Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun lapsillani ei ole omaa huonetta, ei kalliita harrastuksia, eikä etelänmatkoja
21.01.2018 |
Asun lasteni kanssa edullisessa pienessä asunnossa. Vuokra tässä ei ylitä kipukynnystäni, mutta lapsilla ei ole omaa huonetta. Mihinkään ylellisyyksiin ei ole varaa. Kun teet jonkin hankinnan, on se muualta pois. Voiko tästä enää nousta keskiluokkaiseen mukavaan ja menevään elämään? Miten lopettaa sureminen ja rypeminan ja alkaa elää omannäköistä elämää piittaamatta siitä, että toisilla on ison asunnon lisäksi etelänlomat, kalliit harrastukset, hyvin tienaava mies, parempi palkka ja turvattu elämä, mutta itsellä pelkkää epävarmuutta päivästä toiseen. Rahani eivät sitten mene alkoon ja tupakkaan. Siitä ei kannata avautua. Moni asia on hyvinkin. Usein jopa nautin elämästä.
Kommentit (91)
Mene kunnon töihin ja tarjo lapsillesi ihmisarvoinen elämä. Älä odota muiden maksavan sitä puolestasi. Itse olet kuoppasi kaivanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastusten ei tarvitse olla kalliita!! Mistä tuollainen käsitys? Jos asut vähääkään isommassa kaupungissa, on tarjolla kirjo monenlaista. Onko lapsesi koulussa maksuttomia kerhoja? Täällä päin ainakin on sekä alakouluissa että yläkouluissa. Vähävaraisia tukevat myös Pelastakaa lapset, MLLja täydentävä toimeentulotuki jos harrastus on maksullinen. Urheiluvälineitä saa kirppareilta ja Torista käytettyinä ja ihan hyväkuntoisina. Uiminen, kävely jne.ovat melkein ilmaisia, luistelu ulkokentillä samoin.
On lukemattomia ihmisiä, jotka eivät matkusta ulkomailla. Tuettuja lomia saa harttua netistä (Solaris) ja haku ensi kesäksi saattaa olla jo käynnissä. Niissä on kulpylöitä, lomakeskuksia jne. Tsemppiä!
Jokainen haluaa antaa lapsilleen enemmän kuin pystyvät. Jotkut haluaisivat antaa aikaa, terveyttä yms. Pitää etsiä sitä onnea siitä mikä on hyvin.
Esim. Meillä ei ole autoa niin olen tehnyt harrastuksen bussimatkoista mahdollisimman kivoja. Mitä myöhäisempi kotiintulo, sitä paremmat eväät bussipysäkillä. Matka on meidän keskusteluaikaa. Yms.
Harrastusten pitää olla sellaisia mistä harrastaja itse tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on jo hyvällä alulla elämän muuttaminen, tahdosta kaikki lähtee.
Mieti miten pääsisit tavoitteeseen. Tarvitaanko siihen parempi koulutus, uusi työ, mikä? Rohkeutta ainakin ja ehkä hyvää tuuriakin.
Tsemppiä!Jos on tahtoa, mutta ei voimia, niin mitäs sitten? Kyselen vaan. Ehkei pidä vaatia ja yrittää liikaa kerralla.
Eli vähän niinku itse jolla kroppa rikki ja tulee nukuttua 12h/vrk joskus 16h.. töihin tms opiskelemaan kouluun ei pysty koska vammaisuus mutta tahto on kova vaurastua. Leikkaa menoja minimiin ja opi sijoittamaan. On paljonkin kehittäviä ns ilmaisharrastuksia jotka tukee moista kuten yhtiökokoukset ja pörssi-illat.. tärkeintä on kehittää kriittinen mieli joka ei usko mihinkään ja vielä vähemmän muihin ihmisiin.
Kun on rahaa löytyy aina ottajia yms roistoja joita pitää osata halveksia ja torjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hyvä koulutus ja hyvä palkka, mutta ei meillä silti ole etelänlomia eikä kalliita harrastuksia.
Mun lapsi ei ainakaan edes halua kalliita harrastuksia, riittää kun on tietokone ja viikkoraha, hän itse etsii edulliset pelit netistä.
Onko sinun oma perhe- tai sukutausta jotenkin varakkaampi, kun sinusta tuntuu, että nuo ovat kauhea puute? Kun tuo on ihan keskivertoelämää.
