Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!

Vierailija kirjoitti:

madonna kirjoitti:

MInun on ollut vaikeaa luopua vaatteista, joista olen maksanut paljon. Ja jotka eivät enää mahdu. Nytkin on pari takkia jotka uutena maksoivat kumpikin 150 markkaa ja pidin sitä kauhean isona rahana. No nyt olen huomannut että takit repeävät saumoistaan, kun ängen ne päälleni. Ostin takit 80 lopulla..tulevatkohan olkatoppaukset vielä muotiin?

Mulla ainakin hoardauksen syynä on, että olen nyt päälle nelikymppisenä edelleen saman kokoinen kuin 15-vuotiaana. Sopivia housuja on kaapit täynnä eri lahjeleveyksillä, paljon laadukkaampia kuin nykypäivän ketjuryönät. Stana, kun edes lihoisi niin saisi heittää liian pienet pois.

Kuka hullu säästää ja käyttää teininä ostamiaan housuja?

Vierailija kirjoitti:

olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu päälle. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten arvioinut kokonsa väärin vaatteita hankkiessaan . Ja pidän kyllä kovasti vaatteista.. nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin sitä että kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Olisiko vinkkejä ostohimon hillitsemiseksi?

Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni.

mikä kurssiuhka?

Vältteletkö töitä..vai oliko liian pienet housut todellinen syy olla menemättä?

Ylimääräiset aarteet voi myydä huutokauppakeisarille.

Yhdessä jaksossa hoarderinainen pyysi diaprojectorista yli 100 eur..

YLLÄRIPYLLÄRI..joutui viemään aarteet takaisin kaatop....kotiinsa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa että oletkin tarvinnut tavaraa joskus myöhemmin? Jos ei ole kallis tavara, voit tarvittaessa

käydä ostamassa sellaisen sitten jos ja kun tarvitset.

Mun miehellä on kaikenmaailman nippeleitä ja johtoja kaapit täynnä "jos joskus tarvii" sittenkun tarvii niin voi maksaa sen pari euroa siitä nippelistä. Pieni raha siitä, että kaapit ei pursuile noista tavaroista.

Kaapit täynnä meilläkin tavaraa mitä ei koskaan käytetä, monta kaappia sellaisia ettei niitä ole edes avattu vuosiin, itse heittäisin roskiin, mutta mies jemmailee jos joskus tarvitsee.

Jos ajattelee asiaa siltä kantilta, että mitä yksi kaappi maksaa, paljonko asuinneliö maksaa (lämmitys- ym. kuluineen), niin äkkiä tulee melkoinen hinta sille 10 vuotta kaapin perällä maanneelle nippelille tai johdonpätkälle. Ja jos säilytystilat ovat kovin täynnä ja sekaisin, sen yhden tietynlaisen mutterin esiin kaivaminen saattaa olla niin työlästä, että helpommalla olisi päässyt kun olisi vain poikennut kaupassa. Näillä perusteilla olen saanut hamstraustaipumuksella varustetun miehen pikkuhiljaa vähentämään tavaraa.  Oikeasti niiden tavaroiden säilöminen alkoi tulla kalliiksi, kun varastotilat olivat yhtä pursuilevaa kaaosta, ja mies joutui ostamaan usein uusia tavaroita, koska ei löytänyt sieltä rojuläjästä mitään, vaikka tiesi omistavansa tarvitsemasa työkalun tai laitteen.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että kama määrä ei saa olla sellainen ettei omistamiaan esineitä tarpeen tullen löytäisi.

Mutta sen verran viilaan pilkkua, että ihan yhtä lailla sitä neliömetriä on lämmitettävä ja maksettava asuntolainaa, olipa siinä kamaa tai ei. Eli sikäli ihan yhtä kallista on pitää "avaraa" asuntoa kuin rytäläjää. Parasta on, kun tila ja kama ovat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen suorittanut hyvin onnistuneen raivauksen nelihenkisessä perheessä, neliöitä 93. Raivaus ja remontti alkoi hormonihuuruissa, kun nuorempaa aloin odottaa. Aikaa tähän pisteeseen (arki sujuu, tavarakierto jatkuu edelleen lapsiperheessä kun ollaan) pääsyyn meni reilu neljä vuotta.

Valtava määrä huonekaluja lähti kiertoon. Oli vain ajan saatossa kerääntynyt ties mitä.

