Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!
Meillä on iso perhe ja asumme pienessä talossa, joten tavaroiden karsiminen olisi ehdottoman tärkeää. Olen lukenut KonMaria ja tutustunut minimalismiin, mutta omaa kotia en vaan saa millään järjestykseen. En ilmeisesti vaan osaa lajitella tavaroita oikein, enkä tiedä mistä luopua ja mitä tarvitsen oikeasti. Olen kova hamstraamaan, joten sekin vielä vaikeuttaa hommaa. Talomme on kyllä muuten siisti, mutta kaikki kaapit ja komerot ovat aivan tupaten täynnä.
Viime kesänä tein kovan urakan ja hävitin tavaraa ihan valtavat määrät, mutta lopputulos oli surkea. Edelleenkään meillä ei ole tilaa missään, arki ei helpottunut lainkaan, ja kaiken lisäksi olen kaivannut (en siis mitenkään henkisesti, vaan olisin tarvinnut käytöttöön) monia tavaroita, joita annoin pois.
Auttakaa! Miten ihmeessä te lajittelette tavaranne, ja miten tiedätte mitä voi laittaa pois ja mitä tulette vielä tarvitsemaan???
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Voit kertoa itsekkäille kersoillesi että suojakotilapsilla ei ole lelja ja afrikassa lapset näkevät nälkää
Pahoittelen jos joku on jo sanonut tämän, en jaksanut lukea kaikkia kommentteja. Mutta mulla siis toimii, että päätän mihin tilaan tavaran pitää mahtua ja karsin kunnes mahtuu. Esim. vaatteiden pitää mahtua yhteen tuplakaappiin + lipastoon. Jos on vaikea vetää rajaa sille, mikä tuottaa iloa, niin tämä auttaa pitämään määrät kohtuullisina. Eli säästän vain ne kaikista kaikista parhaat.
Muostoesineitä vain sen verran, mitä mahtuu yhteen laatikkoon. Kirjoja sen verran, mikä mahtuu hyllyyn. Keittiötavaraa vain sen verran, mikä mahtuu keittiön kaappeihin + olohuoneen vitriiniin. Jne.
Joskus tyrmistyttää kirjoitti:
En ymmärrä tätä ajatustapaa ollenkaan. Jos ihminen rakastaa lumilautailua, kitaransoittoa, kokkaamista ja ompelua, miten ihmeessä tämä ihmine muuttuu ahneeksi tavaran rakastajaksi, kun tarvitsee noita tehdäkseen oikeasti ne välineet? Aloittajakin sanoi, että ihan oikeasti olisi tarvinnut niitä pois heittämiään tavaroita. Ei ole kyse siitä, että on vain kiva omistaa roinaa, vaan että niitä oikeasti käytetään.
- Lainaan tätä ja olen samaa mieltä ja menen pidemmälle.
Miksei saisi "rakastaa" omia tavaroitaan?
Miksei saisi olla "ahne" aivan omien kamojensa suhteen?Miksi toisesta näkökulmasta katsottuna pitäisi olla "hullu törsääjä", "epäjärkevä", "liian huoleton"?
Osalla menee kyllä ns liian hyvin köyhemmän ja köyhäsukuisen päältäkatsojan näkökulmasta. (Liian isot palkat, liian täydet työtunnit joista tulisi jakaa työtä niille työttömille). Tämä villitys on sen hyvin kuvaava merkki. Aitoja mt-häiriöisiä hamstraajia kun tämän yhden villityksen tiimoilta tuskin bongaillaan ...
Olet väärässä ketjussa. Ei tässä kukaan ole kieltämässä sinua rakastamasta tavaroitasi, ostamasta ja keräämästä ja jemmaamasta niitä. Ihan vapaasti voit tehdä mitä haluat, kerätä valtavan varaston ja kuiskata elämäsi ehtoolla "rooooseebud" kun vedät viimeisen henkäyksesi (citizen kane niille jotka ei tiedä, kannattaa katsoa). Meitä ei häiritse sinun tavararakkaus tai hoardauskaan, toivottavasti sinä annat meidän olla rauhassa. Okei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku asia on ollut vuosikausia laatikoissa ja ylipäätään unohduksissa ja poissa mielestä, sen voi heittää pois. Miten niin? -Koska jos se olisi oikeasti tärkeä ja tarpeellinen, olisit noiden vuosien saatossa etsinyt sitä epätoivoisesti kodistasi kääntäen ympäri joka kaapin ja läjän.
