Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!

Itse hoidin asian siten, että heitin pois kaikki laatikot ja säkit ym mitä en ollut avannut n. vuoteen. Jos ei jotain ole tarvinut kuukausiin, on ihan turha säilöä. Lähti n. 10 säkillistä tavaraa roskiin.

Mahtava artikkeli, 161. Itsekin raivailen koko ajan turhia roinia ja esim. astioita ja vuodevaatteita on minimimäärä, mutta kirjoistani en luovu. Tuo artikkeli jotenkin puki sanoiksi sen, mitä olen vaistonvaraisesti miettinyt. Informaatio on valtaa.

Kyllä ihan uskomaton ensimmäisen maailman ongelma tämä. Jos ei ole mt-ongelmia, ei pitäisi olla vaikeaa ottaa vaikka yhtä tuntia viikossa jonkun kaapin tai laatikon siivoukseen. Veikkaan, että näin saisi alkuun pois jo monta säkkiä ihan rehellistä roskaa. Sitten toinen, kolmas... kierros aika ajoin ja aina lähtee pois kirpparitavaraakin. Puolen vuoden päästä asunto on siisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset kyllä puhkeaisivat itkuun ajatellessaan omia lelujaan turvakodissa...

Saan käyttää kaiken taivuttelutaitoni saadakseni roskat roskiin. Rakkaiden lelujen pakkausmateriaalitkin ovat tallessa.

Homma pysyy kurissa vain siten, ettei uutta hankita. Tunnen pyhää vihaa kaiken maailman synttäreitään viettäviä pankkeja ja kauppakeskuksia kohtaan, jotka lahjoittelevat frisbeitä tai aurinkolippoja yllätyshyökkäyksinä.

Tää on lapsikohtaista, meillä yksi ihan mielellään antaa pois leluja, joilla ei leiki, yksi taas itkee pahimmillaan jotain kindermunayllätysleluakin. Rikkinäiset menee silti roskiin ja osin sellaisia millä ei leikitä laitan varastoon ja sieltä sitten pitemmän ajan jälkeen pois jos ei kysele perään.

Tuohon rakkaiden lelujen pakkausmateriaaleihin mä vetäisin kyllä jo kasvatuksellisen rajan: roskaa ei säästetä eikä siihen kiinnytä ja vanhemman tehtävä on lasta tällaisessa asiassa ohjata oikeaan.

Meillä on auttanut jonkun verran toteamus että jos nuken laatikko pitää säilyttää, ei nukkea voi ostaa/saada ollenkaan vaan se viedään takaisin kauppaan, kun roskalle ei ole tilaa. Tuota on siis tarkoitettu ihan tosissaan ja oltu valmiit toteuttamaan. En siis huutele ylhäältä päin, vaan tiedän kokemuksesta miten hankalaa säästämishaluisen lapsen kanssa tilanteet voi olla.

Mitä kasvatuksellista on siinä, että pakkauslaatikot heitetään roskiin? Ebayssa lego-laatikoilla on rahallistakin arvoa.

No jos ketjussa keskutellaan liiasta tavarasta ja sen säilyttämisen vaikeudesta, niin kyllä mä ajattelisin ihan oikeasti erilaisten pakkausmateriaalien säästämisen olevan järjetöntä, varsinkin jos kyse on siitä ettei lapsi halua luopua "hienosta laatikosta" tai vastaavaa. Että on musta ihan kasvatukseen liittyvä asia, että lapselle opetetaan että pahvi menee pahvinkierrätykseen ja muovi muovinkierrätykseen eikä niitä kodin kalliita neliöitä täytetä roskiin/kierrätykseen kuuluvalla tavaralla.

Musta lapsen lelujen pakkausmateriaalien säästäminen on verrattavissa lähinnä siihen, että mä säästäisin jokaisen astian ostolaatikon tai huonekalujen suojapahvit. Jos on edes jotenkuten normaali asunto/talo, ei tuollaiseen ole tilaa. Ja vaikka olisi tilaa, ei tuollainen olisi järkevää.

