Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!
Meillä on iso perhe ja asumme pienessä talossa, joten tavaroiden karsiminen olisi ehdottoman tärkeää. Olen lukenut KonMaria ja tutustunut minimalismiin, mutta omaa kotia en vaan saa millään järjestykseen. En ilmeisesti vaan osaa lajitella tavaroita oikein, enkä tiedä mistä luopua ja mitä tarvitsen oikeasti. Olen kova hamstraamaan, joten sekin vielä vaikeuttaa hommaa. Talomme on kyllä muuten siisti, mutta kaikki kaapit ja komerot ovat aivan tupaten täynnä.
Viime kesänä tein kovan urakan ja hävitin tavaraa ihan valtavat määrät, mutta lopputulos oli surkea. Edelleenkään meillä ei ole tilaa missään, arki ei helpottunut lainkaan, ja kaiken lisäksi olen kaivannut (en siis mitenkään henkisesti, vaan olisin tarvinnut käytöttöön) monia tavaroita, joita annoin pois.
Auttakaa! Miten ihmeessä te lajittelette tavaranne, ja miten tiedätte mitä voi laittaa pois ja mitä tulette vielä tarvitsemaan???
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Tuota, millaista tavaraa teillä oikein on säilössä lapsille ja lapsenlapsille? Kun ajattelen millaista kamaa itse sain vanhemmilta, niin suoraan sanottuna ei se sellaista ollut mitä olisi kannattanut vuosikausia hillota. Ei sillä, voihan teillä olla jotain oikeastikin olla ihan eri meininki, mutta ei kannata liikoja innostua varaamaan jotain omia vanhoja kamoja lapsien nurkkiin, kun todennäköisesti heillä tulee olemaan ihan oma makunsa ja eivät niitä edes halua.
Häh? Noin nuorille? Ei ole tolkkua. Meillä se vanhin on 18 v. poika ja haaveilee muutosta, jonka vuoksi olen laittanut hänelle syrjään mattoja, aika neutraalit verhot, pyyhkeitä ym. sellaista, mitä on tullut mummoloiden kuolinpesistä kuten astioita. Ja olen myös kysynyt, käyttäisitkö tätä? Tässäkin pitää käyttää järkeä.
Hävitä ne tavarat! Miksi hillota tosiaan vuosikausia, jos et voi vielä tietää milloin lapsi muuttaa kotoa ja olemattomille lapsenlapsille nyt ei kannata säilöä mitään, ei ole mitään järkeä siinä. Kannattaa säilöä vasta sitten, kun lapsi alkaa olla siinä iässä, että se muutto voisi olla lähellä.
Ja jos löydät pussin jotain tavaraa, jonka olemassaoloa et edes muistanut, se on turhaa tavaraa...
Jänskää, miten tällä palstalla lapsille tai lapsenlapsille säästettävät tavarat ovat aina jotain pyyhkeitä, verhoja ja mattoja...
Oikeassa maailmassa vaikkapa minulla sen sijaan on mm. vaarin sotilaspassi ja hänen rahakokoelmansa Venäjän vallan ajalta. "Hilloan" mahdollisille lapsenlapsilleni myös esim. äitini kultaisia ja hopeisia korvakoruja, sillä itselläni ei ole reikiä, ja omat lapseni ovat kaikki poikia, joten en oleta heidän tuon tyylin korviksia käyttävän.
Oletko must...anteeksi romaani?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa perustaa mistään marituksista. Myönnän suoraan itselleni, että tarvitsen paljon tavaroita ja se, mitä oikeasti tarvitsisin, on lisää säilytystilaa. Harrastan esimerkiksi useita urheilulajeja, ja minulla on varusteita niihin kaikkiin. Käytän niitä kaikkia. Lisäksi olen muutenkin ulkoilmaihminen, ja ulkoilu on mukavampaa, kun on aina säähän sopivat varusteet. Siispä niitäkin tarvitaan. Yksillä kumisaappailla ei pärjää, koska puutarhatöissä käytetyillä ei voi lähteä ihmisten ilmoille. Niitä ei vain saa riittävän puhtaiksi.
