Surettaa, kun lapsillani ei ole omaa huonetta, ei kalliita harrastuksia, eikä etelänmatkoja

Lapset voivat olla onnellisia siitä huolimatta. Heistä voi siitä huolimatta kasvaa tasapainoisia, terveitä ja onnellisia aikuisia.

Tiedän lapsia, joilla on harrastuksia, oma huone ja matkojakin on ollut, mutta silti on masennusta, paniikkihäiriöitä, huonot sosiaaliset taidot.

Tuli sitten pantua?

Olen nelilapsisen perheen kuopus maalta.

Minulla ei koskaan ollut omaa huonetta.

Kallein harrastukseni oli höntsäsalibandy, pari kertaa viikossa maksoi ehkä 500 markkaa vuodessa.

Etelässä kävin ekan kerran omalla rahalla parikymppisenä.

Muistan että rahaa ei hirveitä ylimääräistä ollut.

Ihan suht normaali ihminen minustakin tuli. Ehkä niukasta lapsuudesta jäi sellainen nälkä, ettei aikuisena tarvitsisi pelata leikkirahalla.

Nyt olen korkeakoulutettu, asun Helsingin keskustassa ja tienaan mukavasti yli suomalaisen miehen mediaanin.

En ole mikään varakas, mutta pystyn takaamaan perheelleni kohtuullisen elintason, mikä riittää minulle.

Ei minulle jäänyt sellaista kuvaa että lapsuuteni olisi ollut jotenkin huonompi kuin muilla. Tokihan olin kateellinen kaverien Floridan reissuista, eikä lapsena fillari tai vaatteet olleet uusia, mutta mitä sitten..

Älä välitä negaavista jonneista palstalla.

Kaikilla on hetkiä jolloin masentaa oma tilanne. Siinä vaan sun sisukkuus nostaa päätään, pikku hiljaa ja saa sut muokkaamaan strategioita. Keksit jotain kyllä.

Jäin itse yksin 4vuotta sitten pienten lasten kanssa. Nyt olen jo vuoden ollut hyväpalkkaisessa työssä. Aluksi masentelin ja se alakulo pakotti mut nouseen yksin siitä yh suosta. Aloitin keikkatyöt, pian oli jo 2 keikkapaikkaa. Vuosi sitten sain pienen ylennyksen😊 Kun taloudelliset huolet helpottivat, muutkin hyvät puolet minussa korostuivat. Nykyään tuntuu että oon rautaa, mua ei pysäytä mikään.

Kyllä se siitä. Tilanteet muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi surettaa? Lapsista kasvaa kunnollisia kansalaisia, ei kermaperseitä.

Jaa a, kyllä se taitaa mennä niin päin että hyvin toimeentulevien aikuisten lapsista yleensä kasvaa niitä kunnollisia kansalaisia, eikä niistä köyhistä perheistä tulevista.[/quote

Köyhien perheiden lapsilla on kunnianhimoa menestyä, koska eivät ole saaneet kaikkea valmiina nokkansa eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne mutta en pidä sitä ongelmana. Perusasiat, ne tärkeimmät,on kunnossa. Materia ei tee onnelliseksi, harrastusten ja mukavan vapaa-ajan tekemisen ei tarvitse maksaa.

Materia ei ehkä tee onnelliseksi mutta hyvin lähelle sillä pääsee.

Ilman isoa Mersua, useita kalliita ulkomaanmatkoja vuodessa ja tätä isoa taloa ei minulla takuulla olisi yhtä kivaa kuin nyt.

Meinasin kirjoittaa juuri samaa. Kyllä se materia onnen tuo. Muuta väittävät vain yrittävät lohduttaa oloa. En ole koskaan kuullut hyvin pärjäävän valittavan rahoistaan ja kaikesta siitä kivasta mitä sillä saa.

Onnea, olette osa koneistoa. Lampaat.

Voi hellanduudelis, kulta pieni! Elän juuri sellaista elämää kuin haluan.

Jos se on olemista osana koneistoa eli yhteiskuntaa niin teen niin oikein mielelläni. Nautin omaisuudestani, rahasta ja siitä kaikesta mitä sillä saa.

Tähän väliin kysymys: Elätätkö itsesi työllä vai yhteskunnan tuilla?

