Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!
Meillä on iso perhe ja asumme pienessä talossa, joten tavaroiden karsiminen olisi ehdottoman tärkeää. Olen lukenut KonMaria ja tutustunut minimalismiin, mutta omaa kotia en vaan saa millään järjestykseen. En ilmeisesti vaan osaa lajitella tavaroita oikein, enkä tiedä mistä luopua ja mitä tarvitsen oikeasti. Olen kova hamstraamaan, joten sekin vielä vaikeuttaa hommaa. Talomme on kyllä muuten siisti, mutta kaikki kaapit ja komerot ovat aivan tupaten täynnä.
Viime kesänä tein kovan urakan ja hävitin tavaraa ihan valtavat määrät, mutta lopputulos oli surkea. Edelleenkään meillä ei ole tilaa missään, arki ei helpottunut lainkaan, ja kaiken lisäksi olen kaivannut (en siis mitenkään henkisesti, vaan olisin tarvinnut käytöttöön) monia tavaroita, joita annoin pois.
Auttakaa! Miten ihmeessä te lajittelette tavaranne, ja miten tiedätte mitä voi laittaa pois ja mitä tulette vielä tarvitsemaan???
Kommentit (260)
Jos olet aiemmin karsinut vaan ilmiselvimmät jutut, kuten hajonneet astiat, liian pienet lastenvaatteet jne niin muista olla kärsivällinen. Et ehkä saa ekalla kerralla karsittua niin paljon että eron huomaisi selkeästi, mutta se on okei, kaikkien pitää aloittaa jostain :) Kun tavaroita käy useamman kerran läpi, oppii pikkuhiljaa näkemään mitkä asiat oikeastaan ovatkaan itselle ne tarpeelliset ja mistä voi sittenkin luopua vaikka aluksi ei siltä tuntunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä shoppaile. Mä harkitsen tarkkaan ostoksiani ja kaaaaauuun.
Mulla on periaate. Karsiessa käsi sydämelle ja aivot käyttöön. Jos et ole tarvinnut tavaraa vuoteen, et tule tarvitsemaan sitä. Poikkeuksena työkalut ja urheiluvälineet.
Tällä hetkellä olen tosin säilönyt varastoon mattoja ym. jotka eivät toimi uudessa kodissa. Poikani on 18 v ja haaveilee muutosta. En raski siis hävittää sellaista, mistä oikeasti voi olla apua. 3 vuotta sitten muutossa kolmiosta isoon rivariviisiöön karsittiin reilusti rompetta. Varasto peräti tyhjäksi.
Mulla on ongelmana äiti, joka kantaa mulle tavaraa kiellosta huolimatta ja anoppi myös..vien takaovesta kirpparille. Ei auta sanomiset, kokeiltu on monta kertaa.
Jos karsiminen ei auta, ehkä asunto onkin liian pieni? Meillä ei muutossa tullut tyhjiä komeroita, vaan tungos helpotti. 60 neliötä lisää tilaa ja 2 vaatehuonetta...urheilukamoja on paljon ja kaikki käytössä.
Mutta rohkeutta luopua!
Sama täälläkin. Oikein hävettää myöntää, mutta parissakin huoneessa on nurkassa sellaisia muovipussi-röykkiöitä, jotka eivät mahdu mihinkään. Tavaraa on ihan järkyttävästi, vaikken koskaan edes osta mitään!! Tulee ihan toivoton olo..
Itse olen myös hamstraaja.
Koetan kuitenkin pyrkiä siihen, että yhtä ostamaani tavaraa kohden kodistamme lähtisi kaksi tavaraa ulos.
Se on yllättävän vaikeaa. En pysty siihen kovinkaan usein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
"Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista." Siinä se ongelma onkin, oman pään sisällä, itsellä on ollu sama, lisäksi muutenkin turvaton lapsuus, isällä alkoholiongelma ja vanhemmat riiteli yms ja lopulta erosi. Hamstrasin pitkään kaikkea perintönä saatua ja työelämän aloitettua innostuin ostelemaan kaikkea kivaa, itsekin köyhistä oloista. Jossain vaiheessa tämä vaan selkeni mulle ja alkoi karsiminen. Vielä olisi jonkin verran turhaa tavaraa/vaatteita, mutta oikealla tiellä ollaan. Se olo on vaan niin helpottunut kun pääsee turhasta krääsästä eroon. Joskus kun katsoin jotain himohamstraajat ohjelmaa niin siinä puhuttiin tuosta samasta aiheesta, eli turvattomuuden tunteesta.
Jonkun mainitsema itsensä tunteminen on myös tärkeä pointti.
Napakymppi! Tiedän itse tilanteeni erittäin hyvin, ja se on juuri kuten kirjoitat. Samanlainen lapsuus täälläkin yms.