Mutta jos lapsi haluaa säilyttää tärkeän nuken pakkauslaatikon ja pitää siinä kyseistä nukkea tai jotain muuta tavaraa, miksi kuuluu kasvatukseen opettaa hänelle, että se on roska eikä säilytyslaatikko? Eikös Marie Kondokin kehota säästämään kenkälaatikot?

Jos teillä mahtuu säilyttämään lelujen pakkauksia, niin ihan rauhassa. Suurimmalla osalla on muutakin käyttöä kaappitilalle. Jos lapsi oppii siitä hamstraamaan kaiken, niin sitten oppii. Joskus kovin minimalistisesta kotiympäristöstä tulevat on pahimpia hamstereita aikuisena, eli voihan olla että se lapsi, jonka kaikki lelujen pakkaukset säilytettiin onkin sitten aikuisena itse minimalisti.

Silti, sanoisin että yleensä normaaliin kasvatukseen kuuluu opettaa lapselle, ettei kaikkea voi säilyttää ja jos kyseessä on lapsi, jolle luopuminen tavarasta on hyvin vaikeaa (niinkuin yhdelle omistani esim on), on musta se lelujen pakkauksista luopuminen ihan hyvää harjoitusta siihen, että oppii luopumaan edes siitä selkeästi roskikseen kuuluvasta osasta tavaraa.

Samalla lailla opetan lastani jakamaan omastaan, vaikka antamalla kaverillekin karkkia omasta pussista tai viemään vaatteet pyykkikoriin, arjen taitoja, että elämässä pärjäisi hyvin. Nykyisessä tavaraa pursuavassa yhteiskunnassa ja materialismin maailmassa on musta hyvää vanhemmuutta opettaa lapselle miten selvitä tavarapaljouden kanssa, sekä niin, että opettaa järkevää kuluttamista että niin, että opettaa omien tavaroiden järkevää hallintaa.

Jos tavaralla voi olla jälleenmyyntiarvoa alkuperäisen pakkauksen kanssa, tottakai se kannattaa säilyttää. Legot ja vaikka keräilynuket ovat tällaisia.

Kengät on helpompi varastoida omissa laatikoissaan ja ne pysyvät niissä hyvinä. Laatikossa on yleensä myös kengän kuva.

Olen säilytellyt kaikkea koska on ollut tilaa. Lapsestani on silti kehittynyt 15-vuotias minimalisti, ja hyvä niin. Autan häntä säännöllisesti käymään läpi tavaransa, ja hän osaa jo itse myydä pois vanhan kun ostaa uuden.

Ostaessaan uuden puhelimen hän myy välittömästi pois vanhan, ja hän juuri myi vanhan tietokoneen näytön pois tilattuaan uuden. Hän on myös oppinut että ei pidä pitää liian kovaa hintaa käytetyllä tavaralla, tai se jää nurkkiin eikä hyödytä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Minua on auttanut sen ymmärtäminen, että lapsiperheessä tavaraa tulee ja menee ihan jatkuvasti. Yksi tärkeä asia lapsiperheelle on siisteyden kannalta se, että on paikat, mihin kerätä poislähteviä tavaroita. Koska meillä on periaate, että mitään, minkä voi asianmukaisesti kierrättää, ei heitetä sekäjätteeseen, tarkoittaa se, että kodissa on oltava todella paljon tilaa varattuna eri kierrätyksiin meneville tavaroille ja uusiokäytettäville raaka-aineille. 

Keittiössä meillä on roskikset kompostille, lasille, metallille, pahville ja paperille sekä palautuspulloille, käytetyille pattereille ja vielä alakaapissa tilaa, mihin voi kerätä rikkimennyttä pienelektroniikkaa. Vaatehuoneessa on oma paikka tekstiilijätteelle ja ikea-kassit, mihin kerään lahjoitukseen menevät esineet ja vaatteet. 

Lisäksi on oma paikka kirjastonkirjoille, johon myös laitan kirjat, CD: ja DVD:t, joita haluan viedä kirjaston vaihtohyllyyn. 

