Professosi HS:ssa: On aika unohtaa koulutusta vastaava työ

Puttoska on rahoituksen proffa, ihmettelen kanssa miksi häneltä kysytään tällaisestä aiheesta. No  hkä siks että EKn & ETLAn lobbarit tekee hyvää työtä ja kansa on tyhmää kuin saapas. .Puttosen parempi keskittyä optioden hinnoittelumaleihin ja moral hazardiin. 

Suomessa ammattikorkeakououjen tulo aiheutti liikakoulutuksen. Esim. tradeja ja KTMiä pitäisi koututtaa paljon pienenmiä määriä , Samoin jostain kasvatus-, hallinto-ja terveystieteistä ei kannata tohtorintutkimuksia tehdä.Eikä makkinoinnista. Luonnontieteisiin pitäisi panostaa enemmän.

t Aallon kylteri rahishärkä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Ainakin säätää lain, että yritystuet ovat vastikkeellisia. Eli yritystuet aktiivimallin piiriin niin, että jos yritys ei palkkaa työntekijöitä tai ainakin pidä jo siellä työskenteleviä, niin yritystukia pienennetään tai poistetaan kokonaan.

Työllisyyskin kasvaisi oikeasti eikä vain näennäisesti höpöhöpö-tilastokikkailujen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Mitä ovat nämä yritystuet? Minulla on kyllä lääke jolla työllisyys lähtee nousuun, mutta se ei kelpaa työttömille, eikä päättäjille.

Varma keino on, että pk- yrityksiltä poistettais kaikki vastuu hyyssätä työkyvytöntä ( esim saikulla tai äitiylomalla olevaa) palkollista. Sosiaalietujen ja minimipalkkojen väliä tulisi kasvattaa roimasti, eli niin, että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa. Toisaalta minimi palkan pitäisi olla sen verran iso, että siitä jää vielä pakollisten menojen jälkeen käyttöön.

Jos yrittäjää ei suoralta kädeltä nakata oman onnensa nojaan, niin useammalla olisi uskallusta yrittää ja myöskin palkata näihin yrityksiin tekijöitä. Turhien tukien sijaan voisi tarkastella heikosti menestyvien yritysten verotusta. Monesti yrittäjä maksaa verot ja palkat ja oma palkka jää maksamatta. Varsinkin silloin, jos työntekijöitä pn ollut saikulla.

Tässä oli oikein hyviä vastauksia. Olen ehdotetuista ratkaisuista samaa mieltä kanssasi. Olen siis edellisten kommenttien kirjoittaja. Ratkaisut lisäävät yksilön vastuuta omasta elämästään aivan samoin kuin käytäntö, jonka mukaan työn perässä on tarvittaessa muutettava. Yrittäjyyden edellytyksiä tulisi Suomessa ehdottomasti parantaa. Yrittäjäksi ryhtyminen on vaikeaa, koska yrityksen epäonnistuessa jää tyhjän päälle aivan toisella tavalla kuin irtisanottu palkansaaja. Samoin yrityksen laajentaminen on hyvin vaikeaa mainitsemiesi työntekijöihin liittyvien velvollisuuksien vuoksi. On kohtuutonta, että esimerkiksi yhden palkatun työntekijän yrityksen pitäisi pystyä maksamaan sairaus- ja äitiysloma-ajan kuluja samalla, kun maksaa palkkaa sijaiselle.

Sanotko ihan euroina mikä on se minimimäärä rahaa, "että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa"

Oletan, että tuossa tarkoitetaan että on lämmitetty asunto ja pystyy ostamaan ruokaa ja vaatteita satunaisesti (alasti ja risoissa vaatteissa on paha edes hakea töitä), kulkemaan satunnaisesti julkisilla liikennevälineillä (työn hakuun ja haastatteluihin - otathan huomioon että vaaditaan myös siis esim. 1000 km matkoja työnhakuun, koska työttömän pitää muuttaa). Jonkinlainen puhelin pitäisi olla, netti ja muu on kirjastossa (kasvattaa toki jonkin verran noita matkakuluja, koska esim. Oma Asioinnissa pitää käydä n. joka toinen päivä). .