Mulla on ollut käynnissä elämänmuutos n. 10 vuotta. Olen laihduttanut valtavan määrän kiloja ja nyt teen eron entiseen elämääni kulkien kohti uutta. Paljon olen päässyt eteenpäin, ja hävittänyt ikäviä muistoja ja tavaraa. Vielä on kuitenkin tehtävä töitä. Olen tosin tyyppinä sellainen, että esim. valkoinen ja täysin järjestyksessä oleva koti ahdistaisi niin, etten siellä voisi olla.
Viihdyn runsaudessa (sellainen taiteellinen boheemisuus on mun juttu) mutta ihanaa ois jos tavara pysyisi järjestyksessä ja määrät kurissa. On niin paljon kaikkea ihanaa tarttunut vuosien saatossa mukaan, ja niistä kun on ylipääsemättömän vaikeaa luopua.
Se oli kyllä aika pitkä prosessi sisäistää mistä kaikki johtuu, mulla oli paljon muitakin ongelmia, muttei niistä sen enempää, yksi mikä liittyy tähän tavaroiden haalimiseen oli se että tilit oli tyhjänä ennen palkkapäivää ja luottokorttivelkaa pahimmillaan se pari tonnia. Nyt ei ole sitäkään stressiä kun ei tule enää lähdettyä ostoksille ellen oikeasti tarvitse jotain, pukeutumistyyli on vakiintunut ja ostan laadukkaita ajattomia vaatteita joita käytän monta vuotta.
Mulla tuo suuri muutos alkoi ehkä kuitenkin siitä että tutustuin minimalismiin kun aloin olla huolissani hupenevista luonnonvaroista ja siirryin ekologisempaan elämäntapaan. Silloin tajusin lääkitseväni itseäni mm. shoppaillulla ja tavaran haalimisella.
Itsekin tykkään sisustaa ja laittaa kämppää eikä sisustustyylini ole mitenkään pelkistetty, mutta eniten ahdisti että kaapit oli täynnä tavaraa/vaatteita. Oli helpottavaa huomata etten tarvitse hirveää määrää kaikkea ollakseni onnellinen ja tunteakseen itseäni kokonaiseksi ja tarpeeksi hyväksi ihmiseksi. Tämä koskee aivan kaikkea elämässäni, laatu ratkaisee nykyään, ei määrä.
T.12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
"Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista." Siinä se ongelma onkin, oman pään sisällä, itsellä on ollu sama, lisäksi muutenkin turvaton lapsuus, isällä alkoholiongelma ja vanhemmat riiteli yms ja lopulta erosi. Hamstrasin pitkään kaikkea perintönä saatua ja työelämän aloitettua innostuin ostelemaan kaikkea kivaa, itsekin köyhistä oloista. Jossain vaiheessa tämä vaan selkeni mulle ja alkoi karsiminen. Vielä olisi jonkin verran turhaa tavaraa/vaatteita, mutta oikealla tiellä ollaan. Se olo on vaan niin helpottunut kun pääsee turhasta krääsästä eroon. Joskus kun katsoin jotain himohamstraajat ohjelmaa niin siinä puhuttiin tuosta samasta aiheesta, eli turvattomuuden tunteesta.
Jonkun mainitsema itsensä tunteminen on myös tärkeä pointti.
Napakymppi! Tiedän itse tilanteeni erittäin hyvin, ja se on juuri kuten kirjoitat. Samanlainen lapsuus täälläkin yms.
Mulla on ollut käynnissä elämänmuutos n. 10 vuotta. Olen laihduttanut valtavan määrän kiloja ja nyt teen eron entiseen elämääni kulkien kohti uutta. Paljon olen päässyt eteenpäin, ja hävittänyt ikäviä muistoja ja tavaraa. Vielä on kuitenkin tehtävä töitä. Olen tosin tyyppinä sellainen, että esim. valkoinen ja täysin järjestyksessä oleva koti ahdistaisi niin, etten siellä voisi olla.
Viihdyn runsaudessa (sellainen taiteellinen boheemisuus on mun juttu) mutta ihanaa ois jos tavara pysyisi järjestyksessä ja määrät kurissa. On niin paljon kaikkea ihanaa tarttunut vuosien saatossa mukaan, ja niistä kun on ylipääsemättömän vaikeaa luopua.
Se oli kyllä aika pitkä prosessi sisäistää mistä kaikki johtuu, mulla oli paljon muitakin ongelmia, muttei niistä sen enempää, yksi mikä liittyy tähän tavaroiden haalimiseen oli se että tilit oli tyhjänä ennen palkkapäivää ja luottokorttivelkaa pahimmillaan se pari tonnia. Nyt ei ole sitäkään stressiä kun ei tule enää lähdettyä ostoksille ellen oikeasti tarvitse jotain, pukeutumistyyli on vakiintunut ja ostan laadukkaita ajattomia vaatteita joita käytän monta vuotta.