Aiemmin yritin epätoivoisesti löytää rakosen, jossa siivoan kaiken kuntoon, mutta jossain vaiheessa tajusin, että me nyt elämme ainutlaatuista elämäämme, joka ei ole koskaan valmis. On ihan luonnollista, että lapsilta jää vaatteita pieniksi, huomaa, että sinänsä kivat kengät tekevät aina rakot jalkoihin, löytää joskus lahjaksi saadun CD:n, jota ei koskaan kuuntele, jos ylipäänsä enää kuuntelisi CD:tä. Nyt pistän nämä omiin kierrätyspaikkoihin, jotka ovat siististi kaapistoissa. Tyhjennän joka viikko jonkun. Esim. tällä viikolla vein vanhentuneet lääkkeet apteekkiin ongelmajätelaatikosta ja samalla matkalla kävin isossa City marketissa, jonka edessä on pienelektroniikan keräys. Sinne vein sopimuksen irti sanoneen sähkölaitteen. Asumme onneksi talossa, jossa pihalla isot kierrätysastiat, joten pahvit ja lasit voi kiikuttaa kierrätykseen aina ulos lähtiessä. 

Toinen iso oivallus on ollut, että prosessin täytyy olla hidas, koska se tapahtuu myös oman pään sisällä ja on osa itsensä tuntemaan oppimista. En todellakaan suosittele, että heivaa kaikki kirjat kerrasta pois, jos ei ole 6 kk lukenut niitä. Sen sijaan mietin aina ostamishetkellä, mihin uusi tavara tulee, missä sen paikka tulee olemaan. Heräteostoksia minulla ei käytännössä ole tullut enää vuosikausiin. JOs haluan palkita itseäni, ostan leikkokukkia kotiin. 

Minä lahjoitan hyväntekeväisyyteen kaiken myyntikelpoisen. Vien lahjoituksen muutaman kerran vuodessa. Yksi sääntö meillä on, että lahjoitetaan vain kausituotteita. En siis joulun jälkeen anna hyväntekeväisyysjärjestön riesaksi joulukoristeita, vaan vien ne vasta marraskuussa. Näin näemme, mikä on kyllästyttänyt vain hetkellisesti ja mikä näyttää yhtä tympeältä myös ensi joulun alla. 

Pienille turvallisia leluja ja siistejä lastenkirjoja olen vienyt terveysaseman odotushuoneeseen. 

Kerran vuodessa viemme kellarista kaatopaikalle maalit, isommat rikkinäiden kodinkoneet, vanhat polkupyörät jne. Yleensä keräämme sukulaisilta tavarat samalla, niin saamme sellaisen satsin, joka kannattaa viedä. 

Tekstiililumpun vien H&M:n keräykseen.  

Eteisen kaapissa on yksi tyhjä hylly, jossa on kamat, jotka jostain syystä ovat meillä, vaikkeivat tänne kuulu, lapsen kaverilta unohtuneet kamat, lainassa olleet jutut jne. Silläkin hyllyllä on aina jotain! Siitä on näppärä katsoa, olisiko jotain mukaan vietävää, kun lähtee paikkaan X.

Tämä on kuin painonhallinta. Hidas elämänmuutos tuottaa paremman jäljen kuin radikaalit "heitän kaiken roskalavalle" -järjestelyt. Olen tästä päävastuussa, mutta perhe on pikkuhiljaa sitoutettu mukaan. Lapset tuovat nykyään itse tavarat, joita eivät enää käytä, minulle. Sitten yhdessä mietimme, miten ne kierrätetään. 

Tää oli ihan todella hyvä kommentti. Että kotona olisi kaappi johon viedään tarpeettomaksi tulleet tavarat odottamaan aikaa jolloin ne lajitellaan pois. Vau. Ettei tarvitse juuri sillä hetkellä tietää mitä sille pitää tehdä, vaan sen voi ottaa urakaksi sitten lomalla. Ja taas sinä päivänä ei tarvitse seuloa kaikkia kaappeja. Omg kiitos!

Minulla on tasan ne verhot mitkä ikkunassani roikkuu. Kerran vuodessa kun pesen ikkunat (kesällä), otan alas ja pesen, kuivuvat saman päivän aikana, silitän ja laitan takasin ikkunaan.