Kakkosen jälkeen lähti kiertoon kaikki vauvatavarat ja sitä mukaan on lähtenyt isompien lastenkin tavarat, kun käyttäjää ei enää ole. On lähtenyt vaunuja, pinnasänkyä, jatkettavaa sänkyä, kävelyvehkeitä, syöttötuoleja, vauvapulkkaa jne jne. Onneksi on tuttavapiirissä tullut vauvoja.

Liinavaatteita ja pyyhkeitä oli valtavat määrät. Samoin työkaluja oli paljon. Kymmenittäin meisseleitä. Lahjotettiin liinavaatteet lemmikkihoitolaan ja työkalut alkkisten päiväpajalle. Sinne meni myös painonnostotangot ja levypainot.

Sitten kiertoon lähti yli 800kpl leffoja. Ennen lapsia oli niitä aikaa keräillä ja katsella. Elämäntilanne muuttui, tuli Netflix jne. ja entisestä aarteesta tuli riippa. Nämä myytiin kirpparilla 0.50-3e kpl. Onneksi menivät vielä. Muutama vuosi, niin ei olisi enää kelvannu kellekään niin kuin VHS-nauhat.

Vaatteita lähti kirppikselle ja uff:lle jätesäkkikaupalla.

Astioita myös. Meilläkin oli kymmenittäin viinilaseja; eikä edes pidetä viinistä.

Leluja laitettu kiertoon sitä mukaan, kun on kasvettu ohi. Lapsetkin osaavat omistaan luopua. Esim. kirjastolle vietiin osa.

Iso määrä kippoja, kuppeja ja muuta sisustussälää on mennyt kirpparilla kuin kuumille kiville.

Askartelukamppeita ja kankaita on mennyt mooooonta laatikollista paikalliselle lasten iltapäiväkerholle.

Lisäksi taloyhtiön pihalle on tullut sekajätelava kerran vuodessa, joka on ollut myös tehokas keino heittää oikeasti turhaa pois.

Nyt tilanne on tosiaan hyvä; arki sujuu, tilaa on. Mutta tämä vaatii ylläpitoa ja sitä, että ostettua tulee vain tarpeeseen.

Kaksi isoa ongelmaa on edelleen; miehen kirjakokoelma. Mies niistä meinaa luopua, kun keksii mihin ne laittaa (huoh), minä kun olen sitä mieltä, että kirjaston ollessa olemassa ei ole mitään järkeä ostaa joka Remestä ja Paasilinnaa itselle.

Sitten on urheiluseuran välineet. ne isot kassilliset sähly- ja jalkkisjoukkueiden palloja, tötteröitä, maalivahdin kamppeita ja liivejä. Mies kun junnuja valmentaa ja säilöö näitä meillä. Olen kyllä koittanut ehdottaa, että jos vaikka puolivuosittain olisi kiertävä vuoro, kenen kotona niitä säilötään.

Mitään en ole aidosti takaisin kaivannut, jonka olen pois laittanut.

Minulla on kolme lasta ja alle 90 neliötä. Taistelu romua vastaan on jatkuvaa. Tunnistan itsessäni nuo raskaus- ja pikkuvauva-ajan hormonipuuskat. Ne ovat toki erittäin hyviä, koska niiden ansiosta saa aikaan paljon. Mutta niihin liittyy myös lievää kohtuuttomuutta, ja siksi olisin vähän varovainen puhumaan nimenomaan miehen kamoista "isoina ongelmina".

Yleensä tilaongelma kärjistyy vauvakamojen myötä, ja moni ongelma ratkeaa itsestään kun vauva kasvaa ja rattaista eteisessä tms. pääsee eroon. Siksi tässäkään asiassa ei pitäisi tehdä radikaaleja päätöksiä (kuten miehen kirjojen pihalle heittoa) tunnehuuruissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa että oletkin tarvinnut tavaraa joskus myöhemmin? Jos ei ole kallis tavara, voit tarvittaessa

käydä ostamassa sellaisen sitten jos ja kun tarvitset.

Mun miehellä on kaikenmaailman nippeleitä ja johtoja kaapit täynnä "jos joskus tarvii" sittenkun tarvii niin voi maksaa sen pari euroa siitä nippelistä. Pieni raha siitä, että kaapit ei pursuile noista tavaroista.