Luen paljon, joten talossa on paljon kirjoja ja lehtiä. Hömppäkirjat vien kierrätykseen, tasokkaat pidän - ja oikeasti myös saatan lukea uudestaan esim. 5 vuoden päästä. Olen säästänyt nuoruusvuosina saatuja kirjeita ja kortteja, koska ainoastaan niiden avulla voi oikeasti muistaa, mitä nuoruudessa tapahtui. Ihan mieletöntä!
Kristallilasit katan pöytään vain juhlatilanteissa, joita on äärimmäisen harvoin, mutta just silloin mulle on ensiarvoisen tärkeää, että mulla on ne kristallilasit. Tai se hieno pöytäliina, tai jouluverhot, mummon vanha kakkulapio ja äidiltä saatu jalallinen lasitarjotin (vie sikana tilaa kaapissa).
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina, mutta kun ostin trimmattavan koiran, siitä tuli loistava laukku trimmausvälineille. Oon niin onnellinen, että olin säästänyt sen - vastaava olis maksanut maltaita.
Lasten kasvettua olen toki myynyt / antanut pois pieneksi jääneet vaatteet, urheiluvälineet, lelut jne, joten kaikkea en sentään hilloa. Ja jos jokin huonekalu jää tarpeettomaksi, myyn sen tai vien kierrätyskeskukseen. Muuten en stressaa "turhasta" tavarasta - ennemmin tai myöhemmin ne otetaan kuitenkin käyttöön :-)
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina,
Ei tainnu jäädä rahaa matkusteluun, Kun obeesenä hoarderina ois menny 2 lipun hinta
Mitä ihmettä? Oon kestävyysurheilija, en ole obeesi :-D. Mikä on sun ongelma?
Mitäh..valehteleeko tv..kaikki Hoarderit on läskejä!
Mut taidatkin olla köyhä...tuhlaat kaikki rahasi matkalaukkuihin..jolloin rahaa lentämiseen ei jää:)
Mulla ainakin hoardauksen syynä on, että olen nyt päälle nelikymppisenä edelleen saman kokoinen kuin 15-vuotiaana. Sopivia housuja on kaapit täynnä eri lahjeleveyksillä, paljon laadukkaampia kuin nykypäivän ketjuryönät. Stana, kun edes lihoisi niin saisi heittää liian pienet pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Tuota, millaista tavaraa teillä oikein on säilössä lapsille ja lapsenlapsille? Kun ajattelen millaista kamaa itse sain vanhemmilta, niin suoraan sanottuna ei se sellaista ollut mitä olisi kannattanut vuosikausia hillota. Ei sillä, voihan teillä olla jotain oikeastikin olla ihan eri meininki, mutta ei kannata liikoja innostua varaamaan jotain omia vanhoja kamoja lapsien nurkkiin, kun todennäköisesti heillä tulee olemaan ihan oma makunsa ja eivät niitä edes halua.
Häh? Noin nuorille? Ei ole tolkkua. Meillä se vanhin on 18 v. poika ja haaveilee muutosta, jonka vuoksi olen laittanut hänelle syrjään mattoja, aika neutraalit verhot, pyyhkeitä ym. sellaista, mitä on tullut mummoloiden kuolinpesistä kuten astioita. Ja olen myös kysynyt, käyttäisitkö tätä? Tässäkin pitää käyttää järkeä.
Hävitä ne tavarat! Miksi hillota tosiaan vuosikausia, jos et voi vielä tietää milloin lapsi muuttaa kotoa ja olemattomille lapsenlapsille nyt ei kannata säilöä mitään, ei ole mitään järkeä siinä. Kannattaa säilöä vasta sitten, kun lapsi alkaa olla siinä iässä, että se muutto voisi olla lähellä.
Ja jos löydät pussin jotain tavaraa, jonka olemassaoloa et edes muistanut, se on turhaa tavaraa...
Jänskää, miten tällä palstalla lapsille tai lapsenlapsille säästettävät tavarat ovat aina jotain pyyhkeitä, verhoja ja mattoja...