Pussilakanoita on liikaa. Aikaisemmin ostin matalalla kynnyksellä jos oli kiva kuosi. Pari vuotta sitten tein ratksisun etten osta enää uusia, käytän ensin vanhat puhki ja pyrin siihen että taloudessa olisi kolmet lakanat, yhdet käytössä, toiset puhtaana ja kolmannet varalla.

Pyyhkeissä pyrin myös tilanteeseen että niitä olisi korkeintaan sellainen määrä, että ne pysyisi pesemään kahdella pesukoneellisella. Eli aina olisi puhdasta varalla, mutta pesukonetta ei tarvitsisi pyörittää vajaana.

Keittiön kaapeista on helppo karsia turhat pakasterasiat ja elintarvikepakkaukset (säilömiseen tarkoitetut jäätelörasiat yms). Kolhiintuneet paistinpannut metallinkeräykseen. Käyttöastioitakin sellainen määrä mitä menee tiskikoneeseen kerralla. Kun lautasia, laseja yms ei ole reilusti ylimääräisiä on tiskikone aina pakko tyhjentää ja täyttää oitis, sekin lisää järjestystä.

Mun äiti lähettää mun pääasiassa H&M:ltä ja netistä ostettuja siistejä vaatteita aina Petroskoihin, Viipuriin ym. kaupunkeihin :D Se motivoi vähän. m27

Ap, minulla on ehdotus mistä kannattaa ottaa kiinni.

Sinä annat ehdot, minkä mukaan karsin tavarat puolestasi.

Karsimisen jälkeen voit vielä katsoa hieman, ettei mene mitää arvokasta pois,

tämän jälkeen, et tule niitä enää näkemään. 

Kaikkea ei tarvise, eikä saa tehdä itse. 

On helppo karsia ensin oikeasti turhat tavarat. Liian pienet vaatteet myyntiin tai lahjoituksiin, rikkinäiset vaatteet roskiin, kaikki paperit ja vihkot, joita ei tarvitse paperinkeräykseen, ikivanha tai rikkinäinen elektroniikka elektroniikan keräykseen ja kaikki vähänkin rikkinäiset tavarat kierrätykseen. Kannattaa siivota myös jääkaappi. Biojätteeseen vanhat ruoat ja purkit metallin- ja lasinkeräykseen. Kaapeissa säilöttävät matot, koristeet, koristetyynyt ja vastaavat tekstiilit lahjoitukseen. Samoin lamput, dvd:t yms. 

Sitä en tiedä, mitä olet kaivannut takaisin hävittämisen jälkeen, mutta jos jokin on lojunut vuosiakin kaapissa, et sitä tarvitse. Ja jos oikeasti tarvitsetkin, voit aina ostaa uuden, joten älä pelkää luopua.

Monella on kaapissa sellaisia vaatteita joissa ei ole mitään vikaa, mutta niitä ei vaan tule ikinä käytettyä. Ne eivät koskaan päädy päälle. Ratkaisu: laita joku näistä vaatteista päälle töihin. Jos epäilyttää jo pukiessa, laita vaate kirppispinoon. Jos työpäivän aikana on epämukava olo, kirppispinoon. Jos vaate tuntui ja näytti hyvältä, ala käyttämään sitä äläkä säilö kaapissa. Helppoa.

Mitä se haittaa että oletkin tarvinnut tavaraa joskus myöhemmin? Jos ei ole kallis tavara, voit tarvittaessa

käydä ostamassa sellaisen sitten jos ja kun tarvitset.

Mun miehellä on kaikenmaailman nippeleitä ja johtoja kaapit täynnä "jos joskus tarvii" sittenkun tarvii niin voi maksaa sen pari euroa siitä nippelistä. Pieni raha siitä, että kaapit ei pursuile noista tavaroista.

Kaapit täynnä meilläkin tavaraa mitä ei koskaan käytetä, monta kaappia sellaisia ettei niitä ole edes avattu vuosiin, itse heittäisin roskiin, mutta mies jemmailee jos joskus tarvitsee.

