Professosi HS:ssa: On aika unohtaa koulutusta vastaava työ

On myös aika unohtaa ilmainen koulutus. Kuten USAssa. Siellä koulutus, jonka itse/vanhemmat maksaa, tuottaa hedelmiä. Täällä panostus ei tunnu pian missään eli mennään jenkkimalliin. Se on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Nro 3, että siivoojalla 3 vuoden koulutus?! No ei todellakaan, laitoshuoltajanntutknto kestää alle vuoden ja niitä järjestettään työttömille työvoimapoliittisena koulutuksena, siivousfirmat palkkaavat kyllä väkeä edelleen ihan ilman koulutustakin, itsekin opiskeluaikana eli pari vuotta sitten tein siivoushommia.

Hyvin voi olla. Itse valmistuin laitoshuoltajaksi ammattikoulusta, lukion jälkeen 1,5 vuotta, ilman lukiota 2 vuotta vuonna 2001. Koulutus sisälsi pitkiä jaksoja mm avustamista, erikoisruokavalioita ja sairaalahygieniaa. Nykyäänhän kaikki ammattitutkinnot (ilmeisesti myös toimitilahuoltaja) ovat kolmevuotisia. Toki työvoimapoliittisia pikakursseja on ollut sen jälkeen täälläkin (Treen seutu) ja nuo pitkät koulutukset vähentyneet, samoin työnkuvat supistettu monin paikoin pelkkään siivoamiseen. Noihin ilman koulutusta -siivousfirmoihin taas eivät ainakaan ennen ammattilaiset lähteneet umpisurkean palkan ja työehtojen vuoksi. En tiedä, mikä on tilanne nykyään. Itse vaihdoin alaa ja olen valmistumassa yliopistosta. Saa nähdä, joutuuko sitä taas siivoamaan, jos jatko-opintopaikkaa ei heltiä 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Mitä ovat nämä yritystuet? Minulla on kyllä lääke jolla työllisyys lähtee nousuun, mutta se ei kelpaa työttömille, eikä päättäjille.

Varma keino on, että pk- yrityksiltä poistettais kaikki vastuu hyyssätä työkyvytöntä ( esim saikulla tai äitiylomalla olevaa) palkollista. Sosiaalietujen ja minimipalkkojen väliä tulisi kasvattaa roimasti, eli niin, että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa. Toisaalta minimi palkan pitäisi olla sen verran iso, että siitä jää vielä pakollisten menojen jälkeen käyttöön.

Jos yrittäjää ei suoralta kädeltä nakata oman onnensa nojaan, niin useammalla olisi uskallusta yrittää ja myöskin palkata näihin yrityksiin tekijöitä. Turhien tukien sijaan voisi tarkastella heikosti menestyvien yritysten verotusta. Monesti yrittäjä maksaa verot ja palkat ja oma palkka jää maksamatta. Varsinkin silloin, jos työntekijöitä pn ollut saikulla.

Tässä oli oikein hyviä vastauksia. Olen ehdotetuista ratkaisuista samaa mieltä kanssasi. Olen siis edellisten kommenttien kirjoittaja. Ratkaisut lisäävät yksilön vastuuta omasta elämästään aivan samoin kuin käytäntö, jonka mukaan työn perässä on tarvittaessa muutettava. Yrittäjyyden edellytyksiä tulisi Suomessa ehdottomasti parantaa. Yrittäjäksi ryhtyminen on vaikeaa, koska yrityksen epäonnistuessa jää tyhjän päälle aivan toisella tavalla kuin irtisanottu palkansaaja. Samoin yrityksen laajentaminen on hyvin vaikeaa mainitsemiesi työntekijöihin liittyvien velvollisuuksien vuoksi. On kohtuutonta, että esimerkiksi yhden palkatun työntekijän yrityksen pitäisi pystyä maksamaan sairaus- ja äitiysloma-ajan kuluja samalla, kun maksaa palkkaa sijaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti toi proffa saa kenkää ja joutuu siivoamaan. Nauraisin paskaiset naurut.