Oikeassa maailmassa vaikkapa minulla sen sijaan on mm. vaarin sotilaspassi ja hänen rahakokoelmansa Venäjän vallan ajalta. "Hilloan" mahdollisille lapsenlapsilleni myös esim. äitini kultaisia ja hopeisia korvakoruja, sillä itselläni ei ole reikiä, ja omat lapseni ovat kaikki poikia, joten en oleta heidän tuon tyylin korviksia käyttävän.
Oletko must...anteeksi romaani?
En ole romaani, novelli enkä romani. En edes runo, vaikka oikeinkirjoituksen osaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Muutimme viisi vuotta sitten ja heitimme silloin todella paljon tavaraa pois, mutta nyt ollaan lähes samanlaisessa tilanteessa. Outoa on se, että vien lähes viikoittain kassillisen tai pari kierrätyskeskukseen, välillä suursiivon yhteydessä enemmänkin, mutta tavaramäärä ei silti tunnu pienenevän.
Meillä tällä hetkellä on suurin ongelma kahden lapsen lelut. Niitä on molempien huoneet pullollaan ja ullakko ja kaikki komerotkin uhkaavan täynnä, mutta mitään ei lasten mielestä saa heittää pois - ei, vaikka eivät olisi oikeasti ikinä leikkineet jollakin muovihevostallilla. Mun mielestä liika lelumäärä taas aiheuttaa sen, että leikkiminen menee pelkäksi tavaroiden levittelyksi, eikä mihinkään oikein keskitytä, koska tavaraa on niin helkkaristi. Tähän kun jonkun viisasten kiven keksisi.
Auttaisikohan sellainen sääntö että uusia leluja ei tule ennen kuin vanhoja karsitaan pois? Lapset sitten päättäkööt mistä mielummin luopuvat.
Jo on rikkailla ongelmat. Uusia leluja pitää ostaa, vaikka vanhoja on liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma. Muutimme viisi vuotta sitten ja heitimme silloin todella paljon tavaraa pois, mutta nyt ollaan lähes samanlaisessa tilanteessa. Outoa on se, että vien lähes viikoittain kassillisen tai pari kierrätyskeskukseen, välillä suursiivon yhteydessä enemmänkin, mutta tavaramäärä ei silti tunnu pienenevän.
Meillä tällä hetkellä on suurin ongelma kahden lapsen lelut. Niitä on molempien huoneet pullollaan ja ullakko ja kaikki komerotkin uhkaavan täynnä, mutta mitään ei lasten mielestä saa heittää pois - ei, vaikka eivät olisi oikeasti ikinä leikkineet jollakin muovihevostallilla. Mun mielestä liika lelumäärä taas aiheuttaa sen, että leikkiminen menee pelkäksi tavaroiden levittelyksi, eikä mihinkään oikein keskitytä, koska tavaraa on niin helkkaristi. Tähän kun jonkun viisasten kiven keksisi.
Auttaisikohan sellainen sääntö että uusia leluja ei tule ennen kuin vanhoja karsitaan pois? Lapset sitten päättäkööt mistä mielummin luopuvat.
Jo on rikkailla ongelmat. Uusia leluja pitää ostaa, vaikka vanhoja on liikaa?
Lapset kasvavat ja kiinnostuksenkohteet muuttuvat. Jos on liikaa pikkulasten leluja, vaikka Duploja niin ei ne paljon lämmitä siinä vaiheessa kun haluaa siirtyä pikku-Legoihin vaikka niitä Duploja olisi kuinka paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tavaramäärän pisti kuriin yhteenmuutto keskustakaksioon, jossa ei ole juuri säilytystilaa eikä mitään kellarikomeroita tai yhteisiä varastotiloja. Haluttiin muuttaa kivalle alueelle lähelle keskustaa, joten vuokrattiin se vähän kalliimpi ja pienempi asunto ja luovuttiin kaikesta turhasta. Kun jokaista tavaraa joutuu katselemaan kaikki päivät ja siirtelemään siivotessa, on helpompi luopua turhasta.