Minä en ole tarvinnut tutkintotodistuksiani enkä ruuvimeisseliä moneen vuoteen, mutta tällä viikolla tarvitsin molempia. On aika paljonkin tavaraa, jotka on vain hyvä pitää, vaikkei niitä pitkään aikaan tarvitsekaan.
Huoh. Tahallaan väärinymmärtäjät ovat kyllä raskas ihmislaji. Joo, minäkin heitin passini ja ajokortin pois kun en ole pariin vuoteen tarvinnut, hihi, tällaista se konmari on!!
Mikä tahallaan väärinymmärtäjä? Juuri tällaisia neuvoja konmarittajat ovat minullekin eräässä toisessa yhteydessä antaneet. Minulla on kuulemma liikaa tavaraa, vaikka yksikään niistä ei ole tarpeeton. Tosin moni niistä on juuri tällainen, etten ole moneen vuoteen käyttänyt. Ihan järjetöntä määrittää ihmisen tarpeet sen mukaan, millaiset säilytystilat hänellä on. Jos joku valittaa, että koko omaisuus pitää mahtua käsilaukkuun ja pitäisi saada isompi laukku, aina tulee joku konmarittaja sanomaan, että sinulla on vain liikaa tavaraa. Et tarvitse isompaa laukkua, vaan hankkiudu turhasta roinasta eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.
Pakkaukset kannattaa säilyttää ainakin jonkin aikaa jos aikoo palauttaa, usein löydetty käyttöä näille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.
No jos ketjussa keskutellaan liiasta tavarasta ja sen säilyttämisen vaikeudesta, niin kyllä mä ajattelisin ihan oikeasti erilaisten pakkausmateriaalien säästämisen olevan järjetöntä, varsinkin jos kyse on siitä ettei lapsi halua luopua "hienosta laatikosta" tai vastaavaa. Että on musta ihan kasvatukseen liittyvä asia, että lapselle opetetaan että pahvi menee pahvinkierrätykseen ja muovi muovinkierrätykseen eikä niitä kodin kalliita neliöitä täytetä roskiin/kierrätykseen kuuluvalla tavaralla.
Musta lapsen lelujen pakkausmateriaalien säästäminen on verrattavissa lähinnä siihen, että mä säästäisin jokaisen astian ostolaatikon tai huonekalujen suojapahvit. Jos on edes jotenkuten normaali asunto/talo, ei tuollaiseen ole tilaa. Ja vaikka olisi tilaa, ei tuollainen olisi järkevää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.
No jos ketjussa keskutellaan liiasta tavarasta ja sen säilyttämisen vaikeudesta, niin kyllä mä ajattelisin ihan oikeasti erilaisten pakkausmateriaalien säästämisen olevan järjetöntä, varsinkin jos kyse on siitä ettei lapsi halua luopua "hienosta laatikosta" tai vastaavaa. Että on musta ihan kasvatukseen liittyvä asia, että lapselle opetetaan että pahvi menee pahvinkierrätykseen ja muovi muovinkierrätykseen eikä niitä kodin kalliita neliöitä täytetä roskiin/kierrätykseen kuuluvalla tavaralla.
Musta lapsen lelujen pakkausmateriaalien säästäminen on verrattavissa lähinnä siihen, että mä säästäisin jokaisen astian ostolaatikon tai huonekalujen suojapahvit. Jos on edes jotenkuten normaali asunto/talo, ei tuollaiseen ole tilaa. Ja vaikka olisi tilaa, ei tuollainen olisi järkevää.