Mutta kun ei pääsis siivoamaan tai kaupan kassalle. Siinäpä se vitsi onkin.

Kaupan kassalle "pääsee" kuka vaan! Kokemusta on😣

Miten voi olla kokemusta eri ihmisinä olemisesta?

Vierailija kirjoitti:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005529779.html

Yhteiskunnan varoja ei pitäisi käyttää hyväosaisten ihmisten elintason ylläpitämiseen.

Mielipiteitä noista teeseistä?

Jutussa mainitaan hemmon koulutus ja onhan se proffa, ei siinä mitään. Mutta sen ala ei liity tähän aiheeseen mitenkään. Mä tiedän kyllä, että lehdistö oikein rakastaa tälläistä kusettamista. Tahallaanhan ne sen tekevät. Mutta eihän se yhden alan tutkinto kenestäkään joka asian erikoisasintuntijaa tee. Jokainen voi vaikka ihan itsekseen miettiä miten paljon kyseinen proffa ymmärtäisi teidän töistänne tai alasta?

Mun mielestä ihmisten pitäisi totutella siihen ajatukseen, että perinteiseet parisuhteetkin ovat vähän vanhan ajan kotkotuksia, eikä sellainen 16h/pv yhdessäolo ole enää tämän ajan todellisuutta. On opeteltava elämään etäsuhteessa ja harkitsemaan tarkkaan, hankkiiko lapsia tai kiinteää irtaimistoa, joka pidättelee jossain huitsinjeerassa.

Työn perässä muuttamisessa on se etu, että elättää itsensä ja kantaa osansa terveenä ihmisenä itsensä elättämisestä. Mitä lähempänä nettomaksajaa, niin aina eteen päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Mitä ovat nämä yritystuet? Minulla on kyllä lääke jolla työllisyys lähtee nousuun, mutta se ei kelpaa työttömille, eikä päättäjille.

Varma keino on, että pk- yrityksiltä poistettais kaikki vastuu hyyssätä työkyvytöntä ( esim saikulla tai äitiylomalla olevaa) palkollista. Sosiaalietujen ja minimipalkkojen väliä tulisi kasvattaa roimasti, eli niin, että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa. Toisaalta minimi palkan pitäisi olla sen verran iso, että siitä jää vielä pakollisten menojen jälkeen käyttöön.

Jos yrittäjää ei suoralta kädeltä nakata oman onnensa nojaan, niin useammalla olisi uskallusta yrittää ja myöskin palkata näihin yrityksiin tekijöitä. Turhien tukien sijaan voisi tarkastella heikosti menestyvien yritysten verotusta. Monesti yrittäjä maksaa verot ja palkat ja oma palkka jää maksamatta. Varsinkin silloin, jos työntekijöitä pn ollut saikulla.

Tässä oli oikein hyviä vastauksia. Olen ehdotetuista ratkaisuista samaa mieltä kanssasi. Olen siis edellisten kommenttien kirjoittaja. Ratkaisut lisäävät yksilön vastuuta omasta elämästään aivan samoin kuin käytäntö, jonka mukaan työn perässä on tarvittaessa muutettava. Yrittäjyyden edellytyksiä tulisi Suomessa ehdottomasti parantaa. Yrittäjäksi ryhtyminen on vaikeaa, koska yrityksen epäonnistuessa jää tyhjän päälle aivan toisella tavalla kuin irtisanottu palkansaaja. Samoin yrityksen laajentaminen on hyvin vaikeaa mainitsemiesi työntekijöihin liittyvien velvollisuuksien vuoksi. On kohtuutonta, että esimerkiksi yhden palkatun työntekijän yrityksen pitäisi pystyä maksamaan sairaus- ja äitiysloma-ajan kuluja samalla, kun maksaa palkkaa sijaiselle.