MInun on ollut vaikeaa luopua vaatteista, joista olen maksanut paljon. Ja jotka eivät enää mahdu. Nytkin on pari takkia jotka uutena maksoivat kumpikin 150 markkaa ja pidin sitä kauhean isona rahana. No nyt olen huomannut että takit repeävät saumoistaan, kun ängen ne päälleni. Ostin takit 80 lopulla..tulevatkohan olkatoppaukset vielä muotiin?

madonna kirjoitti:

MInun on ollut vaikeaa luopua vaatteista, joista olen maksanut paljon. Ja jotka eivät enää mahdu. Nytkin on pari takkia jotka uutena maksoivat kumpikin 150 markkaa ja pidin sitä kauhean isona rahana. No nyt olen huomannut että takit repeävät saumoistaan, kun ängen ne päälleni. Ostin takit 80 lopulla..tulevatkohan olkatoppaukset vielä muotiin?

Mulla ainakin hoardauksen syynä on, että olen nyt päälle nelikymppisenä edelleen saman kokoinen kuin 15-vuotiaana. Sopivia housuja on kaapit täynnä eri lahjeleveyksillä, paljon laadukkaampia kuin nykypäivän ketjuryönät. Stana, kun edes lihoisi niin saisi heittää liian pienet pois.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa että oletkin tarvinnut tavaraa joskus myöhemmin? Jos ei ole kallis tavara, voit tarvittaessa

käydä ostamassa sellaisen sitten jos ja kun tarvitset.

Mun miehellä on kaikenmaailman nippeleitä ja johtoja kaapit täynnä "jos joskus tarvii" sittenkun tarvii niin voi maksaa sen pari euroa siitä nippelistä. Pieni raha siitä, että kaapit ei pursuile noista tavaroista.

Kaapit täynnä meilläkin tavaraa mitä ei koskaan käytetä, monta kaappia sellaisia ettei niitä ole edes avattu vuosiin, itse heittäisin roskiin, mutta mies jemmailee jos joskus tarvitsee.

Jos ajattelee asiaa siltä kantilta, että mitä yksi kaappi maksaa, paljonko asuinneliö maksaa (lämmitys- ym. kuluineen), niin äkkiä tulee melkoinen hinta sille 10 vuotta kaapin perällä maanneelle nippelille tai johdonpätkälle. Ja jos säilytystilat ovat kovin täynnä ja sekaisin, sen yhden tietynlaisen mutterin esiin kaivaminen saattaa olla niin työlästä, että helpommalla olisi päässyt kun olisi vain poikennut kaupassa. Näillä perusteilla olen saanut hamstraustaipumuksella varustetun miehen pikkuhiljaa vähentämään tavaraa.  Oikeasti niiden tavaroiden säilöminen alkoi tulla kalliiksi, kun varastotilat olivat yhtä pursuilevaa kaaosta, ja mies joutui ostamaan usein uusia tavaroita, koska ei löytänyt sieltä rojuläjästä mitään, vaikka tiesi omistavansa tarvitsemasa työkalun tai laitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsena silloin tällöin siivottiin lelukaapit ja laatikot siten, että kysyttiin "millä leluilla ette enää leiki" ja nämä laitettiin sitten pahvilaatikkoon ja varastoon.

Kun hyvä aika kului, niin äiti kävi vielä pahvilaatikon läpi ja vei kirpparille. Meiltä kysymättä. Ja tässä kävi niinkuin ohjeissa sanotaan: jos et puoleen vuoteen niitä kaipaa, niin et kaipaa ollenkaan. Käytännössä unohdettiin ne lelut sinne varastoon eikä tarvittu niitä enää.

Tuolla tavalla voi vähän juksata.

Myös itseään. Muutinpuoleksitoista vuodeksi ulkomaille, ja pistin kaikki kamani varastoon siksi aikaa, ensin tietysti karsin turhat että saan mahdollisimman pieneen tilaan mahtumaan. Kun tuliin kotiin, kävin kamat uudestaan läpi ja varmaan sellaiset 25-30 % lähti vielä pois ja oikein ihmettelin että minkä ihmeen takia olen tätäkin säästellyt vuosikausia. Kun tavaroita ei näe koko ajan, niihin saa etäisyyttä ja on helpompi arvioida mitä oikeasti niistä haluaa pitää. Etenkin jos pääsee välissä kokeilemaan vähemmillä tavaroilla elämistä, silloin nimittäin huomaa miten vähän sitä oikeastaan tarvitsee tai edes haluaakaan.

