Miksi perintöä saaneet ihmiset eivät ymmärrä etuoikeutettua asemaansa?

Lähes viiskymppisenä perin koko ikänsä pihistellen eläneet vanhempani. Olin toki tähän mennessä jo hankkinut koulutuksen ja ollut työelämässä mukana pitkään. Tunsin jo senkin vuoksi olevani etuoikeutettu että oli työ, koulutus, perhe, asunto ym. omaisuutta. Noin 800000 euron sijasta olisin ennemmin pitänyt vanhempani, mutta se ei tietenkään ole mahdollista. Kyllä. Olen etuoikeutettu monestakin syystä, mutta olen kyllä kantanut omankin korteni tähän kekoon. Ei kaikki ole tullut sohvassa makaamalla ja taivaanrantoja maalaamalla.

Olen saanut paljonkin perintöä ja olen tajunnut olevani etuoikeuttu kun katson, miten tuttavani elävät asuntovelkojensa keskellä. Minulla on vapautta valita, koska on varallisuutta.

Raha on tärkeää ja sen puute tekee helposti katkeraksi. Itse ainakin olen.

Ärsyttää esim. yksi tuttu, joka aina välillä selittää kuinka me olemme molemmat sellaisia, jotka olemme menestyneet omilla ansioillamme.

Hmm. Tämä tuttu on kasvanut ydinperheessä omakotitalossa, matkustellut ja harrastanut. Opiskeluaikoina vanhemmat mm. maksoivat tälle auton ja sen kulut ja rahoittivat muutenkin elämää, äiti mm. huolehti, että tyttö pääsee säännöllisesti kosmetologille ja voiteet ja seerumit ovat viimeistä huutoa. Oli asp-tilit jne. Sittemmin nainen on asunut lähes aina avoliitossa, ts. asumiskulut suunnilleen samat kuin yhdellä, kaksi ihmistä maksamassa niitä ja kaikkia hankintoja.

Itse kasvanut yh-äidin kanssa, meillä äiti ja 2 lasta vuokrakaksiossa. Ei reissattu, edes autoa ei ollut. En voinut harrastaa mitään. Opiskelemaan lähdin reppu selässä julkisilla, ekat yöt nukuin vaatekasan päällä lattialla soluhuoneessani kunnes sain haettua huonekaluja ja kodintavaraa. Auton hankin kolmekymppisenä eli muutama vuosi sitten. Olen asunut aina yksin, eli maksanut ihan itte joka vuokran ja sohvan ja haarukan ja pyyhkeen ja telkkarin. Ensiasuntoa hankkiessa äiti toimi takaajana ja omia säästöjä mulla oli 4000 euroa, onneksi vielä muutama vuosi sitten asuntolainan sai helpolla. Nyt onkin jo 5,5 vuodessa maksettu yli 40% lainasta pois kiukulla ylimääräisiä lyhennyksiä tehden.

Eli hyvin pyyhkii, mutta katkerana tiedostan sen, että näinkään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa en tule koskaan kaikesta ahkeruudesta huolimatta saavuttamaan sitä mikä on lähes jokaiselle keskiluokkaisen perheen lapselle itsestäänselvyys. Systeemin vuoksi minulla oli mahdollisuus päästä köyhyydestä (ilmainen koulutus, opintoraha+opintotuen asumislisä, opintolaina), mutta sama systeemi estää minua todella nousemasta keskiluokkaan (korkea veroaste, tiukka veroprogressio).

Ja perintönäkään en tietty juuri saa. Siinä kuin tälle tutulleni kilahtanee joskus 10v kuluttua vähintään 500000 eur tilille, mulle tulee aikanaan ehkä 5000.

Niin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Kultalusikka bepas syntyneen on vaikea ymmärtää yhtään mitään. Tai sit muuten vaan pisuliini niin korkeella hatus että ei edes näe muita.

