Lue keskustelun säännöt.
Mieheni olettaa rahojemme olevan yhteisiä
21.01.2018 |
Käyn töissä 1800E kuukausipalkalla, ja poikaystäväni on työtön. Asumme vuokralla kaksiossa, joten asumistuet ja mahdollinen toimeentulotuki on siis yhteinen. Emme tietenkään saa toimeentulotukea, koska palkkani on sen verran ja poikaystävän saa työttömyystukea. Hänen mielestään meidän pitäisi jakaa kaikki rahat, mutta omasta mielestäni minun pitäisi saada rahoista enemmän, kun teen töitä niiden eteen! Totta kai maksan vuokrasta enemmän, sillä ei poikaystäväni muuten voisi ostaa mitään ylimääräistä, mutta mielestäni sen pitäisi mennä niin, että minä maksan sen ylimääräisen osan, minkä saisimme asumistuesta. Hänen mielestään taas meidän pitäisi jakaa koko summa yhteisesti.
Olenko niuho, kun haluaisin kuitekin palkastani vähän ylimääräistä? Vuokran jälkeen muutenkaan ei jää paljon mitään, joten periaatteessa se olisi sama kuin en kävisi töissä. Olenko itsekäs ja onko poikaystäväni oikeassa...?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoputa se miehesi töihin. On ilmeisesti nuori ja vetreä. Et anna sen loisia sun lompakolla, saattaa jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Älä_koskaan_muuta työttömän kanssa yhteen! Jokaista voi elämä heitellä, mutta jos lähtökohtana on tämä niin parempi pitää huolta ensin itsestään ja etsiä tasoisensa(sic) kumppani.
Olimme opiskelijoita kun muutimme yhteen ja juuri valmistuimme, kyllä hän kokoajan etsii töitä. Ei minua haittaa se siis yhtään, että häntä nyt tuen kun toisella on vähemmän rahaa ja olen itsekin ollut työttömänä ja tiedän ettei se ole helppoa. Ei töitä aina saa tuosta noin vaan.
Pidä vaan puolesi. Miehellä on myös enemmän motivaatiota ottaa erilaisia töitä vastaan, kun et jaa koko palkkaasi hänen kanssaan. Huolestuttavaa, että hän on ehtinyt jo ajatella sun jakavan palkkasi hänen kanssaan sen sijaan, että menisi pikaisesti töihin. Töitä saa mutta ne ei välttämättä ole kivoja: varasto, muu kaupanala, vartiointi jne. Tyhjä cv voi tulla myöhemmin ongelmaksi.
Hänellä on fyysinen vamma niin ei oikein pysty tekemään tuollaisia/suurinta osaa töistä, joita on ns. helppo saada (esim. juuri varasto, vartiointi yms.) Valmistuimme ihan vasta äskettäin niin ei se ole mielestäni outoa, ettei heti ole saanut töitä.
Turvallisuusalalle ei noin vain hypätäkään, nykyään pitää olla hyväksytty koulutus ja poliisin myöntämä lupa eli vartijakortti.
T. Vartija
Joo, tiedän myös tämän ja anteeksi, en tarkoittanut että vartijaksi olisi helppo päästä, vaan lainasin vaan tuota edellistä kommentoijaa :) Myöskään varastolle ei ole helppo päästä, koska niin monilla hakijoilla on siitä aiempaa kokemusta ja olen kuullut että sinne ei esim. "hentoja" ihmisiä helposti oteta töihin...
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persaukisten ei pitäisi asua yhdessä.
Mielestäni en ole persaukinen, käyn töissä kuitenkin ja joo, palkka ei ole huima mutta kuitenkin verojen jälkeen 1800E. Eli mielestäsi jos on persaukinen ei saisi asua yhdessä ja maksaa erillisistä asunnoista? Mikä järki tuossa on.
Kyllä olet persaukinen, jos ei rahat riitä avopuolison elättämiseen niin, että pitää tulla palstalle itkemään. Jos tienaisit enemmät tai todella välittäisit avopuolisostasi, niin tuskin ajattelisit asiaa kahta kertaa.
T. Ei sama kirjoittaja
En itke vaan pyydän mielipiteitä.