Mutta jos lapsi haluaa säilyttää tärkeän nuken pakkauslaatikon ja pitää siinä kyseistä nukkea tai jotain muuta tavaraa, miksi kuuluu kasvatukseen opettaa hänelle, että se on roska eikä säilytyslaatikko? Eikös Marie Kondokin kehota säästämään kenkälaatikot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkauslaatikoiden säästäminen on minusta riippuvainen esim. laatikon laadusta. Jotkut voivat olla hyviä säilytyslaatikoita, toiset taas sellaisia ettei niitä tulisi käytettyä ja veisivät vaan turhaa tilaa. Toki jonkun sellaisenkin voi säilyttää, mutta jos sellaisia pakkauksia on useampia (esim. Lego-laatikot voi olla tosi isoja), niin voi äkkiä tulla tiukkaa säilytystilan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.
No jos ketjussa keskutellaan liiasta tavarasta ja sen säilyttämisen vaikeudesta, niin kyllä mä ajattelisin ihan oikeasti erilaisten pakkausmateriaalien säästämisen olevan järjetöntä, varsinkin jos kyse on siitä ettei lapsi halua luopua "hienosta laatikosta" tai vastaavaa. Että on musta ihan kasvatukseen liittyvä asia, että lapselle opetetaan että pahvi menee pahvinkierrätykseen ja muovi muovinkierrätykseen eikä niitä kodin kalliita neliöitä täytetä roskiin/kierrätykseen kuuluvalla tavaralla.
Musta lapsen lelujen pakkausmateriaalien säästäminen on verrattavissa lähinnä siihen, että mä säästäisin jokaisen astian ostolaatikon tai huonekalujen suojapahvit. Jos on edes jotenkuten normaali asunto/talo, ei tuollaiseen ole tilaa. Ja vaikka olisi tilaa, ei tuollainen olisi järkevää.
Mutta jos lapsi haluaa säilyttää tärkeän nuken pakkauslaatikon ja pitää siinä kyseistä nukkea tai jotain muuta tavaraa, miksi kuuluu kasvatukseen opettaa hänelle, että se on roska eikä säilytyslaatikko? Eikös Marie Kondokin kehota säästämään kenkälaatikot?
Jos teillä mahtuu säilyttämään lelujen pakkauksia, niin ihan rauhassa. Suurimmalla osalla on muutakin käyttöä kaappitilalle. Jos lapsi oppii siitä hamstraamaan kaiken, niin sitten oppii. Joskus kovin minimalistisesta kotiympäristöstä tulevat on pahimpia hamstereita aikuisena, eli voihan olla että se lapsi, jonka kaikki lelujen pakkaukset säilytettiin onkin sitten aikuisena itse minimalisti.
Silti, sanoisin että yleensä normaaliin kasvatukseen kuuluu opettaa lapselle, ettei kaikkea voi säilyttää ja jos kyseessä on lapsi, jolle luopuminen tavarasta on hyvin vaikeaa (niinkuin yhdelle omistani esim on), on musta se lelujen pakkauksista luopuminen ihan hyvää harjoitusta siihen, että oppii luopumaan edes siitä selkeästi roskikseen kuuluvasta osasta tavaraa.
Samalla lailla opetan lastani jakamaan omastaan, vaikka antamalla kaverillekin karkkia omasta pussista tai viemään vaatteet pyykkikoriin, arjen taitoja, että elämässä pärjäisi hyvin. Nykyisessä tavaraa pursuavassa yhteiskunnassa ja materialismin maailmassa on musta hyvää vanhemmuutta opettaa lapselle miten selvitä tavarapaljouden kanssa, sekä niin, että opettaa järkevää kuluttamista että niin, että opettaa omien tavaroiden järkevää hallintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Tuota, millaista tavaraa teillä oikein on säilössä lapsille ja lapsenlapsille? Kun ajattelen millaista kamaa itse sain vanhemmilta, niin suoraan sanottuna ei se sellaista ollut mitä olisi kannattanut vuosikausia hillota. Ei sillä, voihan teillä olla jotain oikeastikin olla ihan eri meininki, mutta ei kannata liikoja innostua varaamaan jotain omia vanhoja kamoja lapsien nurkkiin, kun todennäköisesti heillä tulee olemaan ihan oma makunsa ja eivät niitä edes halua.
