Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei lähtenyt firman juhliin synnytyksen jälkeisen masennukseni takia
20.01.2018 |
Meillä pian 5kk ikäinen vauva. Olen aivan poikki, lapsi ollut syntymästään asti kovin tyytymätön kaikkeen,oli koliikit, refluksit ja muut. Lisäksi henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui paljon heti vauvan ensimmäisinä kuukausina ja sieltä se masennus sitten puhkesi monien tekijöiden summana.
Nyt kaduttaa, ettei mies päässyt juhliin minun takiani. Sanoi itsekin että harmittaa, muttei tälle mitään voi. Emme ehtineet hankiakaan ketään tänne avukseni jotta mies olisi päässyt lähtemään.
Saimme pojan juuri vihdoin nukkumaan ja nyt minua taas vain itkettää tämäkin asia. Välillä jopa mietin, että mieheni elämä on minun takiani pilalla.
Muita samaa kokeneita? Helpottaako tämä ikinä?
Ja pyydän, en kaipaa mitään muka_hauskoja päänaukomisia.
Kommentit (20)
Tulee uusia juhlia. On ymmärrettävää että otat tämänkin raskaasti. Olethan löytänyt apua? Luota siihen että voit pian paremmin. Perheenä eläminen tarkoittaa sitä että joskus täytyy joustaa, ja miehesi on nyt huolissaan jaksamisestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee uusia juhlia. On ymmärrettävää että otat tämänkin raskaasti. Olethan löytänyt apua? Luota siihen että voit pian paremmin. Perheenä eläminen tarkoittaa sitä että joskus täytyy joustaa, ja miehesi on nyt huolissaan jaksamisestasi.
Kiitos. Neuvolapsykologilla käyn, terapiaankin menen joskus tulevaisuudessa. Lääkkeitä yrittävät tuputtaa, mutta en ole niistä kovin innostunut.
Ap
Sulla on ap piiiiiiitkä vuosien suo taivallettavana, jos et lääkkeitä huoli.
Kyllä helpottaa. Kannattaa niitä lääkkeitäkin harkita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se helpottaa. Suosittelisin kuitenkin edes kokeilemaan lääkkeitä.
Hyvä ap. Sä olet tehnyt kehollasi miehellesi lapsen, se saa päänkin koville (hormonit). Vähintä mitä mies voi nyt tehdä, on olla inisemättä yksistä juhlista! Älä syyllistä itseäsi, olet kovilla ja ansaitset tukea, apua ja arvostusta♡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille.
Lääkkeitä en haluaisi siksi, koska nuorempana minulla on myös ollut masennusta, johon lääkitys ei tehonnut. Tai sanotaanko nyt niin että mikään ei tuntunut miltään ja välillä oli silti niitä kurjiakin päiviä. Kahta eri merkkiä silloin kokeiltiin. Toiseksi, lääkkeistä on myös hankala päästä eroon.
En tuota vaihtoehtoa silti kokonaan poissulje, mutta ainakaan tähän mennessä en ole lääkityksen aloittamiseen suostunut. Tänään on ollut niin paha olla (olen itkenyt 99% päivästä), että jos näitä on vielä montakin tulossa, on varmaan pakko alistua ja ottaa ne lääkkeet.
Ap
Ei uskaltanut jättää sinua yksin lapsen kans. Masentuneet voi tehdä ihan mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille.
Lääkkeitä en haluaisi siksi, koska nuorempana minulla on myös ollut masennusta, johon lääkitys ei tehonnut. Tai sanotaanko nyt niin että mikään ei tuntunut miltään ja välillä oli silti niitä kurjiakin päiviä. Kahta eri merkkiä silloin kokeiltiin. Toiseksi, lääkkeistä on myös hankala päästä eroon.
En tuota vaihtoehtoa silti kokonaan poissulje, mutta ainakaan tähän mennessä en ole lääkityksen aloittamiseen suostunut. Tänään on ollut niin paha olla (olen itkenyt 99% päivästä), että jos näitä on vielä montakin tulossa, on varmaan pakko alistua ja ottaa ne lääkkeet.
