Neuvoja kaivataan (Parisuhde ja väkivalta!)
Kuinka vakavana pidätte tätä?
Minä ja miesystäväni ollaan asuttu yhdessä nyt viime vuosi, muutin siis miesystäväni asuntoon asumaan. Meillä on todella ihanaa yhdessä, mutta riidat ovat jotain mitä en ole kenenkään aikaisemman seurustelukumppanin kanssa kokenut.
Hän on siis äkkipikainen ja kiihtyy nopeaa, ja riidellessä hän uhkaa väkivallalla. Eikä kyse edes ole mistään lyömisestä tai tönäisemisestä, vaan esimerkiksi on sanonut "voisin halkaista kallosi hetkessä" tai "voisin murtaa sun kasvot uuteen uskoon jos et lähde asunnostani". Ikinä hän ei ole siis muhun koskenut eikä edes tullut kohti tai heittänyt päälleni mitään. Aina riidan jälkeen hän pyytää anteeksi ja sanoo ettei tiedä mikä häneen meni, ja yrittää hyvitellä tekojaan kaikin tavoin.
Vaadin häntä menemään puhumaan jollekin vihanhallinta ongelmistaan, ja hän on käynyt terapiassa nyt muutaman kuukauden mutta mitään muutosta ei ole tapahtunut. Kuinka yleistä tälläinen käytös parisuhteessa on ja johtaako se lähes poikkeuksetta sanoista tekoihin? Onko teillä jotka olette olleet vastaavassa tilanteessa juuri näin että ensin uhkaillaan ja pitemmän päälle käydään kiinni? Voiko tilanne muuttua parempaan suuntaan vai onko ainoa vaihtoehto eroaminen?
Rakastan miesystävääni ja tuntuu todella pahalta ajatella että hän todella joku päivä pahoinpitelisi minut. Etenkin kun hänen puheet ei tosiaan ole mistään lyömisestä vaan ihan kallon murtamista. Lisättäköön vielä että kaikille muille, esimerkiksi ystävillensä ja tutuillensa hän on todella ystävällinen aina eikä kukaan uskoisi hänestä tälläistä, siksi en oikein ole voinut puhua asiasta kellekään.
Kommentit (49)
Ihan normaalia sanoa suutuksissaan jotain, mitä ei kuitenkaan tarkoita. Oon minäkin usein sanonu miehelleni riidellessämme, että "V..ttu revin sulta silmät päästä!!" mutta en oo repiny.
Lähde pois ja äkkiä. Pelottamisen ja jatkuvan väkivallanuhan alla elämisen on vaarallista. Keraa tavarasi ja lähde ilmoittamatta miehellesi. Jos sinulla ei ole ketään, jonne voit majoittua, soita etukäteen turvakotiin. Sieltä saat apua kaikissa missä tarvitset, autetaan myös asunnon etsimisessä. Työntekijät ovat asiakkaita varten. Turvakodissa majoitus ja ruokailu ovat ilmaisia.
Terv. Entinen turvakodin työntekijä.
Itse elän miehen kanssa joka ei hallitse vihantunteitaan. Muutaman vuoden riitelin hänen kanssaan ja hän myös pari kertaa uhkasi repiä pääni irti jos en ole hiljaa tms. Muuten mukava mies mutta jotain ego-ongelmaa kuitenkin taustalla, ottaa herkästi itseensä eikä kestä arvostelua. Katuu kuitenkin ankarasti "kohtauksensa" jälkeen. Kiinni ei ole käynyt mutta ovet paiskuen lähtenyt "lopullisesti", suustaan sylkee solvauksia ja nimittelee.
En lähde riitelemään hänen kanssaan enää. Odotan että tilanne rauhoittuu ja sitten keskustelemme asioista rauhassa, yritän kuitenkin tuoda asiat esille niin että kyse on asioista ei ihmisestä. Olen myös sanonut hänelle että osaa esim. työpaikallaan hillitä itsensä joten odotan samanlaista käytöstä myös kotona.
Nimittelyihin ja solvauksiin suhtaudun niinkuin en kuulisi niitä enkä anna niiden vaikuttaa itsetuntooni enkä itsekuvaani. Pidän kiinni itsenäisyydestäni enkä yritä miellyttää häntä itseni kustannuksella. Tärkeintä on ettei anna toisen vaikuttaa omaan fiilikseensä.
Nykyään riitelemme harvoin ja muutkin vihanpurkaukset ( mm. tavaroiden rikkomiset) ovat vähentyneet ja jos jotain suukopua esiintyy en lähde siihen mukaan. Olen ajatellut että mies on vain niin väsynyt ja stressantunut ettei yksinkertaisesti ole voimia muuhun kuin agressiivisesti puolustaa minäänsä, ajattelen lisäksi miten voisin helpottaa hänen oloaansa ja taakkaansa.
Tiedän että on olemassa psykopaatteja joiden läheisyydessä ei kannata olla hetkeäkään mutta paljon on varmasti niitäkin, jotka eivät lähtökohtaisesti halua olla pahoja mutta heillä on yksinkertaisesti liian paljon kuormitusta ja jotka sen takia käyttäytyvät läheisiään kohtaan huonosti.