Häh? Noin nuorille? Ei ole tolkkua. Meillä se vanhin on 18 v. poika ja haaveilee muutosta, jonka vuoksi olen laittanut hänelle syrjään mattoja, aika neutraalit verhot, pyyhkeitä ym. sellaista, mitä on tullut mummoloiden kuolinpesistä kuten astioita. Ja olen myös kysynyt, käyttäisitkö tätä? Tässäkin pitää käyttää järkeä.
Hävitä ne tavarat! Miksi hillota tosiaan vuosikausia, jos et voi vielä tietää milloin lapsi muuttaa kotoa ja olemattomille lapsenlapsille nyt ei kannata säilöä mitään, ei ole mitään järkeä siinä. Kannattaa säilöä vasta sitten, kun lapsi alkaa olla siinä iässä, että se muutto voisi olla lähellä.
Ja jos löydät pussin jotain tavaraa, jonka olemassaoloa et edes muistanut, se on turhaa tavaraa...
En ole tuo, jolle vastasit, mutta vastaan tähän. Meillä äitini on tehnyt jokaiselle lapsellemme omat villapuvut/haalarit kun ovat syntyneet. Aion nämä säästää juurikin noille lapsenlapsille. Jos lapseni eivät lapsia halua/halua noita villavaatteita se on ok. Itse en ainakaan voisi edes kuvitella heittäväni pois noita. Ja uskoisin, että lapseni arvostavat noita myöhemmin, mummo on heille muutenkin todella tärkeä. Ja jos yhtä tärkeänä säilyy, niin uskon heidän olevn iloisia kun olen nuo säästänyt, sekä kuten sanoin, ei ole pakko ottaa vastaan niitä, jos eivät halua.
Ja minulla nuorin einole edes koulussa vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse korostan nimenomaan turhan ostamisen lopettamisen tärkeyttä, se on ensisijaista. Jos esineistä luopuminen tuntuu pahalta, älä tee sitä väkisin, tai ainakaan ota mitään hirveän kunnianhimoisia tavoitteita. Luopua voi vähän kerrallaan. Kuuntele itseäsi. Jos joku konmarittaja käskee sinua heittämään vanhat teiniaikojen kirjeet pois, tai vaikkapa lukioaikaiset Suosikki-lehtesi roskiin, niin mieti, haluatko oikeasti tehdä sitä. Jos nautit noiden molempien lukemisesta, ja ne ovat sinulle nostalginen aikamatka nuoruuteen, niin älä luovu niistä, vaikka ne olisivat jonkun muun silmissä krääsää. Sinä itse tiedät, mikä sinulle on merkityksellistä. Luovu turhista tavaroista, joihin sinulla ei liity tunnetta. Esim. huonommat pakasterasiat, kuluneet Ikea-astiat, 2007-vuotta henkivä tekonahkalaukku... Mikä ikinä onkaan sinun mielestäsi turhaa.
Sinuna miettisin myös sitä, onko minimalismi ja tavaran vähyys sinulle oikeasti itseisarvo. Ihmiset ovat erilaisia, etkä ole sen takia huonompi ihminen, jos muistoja herättävät tavarat tuovat sinulle hyvää oloa ja turvaa, vaikka kaikki asunnossasi ei olisi supertehokasta ja pelkistettyä. Keskittymällä olennaiseen ja panostamalla hyviin säilytysratkaisuihin voit varmasti saavuttaa itsellesi sopivan kompromissin.
Allekirjoitan tummennetun kohdan aivan täysin. Älkää ihmiset tuhotko koko historiaanne vain yhden aikakauden teeman takia.
Vanhan teinarin poisheittäminen ei tarkoita "tuhoat samalla historiasi". Jos asioita ei muista ilman fyysistä tavaraa ja sen säilyttämistä, kannattaa mennä lääkäriin tutkituttamaan muistinsa.
Tässä unohtuu monella myös se, että ne muistot eivät aina ole hyviä. Monelle nuoruuteen saattaa liittyä ikäviä, negatiivisia muistoja; epävarmuutta, pettymyksiä ym. Miksi ihmeessä sellaisissa tunteissa pitäisi velloa? Jos ihminen on unohtanut ne mutta joku tavara tuo ikävän asian aina mieleen niin minun neuvoni on heitä pois, unohda ikävät asiat, lopeta märehtiminen.