Kaapit täynnä meilläkin tavaraa mitä ei koskaan käytetä, monta kaappia sellaisia ettei niitä ole edes avattu vuosiin, itse heittäisin roskiin, mutta mies jemmailee jos joskus tarvitsee.

Jos ajattelee asiaa siltä kantilta, että mitä yksi kaappi maksaa, paljonko asuinneliö maksaa (lämmitys- ym. kuluineen), niin äkkiä tulee melkoinen hinta sille 10 vuotta kaapin perällä maanneelle nippelille tai johdonpätkälle. Ja jos säilytystilat ovat kovin täynnä ja sekaisin, sen yhden tietynlaisen mutterin esiin kaivaminen saattaa olla niin työlästä, että helpommalla olisi päässyt kun olisi vain poikennut kaupassa. Näillä perusteilla olen saanut hamstraustaipumuksella varustetun miehen pikkuhiljaa vähentämään tavaraa.  Oikeasti niiden tavaroiden säilöminen alkoi tulla kalliiksi, kun varastotilat olivat yhtä pursuilevaa kaaosta, ja mies joutui ostamaan usein uusia tavaroita, koska ei löytänyt sieltä rojuläjästä mitään, vaikka tiesi omistavansa tarvitsemasa työkalun tai laitteen.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että kama määrä ei saa olla sellainen ettei omistamiaan esineitä tarpeen tullen löytäisi.

Mutta sen verran viilaan pilkkua, että ihan yhtä lailla sitä neliömetriä on lämmitettävä ja maksettava asuntolainaa, olipa siinä kamaa tai ei. Eli sikäli ihan yhtä kallista on pitää "avaraa" asuntoa kuin rytäläjää. Parasta on, kun tila ja kama ovat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Totta kai, ja olen kanssasi ihan samaa mieltä :) Ajattelinkin, että jos tavaramäärä haittaa elämää, mutta siitä ei raaski luopua, koska kokee sen tuhlaamisena, voisi niistä tavaroista olla helpompi luopua kun laskee hintalapun rojujen täyttämälle neliömetrille. Haluaako oikeasti uhrata niin arvokkaan tilan tavaralle, jonka rahallinen arvo on vähäinen? Jos ei olisi paljon tavaraa, voisi asua pienemmässä asunnossa ja ihan oikeasti säästää, tai ehkä tilalle voisi olla jotakin sellaista käyttöä josta saisi enemmän iloa irti. Me saimme raivattua niin paljon tilaa, että talossa on nykyään omat sopet molempien harrastusta varten, eikä projektien kanssa tarvitse vallata ruokapöytää kuten ennen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa että oletkin tarvinnut tavaraa joskus myöhemmin? Jos ei ole kallis tavara, voit tarvittaessa

käydä ostamassa sellaisen sitten jos ja kun tarvitset.

Mun miehellä on kaikenmaailman nippeleitä ja johtoja kaapit täynnä "jos joskus tarvii" sittenkun tarvii niin voi maksaa sen pari euroa siitä nippelistä. Pieni raha siitä, että kaapit ei pursuile noista tavaroista.

Kaapit täynnä meilläkin tavaraa mitä ei koskaan käytetä, monta kaappia sellaisia ettei niitä ole edes avattu vuosiin, itse heittäisin roskiin, mutta mies jemmailee jos joskus tarvitsee.

Jos ajattelee asiaa siltä kantilta, että mitä yksi kaappi maksaa, paljonko asuinneliö maksaa (lämmitys- ym. kuluineen), niin äkkiä tulee melkoinen hinta sille 10 vuotta kaapin perällä maanneelle nippelille tai johdonpätkälle. Ja jos säilytystilat ovat kovin täynnä ja sekaisin, sen yhden tietynlaisen mutterin esiin kaivaminen saattaa olla niin työlästä, että helpommalla olisi päässyt kun olisi vain poikennut kaupassa. Näillä perusteilla olen saanut hamstraustaipumuksella varustetun miehen pikkuhiljaa vähentämään tavaraa.  Oikeasti niiden tavaroiden säilöminen alkoi tulla kalliiksi, kun varastotilat olivat yhtä pursuilevaa kaaosta, ja mies joutui ostamaan usein uusia tavaroita, koska ei löytänyt sieltä rojuläjästä mitään, vaikka tiesi omistavansa tarvitsemasa työkalun tai laitteen.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että kama määrä ei saa olla sellainen ettei omistamiaan esineitä tarpeen tullen löytäisi.

