Miksi vapaaehtoinen lapsettomuus on joillekin vaikea asia?

Samaa mieltä, että monet ex-velat ovat niitä pahimpia "kyllä mielesi muuttuu" -jankuttajia. Olin vähän päälle parikymppisenä työpaikassa, jossa eräs työkaverini oli minua viitisentoista vuotta vanhempi entinen vela, sittemmin kolme lasta tehnyt. Hän otti oikein missiokseen minun käännyttämiseni, tolkutti kuinka "parisuhteessa pitää tehdä kompromisseja" ja että "ei mikään matkustelu voi olla loppuelämän koko sisältö". He eivät siis alunperin olleet miehensä kanssa innostuneita vanhemmuudesta mutta tekivät lapset hänen sanojensa mukaan siksi, että "joku käy sitten katsomassa meitä vanhana". Ja yksi lapsi ei siis riittänyt.

Usein hänen puheistaan kuului tietynlainen katkeruus. Kerran sanoin harkitsevani erään aineen perusopintojen tekemistä avoimessa yliopistossa, niin tämä nainen oli heti kommentoimassa "kyllähän sitä minäkin haluaisin opiskella vaikka mitä mutta kun lasten kanssa se ei ole niin helppoa!" Kesän lähestyessä hän totesi jotain, että on mukavaa päästä taas kunnon pyöräretkille ja itse puolestani vastasin odottavani kesän patikkaretkiä metsässä. Hänen kommenttinsa: "Niin mutta mietipä miten vaivalloista se on lasten kanssa, pyörällä ei sentään mene niin paljon aikaa." Sain hänestä kyllä sen kuvan, ettei hän ollut tyytyväinen valintaansa ja että hän ei osannut käsitellä pettymystään muuten kuin painamalla lapsettomia ihmisiä alas.

Vierailija kirjoitti:

Elämän tarkoitus on lisääntyminen. Kai sä bilsaa sen verran tiedät.

Olet erehtynyt, ei biologia kerro elämän tarkoitusta.

Meillä on kolme lasta ja he ovat parasta elämässäni, olen ollut pitkään kotiäitinä ja olemme hyvin perhekeskeisiä. Meillä on ystäväpiirissä veloja, ja ei ole koskaa tullut mieleenkään että heidän valintansa olisi jotenkin huonompi, tai sitä tulisi kommentoitua. Tosi täyttä ja rikasta elämää elävät, eri lailla kuin me, mutta hyvin tullaan juttuun.

Ap:n kirjoittamat lauseet lienevät tämän henkilön oman pään sisältä tulleita? Niiden muotoilu ei istu lapsia tahtovan tai jo saaneen ajatusmaailmaan.

Esim. en ajatellut, että

"-kyllä se mieli vielä muuttuu

-elämästäsi tulee tylsää ja yksitoikkoista

-elämästäsi jää puuttumaan jotain

-menetät elämästäsi jotain tärkeää

-et voi etukäteen tietää pidätkö äitinä olosta

-olet puutteellinen ja epäonnistunut naisena"

Vaan ajattelin, että elämääni mahtuu lapsia ja he tuovat sitä onnellisuutta, joskin myös arjen haasteita, joita kaipaan. Lapsissa on tulevaisuutemme ihmisinä. Äärimmäisenä esimerkkinä: Kun menen vanhan ihmisen hautajaisiin, niin minua ilahduttaa nähdä siellä lapsivieraita muistuttamassa ajan kulusta.

Parempi saada lapsia ajoissa, kuin odottaa hedelmällisyytensä laskuun, siis muuttaa mieltään vanhempana.

Puutteellinen naisena? En ajattele näinkään, mutta huomaan joidenkin lapsettomien ylikorostavan rooliaan naisena. Mielestäni olisi luontevampaa löytää myös se äidillinen puolensa, vaikka ei olisikaan lapsia, mutta joillakin on taustalla niin voimakkaita traumoja, että he eivät pääse tähän pisteeseen asti. Jossain iässä he voivat olla suhteellisen lapsimyönteisiäkin, mutta kun tuo aika on ohitettu, alkaa laskeutuminen kohti omaa vanhuutta ja se tuntuu heillä olevan enemmän omaan napaan tuijotuksen ja ärtyneisyyyden leimaamaa aikaa. Jotain jäi sittenkin käsittelemättä? Aivan kaikki eivät voi tietenkään olla äitejäkään, mutta asenteitaan voi silti kehittää..