Vierailija kirjoitti:
Älkää säästäkö nuorille mitään kuolinpesien tavaraa, ei ne halua sitä. Ikeasta saa halvalla sitten kun tarvii. Ei mikään ole ärsyttävämpää kuin sukulaiset tuo jotain 'perintökalleuksia', joita ei halua käyttää, jotka ei mahdu mihinkään ja joita ei 'voi ' roskiinkaan laittaa.
Mun äidin ainoa tapa hävittää tavaraa tuntuu olevan se että tunkee ne minulle. En halua! Sitten hän loukkaantuu, kun olen niin kiittämätön =(
No en kyllä ihan noin mutkia oikoisi. Itse olin onnellinen kun sain mummon vanhan senkin kotiini tämän kuoltua ja olin silloin opiskelija. Kannattaa kysyä, mutta myös hyväksyä jos vastaus on ei, eikä alkaa pakolla tuputtamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Tuota, millaista tavaraa teillä oikein on säilössä lapsille ja lapsenlapsille? Kun ajattelen millaista kamaa itse sain vanhemmilta, niin suoraan sanottuna ei se sellaista ollut mitä olisi kannattanut vuosikausia hillota. Ei sillä, voihan teillä olla jotain oikeastikin olla ihan eri meininki, mutta ei kannata liikoja innostua varaamaan jotain omia vanhoja kamoja lapsien nurkkiin, kun todennäköisesti heillä tulee olemaan ihan oma makunsa ja eivät niitä edes halua.
Häh? Noin nuorille? Ei ole tolkkua. Meillä se vanhin on 18 v. poika ja haaveilee muutosta, jonka vuoksi olen laittanut hänelle syrjään mattoja, aika neutraalit verhot, pyyhkeitä ym. sellaista, mitä on tullut mummoloiden kuolinpesistä kuten astioita. Ja olen myös kysynyt, käyttäisitkö tätä? Tässäkin pitää käyttää järkeä.
Hävitä ne tavarat! Miksi hillota tosiaan vuosikausia, jos et voi vielä tietää milloin lapsi muuttaa kotoa ja olemattomille lapsenlapsille nyt ei kannata säilöä mitään, ei ole mitään järkeä siinä. Kannattaa säilöä vasta sitten, kun lapsi alkaa olla siinä iässä, että se muutto voisi olla lähellä.
Ja jos löydät pussin jotain tavaraa, jonka olemassaoloa et edes muistanut, se on turhaa tavaraa...
Jänskää, miten tällä palstalla lapsille tai lapsenlapsille säästettävät tavarat ovat aina jotain pyyhkeitä, verhoja ja mattoja...
Oikeassa maailmassa vaikkapa minulla sen sijaan on mm. vaarin sotilaspassi ja hänen rahakokoelmansa Venäjän vallan ajalta. "Hilloan" mahdollisille lapsenlapsilleni myös esim. äitini kultaisia ja hopeisia korvakoruja, sillä itselläni ei ole reikiä, ja omat lapseni ovat kaikki poikia, joten en oleta heidän tuon tyylin korviksia käyttävän.
No itse lähdin maailmalle siten, että sain vanhemmilta ja sukulaisilta läjän käyttötavaraa, mistä olin kiitollinen. Kun ei mitään ollut omasta takaa opiskelijalla. Vanhemmat ostivat yksiöön sohvan ja keittiönpöydän ja sänkyni sain viedä mennessäni. Ukki toi matkatelevision. Sotilaspassista ei ole paljon iloa, jos pitäisi päänsä jonnekin kallistaa ja joltain lautaselta syödä.
(Juu kyllä mulla ne ukkien sotilaspassitkin löytyy, ja paljon vanhoja valokuvia, kun sukututkimusta harrastan...mutta en anna lapsille, ennenkuin heillä on aivot ymmärtää niiden arvo. Sillä välin digitoin.)
Luulisin että käyttötavarasta on enemmän iloa, kun haluaa lähteä kotoa. Mutta ei niitäkään kannata haalia ihan määrättömiä määriä. Mummojen kuolinpesistä on otettu lautasia, laseja, lusikoita ym. sellaista, loput on myyty kirpparilla. Saa rompetta ehkä halvalla Ikeasta, mutta jotkut jutut ei vanhene ja jos tietää, että aitoa käyttöä on oikeasti kohta, niin silloin kannattaa varastoida, kun tietää varaston tyhjentyvän. Ja miksi tukea luonnonvarojen tuhlausta, jos tavara on ehjää ja käyttökelpoista? Vältän shoppailua.