Mutta sen verran viilaan pilkkua, että ihan yhtä lailla sitä neliömetriä on lämmitettävä ja maksettava asuntolainaa, olipa siinä kamaa tai ei. Eli sikäli ihan yhtä kallista on pitää "avaraa" asuntoa kuin rytäläjää. Parasta on, kun tila ja kama ovat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Totta kai, ja olen kanssasi ihan samaa mieltä :) Ajattelinkin, että jos tavaramäärä haittaa elämää, mutta siitä ei raaski luopua, koska kokee sen tuhlaamisena, voisi niistä tavaroista olla helpompi luopua kun laskee hintalapun rojujen täyttämälle neliömetrille. Haluaako oikeasti uhrata niin arvokkaan tilan tavaralle, jonka rahallinen arvo on vähäinen? Jos ei olisi paljon tavaraa, voisi asua pienemmässä asunnossa ja ihan oikeasti säästää, tai ehkä tilalle voisi olla jotakin sellaista käyttöä josta saisi enemmän iloa irti. Me saimme raivattua niin paljon tilaa, että talossa on nykyään omat sopet molempien harrastusta varten, eikä projektien kanssa tarvitse vallata ruokapöytää kuten ennen. 

Hoarderi asuu yleensä kunnan asunnossa...tai perimässään maaseudulla sijaitsevassa murjussa.

KOSKA KÄMPPÄ ON ILMAINEN...ei hoarder uhraa tilalle ajatustakaan..tavaraa saa eurolla ja roskia ei tarvii viedä ulos..naapurit puuttuu vasta kun kissankusen haju on sietämätön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se haittaa että oletkin tarvinnut tavaraa joskus myöhemmin? Jos ei ole kallis tavara, voit tarvittaessa

käydä ostamassa sellaisen sitten jos ja kun tarvitset.

Mun miehellä on kaikenmaailman nippeleitä ja johtoja kaapit täynnä "jos joskus tarvii" sittenkun tarvii niin voi maksaa sen pari euroa siitä nippelistä. Pieni raha siitä, että kaapit ei pursuile noista tavaroista.

Kaapit täynnä meilläkin tavaraa mitä ei koskaan käytetä, monta kaappia sellaisia ettei niitä ole edes avattu vuosiin, itse heittäisin roskiin, mutta mies jemmailee jos joskus tarvitsee.

Jos ajattelee asiaa siltä kantilta, että mitä yksi kaappi maksaa, paljonko asuinneliö maksaa (lämmitys- ym. kuluineen), niin äkkiä tulee melkoinen hinta sille 10 vuotta kaapin perällä maanneelle nippelille tai johdonpätkälle. Ja jos säilytystilat ovat kovin täynnä ja sekaisin, sen yhden tietynlaisen mutterin esiin kaivaminen saattaa olla niin työlästä, että helpommalla olisi päässyt kun olisi vain poikennut kaupassa. Näillä perusteilla olen saanut hamstraustaipumuksella varustetun miehen pikkuhiljaa vähentämään tavaraa.  Oikeasti niiden tavaroiden säilöminen alkoi tulla kalliiksi, kun varastotilat olivat yhtä pursuilevaa kaaosta, ja mies joutui ostamaan usein uusia tavaroita, koska ei löytänyt sieltä rojuläjästä mitään, vaikka tiesi omistavansa tarvitsemasa työkalun tai laitteen.

Olen ihan samaa mieltä siitä, että kama määrä ei saa olla sellainen ettei omistamiaan esineitä tarpeen tullen löytäisi.