Uskoisin, että sellainen vela joka jatkuvasti mussuttaa siitä, miten paljon onnellisempi hän on kuin lapsellinen ystävänsä kuulee enemmän kommentteja, kuin sellainen vela joka on ihan sujut sen asian kanssa, että ihmiset voi haluta eri asioita elämältään ja olla onnellisia omaan elämäänsä.

Itse tiedän olevani onnellisempi lapsellisena, mutta tiedän myös, että ystäväni on onnellisempi lapsettomana ja hän tietää tämän myös. Ei tarvetta kommentoida suuntaan tai toiseen.

En ole koskaan tavannut ketään, jota ihan oikeasti kiinnostais toisten lisääntyminen tai lisääntymättömyys. Paitsi palstalla.

Miten suhtautua velaan, joka aina välillä toivoo kestävää parisuhdetta ja lapsia ja toisinaan taas korostaa olevansa vela ja sinkku?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan tavannut ketään, jota ihan oikeasti kiinnostais toisten lisääntyminen tai lisääntymättömyys. Paitsi palstalla.

Onnekas. Itse olen saanut tätä ryöpytystä ihan livenäkin.

Kuulun itse tähän porukkaan joka koki 28-vuotiaaksi asti etten missään nimessä halua lapsia, en oikeastaan pidä lapsista enkä ollut lasten kanssa ollut tekemisissä. Ensimmäinen alle vuoden ikäinen lapsi jota pidin sylissä oli omani. Uskoisin että nuo "kyllä se mieli vielä muuttuu" johtuu omista kokemuksista kun monet ovat olevinaan jo 20-vuotiaina veloja. Oma mieleni muuttui ihan hetkessä ja siitä noin puoli vuotta niin olin raskaana.

Minulla siis mieli muuttui, mutta en väitä että näin käy kaikille. Enkä koe mitään tarvetta kommentoida asiaa ystävilleni jotka ovat edelleen sitä mieltä etteivät lapsia ikinä hanki. He ovat onnellisia niin ja minä näin. Edelleen yhtä rakkaita.

Itseä kummastuttaa eniten tämä tarve lokeroida joko puoleen tai toiseen. Itseä jopa hieman nolotti kertoa ystäville alkuun että haluan sittenkin lapsia vaikka olin niin ehdoton ollut vastaan. Pahinta oli kertoa ystävälle joka oli useamman vuoden yrittänyt että suunnittelemme lasten tekoa.

Miksi ihmiset ei elä elämäänsä niin kun kokevat hyväksi ja anna muidenkin elää. Ihmiset kuitenkin on erilaisia ja nauttii eri asioista. Typerintä on nämä väitteet että toinen joukko olisi onnellisempia kun toiset kun kuitenkaan ei elämäänsä voi kokea kun omasta näkökulmastaan.

Ja tottahan sekin on että ennen kun on lapsia ei voi tietää miltä tuntuu olla äiti. Tämä toimii molemmin puolin. Ei voi kun toivoa että ratkaisu lapsen teosta tai tekemättä jättämisestä on se oikea.

Kateellisuus on pääsyy toisten ihmisten tekemisten arvosteluun. 

Vierailija kirjoitti:

Se on ongelma vain niille perhellisille, jotka katuvat lapsiaan eivätkä pysty olemaan iloisia lapsettomien puolesta. Puhdasta ja silkkaa kateutta, ei muuta. Lapsettomat ovat onnellisempia kuin perheelliset.

Näin. Sama myös toisinpäin, ne joille toisten lastenhankinta on ongelma, ovat usein katkeria omasta tahattomasta/valinnaisesta lapsettomuudestaan. Elämäänsä tyytyväinen ei välitä toisten valinnoista lisääntymisasioissa. On kuitenkin täysin luonnollista hankkia lapsia tai elää lapsettomana, kummassakaan ei ole mitään pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtautua velaan, joka aina välillä toivoo kestävää parisuhdetta ja lapsia ja toisinaan taas korostaa olevansa vela ja sinkku?

