Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minulta ei onnistu tavaroiden karsiminen? Neuvoja tarvitaan!
Meillä on iso perhe ja asumme pienessä talossa, joten tavaroiden karsiminen olisi ehdottoman tärkeää. Olen lukenut KonMaria ja tutustunut minimalismiin, mutta omaa kotia en vaan saa millään järjestykseen. En ilmeisesti vaan osaa lajitella tavaroita oikein, enkä tiedä mistä luopua ja mitä tarvitsen oikeasti. Olen kova hamstraamaan, joten sekin vielä vaikeuttaa hommaa. Talomme on kyllä muuten siisti, mutta kaikki kaapit ja komerot ovat aivan tupaten täynnä.
Viime kesänä tein kovan urakan ja hävitin tavaraa ihan valtavat määrät, mutta lopputulos oli surkea. Edelleenkään meillä ei ole tilaa missään, arki ei helpottunut lainkaan, ja kaiken lisäksi olen kaivannut (en siis mitenkään henkisesti, vaan olisin tarvinnut käytöttöön) monia tavaroita, joita annoin pois.
Auttakaa! Miten ihmeessä te lajittelette tavaranne, ja miten tiedätte mitä voi laittaa pois ja mitä tulette vielä tarvitsemaan???
Kommentit (260)
Varmaan tunnepuoli ja turvallisuudentunne vaikuttaa.
Mulla oli onneton ja seksitön avioliitto, sain tyydytystä shoppailusta.
Outoa kyllä, heti kun erosin, vaikka jäin yksin, aloin siivota kaappeja ja luopua tavarasta. Lakkasin ostamasta mitään. Nyt jo neljä vuotta vain luopunut tavarasta, ja koko ajan tuntuu paremmalta. En tarvitse niitä enää mihinkään, suojaksi enkä turvaksi enkä viihdykkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli vähän sama ongelma, joka paikka tursui tavaraa. Mikä oikeasti auttaa, on tuo täälläkin muutamaan kertaan sanottu asia, ei osta mitään uutta ellei tosiaan tarvitse. Turha hamstrata jotain muutaman euron tavaroita kaappiin. (Niinkuin tuo vessaharja minkä joku mainitsi). Ja vanhat ja rikkinäiset tavarat roskiin. Niitä ei kuitenkaan tule ikinä korjattua.
Mä olen kotona sanonut, että jos himohamstraajat ohjelmaa tehtäisiin Suomessa, me jouduttais siihen. Me asutaan Etelä-Pohjanmaalla ja täälä on joissain asiois kaikki "suurta". Meillä on iso talo, valtavat varastot (3 isoa huonetta) plus yksi mattovarasto ja autotalli. Ja jokainen täynnä tavaraa. Autot seisoo pihalla. Lisäksi komeroita ja kaappeja joka huoneessa. Eli noin. Lisäksi meille tuodaan tavaraa säilöön, kun pienissä asunnoissa oleville ei mahdu. Täytyy sanoa, että tavara joskus ahdistaa.
Minun neuvoni ainoastaan on, että kannattaa opetella tuntemaan itsensä. Ja sitten kannattaa miettiä, paljonko on realistisesti tilaa. Tarvitseeko oikeasti iltapukuja vai retkeilytarvikkeita? Vai tarvitseeko niitä haaveminä? Ei haaveminääkään pidä tyrmätä, mutta sitä voi rajoittaa. Sille ei ainakaan tarvitse ostaa uutta ennen kuin haaveet alkavat toteutua.
Itse olen monen sortin hamsteri. Olen evakkosuvun jälkeläinen, keräilijäluonne, käsitöiden harrastaja, vintage-pukeutuja ja ekohippi. Todella usein joku näistä sivupersoonista tulee ja viheltää pelin poikki, jos yritän liian radikaalia raivausta. Kadun myös pois heittämiäni asioita, jopa loppuun pidettyjä vaatteita.
Itseään ei voi muuttaa, mutta itsensä kanssa voi opetella elämään. Minulla on yksi arkku käsityötarvikkeille, yksi korusuunnittelija jota keräilen, yksi sisään, yksi ulos -periaate vaatteissa. Eipä edes tee mieli shoppailla muuta kuin täydellistä. Yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
Tässä kiteytyy ongelma: " mun täytyy niitäkin vaihdella". Eikä täydy vaan haluat. Olipa ihmeellisen uhriutuva lause. Onko joku ihme että tavaraa on liikaa, jos tarvitsee kaikkea monia kappaleita, koska "kyllästyy". Jos sinulla on kolme ikkunaa, tarvitset aivan maksimissaan viidet verhot.