Kannattaa myös muistaa, että jossain vaiheessa miehesi voi tienata paljon enemmän kuin sinä nyt. Tai sinä voit olla se työtön. Jos et auta nyt miestä, mieskään ei tule auttamaan sinua silloin. Mut sä teet tietysti miten parhaaksi katsot.
Luitko ollenkaan edes ensimmäistä viestiä? Kyllä minä autan miestäni yhteisissä menoissa, mutta haluaisin että pakollisten menojen jälkeen saisin vähän enemmän, sen sijaan että jaettaisiin se kokonaan puoliksi, koska kuitenkin käyn töissä. Ja myös käy se että jos hän saa töitä niin saa siitä itse enemmän. Se on vain reilua.
No, sitten se on reilua sinulle. Minulle se ei olisi. Olen ollut 15 vuotta yhdessä mieheni kanssa, aina on ollut yhteiset rahat. Välillä minä olen ollut enemmän ja välillä vähemmän tienaava. Ei mitään merkitystä meille. Jos haluat pitää tuosta kiinni, niin toki saat pitää. Ei sinua kukaan kiellä. Mies päättää sitten onko se hänelle ok vai ei. Eli tuleeko teille ero vai ei.
No, hänelle taas kävisi tuo että yhteiset rahat ja jos hän saa töitä niin edelleen yhteiset rahat. Neuvottelukysymys. En aio tämän takia erota (toki jos hän haluaa ei asialle voi mitään mutta tunnen hänet sen verran että ei meille ero tämän vuoksi tule), vaan puhua asioista, mutta siksi kysyinkin täältä mielipiteitä, että olenko itsekäs kun ajattelen niin kuin ajattelen.
Mielestäni sinä olet. Mutta niin kuin olet jo huomannut, osa vastaajista ajattelee samoin kuin sinä, eikä vissiin ajattele olevansa itsekkäitä.
Jep, kaikenlaisia mielipiteitä kaipasinkin! Mutta kuulostaa vähän siltä kuin ajattelisit olevasi oikeassa, ja minun sekä muiden niin ajattelevien väärässä.
No, jos tämän ketjun vastaajat ja peukuttajat ( sun kirjoitusta puolesta ja vastaan) laitettaisiin prosenttimuotoon , niin vastaan voittaisi. Näin voitaisiin ajatella, että vastaan on oikein ja puolesta väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persaukisten ei pitäisi asua yhdessä.
Mielestäni en ole persaukinen, käyn töissä kuitenkin ja joo, palkka ei ole huima mutta kuitenkin verojen jälkeen 1800E. Eli mielestäsi jos on persaukinen ei saisi asua yhdessä ja maksaa erillisistä asunnoista? Mikä järki tuossa on.
Kyllä olet persaukinen, jos ei rahat riitä avopuolison elättämiseen niin, että pitää tulla palstalle itkemään. Jos tienaisit enemmät tai todella välittäisit avopuolisostasi, niin tuskin ajattelisit asiaa kahta kertaa.
T. Ei sama kirjoittaja
En itke vaan pyydän mielipiteitä.
Kannattaa myös muistaa, että jossain vaiheessa miehesi voi tienata paljon enemmän kuin sinä nyt. Tai sinä voit olla se työtön. Jos et auta nyt miestä, mieskään ei tule auttamaan sinua silloin. Mut sä teet tietysti miten parhaaksi katsot.
Luitko ollenkaan edes ensimmäistä viestiä? Kyllä minä autan miestäni yhteisissä menoissa, mutta haluaisin että pakollisten menojen jälkeen saisin vähän enemmän, sen sijaan että jaettaisiin se kokonaan puoliksi, koska kuitenkin käyn töissä. Ja myös käy se että jos hän saa töitä niin saa siitä itse enemmän. Se on vain reilua.
No, sitten se on reilua sinulle. Minulle se ei olisi. Olen ollut 15 vuotta yhdessä mieheni kanssa, aina on ollut yhteiset rahat. Välillä minä olen ollut enemmän ja välillä vähemmän tienaava. Ei mitään merkitystä meille. Jos haluat pitää tuosta kiinni, niin toki saat pitää. Ei sinua kukaan kiellä. Mies päättää sitten onko se hänelle ok vai ei. Eli tuleeko teille ero vai ei.