Mulla tuo suuri muutos alkoi ehkä kuitenkin siitä että tutustuin minimalismiin kun aloin olla huolissani hupenevista luonnonvaroista ja siirryin ekologisempaan elämäntapaan. Silloin tajusin lääkitseväni itseäni mm. shoppaillulla ja tavaran haalimisella.
Itsekin tykkään sisustaa ja laittaa kämppää eikä sisustustyylini ole mitenkään pelkistetty, mutta eniten ahdisti että kaapit oli täynnä tavaraa/vaatteita. Oli helpottavaa huomata etten tarvitse hirveää määrää kaikkea ollakseni onnellinen ja tunteakseen itseäni kokonaiseksi ja tarpeeksi hyväksi ihmiseksi. Tämä koskee aivan kaikkea elämässäni, laatu ratkaisee nykyään, ei määrä.T.12
Allekirjoitan. Juuri tulevaisuus ja sen ekologisuus on se pointti. Mä kyllä kierrätän kaiken ja tuunailen vanhaa, sekä katson tarkkaan, etten mitään muoviroinaa haali tms. Jopa autoilua olen reilusti vähentänyt. Ruokaa ei mene roskiin oikeastaan lainkaan. Näistä on tullut erittäin tärkeitä asioita.
Onneksi ei ole mikään vimma enää sen kummemmin kerätä tai haalia turhaa, vaan ongelma on juuri tuo luopuminen. Nooh, tyttäreni ottaa toivottavasti retrojäämistöni ihan ilolla vastaan. Meillä on aika samanlainen maku.
Eikä tilanne ole mitenkään katastrofaalinen. Meillä imuroidaan ja mopataan viikoittain jne. :D Kauheita nuo tv-hamstraajat; kymmeniä kissoja ja isot omakotitalot kattoon saakka roinaa ja p*skaa täynnä.
Olen sama jolle vastasit. Kiitos.
Ja onnittelut 26, sulla on aika hieno kehityskaari! Huomaa, että olet todella pohtinut ja käynyt sisäisen keskustelun mielessäsi. Samalla matkalla tässä mennään :) t:27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos karsiminen ei onnistu, niin ajattele toisinpäin.
Montako paitaa tarvitset? Montako mukia tarvitset? Minulle riittää yksi. Miksi ihmeessä tarvitsisin yli yhden mukin kun yhdestäkin voi juoda. Aina.
Montako haarukkaa tarvitset? Monetko kengät tarvitset? Kesäksi kahdet? Minulla on vain yhdet talvikengät. Mitä minä monilla talvikengillä. Kun ne on loppu, niin heitän vanhat pois ja ostan uudet.
Itse olen lähestynyt tilannetta tarpeen kautta. Heitin kaikki pienet lautaset pois. Mitä minä niillä teen, kun voin syödä AINA isoista.
6 Setistä on hajonnut kolme. Minulla on vain kolme lautasta jäljellä ja enempää en TARVITSE.
Jos siis ajattelet asiaa tarpeen kautta, niin ehkä urakkasi helpottuu? Itselleni se on ollut helppoa kun olen määritellyt minkä määrän tarvitsen mitäkin.
Aikoinaan se alkoi niin, että olin oikein iloinen aina kun joku muki tai lautanen hajosi. Iloitsin! (enkä ostanut uusia tilalle)
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
"Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista." Siinä se ongelma onkin, oman pään sisällä, itsellä on ollu sama, lisäksi muutenkin turvaton lapsuus, isällä alkoholiongelma ja vanhemmat riiteli yms ja lopulta erosi. Hamstrasin pitkään kaikkea perintönä saatua ja työelämän aloitettua innostuin ostelemaan kaikkea kivaa, itsekin köyhistä oloista. Jossain vaiheessa tämä vaan selkeni mulle ja alkoi karsiminen. Vielä olisi jonkin verran turhaa tavaraa/vaatteita, mutta oikealla tiellä ollaan. Se olo on vaan niin helpottunut kun pääsee turhasta krääsästä eroon. Joskus kun katsoin jotain himohamstraajat ohjelmaa niin siinä puhuttiin tuosta samasta aiheesta, eli turvattomuuden tunteesta.
Jonkun mainitsema itsensä tunteminen on myös tärkeä pointti.
Viihdyn runsaudessa (sellainen taiteellinen boheemisuus on mun juttu) mutta ihanaa ois jos tavara pysyisi järjestyksessä ja määrät kurissa. On niin paljon kaikkea ihanaa tarttunut vuosien saatossa mukaan, ja niistä kun on ylipääsemättömän vaikeaa luopua.
Mä kun olen käsittänyt, että tämä on juuri toisinpäin. Taiteilijoille se taide voi olla suuri juttu ja se muu merkityksetöntä.
Sinkkumies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen myös hamstraaja.