Mikä siis juuri SINUSTA olisi sellainen summa, joka sanotaan nyt vuokran muttei minkään muiden kulujen (sähkö, vesi, lääkkeet jne:) jälkeen jäädä käyttöön? Millä sinusta ihminen pysyy hengissä mutta mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa?

Onko tämä vastaus liitetty vahingossa väärään kommenttiin? Tummennettu lainaus ei ole edellisestä viestistä eivätkä viestit muutenkaan liity toisiinsa.

Koulutus on kokenut inflaation, kun ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Työpaikkoja on yhä vähemmän, mutta silti yhä harvempi ihminen kykenee rationaaliseen ajatteluun koulutusalan tai työn valinnassa. Aivan äimänkäkenä ihmetellään, että täh, onko mun pakko hakea jotain p*skaduuneja, kun oon tuohivirsujen tulkinnan tohtori. Ihmiset kuvittelevat voivansa elättää itsensä jollain aivan utopistisilla aloilla ja suunnitelmilla. Moni ei hyväksy sitä ajatusta, että tulevaisuudessa lisääntyvät työt ovat lähinnä siellä mummojen ja pappojen pyllyjen pesemisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Mitä ovat nämä yritystuet? Minulla on kyllä lääke jolla työllisyys lähtee nousuun, mutta se ei kelpaa työttömille, eikä päättäjille.

Varma keino on, että pk- yrityksiltä poistettais kaikki vastuu hyyssätä työkyvytöntä ( esim saikulla tai äitiylomalla olevaa) palkollista. Sosiaalietujen ja minimipalkkojen väliä tulisi kasvattaa roimasti, eli niin, että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa. Toisaalta minimi palkan pitäisi olla sen verran iso, että siitä jää vielä pakollisten menojen jälkeen käyttöön.

Jos yrittäjää ei suoralta kädeltä nakata oman onnensa nojaan, niin useammalla olisi uskallusta yrittää ja myöskin palkata näihin yrityksiin tekijöitä. Turhien tukien sijaan voisi tarkastella heikosti menestyvien yritysten verotusta. Monesti yrittäjä maksaa verot ja palkat ja oma palkka jää maksamatta. Varsinkin silloin, jos työntekijöitä pn ollut saikulla.

Tässä oli oikein hyviä vastauksia. Olen ehdotetuista ratkaisuista samaa mieltä kanssasi. Olen siis edellisten kommenttien kirjoittaja. Ratkaisut lisäävät yksilön vastuuta omasta elämästään aivan samoin kuin käytäntö, jonka mukaan työn perässä on tarvittaessa muutettava. Yrittäjyyden edellytyksiä tulisi Suomessa ehdottomasti parantaa. Yrittäjäksi ryhtyminen on vaikeaa, koska yrityksen epäonnistuessa jää tyhjän päälle aivan toisella tavalla kuin irtisanottu palkansaaja. Samoin yrityksen laajentaminen on hyvin vaikeaa mainitsemiesi työntekijöihin liittyvien velvollisuuksien vuoksi. On kohtuutonta, että esimerkiksi yhden palkatun työntekijän yrityksen pitäisi pystyä maksamaan sairaus- ja äitiysloma-ajan kuluja samalla, kun maksaa palkkaa sijaiselle.

Sanotko ihan euroina mikä on se minimimäärä rahaa, "että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa"

Oletan, että tuossa tarkoitetaan että on lämmitetty asunto ja pystyy ostamaan ruokaa ja vaatteita satunaisesti (alasti ja risoissa vaatteissa on paha edes hakea töitä), kulkemaan satunnaisesti julkisilla liikennevälineillä (työn hakuun ja haastatteluihin - otathan huomioon että vaaditaan myös siis esim. 1000 km matkoja työnhakuun, koska työttömän pitää muuttaa). Jonkinlainen puhelin pitäisi olla, netti ja muu on kirjastossa (kasvattaa toki jonkin verran noita matkakuluja, koska esim. Oma Asioinnissa pitää käydä n. joka toinen päivä). .