Mutta sen verran viilaan pilkkua, että ihan yhtä lailla sitä neliömetriä on lämmitettävä ja maksettava asuntolainaa, olipa siinä kamaa tai ei. Eli sikäli ihan yhtä kallista on pitää "avaraa" asuntoa kuin rytäläjää. Parasta on, kun tila ja kama ovat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Totta kai, ja olen kanssasi ihan samaa mieltä :) Ajattelinkin, että jos tavaramäärä haittaa elämää, mutta siitä ei raaski luopua, koska kokee sen tuhlaamisena, voisi niistä tavaroista olla helpompi luopua kun laskee hintalapun rojujen täyttämälle neliömetrille. Haluaako oikeasti uhrata niin arvokkaan tilan tavaralle, jonka rahallinen arvo on vähäinen? Jos ei olisi paljon tavaraa, voisi asua pienemmässä asunnossa ja ihan oikeasti säästää, tai ehkä tilalle voisi olla jotakin sellaista käyttöä josta saisi enemmän iloa irti. Me saimme raivattua niin paljon tilaa, että talossa on nykyään omat sopet molempien harrastusta varten, eikä projektien kanssa tarvitse vallata ruokapöytää kuten ennen. 

Hoarderi asuu yleensä kunnan asunnossa...tai perimässään maaseudulla sijaitsevassa murjussa.

KOSKA KÄMPPÄ ON ILMAINEN...ei hoarder uhraa tilalle ajatustakaan..tavaraa saa eurolla ja roskia ei tarvii viedä ulos..naapurit puuttuu vasta kun kissankusen haju on sietämätön

Mä olen kotona sanonut, että jos himohamstraajat ohjelmaa tehtäisiin Suomessa, me jouduttais siihen. Me asutaan Etelä-Pohjanmaalla ja täälä on joissain asiois kaikki "suurta". Meillä on iso talo, valtavat varastot (3 isoa huonetta) plus yksi mattovarasto ja autotalli. Ja jokainen täynnä tavaraa. Autot seisoo pihalla. Lisäksi komeroita ja kaappeja joka huoneessa. Eli noin. Lisäksi meille tuodaan tavaraa säilöön, kun pienissä asunnoissa oleville ei mahdu. Täytyy sanoa, että tavara joskus ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Monella on kaapissa sellaisia vaatteita joissa ei ole mitään vikaa, mutta niitä ei vaan tule ikinä käytettyä. Ne eivät koskaan päädy päälle. Ratkaisu: laita joku näistä vaatteista päälle töihin. Jos epäilyttää jo pukiessa, laita vaate kirppispinoon. Jos työpäivän aikana on epämukava olo, kirppispinoon. Jos vaate tuntui ja näytti hyvältä, ala käyttämään sitä äläkä säilö kaapissa. Helppoa.

Ja sitten on niitä "fantasiavaatteita". Tämä ei välttämättä tarkoita liian pieniä vaatteita, vaan sellaisia joille ei oikeasti ole käyttöä tai jotka näyttävät päälläsi hölmöltä. Esim.

- höyhenpuuhka

- kirjava/räikeä/vauvapastelli/muuten väärä väri

- vaate on ihana muttei sovi mihinkään muuhun. Et mene pelkissä pikkuhousuissa minnekään, koska et ole Lady Gaga

- pitkälle ja hoikalle sopiva ihana vaate. Sinä olet lyhyt tyllerö

- ihanat ja sopivat juhlamekot, paljettimekot, koristellut jakut joita et käytä koska et käy juhlissa

- kymmenet erilaiset laukut kun käytät kahta

- kengät jotka ovat niin ihanat, mutta joita et käytä koska et jaksa kävellä

Vierailija kirjoitti:

madonna kirjoitti:

MInun on ollut vaikeaa luopua vaatteista, joista olen maksanut paljon. Ja jotka eivät enää mahdu. Nytkin on pari takkia jotka uutena maksoivat kumpikin 150 markkaa ja pidin sitä kauhean isona rahana. No nyt olen huomannut että takit repeävät saumoistaan, kun ängen ne päälleni. Ostin takit 80 lopulla..tulevatkohan olkatoppaukset vielä muotiin?

Mulla ainakin hoardauksen syynä on, että olen nyt päälle nelikymppisenä edelleen saman kokoinen kuin 15-vuotiaana. Sopivia housuja on kaapit täynnä eri lahjeleveyksillä, paljon laadukkaampia kuin nykypäivän ketjuryönät. Stana, kun edes lihoisi niin saisi heittää liian pienet pois.

Olen 50 vuotta ja minulla on yhdet housut, joita käytin 15-vuotiaana. En todellakaan käytä niitä. Ne ovat muisto. Minun on kyllä vaikea kuvitella, millainen tyyli sinulla on. Ne "klassisetkin" housut ovat nykyään aivan eri näköisiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle lahjoitettiin juuri tarpeetonta tavaraa. Tuossa ne nyt lojuu.

