Mieheni olettaa rahojemme olevan yhteisiä

Liity Facebookin Vauras nainen -ryhmään. Siellä saa hyviä neuvoja rahankäytöstä parisuhteessa. Mm. että menot maksetaan prosentuaalisessa osuudessa tuloihin eli enemmän tienaava maksaa enemmän, mutta itselle pitää AINA laittaa säästöön ensin ja ehdottomasti avioehto ennen naimisiin menoa niin saa myös pitää itsellään nämä säästöt jos jotain tapahtuisi. Sen jälkeen ei tarvi kysyä rahaneuvoja Vauva.fi:stä.

Eihän se vuoden vuokrasoppari mitenkään vaikuta siihen, että voiko sieltä toinen muuttaa pois. Esimerkiksi se mies, jos sen täytyy jotain halpaa asuntoa saada. Tuskin teillä mikään niin kallis lukaali on, että sulle olisi työssäkäyvänä mitään merkitystä sillä, onko vuokra pari sataa korkeampi vai ei.

Tienaan itse n. 1500€ verojen jälkeen ja tyttöystävä on työtön. Meillä on erilliset vuokrasopimukset, hän nostaa omaan osuuteensa vuokrasta asumistukea, mutta minä en. Olisitte ottaneet selvää asioista ennen yhteenmuuttoa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tää naisten oletus on, että toista pitää elättää? Auttaa joo, pitää huoli että toinen ei syö kynsiään ja toinen sisäfilettä, mutta että elättää? En ymmärrä. Minä saan tukia noin 800€, mies tienaa verojen jälkeen 5000€ ja vuokra maksetaan puoliksi, ruoka maksetaan puoliksi ja lasten kulut maksan minä, koska mun tilille tulee lapsilisä. Mulla on taas kuun lopussa tili nollilla ja välillä ärsyttää kun mies paukuttelee henkseleitään, että laitoinpa taas säästötililleni pari tonnia tai ostinpa kitaran, mutta en valita, koska ei se miehen vika oo että mulla ei oo töitä. Siitä ehkä voisin valittaa, että lapsilla on mun elintaso eikä isänsä.

Miksi vitussa olet tuollaisen itsekkään mieslapsen kanssa tehnyt kakaroita? Ne on teidän yhteiset lapset, sen velvollisuus on maksaa lasten kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tää naisten oletus on, että toista pitää elättää? Auttaa joo, pitää huoli että toinen ei syö kynsiään ja toinen sisäfilettä, mutta että elättää? En ymmärrä. Minä saan tukia noin 800€, mies tienaa verojen jälkeen 5000€ ja vuokra maksetaan puoliksi, ruoka maksetaan puoliksi ja lasten kulut maksan minä, koska mun tilille tulee lapsilisä. Mulla on taas kuun lopussa tili nollilla ja välillä ärsyttää kun mies paukuttelee henkseleitään, että laitoinpa taas säästötililleni pari tonnia tai ostinpa kitaran, mutta en valita, koska ei se miehen vika oo että mulla ei oo töitä. Siitä ehkä voisin valittaa, että lapsilla on mun elintaso eikä isänsä.

Juu, aivan varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tää naisten oletus on, että toista pitää elättää? Auttaa joo, pitää huoli että toinen ei syö kynsiään ja toinen sisäfilettä, mutta että elättää? En ymmärrä. Minä saan tukia noin 800€, mies tienaa verojen jälkeen 5000€ ja vuokra maksetaan puoliksi, ruoka maksetaan puoliksi ja lasten kulut maksan minä, koska mun tilille tulee lapsilisä. Mulla on taas kuun lopussa tili nollilla ja välillä ärsyttää kun mies paukuttelee henkseleitään, että laitoinpa taas säästötililleni pari tonnia tai ostinpa kitaran, mutta en valita, koska ei se miehen vika oo että mulla ei oo töitä. Siitä ehkä voisin valittaa, että lapsilla on mun elintaso eikä isänsä.

Täysin absurdi tilanne, ja miettisit edes vähän mitä opetat parisuhteesta lapsillenne!

En ikinä katselisi kahta sekuntia ukkoa joka antaa tuollaisen tilanteen edes syntyä, että omat lapset ja vaimo kituuttavat ja itse säästelee tuhansia. Mikä teitä edes pitää yhdessä kun minkäänlainen rakkaus tai kunnioitus tai edes välittäminen ei selvästikään suhteeseenne kuulu?

Ja ihan sama on toisinpäin, mielestäni tässä ei ole sukupuolilla mitään väliä. En ikinä antaisi mieheni ja lasteni kituuttaa samalla kun säästelisin itse rahojani.

Ensinnäkin, hän on avomiehesi, ei poikaystävä koska asutte yhdessä.

Avopuolisot taas ovat elatusvelvollisia keskenään. Eli juu joudut maksamaan enemmän kuin miehesi.