Järkeä voi käyttää tavaramäärien kanssa. Hamsteri ei kannata olla tyyliin "ostin 3 vessaharjaa, kun halvalla sain." Ei pidä valehdella itselleen, että tarvitsen tätä kaikkea rojua...
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Laittakaa nuo lapsille tulevat tavarat pois ja antakaa tulevaisuudessa vastaava summa rahana. Olen lapsi, joka sai poismuuttaessaan kaikenlaisia tarvittavia isovanhempia myöten, mutta näinä ikean aikoina sille ihan kaikelle ei olisi ollut niin paljoa tarvetta ja tyylini oli aivan erilainen kuin ne tavarat joita sain. Sitä paitsi olisin sen roinamäärän sijasta ollut iloinen, jos olisin saanut kaiken uutena tai edes rahana.
Aloita lasten leluista. Osaat taatusti erotella lelut, jotka eivät vastaa lasten ikätasoa enää aikoihin. Anna heidän säilyttää rakkaimmat lelunsa ja kapineensa, mutta jotkin voi hyvin laittaa kirpparille.
Mummeille, kummeille ja kaimoille voi sanoa aivan suoraan, että toivot jatkossa muistamiset kukkina tai kahvipaketteina, mutta ei enää koriste-esineinä tai minään tavarana. Se on vain tehtävä selväksi, koska muuten hukutte tavaraan. Jatkossa laitat pokerina kirppikselle, jollei puhe mene perille.
Järjestyksen tekeminen alkaa aina räjäytyksestä, joka vastaa kauheaa kaaosta. On pakko kiskoa melkein kaikki kaapit alas ja yksinkertaisesti etsittävä ne kaikki tarvikkeet, jos haluaa jonkinlaisen järjestyksen. Mitään tunteilematta pitää yksinkertaisesti kerralla nähdä se iso vaiva ja heittää todella paljon asioita pois. Tarvitsetko oikeasti kuusi samanlaista kynttilää nyt heti, tuleeko niitä poltettua? Voiko joitain tavaroita vain heittää pois? Entä ne useammat pussilliset samaa sarjaa, voisiko niiden paikka kuitenkin olla jossain muualla ellei jopa laittaa kirpparille tai kierrätykseen?
Itse heitin paljon sellaisia jauhoja ja korppuja pois joista tiesin etten ikinä tule käyttämään tai syömään. Heitin sellaisia joulukoristeita pois, jotka olivat mauttomimpia. Tyhjensin vaatekaappini ja laitoin veks armotta vaatteita, joista en pitänyt ja jotka tuntuivat epämukavilta. Näin se vain menee. Jälkeenpäinm harmittelin joistain luopumista, mutta ei auttanut - ja nyt en enää edes muista, mitä olen hövittänyt. Tämä on samalla ollut valaiseva matka itseeni. Olen käsitellyt paljon vanhoja tunteita ja kokemuksia käsitellessäni tavaroitani ja nykyisin voin paljon paremmin kuin vaikka kymmenen vuotta sitten kun kuljetin jokaisessa muutossa uskollisesti mukanani noita kaikkia tavaroita. Nyt on taas tilaa hengittää ja luovuus kukkii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse korostan nimenomaan turhan ostamisen lopettamisen tärkeyttä, se on ensisijaista. Jos esineistä luopuminen tuntuu pahalta, älä tee sitä väkisin, tai ainakaan ota mitään hirveän kunnianhimoisia tavoitteita. Luopua voi vähän kerrallaan. Kuuntele itseäsi. Jos joku konmarittaja käskee sinua heittämään vanhat teiniaikojen kirjeet pois, tai vaikkapa lukioaikaiset Suosikki-lehtesi roskiin, niin mieti, haluatko oikeasti tehdä sitä. Jos nautit noiden molempien lukemisesta, ja ne ovat sinulle nostalginen aikamatka nuoruuteen, niin älä luovu niistä, vaikka ne olisivat jonkun muun silmissä krääsää. Sinä itse tiedät, mikä sinulle on merkityksellistä. Luovu turhista tavaroista, joihin sinulla ei liity tunnetta. Esim. huonommat pakasterasiat, kuluneet Ikea-astiat, 2007-vuotta henkivä tekonahkalaukku... Mikä ikinä onkaan sinun mielestäsi turhaa.