Koetan kuitenkin pyrkiä siihen, että yhtä ostamaani tavaraa kohden kodistamme lähtisi kaksi tavaraa ulos.
Se on yllättävän vaikeaa. En pysty siihen kovinkaan usein.
Minä en laske tavaroita suoranaisesti, mutta pyrin sellaiseen "kassillinen sisään, vähintään kassillinen ulos" tyyliin. Ostan sen verran vähän tavaraa, että pysyn suunnilleen kartalla tässä kirjanpidossa, ja sekin auttaa että esim. kirjoille, vaatteille yms on tietty tila, ja yli sen "ei saa" mennä. Joulun alla teen aina yhden isomman karsinnan, joulun jälkeen toisen, koska kummasti sitä aina löytyy vielä joku vanha kirja tai muu joka joutaakin pois uudemman alta. Samoin kun laitan talvivaatteet kesäsäilöön ja päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
"Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista." Siinä se ongelma onkin, oman pään sisällä, itsellä on ollu sama, lisäksi muutenkin turvaton lapsuus, isällä alkoholiongelma ja vanhemmat riiteli yms ja lopulta erosi. Hamstrasin pitkään kaikkea perintönä saatua ja työelämän aloitettua innostuin ostelemaan kaikkea kivaa, itsekin köyhistä oloista. Jossain vaiheessa tämä vaan selkeni mulle ja alkoi karsiminen. Vielä olisi jonkin verran turhaa tavaraa/vaatteita, mutta oikealla tiellä ollaan. Se olo on vaan niin helpottunut kun pääsee turhasta krääsästä eroon. Joskus kun katsoin jotain himohamstraajat ohjelmaa niin siinä puhuttiin tuosta samasta aiheesta, eli turvattomuuden tunteesta.
Jonkun mainitsema itsensä tunteminen on myös tärkeä pointti.
Viihdyn runsaudessa (sellainen taiteellinen boheemisuus on mun juttu) mutta ihanaa ois jos tavara pysyisi järjestyksessä ja määrät kurissa. On niin paljon kaikkea ihanaa tarttunut vuosien saatossa mukaan, ja niistä kun on ylipääsemättömän vaikeaa luopua.
Mä kun olen käsittänyt, että tämä on juuri toisinpäin. Taiteilijoille se taide voi olla suuri juttu ja se muu merkityksetöntä.
Sinkkumies
Vaikka rakastan taidetta ja olen aika hyväkin piirtäjä, en nyt tarkoittanut tässä taidetta sen varsinaisessa merkityksessä, vaan peilasin omaa luonnettani sen kautta.
Jos olisi varaa, yhdistelisin antiikkia ja muuta mieleistä keskenään. Siis "taiteellisen kotoinen" voi olla koti, jossa on runsautta, isoja viherkasveja, lasitaidetta, silmiä hiveleviä tapetteja ja muiden mielestä "outoja esineitä", mutta silti järjestys ja kaikki omilla paikoillaan kaapeissa ilman turhuutta.
En siis nyt väitä olevani mikään taiteilija, enkä myöskään kehuskele, että mulla ois hyvä maku tms. vaan omintakeinen ja runsas. Kuvailin vain taiteellisen boheemisuuden kautta asiaa.
Tunnettuahan on, että helposti haetaan tavarasta turvaa, jos kokee itsensä elämässä turvattomaksi. Varmasti oman tunnepuolen rehellinen kohtaaminen voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
Tässä kiteytyy ongelma: " mun täytyy niitäkin vaihdella". Eikä täydy vaan haluat. Olipa ihmeellisen uhriutuva lause. Onko joku ihme että tavaraa on liikaa, jos tarvitsee kaikkea monia kappaleita, koska "kyllästyy". Jos sinulla on kolme ikkunaa, tarvitset aivan maksimissaan viidet verhot.
Tästä saat jo lukemattoman määrän eri yhdistelmiä kun vaihtelet huoneista toiseen.
Kai sitä tavaraa kertyy jos jokaisen mielen oikun vuoksi pitää vaihtaa tekstiilejä ja tavaroita. Ihan höpöhöpöä että haluat karsia tavaraa, kun et selvästi sitä halua.
Minimalisti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
Tässä kiteytyy ongelma: " mun täytyy niitäkin vaihdella". Eikä täydy vaan haluat. Olipa ihmeellisen uhriutuva lause. Onko joku ihme että tavaraa on liikaa, jos tarvitsee kaikkea monia kappaleita, koska "kyllästyy". Jos sinulla on kolme ikkunaa, tarvitset aivan maksimissaan viidet verhot.
Tästä saat jo lukemattoman määrän eri yhdistelmiä kun vaihtelet huoneista toiseen.Kai sitä tavaraa kertyy jos jokaisen mielen oikun vuoksi pitää vaihtaa tekstiilejä ja tavaroita. Ihan höpöhöpöä että haluat karsia tavaraa, kun et selvästi sitä halua.
