Neuvoja kaivataan (Parisuhde ja väkivalta!)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut ajaisi pois jo pelkästään tuollainen jatkuva riitely, vaikkei mitään uhkailua edes olisi. En pidä ihanana sellaista parisuhdetta, missä vähän väliä tapellaan ja huudetaan ja haukutaan toista. Ja jos edes kerran kumppani käyttäisi tuollaista kieltä ja tuollaisia uhkailuja, en edes miettisi jäämistä. Vaikkei se koskaan uhkailuja toteuttaisikaan, en suostu kuuntelemaan tuollaisia väkivaltapuheita omassa kodissani omalta rakkaaltani.

Emme siis riitele jatkuvasti, mutta silloin kun riitelemme, tilanne johtaa tähän. Olet oikeassa, kenenkään ei pitäisi koskaan joutua kuulemaan vastaavaa ja vastaisin ihan samalla tavalla jollekin joka on samassa tilanteessa, mutta nyt kun se on sattunut kohdalleni tuntuu erittäin pahalta. Mies ei siis jatkuvasti ole tälläinen, päinvastoin todella hyväkäytöksinen, kehuu ja ottaa huomioon kaikin tavoin, mutta riidellessä hänestä tulee ihan päinvastainen vaikutelma joka omalla tavallaan sotkee minun ajatuksiani häntä kohtaan.

-Ap

Minun mielestäni se on jo jatkuvasti riitelyä, jos ollaan vuosi asuttu yhdessä, ja nyt jo puhut että "aina kun riidellään" niin sitä tai tätä. Me ei varmaan ensimmäiseen viiteen vuoteen riidelty edes kerran vuodessa, saati että olisi uhkailtu väkivallalla. Ja tottakai tuntuu pahalta, niin pitääkin tuntua! Olisithan sinäkin sairas, jos ei tuntuisi pahalta, mutta ei se ole mikään syy jäädä. Päinvastoin, se on syy lähteä, koska parisuhteessa ei kuulu tuntua pahalta. Parisuhde pitää olla turvapaikka, ja puolison se ihminen, johon voi luottaa joka tilanteessa, ja joka erimielisyyksienkin aikana muistaa että se rakastaa sua.

Totta. Vaikka parisuhteita ei saisi verrata, edellisessä suhteessani en riidellyt toisen osapuolen kanssa, se oli enemmänkin pientä kinastelua. En silloin edes tiennyt että riita voi yltyä tälläiseksikin. Tuli oikein pala kurkkuun viestistäsi, sillä vaikka haluaisin kieltää itseltäni totuuden tiedän kuitenkin sisimmissäni mitä minun täytyy tehdä. Ehkä nykyinen parisuhde on tehnyt minut liian sinisilmäiseksi, tai mies on ollut hyvä manipuloimaan minua.

on olemassa kahdenlaisia väkivallakkoja: 1) hämäriä, eli ne jotka uhkailevat ensin 2) pimeitä, eli ja ne joista ei näy ennusmerkkejä vaan joilla valot pimenee hetkellisesti. suurin osa suomalaisista kuuluu jäkimmäisiin. ei mikään ihme että suomen sisällissota on euroopan suhteellisesti verisin sota. hämärät on kusisempia mutta ne on ohjailtavissa, toisin kuin pimeiden mustat hetket.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka isoista asioista silloin riidellään jos toinen osapuoli uhkaa kallon halkaisulla?

Kyse voi olla jostain arkisesta asiasta, joka siirtyy kinasteltuksi, sen jälkeen miehen osalta syyttelyksi ja lopulta uhkailuksi. Mies on myös vedonnut siihen että "sinähän tiedät että minulla on vaikeuksia vihanhallinnassa, joten sinun _kuuluu_ olla heittämättä vettä myllyyn (=olla hiljaa ja myötäillä miestä)" Toisinsanoen ihan kuin se että hän uhkaa väkivallalla on oikein sillä minä en osannut lopettaa ajoissa. Tuntuu todella oudolta ja tietyllä tapaa vapauttavalta kertoa tästä jollekin, ja tajuta itsekin että tilanne on mennyt ihan liian pitkälle.

