Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!
Meillä on iso perhe ja asumme pienessä talossa, joten tavaroiden karsiminen olisi ehdottoman tärkeää. Olen lukenut KonMaria ja tutustunut minimalismiin, mutta omaa kotia en vaan saa millään järjestykseen. En ilmeisesti vaan osaa lajitella tavaroita oikein, enkä tiedä mistä luopua ja mitä tarvitsen oikeasti. Olen kova hamstraamaan, joten sekin vielä vaikeuttaa hommaa. Talomme on kyllä muuten siisti, mutta kaikki kaapit ja komerot ovat aivan tupaten täynnä.
Viime kesänä tein kovan urakan ja hävitin tavaraa ihan valtavat määrät, mutta lopputulos oli surkea. Edelleenkään meillä ei ole tilaa missään, arki ei helpottunut lainkaan, ja kaiken lisäksi olen kaivannut (en siis mitenkään henkisesti, vaan olisin tarvinnut käytöttöön) monia tavaroita, joita annoin pois.
Auttakaa! Miten ihmeessä te lajittelette tavaranne, ja miten tiedätte mitä voi laittaa pois ja mitä tulette vielä tarvitsemaan???
Kommentit (260)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku asia on ollut vuosikausia laatikoissa ja ylipäätään unohduksissa ja poissa mielestä, sen voi heittää pois. Miten niin? -Koska jos se olisi oikeasti tärkeä ja tarpeellinen, olisit noiden vuosien saatossa etsinyt sitä epätoivoisesti kodistasi kääntäen ympäri joka kaapin ja läjän.
Minä en ole tarvinnut tutkintotodistuksiani enkä ruuvimeisseliä moneen vuoteen, mutta tällä viikolla tarvitsin molempia. On aika paljonkin tavaraa, jotka on vain hyvä pitää, vaikkei niitä pitkään aikaan tarvitsekaan.
Kyllä, mutta pointti onkin se, että luultavasti tutkintodistuksen ja ruuvimeisselin pidät muutenkin paikassa, josta tarvittaessa löydät sen ilman suurempaa etsintää. Tuo vinkki liittyy tavaroihin, joiden löytyessä toteaa "ai niin, minulla oli tällainenkin" tai joutuu jopa perehtymään että mitä ihmettä tämä laatikko edes sisältää. Roskiin vaan silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse korostan nimenomaan turhan ostamisen lopettamisen tärkeyttä, se on ensisijaista. Jos esineistä luopuminen tuntuu pahalta, älä tee sitä väkisin, tai ainakaan ota mitään hirveän kunnianhimoisia tavoitteita. Luopua voi vähän kerrallaan. Kuuntele itseäsi. Jos joku konmarittaja käskee sinua heittämään vanhat teiniaikojen kirjeet pois, tai vaikkapa lukioaikaiset Suosikki-lehtesi roskiin, niin mieti, haluatko oikeasti tehdä sitä. Jos nautit noiden molempien lukemisesta, ja ne ovat sinulle nostalginen aikamatka nuoruuteen, niin älä luovu niistä, vaikka ne olisivat jonkun muun silmissä krääsää. Sinä itse tiedät, mikä sinulle on merkityksellistä. Luovu turhista tavaroista, joihin sinulla ei liity tunnetta. Esim. huonommat pakasterasiat, kuluneet Ikea-astiat, 2007-vuotta henkivä tekonahkalaukku... Mikä ikinä onkaan sinun mielestäsi turhaa.
Sinuna miettisin myös sitä, onko minimalismi ja tavaran vähyys sinulle oikeasti itseisarvo. Ihmiset ovat erilaisia, etkä ole sen takia huonompi ihminen, jos muistoja herättävät tavarat tuovat sinulle hyvää oloa ja turvaa, vaikka kaikki asunnossasi ei olisi supertehokasta ja pelkistettyä. Keskittymällä olennaiseen ja panostamalla hyviin säilytysratkaisuihin voit varmasti saavuttaa itsellesi sopivan kompromissin.
Allekirjoitan tummennetun kohdan aivan täysin. Älkää ihmiset tuhotko koko historiaanne vain yhden aikakauden teeman takia.
