Lapseton, tuletko kateelliseksi kun näet, miten perheellinen nauttii elämästään?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska tiedän että se nautinto kestää vain hetken. Meinaan se nautinnon hetki, kun sillä Nico-Jennicalla ei ole paskat housussa, räkä poskella ja kaikki muutenkin huonosti :D Mä tykkään nauttia elämästäni kokoajan, ihanaa kun on vapaa tekemään ihan mitä vain.
Nämä on aina vähän hauskoja ja ilmeisesti vain provo ja mutta kysyn silti. Mitä on tämä ihana ihan mitä vaan jota muut eivät pysty tekemään vapaa ajallaan?
Voit ottaa tuon provona, mutta ajattelen oikeasti niin.
Ihanalla tarkoitan sitä mitä milloinkin haluan itse tehdä, ei tarvitse mennä siis lapsen mukaan vaan itseni. Voin nukkua niin pitkään kuin haluan jos siltä tuntuu, voin ottaa äkkilähdön haluamaani kohteeseen, voin muuttaa vaikkapa ulkomaille. Esimerkkejä olisi lukemattomia, voin tehdä mitä tahansa ilman, että lapsi velvoittaa. Sitä vapaus minulle on, ei mikään sido.
Vapaa-ajallaanhan lapsen omistavat voivat tietysti tehdä näitä samoja asioita, mikäli sattuu saamaan hoitopaikan tai viikko-viikko systeemissä on toisella vanhemmalla (sarkasmia).
En. Olen onnellinen kun pääsen kotiini missä on rauhallista ja hiljaista.
Onko ap pöpi kun tekee koko ajan näitä samoja aloituksia?
Jos perhe-elämäsi on niin ihanaa niin nauti siitä äläkä kiusaa meitä onnellisia oman valintamme tehneitä lapsettomia jokapäiväisillä, jankuttavilla avauksillasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, koska tiedän että se nautinto kestää vain hetken. Meinaan se nautinnon hetki, kun sillä Nico-Jennicalla ei ole paskat housussa, räkä poskella ja kaikki muutenkin huonosti :D Mä tykkään nauttia elämästäni kokoajan, ihanaa kun on vapaa tekemään ihan mitä vain.
Nämä on aina vähän hauskoja ja ilmeisesti vain provo ja mutta kysyn silti. Mitä on tämä ihana ihan mitä vaan jota muut eivät pysty tekemään vapaa ajallaan?
Voit ottaa tuon provona, mutta ajattelen oikeasti niin.
Ihanalla tarkoitan sitä mitä milloinkin haluan itse tehdä, ei tarvitse mennä siis lapsen mukaan vaan itseni. Voin nukkua niin pitkään kuin haluan jos siltä tuntuu, voin ottaa äkkilähdön haluamaani kohteeseen, voin muuttaa vaikkapa ulkomaille. Esimerkkejä olisi lukemattomia, voin tehdä mitä tahansa ilman, että lapsi velvoittaa. Sitä vapaus minulle on, ei mikään sido.
Vapaa-ajallaanhan lapsen omistavat voivat tietysti tehdä näitä samoja asioita, mikäli sattuu saamaan hoitopaikan tai viikko-viikko systeemissä on toisella vanhemmalla (sarkasmia).
Voit nukkua miten haluat niin et käy töissä? Millä sinä sitten matkustat silloin kun sinua huvittaa? Miksi perheellinen ei voi muuttaa ulkomaille? Minä ainakin tunne perheen joka muutti. Nämä esimerkit nyt oli vähän huonoja kun en keksi miksi perheellinen ei voisi nukkua tai matkustaa tai muuttaa halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen onnellinen kun pääsen kotiini missä on rauhallista ja hiljaista.
Onko ap pöpi kun tekee koko ajan näitä samoja aloituksia?
Jos perhe-elämäsi on niin ihanaa niin nauti siitä äläkä kiusaa meitä onnellisia oman valintamme tehneitä lapsettomia jokapäiväisillä, jankuttavilla avauksillasi.
Tämä on tehty vastineeksi sille perheellinen oletko kateellinen ketjulle.
En. Olen onnellinen hänen puolestaan, ja samalla helpottunut, etten ole itse perheellinen, koska minä en ole se perheellinen ihminen, enkä olisi hänen asemassaan onnellinen.
Tässä ketjussa oli mukavia lapsettomia vastaajia. Kiva lukea, että kaikilla ei ole sitä "hyi helvetti noita itseään pettäviä ääliöitä p****hedelmiensä kanssa" -asennetta. Mä olen onnellinen lasteni kanssa ja uskon, että vapaaehtoisesti lapsettomat ovat aivan yhtä onnellisia omassa elämässään.
Ihme kommenttia.. Kyllä mä oon saanu lasten myötä paljon enemmän kuin lapsettomana. Ennen lapsia elämä oli vaan työntekoa ja vapaat meni lähinnä bilettäessä ja krapulassa. Matkustamisesta en taas ole ikinä välittänyt.. En koe elämää lasten kanssa mitenkään raskaaksi vaikka mitään hoitoapua ym meillä ei olekaan. Mielelläni hoidan omia lapsiani itse. Se ilo ja voima minkä omista lapsistani saan voittaa sata kertaa sen elämän ennen heitä. Toki ymmärrän etteivät kaikki koe niin ja he varmaan sitten saavat iloa elämäänsä jostain muusta..
Vähän kyllä särähtää korvaa tuo "perheellinen pystyy lapsiin". Mitä nyt olen vierestä seurannut muutaman henkilön lapsiarkea niin kaikista ei todellakaan ole vanhemmiksi vaikka niitä lapsia "pystyykin" tekemään.
Tämä vastakkain asetteli lapsettomat vs lapselliset tällä palstalla alkaa olla loppuun kulunut. Voimme ihan faktana jo todeta että joiden perheiden elämä on kauheaa ja joidenkin ihanaa kuten lapsettomienkin.
En todellakaan ole kateellinen yhdellekään ystävälleni tai sukulaiselleni jolla on lapsia. Minun elämäni on ihan yhtä "täydellistä" tai "epätäydellistä" kuin heidänkin. Tällä hetkellä suunnittelemme kuukauden Eurooppa reissua autolla ja harkitsen Fitness kisoihin valmistautumista. Samaan aikaan ystäväni miettii matkaa Muumimaailman.
En todellakaan, enemmän murhetta ja kriisejä näen lapsiperheillä kuin niitä hyviä hetkiä 😂
En todellakaan. Näin pitkästä aikaa perheellisen kaverini ja hän näytti todella väsyneeltä. Kaukana taisi olla perhe-elämän ihanuus.
Ei, lähinnä olo on helpottunut kun näkee jotain 24h valvoneita äitejä kaupassa kurittomien kakaroiden kanssa.
Tulen. Olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta 12 vuotta. Hoidot käyty läpi. Meille ei silti ole onnea omasta lapsesta suotu. Nyt emme enää elättele toivoa, vaan yritämme oppia elämään asian kanssa. Vielä se ei ole onnistunut. Kipeää tekee. Kiitos kysymästä.
En. En mä useinkaan näe heidän nauttivan. Yleensä vaikuttaa että se on kiirettä, kärsimystä ja harmitusta.
Joskus olen nähnyt kun veljeni makoilee sohvalla tyytyväisenä pikku tyttärensä kainalossaan, siitä tulee lämmin fiilis, mutta en kadehdi samaa itselleni.
Onnenillat on onneni :D