Sanotko ihan euroina mikä on se minimimäärä rahaa, "että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa"

Oletan, että tuossa tarkoitetaan että on lämmitetty asunto ja pystyy ostamaan ruokaa ja vaatteita satunaisesti (alasti ja risoissa vaatteissa on paha edes hakea töitä), kulkemaan satunnaisesti julkisilla liikennevälineillä (työn hakuun ja haastatteluihin - otathan huomioon että vaaditaan myös siis esim. 1000 km matkoja työnhakuun, koska työttömän pitää muuttaa). Jonkinlainen puhelin pitäisi olla, netti ja muu on kirjastossa (kasvattaa toki jonkin verran noita matkakuluja, koska esim. Oma Asioinnissa pitää käydä n. joka toinen päivä). .

Mikä siis juuri SINUSTA olisi sellainen summa, joka sanotaan nyt vuokran muttei minkään muiden kulujen (sähkö, vesi, lääkkeet jne:) jälkeen jäädä käyttöön? Millä sinusta ihminen pysyy hengissä mutta mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tästä unohtui, että minulla ja miehellä on lapsiakin. Siksi toisen vanhemman pakkomuutto tuntuisi erityisen kohtuuttomalta.

Minulla ja miehellä on vakipaikat, ei siis ole edes omalehmä ojassa.

Tuossahan on ajatus se, että vanhempi muuttaa työn perässä ja käy kotona vapailla. Samalla etsii lähempää töitä.

Totta kai yksilön työllistyminen on hänen omalla vastuullaan. Yksilö itse arvioi, milloin hänen kannattaa lähteä töihin, millä hinnalla ja mihin. Valtion häslääminen yksilönvapauden yli ei vain toimi, se ei säästä mitään eikä tuota mitään hyvää. Sen sijaan se tuhoaa kaiken sen, mitä on haluttu vaalia ja mikä on ollut pyhää.

Valtion tehtävä on huolehtia siitä, ettei ainakaan sen toimien seurauksena työnteko tai yrittäminen lakkaa kannattamasta. Pitää myös huolehtia vakaudesta, turvallisuudesta ja toimintaympäristön laadusta.

Oleellista valtiossa taitaisi kuitenkin olla sekin, että raha kiertää. Että siitä siis uskaltaa päästää irtikin kun sen kerran haltuunsa saa, ja että se käytetään kotimaassa. Ja että se julkinenkin sektori on riittävän suuri ja työllistävä maailmassa, jossa ei olla vieläkään älytty, miten koneiden tekemän työn tulokset kuuluu jakaa. Niin, että julkisen talouden mahdollistamista pääomista saadaan haalittua takaisin julkiseen talouteen jonkinlainen osa vielä siinäkin vaiheessa, kun ne ovat karanneet kansainvälisille vesille.

Eli kysymys on siitä, miten pysäytetään pääomien imurointi huipulle ennen kuin ollaan siinä pisteessä, että orjat käskevät tehdä itte, koska ei ole enää riittävästi menetettävää verrattuna siihen, että jokainen omistaa oman tilkkunsa ja tuottaa ruokansa. Siinä vaiheessa kun antibiooteista häviää teho, ei ole järkeä satsata hulluna elintasoon, jota ei koskaan tule saavuttamaan, koska kuolee ennen kuin on edes saanut ensimmäistä palkkaansa, jolla ei edes ole ostovoimaa.

Nyt tässä vain tapellaan sitä, miten niukkuutta jaetaan nopeimmin ja epäreiluimmin. Sen sijaan, että näin toimien pelastettaisiin mitään, vain kiihdytetään romahdusta. Vasemmisto tekee tämän rasittamalla liikaa yrityksiä. Nyt oikeisto alkaa tehdä samaa pilaamalla työvoiman tarjontapuolen järjettömillä vaatimuksilla ja pelottelulla sen lisäksi, että pilataan yritysten sisämarkkinat, kun kukaan ei uskalla kuluttaa tai investoida, ei ihmiset eikä yritykset. Aktiivisesti ruokitaan ja luodaan uhkakuvia ja turvaudutaan valtion laittomaan saneluvaltaan. Puretaan rakenteita ja luodaan kahta kalliimpia paniikissa kysymättä, mitä se tulee maksamaan.