Mikä siis juuri SINUSTA olisi sellainen summa, joka sanotaan nyt vuokran muttei minkään muiden kulujen (sähkö, vesi, lääkkeet jne:) jälkeen jäädä käyttöön? Millä sinusta ihminen pysyy hengissä mutta mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa?

Onko tämä vastaus liitetty vahingossa väärään kommenttiin? Tummennettu lainaus ei ole edellisestä viestistä eivätkä viestit muutenkaan liity toisiinsa.

Liittyy vastaajan lainaamaan viestiin, jota vastaaja kehuu. Tummennettu osa suoraan tuon lainatun lainaamasat viestistä. Toki olisi voinut etsiä alkuperäisen viestin tietty ja lainata sitä.

Tuohon kysymykseen ei muuten kumpikaan lainatuista ole vastannut. Minuakin kiinnostaisi. Kun työmarkkinatuki on käteen 520 €/kk ja siitä yleensä menee osa asumiseen.

Minä ainakin olen ottanut neuvosta vaarin. Olen nimittäin VTM koulutukseltani (12 vuotta sitten valmistunut). Koskaan en ole tehnyt minuuttiakaan koulutustani vastaavaa työtä. Valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt seuraavissa ammateissa: Myyntiedustaja, puhelinmyyjä, kiinteistönvälittäjä, rakennusapumies, kattoremontin alamies, lumityöntekijä, hiekoitussoran poistaja, nurmikonleikkaaja, lehtien puhaltaja/haravoija, liputtaja, liikenteenohjaaja, renkaiden vaihtaja, piha-alueiden puhtaanapitäjä, toimistosiivooja, teollisuusmuottien puhdistaja, muuttomies, huonekalujen kuljetusauton apumies, asunnon tyhjentäjä, varaston tyhjentäjä, kontin purkaja, aidan pystyttäjä, pensaiden leikkaaja, rikkaruohojen kitkijä ja taimien istuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Koulutus on kokenut inflaation, kun ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Työpaikkoja on yhä vähemmän, mutta silti yhä harvempi ihminen kykenee rationaaliseen ajatteluun koulutusalan tai työn valinnassa. Aivan äimänkäkenä ihmetellään, että täh, onko mun pakko hakea jotain p*skaduuneja, kun oon tuohivirsujen tulkinnan tohtori. Ihmiset kuvittelevat voivansa elättää itsensä jollain aivan utopistisilla aloilla ja suunnitelmilla. Moni ei hyväksy sitä ajatusta, että tulevaisuudessa lisääntyvät työt ovat lähinnä siellä mummojen ja pappojen pyllyjen pesemisessä.

Halvoista kansankiihottajistakaan ei tunnu olevan pulaa koskaan. Voisitko vastata, miten tämä älymystönruoskinta auttaa mihinkään? Jos kerran tulevaisuus on pyllynpesijöiden, niin mitä väliä opiskeleeko nuoriso rahoitusta vai tuohivirsologiaa? Vai oikeastiko meidän pitäisi lopettaa suunnilleen kaikki tuon ylittävä kouluttautuminen turhana?

Koulutus on kuitenkin myös työttömyyskorvausta halvempi tapa elättää nuoriso maailmassa, jossa töitä ei riitä kaikille. Miten koulutuksen lyhentäminen ja vähentäminen parantaa työllisyyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

"Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?"

Mikä yhteiskuntien tehtävä sityen on, ellei huolehtia toimeentulostakin eri tilanteissa, tai toimillaan edistää työllisyyttä edes siellä,missä työtä ei ole?

Olenko ymmärtänyt väärin paljon veroja perivien yhteiskuntien tehtävän, ja verorahat onkin käytettävä itseasiassa hyvinvoinnin sijaan esim. monenmoiseen yritysten tukemiseen ja etenkin pärjäävien suuryritysten.