-Ap

Tekstistäsi saa sen kuvan, että riitoja on usein. En jaksaisi. Meillä takana yli 8vuotta, enkä todellakaan voisi puhua riitelystä kuten sinä. Meillä ei riidellä niin usein, että vielä tässä vaiheessakaan sillä olisi mitään "kaavoja". Sen lisäksi se, ettet saa riidan aikana puhdistaa ilmaa omalta puoleltasi on sinun alistamista ja sinun taivuttamista. Juokse ja kovaa.

Ap ajattele vähän, riitelette mitättömän pienistä asioista ja miehesi uhkaa halkaista kallosi. Voitko edes kuvitella mitä se sitten on kun on oikein paha riita ? ! :(

En lukenut muita viestejä, mutta LÄHDE POIS.

Oikeasti, muuten käy vielä huonosti.

Jos jäät, niin hakkaamisen perusteluiksi tulee se, että et lähtenyt vaikka hän alussa uhkaili... eli halusit oikeastaan saada hitosti turpaan tai vaikka kuolla.

Laitat kaiken valmiiksi hiljaksiin ja sitten vaan lähdet nopeasti.

vieras. kirjoitti:

Tekstistäsi saa sen kuvan, että riitoja on usein. En jaksaisi. Meillä takana yli 8vuotta, enkä todellakaan voisi puhua riitelystä kuten sinä. Meillä ei riidellä niin usein, että vielä tässä vaiheessakaan sillä olisi mitään "kaavoja". Sen lisäksi se, ettet saa riidan aikana puhdistaa ilmaa omalta puoleltasi on sinun alistamista ja sinun taivuttamista. Juokse ja kovaa.

Siksi teillä varmaan onkin jo kahdeksan vuotta takana, tälläisessä suhteessa tuskin sitä kahdeksaa vuotta tulee kellään täyteen. Olet oikeassa myös tuossa alistamisessa, olen sanonut siitä myös suoraan miehelle mutta hän kääntää asian toisinpäin. Aikaisemmin en edes tajunnut että tässä suhteessa on todella pahasti vikaa, mies on ollut todella hyvä hyvittelemään ja selittelemään tekojaan, ja lahjomaan minua. Ja minä tyhmä ja sinisilmäinen.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap ajattele vähän, riitelette mitättömän pienistä asioista ja miehesi uhkaa halkaista kallosi. Voitko edes kuvitella mitä se sitten on kun on oikein paha riita ? ! :(

Tiedän ja olen miettinyt asiaa todella. On vain ollut niin vaikea ymmärtää että ihminen joka sanoo päivittäin rakastavansa voisi tehdä ikinä mitään fyysisesti, mutta jo henkinen väkivalta on todella paha ja syy lähteä. Kannattaako minun ottaa asia hänen kanssaan puheeksi tänä iltana, vai valmistella kaikki valmiiksi lähtöä varten ja lähteä vain, en tiedä miten hän reagoi jos otan esille että en voi jatkaa hänen kanssaan enää.

-Ap

Kirkko ja seurakunta (jos ovat raittiilla pohjalla) on monen ihmisen pelastanut ja väkivaltaisuuskin on loppunut kuin seinään, miehesi uskoontulo todennäköisesti muuttaisi kaiken, mutta se nyt harvoin tuosta noin vain tapahtuu vaan vaatii yleensä hetken sulattelua ja omien virheiden huomaamista ja tunnustamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap ajattele vähän, riitelette mitättömän pienistä asioista ja miehesi uhkaa halkaista kallosi. Voitko edes kuvitella mitä se sitten on kun on oikein paha riita ? ! :(

Tiedän ja olen miettinyt asiaa todella. On vain ollut niin vaikea ymmärtää että ihminen joka sanoo päivittäin rakastavansa voisi tehdä ikinä mitään fyysisesti, mutta jo henkinen väkivalta on todella paha ja syy lähteä. Kannattaako minun ottaa asia hänen kanssaan puheeksi tänä iltana, vai valmistella kaikki valmiiksi lähtöä varten ja lähteä vain, en tiedä miten hän reagoi jos otan esille että en voi jatkaa hänen kanssaan enää.

-Ap

Vaikea sanoa kuinka mies reagoi erouutiseen. Voi olla että saa kauhean raivarin ? Kannattaisiko pakata laukku ja mennä esim. siskolle tai äidille joksikin aikaa ja ilmoittaa miehelle että haluat miettiä suhteenne jatkoa tms. ? Jos päädyt eroon, niin kun haet omia tavaroitasi yhteisestä kodista, muista ottaa joku henkilö mukaasi ettet mene yksin miehen luokse.