Jos on paljon tavaraa, kaikki pitää olla järjestyksessä. Seinätilaa voi hyödyntää korkeilla hyllyillä. Lumilaudat yms voi laittaa seinälle. On myös imurilla tyhjennettäviä vakuumipusseja vaatteille tosin en tiedä säästääkö tilaa mutta ötököiltä ainakin suojaa. Ötökäthän tuosta tulee mieleen.
Vie suurin mahdollinen hävitettävä pois ja laita tilalle kunnon hyllyköitä. Laatikkoihin voi kirjoittaa mitä missäkin on. On kauniimman näköistä kun pikkusälä on pois näkyvistä. Lapsia voi ohjata järjestämään omaa huonettaan.
Järkevintä on ehkä kalusteet joiden sisään saa tavaraa säilöön esim sängynaluslaatikot, arkkumalliset pöydät ja penkit.
Suomen vuodenajat mahdollistaa monia harrastuksia, ja tietysti pitää liikkua ja harrastaa. Ne kamat mitä ei tällä kaudella tarvi, voi laittaa kaapin perälle. Päivittäistavarat avohyllyyn saataville.
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä toki siitä että tärkeät asiat ovat jokaiselle erilaisia. Ongelmana meille hamstraajille on kuitenkin se, että ne kaikki tavarat voivat tuntua omilla tavoillaan tärkeiltä. Ellei siis koe ihan erityistä rakkautta juuri niitä kahviastioita tai kirjoja kohtaan, ovat ne mielestäni hyviä esimerkkejä turhista tavaroista joista voisi karsimisensa aloittaa.
//17
Olet väärässä. Et voi puhua kaikkien hamstraajien puolesta. Kommenttisi ei ihan oikeasti kerro mistään muusta kuin siitä, että sinulle esim. kirjat eivät olet tärkeitä. Asiaa ei muuta se, että puhut myöhemmin tietosanakirjoista, joita ei nettiaikana enää tarvitse.
Luettele seuraavaksi ne asiat, jotka sinulle ovat tärkeitä (konkreettiset tavarat siis, ei "terveys ja ystävät'), niin olen melko varma, että minä voin sanoa, että ne juuri ovat täysin tarpeettomia.
Minulle taas on vaikeaa, kun en tiedä mihin niitä hävittäisin.
En vaan pysty heittämään sinänsä käyttökelpoista tavaraa roskiin, se on minusta väärin.
Toki kierrätykseen tekstiilit ym. mutta esimerkiksi astiat: kaikki parittomat kipot, kupit, kauhat, haarukat, veitset, lusikat....eivät tahdo kelvata kellekään vaikka ilmaiseksi saisi. Nykyään nuorisokin tuntuu ostavan kaiken uutena ja että ovat samaa sarjaa.
Kirjat. Mihin niitä työntää? Kirjastoonkaan ei saa viedä kuin 5 kerrallaan eikä viitsi joka päivä käydä, saa vielä porttikiellon :-D
Cd:t ja DVD:t. Entä ne? Toimivia mutta tarpeettomia.
Näin on moni muukin juttu meillä. Pois joutaisi, mutten keksi minne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on vaikeaa, kun en tiedä mihin niitä hävittäisin.
En vaan pysty heittämään sinänsä käyttökelpoista tavaraa roskiin, se on minusta väärin.
Toki kierrätykseen tekstiilit ym. mutta esimerkiksi astiat: kaikki parittomat kipot, kupit, kauhat, haarukat, veitset, lusikat....eivät tahdo kelvata kellekään vaikka ilmaiseksi saisi. Nykyään nuorisokin tuntuu ostavan kaiken uutena ja että ovat samaa sarjaa.Kirjat. Mihin niitä työntää? Kirjastoonkaan ei saa viedä kuin 5 kerrallaan eikä viitsi joka päivä käydä, saa vielä porttikiellon :-D
Cd:t ja DVD:t. Entä ne? Toimivia mutta tarpeettomia.Näin on moni muukin juttu meillä. Pois joutaisi, mutten keksi minne.
Spr:n kontti, pelastusarmeijan kirpputori, tori annetaan osasto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Spr:n konttia ei täältä valitettavasti löydy mutta tuli mieleen että seurakunnan kirppis on. Ehkä he ottaisivat?
