vuotias äiti-ihminen, joka on ollut miehensä kanssa 10+ vuotta, järjestäisi yhtäkkiä itselleen jonkun "prinsessapäivän".
Muistan kyllä että kun aloimme naimisiinmenosta puhumaan mieheni kanssa, hän oli vastentahtoinen, ja myöhemmin selvisi että oli juurikin pelännyt sitä huomion keskipisteenä olemista ja isoja juhlia. Kun sanoin etten halua mitään sellaista, niin kävi ilmi että naimisiin miehenikin haluaa, hän jännitti vain niitä häitä :)
Tuon keskustelun jälkeen meni 3kk niin oltiin jo naimisissa, eli tuumasta toimeen siis. Kihlasormuksia ei hankittu, vihkisormukset vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteisomistus. Keskinäinen testamentti. Henkivakuutus puolikkaan lainan ja perintöverojen verran, lainaerän voi neuvotella uudelleen. Mitään leskeneläkettä ei kumpikaan saisi sitä puolta vuotta pidempään, koska on omatkin tulot. Lapsi saa puoliorvon eläkkeen ja lakiosansa vanhempien siviilisäädystä huolimatta.
Avioliitolla ei ole mulle (nainen) mitään annettavaa taloudellisesti eikä henkisesti. Ilmeisesti ei miehellekään kun ei ole asiaa ottanut puheeksi.
18v yhdessä ja reilusti keski-ikäisiä olemme.
Mites henkivakuutuksen veroarvo menee? Eikö siitäkin lähde vero?
Monille naisille ei riitä maistraattivihkiminen virkatodistajien läsnäollessa. Ei siltikään, vaikka saisi leskeneläkkeen.
Vierailija kirjoitti:
Monille naisille ei riitä maistraattivihkiminen virkatodistajien läsnäollessa. Ei siltikään, vaikka saisi leskeneläkkeen.
Avioehdostakin voi syntyä kiistaa, vaikka sen pitäisi olla ihan päivänselvä sopimus.
Miten niin MIES ei halua naimisiin? Meillä ainakin minä (nainen) en missään tapauksessa mene KOSKAAN naimisiin. Ihan jäänne jostain menneisyydestä. Vaikeuttaa vain eron tullessa omaisuuden jakamista ym. Meillä 2 lasta ja 20-v yhdessä . Ei naimisissa ei kihloissa eikä mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monille naisille ei riitä maistraattivihkiminen virkatodistajien läsnäollessa. Ei siltikään, vaikka saisi leskeneläkkeen.
No se on sitten heidän asiansa tehdä valinta siitä että mikä on tärkeintä. Jos häät juhlineet ovat niin tärkeät että maistraatti ei käy ja on siksi valmis vaihtamaan miestä sellaiseen jolle prinsessa häät sopii niin siitä vaan. Itse en sitäkään ehdottomuus ymmärrä - eikös se vihkiminen itsessään ole se tärkein ja tulevaisuus eikä juhlat ja mekot.
T. AP
Vierailija kirjoitti:
Yhteisomistus. Keskinäinen testamentti. Henkivakuutus puolikkaan lainan ja perintöverojen verran, lainaerän voi neuvotella uudelleen. Mitään leskeneläkettä ei kumpikaan saisi sitä puolta vuotta pidempään, koska on omatkin tulot. Lapsi saa puoliorvon eläkkeen ja lakiosansa vanhempien siviilisäädystä huolimatta.
Avioliitolla ei ole mulle (nainen) mitään annettavaa taloudellisesti eikä henkisesti. Ilmeisesti ei miehellekään kun ei ole asiaa ottanut puheeksi.
18v yhdessä ja reilusti keski-ikäisiä olemme.
Miten niin ette muka saisi leskeneläkettä? Ilmeisesti sekoitat Kelan maksaman leskeneläkkeen (jota ei tosiaankaan puolen vuoden jälkeen saa, jos omat tulot ovat tarpeeksi hyvät) työeläkeperusteiseen leskeneläkkeeseen. Jälkimmäistä saa, vaikka omat tulot olisivat kymppitonnin kuukaudessa, jos kuolleen puolison tulot ovat olleet lesken tuloja suuremmat tai vain vähän niitä pienemmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteisomistus. Keskinäinen testamentti. Henkivakuutus puolikkaan lainan ja perintöverojen verran, lainaerän voi neuvotella uudelleen. Mitään leskeneläkettä ei kumpikaan saisi sitä puolta vuotta pidempään, koska on omatkin tulot. Lapsi saa puoliorvon eläkkeen ja lakiosansa vanhempien siviilisäädystä huolimatta.