Helpottihan se pieni perintö elämää, mutta jostain syystä emme tunteneet vaimon kanssa itseämme etuoikeutetuiksi, kun hänen vanhempansa kuolivat ennen kuin me olimme edes kolmeakymmentä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän taitaa tänä päivänä enää olla niitä, jotka eivät tule ikinä perimään mitään tai ketään.

Niin... paljonkos niitä vähätuloisia tai köyhiä nykyään onkaan? Vähän?

Paljon vähemmän kuin koskaan aikaisemmin historiassa.  Köyhyydeksi meillä lasketaan varsin hyväosaiset maailman mittakaavassa.

Jotkut ovat "köyhiä" kateellisuuttaan..

Jemenissä on köyhiä. Jemein lapsilla ei ole ylipaino-ongelmia.

No köyhissä taas on se vika ettei millään saisi rikastua, ei perinnöllä, ei hyväpalkkaisella työllä, ei perustamalla tai rakentamalla menestyvän yrityksen, lottovoitosta puhumattakaan, koska onhan se nyt vaan väärin, kun jollain on rahaa ja mulla ei. Köyhän aivojen synkkyyteen ei rikas voi vaan päästä, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.

Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.

Paitsi työttömällä.

Vierailija kirjoitti:

No köyhissä taas on se vika ettei millään saisi rikastua, ei perinnöllä, ei hyväpalkkaisella työllä, ei perustamalla tai rakentamalla menestyvän yrityksen, lottovoitosta puhumattakaan, koska onhan se nyt vaan väärin, kun jollain on rahaa ja mulla ei. Köyhän aivojen synkkyyteen ei rikas voi vaan päästä, onneksi.

Saat minun puolestani rikastua millä tahansa menetelmällä, joka ei ole toisten selkänahasta. Et saa kuitenkaan kohdella toisia ihmisiä kuin paskaa, ja kuvitella olevasi jotenkin muita arvokkaampi.

-köyhä

Vierailija kirjoitti:

Raha on tärkeää ja sen puute tekee helposti katkeraksi. Itse ainakin olen.

Ärsyttää esim. yksi tuttu, joka aina välillä selittää kuinka me olemme molemmat sellaisia, jotka olemme menestyneet omilla ansioillamme.

Hmm. Tämä tuttu on kasvanut ydinperheessä omakotitalossa, matkustellut ja harrastanut. Opiskeluaikoina vanhemmat mm. maksoivat tälle auton ja sen kulut ja rahoittivat muutenkin elämää, äiti mm. huolehti, että tyttö pääsee säännöllisesti kosmetologille ja voiteet ja seerumit ovat viimeistä huutoa. Oli asp-tilit jne. Sittemmin nainen on asunut lähes aina avoliitossa, ts. asumiskulut suunnilleen samat kuin yhdellä, kaksi ihmistä maksamassa niitä ja kaikkia hankintoja.

Itse kasvanut yh-äidin kanssa, meillä äiti ja 2 lasta vuokrakaksiossa. Ei reissattu, edes autoa ei ollut. En voinut harrastaa mitään. Opiskelemaan lähdin reppu selässä julkisilla, ekat yöt nukuin vaatekasan päällä lattialla soluhuoneessani kunnes sain haettua huonekaluja ja kodintavaraa. Auton hankin kolmekymppisenä eli muutama vuosi sitten. Olen asunut aina yksin, eli maksanut ihan itte joka vuokran ja sohvan ja haarukan ja pyyhkeen ja telkkarin. Ensiasuntoa hankkiessa äiti toimi takaajana ja omia säästöjä mulla oli 4000 euroa, onneksi vielä muutama vuosi sitten asuntolainan sai helpolla. Nyt onkin jo 5,5 vuodessa maksettu yli 40% lainasta pois kiukulla ylimääräisiä lyhennyksiä tehden.