No, hänelle taas kävisi tuo että yhteiset rahat ja jos hän saa töitä niin edelleen yhteiset rahat. Neuvottelukysymys. En aio tämän takia erota (toki jos hän haluaa ei asialle voi mitään mutta tunnen hänet sen verran että ei meille ero tämän vuoksi tule), vaan puhua asioista, mutta siksi kysyinkin täältä mielipiteitä, että olenko itsekäs kun ajattelen niin kuin ajattelen.
Mielestäni sinä olet. Mutta niin kuin olet jo huomannut, osa vastaajista ajattelee samoin kuin sinä, eikä vissiin ajattele olevansa itsekkäitä.
Jep, kaikenlaisia mielipiteitä kaipasinkin! Mutta kuulostaa vähän siltä kuin ajattelisit olevasi oikeassa, ja minun sekä muiden niin ajattelevien väärässä.
No, jos tämän ketjun vastaajat ja peukuttajat ( sun kirjoitusta puolesta ja vastaan) laitettaisiin prosenttimuotoon , niin vastaan voittaisi. Näin voitaisiin ajatella, että vastaan on oikein ja puolesta väärin.
Ei ole kyllä kovin luotettava otanta. Laskitko muka kaikki?
PS. En ole siis Ap.
Mä olen sitä mieltä, että perheessä ei voi olla useampaa eri elintasoa. Jos puolisoiden tulot ovat hyvin eri tasoa, niin isopalkkaisemman on kustannettava isompi osuus yhteisistä menoista (tosin mielestäni isopalkkaiselle saa jäädä enemmän rahaa omaan käyttöön, mutta ei sellaista, että pienempituloiselle ei jää mitään).
Mutta.
Tämä koskee vakiintuneita pariskuntia ja niitä, joilla on lapsia, sekä tilanteita, joissa ylipäätään on jotain jaettavaa. Ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä ja vasta muuttaneet yhteen, ja jos ap:n tulot on 1800 ja miehen työmarkkinatuki, ja ap maksaa jo isomman osan vuokrasta, niin eihän ap:n tuloista jää mitään jaettavaa. Lisäksi jos mennään tuohon "täysin yhteistä rahaa" ajatteluun, niin miestä ei mikään estä käyttämästä vaikka kaikkea liikenevää omiin menoihinsa, jos hän kokee tarvitsevansa enemmän jotain asioita kuin ap vaikka kampaajalla käyntiä tai urheiluvälineitä. Tuossa tilanteessa olisi todella vaikea ap:n asemassa olla katkeroitumatta.
Ap:na pitäisin kiinni omista rahoista ja auttaisin miestä harkinnanvaraisesti tämän työttömyysajan. En laittaisi rahojani yhteiselle tilille. On oikein, että maksat enemmän vuokrasta.
Ja kyllä, ajattelisin täsmälleen samoin vaikka sukupuolet olisivat toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?
Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa.
Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?
En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.
Laittakaa sekä tulot että menot taulukkoon ja selvittäkää mitkä kuluista ovat pakollisia ja mitkä eivät. Ehkäisykin on molempien kulu, lisää se yhteismenoihin. Vuokra, laskut, ruoka, muut pakolliset päivittäistavatat, ehkäisy, nämä vähennetään molempien yhteenlasketusta netosta. Sitten laskette molemmille ne pakolliset kulut, sinulle piilarit, matkat töihin, vaatteet, hygienia, terveyskulut jne. Miehelle samoin ihan sama lista pakollisista menoista. Ja kun nämä on laskettu, niin jää viihdekäyttöön loput. Sen voi jo jakaa esim. 1/3 sinun eduksesi.
Voipi olla, että mies päätyy tässä vielä maksajan rooliin ja omaa rahaa jää vähemmän kuin oletti. :D Naisena eläminen ei meinaan ole kovin halpaa (hygienia, ehkäisy jne.). Nainen usein myös ostaa kotiin tarvittavan "pikkutavaran".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persaukisten ei pitäisi asua yhdessä.