Ap
Lääkkeitä on erilaisia, ja sekin on mahdollista että lääke mikä ei aiemmin toiminut olisikin nyt toimiva vaihtoehto.
Ei se lääkkeiden aloittaminen mitään alistumista ole vaan ihan normaali asia, jos on noin paha olla kuin sinulla ilmeisesti on. Lääkkeet kehittyvät nopeast ja on olemassa parempia valmisteita kuin aikaisempina vuosina. Suosittelisin minäkin niitä lääkkeitä kokeilemaan, pääset nopeammin sellaiseen kuntoon että pystyt huolehtimaan itsestäsi ja vauvasta. Kyllä se siitä vielä helpottaa. T.Saman kokenut teinien äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei uskaltanut jättää sinua yksin lapsen kans. Masentuneet voi tehdä ihan mitä vaan.
höpö höpö, ei me masentuneet mitään psykopaatteja sentään olla. Ap:lla on hyvä ja huolehtiva mies, joka asettaa perheen tarpeet työpaikan juhlien edelle ja se on hyvä asia.
Mies teki mitä kunnollisen vauvan vanhemman ja puolison tuleekin tehdä. Hyvä mies mutta ei tuosta mitään mitalia ansaitse, että toimii kuten kuuluukin. Eikä sinun tarvitse olla kiitollisuudenvelassa hänelle.
Tsemppiä ap. Synnytksen jälkeinen masennus on yleistä, et ole yksin. Toivottavasti saat kunnon apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille.
Lääkkeitä en haluaisi siksi, koska nuorempana minulla on myös ollut masennusta, johon lääkitys ei tehonnut. Tai sanotaanko nyt niin että mikään ei tuntunut miltään ja välillä oli silti niitä kurjiakin päiviä. Kahta eri merkkiä silloin kokeiltiin. Toiseksi, lääkkeistä on myös hankala päästä eroon.
En tuota vaihtoehtoa silti kokonaan poissulje, mutta ainakaan tähän mennessä en ole lääkityksen aloittamiseen suostunut. Tänään on ollut niin paha olla (olen itkenyt 99% päivästä), että jos näitä on vielä montakin tulossa, on varmaan pakko alistua ja ottaa ne lääkkeet.
Ap
Lääkkeitä on erilaisia, ja sekin on mahdollista että lääke mikä ei aiemmin toiminut olisikin nyt toimiva vaihtoehto.
Jep, tuo lääkkeiden jatkuva kokeilu se autuuden tuo. Ei todellakaan. Itse en lähtisi ihan saman tien lääkkeiden kanssa tuhraamaan. Tottakai ne niitä haluavat tuputtaa, kun masennukseen oikeasti tepsivä hoito (terapia) tulee kalliimmaksi. Lisäksi elämäntilanne, joka on masennuksen syynä, ei lääkkeiden avulla muutu miksikään. Masennus tosin voi helpottaa sitten, kun elämäntilanne muuttuu vähän helpommaksi.
Mutta: ketjun aloittaja saa minusta tehdä täysin omat päätöksensä asian suhteen. Minun tai kenenkään muunkaan mielipiteellä ei siinä ole paljon väliä.
Tsemppiä ap, niin kuin joku sanoikin, niin ne oli vain yhdet juhlat. :) Et ole pilannut miehesi elämää. Kaikkea hyvää sinulle, etenkin hyviä päiviä yhä enemmän ja enemmän!
Vierailija kirjoitti:
Ei se lääkkeiden aloittaminen mitään alistumista ole vaan ihan normaali asia, jos on noin paha olla kuin sinulla ilmeisesti on. Lääkkeet kehittyvät nopeast ja on olemassa parempia valmisteita kuin aikaisempina vuosina. Suosittelisin minäkin niitä lääkkeitä kokeilemaan, pääset nopeammin sellaiseen kuntoon että pystyt huolehtimaan itsestäsi ja vauvasta. Kyllä se siitä vielä helpottaa. T.Saman kokenut teinien äiti
Toivotaan,että tästä vielä noustaan.