Vierailija kirjoitti:

Kaikista eniten surettaa, kun lapsillasi on tyytymätön, valittava, itsesäälissä rypevä katkera äiti. Miksi teille kuuluisi kaikki sama kuin paremmin toimeentuleville? Sinulla on vähän vääristynyt käsitys ns. normaalista. Lapset eivät oikeasti tarvitse paljoa, tärkeintä on päästään terveet ja rakastavat vanhemmat. Panosta enemmän tuohon puoleen.

Jännä, miten tuntemattoman kommentti voi satuttaa. Täällä on niitä saanut lukea muutaman. Ehkä ns. kovempi ihminen olisi taistellut itselleen paremmat asemat työelämässä ja ihmissuhteissa, ottanut sen mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne mutta en pidä sitä ongelmana. Perusasiat, ne tärkeimmät,on kunnossa. Materia ei tee onnelliseksi, harrastusten ja mukavan vapaa-ajan tekemisen ei tarvitse maksaa.

Materia ei ehkä tee onnelliseksi mutta hyvin lähelle sillä pääsee.

Ilman isoa Mersua, useita kalliita ulkomaanmatkoja vuodessa ja tätä isoa taloa ei minulla takuulla olisi yhtä kivaa kuin nyt.

Meinasin kirjoittaa juuri samaa. Kyllä se materia onnen tuo. Muuta väittävät vain yrittävät lohduttaa oloa. En ole koskaan kuullut hyvin pärjäävän valittavan rahoistaan ja kaikesta siitä kivasta mitä sillä saa.

Onnea, olette osa koneistoa. Lampaat.

Voi hellanduudelis, kulta pieni! Elän juuri sellaista elämää kuin haluan.

Jos se on olemista osana koneistoa eli yhteiskuntaa niin teen niin oikein mielelläni. Nautin omaisuudestani, rahasta ja siitä kaikesta mitä sillä saa.

Tähän väliin kysymys: Elätätkö itsesi työllä vai yhteskunnan tuilla?

Vaikuttaa, että kyseinen tyyppi elää tuilla. Kuulosti niin tyypilliseltä. Hienoa, kun täällä on muuten niin yhteiskuntaa pyörittävää porukkaa. Sitä vaan en tajua, että mitä jollain isolla mersulla tekee ja että pitää mainita, että on iso mersu :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi surettaa? Lapsista kasvaa kunnollisia kansalaisia, ei kermaperseitä.

Jaa a, kyllä se taitaa mennä niin päin että hyvin toimeentulevien aikuisten lapsista yleensä kasvaa niitä kunnollisia kansalaisia, eikä niistä köyhistä perheistä tulevista.[/quote

Köyhien perheiden lapsilla on kunnianhimoa menestyä, koska eivät ole saaneet kaikkea valmiina nokkansa eteen.

Harmi ettei tämä kunnianhimo konkretisoidu useimpien kohdalla, vaan seurataan vanhempien jalanjälkiä. Vai haluatko laittaa jonkun tutkimuksen mikä tukee tätä mutuiluasi? Sitähän minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut vetovoiman laista? Olet sitä mitä ajattelet. Luen tekstistäsi vain negatiivisia asioita ja puutteita, vedät niitä siis puoleesi.

Ihan ensin ala ajatella, että muutat isompaan asuntoon ja olet varakkaampi ja saat paremman työpaikan. Näin vedät niitä puoleesi.

Googlaa vaikka :)

Ajatuksen voimalla luot itsellesi paremman elämän <3

Jess! Vetovoiman laki. Pitääkin testata ja edessä uusi upea elämä :). Tähän kyllä perehdyn, vaikka mahdanko uskoa sen toimivan tapauksessani. Pitää googlata. :)

Jos et usko, se ei toimi.

Voi kuule. Ei sillä uskolla ja optimismilla mitä vaan saa. Sellaisen olen kuullut, että usko siirtää vaikka vuoria. En usko.

Siinä on syy mikset ikinä menesty. "En minä kuitenkaan.. No en edes yritä.. No niin yllätti etten onnistunut ekalla antaa olla.."

Tsiisus.

Niinpä, kokeile joskus ottaa riskejä ja uskoa itseesi, Onni suosii rohkeaa.