Enkä nyt tarkoita että kaikista tulisi tai pitäisi tulla minimalisteja, vaan sitä että luultavasti sillä maksimalistillakin on tavaraa joka ei ole hänellä niin tärkeää kuin hän luulee. Eikä siitäkään tietenkään ole pakko hankkiutua eroon jos tilaa riittää jne, mutta aika moni tuntuu kärsivän kroonisesta tilanpuutteesta ja kamoja pitäisi saada karsittua.

Tuo oli hyvin sanottu, että itsekin ihmettelee miksi on säästänyt jotain tavaraa, sehän on silkkaa roinaa!

Muuten, tässäkin asiassa on helpompi nähdä rikka naapurin silmässä.

Minun entinen naapurini aina valitti tavaran määrää, kun kaksi aikuista muutti yhteen ja perusti uusioperheen. No olikin heillä roinaa: koko koti oli täynnä pahvilaatikoita ja kasoja vuosikausien ajan, odottamassa läpikäyntiä. Valitettavasti minun silmääni tavara näytti 90%: sesti roinalta. Rumia tekokuitumattoja metrin korkuinen läjä, pieneksi käyneitä vaatteita, kulahtaneita kenkiä muovipusseissa, sarjoittain kirjakerhon kirjoja ja tietosanakirjoja pahvilaatikoissa jne. Olisi niin tehnyt mieli sanoa että heitä h***vettiin kaikki.

Mutta luultavasti omat ”aarteeni” näyttävät samalta... 🙄

Mun äidillä on tapana säästää kaikki, koska ei voi tietää jos joskus tarvii. Noh, monta kertaa on käynyt niin, että kun sitä tiettyä tavaraa tarvii, sitä ei yksinkertaisesti löydä. Monta kertaa on käynyt myös niin, että on myöhemmin löytänyt tavaran jollaisen juuri osti uuden, kun ei muistanut että sellainen on jo. Äidillä 150m2 okt aivan tupaten täynnä tavaraa varastoa ja autotallia myöden..

Yksi seikka mikä lisää tavaran ostelua on tietty köyhyys tai epäsäännölliset tulot. Jos ei voi ostaa tarvitsemaansa tavaraa rahan puutteen vuoksi tulee tavaksi ostaa varalle alennuksesta kaikkea tai hamstrata silloin kun on rahaa. Siinä pelossa ettei olekaan varaa hankkia jotakin tarvitessaan. Säännölliset tulot on siinä mielessä hyvä, että voi päivittää tavaroita silloin kun niille on tarvetta.

Äitini oli varsinainen hamsteri, hän osti alennuksella aina hirvittävät määrät tavaraa ja kaikkea pikku kivaa. Isäni taas keräili kaikenmaailman rojua. Ja meidät lapset on iskostettu siihen, ettei mitään voi heittää pois. Äitini kuoleman jälkeen tuli sitten palotarkastus ja sen myötä piti tyhjentää kämppä. No suurin osa meni varastoon. Itse olen käsitellyt lopputavaroita ja vienyt niitä säkkikaupalla kierrätyskeskukseen, kun ei jaksaisi jokaista pikkutavaraa kirpparillakaan alkaa myymään parin euron hintaan. Toisten tavaroista on helpompi luopua kuin omistaan.

Mutta itsekin olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu enää mihinkään. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes käyttövaatteita kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten liioitellut vaatteiden hankkimisen kanssa. Ja pidän kyllä kovasti vaatteista. Ja olen tilaa tehdäkseni kyllä luopunutkin tosi monesta, pienestä, epäsopivasta, kuluneesta, ei kivoista, ja heittänyt jopa kaikki suloiset säilössä olleet liian pienet vaatteet Uffille. Nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin, miten välttää äitini tulos: se ettei asunnossa ollut kuin kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Onko parempi ostaa yksi kalliimpi ja ihanampi tuote kuin monta alennuksella? Läpikäydessäni äitini tavaroita olen tullut miettineeksi tavaranhankkimisfilosofiaa. Jos pitäisi harkita vaan paremmin mitä ostaa ja mitä ei.