Koko keskustelu on käsittämättömällä tavalla yhtäkkiä pullautettu siten, että yhteiskuntien veroja onkin käytettävä johonkin aivan muuhun, kuin mihin on hyvinvointivaltioissa totuttu. Tyypillistä uusliberalistista paskaa nykyisin, koko elämä ja kaikki arvot mitataan rahallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus on kokenut inflaation, kun ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Työpaikkoja on yhä vähemmän, mutta silti yhä harvempi ihminen kykenee rationaaliseen ajatteluun koulutusalan tai työn valinnassa. Aivan äimänkäkenä ihmetellään, että täh, onko mun pakko hakea jotain p*skaduuneja, kun oon tuohivirsujen tulkinnan tohtori. Ihmiset kuvittelevat voivansa elättää itsensä jollain aivan utopistisilla aloilla ja suunnitelmilla. Moni ei hyväksy sitä ajatusta, että tulevaisuudessa lisääntyvät työt ovat lähinnä siellä mummojen ja pappojen pyllyjen pesemisessä.

Halvoista kansankiihottajistakaan ei tunnu olevan pulaa koskaan. Voisitko vastata, miten tämä älymystönruoskinta auttaa mihinkään? Jos kerran tulevaisuus on pyllynpesijöiden, niin mitä väliä opiskeleeko nuoriso rahoitusta vai tuohivirsologiaa? Vai oikeastiko meidän pitäisi lopettaa suunnilleen kaikki tuon ylittävä kouluttautuminen turhana?

Koulutus on kuitenkin myös työttömyyskorvausta halvempi tapa elättää nuoriso maailmassa, jossa töitä ei riitä kaikille. Miten koulutuksen lyhentäminen ja vähentäminen parantaa työllisyyttä?

Ohjataan ihmisiä syrjäytymiseen johtavan ja kalliin korkeakoulutuksen sijasta suorittavan tason hoitotyöhön. Vanhuksia riittää. Siten.

Tottakai paikkakuntaa on vaihdettava kaikista elämäntilanteista riippumatta sellaisessa maailmassa, jossa verorahat ei riitä, koska niitä ei haluta maksaa (suuryritys veronkiertäjät jne.) tai sitten on tahoja, jotka haluavat maksettujen verojen päätyvän muualle, kuin hyvinvointiin.

Esitetään luonnonlakina, että hyvinvointiyhteiskuntaan ei ole varaa, eikä muita vaihtoehtoja ole, kuin hyvinvoinnista leikkaaminen. Näin asia onkin, jos yhteiskunta arvostaa rahaa eniten. Tosiasiassa kyse on siitä, mitä arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Idiootti. Töitä ei ole kaikille! Puoli miljoonaa työtöntä ja jotain 20 000 avointa paikkaa, osaatko laskea yksinkertaista vähennyslaskua ja todeta, että tulos ei ole nolla? Jauhetaan ja jankataan vaikka mistä asioista, mutta tämä on se perusongelma, ei mikään työttömien asenne. Jumankeuta kun ihmiset on tyhmiä...

Ja sinäkin jatkat jankkaamista edelleen tämän faktan jälkeen. Keksit syitä vaikka tyhjästä ja syyttelet työttömiä, tunget sormet korviin ja laput silmille ja huudat lallallalalallallallaaaa kun joku yrittää selittää yksinkertaisia tosi asioita. Laitan silti, kaiken uhalla. Ratkaise laskutoimitus: 500 000-20 000=?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus on kokenut inflaation, kun ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Työpaikkoja on yhä vähemmän, mutta silti yhä harvempi ihminen kykenee rationaaliseen ajatteluun koulutusalan tai työn valinnassa. Aivan äimänkäkenä ihmetellään, että täh, onko mun pakko hakea jotain p*skaduuneja, kun oon tuohivirsujen tulkinnan tohtori. Ihmiset kuvittelevat voivansa elättää itsensä jollain aivan utopistisilla aloilla ja suunnitelmilla. Moni ei hyväksy sitä ajatusta, että tulevaisuudessa lisääntyvät työt ovat lähinnä siellä mummojen ja pappojen pyllyjen pesemisessä.

Halvoista kansankiihottajistakaan ei tunnu olevan pulaa koskaan. Voisitko vastata, miten tämä älymystönruoskinta auttaa mihinkään? Jos kerran tulevaisuus on pyllynpesijöiden, niin mitä väliä opiskeleeko nuoriso rahoitusta vai tuohivirsologiaa? Vai oikeastiko meidän pitäisi lopettaa suunnilleen kaikki tuon ylittävä kouluttautuminen turhana?