Kiitos vinkistä!
Minulla on yksi tuttava, joka "konmarittaa" vuodesta toiseen. Koko ajan on siivoamassa jotakin nurkkaa. Hän pitää kirppispöytää koko ajan. Asuntonsa on aivan täynnä tavaraa, järkyttävät määrät, siellä on siis polut mitä pitkin kuljetaan. Mutta ongelma on ostaminen. Ei ole päivää, ettei tuo ihminen ostaisi jotakin. Netistä tilaa valtavia määriä, kaupassa käy päivittäin, kirppiksiltä ostaa tavaraa. Sitä siis tulee enemmän kuin lähtee. Ja sitten ihmettelee miksi konmaritus ei näy missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertynyt kaaos on tietysti hyvä kerran saada järjestykseen ja samalla lopettaa turha ostaminen, ettei sama tilanne toistu. Toisaalta, jos arki sujuu, mutta ympärillä oleva tavara ahdistaa, jos kaikki ei ole täydellistä ja täydellisessä järjestyksessä, voisi miettiä sitä onko ahdistuksen syy joku muu kuin tavara. Elämä kuin ei koskaan muutu täydellisen järjestäytyneeksi ja hallittavaksi, vaikka joka päivä konmarittaisi. Tarkoitan, että tavaran (paljon tai vähän ) ei saisi antaa hallita itseään, ihminen ei ole sama kuin hänen omistamansa tavarat.
Mieti joskus, että mitä jos nyt muuttaisit unelmiesi asuntoon.
Mitä veisit mukanasi?
Ne oranssinsävyiset ruokalautaset, joita on 5 kpl? Ehkä ei. (POIS!)
Laitatko ikkunoihin 15 vuotta vanhat pitsiverhot? Tuskinpa laitat (POIS!)
Haluatko tosiaan raahata uuteen, raikkaaseen asuntoosi iänkaiken vanhoja kulahtaneita käsipyyhkeitä "jos joskus tulee vieraita" ? Et. (POIS!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti joskus, että mitä jos nyt muuttaisit unelmiesi asuntoon.
Mitä veisit mukanasi?
Ne oranssinsävyiset ruokalautaset, joita on 5 kpl? Ehkä ei. (POIS!)
Laitatko ikkunoihin 15 vuotta vanhat pitsiverhot? Tuskinpa laitat (POIS!)
Haluatko tosiaan raahata uuteen, raikkaaseen asuntoosi iänkaiken vanhoja kulahtaneita käsipyyhkeitä "jos joskus tulee vieraita" ? Et. (POIS!)
En ole ap enkä ole koskaan omistanut pitsiverhoja, mutta ihan omasta puolestani totean, että astioita ja pyyhkeitä on mielestäni todella helppo vähentää. Ne vähenevät ajan myötä suorastaan itsestään, riittää kun ei osta uusia. Ja jos niitä vähentää liikaa, joutuu ostamaan uutta, mikä tuskin on karsimisen tarkoitus.
Minun ongelmani ovat lasten taiteilut ja askartelut. Kyllä, haluaisin ne mukaan unelmieni asuntoon. Mutta kun niitä on liikaa.
En ymmärrä tätä ajatustapaa ollenkaan. Jos ihminen rakastaa lumilautailua, kitaransoittoa, kokkaamista ja ompelua, miten ihmeessä tämä ihmine muuttuu ahneeksi tavaran rakastajaksi, kun tarvitsee noita tehdäkseen oikeasti ne välineet? Aloittajakin sanoi, että ihan oikeasti olisi tarvinnut niitä pois heittämiään tavaroita. Ei ole kyse siitä, että on vain kiva omistaa roinaa, vaan että niitä oikeasti käytetään.
- Lainaan tätä ja olen samaa mieltä ja menen pidemmälle.
Miksei saisi "rakastaa" omia tavaroitaan?
Miksei saisi olla "ahne" aivan omien kamojensa suhteen?
Miksi toisesta näkökulmasta katsottuna pitäisi olla "hullu törsääjä", "epäjärkevä", "liian huoleton"?