Kuten esimerkiksi? Ei ihan tule mieleen, että mitä riskejä uskaltaa ottaa, kun on vastuussa lapsista. Ihan ei tyhjän päälle uskalla ponkaista, vaikka se olisi mahdollisuus parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut vetovoiman laista? Olet sitä mitä ajattelet. Luen tekstistäsi vain negatiivisia asioita ja puutteita, vedät niitä siis puoleesi.

Ihan ensin ala ajatella, että muutat isompaan asuntoon ja olet varakkaampi ja saat paremman työpaikan. Näin vedät niitä puoleesi.

Googlaa vaikka :)

Ajatuksen voimalla luot itsellesi paremman elämän <3

Jess! Vetovoiman laki. Pitääkin testata ja edessä uusi upea elämä :). Tähän kyllä perehdyn, vaikka mahdanko uskoa sen toimivan tapauksessani. Pitää googlata. :)

Jos et usko, se ei toimi.

Voi kuule. Ei sillä uskolla ja optimismilla mitä vaan saa. Sellaisen olen kuullut, että usko siirtää vaikka vuoria. En usko.

Siinä on syy mikset ikinä menesty. "En minä kuitenkaan.. No en edes yritä.. No niin yllätti etten onnistunut ekalla antaa olla.."

Tsiisus.

Niinpä, kokeile joskus ottaa riskejä ja uskoa itseesi, Onni suosii rohkeaa.

Kuten esimerkiksi? Ei ihan tule mieleen, että mitä riskejä uskaltaa ottaa, kun on vastuussa lapsista. Ihan ei tyhjän päälle uskalla ponkaista, vaikka se olisi mahdollisuus parempaan.

Kouluttautua uudelleen,vaihtaa työpaikkaa, muuttaa uuteen maahan, vaihtaa kumppania.. Mitä vaan mihin olet tyytymätön, tietysti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi surettaa? Lapsista kasvaa kunnollisia kansalaisia, ei kermaperseitä.

Jaa a, kyllä se taitaa mennä niin päin että hyvin toimeentulevien aikuisten lapsista yleensä kasvaa niitä kunnollisia kansalaisia, eikä niistä köyhistä perheistä tulevista.[/quote

Köyhien perheiden lapsilla on kunnianhimoa menestyä, koska eivät ole saaneet kaikkea valmiina nokkansa eteen.

Harmi ettei tämä kunnianhimo konkretisoidu useimpien kohdalla, vaan seurataan vanhempien jalanjälkiä. Vai haluatko laittaa jonkun tutkimuksen mikä tukee tätä mutuiluasi? Sitähän minäkin.

En ole tuo kommentoinut, mutta tosi monella on parempi koulutus kuin vanhemmillaan tai isovanhemmillaan. Voiko köyhä olla kunnon kansalainen? Monella työssä käyvälläkin tuppaa kaikki menemään, mitä tulee. Välillä käydään matkoilla, uusitaan auto tai rempataan, mutta kaikki menee. Sitten on niitä köyhiä, jotka korkeintaan halpamatkailee, eivät remppaa, eivät  vaihda autoa. Hekö ovat jotenkin huonompia vai tarkoitatko niitä, joitten elämänhallinta on aivan hukassa, joilla on päihdeongelmaa tai ovat sairauden takia kyvyttömiä tienaamaan? Ihan samanarvoisia ihmisiä kaikki, vaikkei pyyhkisi yhtä hyvin kuin sä, joka voit tulla tänne kertomaan kuinka täydellistä elämäsi on, kuinka olet saavuttanut kaiken omilla ansioillasi ja kuinka lapsistasikin tulee kunnon kansalaisia, koska sinä olet. Voi se niin olla, mutta ei välttämättä. Elämänkoulu voisi tehdä h-n hyvää kermaperseisille.

Meillä on paritaloneliö ja kaikilla lapsilla ei todellakaan ole omaa huonetta.

Aloitetaan siitä, että miten voisitte hankkia lisää rahaa tai säästää.

Olisiko asuinpaikallanne mahdollisuus kerätä pulloja, sinun hoitaa tilapäisesti lapsia, ulkoiluttaa koiria, olla lemmikkivahteina, käydä kaupassa vanhukselle?