Ei, ne rahat eivät ole yhteisiä. Saat käyttää itse tienaamasi rahat. Sitä paitsi taloudelliseen väkivaltaan kuuluu, että puoliso yrittää pimittää tai hallita toisen itse tienaamia palkkarahoja. Mies hankkii työpaikan ja elää sen mukaan, sun ei tarvitse miehen henkilökohtaisista valinnoista huolehtia. Älä usko noita, jotka selittävät miten perheessä ei saa olla kahta eri elintasoa ja blabla, se on tyystin eri asia. Näissä tapauksissa äiti on jäänyt huolehtimaan lapsista kun isä tienaa ja se poikkeaa todella paljon teidän tilanteestanne. Laita säästöön sen mitä pystyt mutta älä alistu hyväksikäytettäväksi. Saman ohjeen antaisin vaikka olisit miesosapuoli. 

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin, hän on avomiehesi, ei poikaystävä koska asutte yhdessä.

Avopuolisot taas ovat elatusvelvollisia keskenään. Eli juu joudut maksamaan enemmän kuin miehesi.

Kyllä, elatusvelvollisia, mutta täysin toisen hyväksikäytettäväksi ei tarvitse ryhtyä. Riittää, että makselee juoksevia kuluja, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että koko palkka on myös miehen käytettävissä. En ikinä suostuisi siihen, että toinen omii itse tienaamani rahat. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tää naisten oletus on, että toista pitää elättää? Auttaa joo, pitää huoli että toinen ei syö kynsiään ja toinen sisäfilettä, mutta että elättää? En ymmärrä. Minä saan tukia noin 800€, mies tienaa verojen jälkeen 5000€ ja vuokra maksetaan puoliksi, ruoka maksetaan puoliksi ja lasten kulut maksan minä, koska mun tilille tulee lapsilisä. Mulla on taas kuun lopussa tili nollilla ja välillä ärsyttää kun mies paukuttelee henkseleitään, että laitoinpa taas säästötililleni pari tonnia tai ostinpa kitaran, mutta en valita, koska ei se miehen vika oo että mulla ei oo töitä. Siitä ehkä voisin valittaa, että lapsilla on mun elintaso eikä isänsä.

Sun ei ikinä, ei ikinä maailmassa pidä suostua siihen, että mies kasvattaa omaisuuttaan samalla kun huolehdit juoksevista kuluista! Sä olet kuitenkin ihminen joka huolehtii miehen lapsista. Se ei ole miehen vika, että olet työtön, mutta lapset hän on taatusti hankkinut omasta päätöksestään, joita nyt hoidat ja jotka todennäköisesti vaikuttavat työnsaantiisi ja -aikatauluihisi. Lopeta heti tuo, että laitat ton minisumman lasten vaatteisiin, mies saa jatkossa osallistua kuluihin - tai sitten vaihtoehtoisesti eroat. Ei noin. Ei ikinä noin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tää naisten oletus on, että toista pitää elättää? Auttaa joo, pitää huoli että toinen ei syö kynsiään ja toinen sisäfilettä, mutta että elättää? En ymmärrä. Minä saan tukia noin 800€, mies tienaa verojen jälkeen 5000€ ja vuokra maksetaan puoliksi, ruoka maksetaan puoliksi ja lasten kulut maksan minä, koska mun tilille tulee lapsilisä. Mulla on taas kuun lopussa tili nollilla ja välillä ärsyttää kun mies paukuttelee henkseleitään, että laitoinpa taas säästötililleni pari tonnia tai ostinpa kitaran, mutta en valita, koska ei se miehen vika oo että mulla ei oo töitä. Siitä ehkä voisin valittaa, että lapsilla on mun elintaso eikä isänsä.

Täysin absurdi tilanne, ja miettisit edes vähän mitä opetat parisuhteesta lapsillenne!

En ikinä katselisi kahta sekuntia ukkoa joka antaa tuollaisen tilanteen edes syntyä, että omat lapset ja vaimo kituuttavat ja itse säästelee tuhansia. Mikä teitä edes pitää yhdessä kun minkäänlainen rakkaus tai kunnioitus tai edes välittäminen ei selvästikään suhteeseenne kuulu?

Ja ihan sama on toisinpäin, mielestäni tässä ei ole sukupuolilla mitään väliä. En ikinä antaisi mieheni ja lasteni kituuttaa samalla kun säästelisin itse rahojani.

Tämä. Lisäksi voisitte hyvin säästää noilla tuloilla lapsilisät lasten tileille opiskeluita varten. Mies siis tietoisesti köyhdyttää omalla toiminnallaan teidät kaikki. 