Minimalisti
Älä nyt viitsi alentaa, kun et selvästikään ole mun kodissa ja kaapeilla käynyt :D Ja mikä uhri mä nyt väitän olevani? Siis HALUAN vaihdella, mun ei pakonomaisesti täydy. Mulla ei ole asiaan addiktiota, vaan rakastan kauneutta monissa sen olomuodoissa.
Säästä sun höpöhöpöltä ja anna olla, kun tuollaisella asenteella olet liikkeellä! Olen vienyt säkeittäin tavaraa läheiselle kirpparille, myynyt ystäville ja kaupan seinäilmoitusten kautta. Mulla oli muutamia keräilykohteitakin, joista olen myös luopunut. Viimeksi vein ison varapatjan kierrätykseen, ja hankin vanhan ja kuluneen sohvan tilalle vuodesohvan. Sohvankin kierrätin!
Ostan vaatteet ja tavarat nykyään todella harkiten, eikä mitään täydellisen turhaa tartu kaupasta mukaan. No ehkä makeiset, mutta niitäkin syön vain määrätyn määrän, koska en halua enää lihoa. Ja hamstrausturhat olen juuri vaihtanut esim. noihin "tarjouksesta kolme wc-harjaa"-tyyppisiksi, koska ne kuluvat pois, eivätkä jää pysyvästi kotiin ja kaappeihin. Muutosta on tapahtunut, vaikka tuntuu kirjoituksen mukaan siltä, että hamstraan puolet lähialueen kaupoista. Tämä on kuin laihduttaminen; kroppa pienenee, mutta pää ei heti pysy mukana. Vaikka huusholli tyhjenee, tuntuu, ettei se oikeesti tyhjenekään.
Vaihdoimme induktiolieteen ja arvaapa mitä? Kattilat ja pannut (hyväkuntoiset) vei tytär. Tilalle ostimme SOPIVAN määrän paisto- ja keittovälineitä! Jopa "patakaappi" tyhjeni hujauksessa! Nämä riittävät hyvin.
Sanoin, että on vaikeaa luopua, ja jopa ylipääsemätöntäkin joskus, mutta ei suinkaan mahdotonta. Tämä vie aikaa ja resursseja, mutta onnistuu!!!
Joten anna olla, hyökkäile jonkun muun kimppuun väitteinesi. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
Tässä kiteytyy ongelma: " mun täytyy niitäkin vaihdella". Eikä täydy vaan haluat. Olipa ihmeellisen uhriutuva lause. Onko joku ihme että tavaraa on liikaa, jos tarvitsee kaikkea monia kappaleita, koska "kyllästyy". Jos sinulla on kolme ikkunaa, tarvitset aivan maksimissaan viidet verhot.
Tästä saat jo lukemattoman määrän eri yhdistelmiä kun vaihtelet huoneista toiseen.Kai sitä tavaraa kertyy jos jokaisen mielen oikun vuoksi pitää vaihtaa tekstiilejä ja tavaroita. Ihan höpöhöpöä että haluat karsia tavaraa, kun et selvästi sitä halua.
Minimalisti
Älä nyt viitsi alentaa, kun et selvästikään ole mun kodissa ja kaapeilla käynyt :D Ja mikä uhri mä nyt väitän olevani? Siis HALUAN vaihdella, mun ei pakonomaisesti täydy. Mulla ei ole asiaan addiktiota, vaan rakastan kauneutta monissa sen olomuodoissa.
Säästä sun höpöhöpöltä ja anna olla, kun tuollaisella asenteella olet liikkeellä! Olen vienyt säkeittäin tavaraa läheiselle kirpparille, myynyt ystäville ja kaupan seinäilmoitusten kautta. Mulla oli muutamia keräilykohteitakin, joista olen myös luopunut. Viimeksi vein ison varapatjan kierrätykseen, ja hankin vanhan ja kuluneen sohvan tilalle vuodesohvan. Sohvankin kierrätin!
Ostan vaatteet ja tavarat nykyään todella harkiten, eikä mitään täydellisen turhaa tartu kaupasta mukaan. No ehkä makeiset, mutta niitäkin syön vain määrätyn määrän, koska en halua enää lihoa. Ja hamstrausturhat olen juuri vaihtanut esim. noihin "tarjouksesta kolme wc-harjaa"-tyyppisiksi, koska ne kuluvat pois, eivätkä jää pysyvästi kotiin ja kaappeihin. Muutosta on tapahtunut, vaikka tuntuu kirjoituksen mukaan siltä, että hamstraan puolet lähialueen kaupoista. Tämä on kuin laihduttaminen; kroppa pienenee, mutta pää ei heti pysy mukana. Vaikka huusholli tyhjenee, tuntuu, ettei se oikeesti tyhjenekään.