Mielestäni en ole persaukinen, käyn töissä kuitenkin ja joo, palkka ei ole huima mutta kuitenkin verojen jälkeen 1800E. Eli mielestäsi jos on persaukinen ei saisi asua yhdessä ja maksaa erillisistä asunnoista? Mikä järki tuossa on.
Kyllä olet persaukinen, jos ei rahat riitä avopuolison elättämiseen niin, että pitää tulla palstalle itkemään. Jos tienaisit enemmät tai todella välittäisit avopuolisostasi, niin tuskin ajattelisit asiaa kahta kertaa.
T. Ei sama kirjoittaja
En itke vaan pyydän mielipiteitä.
Kannattaa myös muistaa, että jossain vaiheessa miehesi voi tienata paljon enemmän kuin sinä nyt. Tai sinä voit olla se työtön. Jos et auta nyt miestä, mieskään ei tule auttamaan sinua silloin. Mut sä teet tietysti miten parhaaksi katsot.
Luitko ollenkaan edes ensimmäistä viestiä? Kyllä minä autan miestäni yhteisissä menoissa, mutta haluaisin että pakollisten menojen jälkeen saisin vähän enemmän, sen sijaan että jaettaisiin se kokonaan puoliksi, koska kuitenkin käyn töissä. Ja myös käy se että jos hän saa töitä niin saa siitä itse enemmän. Se on vain reilua.
No, sitten se on reilua sinulle. Minulle se ei olisi. Olen ollut 15 vuotta yhdessä mieheni kanssa, aina on ollut yhteiset rahat. Välillä minä olen ollut enemmän ja välillä vähemmän tienaava. Ei mitään merkitystä meille. Jos haluat pitää tuosta kiinni, niin toki saat pitää. Ei sinua kukaan kiellä. Mies päättää sitten onko se hänelle ok vai ei. Eli tuleeko teille ero vai ei.
No, hänelle taas kävisi tuo että yhteiset rahat ja jos hän saa töitä niin edelleen yhteiset rahat. Neuvottelukysymys. En aio tämän takia erota (toki jos hän haluaa ei asialle voi mitään mutta tunnen hänet sen verran että ei meille ero tämän vuoksi tule), vaan puhua asioista, mutta siksi kysyinkin täältä mielipiteitä, että olenko itsekäs kun ajattelen niin kuin ajattelen.
Mielestäni sinä olet. Mutta niin kuin olet jo huomannut, osa vastaajista ajattelee samoin kuin sinä, eikä vissiin ajattele olevansa itsekkäitä.
Jep, kaikenlaisia mielipiteitä kaipasinkin! Mutta kuulostaa vähän siltä kuin ajattelisit olevasi oikeassa, ja minun sekä muiden niin ajattelevien väärässä.
No, jos tämän ketjun vastaajat ja peukuttajat ( sun kirjoitusta puolesta ja vastaan) laitettaisiin prosenttimuotoon , niin vastaan voittaisi. Näin voitaisiin ajatella, että vastaan on oikein ja puolesta väärin.
Ei ole kyllä kovin luotettava otanta. Laskitko muka kaikki?
PS. En ole siis Ap.
No en laskenut niin tarkkaan:) Mutta pikaisella katsomisella vaikuttaisi niin olevan. Ja otin mukaan ”vastaan”, ne jotka ehdottivat eroa tai erikseen asumista.
käy avaamassa asp-tili laita sinne se 50 e / kk. sitten jos mahdollista tehkää suunnitelma miten saatte ostettua yksiön. Asukaa aluksi siinä.Sitten harmittaa vähemmän koska maksatte itsellenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoputa se miehesi töihin. On ilmeisesti nuori ja vetreä. Et anna sen loisia sun lompakolla, saattaa jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Älä_koskaan_muuta työttömän kanssa yhteen! Jokaista voi elämä heitellä, mutta jos lähtökohtana on tämä niin parempi pitää huolta ensin itsestään ja etsiä tasoisensa(sic) kumppani.
Olimme opiskelijoita kun muutimme yhteen ja juuri valmistuimme, kyllä hän kokoajan etsii töitä. Ei minua haittaa se siis yhtään, että häntä nyt tuen kun toisella on vähemmän rahaa ja olen itsekin ollut työttömänä ja tiedän ettei se ole helppoa. Ei töitä aina saa tuosta noin vaan.