Entä onko vakuutukset, puhelinliittymät ja sähkö kilpailutettu? Minkä verran teillä menee viikossa rahaa ruokaan? Voisitteko asua halvemmin? Saatteko kaikki tuet johon olette oikeutettuja? Vaatteet hankitaan varmaan mahdollisuuksien mukaan kirpputorilta.

Kun puolisoni oli työtön, me etsimme kaikki ilmaiset museopäivät, Espoon Glims kotiseutumuseossa keskiviikot ilmaisia ja kesällä siellä on kanoja, lampaita sekä erilaisia tapahtumia esim jousiammuntaa. Pienille lapsille Linnanmäellä on ilmaisia laitteita. Mammuttimarkkinoiden halvat Flamingoperheliput hyödynnettiin. Risteilyt ovat halpa tapa lomailla ja elämys lapsille, jos eivät ole misdään käyneet. Ilmaistapahtumia on myös paljon.

Kesäisin satsaus hyviin uimaleluihin kannatti, rannalle eväät, leluja pelejä sekä kirjoja ja aika kului. Ongenkin voi ottaa mukaan. Nyt takvella kaakaota termariin, sämpylät mukaan ja luistelemaan tai hiihtämään.

Harrastuksistakin löytyy varmasti edullisempiakin vaihtoehtoja. Kannattaa tutkia mitä löytyisi. Itse olen esim aikoinaan pitänyt kokkikerhoa seurakunnalla, lapsille häysin ilmainen. Minimartat olivat lapsuudessani täysin ilmaiset ja pääsi myös keittiöön kokkaamaan.

J kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut vetovoiman laista? Olet sitä mitä ajattelet. Luen tekstistäsi vain negatiivisia asioita ja puutteita, vedät niitä siis puoleesi.

Ihan ensin ala ajatella, että muutat isompaan asuntoon ja olet varakkaampi ja saat paremman työpaikan. Näin vedät niitä puoleesi.

Googlaa vaikka :)

Ajatuksen voimalla luot itsellesi paremman elämän <3

Jess! Vetovoiman laki. Pitääkin testata ja edessä uusi upea elämä :). Tähän kyllä perehdyn, vaikka mahdanko uskoa sen toimivan tapauksessani. Pitää googlata. :)

Jos et usko, se ei toimi.

Voi kuule. Ei sillä uskolla ja optimismilla mitä vaan saa. Sellaisen olen kuullut, että usko siirtää vaikka vuoria. En usko.

Siinä on syy mikset ikinä menesty. "En minä kuitenkaan.. No en edes yritä.. No niin yllätti etten onnistunut ekalla antaa olla.."

Tsiisus.

Niinpä, kokeile joskus ottaa riskejä ja uskoa itseesi, Onni suosii rohkeaa.

Kuten esimerkiksi? Ei ihan tule mieleen, että mitä riskejä uskaltaa ottaa, kun on vastuussa lapsista. Ihan ei tyhjän päälle uskalla ponkaista, vaikka se olisi mahdollisuus parempaan.

Kouluttautua uudelleen,vaihtaa työpaikkaa, muuttaa uuteen maahan, vaihtaa kumppania.. Mitä vaan mihin olet tyytymätön, tietysti.

Mitä vaan, siitä vaan. Kyllä mä noita mielessäni pyörittelen harva se päivä, mutta tällä hetkellä olen muuten tyytyväinen, raha vain ei riitä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi surettaa? Lapsista kasvaa kunnollisia kansalaisia, ei kermaperseitä.

Jaa a, kyllä se taitaa mennä niin päin että hyvin toimeentulevien aikuisten lapsista yleensä kasvaa niitä kunnollisia kansalaisia, eikä niistä köyhistä perheistä tulevista.[/quote

Köyhien perheiden lapsilla on kunnianhimoa menestyä, koska eivät ole saaneet kaikkea valmiina nokkansa eteen.

Harmi ettei tämä kunnianhimo konkretisoidu useimpien kohdalla, vaan seurataan vanhempien jalanjälkiä. Vai haluatko laittaa jonkun tutkimuksen mikä tukee tätä mutuiluasi? Sitähän minäkin.