Jos minulla olisi tuollainen tilanne, keskittyisin siihen, että lapset käyvät koulunsa kunnolla. Rahalla saa monia asioita, mutta ei sivistystä; se vaatii omaa panostusta. Suomessa on ilmaiset kirjastot. Hakekaa sieltä joka viikko luettavaa, ja myös lukekaa ne ja keskustelette lukemastanne. Valtavan kehittävää eikä maksa mitään! Taideharrastus on edullista kotonakin samoin käsitöitä voi tehdä melko pienin kustannuksin, ja niistä voi olla hyötyäkin jos tekee esim. vaatteita ja neuleita.
Kun opettelee tekemään asioita itse, on se sekä hyödyllistä monessa mielessä mutta myös tyydyttävää henkisesti. Kuka tahansa voi ostella asioita, mutta läheskään kaikki eivät osaa tehdä itse asioita, tai ole monipuolisesti sivistynyt. Minusta nämä ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin raha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mene kunnon töihin ja tarjo lapsillesi ihmisarvoinen elämä. Älä odota muiden maksavan sitä puolestasi. Itse olet kuoppasi kaivanut.
Anteeksi, mutta olen kyllä ihan työelämässä. Voisin tehdä tuplasi enemmänkin töitä, jos aikaa ja voimia olisi. Viitsi tässä jostain kuopista ilkeillä. Mistä sinunlaisiasi ilkimyksiä oikein sikiääkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos minulla olisi tuollainen tilanne, keskittyisin siihen, että lapset käyvät koulunsa kunnolla. Rahalla saa monia asioita, mutta ei sivistystä; se vaatii omaa panostusta. Suomessa on ilmaiset kirjastot. Hakekaa sieltä joka viikko luettavaa, ja myös lukekaa ne ja keskustelette lukemastanne. Valtavan kehittävää eikä maksa mitään! Taideharrastus on edullista kotonakin samoin käsitöitä voi tehdä melko pienin kustannuksin, ja niistä voi olla hyötyäkin jos tekee esim. vaatteita ja neuleita.
Kun opettelee tekemään asioita itse, on se sekä hyödyllistä monessa mielessä mutta myös tyydyttävää henkisesti. Kuka tahansa voi ostella asioita, mutta läheskään kaikki eivät osaa tehdä itse asioita, tai ole monipuolisesti sivistynyt. Minusta nämä ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin raha.
Tässä oli asiaa. Sivistystä voi olla ja usein onkin ilman suuria rahamääriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä koulutus ja hyvä palkka, mutta ei meillä silti ole etelänlomia eikä kalliita harrastuksia.
Mun lapsi ei ainakaan edes halua kalliita harrastuksia, riittää kun on tietokone ja viikkoraha, hän itse etsii edulliset pelit netistä.Onko sinun oma perhe- tai sukutausta jotenkin varakkaampi, kun sinusta tuntuu, että nuo ovat kauhea puute? Kun tuo on ihan keskivertoelämää.
Mua kyllä suututtaisi, jos lapsi harrastaisi pelkkää pelaamista. Kyllä ne mukulat pitää edes liikkumaan saada.
Perhetaustani on aika tavallinen. Suurin osa ihan tavallisia työssäkäyviä. Sen olen kuitenkin joutunut huomaamaan ympärille katsoessa, että pitkäkään koulutus ei takaa hyvää toimeentuloa. Työttömyysputkeen voi ajautua opiskellutkin ihminen. Ehkä joissain ihan hyvissä tyypeissä on jotain erilaisuutta tms, etteivät työllisty tai sitten niitä työpaikkoja ei ole. Aika kovaa kyytiä voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä koulutus ja hyvä palkka, mutta ei meillä silti ole etelänlomia eikä kalliita harrastuksia.
Mun lapsi ei ainakaan edes halua kalliita harrastuksia, riittää kun on tietokone ja viikkoraha, hän itse etsii edulliset pelit netistä.Onko sinun oma perhe- tai sukutausta jotenkin varakkaampi, kun sinusta tuntuu, että nuo ovat kauhea puute? Kun tuo on ihan keskivertoelämää.
Mua kyllä suututtaisi, jos lapsi harrastaisi pelkkää pelaamista. Kyllä ne mukulat pitää edes liikkumaan saada.