Tästä saat jo lukemattoman määrän eri yhdistelmiä kun vaihtelet huoneista toiseen.Kai sitä tavaraa kertyy jos jokaisen mielen oikun vuoksi pitää vaihtaa tekstiilejä ja tavaroita. Ihan höpöhöpöä että haluat karsia tavaraa, kun et selvästi sitä halua.
Minimalisti
Älä nyt viitsi alentaa, kun et selvästikään ole mun kodissa ja kaapeilla käynyt :D Ja mikä uhri mä nyt väitän olevani? Siis HALUAN vaihdella, mun ei pakonomaisesti täydy. Mulla ei ole asiaan addiktiota, vaan rakastan kauneutta monissa sen olomuodoissa.
Säästä sun höpöhöpöltä ja anna olla, kun tuollaisella asenteella olet liikkeellä! Olen vienyt säkeittäin tavaraa läheiselle kirpparille, myynyt ystäville ja kaupan seinäilmoitusten kautta. Mulla oli muutamia keräilykohteitakin, joista olen myös luopunut. Viimeksi vein ison varapatjan kierrätykseen, ja hankin vanhan ja kuluneen sohvan tilalle vuodesohvan. Sohvankin kierrätin!
Ostan vaatteet ja tavarat nykyään todella harkiten, eikä mitään täydellisen turhaa tartu kaupasta mukaan. No ehkä makeiset, mutta niitäkin syön vain määrätyn määrän, koska en halua enää lihoa. Ja hamstrausturhat olen juuri vaihtanut esim. noihin "tarjouksesta kolme wc-harjaa"-tyyppisiksi, koska ne kuluvat pois, eivätkä jää pysyvästi kotiin ja kaappeihin. Muutosta on tapahtunut, vaikka tuntuu kirjoituksen mukaan siltä, että hamstraan puolet lähialueen kaupoista. Tämä on kuin laihduttaminen; kroppa pienenee, mutta pää ei heti pysy mukana. Vaikka huusholli tyhjenee, tuntuu, ettei se oikeesti tyhjenekään.
Vaihdoimme induktiolieteen ja arvaapa mitä? Kattilat ja pannut (hyväkuntoiset) vei tytär. Tilalle ostimme SOPIVAN määrän paisto- ja keittovälineitä! Jopa "patakaappi" tyhjeni hujauksessa! Nämä riittävät hyvin.
Sanoin, että on vaikeaa luopua, ja jopa ylipääsemätöntäkin joskus, mutta ei suinkaan mahdotonta. Tämä vie aikaa ja resursseja, mutta onnistuu!!!
Joten anna olla, hyökkäile jonkun muun kimppuun väitteinesi. :)
Lueppa tuo eka kommenttisi uudestaan, kyllä sulla selvästi on ongelma.
"Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi."
"Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)"
"Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista??"
:D
Eri
Ei tarvitse mitään lukea, kun tiedän mitä olen kirjoittanut.
En kai päivittelisi ap:lle kuinka hankalaa on luopua, jos ei mitään "ongelmaa" olisi.
On luopumisongelma, vaikka ylettömästä hamstrauksesta ja impulssiostoksista olen jo voiton puolella. Koti tyhjenee, eikä tilalle tule täytettä. Ei kaikki hetkessä tapahdu, ja jos luovun paljosta, voin silti säilyttää juuri ne "verhot ja lakanat". Eipä mulla oikeastaan muuta olekaan, joitain ihania räsymattoja, joista en halua päästä eroon.
Täällä luetaan tekstejä kuin piru raamattua, valmiina korppikotkan lailla syöksähtämään silmille, jos sattuu löytymään joku kohta mihin vähänkään tarttua.
Voi käsittää, että on ongelma, jos halutaan säästää ne asiat, joista pitää, mutta olenkin lähtenyt karsimaan reippaasti pois sen, minkä katson mahdolliseksi eliminoida.
Kun katson vuosia taaksepäin, oli juttu aivan toinen. Ja silloin oli ongelma, ja ihan huomattava. Koti on aina ollut puhdas ja siisti, mutta totta kai se tavaramäärä ahtauttaa ja vaikeuttaa elämistä. Muutimme reilusti isompaan kotiin ja halusin silti selkeyttää kaiken, vaikka tilaa tuli enemmän. Siltikin oli ahtaus vaivana, mutta ongelma huomattavasti pienempi.
Menen kohti parempaa ja nyt alkaa näyttää koti suht hyvältä. Kaapit pursuavat tosin. Ulkovaraston tyhjennys alkaa heti ilmojen salliessa. Koskaan ei "hamsterin" perusluonne muutu, mutta pystyn sen pitämään aisoissa, kuten nyt näkyy.
Tuskailen täällä tilannetta, vaikka se on huomattavasti parempi, kuin luulisi. Olen kärsimätön, ja se on hyvä, jotta asiat tapahtuvat.