Osalla menee kyllä ns liian hyvin köyhemmän ja köyhäsukuisen päältäkatsojan näkökulmasta. (Liian isot palkat, liian täydet työtunnit joista tulisi jakaa työtä niille työttömille). Tämä villitys on sen hyvin kuvaava merkki. Aitoja mt-häiriöisiä hamstraajia kun tämän yhden villityksen tiimoilta tuskin bongaillaan ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti joskus, että mitä jos nyt muuttaisit unelmiesi asuntoon.
Mitä veisit mukanasi?
Ne oranssinsävyiset ruokalautaset, joita on 5 kpl? Ehkä ei. (POIS!)
Laitatko ikkunoihin 15 vuotta vanhat pitsiverhot? Tuskinpa laitat (POIS!)
Haluatko tosiaan raahata uuteen, raikkaaseen asuntoosi iänkaiken vanhoja kulahtaneita käsipyyhkeitä "jos joskus tulee vieraita" ? Et. (POIS!)
En ole ap enkä ole koskaan omistanut pitsiverhoja, mutta ihan omasta puolestani totean, että astioita ja pyyhkeitä on mielestäni todella helppo vähentää. Ne vähenevät ajan myötä suorastaan itsestään, riittää kun ei osta uusia. Ja jos niitä vähentää liikaa, joutuu ostamaan uutta, mikä tuskin on karsimisen tarkoitus.
Minun ongelmani ovat lasten taiteilut ja askartelut. Kyllä, haluaisin ne mukaan unelmieni asuntoon. Mutta kun niitä on liikaa.
Mä en ole säästänyt niistä kaikkea. Jokaiselle (3 lasta) olen tehnyt oman kansion, ja sinne olen laittanut ne parhaat ja koulu- ja tarhakuvia ja vauvakuvia. Yhden parhaan taiteilun joka ikävuodelta. Jotkut piirustukset olen laittanut lasten omille seinille "pyykkinaruun". Niin ne eivät syö kaappitilaa ja lapset poistavat vaihtuvan taidenäyttelyn itse.
Mieti kaipaatko omia askartelujasi lapsuusajalta lopultakaan....mä en edes muista omiani.
Kirjoihinsa kyllästyneet voisivat näiden kirpputori- ja kirjasto- ehdotusten sijasta toimittaa niitä erilaisiin laitoksiin tai laitoskirjastoihin kuten vanhainkodit, palvelutalot, lastenkodit, nuorisokodit, sairaalaosastot millä hoidetaan lapsia, nuoria sekä vanhuksia (etenkin pitkäaikaissairaita).
Muilla ihmisryhmillä on niin paljon helpompi käyttää tavallisia julkisia kirjastoja tai ostaa itse, mutta nämä ryhmät ovat sen teidän liian runsaudenpulanne tarpeessa.
Ja entäs ne lelut? Tai jouten jääneet urheiluvälineet? Jollette tarvitse rahoja niistä, lahjoittakaa ihmeessä ehyet ja siistit lasten tai nuorten laitoksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse korostan nimenomaan turhan ostamisen lopettamisen tärkeyttä, se on ensisijaista. Jos esineistä luopuminen tuntuu pahalta, älä tee sitä väkisin, tai ainakaan ota mitään hirveän kunnianhimoisia tavoitteita. Luopua voi vähän kerrallaan. Kuuntele itseäsi. Jos joku konmarittaja käskee sinua heittämään vanhat teiniaikojen kirjeet pois, tai vaikkapa lukioaikaiset Suosikki-lehtesi roskiin, niin mieti, haluatko oikeasti tehdä sitä. Jos nautit noiden molempien lukemisesta, ja ne ovat sinulle nostalginen aikamatka nuoruuteen, niin älä luovu niistä, vaikka ne olisivat jonkun muun silmissä krääsää. Sinä itse tiedät, mikä sinulle on merkityksellistä. Luovu turhista tavaroista, joihin sinulla ei liity tunnetta. Esim. huonommat pakasterasiat, kuluneet Ikea-astiat, 2007-vuotta henkivä tekonahkalaukku... Mikä ikinä onkaan sinun mielestäsi turhaa.