Miksi otit vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi tuttava, joka "konmarittaa" vuodesta toiseen. Koko ajan on siivoamassa jotakin nurkkaa. Hän pitää kirppispöytää koko ajan. Asuntonsa on aivan täynnä tavaraa, järkyttävät määrät, siellä on siis polut mitä pitkin kuljetaan. Mutta ongelma on ostaminen. Ei ole päivää, ettei tuo ihminen ostaisi jotakin. Netistä tilaa valtavia määriä, kaupassa käy päivittäin, kirppiksiltä ostaa tavaraa. Sitä siis tulee enemmän kuin lähtee. Ja sitten ihmettelee miksi konmaritus ei näy missään.

Hyvä, että laitoit konmarituksen lainausmerkkeihin sillä siitähän tuossa ei ole kyse lainkaan. Konmaritus tehdään kerran.

Akka yritti pystyviikata 20 vuotta sitten luettuaan Kommarin. Haistatin vtut ja sanoin, että kyllä mun kalsarit pysyvät päällekkäinkin kaapissa.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Akka yritti pystyviikata 20 vuotta sitten luettuaan Kommarin. Haistatin vtut ja sanoin, että kyllä mun kalsarit pysyvät päällekkäinkin kaapissa.

Sinkkumies

Lisäksi olen huomannut, että paras tapa säilyttää paidat ovat henkarit, eikä mikään teennäinen viikkailu. Lisäksi ne pinot kaatuilee ja kuka sitä jaksaa kolmea viikkoa kauempaa.

Henkareissa ne kuivuvat ja on helppo nostaa kaappiin.

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akka yritti pystyviikata 20 vuotta sitten luettuaan Kommarin. Haistatin vtut ja sanoin, että kyllä mun kalsarit pysyvät päällekkäinkin kaapissa.

Sinkkumies

Lisäksi olen huomannut, että paras tapa säilyttää paidat ovat henkarit, eikä mikään teennäinen viikkailu. Lisäksi ne pinot kaatuilee ja kuka sitä jaksaa kolmea viikkoa kauempaa.

Henkareissa ne kuivuvat ja on helppo nostaa kaappiin.

Sinkkumies

Kukaan ei ole kieltämässä sinulta henkareita. Minä konmaritin vaatteeni ja mm. legginsit, housut ja alusvaatteet ovat viikattuina ja vievät vähän tilaa sekä löydän ne helposti, mutta paidat, mekot ja jakut ovat henkareissa. Voit pitää vaikka kalsarisi henkareissa, ei se Konmari ole mikään uskonto jossa synnistä rankaistaan ruoskimisella..

Vierailija kirjoitti:

olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu päälle. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten arvioinut kokonsa väärin vaatteita hankkiessaan . Ja pidän kyllä kovasti vaatteista.. nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin sitä että kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Olisiko vinkkejä ostohimon hillitsemiseksi?

Tuota... mitäs jos vaan aloitat ostolakon? Vaikka vuodeksi. Et osta yhtään mitään, no paitsi tietenkin ruokaa, lääkkeitä ym. Mutta ei tuota tavaraa jota on ennestäänkin liikaa.

En voi olla päivittelemättä "kymmeniä hajuvesiä". Yhtähän vaan voit käyttää kerrallaan, eikö vaan? Minulla on aina ollut hyllyllä yksi (1) hajuvesipullo. Sitä suihkautan joka aamu vartalolle hyvin kevyesti. Kun se loppuu, ostan uuden pullon, joko samaa tuoksua tai sitten uutta. Uuden tuoksun valintaan on kiva paneutua! Tuoksuttelen ja testailen hajuvesiä tavarataloissa ja tax free -myymälöissä, kun näen että ainokainen pulloni vetelee viimeisiään ja kohta, muutaman kuukauden sisällä, on aika valita jatkanko samalla tuoksulla vai vaihdanko uuteen.

Joskus kokeilin kahta tuoksua siten että toinen olisi juhlatuoksu. Tästä seurasi että juhlatuoksupullo ei koskaan loppunut ja lojui hyllyn tukkona kylppärissä. Heitin sen lopulta pois ja sen jälkeen olen taas pärjännyt yhdellä.