En minä ainakaan muista ihan kaikkea menneisyydestäni. Osan muistin vasta kun luin vanhaa päiväkirjaani. Osan asioista taas jokin tavara tuo mieleen. Ja tämä ei ole epänormaalia vaikka kuinka niin haluat toitottaa. On täysin luonnollista unohtaa osa asioista, et varmasti itsekään muista ihan jokaista sekuntia ja päivää elämästäsi. Minulla on myös todella hyvä muisti, eli siitä ei ole kiinni.
Ja tuossa edellinen todennäköisesti tarkoittikin niitä kivoja muistoja. Tyhmää tulla aina takertumaan tähän asiaan. Tuskin kukaan kehottaa säilyttämään pahaa oloa tuovia tavaroita. Turha aina alkaa takertumaan kaikkeen. Veikkaan, että aika harva edes haluaa säilyttää inhottavia muistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.
No jos ketjussa keskutellaan liiasta tavarasta ja sen säilyttämisen vaikeudesta, niin kyllä mä ajattelisin ihan oikeasti erilaisten pakkausmateriaalien säästämisen olevan järjetöntä, varsinkin jos kyse on siitä ettei lapsi halua luopua "hienosta laatikosta" tai vastaavaa. Että on musta ihan kasvatukseen liittyvä asia, että lapselle opetetaan että pahvi menee pahvinkierrätykseen ja muovi muovinkierrätykseen eikä niitä kodin kalliita neliöitä täytetä roskiin/kierrätykseen kuuluvalla tavaralla.
Musta lapsen lelujen pakkausmateriaalien säästäminen on verrattavissa lähinnä siihen, että mä säästäisin jokaisen astian ostolaatikon tai huonekalujen suojapahvit. Jos on edes jotenkuten normaali asunto/talo, ei tuollaiseen ole tilaa. Ja vaikka olisi tilaa, ei tuollainen olisi järkevää.
Mutta jos lapsi haluaa säilyttää tärkeän nuken pakkauslaatikon ja pitää siinä kyseistä nukkea tai jotain muuta tavaraa, miksi kuuluu kasvatukseen opettaa hänelle, että se on roska eikä säilytyslaatikko? Eikös Marie Kondokin kehota säästämään kenkälaatikot?
Marie Kondo kehoittaa säästämään kenkälaatikot pystyviikausta varten, jottei uusia säilytysratkaisuja tarvitse ostaa. Aika harvalla lelupakkauksella on tämänkaltaista hyötykäyttöä.
Lisäksi nuo pakkausmateriaalit mm. ne kenkälaatikot on käsitelty homeenestoaineilla yms, jotta ne kestävät rahdin kosteassa laivassa Aasiasta, niin en kyllä niitä turhaan jemmaisi. En marittajana säästä edes niitä kenkälaatikoita muuhun kuin kenkien säilyttämiseen. Vaatteet pidetään ihan muissa laatikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.
Minusta kasvatuksellista on juuri se, että kaikkea ei voi säästää ja saada. Kun joka ikisessä kotiin kannetussa kikkareessa näkee potentiaalisen arvokkaan myyntikohteen, ollaan äkkiä aloittajan tilanteessa jossa tavaramäärän alle musertuu. Voi myös kysyä itseltään että kumpi on arvokkaampaa, väljä koti/lastenhuone jossa on mukavaa leikkiä vai kymmenen dollarin palkka monen päivän ebay-myyntioperaatiosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...
Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.
Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.
Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.
Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.
Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.
Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.
No jos ketjussa keskutellaan liiasta tavarasta ja sen säilyttämisen vaikeudesta, niin kyllä mä ajattelisin ihan oikeasti erilaisten pakkausmateriaalien säästämisen olevan järjetöntä, varsinkin jos kyse on siitä ettei lapsi halua luopua "hienosta laatikosta" tai vastaavaa. Että on musta ihan kasvatukseen liittyvä asia, että lapselle opetetaan että pahvi menee pahvinkierrätykseen ja muovi muovinkierrätykseen eikä niitä kodin kalliita neliöitä täytetä roskiin/kierrätykseen kuuluvalla tavaralla.