Ap tule kertomaan sitten mihin päädyit asian tiimoilta. Tsemppiä !

Hyvä että silmäsi aukenivat ja tajuat asian todellisen laidan. Suunnittele ja järjestä ero valmiiksi ja kerro vasta sitten kun kaikki on selvää. Ota mielellään joku tuttu henkilö tueksi, kun ilmoitat asian ja otat tavaroitasi mukaan. Jos mies on noin äkkipikainen, hän saattaa kilahtaa tosissaan kuullessaan tulevansa jätetyksi

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele sisintäsi, se kertoo, että kaikki ei ole kunnossa. Kaikista kamalimmat miehet on myös kaikista ihanimpia. Heistä on vaikea päästä irti kaikilla tasoilla.

Tämä. Juuri noin se on. Lähde jonnekin ja mahdollusimman pian. Ja kun mies lirkuttelee sinua takaisin, niin ÄLÄ mene. Äläkä kerro missä olet.

T: Nainen jolla jo liian myöhäistä. Jos lähden, tuo tappaa minut aivan varmasti keinolla millä hyvänsä. Ja olen tosissani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele sisintäsi, se kertoo, että kaikki ei ole kunnossa. Kaikista kamalimmat miehet on myös kaikista ihanimpia. Heistä on vaikea päästä irti kaikilla tasoilla.

Tämä. Juuri noin se on. Lähde jonnekin ja mahdollusimman pian. Ja kun mies lirkuttelee sinua takaisin, niin ÄLÄ mene. Äläkä kerro missä olet.

T: Nainen jolla jo liian myöhäistä. Jos lähden, tuo tappaa minut aivan varmasti keinolla millä hyvänsä. Ja olen tosissani.

Näistä viesteistä tuli kyllä todella karmiva olo. Etenkin sinun viestisi jälkeen mielikuvitus alkoi laukkaamaan - entä jos. Tosin en usko että hän minua alkaa ns vainoamaan, mutta toisaalta jos kerta ilmoittaisin vain yhtäkkiä erosta niin en tiedä miten hän reagoisi. Hän huomasi kyllä tän päiväisten viestittelyjen perusteella että käyttäydyn oudosti, mutta päätin että aion kaikesta huolimatta työstää tätä asiaa oman pääni sisällä mielummin kuin keskustelemalla - luultavasti vain hän muuttaisi mieleni ja ajatukseni jotka tällähetkellä ovat selkeät. Kiitos kaikille asiallisista vastauksista ja tsempeistä, tiedän etten ole ainoa kyseisten ongelmien kanssa painiva.

-Ap

Suhde on vielä niin tuore, että pääset vielä pois.

Varaudu siihen, että hän yrittää hurmata sinut takaisin. Lopulta suunnilleen tekee mieli pyytää anteeksi kun olet lähtenyt pois. Mutta EI. Älä mene!

Olet nuori vielä ja elämä edessä.

Enkä halua sinua turhaan pelotella. Olisin itsekin päässyt pois vielä silloin alussa. Mutta tulin takaisin, liian monta kertaa. Usko pois, se muuttuu aina pahemmaksi

Parisuhdeväkivallan suhteen on vain yksi vaihtoehto: kun sellaista ensimmäisen kerran tapahtuu, ero välittömästi. Hyvin harvassa ovat sellaiset tapaukset, joissa se väkivaltainen osapuoli olisi tappanut puolisonsa, jos puoliso olisi ensimmäisen läimäyksen jälkeen lähtenyt. Sen sijaan jokainen puolisonsa tappanut on joskus lyönyt ensimmäisen kerran. Väkivaltaista käytöstä ei voi parantaa. Edes vuosien intensiivinen terapia ei toimi. Ja totuuden nimissä, kenen väkivaltainen puoliso käy vuosia terapiassa? Eli on täysin itsensä kusettamista jäädä suhteeseen väkivaltaisen ihmisen kanssa.

Ja juuri sen takia minä aina totean, että sitä saa mitä tilaa enkä tunne minkäänlaista sympatiaa paitsi niitä uhreja kohtaan, joita lyötiin ensimmäistä kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntele sisintäsi, se kertoo, että kaikki ei ole kunnossa. Kaikista kamalimmat miehet on myös kaikista ihanimpia. Heistä on vaikea päästä irti kaikilla tasoilla.