Mutta että kymmeniä hajuvesiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

madonna kirjoitti:

MInun on ollut vaikeaa luopua vaatteista, joista olen maksanut paljon. Ja jotka eivät enää mahdu. Nytkin on pari takkia jotka uutena maksoivat kumpikin 150 markkaa ja pidin sitä kauhean isona rahana. No nyt olen huomannut että takit repeävät saumoistaan, kun ängen ne päälleni. Ostin takit 80 lopulla..tulevatkohan olkatoppaukset vielä muotiin?

Mulla ainakin hoardauksen syynä on, että olen nyt päälle nelikymppisenä edelleen saman kokoinen kuin 15-vuotiaana. Sopivia housuja on kaapit täynnä eri lahjeleveyksillä, paljon laadukkaampia kuin nykypäivän ketjuryönät. Stana, kun edes lihoisi niin saisi heittää liian pienet pois.

Olen 50 vuotta ja minulla on yhdet housut, joita käytin 15-vuotiaana. En todellakaan käytä niitä. Ne ovat muisto. Minun on kyllä vaikea kuvitella, millainen tyyli sinulla on. Ne "klassisetkin" housut ovat nykyään aivan eri näköisiä.

En tiedä mitä pöksyjä sinä aikanaan käytit, mutta mallin 501 levikset oli suorastaan univormu nykyisillä 40-50-vuotiailla. Ysärillä sitten tulivat 70-luvun jättilahkeet uudestaan. Ja sen jälkeen 80-luvun pillit.

Sataprosenttista denimiä olevat housut kyllä kestävät ainakin pari muodin kiertoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu päälle. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten arvioinut kokonsa väärin vaatteita hankkiessaan . Ja pidän kyllä kovasti vaatteista.. nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin sitä että kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Olisiko vinkkejä ostohimon hillitsemiseksi?

Tuota... mitäs jos vaan aloitat ostolakon? Vaikka vuodeksi. Et osta yhtään mitään, no paitsi tietenkin ruokaa, lääkkeitä ym. Mutta ei tuota tavaraa jota on ennestäänkin liikaa.

En voi olla päivittelemättä "kymmeniä hajuvesiä". Yhtähän vaan voit käyttää kerrallaan, eikö vaan? Minulla on aina ollut hyllyllä yksi (1) hajuvesipullo. Sitä suihkautan joka aamu vartalolle hyvin kevyesti. Kun se loppuu, ostan uuden pullon, joko samaa tuoksua tai sitten uutta. Uuden tuoksun valintaan on kiva paneutua! Tuoksuttelen ja testailen hajuvesiä tavarataloissa ja tax free -myymälöissä, kun näen että ainokainen pulloni vetelee viimeisiään ja kohta, muutaman kuukauden sisällä, on aika valita jatkanko samalla tuoksulla vai vaihdanko uuteen.

Joskus kokeilin kahta tuoksua siten että toinen olisi juhlatuoksu. Tästä seurasi että juhlatuoksupullo ei koskaan loppunut ja lojui hyllyn tukkona kylppärissä. Heitin sen lopulta pois ja sen jälkeen olen taas pärjännyt yhdellä.

Mutta että kymmeniä hajuvesiä...

En itse käytä hajuvesiä. Mutta en tiedä kumpi kummastuttaa minua enemmän, ihminen jolla on niitä kymmeniä, vai ihminen joka heittää kahdesta huolella valitsemastaan hajuvedestä toisen pois sillä perusteella että se tukkii kylppärin hyllyn.

Tavaran kohtuullistaminen on hyvä asia, mutta kohtuus siinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olen tosiaan aikamoinen hamsteri ja mm. vaatteita on kertynyt satoja kappaleita. Nyt olen ajatellut pitää pian totaalisen ostoboikotin vaatteille, etten osta enää mitään vuosiin. Koska vähän on pakko, koska ne eivät mahdu päälle. Niitäkin tullut ostetuksi alennuksista. Muistan vielä kun joskus 2005 tuli työkkärin kurssiuhka ja totesin, ettei minulla ollut edes päälle mahtuvia housuja kurssille mennäkseni. Ehkä sitä on sitten arvioinut kokonsa väärin vaatteita hankkiessaan . Ja pidän kyllä kovasti vaatteista.. nyt on tuloja enemmän ja suurinpiirtein eniten kuluttanut vaatteisiin.