Eli hyvin pyyhkii, mutta katkerana tiedostan sen, että näinkään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa en tule koskaan kaikesta ahkeruudesta huolimatta saavuttamaan sitä mikä on lähes jokaiselle keskiluokkaisen perheen lapselle itsestäänselvyys. Systeemin vuoksi minulla oli mahdollisuus päästä köyhyydestä (ilmainen koulutus, opintoraha+opintotuen asumislisä, opintolaina), mutta sama systeemi estää minua todella nousemasta keskiluokkaan (korkea veroaste, tiukka veroprogressio).

Ja perintönäkään en tietty juuri saa. Siinä kuin tälle tutulleni kilahtanee joskus 10v kuluttua vähintään 500000 eur tilille, mulle tulee aikanaan ehkä 5000.

Et kertonut käykö tuttusi töissä? Kosmetologiko hänen puolestaan läksyt teki vai mikä peppuasi kutittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kateelliset panettelemassa. Jos/kun saan perintöä, viis veisaan mitä köyhät ajattelevat.

Tämä. Ei kellään ole velvollisuutta tilittää jollekkin muulle mistä hänen rahansa ovat tulleet (no ehkä verottajalle). Sitäpaitsi jos ei osaa sijoittaa saa isonkin summan hukattua nopeasti.

Paitsi työttömällä.

Ai? Minä matkustelin vuoden verran säästöillä joskus eikä kukaan kyllä kysellyt perään? Kenenkään muun verorahoja en tähän tietenkään käyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Raha on tärkeää ja sen puute tekee helposti katkeraksi. Itse ainakin olen.

Ärsyttää esim. yksi tuttu, joka aina välillä selittää kuinka me olemme molemmat sellaisia, jotka olemme menestyneet omilla ansioillamme.

Hmm. Tämä tuttu on kasvanut ydinperheessä omakotitalossa, matkustellut ja harrastanut. Opiskeluaikoina vanhemmat mm. maksoivat tälle auton ja sen kulut ja rahoittivat muutenkin elämää, äiti mm. huolehti, että tyttö pääsee säännöllisesti kosmetologille ja voiteet ja seerumit ovat viimeistä huutoa. Oli asp-tilit jne. Sittemmin nainen on asunut lähes aina avoliitossa, ts. asumiskulut suunnilleen samat kuin yhdellä, kaksi ihmistä maksamassa niitä ja kaikkia hankintoja.

Itse kasvanut yh-äidin kanssa, meillä äiti ja 2 lasta vuokrakaksiossa. Ei reissattu, edes autoa ei ollut. En voinut harrastaa mitään. Opiskelemaan lähdin reppu selässä julkisilla, ekat yöt nukuin vaatekasan päällä lattialla soluhuoneessani kunnes sain haettua huonekaluja ja kodintavaraa. Auton hankin kolmekymppisenä eli muutama vuosi sitten. Olen asunut aina yksin, eli maksanut ihan itte joka vuokran ja sohvan ja haarukan ja pyyhkeen ja telkkarin. Ensiasuntoa hankkiessa äiti toimi takaajana ja omia säästöjä mulla oli 4000 euroa, onneksi vielä muutama vuosi sitten asuntolainan sai helpolla. Nyt onkin jo 5,5 vuodessa maksettu yli 40% lainasta pois kiukulla ylimääräisiä lyhennyksiä tehden.

Eli hyvin pyyhkii, mutta katkerana tiedostan sen, että näinkään tasa-arvoisessa yhteiskunnassa en tule koskaan kaikesta ahkeruudesta huolimatta saavuttamaan sitä mikä on lähes jokaiselle keskiluokkaisen perheen lapselle itsestäänselvyys. Systeemin vuoksi minulla oli mahdollisuus päästä köyhyydestä (ilmainen koulutus, opintoraha+opintotuen asumislisä, opintolaina), mutta sama systeemi estää minua todella nousemasta keskiluokkaan (korkea veroaste, tiukka veroprogressio).

Ja perintönäkään en tietty juuri saa. Siinä kuin tälle tutulleni kilahtanee joskus 10v kuluttua vähintään 500000 eur tilille, mulle tulee aikanaan ehkä 5000.

