Miksi perintöä saaneet ihmiset eivät ymmärrä etuoikeutettua asemaansa?

Monesti keskusteluissa ja julkisuudessa ihmiset kertovat elämänsä hyvistä ratkaisuistaan ja valinnoistaan esim. asumisen, sijoittamisen ja rahankäytön suhteen, mutta jättävät kertomatta, että ovat saaneet kymmeniä tai jopa satoja tuhansia euroja tai vaikkapa kiinteistloöjä perinnöksi? On aivan eri asia säästää pienestä palkasta pääomaa kuin että on jo valmiiksi vaikkapa 10000-100000 € omaisuutta. Kyllähän se lainansaanti ja sijoittamisesnen on helpompia toteuttaa hyvistä lähtökohdista kuin omilla ansioilla, jos siis keski- tai pienituloisista puhutaan vaikkapa Helsingin asuntomarkkinoilla. Totta kai itse kukin pystyy säästämään ja käyttämään rahaa järkevästi, mutta ihan eri asemassa ihmiset ovat riippuen lähtökohtaisesta varallisuudesta. Kai se on hieman kiusallista myöntää, että ne hyvät valinnat ovat mahdollisia, koska sattuu olemaan pätäkkää ilman että olisi itse tehnyt mitään sen eteen.

Tunnen muutamia tälläisiä "vähällä toimeentulevia" ja "säästäväisesti" isoissa omistuskämpissä sukunsa tai vanhempiensa perinnöillä tai varallisuudella eläviä ihmisiä, joilla ei mielestään ole mitenkään etuoikeutettu asema vaan ihan vaan pienistä tuloistaan kertovat säästäneensä jopa satoje tuhansien kotinsa ja leveän elämänsä matkoineen ja luksustavaroineen..ja osa näistä naisiatasta vieläpä kutsuu itseään mm. etuoikeustietoisiksi feministeiksi, vaikka oman aseman hahmottaminen on ulkopuolisin silmin täysin hukassa. Mutta omissa kuplissaan pöhistessä ei toki tosielämän reunaehtoihin tarvitse törmätä..