Ei tuollainen mikään vela ole vaan hyvin hukassa oleva ihminen. Kuulostaa siltä, että haluaisi lapsia mutta defenssinä välillä korostaa toista, ettei sitten joudu mahdollisesti myöhemmin pettymään niin pahasti.

Mua harmittaa ainoastaan se, jos mun omista lapsista kukaan ei anna meille isovanhemmuuden lahjaa. Se kuulostaa ja tuntuu niin hienolta, että kauhea ajatus jos ei koskaan saisikaan lapsenlapsia. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? :D Joku vetää aina aamupullansa henkeen jos väläytän tätä ajatusta. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että haluaisin heidän ikimaailmassa tekevän lapsia painostuksesta tai mistään muusta syystä kuin omasta halustaan ja jos aihe tulee puheeksi joskus, painotan tätä asiaa. Jos minusta ei tule mummia niin harmillista, mutta pitää sitten keksiä jotain muuta puuhasteltavaa. Sellaista se elämä on, aina ei saa kaikkea mitä haluaa ja silti voi olla erittäin onnellinen. Eniten toivon, että lapset elävät onnellisen elämän, eikä siihen välttämättä kuulu lapset, matkustelu, viini-illat, parisuhde tai muu lammastelu.

En ole koskaan kommentoinut mitään tuollaista, enkä varmasti kommentoikaan. Ei minua kiinnosta, haluaako joku Pirkko lapsia vai ei. Joskus jotkut velat ovat vetäneet hernettä nekkuun, kun olen oikaissut heidän tarinoitaan maailman paskimmasta ja sisällyksettömästä elämästä lapsiperheenä. Tämän he ovat tietenkin kääntäneet niin päin, että jos kerron miten paljon lapset tuovat _minun_ elämääni jotain syvempää  astetta, tarkoitan vähätellä sitä, mitä he kokevat elämässään tärkeäksi. Aika paljon tulee paskaa kumpaankin suuntaan, joten olisko kärkkäimmät mielipiteet provosoituneena kirjoitettuja. Vela huutaa kuinka paljon onnellisempaa ja vapaata unelmaa ainoastaan he voivat elää ja toinen joukkue huutaa samaa omalta kannaltaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtautua velaan, joka aina välillä toivoo kestävää parisuhdetta ja lapsia ja toisinaan taas korostaa olevansa vela ja sinkku?

Ei tuollainen mikään vela ole vaan hyvin hukassa oleva ihminen. Kuulostaa siltä, että haluaisi lapsia mutta defenssinä välillä korostaa toista, ettei sitten joudu mahdollisesti myöhemmin pettymään niin pahasti.

Ehkä tällaisten "velojen" olemassaolo vaikuttaa yleiseen käsitykseemme veloista?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolme lasta ja he ovat parasta elämässäni, olen ollut pitkään kotiäitinä ja olemme hyvin perhekeskeisiä. Meillä on ystäväpiirissä veloja, ja ei ole koskaa tullut mieleenkään että heidän valintansa olisi jotenkin huonompi, tai sitä tulisi kommentoitua. Tosi täyttä ja rikasta elämää elävät, eri lailla kuin me, mutta hyvin tullaan juttuun.

Hyvin sanottu. Luulen, että useimmat meistä ovat kaltaisiasi normaaleja järjellisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät ettei ole vain yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää, ja osaavat siten kunnioittaa muiden henkilökohtaisia valintoja. Nämä ääritapaukset (eli joko lapsettomuuden tai lasten hankkimisesta jatkuvasti keuhkoavat ihmiset) vaikuttavat mielestäni lähinnä jollain tavalla onnettomilta ja tyytymättömiltä omaan elämäänsä, joka sitten purkautuu itsestä poikeavien elämäntilanteiden kritisoimiseen ja käänyttämisyrityksiin. 