Tämä on kaikkein pahinta:
Vierailija kirjoitti:
... Aina riidan jälkeen hän pyytää anteeksi ja sanoo ettei tiedä mikä häneen meni, ja yrittää hyvitellä tekojaan kaikin tavoin.
...
Lisättäköön vielä että kaikille muille, esimerkiksi ystävillensä ja tutuillensa hän on todella ystävällinen aina eikä kukaan uskoisi hänestä tälläistä, siksi en oikein ole voinut puhua asiasta kellekään.
Jos haluat vammautua ehkä lopuniäksesi tai menettää henkesi, ole vaan kusipäisen uhkailijan kanssa.
Ihan on oma valintasi. Mies saanut jo sinut epävarmaksi kaikinpuolin. Kohta kuvittelet, että hänen kilahtelemisensa johtuvat sinusta. Sitten alkaa eristys muista ihmisistä yms. Kun sitä haluat, jää ihmeessä "rakkaasi" luo. Jos muuta haluat, ota ne tavarasi ja todellakin pistä välit poikki. Usko jo, älä ole tyhmä hyväksikäytettävä alistuja. Mies nauttii pelostasi.
Luin tätä ketjua, ja voin kyllä sanoa, että jos vain mahdollista niin ero olisi eheyttävin ratkaisu. Koska itse elän suhteessa, jossa mies muuttuu hirviöksi, mikäli minä teen jotain mitä hän ei hyväksy. Ja se on järjetön vastakohta sille miehelle joka hurmaa kaikki muut ihmiset - kukaan ei ikinä uskoisi jos kertoisin, miten hän on minut ehdollistanut omiin arvoihinsa.. Hän vei minulta kaiken omanarvon tuntoni. Hän teki hirvittäviä tekoja minulle henkisesti. Mutta jos nyt kertoisin ja olen kertonut - edes keskusteluapu ei ymmärrä koska hän on niin erilainen - parisuhdeterapeutille menimme, niin enhän minä sielläkään voinut puhua kun etukäteen oli käskenyt olla hiljaa. Kun ajattelee hetkenkin elämää ilman häntä - niin uskokaa tai älkää mutta silloin minä niinä pieninä hetkinä saan hengittää - ihan vain kuvitellessani ettei häntä olisi elämässäni!
Jatkan vielä.. Ne hirvittävät teot joita mies on tehnyt minulle henkisesti.. Minäkin jouduin jättämään omat ystävät, koska he olivat muka huonoja ihmisiä - tämä alkoi puolen vuoden päästä - siis suhteen alku oli ihana, rakkauden aika.. Mutta puoli vuotta kun oli mennyt ja olin kiintynyt häneen, liian kiintynyt, hän aloitti tosiaan henkisen kurittamisen. Ja ne teot ovat niin kamalia ettei ikinä uskoisi että joku kiltti ihana, upea mies voi tehdä sellaista! Hän on myöhemmin perustellut tekojaan, sanomalla että minä olin liian itsellinen ja itsepäinen ja hänet johdatettiin elämääni, koska minut piti koulia että osaisin elää parisuhteessa. Noin siis minulle, ja pyytänyt anteeksi myös! Mutta hän tosiaan onnistui. Ihan oikeasti minä neuvon, jos vain mahdollista niin erotkaa ajoissa älkääkä ottako enää takaisin vaikka olisikin jälleen ihana ja upea. Se hirviö ei sellaisista ihmisistä poistu! Se tulee olemaan heissä aina.
Jos ei ole väkivaltaisessa suhteessa elänyt, ei voi tietää miksi siihen jää. Ulkopuolelta on helppo sanoa että sitä saa mitä tilaa.
Eihän siihen pidä jäädä mutta moni ihan muuten fiksu jää. Se on taidetta, julmaa peliä.
Minun puolisoni käytös ei ollut alussa noinkaan rajua. Hän oli mitä kultaisin ihminen.
Ihan ensimmäinen pieni sattuma oli minkä muistan erittäin hyvin, kun suhteessa oli ollut ensimmäinen ilta kun ei ollutkaan seksiä. Olin kipeänä silloin.
Mies petasi aamulla sänkyä ja oli ihan normaalia. Hän vaan sitten sanoi myrkyllisesti, että "eipä tällä muutakaan käyttöä ole".
Menin ihan hämilleni, että kuulinko oikein. Ja mies oli ihan kuin ei mitään olisi sanonutkaan.
Mutta siis tämä kuuluu kuvioon: toisen saattaminen hämilleen, uskomaan ettei mitään oikeasti tapahtunut. Ja kun tapahtuu niin se käännetään sen uhrin syyksi. En tekisi näin jos sinä.....
Pikkuhiljaa tuli muuta arvostelua, eristämistä muista ihmisistä, manipulointia....väkivalta vasta myöhemmin.
Lähdin ja tulin takaisin 3 kertaa.
Jos lähden, joko hän tekee minulle tai jos ei löydä minua niin jollekin läheiselleni. En epäile hetkeäkään. Onhan näitä Suomessa nähty.