Minulle lahjoitettiin juuri tarpeetonta tavaraa. Tuossa ne nyt lojuu.

Mä olen suorittanut hyvin onnistuneen raivauksen nelihenkisessä perheessä, neliöitä 93. Raivaus ja remontti alkoi hormonihuuruissa, kun nuorempaa aloin odottaa. Aikaa tähän pisteeseen (arki sujuu, tavarakierto jatkuu edelleen lapsiperheessä kun ollaan) pääsyyn meni reilu neljä vuotta.

Valtava määrä huonekaluja lähti kiertoon. Oli vain ajan saatossa kerääntynyt ties mitä.

Kakkosen jälkeen lähti kiertoon kaikki vauvatavarat ja sitä mukaan on lähtenyt isompien lastenkin tavarat, kun käyttäjää ei enää ole. On lähtenyt vaunuja, pinnasänkyä, jatkettavaa sänkyä, kävelyvehkeitä, syöttötuoleja, vauvapulkkaa jne jne. Onneksi on tuttavapiirissä tullut vauvoja.

Liinavaatteita ja pyyhkeitä oli valtavat määrät. Samoin työkaluja oli paljon. Kymmenittäin meisseleitä. Lahjotettiin liinavaatteet lemmikkihoitolaan ja työkalut alkkisten päiväpajalle. Sinne meni myös painonnostotangot ja levypainot.

Sitten kiertoon lähti yli 800kpl leffoja. Ennen lapsia oli niitä aikaa keräillä ja katsella. Elämäntilanne muuttui, tuli Netflix jne. ja entisestä aarteesta tuli riippa. Nämä myytiin kirpparilla 0.50-3e kpl. Onneksi menivät vielä. Muutama vuosi, niin ei olisi enää kelvannu kellekään niin kuin VHS-nauhat.

Vaatteita lähti kirppikselle ja uff:lle jätesäkkikaupalla.

Astioita myös. Meilläkin oli kymmenittäin viinilaseja; eikä edes pidetä viinistä.

Leluja laitettu kiertoon sitä mukaan, kun on kasvettu ohi. Lapsetkin osaavat omistaan luopua. Esim. kirjastolle vietiin osa.

Iso määrä kippoja, kuppeja ja muuta sisustussälää on mennyt kirpparilla kuin kuumille kiville.

Askartelukamppeita ja kankaita on mennyt mooooonta laatikollista paikalliselle lasten iltapäiväkerholle.

Lisäksi taloyhtiön pihalle on tullut sekajätelava kerran vuodessa, joka on ollut myös tehokas keino heittää oikeasti turhaa pois.

Nyt tilanne on tosiaan hyvä; arki sujuu, tilaa on. Mutta tämä vaatii ylläpitoa ja sitä, että ostettua tulee vain tarpeeseen.

Kaksi isoa ongelmaa on edelleen; miehen kirjakokoelma. Mies niistä meinaa luopua, kun keksii mihin ne laittaa (huoh), minä kun olen sitä mieltä, että kirjaston ollessa olemassa ei ole mitään järkeä ostaa joka Remestä ja Paasilinnaa itselle.

Sitten on urheiluseuran välineet. ne isot kassilliset sähly- ja jalkkisjoukkueiden palloja, tötteröitä, maalivahdin kamppeita ja liivejä. Mies kun junnuja valmentaa ja säilöö näitä meillä. Olen kyllä koittanut ehdottaa, että jos vaikka puolivuosittain olisi kiertävä vuoro, kenen kotona niitä säilötään.

Mitään en ole aidosti takaisin kaivannut, jonka olen pois laittanut.

olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu päälle. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten arvioinut kokonsa väärin vaatteita hankkiessaan . Ja pidän kyllä kovasti vaatteista.. nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin sitä että kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Olisiko vinkkejä ostohimon hillitsemiseksi?