Samaan aikaan oikeisto ei ota mitään kantaa siihen, miksi ihmiset jäävät paikoilleen puolustamaan sukujensa pääomia sen sijaan, että myisivät kämppänsä tappiolla vain saadakseen tehdä niin taas muutaman vuoden kuluttua, kunnes omaisuutta ei enää ole, ja asutaan joko kaikki vuokralla, höskäkuntoisissa talonraadoissa ilman remonttivaroja tai jalasmökissä. Sitten kun suomalaisilla omakotitaloilla ei ole enää arvoa, voidaan yhtä hyvin lähteä, mutta ulkomaille, koska täällähän ei enää ole mitään. Saadaan sitä mitä tilattiin, äänestettyämme niitä, jotka ojentavat kotimaisen infrastruktuurin ja resurssit ulkomaille veroineen päivineen, ja kysyvät, saisiko olla lisää samalla kun vilkuttavat ystävällisimmin.

Kun lähdetään vikasuunnasta etsimään hätäratkaisuja, kukaan ei muista puhua ongelmien alkusyystä eikä siitä, miten niitä ratkottaisiin. Että miten saataisiin se pääomien imurointi loppumaan sen sijaan, että sitä nopeutetaan.

... jatkuu ...

Pääseekö enää Ruotsiinkaan sillä tavalla kuin ennen ja työllistyykö? Niinpä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ihmisten pitäisi totutella siihen ajatukseen, että perinteiseet parisuhteetkin ovat vähän vanhan ajan kotkotuksia, eikä sellainen 16h/pv yhdessäolo ole enää tämän ajan todellisuutta. On opeteltava elämään etäsuhteessa ja harkitsemaan tarkkaan, hankkiiko lapsia tai kiinteää irtaimistoa, joka pidättelee jossain huitsinjeerassa.

Työn perässä muuttamisessa on se etu, että elättää itsensä ja kantaa osansa terveenä ihmisenä itsensä elättämisestä. Mitä lähempänä nettomaksajaa, niin aina eteen päin.

Hyvin ihmiset ovat totuttautuneetkin, kun suomalaiset eivät enää lisäänny. Se ongelma on korjattu m-muutolla.

... 29 jatkaa:

Ihan ensimmäinen asia joka pitäisi tehdä on palauttaa säädöksillä rakennuskanta niin yksinkertaiseksi ratkaisuiltaan, että se ei ole homehtumisvaarassa eikä sen elinkaarta arvioida kymmenissä vuosissa. Työpaikkojen lähelle järjestetään halpa asuminen keikkalaisia varten ja käytetään yritystuista osa työsuhdeasuntoihin. Seuraavaksi taataan senverran luotettava ja stressaamaton vaikka minimaalinenkin perusturva (perustulo), että muuttopäätöksiä pystytään tekemään perheenä sen yhdenkin pysyvänoloisen työpaikan tähden, koska vaikka toinen olisi työtönkin, hän pystyy hankkimaan lisätuloa helposti kaatamatta samalla perheen taloutta.

Kaikenlainen kansan pelotteleminen, moralisoiminen, uhkailu ja kiristäminen on kuitenkin lopetettava välittömästi, koska pelko ei aja liikkeelle vaan sitoo paikalleen. Tämä ei ole piskuinen Tanska, jossa kuka tahansa voi käydä töissä missä tahansa kustannuksista piittaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

No minulla on 260 km työmatka. Mies ja lapset asuvat kotipaikkakunnallamme ja minä osan viikosta tuöpaikkakunnalla (tern perjantain sitten kotoa käsin etänä). Joudun olemaan siis 4pv viikossa erillään perheestä ja ajamaan joka viikko eestaas tuon matkan. Hyvin onnistuu. Tästä syystä en ole työtön vaan hyvissä hommissa. Jos ulisisin kotona että en voi ottaa muualta töitä kuin 5km säteeltä kodista, niin olisin työtön elämäni loppuun saakka.

