Lue keskustelun säännöt.
Surettaa, kun lapsillani ei ole omaa huonetta, ei kalliita harrastuksia, eikä etelänmatkoja
21.01.2018 |
Asun lasteni kanssa edullisessa pienessä asunnossa. Vuokra tässä ei ylitä kipukynnystäni, mutta lapsilla ei ole omaa huonetta. Mihinkään ylellisyyksiin ei ole varaa. Kun teet jonkin hankinnan, on se muualta pois. Voiko tästä enää nousta keskiluokkaiseen mukavaan ja menevään elämään? Miten lopettaa sureminen ja rypeminan ja alkaa elää omannäköistä elämää piittaamatta siitä, että toisilla on ison asunnon lisäksi etelänlomat, kalliit harrastukset, hyvin tienaava mies, parempi palkka ja turvattu elämä, mutta itsellä pelkkää epävarmuutta päivästä toiseen. Rahani eivät sitten mene alkoon ja tupakkaan. Siitä ei kannata avautua. Moni asia on hyvinkin. Usein jopa nautin elämästä.
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on hyväpalkkainen mies ja itselläkin työ. Lapset harrastavat ja käydään paljon ulkomailla. Silti mullakin paljon ongelmia, äitini kuoli vuosi sitten, isällä alkava dementia ja kauheita tempauksia. Minulla ja lapsella pitkäaikaissairaus. Niin ettei se raha autuaaksi tee, vaikka kivoja juttuja tuokin elämään.
Ei se raha todellakaan kaikkea, mutta helpottaa varmasti, kuten joku muukin taisi mainita. Mieluummin olisin pitkään köyhä ja terve kuin rikas ja sairas. Rahalla voi saada parempaa hoitoa, mutta ei kaikkea. Yksi mille osaa myös nykyisin antaa arvonsa, on yksinkertaisesti aika ja se, että voi tehdä mitä haluaa. Hyvät ihmissuhteetkin menevät isojen rahojen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on kolme lasta eikä kellään omaa huonetta. Koskaan eivät ole käyneet ulkomailla, laivalla on käyty pari kertaa. Harrastuksista vain yksi on maksullinen ja sekin edullinen. Ihan hyvin menee, en koe että oltais jääty jotenkin paitsi jostain..
Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ollut omaa huonetta, mulla ei ollut harrastuksia koska vanhemmilla ei ollut varaa, ei ollut kotona aina ruokaa kouluruuan piti riittää, meitä nukkui neljä lasta samassa huoneessa, me saatiin kerran kuukaudessa valita herkkuruoka ja karkkia kanssa, me ei ikinä päästy huvipuistoon tai muuallekaan.
Olenko katkera, en! Mulla oli rakastavat vanhemmat, ketkä vaelsi lasten kanssa metsässä, käytiin yhdessä marjastamassa, seikkailtiin luonnossa, tutkittiin luontoa, leikittiin yhdessä ja vietettiin toistemme kanssa aikaa. Mulle on jäänyt ihania muistoja lapsuudesta, tunsin olevani rakastettu, minusta välitettiin.
Ei se etelän matka olis tehnyt mua onnelliseksi. Opin arvostamaan pieniä arjen iloja ja se ihana karkki päivä kerran kuukaudessa tuntu tosi luksukselta.
Nykyään olen itse korkeasti koulutettu, tosi hyvä palkkaisessa työssä ja olen matkustellut. Lapsellani on kaiken laista, mutta huomaan, että hänkin arvostaa yhteistä aikaa. Matkojen jälkeen lapsi on ollut tosi väsynyt ja arkeen palaaminen on vaikeaa.
Jos olen lapseni kanssa laskenut pulkkamäkeä, leikkinyt piiloa jne, sanoo lapsi iltaisin, kuinka hauska päivä hänellä on ollu ja on onnellinen, että olen hänen kanssaan leikkinyt ja opettanut uusia asioita.
Raha ei aina tuo onnea. Ainoa, mitä se minulle on tuonut, on taloudellisesti turvallisen tunteen.
Kirjoituksestasi huomaa kyllä helposti, että et voi olla korkeasti koulutettu, kuten väität.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi surettaa? Lapsista kasvaa kunnollisia kansalaisia, ei kermaperseitä.
Jaa a, kyllä se taitaa mennä niin päin että hyvin toimeentulevien aikuisten lapsista yleensä kasvaa niitä kunnollisia kansalaisia, eikä niistä köyhistä perheistä tulevista.[/quote
Köyhien perheiden lapsilla on kunnianhimoa menestyä, koska eivät ole saaneet kaikkea valmiina nokkansa eteen.
Tämähän on ihan kakkaa. Lukemattomien tutkimusten perusteella tiedetään, että köyhien perheiden lapset ovat itsekin aikuisena köyhiä. Köyhyyteen johtava asenne, elämäntapa ja valinnat periytyvät, ne imetään äidinmaidossa tai tupakansavussa siellä köyhästä kodista.