Pidä vaan puolesi. Miehellä on myös enemmän motivaatiota ottaa erilaisia töitä vastaan, kun et jaa koko palkkaasi hänen kanssaan. Huolestuttavaa, että hän on ehtinyt jo ajatella sun jakavan palkkasi hänen kanssaan sen sijaan, että menisi pikaisesti töihin. Töitä saa mutta ne ei välttämättä ole kivoja: varasto, muu kaupanala, vartiointi jne. Tyhjä cv voi tulla myöhemmin ongelmaksi.
Hänellä on fyysinen vamma niin ei oikein pysty tekemään tuollaisia/suurinta osaa töistä, joita on ns. helppo saada (esim. juuri varasto, vartiointi yms.) Valmistuimme ihan vasta äskettäin niin ei se ole mielestäni outoa, ettei heti ole saanut töitä.
Turvallisuusalalle ei noin vain hypätäkään, nykyään pitää olla hyväksytty koulutus ja poliisin myöntämä lupa eli vartijakortti.
T. Vartija
Joo, tiedän myös tämän ja anteeksi, en tarkoittanut että vartijaksi olisi helppo päästä, vaan lainasin vaan tuota edellistä kommentoijaa :) Myöskään varastolle ei ole helppo päästä, koska niin monilla hakijoilla on siitä aiempaa kokemusta ja olen kuullut että sinne ei esim. "hentoja" ihmisiä helposti oteta töihin...
-AP
Nyt alkaa olla jo provon ainekset kasassa. Onko sun mies ollut koskaan töissä? Kauhea selittely miksi ei voi tehdä töitä. Ei kaupassa tai vartijana tarvitse olla iso ja vahva, jos nuppi leikkaa normaalisti ja oppii käyttämään vaikka kassaa tai vaikkapa tietokonetta ja puhelinvaihdetta. Yleensä työpaikoilla on pula osaavista/oppivista tyypeistä. Jos vamma on todella paha ja estää kevyen toimistotyön niin silloin teidän kannattaisi miettiä millaisia tukitoimia tarvitsisitte ja joudutko loppujen lopuksi elättämään miestäsi, jos jatkatte yhdessä? Sama elintaso pitäisi tosiaan suhteessa olla, mutta nuorena ei kannata lähteä tuosta noin vaan toisen maksumieheksi.
Mitäs jos olisi kysymys tulottomasta naisesta. Naiset ne kuppaajia ovat olleet kautta historian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sitä mieltä, että perheessä ei voi olla useampaa eri elintasoa. Jos puolisoiden tulot ovat hyvin eri tasoa, niin isopalkkaisemman on kustannettava isompi osuus yhteisistä menoista (tosin mielestäni isopalkkaiselle saa jäädä enemmän rahaa omaan käyttöön, mutta ei sellaista, että pienempituloiselle ei jää mitään).
Mutta.
Tämä koskee vakiintuneita pariskuntia ja niitä, joilla on lapsia, sekä tilanteita, joissa ylipäätään on jotain jaettavaa. Ap ja mies ovat olleet aika vähän aikaa yhdessä ja vasta muuttaneet yhteen, ja jos ap:n tulot on 1800 ja miehen työmarkkinatuki, ja ap maksaa jo isomman osan vuokrasta, niin eihän ap:n tuloista jää mitään jaettavaa. Lisäksi jos mennään tuohon "täysin yhteistä rahaa" ajatteluun, niin miestä ei mikään estä käyttämästä vaikka kaikkea liikenevää omiin menoihinsa, jos hän kokee tarvitsevansa enemmän jotain asioita kuin ap vaikka kampaajalla käyntiä tai urheiluvälineitä. Tuossa tilanteessa olisi todella vaikea ap:n asemassa olla katkeroitumatta.
Ap:na pitäisin kiinni omista rahoista ja auttaisin miestä harkinnanvaraisesti tämän työttömyysajan. En laittaisi rahojani yhteiselle tilille. On oikein, että maksat enemmän vuokrasta.
Ja kyllä, ajattelisin täsmälleen samoin vaikka sukupuolet olisivat toisinpäin.