Mun ex-mies teki sitä, että tienasi huimia summia mutta siirsi ne nopeasti pois tililtä säästötilille ja osakkeisiin ja esitti loppukuun varatonta. Tienasin kolmasosan hänen palkastaan ja hän yritti pakottaa mut makselemaan menoja, jotka hän olisi ihan hyvin voinut kustantaa itse. Muistan kun hän yritti velkaannuttaa minua, mutten ole vieläkään maksanut hänelle ruuista ja vuokrista, joita en opiskelijana pystynyt maksamaan. Esimerkiksi sellaisena kuukautena, kun jouduin korvalääkäriin ja tuli pieni operaatio, maksoin lääkärikulut pois ja mies lupasi hoitaa vuokran - mutta seuraavassa kuussa karhusi minulta sitä. Hän kirjasi kaiken ylös excel taulukkoon ja vahtasi koko ajan kesälomarahojani sun muita, että annan ne hänelle velanmaksuun. En antanut. Kolme vuotta erosta hän kysyi joko aikoisin maksaa ne, ja käsitin että hänellä oli taas kierroksessa työtön emäntä jonka kanssa osti talon. Toivon, että se nainen on viisaampi. Mietin joskus laitanko naiselle viestiä aiheesta, mutta enpä taida viitsiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-mies teki sitä, että tienasi huimia summia mutta siirsi ne nopeasti pois tililtä säästötilille ja osakkeisiin ja esitti loppukuun varatonta. Tienasin kolmasosan hänen palkastaan ja hän yritti pakottaa mut makselemaan menoja, jotka hän olisi ihan hyvin voinut kustantaa itse. Muistan kun hän yritti velkaannuttaa minua, mutten ole vieläkään maksanut hänelle ruuista ja vuokrista, joita en opiskelijana pystynyt maksamaan. Esimerkiksi sellaisena kuukautena, kun jouduin korvalääkäriin ja tuli pieni operaatio, maksoin lääkärikulut pois ja mies lupasi hoitaa vuokran - mutta seuraavassa kuussa karhusi minulta sitä. Hän kirjasi kaiken ylös excel taulukkoon ja vahtasi koko ajan kesälomarahojani sun muita, että annan ne hänelle velanmaksuun. En antanut. Kolme vuotta erosta hän kysyi joko aikoisin maksaa ne, ja käsitin että hänellä oli taas kierroksessa työtön emäntä jonka kanssa osti talon. Toivon, että se nainen on viisaampi. Mietin joskus laitanko naiselle viestiä aiheesta, mutta enpä taida viitsiä. 

Ei siis kolmasosaa, vaan murto-osan. Hups. 

Jos sukupuolet olisivat olleet toisinpäin, niin oltaisiin huudettu "jätä se sika":aa.  Nyt ehdotetaan sitä mitä itse ehdottaisin tuossa tilanteessa, eli erilleen muuttamista. Ei kannata asua yhdessä jos se tarkoittaa tukien merkittävää leikkaamista. Vaikka käytännössä asuttekin yhdessä, niin voitte pitää toista kämppää varastona. Typerää, mutta nähdään, että niin harva viitsii alkaa tällaiseen, että valtio säästää enemmän rahaa, kun ei makseta tukia heille, joiden puoliso tienaa riittävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tää naisten oletus on, että toista pitää elättää? Auttaa joo, pitää huoli että toinen ei syö kynsiään ja toinen sisäfilettä, mutta että elättää? En ymmärrä. Minä saan tukia noin 800€, mies tienaa verojen jälkeen 5000€ ja vuokra maksetaan puoliksi, ruoka maksetaan puoliksi ja lasten kulut maksan minä, koska mun tilille tulee lapsilisä. Mulla on taas kuun lopussa tili nollilla ja välillä ärsyttää kun mies paukuttelee henkseleitään, että laitoinpa taas säästötililleni pari tonnia tai ostinpa kitaran, mutta en valita, koska ei se miehen vika oo että mulla ei oo töitä. Siitä ehkä voisin valittaa, että lapsilla on mun elintaso eikä isänsä.

Sun miehellä on kyllä asiat hyvin! Hänellä ei pelkästään ole Ilmainen piika, vaan piika joka jopa maksaa hänen lastensa kulut :,D

Vierailija kirjoitti:

Nyt putosin kärryiltä... Miksi ihmeessä pitää lässyttää omista rahoista jos käyttää tuota prosenttimenetelmää? Taisit vain itse haluta ostaa jotain puolisosi rahoilla kun noin meni tunteisiin.