Avioliitolla ei ole mulle (nainen) mitään annettavaa taloudellisesti eikä henkisesti. Ilmeisesti ei miehellekään kun ei ole asiaa ottanut puheeksi.
18v yhdessä ja reilusti keski-ikäisiä olemme.Mites henkivakuutuksen veroarvo menee? Eikö siitäkin lähde vero?
Menee siitäkin jotain, mutta tuo yhteinen lapsi muuttaa verotuksen avioparia vastaavaksi. Oikeesti tuo henkivakuutus on jo irtisanottu, asuntolainaa jäljellä muutama tonni ja omaisuus riittää maksamaan lapsen lakiosan, perintöverot ja vielä jåä rillutteluunkin. Eli avoleski pystyy valitsemaan antaako lapselle osuuden yhteisestä kodista vai muuta omaisuutta ja pitää asunnon omassa hallinnassa.
Avoliitto on meille käytännössä sama kuin avioehto eron varalle. Testamentit sun muut paperit sai pankista. Avioliittoa varten pitäis nähdä enempi vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin MIES ei halua naimisiin? Meillä ainakin minä (nainen) en missään tapauksessa mene KOSKAAN naimisiin. Ihan jäänne jostain menneisyydestä. Vaikeuttaa vain eron tullessa omaisuuden jakamista ym. Meillä 2 lasta ja 20-v yhdessä . Ei naimisissa ei kihloissa eikä mennä.
Miten avioliitto vaikeuttaa eron tullessa omaisuuden jakamista? Ettekö tekisi esim avioehtoa?
Ja siksi yleisin tähän keskustelun aloitukseen miehet, koska omat havaintoni kertovat miesten olevan erityisesti haluttomampia naimisiin menon suhteen riippumatta yhteisistä omaisuudesta tai lapsista.
T. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin MIES ei halua naimisiin? Meillä ainakin minä (nainen) en missään tapauksessa mene KOSKAAN naimisiin. Ihan jäänne jostain menneisyydestä. Vaikeuttaa vain eron tullessa omaisuuden jakamista ym. Meillä 2 lasta ja 20-v yhdessä . Ei naimisissa ei kihloissa eikä mennä.
Tässä tuli se tärkein ja todellinen syy..molemmille sukupuolille. Vaikeuttaa eron tullessa omaisuuden jakamista ym. Eroaminen on jossain takaraivossa. Ja kyllä sinäkin nainen menisit naimisiin, jos rakastuisit - siinä vaiheessa se avioliitto ei enää tunnukaan miltään jäänteeltä menneisyydestä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monille naisille ei riitä maistraattivihkiminen virkatodistajien läsnäollessa. Ei siltikään, vaikka saisi leskeneläkkeen.
No se on sitten heidän asiansa tehdä valinta siitä että mikä on tärkeintä. Jos häät juhlineet ovat niin tärkeät että maistraatti ei käy ja on siksi valmis vaihtamaan miestä sellaiseen jolle prinsessa häät sopii niin siitä vaan. Itse en sitäkään ehdottomuus ymmärrä - eikös se vihkiminen itsessään ole se tärkein ja tulevaisuus eikä juhlat ja mekot.
T. AP
No kun ne naiset eivät ole valmiita vaihtamaan miestä. Haluavat olla tämän miehen kanssa. Mutta ei vika ole miehessä. Silti nämäkin naiset usein sanovat, että mies ei halua naimisiin. Voisivat kyllä mennä, mutta eivät naisen haluamalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten niin MIES ei halua naimisiin? Meillä ainakin minä (nainen) en missään tapauksessa mene KOSKAAN naimisiin. Ihan jäänne jostain menneisyydestä. Vaikeuttaa vain eron tullessa omaisuuden jakamista ym. Meillä 2 lasta ja 20-v yhdessä . Ei naimisissa ei kihloissa eikä mennä.
Mietin ihan samaa kyllä, että mistä tiedämme, että se on juuri mies, joka ei halua naimisiin. Itse en tosin menisi yhteen naisen kanssa, joka miettisi vain eroa eikä haluaisi olla juridisesti lähiomaiseni.