Tämä. Juuri noin se on. Lähde jonnekin ja mahdollusimman pian. Ja kun mies lirkuttelee sinua takaisin, niin ÄLÄ mene. Äläkä kerro missä olet.

T: Nainen jolla jo liian myöhäistä. Jos lähden, tuo tappaa minut aivan varmasti keinolla millä hyvänsä. Ja olen tosissani.

Vielä kysyäkseni, miten puolisosi käytös ilmeni? Tuliko kuvioihin nopeaa, juuri kertomani kaavan mukaan? Aloin googlettamaan aiheesta ja löysin mm studio55 sivun artikkelin jonne väkivaltaisessa parisuhteessa olleet kertoivat piirteistä mitä huomasivat toisessa, ja aika moni niistä oikeasti osui valitettavasti myös minun kumppaniini. Toivon todella että pääset siitä suhteesta eroon, oletko ottanut yhteyttä turvataloon tai viranomaisiin jos tilanteesi on noin pahaksi mennyt että tiedät hänen tappavan sinut jos lähdet suhteesta? Tsemppiä sinulle!

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Suhde on vielä niin tuore, että pääset vielä pois.

Varaudu siihen, että hän yrittää hurmata sinut takaisin. Lopulta suunnilleen tekee mieli pyytää anteeksi kun olet lähtenyt pois. Mutta EI. Älä mene!

Olet nuori vielä ja elämä edessä.

Enkä halua sinua turhaan pelotella. Olisin itsekin päässyt pois vielä silloin alussa. Mutta tulin takaisin, liian monta kertaa. Usko pois, se muuttuu aina pahemmaksi

Olet oikeassa. Ja vaikka henkinen väkivalta ei muuttuisi ikinä fyysiseksi, en voi jäädä suhteeseen jossa minua alistetaan enkä voi tuoda mielipiteitäni ilmi pelkäämättä. Ensimmäiset oudot merkit hänessä huomasin ennen ensimmäistäkään riitaa, kun hän suhtautui todella negatiivisesti eläimiin ja lapsiin. Ymmärrän ettei kaikki ihmiset pidä eläimistä ja lapsista, mutta hänen sanavalintansa ja eleensä kun hän puhui niistä olivat todella erikoisia, jopa pelottavia. Jopa pelkkä eläimistä tai lapsista puhuminen saattoi johtaa lopulta riitaan, vaikka kyse oli yleisellä tasolla puhumista esimerkiksi itkevistä lapsista julkisissa kulkuneuvoissa. Siitä lähtien hälytyskelloni ovat soineet tasaisin väliajoin ja viikonloppuisen riidan jälkeen olen tullut päätökseen lähteä suhteesta.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Parisuhdeväkivallan suhteen on vain yksi vaihtoehto: kun sellaista ensimmäisen kerran tapahtuu, ero välittömästi. Hyvin harvassa ovat sellaiset tapaukset, joissa se väkivaltainen osapuoli olisi tappanut puolisonsa, jos puoliso olisi ensimmäisen läimäyksen jälkeen lähtenyt. Sen sijaan jokainen puolisonsa tappanut on joskus lyönyt ensimmäisen kerran. Väkivaltaista käytöstä ei voi parantaa. Edes vuosien intensiivinen terapia ei toimi. Ja totuuden nimissä, kenen väkivaltainen puoliso käy vuosia terapiassa? Eli on täysin itsensä kusettamista jäädä suhteeseen väkivaltaisen ihmisen kanssa.

Ja juuri sen takia minä aina totean, että sitä saa mitä tilaa enkä tunne minkäänlaista sympatiaa paitsi niitä uhreja kohtaan, joita lyötiin ensimmäistä kertaa.

Niinkuin joku sanoikin, se äkkipikainen ja aggressiivinen käyttäytyminen on kai luonteenpiirre, joka ei millään terapialla lähde pois. Luojan kiitos suhde on kuitekin suht tuore ja meillä ei ole lapsia. Aluksi siis ajattelin että hänen käytöksensä johtuu työuupumuksesta tai stressistä, mutta en usko siihen. Ja toisaalta vaikka johtuisikin ei se oikeuta kyseiseen käyttäytymiseen, enkä ikinä itse voisi stressaantuneena sanoa toiselle mitään vastaavaa.

Laita hyvä mies kiertämään, tai sitten et rakasta tarpeeksi ja paranna rakkaudellasi tuota ihanaa hessua...