Sinuna miettisin myös sitä, onko minimalismi ja tavaran vähyys sinulle oikeasti itseisarvo. Ihmiset ovat erilaisia, etkä ole sen takia huonompi ihminen, jos muistoja herättävät tavarat tuovat sinulle hyvää oloa ja turvaa, vaikka kaikki asunnossasi ei olisi supertehokasta ja pelkistettyä. Keskittymällä olennaiseen ja panostamalla hyviin säilytysratkaisuihin voit varmasti saavuttaa itsellesi sopivan kompromissin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kysymyksiä! Itsekin olen taipuvainen säilyttämään ja hamstraamaan tavaraa mutta hiljalleen olen muuttunut vähän paremmaksi tässäkin. Alla lista omista neuvoista.
- Jos on varaa niin tilaa paikalle Järjestelijä, näiden käynti maksaa ehkä pari sataa kerralta, mutta vaikka olikin raskasta, sain luovuttua tämän ulkopuolisen henkilön avulla todella isosta määrästä turhaa tavaraa kun jouduin perustelemaan tarpeeni säilyttää erilaisia laatikollisia tavaroita. Itse sain lahjaksi tämän käynnin ja kyllä auttoi!
- Mitä pienempi arvo jollain tavaralla on, sitä suuremmalla syyllä siitä voi luopua ellei se ole kovin tarpeellinen. Esimerkkinä vaikka pulkka, jota itse en enää aikuisena käyttänyt kuin ehkä joka kolmas talvi. Myin nämä eteenpäin ja ostan tarvittaessa uuden mikäli tulee tarvetta päästä pulkkamäkeen
- Vanhoja "unelmavaatteita" ei kannata säilyttää kuin erikoistapauksessa. Vaikka jotkut farkut olisivatkin olleet tosi hyvän näköiset päälläsi kun vielä mahtuivat 10kg sitten, ei niitä kannata säilyttää vuosikausia. Mikäli todella laihtuisit samaan kuntoon joskus, voit kyllä palkita itsesi uusilla housuilla: ne vanhat tuskin ovat enää edes muodikkaita.
- Tee lista pakollisista asioista ja yritä luopua kaikesta muusta. Esimerkkinä kahviastiastot: kukaan ei juo kahvia vanhanaikaisesta kupista - kaikki käyttävät mukia. Kannattaako kaapissa säilöä 10v kuluttua lapsen ylioppilasjuhlia varten kahviastiastoa? Turhia astioita on yleensä kaikille kerääntynyt valtavasti.
- Nykyään digiaikakautena voi paljon tavaraa säilöä digitaalisessa muodossa. Eli luovu kaikista vhs:kaseteista, dvd-elokuvista, käyttöohjeista kun olet muuttanut nämä digitaaliseen muotoon. Nykyään jopa kirjat saa ladattua tabletille.Miksi vaatteen pitäisi olla muodikas? Jos kymmenen vuotta vanhat lempifarkut vihdoinkin ovat sopivat, niin kyllä siinä on muodikkuus ihan toisarvoista, jos kyse on lempivaatteesta.
Itse olen säästänyt paljon perittyä tavaraa. Tälläkin hetkellä päälläni on äitini itse neuloma villapaita, jota ei ole kukaan käyttänyt yli 25 vuoteen paitsi nyt. Kuukauden olen käyttänyt tätä kasari-ihanuutta joka arkipäivä. Paita on lämmin ja muilla vaatevalinnoilla olen saanut paidan näyttämään vieläpä niin hyvältä, että esimiehenikin sitä ihasteli.