Syytä siitä sitä äitiäsi kun ei antanut sinulle ylimääräistä kasvorasvoihin, yritti vaan epätoivoisesti pitää hengissä ja ruuan pöydässä. Ei luoja.

#kateudestavihreä

Vierailija kirjoitti:

Monesti keskusteluissa ja julkisuudessa ihmiset kertovat elämänsä hyvistä ratkaisuistaan ja valinnoistaan esim. asumisen, sijoittamisen ja rahankäytön suhteen, mutta jättävät kertomatta, että ovat saaneet kymmeniä tai jopa satoja tuhansia euroja tai vaikkapa kiinteistloöjä perinnöksi? On aivan eri asia säästää pienestä palkasta pääomaa kuin että on jo valmiiksi vaikkapa 10000-100000 € omaisuutta. Kyllähän se lainansaanti ja sijoittamisesnen on helpompia toteuttaa hyvistä lähtökohdista kuin omilla ansioilla, jos siis keski- tai pienituloisista puhutaan vaikkapa Helsingin asuntomarkkinoilla. Totta kai itse kukin pystyy säästämään ja käyttämään rahaa järkevästi, mutta ihan eri asemassa ihmiset ovat riippuen lähtökohtaisesta varallisuudesta. Kai se on hieman kiusallista myöntää, että ne hyvät valinnat ovat mahdollisia, koska sattuu olemaan pätäkkää ilman että olisi itse tehnyt mitään sen eteen.

Tunnen muutamia tälläisiä "vähällä toimeentulevia" ja "säästäväisesti" isoissa omistuskämpissä sukunsa tai vanhempiensa perinnöillä tai varallisuudella eläviä ihmisiä, joilla ei mielestään ole mitenkään etuoikeutettu asema vaan ihan vaan pienistä tuloistaan kertovat säästäneensä jopa satoje tuhansien kotinsa ja leveän elämänsä matkoineen ja luksustavaroineen..ja osa näistä naisiatasta vieläpä kutsuu itseään mm. etuoikeustietoisiksi feministeiksi, vaikka oman aseman hahmottaminen on ulkopuolisin silmin täysin hukassa. Mutta omissa kuplissaan pöhistessä ei toki tosielämän reunaehtoihin tarvitse törmätä..

Harmittaako..isäs ryyppäs "perintösi"..senkin KADEPUKKI

Itse perin alaikäisenä muutaman asunnon, kesämökin ja isot vakuutuskorvaukset. En mitenkään leso sillä ja tiedän elämäni olleen taloudellisesti helpompaa kuin suurimmalla osalla. Olisin silti mieluummin pitänyt isäni elossa aika paljon pidempään. Olisi esimerkiksi mahtavaa, jos lapseni voisi tutustua vaariinsa. Ei onnistu, kun tämä on kuollut. Usein perinnön saanti edellyttää lähisukulaisen kuolemaa. Onneksi minulla on kuitenkin muistoja isästäni, kun olin jo teini-ikäinen hänen kuollessa.

Itse sain perintöni kun opintolaina, auto ja yli puolet asuntolainasta oli maksettu omalla työllä.

Päädyin laittamaan ne rahat kakkosasuntoon eli toiset vastikkeet maksettavaksi palkkatuloista eli omasta työstä. Ok, olisin voinut sijoittaa toisinkin, oma valinta.

En tajua missä se etuoikeus on? Päinvastoin työn ohella pitänyt hoitaa omat pienet lapset ja dementoituneet eronneet vanhemmat ilman parisuhdeaikaa tai muuta mitä niillä etuoikeutetuilla on joilla vanhemmat elämässä mukana ja tukena.