Sinuna miettisin myös sitä, onko minimalismi ja tavaran vähyys sinulle oikeasti itseisarvo. Ihmiset ovat erilaisia, etkä ole sen takia huonompi ihminen, jos muistoja herättävät tavarat tuovat sinulle hyvää oloa ja turvaa, vaikka kaikki asunnossasi ei olisi supertehokasta ja pelkistettyä. Keskittymällä olennaiseen ja panostamalla hyviin säilytysratkaisuihin voit varmasti saavuttaa itsellesi sopivan kompromissin.
Allekirjoitan tummennetun kohdan aivan täysin. Älkää ihmiset tuhotko koko historiaanne vain yhden aikakauden teeman takia.
Rankan eron aikana ystäväni heitti valtavasti tavaraa pois, koska ne tuntuivat turhalta painolastilta ja niiden mukana raahaaminen oli raskasta.
Nyt hän on toipunut erosta, ja suree että tuhosi koko historiansa, mitkä tekivät kodista juuri hänen kodin. Hänellä on kyllä hyvin kliininen ja siisti koti, mutta hän ei itsekään viihdy siellä, koska se on kuin se olisi vuokrattu kalustettuna.
Mulle oikeasti auttoi sellaisten sarjojen katsominen kuin Hoarders - onkohan se jokin Hamsterit tai jotain suomeksi, en tiedä. Kertoo kuitenkin niistä kaikkea superhamstraavista ihmisistä ja heidän kohtaloistaan.
Ehkä hieman inhorealistista ja yliampuvaa, mutta no, siitä sain yleensä aina jonkin innon tavaroiden raivaamiseen ja vähentämiseen, jotta en päästäisi kaman määrää pursuamaan niin pitkälle, kuin näillä henkilöillä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle taas on vaikeaa, kun en tiedä mihin niitä hävittäisin.
En vaan pysty heittämään sinänsä käyttökelpoista tavaraa roskiin, se on minusta väärin.
Toki kierrätykseen tekstiilit ym. mutta esimerkiksi astiat: kaikki parittomat kipot, kupit, kauhat, haarukat, veitset, lusikat....eivät tahdo kelvata kellekään vaikka ilmaiseksi saisi. Nykyään nuorisokin tuntuu ostavan kaiken uutena ja että ovat samaa sarjaa.Kirjat. Mihin niitä työntää? Kirjastoonkaan ei saa viedä kuin 5 kerrallaan eikä viitsi joka päivä käydä, saa vielä porttikiellon :-D
Cd:t ja DVD:t. Entä ne? Toimivia mutta tarpeettomia.Näin on moni muukin juttu meillä. Pois joutaisi, mutten keksi minne.
Vein metalliroskikseen dvd-levyjä kun ei kelvannut mihinkään, ruokailuvälineet voi kierrättää.
Olivat hävinneet seuraavana päivänä.
Jos ne lasten tai omat askartelut haluaa jollain tapaa säilyttää, mutta kerta kaikkiaan ei ole tilaa tai mahdollisuuksia, niin jossain neuvottiin ottamaan niistä hyvät valokuvat (ja säilömään pariin paikkaan, vaikka muistitikulle, koneelle ja pilveen/emailiin, niin yhden hajottua et menetä kaikkia). Voihan niistä sitten säästää ne pari rakkainta, mutta loput sitten säilyvät kuvina.
Toinen hyvä neuvo, jonka olen kuullut on, että vaikka jonkin tavaran hävittääkin, ei se silti tarkoita sitä, että muisto siitä hetkestä, johon esine liittyy, häviäisi. Kyllä ne (tavallisesti) siellä mielessä kuitenkin pysyvät. Monella niihin erilaisiin esineisiin liittyvät vahvasti tietyt muistot, ja niistä ei suostu sitten luopumaan sen pelossa, että se muistokin katoaa samalla.
Alue: Aihe vapaa
Minä en ole tarvinnut tutkintotodistuksiani enkä ruuvimeisseliä moneen vuoteen, mutta tällä viikolla tarvitsin molempia. On aika paljonkin tavaraa, jotka on vain hyvä pitää, vaikkei niitä pitkään aikaan tarvitsekaan.