En ole tuo kommentoinut, mutta tosi monella on parempi koulutus kuin vanhemmillaan tai isovanhemmillaan. Voiko köyhä olla kunnon kansalainen? Monella työssä käyvälläkin tuppaa kaikki menemään, mitä tulee. Välillä käydään matkoilla, uusitaan auto tai rempataan, mutta kaikki menee. Sitten on niitä köyhiä, jotka korkeintaan halpamatkailee, eivät remppaa, eivät  vaihda autoa. Hekö ovat jotenkin huonompia vai tarkoitatko niitä, joitten elämänhallinta on aivan hukassa, joilla on päihdeongelmaa tai ovat sairauden takia kyvyttömiä tienaamaan? Ihan samanarvoisia ihmisiä kaikki, vaikkei pyyhkisi yhtä hyvin kuin sä, joka voit tulla tänne kertomaan kuinka täydellistä elämäsi on, kuinka olet saavuttanut kaiken omilla ansioillasi ja kuinka lapsistasikin tulee kunnon kansalaisia, koska sinä olet. Voi se niin olla, mutta ei välttämättä. Elämänkoulu voisi tehdä h-n hyvää kermaperseisille.

Nooh, kaikki tutkimukset nyt vaan viittaavat siihen ettei asia mene niinkuin ensimmäisessä kommenttissa todettiin. Yleensä hyvä lapsuus = hyvä aikuisuus. Voit toivoa paskaa muillekin ihmisille, mutta ei se omaa elämääsi paranna.

Vierailija kirjoitti:

J kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut vetovoiman laista? Olet sitä mitä ajattelet. Luen tekstistäsi vain negatiivisia asioita ja puutteita, vedät niitä siis puoleesi.

Ihan ensin ala ajatella, että muutat isompaan asuntoon ja olet varakkaampi ja saat paremman työpaikan. Näin vedät niitä puoleesi.

Googlaa vaikka :)

Ajatuksen voimalla luot itsellesi paremman elämän <3

Jess! Vetovoiman laki. Pitääkin testata ja edessä uusi upea elämä :). Tähän kyllä perehdyn, vaikka mahdanko uskoa sen toimivan tapauksessani. Pitää googlata. :)

Jos et usko, se ei toimi.

Voi kuule. Ei sillä uskolla ja optimismilla mitä vaan saa. Sellaisen olen kuullut, että usko siirtää vaikka vuoria. En usko.

Siinä on syy mikset ikinä menesty. "En minä kuitenkaan.. No en edes yritä.. No niin yllätti etten onnistunut ekalla antaa olla.."

Tsiisus.

Niinpä, kokeile joskus ottaa riskejä ja uskoa itseesi, Onni suosii rohkeaa.

Kuten esimerkiksi? Ei ihan tule mieleen, että mitä riskejä uskaltaa ottaa, kun on vastuussa lapsista. Ihan ei tyhjän päälle uskalla ponkaista, vaikka se olisi mahdollisuus parempaan.

Kouluttautua uudelleen,vaihtaa työpaikkaa, muuttaa uuteen maahan, vaihtaa kumppania.. Mitä vaan mihin olet tyytymätön, tietysti.

Mitä vaan, siitä vaan. Kyllä mä noita mielessäni pyörittelen harva se päivä, mutta tällä hetkellä olen muuten tyytyväinen, raha vain ei riitä. :)

Ok, hienoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

J kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kuullut vetovoiman laista? Olet sitä mitä ajattelet. Luen tekstistäsi vain negatiivisia asioita ja puutteita, vedät niitä siis puoleesi.

Ihan ensin ala ajatella, että muutat isompaan asuntoon ja olet varakkaampi ja saat paremman työpaikan. Näin vedät niitä puoleesi.

Googlaa vaikka :)

Ajatuksen voimalla luot itsellesi paremman elämän <3

Jess! Vetovoiman laki. Pitääkin testata ja edessä uusi upea elämä :). Tähän kyllä perehdyn, vaikka mahdanko uskoa sen toimivan tapauksessani. Pitää googlata. :)

Jos et usko, se ei toimi.

Voi kuule. Ei sillä uskolla ja optimismilla mitä vaan saa. Sellaisen olen kuullut, että usko siirtää vaikka vuoria. En usko.

Siinä on syy mikset ikinä menesty. "En minä kuitenkaan.. No en edes yritä.. No niin yllätti etten onnistunut ekalla antaa olla.."

Tsiisus.

Niinpä, kokeile joskus ottaa riskejä ja uskoa itseesi, Onni suosii rohkeaa.