Ne jotka tykkää pitää fanaattisen tiukasti eri rahat ei yleensä mene naimisiin vaikka olis lapsia. Kun saattaisi käydä niin että kuoleman sattuessa puolet omaisuudesta meniskin avopuolisolle. Kun on avoliitossa niin lapset saa kaiken.
Kai ihan ok mutta me halusimme naimisiin kun tuli lapsia, juuri leskeneläkkeiden yms. takia. On yksinkertaisempaa hoitaa asiat kuoleman jälkeen kun on naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastaa rahaa enemmän kuin puolisoa. Puoliso on vain vanhempi lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka tykkää pitää fanaattisen tiukasti eri rahat ei yleensä mene naimisiin vaikka olis lapsia. Kun saattaisi käydä niin että kuoleman sattuessa puolet omaisuudesta meniskin avopuolisolle. Kun on avoliitossa niin lapset saa kaiken.
Kai ihan ok mutta me halusimme naimisiin kun tuli lapsia, juuri leskeneläkkeiden yms. takia. On yksinkertaisempaa hoitaa asiat kuoleman jälkeen kun on naimisissa.
Moni ottaa avioehdon henkilökohtaisena loukkauksena. Mulle on ainakin merkitystä, saako mun ja sukuni omaisuuden omat lapseni vai meneekö siitä puolet miehelle ja kuolemani jälkeen mahdollisesti jollekin aivan toiselle naiselle lapsineen.
Suksi sudaniin. Meidän yhteiselo perustuu todelliseen haluun olla yhdessä, siinä ei ole millään rinkuloilla mitään merkitystä. Toiseksi olen huomattavasti varakkaammasta suvusta niin sieltäpäin ei ole erityisesti suositeltu avioliittoa. Kaikki omaisuus on meillä erikseen ostettu ja maksettu. Oma selusta on ihan järkevää turvata niin miehen kuin naisenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka tykkää pitää fanaattisen tiukasti eri rahat ei yleensä mene naimisiin vaikka olis lapsia. Kun saattaisi käydä niin että kuoleman sattuessa puolet omaisuudesta meniskin avopuolisolle. Kun on avoliitossa niin lapset saa kaiken.
Kai ihan ok mutta me halusimme naimisiin kun tuli lapsia, juuri leskeneläkkeiden yms. takia. On yksinkertaisempaa hoitaa asiat kuoleman jälkeen kun on naimisissa.
Moni ottaa avioehdon henkilökohtaisena loukkauksena. Mulle on ainakin merkitystä, saako mun ja sukuni omaisuuden omat lapseni vai meneekö siitä puolet miehelle ja kuolemani jälkeen mahdollisesti jollekin aivan toiselle naiselle lapsineen.
Näin, siksi mekin tehtiin avioehto, vielä aika tiukka ennen naimisiinmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin MIES ei halua naimisiin? Meillä ainakin minä (nainen) en missään tapauksessa mene KOSKAAN naimisiin. Ihan jäänne jostain menneisyydestä. Vaikeuttaa vain eron tullessa omaisuuden jakamista ym. Meillä 2 lasta ja 20-v yhdessä . Ei naimisissa ei kihloissa eikä mennä.
Tässä tuli se tärkein ja todellinen syy..molemmille sukupuolille. Vaikeuttaa eron tullessa omaisuuden jakamista ym. Eroaminen on jossain takaraivossa. Ja kyllä sinäkin nainen menisit naimisiin, jos rakastuisit - siinä vaiheessa se avioliitto ei enää tunnukaan miltään jäänteeltä menneisyydestä..
Ja edelleennyli puolet avioliitoista päätyy eroon eli järki päässä myös "rakastuessa" johonkin onnenonkijaan. T. Se naimisiinmenoa vastustava naikkonen
Ei vittu vihkimällä sen makeammaksi muutu.
Yhteisomistus. Keskinäinen testamentti. Henkivakuutus puolikkaan lainan ja perintöverojen verran, lainaerän voi neuvotella uudelleen. Mitään leskeneläkettä ei kumpikaan saisi sitä puolta vuotta pidempään, koska on omatkin tulot. Lapsi saa puoliorvon eläkkeen ja lakiosansa vanhempien siviilisäädystä huolimatta.
Avioliitolla ei ole mulle (nainen) mitään annettavaa taloudellisesti eikä henkisesti. Ilmeisesti ei miehellekään kun ei ole asiaa ottanut puheeksi.
18v yhdessä ja reilusti keski-ikäisiä olemme.