Musta lapsen lelujen pakkausmateriaalien säästäminen on verrattavissa lähinnä siihen, että mä säästäisin jokaisen astian ostolaatikon tai huonekalujen suojapahvit. Jos on edes jotenkuten normaali asunto/talo, ei tuollaiseen ole tilaa. Ja vaikka olisi tilaa, ei tuollainen olisi järkevää.
Mutta jos lapsi haluaa säilyttää tärkeän nuken pakkauslaatikon ja pitää siinä kyseistä nukkea tai jotain muuta tavaraa, miksi kuuluu kasvatukseen opettaa hänelle, että se on roska eikä säilytyslaatikko? Eikös Marie Kondokin kehota säästämään kenkälaatikot?
Kohtuus, kohtuus ja kohtuus. Tässähän on kyselty nimenomaan vinkkejä kaaoksen kesyttämiseksi, joten tuollainen kommentointi on kyllä juuri sitä tahallista väärinymmärtämistä. Jos yhden tai kaksi hienoa ja tukevaa pakkausta haluaa säilyttää, niin miksikäs ei. Etenkin jos niille on paikka esimerkiksi hyllyssä tai työpöydällä. Sen sijaan kaiken mahdollisen pakkausmateriaalin säästäminen kun se on niin hienoa/sitä voi tarvita/sen voi myydä ebayssa on iso syy roinaongelmaan.
Itse olen valinnut, että lakanat ja astiat saa viedä tilaa, koska niitä oikeasti tarvitaan ja käytetään, mutta mitään roinaa en kerää. Tykkään eri tyylisistä lakanoista ja esim talvella suosin trikoolakanoita, joita en koskaan käytä kesällä jne. Astia-sarjan keräsin aikanaan lahjoina ja olen sitten täydennyksiä ostanut tarpeen mukaan. Vaikka en juurikaan kestitse muita, niin koen silti tärkeäksi että on olemassa oikeanlaiset viinklasit jne.
Koen hyvin harvaa esinettä kohtaan tunnearvoa ja inhoan kaikkea sisustusroinaa. En ole minimalisti, mutta nautin puhtaista pöytäpinnoista ja siitä että tavaroilla omat paikat. En vaihda sisustusta vuodenajan mukaan, enkä koristele juhlapyhiä varten. Joten tällä säästyy siltä ettei kaapit ja varastot pursua tavaroita.
Täysi ehdottomuus kaikkea "ylimääräistä" kohtaan on turhaa. Kannattaa mielummin valita ne pari juttua jotka oikeasti on kivoja ja itselleen tärkeitä ja panostaa niihin. Sillon niillä tavaroilla on oikeasti arvoa metkitystä itselleen. Hamstraaminem on yleensä enemmän psykologista ja kannattaa ihan tosissaan miettiä, että miksi niin tekee. Onko esim. kotona ollut kasvaessa köyhempää ja on tottunut siihen ettei a) tavaraa ole ollut tai b) mitään ei saa heittää pois koska "voihan sitä vielä tarvita" vaikka kyse olis kolme numeroa liian pienistä alushousuista. Pois heittäminen on pääasiassa luopumista.
Minua on auttanut sen ymmärtäminen, että lapsiperheessä tavaraa tulee ja menee ihan jatkuvasti. Yksi tärkeä asia lapsiperheelle on siisteyden kannalta se, että on paikat, mihin kerätä poislähteviä tavaroita. Koska meillä on periaate, että mitään, minkä voi asianmukaisesti kierrättää, ei heitetä sekäjätteeseen, tarkoittaa se, että kodissa on oltava todella paljon tilaa varattuna eri kierrätyksiin meneville tavaroille ja uusiokäytettäville raaka-aineille.
Keittiössä meillä on roskikset kompostille, lasille, metallille, pahville ja paperille sekä palautuspulloille, käytetyille pattereille ja vielä alakaapissa tilaa, mihin voi kerätä rikkimennyttä pienelektroniikkaa. Vaatehuoneessa on oma paikka tekstiilijätteelle ja ikea-kassit, mihin kerään lahjoitukseen menevät esineet ja vaatteet.
Lisäksi on oma paikka kirjastonkirjoille, johon myös laitan kirjat, CD: ja DVD:t, joita haluan viedä kirjaston vaihtohyllyyn.