Ei tuon selkeämpää systeemiä ole. Tilipäivänä prosenttiosuus yhteiselle tilille, johon kummallakin on kortit. Yhteinen talous pyörii sieltä ja voit ostella omilla rahoillasi vaikka vaatteita, koruja ja kenkiä. Näitä hankintoja ei tarvitse perustella puolisolle, pyytää niihin lupaa tai ajatella että "nyt se ukko ostaa sitten samalla rahalla jotain turhaa että ollaa tasoissa". Jos kaikki rahat olisivat yhteisiä niin ihan iloisella ilmeelläkö katselisit kun mies pöräyttäisi pihaan 20 000e moottoripyörällä? Prosenttisysteemissä ukko voi säästää tuollaiseen jos itse haluaa eikä se ole sinulta pois. Kun ajattelet pidemmälle niin huomaat että systeemi on toimiva. Nyt yli 10v ollut meillä käytössä tämä systeemi ja ei mitään erimielisyyksiä raha-asioista. Suosittelen, että puhutte suhteen alussa raha-asiat selviksi niin on suhteessa yksi iso ongelma vähemmän. Ikävä kyllä moni suhde kaatuu rahariitoihin ja täysin turhaan.

Kyllähän tuo tietty prosenttiosuuden maksaminen yhteiseen kassaan kielii siitä, ettei ole kunnioitusta ja luottamusta ja pitää tuollaisella menetelmällä varmistella, ettei toinen tuhlaile yhteisiä rahoja miten sattuu. Sen puolesta ymmärrän, että jotkut suhtautuvat nihkeästi näihin prosenttimenetelmiin tai muutenkaan sellaiseen ajatteluun, että on yhteiset rahat ja omat rahat jotenkin erikseen. 

Meillä on melko pitkälti yhteiset rahat, ollut jo avioliiton alusta. (Emmekä muuttaneet yhteen ennen kuin mentiin naimisiin.) Miehen palkka ja minun tuloni tulevat yhteiselle tilille ja ne käytetään yhteisiin laskuihin ja kunkin omiin ostoksiin. Meillä on luottokortit joilla maksetaan kaikki ostokset ja molemminpuolinen luottamus siihen, ettei kumpikaan osta mitään holtittoman kallista omin päin. Ja koska mies tällä hetkellä tienaa noin 80% näistä yhteisistä tuloista, minulla on kunnioitus miehen tekemää työtä kohtaan niin etten osta itselleni jatkuvalla syötöllä mitään turhuuksia ja säätelen omaa rahankäyttöäni edes jossain määrin heijastamaan sitä, että omat tuloni ovat pienet. Tietenkin käytän myös niitä miehen rahoja, koska asumme miehen ansiotason mukaisessa asunnossa ja ajalen miehen autolla kuin omallani, kahta autoa meillä ei ole. Mutta esim. hiuksia en raaski värjätä kovin usein, korkeintaan kerran vuodessa. Lapsen tarpeisiin käytän rahaa hieman hövelimmin koska hän on meidän yhteinen ja ajattelen ettei mieskään halua lapsen suhteen liikoja pihistellä. Mutta kyllä hänetkin on opetettu siihen, että kuuta ei saa taivaalta ja toiveet tulee olla kohtuullisia ja perusteltuja. 

Kyllä nykyisin joutuu väkisinkin jo melko varhaisessa vaiheessa miettimään miten raha-asiat hoidetaan, kun asumistuki määräytyy molempien tulojen perusteella. Meidänkin lapsi muuttaa opintojen alussa vanhempien omistamaan asuntoon, josta maksaa meille vuokraa asumistuen avulla. Jos siihen joku poikaystävä kampeaa itsensä niin että tytöltä lähtee asumistuki, niin ei se oikein käy että vuokra maksettaisiin puoliksi kun tytön tuet tippuu 400€. Kyllä se poikaystävä joutuu silloin maksamaan sen asumistuen verran ja tyttö saman ylimenevän osuuden kuin aiemminkin. 

Meillä kumpikin maksaa maksukyvyn mukaan. Olen itse opiskelija, joka käy viikonlopputöissä. Avomiehellä on vakityö. Kulut jaetaan puoliksi niin, että mies maksaa enemmän, koska hän tienaakin enemmän. Minusta tämä on ihan perusasioita parisuhteessa.

Maksukyvyn mukaan jakaminen tarkoittaa sitä, että molemmilla jää rahaa omiin mielitekoihinkin jne. Toki pienituloisempi (meillä minä) joutuu usein mielitekoihinsa säästämään tai ottamaan osamaksun, mutta näin se vaan menee, kun en ole tällä hetkellä varakas.

En tietenkään oleta, että kumppanini rahat ovat minun rahojani, mutta mielestäni on ihan tervettä olettaa, että kaksi yhteenmuuttanutta aikuista haluavat rakentaa kotia yhdessä. Jos tilanne olisi päinvastoin, kokisin sen silti reiluksi. Kumpikaan ei joudu olemaan puilla paljailla tai ostamatta mitään kivaa, mutta näinhän valtionkin osata tuloja jaetaan reilummin - se, jolla on enemmän rahaa, myös maksaa (veroja yms.) enemmän.

N24