Muodikkuus on vain korvaava sana kertakäyttökulttuurille ja turhalle kuluttamiselle, josta ne nykyihmisten roinakasat syntyvät.
Oletko töissä kierrätyskeskuksessa?
Kiitos kysymystä. En ole kierrätyskeskuksessa töissä. Se olisi tällaiselle hamsteriluonteelle paha paikka. "Pelastaisin" omaan kotiini vanhoja huonekaluja, joista niiiiin kovasti pidän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää säästäkö nuorille mitään kuolinpesien tavaraa, ei ne halua sitä. Ikeasta saa halvalla sitten kun tarvii. Ei mikään ole ärsyttävämpää kuin sukulaiset tuo jotain 'perintökalleuksia', joita ei halua käyttää, jotka ei mahdu mihinkään ja joita ei 'voi ' roskiinkaan laittaa.
Mun äidin ainoa tapa hävittää tavaraa tuntuu olevan se että tunkee ne minulle. En halua! Sitten hän loukkaantuu, kun olen niin kiittämätön =(No en kyllä ihan noin mutkia oikoisi. Itse olin onnellinen kun sain mummon vanhan senkin kotiini tämän kuoltua ja olin silloin opiskelija. Kannattaa kysyä, mutta myös hyväksyä jos vastaus on ei, eikä alkaa pakolla tuputtamaan.
Joku antiikkisenkki on ihan eri asia kuin kipat, kupit ja pyyheliinat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää säästäkö nuorille mitään kuolinpesien tavaraa, ei ne halua sitä. Ikeasta saa halvalla sitten kun tarvii. Ei mikään ole ärsyttävämpää kuin sukulaiset tuo jotain 'perintökalleuksia', joita ei halua käyttää, jotka ei mahdu mihinkään ja joita ei 'voi ' roskiinkaan laittaa.
Mun äidin ainoa tapa hävittää tavaraa tuntuu olevan se että tunkee ne minulle. En halua! Sitten hän loukkaantuu, kun olen niin kiittämätön =(No en kyllä ihan noin mutkia oikoisi. Itse olin onnellinen kun sain mummon vanhan senkin kotiini tämän kuoltua ja olin silloin opiskelija. Kannattaa kysyä, mutta myös hyväksyä jos vastaus on ei, eikä alkaa pakolla tuputtamaan.
Joku antiikkisenkki on ihan eri asia kuin kipat, kupit ja pyyheliinat
En ole se kenelle vastasit. Mua kyllä lämmitti myös paremman tavaran lisäksi pyyhkeet, keittiötavarat, matot etc, kun muutin pois kotoa. Ei tarvinnut itse ostaa ja pala lapsuutta seurasi mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
Aloita noista liinavaatteista: Ota sivuun kaksi tai kolme settiä ja loput pois. Jos teillä on vain yksi sänky, niin et millään järjellä tarvitse koko kaapillista liinavaatteita. Vierailijoidenkin varalta tuo kolme settiä on riittävä. Ei keräänny likaisia lakanoita pyykkikoriin pitkäksi aikaa, kun ei ole loputonta varastoa puhtaita.
Älä osta "varastoon" asioita, vaan vasta sitten kun tarvitset.
Jos et käytä perintöhuonekaluja tai muuta "tunnearvokasta", vaan syy niiden säilyttämiselle on yksinkertaisesti kiintymyksen ja velvollisuuden sekoitusta, niin suosittelen vaan luopumaan niistä. Ne aiheuttavat sinulle enemmän ahdistusta loppupeleissä, eli vievät tilaa ja samalla henkistä tilaasi. Jos oikeasti pitäisit niistä tavaroista, ne olisivat asunnossasi käytössä sinua ilahduttamassa eikä varaston perällä pölyttymässä. Muistot sinulle jää, vaikka tavarat lähtisivätkin. Muista se! Ota vaikka valokuva muistoksi esineestä, johon liittyy tunnelatausta.