Koska sinulla alkoi olo helpottamaan? Söitkö lääkkeitä? Yritän ajatella, että tämä on väliaikaista ja lapsi kasvaa, mutta silti..
Liian paljon liian raskaita asioita liian lyhyessä ajassa.
Ap
Jos nuoruudessasi olet syönyt joitain lääkkeitä, jotka eivät tehonneet, niin tiedoksesi, että markkinoille on tullut koko ajan uusia mielialalääkkeitä, joilla ei ole haittavaikutuksia siinä määrin kuin vanhemmilla lääkkeillä, ja ovat tehokkaampia.
Ei pahalla, mutta etkö oikeasti olisi pärjännyt _yhtä_ iltaa yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille.
Lääkkeitä en haluaisi siksi, koska nuorempana minulla on myös ollut masennusta, johon lääkitys ei tehonnut. Tai sanotaanko nyt niin että mikään ei tuntunut miltään ja välillä oli silti niitä kurjiakin päiviä. Kahta eri merkkiä silloin kokeiltiin. Toiseksi, lääkkeistä on myös hankala päästä eroon.
En tuota vaihtoehtoa silti kokonaan poissulje, mutta ainakaan tähän mennessä en ole lääkityksen aloittamiseen suostunut. Tänään on ollut niin paha olla (olen itkenyt 99% päivästä), että jos näitä on vielä montakin tulossa, on varmaan pakko alistua ja ottaa ne lääkkeet.
Ap
Lääkkeitä on erilaisia, ja sekin on mahdollista että lääke mikä ei aiemmin toiminut olisikin nyt toimiva vaihtoehto.
Jep, tuo lääkkeiden jatkuva kokeilu se autuuden tuo. Ei todellakaan. Itse en lähtisi ihan saman tien lääkkeiden kanssa tuhraamaan. Tottakai ne niitä haluavat tuputtaa, kun masennukseen oikeasti tepsivä hoito (terapia) tulee kalliimmaksi. Lisäksi elämäntilanne, joka on masennuksen syynä, ei lääkkeiden avulla muutu miksikään. Masennus tosin voi helpottaa sitten, kun elämäntilanne muuttuu vähän helpommaksi.
Mutta: ketjun aloittaja saa minusta tehdä täysin omat päätöksensä asian suhteen. Minun tai kenenkään muunkaan mielipiteellä ei siinä ole paljon väliä.
Tsemppiä ap, niin kuin joku sanoikin, niin ne oli vain yhdet juhlat. :) Et ole pilannut miehesi elämää. Kaikkea hyvää sinulle, etenkin hyviä päiviä yhä enemmän ja enemmän!
Lääkitys on osa hoitoa. Jos jatkuvasti itkeskelee ja voi muutenkin huonosti, tuskin on kykenevä käsittelemään terapiassa masennukseen johtaneita asioita.
Nyt pois tuollaiset ajatukset.
Kyllä niitä juhlia tulee vielä, ja mitäs jos miehesi olisi mennytkin, murehtisi vain teidän perään eikä pitäisi hauskaa.
Ole ylpeä miehestäsi, hän pitää huolta sinusta ja lapsestanne.
Kaikkea hyvää teille, toivottavasti alkaa pikkuhiljaa helpottamaan.
Alue: Aihe vapaa
Haloo, ne oli yhdet juhlat, mitä välii?
Ehtiihän sitä vielä firman bileissä rampata kun hoidatte perheenne ensin.
Mä olen ollut useammin poissa työpaikan juhlista kuin osallistunut, mutten koe menettäneeni mitään. Pari kertaa mulla on ollut lapsi mukana jos on ollut sopiva tilaisuus.
Oma valinta tietty mikä on tärkeää. Meillä viis lasta ja perhe tulee ennen työpaikkaa.