Pin kirjoitti:

Mua harmittaa ainoastaan se, jos mun omista lapsista kukaan ei anna meille isovanhemmuuden lahjaa. Se kuulostaa ja tuntuu niin hienolta, että kauhea ajatus jos ei koskaan saisikaan lapsenlapsia. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? :D Joku vetää aina aamupullansa henkeen jos väläytän tätä ajatusta. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että haluaisin heidän ikimaailmassa tekevän lapsia painostuksesta tai mistään muusta syystä kuin omasta halustaan ja jos aihe tulee puheeksi joskus, painotan tätä asiaa. Jos minusta ei tule mummia niin harmillista, mutta pitää sitten keksiä jotain muuta puuhasteltavaa. Sellaista se elämä on, aina ei saa kaikkea mitä haluaa ja silti voi olla erittäin onnellinen. Eniten toivon, että lapset elävät onnellisen elämän, eikä siihen välttämättä kuulu lapset, matkustelu, viini-illat, parisuhde tai muu lammastelu.

En ole koskaan kommentoinut mitään tuollaista, enkä varmasti kommentoikaan. Ei minua kiinnosta, haluaako joku Pirkko lapsia vai ei. Joskus jotkut velat ovat vetäneet hernettä nekkuun, kun olen oikaissut heidän tarinoitaan maailman paskimmasta ja sisällyksettömästä elämästä lapsiperheenä. Tämän he ovat tietenkin kääntäneet niin päin, että jos kerron miten paljon lapset tuovat _minun_ elämääni jotain syvempää  astetta, tarkoitan vähätellä sitä, mitä he kokevat elämässään tärkeäksi. Aika paljon tulee paskaa kumpaankin suuntaan, joten olisko kärkkäimmät mielipiteet provosoituneena kirjoitettuja. Vela huutaa kuinka paljon onnellisempaa ja vapaata unelmaa ainoastaan he voivat elää ja toinen joukkue huutaa samaa omalta kannaltaan. 

Sori, mutta mun on hieman vaikea uskoa tämä viestin vilpittömyyteen. Etkö tosiaan muista millä sävyllä olet tännekin kirjoitellut? Ehkä huvittavin kommentti, jonka muistan sinun kirjoittanesi, kuului johonkin siihen sävyyn, että kaikilla lisääntymisikäisillä naisilla koiran/kissan/eläimen ottaminen kertoo vain tukahdetusta lisääntymisvietistä. 

Mut kun mikään ei pysy ennallaan, kaikki kaunis kuolee aikanaan! Jos on tyytyväinen tai tyytymätön juuri tällä hetkellä, niin siitä ei pysty ennustamaan tulevaisuutta. Voi yrittää vaikuttaa tulevaisuuteensa tekemällä ne asiat ajoissa, jotka ovat itselleen tärkeimpiä.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kirjoittamat lauseet lienevät tämän henkilön oman pään sisältä tulleita? Niiden muotoilu ei istu lapsia tahtovan tai jo saaneen ajatusmaailmaan.

Esim. en ajatellut, että

"-kyllä se mieli vielä muuttuu

-elämästäsi tulee tylsää ja yksitoikkoista

-elämästäsi jää puuttumaan jotain

-menetät elämästäsi jotain tärkeää

-et voi etukäteen tietää pidätkö äitinä olosta

-olet puutteellinen ja epäonnistunut naisena"

Vaan ajattelin, että elämääni mahtuu lapsia ja he tuovat sitä onnellisuutta, joskin myös arjen haasteita, joita kaipaan. Lapsissa on tulevaisuutemme ihmisinä. Äärimmäisenä esimerkkinä: Kun menen vanhan ihmisen hautajaisiin, niin minua ilahduttaa nähdä siellä lapsivieraita muistuttamassa ajan kulusta.

Parempi saada lapsia ajoissa, kuin odottaa hedelmällisyytensä laskuun, siis muuttaa mieltään vanhempana.