Tämä kuulostaa juuri siltä, miten itse ajattelen asian.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
käy avaamassa asp-tili laita sinne se 50 e / kk. sitten jos mahdollista tehkää suunnitelma miten saatte ostettua yksiön. Asukaa aluksi siinä.Sitten harmittaa vähemmän koska maksatte itsellenne.
Kuulostaa muuten erittäin järkevältä tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?
Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa.
Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?
En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.
Laittakaa sekä tulot että menot taulukkoon ja selvittäkää mitkä kuluista ovat pakollisia ja mitkä eivät. Ehkäisykin on molempien kulu, lisää se yhteismenoihin. Vuokra, laskut, ruoka, muut pakolliset päivittäistavatat, ehkäisy, nämä vähennetään molempien yhteenlasketusta netosta. Sitten laskette molemmille ne pakolliset kulut, sinulle piilarit, matkat töihin, vaatteet, hygienia, terveyskulut jne. Miehelle samoin ihan sama lista pakollisista menoista. Ja kun nämä on laskettu, niin jää viihdekäyttöön loput. Sen voi jo jakaa esim. 1/3 sinun eduksesi.
Voipi olla, että mies päätyy tässä vielä maksajan rooliin ja omaa rahaa jää vähemmän kuin oletti. :D Naisena eläminen ei meinaan ole kovin halpaa (hygienia, ehkäisy jne.). Nainen usein myös ostaa kotiin tarvittavan "pikkutavaran".
No ei siihen tietenkään otettaisi mitään "pikkutavaroita" mukaan, vaan välttämättömät asiat.
En osaa sanoa aplle juuta enkä jaata.
Me muutimme kahden vuoden seurustelun jälkeen yhteen. Minä opiskelin ja mies kävi töissä. Rahat olivat yhteiset ja mies elätti minua.
Kun minä valmistuin mies alkoi opiskella, joten minä elätin häntä.
Minä olin jonkun aikaa isotuloisempi, kunnes mies alkoi yrittäjäksi.
Rahasta ei ole tapeltu, kimpikin saanut haluamansa, näin 35 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
verenimijänaikkoset kirjoitti:
Mitäs jos olisi kysymys tulottomasta naisesta. Naiset ne kuppaajia ovat olleet kautta historian.
Aloituksessa mies ei ole tuloton ja nainen maksaa jo nyt enemmän kuluista. Lisäksi voisit kertoa, miten usein naisella ei ole mitään tuloja parisuhteessa? Tai miehellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoputa se miehesi töihin. On ilmeisesti nuori ja vetreä. Et anna sen loisia sun lompakolla, saattaa jäädä sinne ikuisiksi ajoiksi. Älä_koskaan_muuta työttömän kanssa yhteen! Jokaista voi elämä heitellä, mutta jos lähtökohtana on tämä niin parempi pitää huolta ensin itsestään ja etsiä tasoisensa(sic) kumppani.
Olimme opiskelijoita kun muutimme yhteen ja juuri valmistuimme, kyllä hän kokoajan etsii töitä. Ei minua haittaa se siis yhtään, että häntä nyt tuen kun toisella on vähemmän rahaa ja olen itsekin ollut työttömänä ja tiedän ettei se ole helppoa. Ei töitä aina saa tuosta noin vaan.
Pidä vaan puolesi. Miehellä on myös enemmän motivaatiota ottaa erilaisia töitä vastaan, kun et jaa koko palkkaasi hänen kanssaan. Huolestuttavaa, että hän on ehtinyt jo ajatella sun jakavan palkkasi hänen kanssaan sen sijaan, että menisi pikaisesti töihin. Töitä saa mutta ne ei välttämättä ole kivoja: varasto, muu kaupanala, vartiointi jne. Tyhjä cv voi tulla myöhemmin ongelmaksi.
Hänellä on fyysinen vamma niin ei oikein pysty tekemään tuollaisia/suurinta osaa töistä, joita on ns. helppo saada (esim. juuri varasto, vartiointi yms.) Valmistuimme ihan vasta äskettäin niin ei se ole mielestäni outoa, ettei heti ole saanut töitä.
Turvallisuusalalle ei noin vain hypätäkään, nykyään pitää olla hyväksytty koulutus ja poliisin myöntämä lupa eli vartijakortti.
