Lue keskustelun säännöt.
Mieheni olettaa rahojemme olevan yhteisiä
21.01.2018 |
Käyn töissä 1800E kuukausipalkalla, ja poikaystäväni on työtön. Asumme vuokralla kaksiossa, joten asumistuet ja mahdollinen toimeentulotuki on siis yhteinen. Emme tietenkään saa toimeentulotukea, koska palkkani on sen verran ja poikaystävän saa työttömyystukea. Hänen mielestään meidän pitäisi jakaa kaikki rahat, mutta omasta mielestäni minun pitäisi saada rahoista enemmän, kun teen töitä niiden eteen! Totta kai maksan vuokrasta enemmän, sillä ei poikaystäväni muuten voisi ostaa mitään ylimääräistä, mutta mielestäni sen pitäisi mennä niin, että minä maksan sen ylimääräisen osan, minkä saisimme asumistuesta. Hänen mielestään taas meidän pitäisi jakaa koko summa yhteisesti.
Olenko niuho, kun haluaisin kuitekin palkastani vähän ylimääräistä? Vuokran jälkeen muutenkaan ei jää paljon mitään, joten periaatteessa se olisi sama kuin en kävisi töissä. Olenko itsekäs ja onko poikaystäväni oikeassa...?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Pistäkää molemmille käyttörahaa yhtä paljon. Sun palkkasi oli 1800€; en tiedä paljonko miehesi saa tukia, mutta oletetaan 700 euroa. Jos teidän kulut ovat esimerkiksi
Vuokra 1000€
Ruoka 300€
Muut kulut per kk 600€ (Ei hajua mitä teidän kulut ovat kuukaudessa)Näillä tuloilla ja menoilla jää ekstraa 600€. Ottakaa molemmat siitä 300e itselleen käyttörahaa. Vai onko tärkeämpää nimenomaan, että sulle jää enemmän kuin miehelle, koska on työtön? Tai näin minä tekisin jos tulot ja menot olisivat tuota luokkaa ja toinen työtön ja toinen töissä.
No ei se tällä hetkellä ole ihan kamalan tärkeää että mulle jää enemmän, mutta mielestäni se olisi oikein. Eli esim. että jos 600E jää niin minä saisin siitä vaikka 400E ja hän 200E, ihan vaan siksi että kulutan aikaani työssä käymiseen, juuri siksi että sitä rahaa olisi enemmän eikä tarvitsisi elää suusta suuhun. Mutta, ehkä se on vähän itsekästä, kun muutenkaan ei rahaa paljon ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?
Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa.
Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskekaa menot ja sitten molemmat laittaa tulojen käteen jäävältä osalta saman prosentin yhteiseen elämiseen. Enemmän tienaava maksaa siis euromääräisesti enemmän, mutta hänellä jää myös enemmän itselle. Jos toinen saa tukia niin niistä tietysti vastaava prosentti yhteiseen käyttöön. Hänelle jää siis euromääräisesti vähemmän, mutta osallistuu kuitenkin omalla osuudellaa yhteiseen talouteen. Toisen tulojen noustessa voitte pienentää yhteisnaksuprosenttia, jolloin molemmilla jää enemmän omaa rahaa ja yhteiseen talouteen tulee edelleen sama summa.
Tai sitten vain eroaa.
Olen ollut sinun kaltaisen ihmisen kanssa suhteessa pariin otteeseen. Niin köyhempänä kuin varakkaampana. Kummmankin suhteen lopetin kun toinen rupesi lässyttämään omista rahoista ja maksuprosenteista.
Jos haluaa pitää rahat itsellään niin sitten pysyy sinkkuna. Parisuhteeseen tuollainen touhu ei kuulu.
En mä ole puhunut mistään maksuprosenteista. Ennen yhdessä asumista meillä oli ihan omat rahat, miksi nyt asian pitäisi muuttua muuten kun yhteisten menojen kohdalta? Enkä ole sanonut että pitäisin kaikki rahat itselläni, vaan että saisin työstäni vähän ylimääräistä.
Mihin se mies haluaisi käyttää sitä palkkaasi?
Minä en ainakaan koskaan ala seurustella, jos se tarkoittaa sitä, että kumppani saa omat säästöni käyttää miten haluaa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?
Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa.
Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?
En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.
Vierailija kirjoitti:
Mihin se mies haluaisi käyttää sitä palkkaasi?
Enpäs nyt osaa sanoa tarkemmin, ihan vapaa-ajan kuluihin. Ihan vaan että olisi ns. omaa rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä jäät asumaan nykyiseen asuntoon ja poikaystävä muuttaa muualle. Ongelma ratkaistu.