Jk. Huonekalut haluan/on vähän pakkokin säilyttää, koska niille on ottajat myöhemmässä vaiheessa, sen verran hyviä ja ajattomia ovat. Asiasta on puhuttu. Eli "en raaski luopua"= Ei voi vielä luopua.
Ja kommunikoikaa ap:lle, älkää ruvetko terrieriksi kellekään. Se ei ole palstan tarkoitus.
Tämä on keskustekupalsta eikä kommentoikaa aplle palsta.
No keskustele sitten keskenäsi tai jollekin muulle, mua ei sun mielipiteet kiinnosta. Tiedän itse asiani paremmin, en tarvitse sinua arvioimaan elämääni tai tapojani. Hyvää päivänjatkoa.
No ei varmaan kannata sitten kirjoitella elämästäsi keskustelupalstalle, jos et halua siitä keskustella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Tuota, millaista tavaraa teillä oikein on säilössä lapsille ja lapsenlapsille? Kun ajattelen millaista kamaa itse sain vanhemmilta, niin suoraan sanottuna ei se sellaista ollut mitä olisi kannattanut vuosikausia hillota. Ei sillä, voihan teillä olla jotain oikeastikin olla ihan eri meininki, mutta ei kannata liikoja innostua varaamaan jotain omia vanhoja kamoja lapsien nurkkiin, kun todennäköisesti heillä tulee olemaan ihan oma makunsa ja eivät niitä edes halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavara tosiaankin on uusi läski. Ja aivan kuten laihdutusketjuihinkin, tämän palstan tavaranvähennysketjuihin ilmestyy aina se tietty besserwisser-ihmistyyppi, joka kertoo miten älyttömän helppoa tavaran vähennys tai laihdutus on, ja jos se ei onnistu juuri tietyn oikean dogman mukaan, on kysymys laiskuudesta.
Tämän tyypin lempiverbi on jostain syystä "hillota". Varmaan kuningashuoneetkin "hilloavat" kruununjalokiviään.
Mä en ymmärrä miksi pitää aina kerralla pistää iso siivousprojekti pystyyn. Tuollaisesta vain ahdistuu ja homma alkaa kyllästyttää. Muuttaminen on sitten asia erikseen...
Meillä on lahjoitus- ja kirppislaatikko mihin laitetaan tavaraa aina kuin tarpeetonta tulee vastaan. Välillä käyty palauttamassa tavaroita takaisin käyttöön näistä laatikoista. Tavaraa jolle ei ole paikkaa, ollaan kerätty omaan laatikoon, jotta voidaan arvioida kuinka paljon tilaa tarvitaan ja järjestelty sitten myöhemmin tilaa. Säilytysratkaisuja ollaan muokattu ja mietitty huolella. Varaston ja vaatehuoneen hyllyt uusittu ja näin saatu enemmän järjestelmällistä säilytystilaa. Suurimmat ongelmat ovat mielestäni tulleet, kun on tehty hätäisiä ratkaisuja.
Yksi kaappini on tällä hetkellä aikamoinen kaatopaikka, mutta parempaan suuntaan ollaan koko ajan menty.
Suurin ongelma oli aikoinaan sovittaa kahden talouden tavarat yhteiseen kotiin. Osa muuttolaatikoista oli 3 vuotta työhuoneen nurkassa odottamassa. Mutta ajan kanssa näillekin löytyi oma paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en jaksa perustaa mistään marituksista. Myönnän suoraan itselleni, että tarvitsen paljon tavaroita ja se, mitä oikeasti tarvitsisin, on lisää säilytystilaa. Harrastan esimerkiksi useita urheilulajeja, ja minulla on varusteita niihin kaikkiin. Käytän niitä kaikkia. Lisäksi olen muutenkin ulkoilmaihminen, ja ulkoilu on mukavampaa, kun on aina säähän sopivat varusteet. Siispä niitäkin tarvitaan. Yksillä kumisaappailla ei pärjää, koska puutarhatöissä käytetyillä ei voi lähteä ihmisten ilmoille. Niitä ei vain saa riittävän puhtaiksi.
Luen paljon, joten talossa on paljon kirjoja ja lehtiä. Hömppäkirjat vien kierrätykseen, tasokkaat pidän - ja oikeasti myös saatan lukea uudestaan esim. 5 vuoden päästä. Olen säästänyt nuoruusvuosina saatuja kirjeita ja kortteja, koska ainoastaan niiden avulla voi oikeasti muistaa, mitä nuoruudessa tapahtui. Ihan mieletöntä!
Kristallilasit katan pöytään vain juhlatilanteissa, joita on äärimmäisen harvoin, mutta just silloin mulle on ensiarvoisen tärkeää, että mulla on ne kristallilasit. Tai se hieno pöytäliina, tai jouluverhot, mummon vanha kakkulapio ja äidiltä saatu jalallinen lasitarjotin (vie sikana tilaa kaapissa).