T. Vartija
Joo, tiedän myös tämän ja anteeksi, en tarkoittanut että vartijaksi olisi helppo päästä, vaan lainasin vaan tuota edellistä kommentoijaa :) Myöskään varastolle ei ole helppo päästä, koska niin monilla hakijoilla on siitä aiempaa kokemusta ja olen kuullut että sinne ei esim. "hentoja" ihmisiä helposti oteta töihin...
-AP
Nyt alkaa olla jo provon ainekset kasassa. Onko sun mies ollut koskaan töissä? Kauhea selittely miksi ei voi tehdä töitä. Ei kaupassa tai vartijana tarvitse olla iso ja vahva, jos nuppi leikkaa normaalisti ja oppii käyttämään vaikka kassaa tai vaikkapa tietokonetta ja puhelinvaihdetta. Yleensä työpaikoilla on pula osaavista/oppivista tyypeistä. Jos vamma on todella paha ja estää kevyen toimistotyön niin silloin teidän kannattaisi miettiä millaisia tukitoimia tarvitsisitte ja joudutko loppujen lopuksi elättämään miestäsi, jos jatkatte yhdessä? Sama elintaso pitäisi tosiaan suhteessa olla, mutta nuorena ei kannata lähteä tuosta noin vaan toisen maksumieheksi.
Ei tosiaankaan ole mikään provo. On ollut, mutta juurikin tämän vamman vuoksi kouluttautui uudelleen. Hänellä on siis kädessä fyysinen vamma, mikä ainakin vartijana ja varastotöissä haittaisi (ei pysty nostamaan esim. painavia asioita yms). Kassalle on hakenut, mutta kun ei ole kassakokemusta, vaikea päästä. Tietokonetta kyllä pystyy käyttämään. Ja siis juuri on valmistunut, joten nyt ainakin aluksi mielestäni ihan ymmärrettävästi haluaa etsiä oman alan töitä, jos ei parin kk päästä niitä löydy niin sitten etsii jotain muuta, mitä on helpompi saada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?
Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa.
Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?
En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.
Laittakaa sekä tulot että menot taulukkoon ja selvittäkää mitkä kuluista ovat pakollisia ja mitkä eivät. Ehkäisykin on molempien kulu, lisää se yhteismenoihin. Vuokra, laskut, ruoka, muut pakolliset päivittäistavatat, ehkäisy, nämä vähennetään molempien yhteenlasketusta netosta. Sitten laskette molemmille ne pakolliset kulut, sinulle piilarit, matkat töihin, vaatteet, hygienia, terveyskulut jne. Miehelle samoin ihan sama lista pakollisista menoista. Ja kun nämä on laskettu, niin jää viihdekäyttöön loput. Sen voi jo jakaa esim. 1/3 sinun eduksesi.
Voipi olla, että mies päätyy tässä vielä maksajan rooliin ja omaa rahaa jää vähemmän kuin oletti. :D Naisena eläminen ei meinaan ole kovin halpaa (hygienia, ehkäisy jne.). Nainen usein myös ostaa kotiin tarvittavan "pikkutavaran".
No ei siihen tietenkään otettaisi mitään "pikkutavaroita" mukaan, vaan välttämättömät asiat.
Ne pikkutavarat ovat välttämättömiä. Leivinpaperi ym. kertakäyttöinen keittiötavara, pesuaineet eri pinnoille, puhdistussienet, -harjat ja -liinat, pölypussit, käsi- ja suihkusaippuat jne. kaikenlaista kuluvaa tavaraa, joka pitää hankkia säännöllisesti. Lisäksi vielä astiat, pyyhkeet ja lakanat menevät joskus rikki tai kuluvat. Alle 3-kymppisenä kukaan poikaystäväni ei ymmärtänyt, että ne maksavat jotain tai heidän tulisi niistä maksaa. En tarkoittanut mitään posliininorsuja. Tai toki jokainen voi elää yhdellä rätillä ja mäntysuovalla, mutta vuokranantaja voi vaatia takuuvuokria poismuutettaessa, kun on pilattu asunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä siis miehesi haluaa, että sinä ostelisit hänelle? Tai että hän saisi ostaa itselleen sun rahoilla?