Koulutettujen ja hyvätuloisten lapsista tulee koulutettuja ja hyvätuloisia, niin se menee vaikka se sinua harmittaakin.Jaksaa jaksaa. Laita linkkejä tutkimuksista. Pitää kai osittain paikkansa, mutta mua loukkaa köyhänä nuo tupakansavuun viittaamiset. Mikä on muuten oma elämäntilanteesi?
En ole edellinen, mutta sekin on ihan faktaa että huono-osaiset tupakoivat useammin kuin hyväosaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakaan ei ollut omaa huonetta, mulla ei ollut harrastuksia koska vanhemmilla ei ollut varaa, ei ollut kotona aina ruokaa kouluruuan piti riittää, meitä nukkui neljä lasta samassa huoneessa, me saatiin kerran kuukaudessa valita herkkuruoka ja karkkia kanssa, me ei ikinä päästy huvipuistoon tai muuallekaan.
Olenko katkera, en! Mulla oli rakastavat vanhemmat, ketkä vaelsi lasten kanssa metsässä, käytiin yhdessä marjastamassa, seikkailtiin luonnossa, tutkittiin luontoa, leikittiin yhdessä ja vietettiin toistemme kanssa aikaa. Mulle on jäänyt ihania muistoja lapsuudesta, tunsin olevani rakastettu, minusta välitettiin.
Ei se etelän matka olis tehnyt mua onnelliseksi. Opin arvostamaan pieniä arjen iloja ja se ihana karkki päivä kerran kuukaudessa tuntu tosi luksukselta.
Nykyään olen itse korkeasti koulutettu, tosi hyvä palkkaisessa työssä ja olen matkustellut. Lapsellani on kaiken laista, mutta huomaan, että hänkin arvostaa yhteistä aikaa. Matkojen jälkeen lapsi on ollut tosi väsynyt ja arkeen palaaminen on vaikeaa.
Jos olen lapseni kanssa laskenut pulkkamäkeä, leikkinyt piiloa jne, sanoo lapsi iltaisin, kuinka hauska päivä hänellä on ollu ja on onnellinen, että olen hänen kanssaan leikkinyt ja opettanut uusia asioita.
Raha ei aina tuo onnea. Ainoa, mitä se minulle on tuonut, on taloudellisesti turvallisen tunteen.Kirjoituksestasi huomaa kyllä helposti, että et voi olla korkeasti koulutettu, kuten väität.
Älähän päde niin kovasti. Puhekieli ja kirjoittaa puhelimella.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ollu pitkään melko pienituloinen yksinhuoltaja, lapsia kaksi, jo teinejä. Molemmat saavat harrastaa ja omat huoneetkin on, mutta tasan mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa. Itse harrastan vaan ilmaisia juttuja. Lukemista, lenkkeilyä,, teen sukkia ja näen ystäviä. Kerran käyty tuetulla lomalla ja kaksi kertaa Pärnussa. Jotta päästiin matkalle, piti oikeasti luopua tietyistä jutuista. Ja nämä matkat siis tehty viimeisen kuuden vuoden sisällä. Sen lisäksi on käyty junalla sukulaisilla toisella puolen Suomea. Jopa noita reissuja varten täytyy säästää monta kuukautta. Mä koen, ettei meiltä puutu mitään. Meillä on ihan hauskaa näin. Ehdotan, että korjaat vähän asennettasi. Ei sulle kukaan tuo mitään kivaa tarjottimella nenän eteen. Sun täytyy tehdä töitä sen eteen, että saat haluamasi.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ollu pitkään melko pienituloinen yksinhuoltaja, lapsia kaksi, jo teinejä. Molemmat saavat harrastaa ja omat huoneetkin on, mutta tasan mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa. Itse harrastan vaan ilmaisia juttuja. Lukemista, lenkkeilyä,, teen sukkia ja näen ystäviä. Kerran käyty tuetulla lomalla ja kaksi kertaa Pärnussa. Jotta päästiin matkalle, piti oikeasti luopua tietyistä jutuista. Ja nämä matkat siis tehty viimeisen kuuden vuoden sisällä. Sen lisäksi on käyty junalla sukulaisilla toisella puolen Suomea. Jopa noita reissuja varten täytyy säästää monta kuukautta. Mä koen, ettei meiltä puutu mitään. Meillä on ihan hauskaa näin. Ehdotan, että korjaat vähän asennettasi. Ei sulle kukaan tuo mitään kivaa tarjottimella nenän eteen. Sun täytyy tehdä töitä sen eteen, että saat haluamasi.