Muita suosikkikohteita ovat kosmetiikka, hajuvedet (joita kymmeniä) ja sisustustarvikkeet. Ja koruja tietysti on niin paljon, etteivät mahdu mihinkään. Niidenkin suhteen olen päättänyt, etten enää osta mitään.

Paljon mietin sitä että kapeat käytävät ja tavaraa kerroksissa joka puolella. Mutta koen itseni ihan hillittömäksi tavaran suhteen.

Olisiko vinkkejä ostohimon hillitsemiseksi?

Tuota... mitäs jos vaan aloitat ostolakon? Vaikka vuodeksi. Et osta yhtään mitään, no paitsi tietenkin ruokaa, lääkkeitä ym. Mutta ei tuota tavaraa jota on ennestäänkin liikaa.

En voi olla päivittelemättä "kymmeniä hajuvesiä". Yhtähän vaan voit käyttää kerrallaan, eikö vaan? Minulla on aina ollut hyllyllä yksi (1) hajuvesipullo. Sitä suihkautan joka aamu vartalolle hyvin kevyesti. Kun se loppuu, ostan uuden pullon, joko samaa tuoksua tai sitten uutta. Uuden tuoksun valintaan on kiva paneutua! Tuoksuttelen ja testailen hajuvesiä tavarataloissa ja tax free -myymälöissä, kun näen että ainokainen pulloni vetelee viimeisiään ja kohta, muutaman kuukauden sisällä, on aika valita jatkanko samalla tuoksulla vai vaihdanko uuteen.

Joskus kokeilin kahta tuoksua siten että toinen olisi juhlatuoksu. Tästä seurasi että juhlatuoksupullo ei koskaan loppunut ja lojui hyllyn tukkona kylppärissä. Heitin sen lopulta pois ja sen jälkeen olen taas pärjännyt yhdellä.

Mutta että kymmeniä hajuvesiä...

Olen minimalisti ja parfyymifriikki ja ymmärrän hyvin. Käytän useita tuoksuja, viikolle eri vaihtoehtoja, mielialan, päivän, vuodenajan, asun jne mukaan. Tilaan netistä tuoksunäytteitä ja metsästän vanhoja tuoksuja tai niche-tuoksuja. En osaa kuvitella käyttäväni vain yhtä saati nappaavani tax-freesta jotain kerran kokeilemaani.

Mutta tuoksufriikkikin voi putsata varastojaan. Yleensä meillä on siellä muutamia melkein-hyviä, joita ei tule käytettyä, tai saman tuoksun eri versiota joka ei olekaan niin hyvä (kaikissa on toisistaan poikkeava tuoksu vaikka olisi sama tuote kun ottaa hiustuoksun, parfyymin, saippuan tms) tai niitä nuoruuden "muistotuoksuja". Niistä kannattaa säilyttää ne joista saa yhä iloa, esim. vanha tuoksupullo ihan pullon tai tuoksun tuoman muiston takia, mutta ei niitä jotka yhdistää exään, päänsärkyyn (Poison!) tai joita ei tule käytettyä.

Vierailija kirjoitti:

Sama ongelma. Muutimme viisi vuotta sitten ja heitimme silloin todella paljon tavaraa pois, mutta nyt ollaan lähes samanlaisessa tilanteessa. Outoa on se, että vien lähes viikoittain kassillisen tai pari kierrätyskeskukseen, välillä suursiivon yhteydessä enemmänkin, mutta tavaramäärä ei silti tunnu pienenevän.

Meillä tällä hetkellä on suurin ongelma kahden lapsen lelut. Niitä on molempien huoneet pullollaan ja ullakko ja kaikki komerotkin uhkaavan täynnä, mutta mitään ei lasten mielestä saa heittää pois - ei, vaikka eivät olisi oikeasti ikinä leikkineet jollakin muovihevostallilla. Mun mielestä liika lelumäärä taas aiheuttaa sen, että leikkiminen menee pelkäksi tavaroiden levittelyksi, eikä mihinkään oikein keskitytä, koska tavaraa on niin helkkaristi. Tähän kun jonkun viisasten kiven keksisi.

Minimalistivanhemmat tekee niin, että mitään uutta ei saa, jos ei jostain suostu samalla luopumaan.