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina, mutta kun ostin trimmattavan koiran, siitä tuli loistava laukku trimmausvälineille. Oon niin onnellinen, että olin säästänyt sen - vastaava olis maksanut maltaita.
Lasten kasvettua olen toki myynyt / antanut pois pieneksi jääneet vaatteet, urheiluvälineet, lelut jne, joten kaikkea en sentään hilloa. Ja jos jokin huonekalu jää tarpeettomaksi, myyn sen tai vien kierrätyskeskukseen. Muuten en stressaa "turhasta" tavarasta - ennemmin tai myöhemmin ne otetaan kuitenkin käyttöön :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saman asian kanssa taistelen. Olen myös lahjoittanut ja myynyt pois, ja kuinka ollakaan, tarvinnut oikeesti joitain myöhemmin. Vaikeeta on. Hommaa helpottaisi, jos ois varaa ostaa mieluista ja antaa pois ne ei niin ihanat.
Joillain on esim. vain yhdet verhot/ikkuna, mutta mun täytyy niitäkin vaihdella, kun kyllästyn, eli muutamat per ikkuna on oltava. Liinavaatteita yksi iso kaappi täynnä, vaikka meitä on vain kaksi.
Asuntona 100m2 rivitaloneliö, joten kyllähän tänne aika paljon mahtuu.
Sitten on myös sellaista tavaraa, joita ei käytä, mutta niin tunnearvokasta ja perinnöksi säästettävää, ettei voi luopua. Eihän se materia tärkeintä ole, mutta mulle luo jotenkin turvallisuuden tunnetta, kun olen köyhistä oloista.
Voi kun keksisi ratkaisun tähän. Hamsteri täälläkin, jopa wc-harjoja huomasin ostaneeni kolme kpl, kun oli tarjouksessa :)
Mä jo ajattelin yhden pienen huoneen valjastaa varastokäyttöön, mutta miten raaskin luopua niistä huonekaluista?? :D
Tässä kiteytyy ongelma: " mun täytyy niitäkin vaihdella". Eikä täydy vaan haluat. Olipa ihmeellisen uhriutuva lause. Onko joku ihme että tavaraa on liikaa, jos tarvitsee kaikkea monia kappaleita, koska "kyllästyy". Jos sinulla on kolme ikkunaa, tarvitset aivan maksimissaan viidet verhot.
Tästä saat jo lukemattoman määrän eri yhdistelmiä kun vaihtelet huoneista toiseen.Kai sitä tavaraa kertyy jos jokaisen mielen oikun vuoksi pitää vaihtaa tekstiilejä ja tavaroita. Ihan höpöhöpöä että haluat karsia tavaraa, kun et selvästi sitä halua.
Minimalisti
Älä nyt viitsi alentaa, kun et selvästikään ole mun kodissa ja kaapeilla käynyt :D Ja mikä uhri mä nyt väitän olevani? Siis HALUAN vaihdella, mun ei pakonomaisesti täydy. Mulla ei ole asiaan addiktiota, vaan rakastan kauneutta monissa sen olomuodoissa.
Säästä sun höpöhöpöltä ja anna olla, kun tuollaisella asenteella olet liikkeellä! Olen vienyt säkeittäin tavaraa läheiselle kirpparille, myynyt ystäville ja kaupan seinäilmoitusten kautta. Mulla oli muutamia keräilykohteitakin, joista olen myös luopunut. Viimeksi vein ison varapatjan kierrätykseen, ja hankin vanhan ja kuluneen sohvan tilalle vuodesohvan. Sohvankin kierrätin!
Ostan vaatteet ja tavarat nykyään todella harkiten, eikä mitään täydellisen turhaa tartu kaupasta mukaan. No ehkä makeiset, mutta niitäkin syön vain määrätyn määrän, koska en halua enää lihoa. Ja hamstrausturhat olen juuri vaihtanut esim. noihin "tarjouksesta kolme wc-harjaa"-tyyppisiksi, koska ne kuluvat pois, eivätkä jää pysyvästi kotiin ja kaappeihin. Muutosta on tapahtunut, vaikka tuntuu kirjoituksen mukaan siltä, että hamstraan puolet lähialueen kaupoista. Tämä on kuin laihduttaminen; kroppa pienenee, mutta pää ei heti pysy mukana. Vaikka huusholli tyhjenee, tuntuu, ettei se oikeesti tyhjenekään.
Vaihdoimme induktiolieteen ja arvaapa mitä? Kattilat ja pannut (hyväkuntoiset) vei tytär. Tilalle ostimme SOPIVAN määrän paisto- ja keittovälineitä! Jopa "patakaappi" tyhjeni hujauksessa! Nämä riittävät hyvin.