Sitä vartenhan avioliitto on että se on myös taloudellinen sopimus. Siinä sitoudutaan. Avioliitossa voi ajatella että rahat ovat yhteiset. Jos rahankäyttötavat on yhteiset, muuten ei. Millekkään ”poikkiksille” ei ole syytä antaa tilinkäyttöoikeutta. Avoliitto on koeliitto, ei siinä tarvitse tarjota täysiä etuisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit maksaa poikaystäväsi menoja jos haluat, mutta on todella tökeröä poikkikselta vaatia rahojen jakamista puoliksi. Ehdotuksen pitäisi tulla sinun puoleltasi. Jos et halua jakaa, et jaa.
Minä en ymmärrä näitä ongelmia! En vain ymmärrä. Jos yhdessä ollaan niin silloin katsotaan menot ja tulot ja se on aivan yks hailee kenen tilille mikäkin tulee ja kenen tililtä mikäkin menee.
Kun seurustelimme mieheni kanssa ja olimme etäsuhteessa, hän jäi työttömäksi. Työkkäri lopetti tuen maksun koska mies oli silloin alle 25v ilman ammattitutkintoa mutta ei ollut tajunnut hakea kouluun koska ei tiennyt että pitäisi kun on ollut pitkään töissä ja maksanut ansiosidonnaista. Se oli juuri sitä aikaa kun laki muuttui eikä työkkäristäkään oltu osattu neuvoa oikein. No joka tapauksessa mies siis tippui toimeentulotuelle. Minä taas olin ihan hyvässä työssä ja säästöönkin jäi kokoajan. Ei silti puhuttu mistään huimista tuloista, vaan noin 2000€ verojen jälkeen käteen. Suhdetta takana noin vuosi. En silti kahta kertaa miettinyt maksanko mieheni vuokran ja tarvittaessa muita laskuja. Tottakai maksoin!! Sama yhteenmuuton jälkeen, kun hän opiskeli, minä elätin. Sittemmin hän valmistui ja roolit vaihtui, nyt minä teen jatko-opintoja ja hän elättää. Jossain välissä mentiin naimisiinkin.
Elämässä kun ei koskaan tulevasta tiedä niin jos yhdessä ollaan niin sitten myös ollaan. Jos tarvii miettiä haluanko nyt antaa tuolle toiselle saman elintason niin itselle niin kannattaa miettiä samalla onko koko suhde sitä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?
Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa.
Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?
En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.
Laittakaa sekä tulot että menot taulukkoon ja selvittäkää mitkä kuluista ovat pakollisia ja mitkä eivät. Ehkäisykin on molempien kulu, lisää se yhteismenoihin. Vuokra, laskut, ruoka, muut pakolliset päivittäistavatat, ehkäisy, nämä vähennetään molempien yhteenlasketusta netosta. Sitten laskette molemmille ne pakolliset kulut, sinulle piilarit, matkat töihin, vaatteet, hygienia, terveyskulut jne. Miehelle samoin ihan sama lista pakollisista menoista. Ja kun nämä on laskettu, niin jää viihdekäyttöön loput. Sen voi jo jakaa esim. 1/3 sinun eduksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
muuttakaa erilleen niin mies saa tuet ja sinä pitää omat rahasi.
Muutimme vasta yhteen ja siksi tämä yhteinen asumis/toimeentulotuki tulikin yllätyksenä. Vuokrasoppari on vuoden, joten aika hankala muuttaa erilleen. Muutenkin naurettavaa, että parin pitäisi asua erikseen että saa enemmän rahaa! Miten voi olla niin että puolison pitäisi "kustantaa" toisen elämä kun toimeentulotuesta ei hän sitten saa enää sitä ns. perusosaa tai mikä onkaan. Miksi MINUN pitäisi maksaa sitten se osa hänelle?! Eletään kuitenkin vuotta 2018.
Kyllä hän etsii kokoajan töitä, että ei ole siitä kyse että haluaisi vain maata ja laiskotella. Valmistuimme molemmat vasta.
No, noin se kuitenkin kelan puolelta menee. Ei ois kannattanut muuttaa yhteen ja tyhmä myös olet, jos et tätä tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskekaa menot ja sitten molemmat laittaa tulojen käteen jäävältä osalta saman prosentin yhteiseen elämiseen. Enemmän tienaava maksaa siis euromääräisesti enemmän, mutta hänellä jää myös enemmän itselle. Jos toinen saa tukia niin niistä tietysti vastaava prosentti yhteiseen käyttöön. Hänelle jää siis euromääräisesti vähemmän, mutta osallistuu kuitenkin omalla osuudellaa yhteiseen talouteen. Toisen tulojen noustessa voitte pienentää yhteisnaksuprosenttia, jolloin molemmilla jää enemmän omaa rahaa ja yhteiseen talouteen tulee edelleen sama summa.
Tai sitten vain eroaa.
Olen ollut sinun kaltaisen ihmisen kanssa suhteessa pariin otteeseen. Niin köyhempänä kuin varakkaampana. Kummmankin suhteen lopetin kun toinen rupesi lässyttämään omista rahoista ja maksuprosenteista.