Vaihdoimme induktiolieteen ja arvaapa mitä? Kattilat ja pannut (hyväkuntoiset) vei tytär. Tilalle ostimme SOPIVAN määrän paisto- ja keittovälineitä! Jopa "patakaappi" tyhjeni hujauksessa! Nämä riittävät hyvin.
Sanoin, että on vaikeaa luopua, ja jopa ylipääsemätöntäkin joskus, mutta ei suinkaan mahdotonta. Tämä vie aikaa ja resursseja, mutta onnistuu!!!
Joten anna olla, hyökkäile jonkun muun kimppuun väitteinesi. :)
Lueppa tuo eka kommenttisi uudestaan, kyllä sulla selvästi on ongelma.
"Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi."
"Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)"
"Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista??"
:D
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
Tässä kiteytyy ongelma: " mun täytyy niitäkin vaihdella". Eikä täydy vaan haluat. Olipa ihmeellisen uhriutuva lause. Onko joku ihme että tavaraa on liikaa, jos tarvitsee kaikkea monia kappaleita, koska "kyllästyy". Jos sinulla on kolme ikkunaa, tarvitset aivan maksimissaan viidet verhot.
Tästä saat jo lukemattoman määrän eri yhdistelmiä kun vaihtelet huoneista toiseen.Kai sitä tavaraa kertyy jos jokaisen mielen oikun vuoksi pitää vaihtaa tekstiilejä ja tavaroita. Ihan höpöhöpöä että haluat karsia tavaraa, kun et selvästi sitä halua.
Minimalisti
Älä nyt viitsi alentaa, kun et selvästikään ole mun kodissa ja kaapeilla käynyt :D Ja mikä uhri mä nyt väitän olevani? Siis HALUAN vaihdella, mun ei pakonomaisesti täydy. Mulla ei ole asiaan addiktiota, vaan rakastan kauneutta monissa sen olomuodoissa.
Säästä sun höpöhöpöltä ja anna olla, kun tuollaisella asenteella olet liikkeellä! Olen vienyt säkeittäin tavaraa läheiselle kirpparille, myynyt ystäville ja kaupan seinäilmoitusten kautta. Mulla oli muutamia keräilykohteitakin, joista olen myös luopunut. Viimeksi vein ison varapatjan kierrätykseen, ja hankin vanhan ja kuluneen sohvan tilalle vuodesohvan. Sohvankin kierrätin!
Ostan vaatteet ja tavarat nykyään todella harkiten, eikä mitään täydellisen turhaa tartu kaupasta mukaan. No ehkä makeiset, mutta niitäkin syön vain määrätyn määrän, koska en halua enää lihoa. Ja hamstrausturhat olen juuri vaihtanut esim. noihin "tarjouksesta kolme wc-harjaa"-tyyppisiksi, koska ne kuluvat pois, eivätkä jää pysyvästi kotiin ja kaappeihin. Muutosta on tapahtunut, vaikka tuntuu kirjoituksen mukaan siltä, että hamstraan puolet lähialueen kaupoista. Tämä on kuin laihduttaminen; kroppa pienenee, mutta pää ei heti pysy mukana. Vaikka huusholli tyhjenee, tuntuu, ettei se oikeesti tyhjenekään.
Vaihdoimme induktiolieteen ja arvaapa mitä? Kattilat ja pannut (hyväkuntoiset) vei tytär. Tilalle ostimme SOPIVAN määrän paisto- ja keittovälineitä! Jopa "patakaappi" tyhjeni hujauksessa! Nämä riittävät hyvin.
Sanoin, että on vaikeaa luopua, ja jopa ylipääsemätöntäkin joskus, mutta ei suinkaan mahdotonta. Tämä vie aikaa ja resursseja, mutta onnistuu!!!
Joten anna olla, hyökkäile jonkun muun kimppuun väitteinesi. :)
Lueppa tuo eka kommenttisi uudestaan, kyllä sulla selvästi on ongelma.
"Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi."
"Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)"
"Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista??"
:D
Eri
Ei tarvitse mitään lukea, kun tiedän mitä olen kirjoittanut.
En kai päivittelisi ap:lle kuinka hankalaa on luopua, jos ei mitään "ongelmaa" olisi.
On luopumisongelma, vaikka ylettömästä hamstrauksesta ja impulssiostoksista olen jo voiton puolella. Koti tyhjenee, eikä tilalle tule täytettä. Ei kaikki hetkessä tapahdu, ja jos luovun paljosta, voin silti säilyttää juuri ne "verhot ja lakanat". Eipä mulla oikeastaan muuta olekaan, joitain ihania räsymattoja, joista en halua päästä eroon.
Täällä luetaan tekstejä kuin piru raamattua, valmiina korppikotkan lailla syöksähtämään silmille, jos sattuu löytymään joku kohta mihin vähänkään tarttua.