Ei hän mitään erikoista kai ostelisi, ihan normaaliin käyttöön, mihin nyt ihmiset käyttää vapaa-ajalla rahaa.
Onko siis niin, että sinä shoppailet sun rahoilla ja tulet kaupasta hymyssä suin, kun oot taas ostanut uudet kengät ja yrität oikein saada miehen tuntemaan kateutta sun työpaikasta ja rahoista?
En mä shoppaile, en ole ostanut vaatekaupoista mitään puoleen vuoteen, mutta hienoa että taas oletetaan, että rahat menee shoppailuun. Vaan esimerkiksi ehkäisyyn, terveyskuluihin ja piilolinsseihin yms. pakolliseen. Ja piilolinssit ei mulla ole huvin vuoksi, vaan työni vuoksi hankala käyttää laseja, vaikka sellaisetkin omistan.
Laittakaa sekä tulot että menot taulukkoon ja selvittäkää mitkä kuluista ovat pakollisia ja mitkä eivät. Ehkäisykin on molempien kulu, lisää se yhteismenoihin. Vuokra, laskut, ruoka, muut pakolliset päivittäistavatat, ehkäisy, nämä vähennetään molempien yhteenlasketusta netosta. Sitten laskette molemmille ne pakolliset kulut, sinulle piilarit, matkat töihin, vaatteet, hygienia, terveyskulut jne. Miehelle samoin ihan sama lista pakollisista menoista. Ja kun nämä on laskettu, niin jää viihdekäyttöön loput. Sen voi jo jakaa esim. 1/3 sinun eduksesi.
Voipi olla, että mies päätyy tässä vielä maksajan rooliin ja omaa rahaa jää vähemmän kuin oletti. :D Naisena eläminen ei meinaan ole kovin halpaa (hygienia, ehkäisy jne.). Nainen usein myös ostaa kotiin tarvittavan "pikkutavaran".
No ei siihen tietenkään otettaisi mitään "pikkutavaroita" mukaan, vaan välttämättömät asiat.
Ne pikkutavarat ovat välttämättömiä. Leivinpaperi ym. kertakäyttöinen keittiötavara, pesuaineet eri pinnoille, puhdistussienet, -harjat ja -liinat, pölypussit, käsi- ja suihkusaippuat jne. kaikenlaista kuluvaa tavaraa, joka pitää hankkia säännöllisesti. Lisäksi vielä astiat, pyyhkeet ja lakanat menevät joskus rikki tai kuluvat. Alle 3-kymppisenä kukaan poikaystäväni ei ymmärtänyt, että ne maksavat jotain tai heidän tulisi niistä maksaa. En tarkoittanut mitään posliininorsuja. Tai toki jokainen voi elää yhdellä rätillä ja mäntysuovalla, mutta vuokranantaja voi vaatia takuuvuokria poismuutettaessa, kun on pilattu asunto.
Mun poikaystävä kyllä ymmärtää että noi jutut maksaa, on siistimpi kodin siivousasioissa kun minä. Luulin että pikkutavaroilla tarkoitettiin tyyliin meikkejä tms..:) Noihan laskettaisiin siis yhteisiin kuluihin.
-Ap
Et ole itsekäs. Älä anna periksi, jos sinun ratkaisusi ei kelpaa kundille, lähtekööt. Älä rakas lapsi jätä työtäsi, tulisit sitä katumaan. Yksikään mies tai nainen ei ole sen arvoinen,että uhraudut. Ajattele aina ensin itseäsi. Kukaan muu ei sitä tee.
Vierailija kirjoitti:
Et ole itsekäs. Älä anna periksi, jos sinun ratkaisusi ei kelpaa kundille, lähtekööt. Älä rakas lapsi jätä työtäsi, tulisit sitä katumaan. Yksikään mies tai nainen ei ole sen arvoinen,että uhraudut. Ajattele aina ensin itseäsi. Kukaan muu ei sitä tee.
Joo, no ei tuo työn jättäminen oikeasti mikään vaihtoehto olekaan.
Jep, kaikenlaisia mielipiteitä kaipasinkin! Mutta kuulostaa vähän siltä kuin ajattelisit olevasi oikeassa, ja minun sekä muiden niin ajattelevien väärässä.