Perhetaustani on aika tavallinen. Suurin osa ihan tavallisia työssäkäyviä. Sen olen kuitenkin joutunut huomaamaan ympärille katsoessa, että pitkäkään koulutus ei takaa hyvää toimeentuloa. Työttömyysputkeen voi ajautua opiskellutkin ihminen. Ehkä joissain ihan hyvissä tyypeissä on jotain erilaisuutta tms, etteivät työllisty tai sitten niitä työpaikkoja ei ole. Aika kovaa kyytiä voi olla.
Kyllä lapsi kulkee kaikki matkat pyörällä ja käy uimahallin salilla, me vain emme pidä niitä harrastuksena.
Suurin osa koulutetuista töistä tehdään nykyään tietokoneella, kuvankäsittelyt, ostaminen ja myyminen, sosiaalisuus, suunnittelu, tietojen etsiminen. Olen tyytyväinen jos lapseni on sujuva tietotekniikan kanssa, lupaa hyvää tulevaisuuden työmahdollisuuksissa.
Pelaaminen on vain yksi asia, tosin hauska, ja teen sitä itsekin. Sosiaalista ja kehittää tiimityötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisitte onnellisia siitä, mitä on. On paljon lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä. Lisäksi on yllättävän yleistä sekin, että on esim. ulosotossa kymppitonneja eikä haaveitakaan siitä, että tulisi ikinä tienaamaan alhaista palkkaa tai eläkettä enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hyvä koulutus ja hyvä palkka, mutta ei meillä silti ole etelänlomia eikä kalliita harrastuksia.
Mun lapsi ei ainakaan edes halua kalliita harrastuksia, riittää kun on tietokone ja viikkoraha, hän itse etsii edulliset pelit netistä.Onko sinun oma perhe- tai sukutausta jotenkin varakkaampi, kun sinusta tuntuu, että nuo ovat kauhea puute? Kun tuo on ihan keskivertoelämää.
Mua kyllä suututtaisi, jos lapsi harrastaisi pelkkää pelaamista. Kyllä ne mukulat pitää edes liikkumaan saada.
Perhetaustani on aika tavallinen. Suurin osa ihan tavallisia työssäkäyviä. Sen olen kuitenkin joutunut huomaamaan ympärille katsoessa, että pitkäkään koulutus ei takaa hyvää toimeentuloa. Työttömyysputkeen voi ajautua opiskellutkin ihminen. Ehkä joissain ihan hyvissä tyypeissä on jotain erilaisuutta tms, etteivät työllisty tai sitten niitä työpaikkoja ei ole. Aika kovaa kyytiä voi olla.
Kyllä lapsi kulkee kaikki matkat pyörällä ja käy uimahallin salilla, me vain emme pidä niitä harrastuksena.
Suurin osa koulutetuista töistä tehdään nykyään tietokoneella, kuvankäsittelyt, ostaminen ja myyminen, sosiaalisuus, suunnittelu, tietojen etsiminen. Olen tyytyväinen jos lapseni on sujuva tietotekniikan kanssa, lupaa hyvää tulevaisuuden työmahdollisuuksissa.
Pelaaminen on vain yksi asia, tosin hauska, ja teen sitä itsekin. Sosiaalista ja kehittää tiimityötä.
Nyt sai vähän eri kuvan sun lapsen ajankäytöstä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitte onnellisia siitä, mitä on. On paljon lapsettomuudesta kärsiviä ihmisiä. Lisäksi on yllättävän yleistä sekin, että on esim. ulosotossa kymppitonneja eikä haaveitakaan siitä, että tulisi ikinä tienaamaan alhaista palkkaa tai eläkettä enempää.
Hyvä saada lukea tämäkin puoli tässä urputuksen lomassa. Elämä on harvoin lähimainkaan täydellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi surettaa? Lapsista kasvaa kunnollisia kansalaisia, ei kermaperseitä.
Jaa a, kyllä se taitaa mennä niin päin että hyvin toimeentulevien aikuisten lapsista yleensä kasvaa niitä kunnollisia kansalaisia, eikä niistä köyhistä perheistä tulevista.[/quote
Köyhien perheiden lapsilla on kunnianhimoa menestyä, koska eivät ole saaneet kaikkea valmiina nokkansa eteen.
Tämähän on ihan kakkaa. Lukemattomien tutkimusten perusteella tiedetään, että köyhien perheiden lapset ovat itsekin aikuisena köyhiä. Köyhyyteen johtava asenne, elämäntapa ja valinnat periytyvät, ne imetään äidinmaidossa tai tupakansavussa siellä köyhästä kodista.