Voi käsittää, että on ongelma, jos halutaan säästää ne asiat, joista pitää, mutta olenkin lähtenyt karsimaan reippaasti pois sen, minkä katson mahdolliseksi eliminoida.
Kun katson vuosia taaksepäin, oli juttu aivan toinen. Ja silloin oli ongelma, ja ihan huomattava. Koti on aina ollut puhdas ja siisti, mutta totta kai se tavaramäärä ahtauttaa ja vaikeuttaa elämistä. Muutimme reilusti isompaan kotiin ja halusin silti selkeyttää kaiken, vaikka tilaa tuli enemmän. Siltikin oli ahtaus vaivana, mutta ongelma huomattavasti pienempi.
Menen kohti parempaa ja nyt alkaa näyttää koti suht hyvältä. Kaapit pursuavat tosin. Ulkovaraston tyhjennys alkaa heti ilmojen salliessa. Koskaan ei "hamsterin" perusluonne muutu, mutta pystyn sen pitämään aisoissa, kuten nyt näkyy.
Tuskailen täällä tilannetta, vaikka se on huomattavasti parempi, kuin luulisi. Olen kärsimätön, ja se on hyvä, jotta asiat tapahtuvat.
Jk. Huonekalut haluan/on vähän pakkokin säilyttää, koska niille on ottajat myöhemmässä vaiheessa, sen verran hyviä ja ajattomia ovat. Asiasta on puhuttu. Eli "en raaski luopua"= Ei voi vielä luopua.
Ja kommunikoikaa ap:lle, älkää ruvetko terrieriksi kellekään. Se ei ole palstan tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
Tässä kiteytyy ongelma: " mun täytyy niitäkin vaihdella". Eikä täydy vaan haluat. Olipa ihmeellisen uhriutuva lause. Onko joku ihme että tavaraa on liikaa, jos tarvitsee kaikkea monia kappaleita, koska "kyllästyy". Jos sinulla on kolme ikkunaa, tarvitset aivan maksimissaan viidet verhot.
Tästä saat jo lukemattoman määrän eri yhdistelmiä kun vaihtelet huoneista toiseen.Kai sitä tavaraa kertyy jos jokaisen mielen oikun vuoksi pitää vaihtaa tekstiilejä ja tavaroita. Ihan höpöhöpöä että haluat karsia tavaraa, kun et selvästi sitä halua.
Minimalisti
Älä nyt viitsi alentaa, kun et selvästikään ole mun kodissa ja kaapeilla käynyt :D Ja mikä uhri mä nyt väitän olevani? Siis HALUAN vaihdella, mun ei pakonomaisesti täydy. Mulla ei ole asiaan addiktiota, vaan rakastan kauneutta monissa sen olomuodoissa.
Säästä sun höpöhöpöltä ja anna olla, kun tuollaisella asenteella olet liikkeellä! Olen vienyt säkeittäin tavaraa läheiselle kirpparille, myynyt ystäville ja kaupan seinäilmoitusten kautta. Mulla oli muutamia keräilykohteitakin, joista olen myös luopunut. Viimeksi vein ison varapatjan kierrätykseen, ja hankin vanhan ja kuluneen sohvan tilalle vuodesohvan. Sohvankin kierrätin!
Ostan vaatteet ja tavarat nykyään todella harkiten, eikä mitään täydellisen turhaa tartu kaupasta mukaan. No ehkä makeiset, mutta niitäkin syön vain määrätyn määrän, koska en halua enää lihoa. Ja hamstrausturhat olen juuri vaihtanut esim. noihin "tarjouksesta kolme wc-harjaa"-tyyppisiksi, koska ne kuluvat pois, eivätkä jää pysyvästi kotiin ja kaappeihin. Muutosta on tapahtunut, vaikka tuntuu kirjoituksen mukaan siltä, että hamstraan puolet lähialueen kaupoista. Tämä on kuin laihduttaminen; kroppa pienenee, mutta pää ei heti pysy mukana. Vaikka huusholli tyhjenee, tuntuu, ettei se oikeesti tyhjenekään.
Vaihdoimme induktiolieteen ja arvaapa mitä? Kattilat ja pannut (hyväkuntoiset) vei tytär. Tilalle ostimme SOPIVAN määrän paisto- ja keittovälineitä! Jopa "patakaappi" tyhjeni hujauksessa! Nämä riittävät hyvin.
Sanoin, että on vaikeaa luopua, ja jopa ylipääsemätöntäkin joskus, mutta ei suinkaan mahdotonta. Tämä vie aikaa ja resursseja, mutta onnistuu!!!
Joten anna olla, hyökkäile jonkun muun kimppuun väitteinesi. :)
Lueppa tuo eka kommenttisi uudestaan, kyllä sulla selvästi on ongelma.
"Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi."
"Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)"
"Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista??"
:D
Eri
Ei tarvitse mitään lukea, kun tiedän mitä olen kirjoittanut.