Hyvä vinkki on myös toi itsetunnon ja minäkuvan tarkastelu. Vaatteita, urheiluvälineitä, kirjoja, cd-levyjä jne säilytetään monesti siksi, että niitä aiotaan joskus käyttää tai niitä HALUTTAISIIN käyttää SITTEN KUN..., eli tavaroiden avulla pidät yllä mielikuvituselämää joko itsesi tai muiden silmissä. Jos et oikeasti esimerkiksi lue kirjoja, vaan kirjahylly on täynnä vaan siksi että haluat vaikuttaa sivistyneeltä, niin on aika luopua kirjoista ja vapauttaa tilaa elämään jollekin, mistä oikeasti nautit.
Vierailija kirjoitti:
Sikisi kun sinä RAKASTAT tavaraa. Ja siksi, kun olet uhrannut niihin ison läjän rahaa, et voi luopua niisä tuntematta tappion tuskaa. Yhden laista ahneutta siis.
En ymmärrä tätä ajatustapaa ollenkaan. Jos ihminen rakastaa lumilautailua, kitaransoittoa, kokkaamista ja ompelua, miten ihmeessä tämä ihmine muuttuu ahneeksi tavaran rakastajaksi, kun tarvitsee noita tehdäkseen oikeasti ne välineet? Aloittajakin sanoi, että ihan oikeasti olisi tarvinnut niitä pois heittämiään tavaroita. Ei ole kyse siitä, että on vain kiva omistaa roinaa, vaan että niitä oikeasti käytetään.
Jos joku asia on ollut vuosikausia laatikoissa ja ylipäätään unohduksissa ja poissa mielestä, sen voi heittää pois. Miten niin? -Koska jos se olisi oikeasti tärkeä ja tarpeellinen, olisit noiden vuosien saatossa etsinyt sitä epätoivoisesti kodistasi kääntäen ympäri joka kaapin ja läjän.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku asia on ollut vuosikausia laatikoissa ja ylipäätään unohduksissa ja poissa mielestä, sen voi heittää pois. Miten niin? -Koska jos se olisi oikeasti tärkeä ja tarpeellinen, olisit noiden vuosien saatossa etsinyt sitä epätoivoisesti kodistasi kääntäen ympäri joka kaapin ja läjän.
Mulla on pieni laatikollinen muistoja, joita en heitä pois vaikka 10 vuoteen en ole niitä katsonut. Siellä on mm. Päiväkirja, ystäväni-kirja, kirjeitä kirjeenvaihokavereilta ja Kekkoselta=)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku asia on ollut vuosikausia laatikoissa ja ylipäätään unohduksissa ja poissa mielestä, sen voi heittää pois. Miten niin? -Koska jos se olisi oikeasti tärkeä ja tarpeellinen, olisit noiden vuosien saatossa etsinyt sitä epätoivoisesti kodistasi kääntäen ympäri joka kaapin ja läjän.
Mulla on pieni laatikollinen muistoja, joita en heitä pois vaikka 10 vuoteen en ole niitä katsonut. Siellä on mm. Päiväkirja, ystäväni-kirja, kirjeitä kirjeenvaihokavereilta ja Kekkoselta=)
Niin, eli on aiva yhdentekevää säilyttää niitä. Ne ovat muistoissasi ja mielessäsi, ja se riittää. Sen todistaa se, ettet koe tarvetta koskea niihin fyysisesti edes kymmeneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku asia on ollut vuosikausia laatikoissa ja ylipäätään unohduksissa ja poissa mielestä, sen voi heittää pois. Miten niin? -Koska jos se olisi oikeasti tärkeä ja tarpeellinen, olisit noiden vuosien saatossa etsinyt sitä epätoivoisesti kodistasi kääntäen ympäri joka kaapin ja läjän.
Mulla on pieni laatikollinen muistoja, joita en heitä pois vaikka 10 vuoteen en ole niitä katsonut. Siellä on mm. Päiväkirja, ystäväni-kirja, kirjeitä kirjeenvaihokavereilta ja Kekkoselta=)
Tällä tarkoitin myös ns. geneerisempää tavaraa. Esimerkiksi jotain asiapapereita säästellään laatikoittain, vaikka niitä ei selvästi osata edes kaivata vuosikymmeniin.
Alue: Aihe vapaa
Oletko töissä kierrätyskeskuksessa?