Ehkä voisi sanoa etuoikeudeksi jos olisin saanut perintöni ennen opintolainalla kitkuttamista tms helpotusta. Mutta kyllä se keskiluokkainen elämä on rakennettu ihan omilla ansioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No köyhissä taas on se vika ettei millään saisi rikastua, ei perinnöllä, ei hyväpalkkaisella työllä, ei perustamalla tai rakentamalla menestyvän yrityksen, lottovoitosta puhumattakaan, koska onhan se nyt vaan väärin, kun jollain on rahaa ja mulla ei. Köyhän aivojen synkkyyteen ei rikas voi vaan päästä, onneksi.

Saat minun puolestani rikastua millä tahansa menetelmällä, joka ei ole toisten selkänahasta. Et saa kuitenkaan kohdella toisia ihmisiä kuin paskaa, ja kuvitella olevasi jotenkin muita arvokkaampi.

-köyhä

Tämä on juuri sitä köyhien harhakuvitelmaa. Kuvittelet että on olemassa joku yleismaailmallinen tasa-arvo. Kyllä se vaan on niin että ihmisen tekemisen arvo mitataan parhaiten juuri rahassa. Ei ole mitään muuta tasa-arvoa maailmassa kuin että rikkaastakin se henki lähtee lopulta, vaikkakin tosin saa esim. köyhää parempaa hoitoa yms. Ja ennuste on siksi rikkaalla parempi.

Niin rikas on tietysti köyhää arvokkaampi, kannattaisi vähän unohtaa kaiken maailman ideologiset unelmat ja katsoa hiukan ympärilleen, niin kas sieltähän se tosiasia on ihan helposti havaittavissa.

Ei ihmiset välttämättä ymmärrä etuoikeutettua asemaansa, vaikka se köyhemmistä oudolta tuntuukin. Samaa ilmiötä kuin tämä "koko ikäluokkani on nykyään maistereita", kun ei pyöritä muissa piireissä. Tai "tunnen vain korkeasti koulutettuja maahan...", koska ei olla käyty lähiöissä. Rikkaat siis kuvittelevat muidenkin saaneen perintöä jne.

On republikaaninen idea oman elämänsä sankarista, kun vaan visioit itsesi loistavaksi ja rikkaaksi niin näinhän tulee käymään, ketterästi aloitetaan bisnes vaikka myymällä kadunkulmassa mustikoita. Samat ihmiset ovat aina huutamassa vastaan jos perintöverotusta yritetään korottaa, tai työläisten minimipalkkoja korottaa. Okei, jos se on pelkästään itsestä kiinni niin perinnöt pitäisi kieltää kokonaan. Kaikki lähtevät samalta viivalta "tyhjästä" ja katotaan kuka oikeesti selviää tässä maailmassa. Donald Trumpkin kertoo aloittaneensa (sotkuiset, epämääräiset, toisia tallovat) bisneksensä "pienellä miljoonan dollarin lahjalla" isältään. Haha!

Olen oksettunut siitä kuinka jotkut vertaavat ihmisen arvoa varallisuudella.

Ymmärrän täysin etteivät ymmärrä. Havahduin vasta sapattivapaalle jäätyäni itse siihen, että kuinka suurin osa lasteni koulukavereista asuu tavallisissa omakotitaloissa, heillä on edulliset marketin kengät ja vettäpitämättömät talvivaatteet, luokasta ulkomailla käy joka vuosi lomailemassa vain 1-3. Olen yksinkertaisesti aiemmin ollut työelämässä liian kiireinen huomatakseni mitä ympärilläni on. Myös ympäristö, jossa vietin suurimman osan ajastani oli liian homogeeninen.

Se, että tekee hyväpalkkaista työtä hyväpalkkaisten työkaverien seurassa, ystävystyy samanlaisten kanssa, asuu asuntoalueella, jossa asuu hyvätuloisia sokeuttaa, koska elinpiiri muodostuu liian pieneksi. Silmäni ovat auenneet, nyt kun minulla on vapaa-aikaa.

Itse olen kaupunkin vuokrakerrostalon kasvatti. Perhetaustani on duunaritausta.