En kai päivittelisi ap:lle kuinka hankalaa on luopua, jos ei mitään "ongelmaa" olisi.
On luopumisongelma, vaikka ylettömästä hamstrauksesta ja impulssiostoksista olen jo voiton puolella. Koti tyhjenee, eikä tilalle tule täytettä. Ei kaikki hetkessä tapahdu, ja jos luovun paljosta, voin silti säilyttää juuri ne "verhot ja lakanat". Eipä mulla oikeastaan muuta olekaan, joitain ihania räsymattoja, joista en halua päästä eroon.
Täällä luetaan tekstejä kuin piru raamattua, valmiina korppikotkan lailla syöksähtämään silmille, jos sattuu löytymään joku kohta mihin vähänkään tarttua.
Voi käsittää, että on ongelma, jos halutaan säästää ne asiat, joista pitää, mutta olenkin lähtenyt karsimaan reippaasti pois sen, minkä katson mahdolliseksi eliminoida.
Kun katson vuosia taaksepäin, oli juttu aivan toinen. Ja silloin oli ongelma, ja ihan huomattava. Koti on aina ollut puhdas ja siisti, mutta totta kai se tavaramäärä ahtauttaa ja vaikeuttaa elämistä. Muutimme reilusti isompaan kotiin ja halusin silti selkeyttää kaiken, vaikka tilaa tuli enemmän. Siltikin oli ahtaus vaivana, mutta ongelma huomattavasti pienempi.
Menen kohti parempaa ja nyt alkaa näyttää koti suht hyvältä. Kaapit pursuavat tosin. Ulkovaraston tyhjennys alkaa heti ilmojen salliessa. Koskaan ei "hamsterin" perusluonne muutu, mutta pystyn sen pitämään aisoissa, kuten nyt näkyy.
Tuskailen täällä tilannetta, vaikka se on huomattavasti parempi, kuin luulisi. Olen kärsimätön, ja se on hyvä, jotta asiat tapahtuvat.
Jk. Huonekalut haluan/on vähän pakkokin säilyttää, koska niille on ottajat myöhemmässä vaiheessa, sen verran hyviä ja ajattomia ovat. Asiasta on puhuttu. Eli "en raaski luopua"= Ei voi vielä luopua.
Ja kommunikoikaa ap:lle, älkää ruvetko terrieriksi kellekään. Se ei ole palstan tarkoitus.
Tämä on keskustekupalsta eikä kommentoikaa aplle palsta.
Minua auttoi nämä:
Astiart: Kävin läpi astiakaapin, ja otin sieltä pois laatikkoon kaiken, mitä en muistanut käyttäneeni pitkään aikaan. Annoin laatikon olla pitkän aikaa. Hain sieltä takaisin pari astiaa, muista totesin että ovat edelleen tarpeettomia joten myin kirpputorilla.
Lelut: lupasin lapsille,,että he saavat kaikki rahat leluista kun ne myydään kirpputorilla. Eka kerralla niitä löytyi nihkeästi. Mutta kun he näkivät miten niistä tuli rahaa, ja saivat ostaa jotain jota oikeasti sillä hetkellä tarvitsivat, seurraavalla kerralla sain myydä laatikollisen.
Verhot: teetin yhteen huoneeseen oikeasti hienot verhot. Sen jälkeen mitkään muut verhoni ei näyttäneet siellä enää yhtään miltään, joten minulla ei enää ollut tarvetta vaihtaa niitä.
Alue: Aihe vapaa
Olen tuon lainaamasi tekstin kirjoittaja. Ei siis ollut mitenkään tarkoituksenani tarttua juuri noihin sinun kirjoituksiisi, kunhan nappasin esimerkit. Olen kanssasi ihan samaa mieltä, että jostainhan se täytyy aloittaa ja nuo mainitsemasi ryhmät ovat hyviä paikkoja siihen.
Oma pointtini on lähinnä se, että kaikille, mutta varmaan erityisesti sellaiselle, jolle kaikki tavara tuntuu tärkeältä, olisi hyvä ensin pysähtyä miettimään mikä oikeasti on itselle tärkeää ja lähteä karsimaan siltä pohjalta. Jos vain lähtee karsimaan sieltä täältä väkisin, voi helpommin käydä niin, että hukkaakin jotain itselle tarpeellista. Olen törmännyt myös siihen, että lähdetään seuraamaan orjallisesti jotakin karsintalistaa, ja kun ensimmäinen ja toinen tavararyhmä listalla ovatkin sellaisia, mistä ei itse halua luopua, koko homma tyssää siihen.
Mutta tosiaan, ihmisillä on eri syitä siihen, miksi tavaraa kerääntyy ja miksi siitä haluaa eroon ja jokaiselle varmasti löytyy oma tyyli karsia turhasta, kun yhdstelee erilaisia ohjeita :)
/ 18