Jos haluaa pitää rahat itsellään niin sitten pysyy sinkkuna. Parisuhteeseen tuollainen touhu ei kuulu.
En mä ole puhunut mistään maksuprosenteista. Ennen yhdessä asumista meillä oli ihan omat rahat, miksi nyt asian pitäisi muuttua muuten kun yhteisten menojen kohdalta? Enkä ole sanonut että pitäisin kaikki rahat itselläni, vaan että saisin työstäni vähän ylimääräistä.
Tilanne muuttuu silloin, kun aletaan yhteisiä laskuja maksamaan. Niin se vain on. Jollei tähän halua ryhtyä, ei kannata asua yhdessä.
Minä taas ymmärrän ap:tä. Olen tottunut lapsesta asti siihen, että itsensä pitää "kantaa" ja pärjätä, toki muita autetaan tarpeen vaatiessa. Mutta minulla onkin aina ollut töitä, kun olen töihin halunnut, 15 -vuotiaasta kesätyöpaikasta lähtien. En ymmärrä, jos ihmisillä ei ole töitä. Nyt olen vähän yli 50, akateeminen nainen. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa kohta 20 v ja meillä on omat tilit ja rahat. Sekä yhteiset lapset. Tottakai maksamme yhteisesti puoliksi tietyt menot, loput jää itselle. En ymmärrä näitä loiseläjiä, jotka kuvittelevat, että joku muu elättää isoa "vauvaa" eli aikuista ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?
Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa.
Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?
En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.
Kyllä meillä nuo kaikki lasketaan pakollisiin yhteisiin kuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persaukisten ei pitäisi asua yhdessä.
Mielestäni en ole persaukinen, käyn töissä kuitenkin ja joo, palkka ei ole huima mutta kuitenkin verojen jälkeen 1800E. Eli mielestäsi jos on persaukinen ei saisi asua yhdessä ja maksaa erillisistä asunnoista? Mikä järki tuossa on.
Kyllä olet persaukinen, jos ei rahat riitä avopuolison elättämiseen niin, että pitää tulla palstalle itkemään. Jos tienaisit enemmät tai todella välittäisit avopuolisostasi, niin tuskin ajattelisit asiaa kahta kertaa.
T. Ei sama kirjoittaja
Tässä on yhtä monta vaihtoehtoa kun on kommentoijaakin. Teidän ei auta muuta kun keskustella asiasta, mikäli siis suhteenne on hyvällä pohjalla ja aiotte jatkaa pariskuntana eteenpäin koska ennemmin tai myöhemmin tuo keskustelu on käytävä.
Joko rahat on yhteisiä ja se maksaa enemmän kenellä on paremmat tulot tai sitten on pariskuntia jotka laittavat kaiken puoliksi ja pitävät omat rahansa. Ja tällä puoliksi laittamisella tietenkin kulut pitää suhteuttaa kummankin palkkatuloihin, jos toinen saa normipalkkaa ja toinen työkkärin tukea niin suhteessa palkkaa saava maksaa kiinteistä kuluista enemmän.
Näihin ei ole helppoja ratkaisuja varsinkin jos puolisot ajattelevat raha-asiat eritavalla, toinen haluaisi yhteiset rahat ja toinen omat mutta jonkinlainen keskitie on vain löydyttävä, muuten kinastelut eivät muutu ainakaan helpommiksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas ymmärrän ap:tä. Olen tottunut lapsesta asti siihen, että itsensä pitää "kantaa" ja pärjätä, toki muita autetaan tarpeen vaatiessa. Mutta minulla onkin aina ollut töitä, kun olen töihin halunnut, 15 -vuotiaasta kesätyöpaikasta lähtien. En ymmärrä, jos ihmisillä ei ole töitä. Nyt olen vähän yli 50, akateeminen nainen. Olen ollut mieheni kanssa naimisissa kohta 20 v ja meillä on omat tilit ja rahat. Sekä yhteiset lapset. Tottakai maksamme yhteisesti puoliksi tietyt menot, loput jää itselle. En ymmärrä näitä loiseläjiä, jotka kuvittelevat, että joku muu elättää isoa "vauvaa" eli aikuista ihmistä.
Jos miehesi tai sinä olisit jäänyt työttömäksi vaikka 4 vuotta sitten ( sellaisia ihmisiä on paljon!) , niin mitä ajattelisit silloin asiasta? Tai että sinä tai miehesi olisitte sairastuneet vakavasti eikä olisi enää työkykyinen? Ajattelisitko silloinkin, että toinen elättää isoa vauvaa?
Tai sitten vain eroaa.
Olen ollut sinun kaltaisen ihmisen kanssa suhteessa pariin otteeseen. Niin köyhempänä kuin varakkaampana. Kummmankin suhteen lopetin kun toinen rupesi lässyttämään omista rahoista ja maksuprosenteista.
Jos haluaa pitää rahat itsellään niin sitten pysyy sinkkuna. Parisuhteeseen tuollainen touhu ei kuulu.