Väärin. Et ole hyvissä hommissa siksi, että ajat tuota matkaa, vaan ajat sitä matkaa, koska joku teistä on hyvissä hommissa. Jos hyviä hommia ei ole, ei ole varaa myöskään tehdä tuota työmatkaa. Ja nythän tilanne on se, että hyviä hommia on aina harvemmilla, kun keskiluokka jaetaan vaurastuviin ja putoaviin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tästä unohtui, että minulla ja miehellä on lapsiakin. Siksi toisen vanhemman pakkomuutto tuntuisi erityisen kohtuuttomalta.

Minulla ja miehellä on vakipaikat, ei siis ole edes omalehmä ojassa.

Tuossahan on ajatus se, että vanhempi muuttaa työn perässä ja käy kotona vapailla. Samalla etsii lähempää töitä.

Entä jos sen vakipaikkaisen työnkuvaan kuuluu sanotaan kolme kertaa kuukaudessa työmatkoja ulkomaille ja perheessä on pienet lapset. Muuttavan puolison  palkka menee kokonaan asuntoon työpaikkakunnalla ja matkoihin, eli työn teosta perhe jää tappiolle? Miten tämä tilanne ratkaistaan? Joo, hoitaja palkattuna, mutta millä rahalla?

Ja muuttavan puolison työ siis pätkätyötä, eli koko perheen muutto sinne järjetöntä, koska parin kuukauden päästä tulee muutto taas uudelle paikkakunnalle uuteen tilapäisasuntoon.

Me olemme molemmat töissä, mutta mies matkustaa paljon. Minulle olisi jo 100 km päivittäinen matka aika paljon. Silti katselen niitäkin paikkoja, koska haluaisin vaihtaa. Ja paikat on siis olleet aina isosta kaupungista (jonka keskusta-alueella asumme) "syrjään".

Se on jotenkin mielenkiintoinen ilmiö, että aina sanotaan, että mitä järkeä tohtorin on olla siivoojana. No, eihän siinä ole kauheasti järkeä, mutta mitä järkeä tohtorin on olla pitkäaikaistyötön? Ja siis se ihmetyttää näissä tohtoreissa, että eivätkö itse tajua että vaikka olisitkin hampurilaisravintolassa töissä niin siellä ei ole pakko olla koko loppuelämää vaan koko ajan voi hakea muuta työtä!

Ja siis työssäoleminen kerryttää eläkettä, tuo päivärytmiä, antaa sosiaalisia kontakteja, antaa tarpeellisuuden tunteen kun voi omalta osaltaan olla osa yhteiskuntaa ja veroilla osallistua heikompien tukemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

No minulla on 260 km työmatka. Mies ja lapset asuvat kotipaikkakunnallamme ja minä osan viikosta tuöpaikkakunnalla (tern perjantain sitten kotoa käsin etänä). Joudun olemaan siis 4pv viikossa erillään perheestä ja ajamaan joka viikko eestaas tuon matkan. Hyvin onnistuu. Tästä syystä en ole työtön vaan hyvissä hommissa. Jos ulisisin kotona että en voi ottaa muualta töitä kuin 5km säteeltä kodista, niin olisin työtön elämäni loppuun saakka.

Väärin. Et ole hyvissä hommissa siksi, että ajat tuota matkaa, vaan ajat sitä matkaa, koska joku teistä on hyvissä hommissa. Jos hyviä hommia ei ole, ei ole varaa myöskään tehdä tuota työmatkaa. Ja nythän tilanne on se, että hyviä hommia on aina harvemmilla, kun keskiluokka jaetaan vaurastuviin ja putoaviin.

Minusta taas mikään homma, missä joutuu ajamaan tuollaisen matkan ja ennen kaikkea olemaan päiväkausia erossa perheestään, ei ole hyvä. Maailma muuttuu, ja tässäkin luterilaisen työkulttuurin piinaamassa maassa voitaisiin pikkuhiljaa myöntää, ettei oikea tapa reagoida siihen ole haikailla takaisin -70-lukua. Voisiko ihmisen elämä ja arvo kenties perustua jollekin muulle kuin työlle....? Just saying.