Sanoin, että on vaikeaa luopua, ja jopa ylipääsemätöntäkin joskus, mutta ei suinkaan mahdotonta. Tämä vie aikaa ja resursseja, mutta onnistuu!!!
Joten anna olla, hyökkäile jonkun muun kimppuun väitteinesi. :)
No ehkä makeiset, mutta niitäkin syön vain määrätyn määrän, koska en halua enää lihoa.
Nö älähän nyt..kunnon Hoarderi painaa ainaskin 80 kg..etkö tv:tä kato?:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa perustaa mistään marituksista. Myönnän suoraan itselleni, että tarvitsen paljon tavaroita ja se, mitä oikeasti tarvitsisin, on lisää säilytystilaa. Harrastan esimerkiksi useita urheilulajeja, ja minulla on varusteita niihin kaikkiin. Käytän niitä kaikkia. Lisäksi olen muutenkin ulkoilmaihminen, ja ulkoilu on mukavampaa, kun on aina säähän sopivat varusteet. Siispä niitäkin tarvitaan. Yksillä kumisaappailla ei pärjää, koska puutarhatöissä käytetyillä ei voi lähteä ihmisten ilmoille. Niitä ei vain saa riittävän puhtaiksi.
Luen paljon, joten talossa on paljon kirjoja ja lehtiä. Hömppäkirjat vien kierrätykseen, tasokkaat pidän - ja oikeasti myös saatan lukea uudestaan esim. 5 vuoden päästä. Olen säästänyt nuoruusvuosina saatuja kirjeita ja kortteja, koska ainoastaan niiden avulla voi oikeasti muistaa, mitä nuoruudessa tapahtui. Ihan mieletöntä!
Kristallilasit katan pöytään vain juhlatilanteissa, joita on äärimmäisen harvoin, mutta just silloin mulle on ensiarvoisen tärkeää, että mulla on ne kristallilasit. Tai se hieno pöytäliina, tai jouluverhot, mummon vanha kakkulapio ja äidiltä saatu jalallinen lasitarjotin (vie sikana tilaa kaapissa).
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina, mutta kun ostin trimmattavan koiran, siitä tuli loistava laukku trimmausvälineille. Oon niin onnellinen, että olin säästänyt sen - vastaava olis maksanut maltaita.
Lasten kasvettua olen toki myynyt / antanut pois pieneksi jääneet vaatteet, urheiluvälineet, lelut jne, joten kaikkea en sentään hilloa. Ja jos jokin huonekalu jää tarpeettomaksi, myyn sen tai vien kierrätyskeskukseen. Muuten en stressaa "turhasta" tavarasta - ennemmin tai myöhemmin ne otetaan kuitenkin käyttöön :-)
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina,
Ei tainnu jäädä rahaa matkusteluun, Kun obeesenä hoarderina ois menny 2 lipun hinta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa perustaa mistään marituksista. Myönnän suoraan itselleni, että tarvitsen paljon tavaroita ja se, mitä oikeasti tarvitsisin, on lisää säilytystilaa. Harrastan esimerkiksi useita urheilulajeja, ja minulla on varusteita niihin kaikkiin. Käytän niitä kaikkia. Lisäksi olen muutenkin ulkoilmaihminen, ja ulkoilu on mukavampaa, kun on aina säähän sopivat varusteet. Siispä niitäkin tarvitaan. Yksillä kumisaappailla ei pärjää, koska puutarhatöissä käytetyillä ei voi lähteä ihmisten ilmoille. Niitä ei vain saa riittävän puhtaiksi.
Luen paljon, joten talossa on paljon kirjoja ja lehtiä. Hömppäkirjat vien kierrätykseen, tasokkaat pidän - ja oikeasti myös saatan lukea uudestaan esim. 5 vuoden päästä. Olen säästänyt nuoruusvuosina saatuja kirjeita ja kortteja, koska ainoastaan niiden avulla voi oikeasti muistaa, mitä nuoruudessa tapahtui. Ihan mieletöntä!
Kristallilasit katan pöytään vain juhlatilanteissa, joita on äärimmäisen harvoin, mutta just silloin mulle on ensiarvoisen tärkeää, että mulla on ne kristallilasit. Tai se hieno pöytäliina, tai jouluverhot, mummon vanha kakkulapio ja äidiltä saatu jalallinen lasitarjotin (vie sikana tilaa kaapissa).
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina, mutta kun ostin trimmattavan koiran, siitä tuli loistava laukku trimmausvälineille. Oon niin onnellinen, että olin säästänyt sen - vastaava olis maksanut maltaita.