Aiemmin yritin epätoivoisesti löytää rakosen, jossa siivoan kaiken kuntoon, mutta jossain vaiheessa tajusin, että me nyt elämme ainutlaatuista elämäämme, joka ei ole koskaan valmis. On ihan luonnollista, että lapsilta jää vaatteita pieniksi, huomaa, että sinänsä kivat kengät tekevät aina rakot jalkoihin, löytää joskus lahjaksi saadun CD:n, jota ei koskaan kuuntele, jos ylipäänsä enää kuuntelisi CD:tä. Nyt pistän nämä omiin kierrätyspaikkoihin, jotka ovat siististi kaapistoissa. Tyhjennän joka viikko jonkun. Esim. tällä viikolla vein vanhentuneet lääkkeet apteekkiin ongelmajätelaatikosta ja samalla matkalla kävin isossa City marketissa, jonka edessä on pienelektroniikan keräys. Sinne vein sopimuksen irti sanoneen sähkölaitteen. Asumme onneksi talossa, jossa pihalla isot kierrätysastiat, joten pahvit ja lasit voi kiikuttaa kierrätykseen aina ulos lähtiessä.
Toinen iso oivallus on ollut, että prosessin täytyy olla hidas, koska se tapahtuu myös oman pään sisällä ja on osa itsensä tuntemaan oppimista. En todellakaan suosittele, että heivaa kaikki kirjat kerrasta pois, jos ei ole 6 kk lukenut niitä. Sen sijaan mietin aina ostamishetkellä, mihin uusi tavara tulee, missä sen paikka tulee olemaan. Heräteostoksia minulla ei käytännössä ole tullut enää vuosikausiin. JOs haluan palkita itseäni, ostan leikkokukkia kotiin.
Minä lahjoitan hyväntekeväisyyteen kaiken myyntikelpoisen. Vien lahjoituksen muutaman kerran vuodessa. Yksi sääntö meillä on, että lahjoitetaan vain kausituotteita. En siis joulun jälkeen anna hyväntekeväisyysjärjestön riesaksi joulukoristeita, vaan vien ne vasta marraskuussa. Näin näemme, mikä on kyllästyttänyt vain hetkellisesti ja mikä näyttää yhtä tympeältä myös ensi joulun alla.
Pienille turvallisia leluja ja siistejä lastenkirjoja olen vienyt terveysaseman odotushuoneeseen.
Kerran vuodessa viemme kellarista kaatopaikalle maalit, isommat rikkinäiden kodinkoneet, vanhat polkupyörät jne. Yleensä keräämme sukulaisilta tavarat samalla, niin saamme sellaisen satsin, joka kannattaa viedä.
Tekstiililumpun vien H&M:n keräykseen.
Eteisen kaapissa on yksi tyhjä hylly, jossa on kamat, jotka jostain syystä ovat meillä, vaikkeivat tänne kuulu, lapsen kaverilta unohtuneet kamat, lainassa olleet jutut jne. Silläkin hyllyllä on aina jotain! Siitä on näppärä katsoa, olisiko jotain mukaan vietävää, kun lähtee paikkaan X.
Tämä on kuin painonhallinta. Hidas elämänmuutos tuottaa paremman jäljen kuin radikaalit "heitän kaiken roskalavalle" -järjestelyt. Olen tästä päävastuussa, mutta perhe on pikkuhiljaa sitoutettu mukaan. Lapset tuovat nykyään itse tavarat, joita eivät enää käytä, minulle. Sitten yhdessä mietimme, miten ne kierrätetään.
Vähän erilaista näkökulmaa pilvipalveluista, minimalismista ynnä muusta:
https://www.jacobinmag.com/2014/07/all-power-to-the-pack-rats/
Enkä ole hoarderi, vaan itsekin konmarin lukenut ja roinaa raivannut.
Alue: Aihe vapaa
Yhdessä ohjelmassa oli tällaisia siivoajia. Toinen siivosi monta tuntia päivässä. Toisen siivoaminen sisälsi mm vessanpytystä veden kuvaamisen kokonaan pois käsin rätillä.