Kuten esimerkiksi? Ei ihan tule mieleen, että mitä riskejä uskaltaa ottaa, kun on vastuussa lapsista. Ihan ei tyhjän päälle uskalla ponkaista, vaikka se olisi mahdollisuus parempaan.

Kouluttautua uudelleen,vaihtaa työpaikkaa, muuttaa uuteen maahan, vaihtaa kumppania.. Mitä vaan mihin olet tyytymätön, tietysti.

Mitä vaan, siitä vaan. Kyllä mä noita mielessäni pyörittelen harva se päivä, mutta tällä hetkellä olen muuten tyytyväinen, raha vain ei riitä. :)

Ok, hienoa.

Eiks oo? Ihan turha aloitus, kun kaikki hyvin kuitenkin. Vähän vaan sai paskaa niskaan samalla, mutta mitä pienistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama tilanne mutta en pidä sitä ongelmana. Perusasiat, ne tärkeimmät,on kunnossa. Materia ei tee onnelliseksi, harrastusten ja mukavan vapaa-ajan tekemisen ei tarvitse maksaa.

Materia ei ehkä tee onnelliseksi mutta hyvin lähelle sillä pääsee.

Ilman isoa Mersua, useita kalliita ulkomaanmatkoja vuodessa ja tätä isoa taloa ei minulla takuulla olisi yhtä kivaa kuin nyt.

Meinasin kirjoittaa juuri samaa. Kyllä se materia onnen tuo. Muuta väittävät vain yrittävät lohduttaa oloa. En ole koskaan kuullut hyvin pärjäävän valittavan rahoistaan ja kaikesta siitä kivasta mitä sillä saa.

Onnea, olette osa koneistoa. Lampaat.

Voi hellanduudelis, kulta pieni! Elän juuri sellaista elämää kuin haluan.

Jos se on olemista osana koneistoa eli yhteiskuntaa niin teen niin oikein mielelläni. Nautin omaisuudestani, rahasta ja siitä kaikesta mitä sillä saa.

Tähän väliin kysymys: Elätätkö itsesi työllä vai yhteskunnan tuilla?

Vaikuttaa, että kyseinen tyyppi elää tuilla. Kuulosti niin tyypilliseltä. Hienoa, kun täällä on muuten niin yhteiskuntaa pyörittävää porukkaa. Sitä vaan en tajua, että mitä jollain isolla mersulla tekee ja että pitää mainita, että on iso mersu :D

Kovasti tosiaan haukkuu muita lampaaksi, antaen ymmärtää että HÄN on jotain IHAN MUUTA katsokaas! HÄN tietää miten kuuluu olla ja elää, hän on esikuva kaikille rohkeille ja oiekamielisille uudistajille tms paskaa...

Itse ajan sillä isolla Mersullani. Kun nyt maallisesta mammonasta puhutaan niin mainitsin sen muiden juttujen ohella. Reilusti yli sadan tonnin kulkupeliä löytyy sittenkin melko harvasta tallista.

Mua taas arsyttaa se etta monella ei paremmin toimeentulevalla on asiat paremmin kun paremmin tai samalla tasolla toimeentulevalla. Otetaan nyt esimerkkina se etta monet jotka eivat tee mitaan maksattavat isoja uusia asuntoja Kelalla ja sossulla. Itsekin voisin maksattaa surutta valtiolla paljon isomman asunnon mita juuri nyt on itselleni ja lapsilleni. Ei vain ole kaynyt niin hyva tuuri etta sellaisen olisin saanut. Omilla ansioilla hankituille asioille en ole kateellinen koska se on silloin vain itsesta kiinni.

Mua taas arsyttaa se etta monella ei paremmin toimeentulevalla on asiat paremmin kun paremmin tai samalla tasolla toimeentulevalla. Otetaan nyt esimerkkina se etta monet jotka eivat tee mitaan maksattavat isoja uusia asuntoja Kelalla ja sossulla. Itsekin voisin maksattaa surutta valtiolla paljon isomman asunnon mita juuri nyt on itselleni ja lapsilleni. Ei vain ole kaynyt niin hyva tuuri etta sellaisen olisin saanut. Omilla ansioilla hankituille asioille en ole kateellinen koska se on silloin vain itsesta kiinni.