Asenteessa on varmasti aina petrattavaa, eikä tarjottimia ole näkynyt. Sekin on valintoja, haluaako arkeen käyttörahaa vai säästää pieneen matkaan tai laittaa johonkin harrastukseen. Olen pyrkinyt siihen, että kouluikäisellä on edes joku harrastus. Tiettyihin juttuihin vaan ei rahat riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi surettaa? Lapsista kasvaa kunnollisia kansalaisia, ei kermaperseitä.
Jaa a, kyllä se taitaa mennä niin päin että hyvin toimeentulevien aikuisten lapsista yleensä kasvaa niitä kunnollisia kansalaisia, eikä niistä köyhistä perheistä tulevista.[/quote
Köyhien perheiden lapsilla on kunnianhimoa menestyä, koska eivät ole saaneet kaikkea valmiina nokkansa eteen.
Tämähän on ihan kakkaa. Lukemattomien tutkimusten perusteella tiedetään, että köyhien perheiden lapset ovat itsekin aikuisena köyhiä. Köyhyyteen johtava asenne, elämäntapa ja valinnat periytyvät, ne imetään äidinmaidossa tai tupakansavussa siellä köyhästä kodista.
Koulutettujen ja hyvätuloisten lapsista tulee koulutettuja ja hyvätuloisia, niin se menee vaikka se sinua harmittaakin.Jaksaa jaksaa. Laita linkkejä tutkimuksista. Pitää kai osittain paikkansa, mutta mua loukkaa köyhänä nuo tupakansavuun viittaamiset. Mikä on muuten oma elämäntilanteesi?
En ole edellinen, mutta sekin on ihan faktaa että huono-osaiset tupakoivat useammin kuin hyväosaiset.
Aijaa. Ihanko fakta oikein?
Olet varmasti paras mahdollinen vanhempi lapsillesi ja se on tärkeintä.
Minä ja siskoni olemme vähävaraisen YH-äidin kasvattamia, enkä koskaan kokenut, että meiltä puuttui mitään. Äiti oli läsnä, keksi hauskoja leikkejä, opetti kokkaamaan ja leipomaan. Kesällä hän vei meitä puistoon eväsretkelle ja uimarannalle, talvella hiihtämään ja kauemmas kotoa isoon pulkkamäkeen. Jaoimme siskoni kanssa pienen huoneen, äiti nukkui olohuoneessa ja joskus koko perhe siskonpedissä lattialla.
90-luvun laman jälkeen kaupunkimme tuki vähävaraisia perheitä rahoittamalla lasten liikuntaharrastuksia, ja pääsin harrastamaan tanssia. Se oli erillinen onnenpotku, mutta äitini oli se, joka ehdotti harrastusta heti kun siihen tuli mahdollisuus.
Toivon sinulle voimia arkeesi ja kaikkea hyvää perheellesi! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet varmasti paras mahdollinen vanhempi lapsillesi ja se on tärkeintä.
Minä ja siskoni olemme vähävaraisen YH-äidin kasvattamia, enkä koskaan kokenut, että meiltä puuttui mitään. Äiti oli läsnä, keksi hauskoja leikkejä, opetti kokkaamaan ja leipomaan. Kesällä hän vei meitä puistoon eväsretkelle ja uimarannalle, talvella hiihtämään ja kauemmas kotoa isoon pulkkamäkeen. Jaoimme siskoni kanssa pienen huoneen, äiti nukkui olohuoneessa ja joskus koko perhe siskonpedissä lattialla.
90-luvun laman jälkeen kaupunkimme tuki vähävaraisia perheitä rahoittamalla lasten liikuntaharrastuksia, ja pääsin harrastamaan tanssia. Se oli erillinen onnenpotku, mutta äitini oli se, joka ehdotti harrastusta heti kun siihen tuli mahdollisuus.
Toivon sinulle voimia arkeesi ja kaikkea hyvää perheellesi! <3
Voi kiitos :)
Tässä oli ihan hyviäkin vinkkejä. Ilmaistapahtumissa tulee jonkun verran käytyä. Asua ei voisi oikeastaan halvemmin. Se tässä just onkin, kun asutaan niin ahtaasti, että ei kiitos enää pienempään, eikä varsinkaan minnekään syrjään maalle. Pullojen kerääminen herätti miltei tunteita. Joskus nappaan pullon sieltä, toisen täältä mukaan, mutta systemaattinen keräys veisi niin paljon aikaa ja vaivaa ja pian minutkin tunnistettaisiin kaupunginaosan pullonkerääjänä. Ei siinä mitään, jos sillä tienaisi oikeasti ja olisi aikaa ja pokkaa kierrellä kyliä. Noihin sähköjen ym. kilpailutuksiin voisi perehtyä, mutta en ole ihminen, joka jaksaa laskea euron päälle. Ehkä sitten helpottaa, kun lapset eivät vaadi enää niin paljon. Silloin voisi olla aikaa erilaisille lisätienesteille.