Puutteellinen naisena? En ajattele näinkään, mutta huomaan joidenkin lapsettomien ylikorostavan rooliaan naisena. Mielestäni olisi luontevampaa löytää myös se äidillinen puolensa, vaikka ei olisikaan lapsia, mutta joillakin on taustalla niin voimakkaita traumoja, että he eivät pääse tähän pisteeseen asti. Jossain iässä he voivat olla suhteellisen lapsimyönteisiäkin, mutta kun tuo aika on ohitettu, alkaa laskeutuminen kohti omaa vanhuutta ja se tuntuu heillä olevan enemmän omaan napaan tuijotuksen ja ärtyneisyyyden leimaamaa aikaa. Jotain jäi sittenkin käsittelemättä? Aivan kaikki eivät voi tietenkään olla äitejäkään, mutta asenteitaan voi silti kehittää..

Tuo on sinun maailmankuvasi ja olet siihen oikeutettu, mutta ymmärräthän, että se on vain sinun henkilökohtainen näkemyksesi eikä mikään kaikkia ihmisiä kattava totuus. Itselläni särähti korvaan erityisesti tuo mainitsemasi "luonteva äidillinen puoli". Ei ole olemassa vain yhtä tapaa toteuttaa naiseutta, eikä äitiys ole mikään annettu tekijä, jonka läpikäyminen jotenkin kuuluisi naisen elämään jotta hän olisi "oikea" nainen. Täten mitään "käsittelemistäkään" ei kaikilla lapsettomuuden valinneilla ole. 

T. äiti kyllä itsekin, mutta veloja silti hyvin ymmärtävä 

Pin kirjoitti:

Mua harmittaa ainoastaan se, jos mun omista lapsista kukaan ei anna meille isovanhemmuuden lahjaa. Se kuulostaa ja tuntuu niin hienolta, että kauhea ajatus jos ei koskaan saisikaan lapsenlapsia. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? :D Joku vetää aina aamupullansa henkeen jos väläytän tätä ajatusta. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että haluaisin heidän ikimaailmassa tekevän lapsia painostuksesta tai mistään muusta syystä kuin omasta halustaan ja jos aihe tulee puheeksi joskus, painotan tätä asiaa. Jos minusta ei tule mummia niin harmillista, mutta pitää sitten keksiä jotain muuta puuhasteltavaa. Sellaista se elämä on, aina ei saa kaikkea mitä haluaa ja silti voi olla erittäin onnellinen. Eniten toivon, että lapset elävät onnellisen elämän, eikä siihen välttämättä kuulu lapset, matkustelu, viini-illat, parisuhde tai muu lammastelu.

En ole koskaan kommentoinut mitään tuollaista, enkä varmasti kommentoikaan. Ei minua kiinnosta, haluaako joku Pirkko lapsia vai ei. Joskus jotkut velat ovat vetäneet hernettä nekkuun, kun olen oikaissut heidän tarinoitaan maailman paskimmasta ja sisällyksettömästä elämästä lapsiperheenä. Tämän he ovat tietenkin kääntäneet niin päin, että jos kerron miten paljon lapset tuovat _minun_ elämääni jotain syvempää  astetta, tarkoitan vähätellä sitä, mitä he kokevat elämässään tärkeäksi. Aika paljon tulee paskaa kumpaankin suuntaan, joten olisko kärkkäimmät mielipiteet provosoituneena kirjoitettuja. Vela huutaa kuinka paljon onnellisempaa ja vapaata unelmaa ainoastaan he voivat elää ja toinen joukkue huutaa samaa omalta kannaltaan. 

Pilalle menneen imagon puhdistusyritys? 

"Luonteva äidillinen puoli" on mielestäni myös "luonteva isällinen puoli" ja tarkoittaa yksinkertaisesti vain sitä, että aikuiset ihmiset huolehtivat, kasvattavat, auttavat, tukevat... luonnostaan lapsia; omia ja toisten, vanhuksia tai muuten itsestään välillä huolehtimaan kykenemättömiä ihmisiä. Tämän ei pitäisi haitata ketään ja eikä polkea kenenkään oikeutta.

Joustava kasvaa ja joustamaton katkeaa periaatteella. Liika jousto taivuttaa pysyvästi, mutta kaikilla pitäisi olla edes jonkun verran joustava ranka. On ihmisiä, joille lapsi on kuin näkymätöntä ilmaa ja niin ei saisi olla.