Lasten kasvettua olen toki myynyt / antanut pois pieneksi jääneet vaatteet, urheiluvälineet, lelut jne, joten kaikkea en sentään hilloa. Ja jos jokin huonekalu jää tarpeettomaksi, myyn sen tai vien kierrätyskeskukseen. Muuten en stressaa "turhasta" tavarasta - ennemmin tai myöhemmin ne otetaan kuitenkin käyttöön :-)
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina,
Ei tainnu jäädä rahaa matkusteluun, Kun obeesenä hoarderina ois menny 2 lipun hinta
Mitä ihmettä? Oon kestävyysurheilija, en ole obeesi :-D. Mikä on sun ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie johonkin varastoon vähemmän käytetyt , sitten jos tarvitset niitä haet pois.
Verhoja ei tosiaan tarvita kuin yhdet, paitsi ehkä jouluverhoja.
Ennemmin lakanoita yli tarpeen, tottunut.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä kysymyksiä! Itsekin olen taipuvainen säilyttämään ja hamstraamaan tavaraa mutta hiljalleen olen muuttunut vähän paremmaksi tässäkin. Alla lista omista neuvoista.
- Jos on varaa niin tilaa paikalle Järjestelijä, näiden käynti maksaa ehkä pari sataa kerralta, mutta vaikka olikin raskasta, sain luovuttua tämän ulkopuolisen henkilön avulla todella isosta määrästä turhaa tavaraa kun jouduin perustelemaan tarpeeni säilyttää erilaisia laatikollisia tavaroita. Itse sain lahjaksi tämän käynnin ja kyllä auttoi!
- Mitä pienempi arvo jollain tavaralla on, sitä suuremmalla syyllä siitä voi luopua ellei se ole kovin tarpeellinen. Esimerkkinä vaikka pulkka, jota itse en enää aikuisena käyttänyt kuin ehkä joka kolmas talvi. Myin nämä eteenpäin ja ostan tarvittaessa uuden mikäli tulee tarvetta päästä pulkkamäkeen
- Vanhoja "unelmavaatteita" ei kannata säilyttää kuin erikoistapauksessa. Vaikka jotkut farkut olisivatkin olleet tosi hyvän näköiset päälläsi kun vielä mahtuivat 10kg sitten, ei niitä kannata säilyttää vuosikausia. Mikäli todella laihtuisit samaan kuntoon joskus, voit kyllä palkita itsesi uusilla housuilla: ne vanhat tuskin ovat enää edes muodikkaita.
- Tee lista pakollisista asioista ja yritä luopua kaikesta muusta. Esimerkkinä kahviastiastot: kukaan ei juo kahvia vanhanaikaisesta kupista - kaikki käyttävät mukia. Kannattaako kaapissa säilöä 10v kuluttua lapsen ylioppilasjuhlia varten kahviastiastoa? Turhia astioita on yleensä kaikille kerääntynyt valtavasti.
- Nykyään digiaikakautena voi paljon tavaraa säilöä digitaalisessa muodossa. Eli luovu kaikista vhs:kaseteista, dvd-elokuvista, käyttöohjeista kun olet muuttanut nämä digitaaliseen muotoon. Nykyään jopa kirjat saa ladattua tabletille.
Miksi vaatteen pitäisi olla muodikas? Jos kymmenen vuotta vanhat lempifarkut vihdoinkin ovat sopivat, niin kyllä siinä on muodikkuus ihan toisarvoista, jos kyse on lempivaatteesta.
Itse olen säästänyt paljon perittyä tavaraa. Tälläkin hetkellä päälläni on äitini itse neuloma villapaita, jota ei ole kukaan käyttänyt yli 25 vuoteen paitsi nyt. Kuukauden olen käyttänyt tätä kasari-ihanuutta joka arkipäivä. Paita on lämmin ja muilla vaatevalinnoilla olen saanut paidan näyttämään vieläpä niin hyvältä, että esimiehenikin sitä ihasteli.
Muodikkuus on vain korvaava sana kertakäyttökulttuurille ja turhalle kuluttamiselle, josta ne nykyihmisten roinakasat syntyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Tuota, millaista tavaraa teillä oikein on säilössä lapsille ja lapsenlapsille? Kun ajattelen millaista kamaa itse sain vanhemmilta, niin suoraan sanottuna ei se sellaista ollut mitä olisi kannattanut vuosikausia hillota. Ei sillä, voihan teillä olla jotain oikeastikin olla ihan eri meininki, mutta ei kannata liikoja innostua varaamaan jotain omia vanhoja kamoja lapsien nurkkiin, kun todennäköisesti heillä tulee olemaan ihan oma makunsa ja eivät niitä edes halua.
Häh? Noin nuorille? Ei ole tolkkua. Meillä se vanhin on 18 v. poika ja haaveilee muutosta, jonka vuoksi olen laittanut hänelle syrjään mattoja, aika neutraalit verhot, pyyhkeitä ym. sellaista, mitä on tullut mummoloiden kuolinpesistä kuten astioita. Ja olen myös kysynyt, käyttäisitkö tätä? Tässäkin pitää käyttää järkeä.