Vierailija kirjoitti:

Se on jotenkin mielenkiintoinen ilmiö, että aina sanotaan, että mitä järkeä tohtorin on olla siivoojana. No, eihän siinä ole kauheasti järkeä, mutta mitä järkeä tohtorin on olla pitkäaikaistyötön? Ja siis se ihmetyttää näissä tohtoreissa, että eivätkö itse tajua että vaikka olisitkin hampurilaisravintolassa töissä niin siellä ei ole pakko olla koko loppuelämää vaan koko ajan voi hakea muuta työtä!

Ja siis työssäoleminen kerryttää eläkettä, tuo päivärytmiä, antaa sosiaalisia kontakteja, antaa tarpeellisuuden tunteen kun voi omalta osaltaan olla osa yhteiskuntaa ja veroilla osallistua heikompien tukemiseen.

Jos toi Vesa Puttonen esim. hakisi siivoamaan. Ja hänellä olisi "kilpailijana" kolme siivoojan koulutuksen saanutta ja kokemusta omaavaa henkilöä. Saisiko Vesa paikan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tästä unohtui, että minulla ja miehellä on lapsiakin. Siksi toisen vanhemman pakkomuutto tuntuisi erityisen kohtuuttomalta.

Minulla ja miehellä on vakipaikat, ei siis ole edes omalehmä ojassa.

Tuossahan on ajatus se, että vanhempi muuttaa työn perässä ja käy kotona vapailla. Samalla etsii lähempää töitä.

29/32 vastaa nyt yrittäjän ominaisuudessa. Miksi uskaltaisimme tai haluaisimme palkata sen tuhannen kilsan päästä tulevan, jos sen perhe ei muuta mukana? Sitoutuneista, pysyvistä tekijöistä on pulaa muutenkin, ja hommien opettaminen on valtava satsaus.

Jos pitää muuttaa Suomessa 500 km eroon kaikesta lähipiiristä niin aivan sama sitten muuttaa ulkomaille suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Se on jotenkin mielenkiintoinen ilmiö, että aina sanotaan, että mitä järkeä tohtorin on olla siivoojana. No, eihän siinä ole kauheasti järkeä, mutta mitä järkeä tohtorin on olla pitkäaikaistyötön? Ja siis se ihmetyttää näissä tohtoreissa, että eivätkö itse tajua että vaikka olisitkin hampurilaisravintolassa töissä niin siellä ei ole pakko olla koko loppuelämää vaan koko ajan voi hakea muuta työtä!

Ja siis työssäoleminen kerryttää eläkettä, tuo päivärytmiä, antaa sosiaalisia kontakteja, antaa tarpeellisuuden tunteen kun voi omalta osaltaan olla osa yhteiskuntaa ja veroilla osallistua heikompien tukemiseen.

Mieheni on työtön tohtori. Hän ei todellakaan tarvitse tukea päivärytmin ja sosiaalisuutensa ylläpitoon. Siellä tuo istuu yliopistolla ilman palkkaa hakemassa apurahaa taas eri projektikombinaatiossa. Osan päivistä hän remontoi talonrotiskoa ja hoitaa metsää ja auttelee vanhempiaan. Aamut menevät lukiessa ja kirjoittaessa pyydettyjä arvioita tieteellisistä artikkeleista. Hänen pitäisi ehtiä kirjoittamaan kirjaansakin. Miten parannat hänen tilannettaan laittamalla hänet raivostumaan hampurilaisravintolaan, kun vuorokausi ei nytkään ole riittävänmittainen? Nyt hänet laitetaan viikon kurssille opiskelemaan akateemista työnhakua.

Joku raja älymystövihallakin pitäisi olla. Se tätä maata ei ainakaan nosta muualle kuin tikunnokkaan muiden kauhisteltavaksi.