Koulutettujen ja hyvätuloisten lapsista tulee koulutettuja ja hyvätuloisia, niin se menee vaikka se sinua harmittaakin.
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne mutta en pidä sitä ongelmana. Perusasiat, ne tärkeimmät,on kunnossa. Materia ei tee onnelliseksi, harrastusten ja mukavan vapaa-ajan tekemisen ei tarvitse maksaa.
Tärkeintä lapsille on rakkaus ja huolenpito!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi surettaa? Lapsista kasvaa kunnollisia kansalaisia, ei kermaperseitä.
Jaa a, kyllä se taitaa mennä niin päin että hyvin toimeentulevien aikuisten lapsista yleensä kasvaa niitä kunnollisia kansalaisia, eikä niistä köyhistä perheistä tulevista.[/quote
Köyhien perheiden lapsilla on kunnianhimoa menestyä, koska eivät ole saaneet kaikkea valmiina nokkansa eteen.
Tämähän on ihan kakkaa. Lukemattomien tutkimusten perusteella tiedetään, että köyhien perheiden lapset ovat itsekin aikuisena köyhiä. Köyhyyteen johtava asenne, elämäntapa ja valinnat periytyvät, ne imetään äidinmaidossa tai tupakansavussa siellä köyhästä kodista.
Koulutettujen ja hyvätuloisten lapsista tulee koulutettuja ja hyvätuloisia, niin se menee vaikka se sinua harmittaakin.Jaksaa jaksaa. Laita linkkejä tutkimuksista. Pitää kai osittain paikkansa, mutta mua loukkaa köyhänä nuo tupakansavuun viittaamiset. Mikä on muuten oma elämäntilanteesi?
Mullakaan ei ollut omaa huonetta, mulla ei ollut harrastuksia koska vanhemmilla ei ollut varaa, ei ollut kotona aina ruokaa kouluruuan piti riittää, meitä nukkui neljä lasta samassa huoneessa, me saatiin kerran kuukaudessa valita herkkuruoka ja karkkia kanssa, me ei ikinä päästy huvipuistoon tai muuallekaan.
Olenko katkera, en! Mulla oli rakastavat vanhemmat, ketkä vaelsi lasten kanssa metsässä, käytiin yhdessä marjastamassa, seikkailtiin luonnossa, tutkittiin luontoa, leikittiin yhdessä ja vietettiin toistemme kanssa aikaa. Mulle on jäänyt ihania muistoja lapsuudesta, tunsin olevani rakastettu, minusta välitettiin.
Ei se etelän matka olis tehnyt mua onnelliseksi. Opin arvostamaan pieniä arjen iloja ja se ihana karkki päivä kerran kuukaudessa tuntu tosi luksukselta.
Nykyään olen itse korkeasti koulutettu, tosi hyvä palkkaisessa työssä ja olen matkustellut. Lapsellani on kaiken laista, mutta huomaan, että hänkin arvostaa yhteistä aikaa. Matkojen jälkeen lapsi on ollut tosi väsynyt ja arkeen palaaminen on vaikeaa.
Jos olen lapseni kanssa laskenut pulkkamäkeä, leikkinyt piiloa jne, sanoo lapsi iltaisin, kuinka hauska päivä hänellä on ollu ja on onnellinen, että olen hänen kanssaan leikkinyt ja opettanut uusia asioita.
Raha ei aina tuo onnea. Ainoa, mitä se minulle on tuonut, on taloudellisesti turvallisen tunteen.
Minulla on hyväpalkkainen mies ja itselläkin työ. Lapset harrastavat ja käydään paljon ulkomailla. Silti mullakin paljon ongelmia, äitini kuoli vuosi sitten, isällä alkava dementia ja kauheita tempauksia. Minulla ja lapsella pitkäaikaissairaus. Niin ettei se raha autuaaksi tee, vaikka kivoja juttuja tuokin elämään.
Itse tulin edulliseksi vanhemmille kun vihasin matkustamista yli kaiken, enkä halunnut harrastaakaan mitään mikä olisi maksanut mitään.
Viihdyin hyvin kotona ja lukemisen lisäksi esimerkiksi leppoisa supertele-pallon potkiminen takapihalla kaverien kanssa oli mukavampaa kuin tulospainotteinen "virallinen" jalkapallon suorittaminen pakollisine treeneineen ja leireineen. Maalla kun oltiin niin aina löytyi tekemistä.