Hävitä ne tavarat! Miksi hillota tosiaan vuosikausia, jos et voi vielä tietää milloin lapsi muuttaa kotoa ja olemattomille lapsenlapsille nyt ei kannata säilöä mitään, ei ole mitään järkeä siinä. Kannattaa säilöä vasta sitten, kun lapsi alkaa olla siinä iässä, että se muutto voisi olla lähellä.
Ja jos löydät pussin jotain tavaraa, jonka olemassaoloa et edes muistanut, se on turhaa tavaraa...
Älkää säästäkö nuorille mitään kuolinpesien tavaraa, ei ne halua sitä. Ikeasta saa halvalla sitten kun tarvii. Ei mikään ole ärsyttävämpää kuin sukulaiset tuo jotain 'perintökalleuksia', joita ei halua käyttää, jotka ei mahdu mihinkään ja joita ei 'voi ' roskiinkaan laittaa.
Mun äidin ainoa tapa hävittää tavaraa tuntuu olevan se että tunkee ne minulle. En halua! Sitten hän loukkaantuu, kun olen niin kiittämätön =(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, miten paljon tänne oli tullut vastauksia! Kiitos kaikille, tunnistin monesta viestistä itseni ja ongelmani. Etenkin tuo haave-minä, vaikea elämäntilanne ja pelkojen tyynnyttäminen tavaralla kolahtivat ja kovaa! Pitääkin alkaa miettimään tätä asiaa ihan eri vinkkelistä, ehkä kyse ei tosiaan ole pelkästään tavarasta, vaan minusta ja meistä ihmisistä täällä tavaran seassa.
Yritän vastata tässä vähän kaikille.
Meillä tosiaan on pieni talo, ihan liian pieni, mutta isompaankaan ei ole mahdollisuutta. Neliöitä on 15/hlö.
Olen lukenut KonMarin ensimmäisen kirjan, mutta en kovin syvällisesti. Minun ongelmani tässä systeemissä oli se, että aluksi olisi pitänyt pystyä määrittelemään kaikki samanlaiset asiat. Meillä on kaikkea tavaraa sekaisin pitkin taloa ilman mitään logiikkaa. Jos tahtoisin kerätä kaikki kynttilät tai leivontavälineet yhteen, joutuisin ensin kaivamaan KAIKKI kaapit ja varastot ympäri että löytäisin ne, eikä se tämän kokoisessa talossa ole mahdollista. Myöskään mitään vuokrattavia varastoja ei ole lähimaillakaan, joten sekin on poissuljettu. Ja siihen se sitten kaatuukin. Kun yritin konmarittaa ja sainkin jonkun paikan kuntoon, löysinkin hetken päästä jostain vielä yhden pussin samaa tavaraa, joka taas ei mahtunutkaan enää järjestämääni paikkaan, ja niin edelleen... Turhauttavaa!
Varsinaista shoppailua olen aina inhonnut, mutta nyt olen pyrkinyt vähentämään myös kaikenlaisten lahjoitusten vastaanottamista ja erilaisten tarpeellisten tavaroiden varastoon ostamista. Vielä kun saisi mummit ja kummit ymmärtämään, että kaikenlainen muoviroska ja koriste-esineet ovat ihan vihoviimeisiä asioita mitä meidän taloomme kaivataan!
Meilläkin on varastossa tavaraa lasten omia koteja varten, ja tämäkin jakaa omat mielipiteeni... Toisinaan iloitsen, että pystymme auttamaan näistä sitten lapsia elämässä eteenpäin, toisinaan taas olen hermoromahduksen partaalla ja ihmettelen, mitä järkeä on kasvattaa lapsia tällaisella kaatopaikalla, että he saavat sitten jotain vanhaa roinaa omiin koteihinsa vietäväksi.
Ja uskokaa tai älkää, meillä on yksi laatikollinen tavaraa säilössä jo tulevia lapsenlapsiakin varten! Kerrottakoon vielä, että yksikään lapsistamme ei ole päässyt vielä edes peruskoulusta... ;D
Olisi niin hienoa (ja samalla äärimmäisen noloa), jos olisi rahaa tuollaiseen järjestelyn ammattilaiseen!
AP
Tuota, millaista tavaraa teillä oikein on säilössä lapsille ja lapsenlapsille? Kun ajattelen millaista kamaa itse sain vanhemmilta, niin suoraan sanottuna ei se sellaista ollut mitä olisi kannattanut vuosikausia hillota. Ei sillä, voihan teillä olla jotain oikeastikin olla ihan eri meininki, mutta ei kannata liikoja innostua varaamaan jotain omia vanhoja kamoja lapsien nurkkiin, kun todennäköisesti heillä tulee olemaan ihan oma makunsa ja eivät niitä edes halua.
Häh? Noin nuorille? Ei ole tolkkua. Meillä se vanhin on 18 v. poika ja haaveilee muutosta, jonka vuoksi olen laittanut hänelle syrjään mattoja, aika neutraalit verhot, pyyhkeitä ym. sellaista, mitä on tullut mummoloiden kuolinpesistä kuten astioita. Ja olen myös kysynyt, käyttäisitkö tätä? Tässäkin pitää käyttää järkeä.
Hävitä ne tavarat! Miksi hillota tosiaan vuosikausia, jos et voi vielä tietää milloin lapsi muuttaa kotoa ja olemattomille lapsenlapsille nyt ei kannata säilöä mitään, ei ole mitään järkeä siinä. Kannattaa säilöä vasta sitten, kun lapsi alkaa olla siinä iässä, että se muutto voisi olla lähellä.
Ja jos löydät pussin jotain tavaraa, jonka olemassaoloa et edes muistanut, se on turhaa tavaraa...
Jänskää, miten tällä palstalla lapsille tai lapsenlapsille säästettävät tavarat ovat aina jotain pyyhkeitä, verhoja ja mattoja...
Oikeassa maailmassa vaikkapa minulla sen sijaan on mm. vaarin sotilaspassi ja hänen rahakokoelmansa Venäjän vallan ajalta. "Hilloan" mahdollisille lapsenlapsilleni myös esim. äitini kultaisia ja hopeisia korvakoruja, sillä itselläni ei ole reikiä, ja omat lapseni ovat kaikki poikia, joten en oleta heidän tuon tyylin korviksia käyttävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jaksa perustaa mistään marituksista. Myönnän suoraan itselleni, että tarvitsen paljon tavaroita ja se, mitä oikeasti tarvitsisin, on lisää säilytystilaa. Harrastan esimerkiksi useita urheilulajeja, ja minulla on varusteita niihin kaikkiin. Käytän niitä kaikkia. Lisäksi olen muutenkin ulkoilmaihminen, ja ulkoilu on mukavampaa, kun on aina säähän sopivat varusteet. Siispä niitäkin tarvitaan. Yksillä kumisaappailla ei pärjää, koska puutarhatöissä käytetyillä ei voi lähteä ihmisten ilmoille. Niitä ei vain saa riittävän puhtaiksi.
Luen paljon, joten talossa on paljon kirjoja ja lehtiä. Hömppäkirjat vien kierrätykseen, tasokkaat pidän - ja oikeasti myös saatan lukea uudestaan esim. 5 vuoden päästä. Olen säästänyt nuoruusvuosina saatuja kirjeita ja kortteja, koska ainoastaan niiden avulla voi oikeasti muistaa, mitä nuoruudessa tapahtui. Ihan mieletöntä!
Kristallilasit katan pöytään vain juhlatilanteissa, joita on äärimmäisen harvoin, mutta just silloin mulle on ensiarvoisen tärkeää, että mulla on ne kristallilasit. Tai se hieno pöytäliina, tai jouluverhot, mummon vanha kakkulapio ja äidiltä saatu jalallinen lasitarjotin (vie sikana tilaa kaapissa).
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina, mutta kun ostin trimmattavan koiran, siitä tuli loistava laukku trimmausvälineille. Oon niin onnellinen, että olin säästänyt sen - vastaava olis maksanut maltaita.
Lasten kasvettua olen toki myynyt / antanut pois pieneksi jääneet vaatteet, urheiluvälineet, lelut jne, joten kaikkea en sentään hilloa. Ja jos jokin huonekalu jää tarpeettomaksi, myyn sen tai vien kierrätyskeskukseen. Muuten en stressaa "turhasta" tavarasta - ennemmin tai myöhemmin ne otetaan kuitenkin käyttöön :-)
Samsoniten hieno, lentomatkoille tarkoitettu olkalaukku pyöri kaapissa varmaan 15 vuotta suunnilleen tyhjänpanttina,
Ei tainnu jäädä rahaa matkusteluun, Kun obeesenä hoarderina ois menny 2 lipun hinta
Mitä ihmettä? Oon kestävyysurheilija, en ole obeesi :-D. Mikä on sun ongelma?
Mitäh..valehteleeko tv..kaikki Hoarderit on läskejä!
Mut taidatkin olla köyhä...tuhlaat kaikki rahasi matkalaukkuihin..jolloin rahaa lentämiseen ei jää:)
Alue: Aihe vapaa
No keskustele sitten keskenäsi tai jollekin muulle, mua ei sun mielipiteet kiinnosta. Tiedän itse asiani paremmin, en tarvitse sinua arvioimaan elämääni tai tapojani. Hyvää päivänjatkoa.