Koulutus on kuitenkin myös työttömyyskorvausta halvempi tapa elättää nuoriso maailmassa, jossa töitä ei riitä kaikille. Miten koulutuksen lyhentäminen ja vähentäminen parantaa työllisyyttä?

Ohjataan ihmisiä syrjäytymiseen johtavan ja kalliin korkeakoulutuksen sijasta suorittavan tason hoitotyöhön. Vanhuksia riittää. Siten.

Mutta jonkun pitäisi maksaa tästä suorittavan tason hoitotyöstä palkkaa. Miten sinä tämän yhtälön ratkaiset?

Ohjataan ihminen hoitotyöhön ilman palkkaa? Miksi sitten hoitotyöhön koulutetaan, jos sitä voi tehdä kuka vaan ilman palkkaa ja yhteiskunta maksaa anyay? Ongelma hoitoalalla on se, ettei saa palkata, ei se, ettei olisi palkattavia.

Vierailija kirjoitti:

Nro 3, että siivoojalla 3 vuoden koulutus?! No ei todellakaan, laitoshuoltajanntutknto kestää alle vuoden ja niitä järjestettään työttömille työvoimapoliittisena koulutuksena, siivousfirmat palkkaavat kyllä väkeä edelleen ihan ilman koulutustakin, itsekin opiskeluaikana eli pari vuotta sitten tein siivoushommia.

Noin puolitoista vuotta sitten olin työttömänä ja epätoivoissani hain vaikka mitä hommia. Minulla on ylempi korkeakoulututkinto, mutta koska olin opiskeluaikoina kymmenen vuotta sitten siivonnut kahdessakin eri yrityksessä, ajattelin, että kelpaisin jälleen siivoamaan kun muutakaan työtä ei ole.

Hain tamperelaisessa Lounaskahvila Marissa (joka Tapparan ja nykyään Ilveksenkin persuksissa mainostaa) tarjolla olevaa siivoojan paikkaa 20 tuntia/viikko. Siis neljä tuntia ma-pe aina iltapäivisin/iltaisin kun kahvila suljetaan. Haku oli kaksivaiheinen: ensin haastattelu jokin henkilöstövuokrausyritys (pimu valkaistussa tukassaan, ripsenpidennyksissään ja rakennekynsissään naputteli läppäriään tärkeän näköisenä ja kyseli tietojani).

En päässyt toiselle kierrokselle eli lounaskahvilan pitäjän itsensä haastateltavaksi. No, ei sillä väliä enää, mutta miettikää: kaksivaiheinen haku 20 tuntia/viikko siivoustyöhön! Ei todellakaan siivoustöitäkään nykyään kuka tahansa saa, ei vaikka olisi kokemusta kuten minulla.

Ja tiedättehän, että siivoustöistä ei pääsääntöisesti makseta edes kymmentä euroa tunti. Tällaiset ovat työmarkkinat Suomessa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutus on kokenut inflaation, kun ihmisiä koulutetaan ihan liikaa. Työpaikkoja on yhä vähemmän, mutta silti yhä harvempi ihminen kykenee rationaaliseen ajatteluun koulutusalan tai työn valinnassa. Aivan äimänkäkenä ihmetellään, että täh, onko mun pakko hakea jotain p*skaduuneja, kun oon tuohivirsujen tulkinnan tohtori. Ihmiset kuvittelevat voivansa elättää itsensä jollain aivan utopistisilla aloilla ja suunnitelmilla. Moni ei hyväksy sitä ajatusta, että tulevaisuudessa lisääntyvät työt ovat lähinnä siellä mummojen ja pappojen pyllyjen pesemisessä.

Halvoista kansankiihottajistakaan ei tunnu olevan pulaa koskaan. Voisitko vastata, miten tämä älymystönruoskinta auttaa mihinkään? Jos kerran tulevaisuus on pyllynpesijöiden, niin mitä väliä opiskeleeko nuoriso rahoitusta vai tuohivirsologiaa? Vai oikeastiko meidän pitäisi lopettaa suunnilleen kaikki tuon ylittävä kouluttautuminen turhana?

Koulutus on kuitenkin myös työttömyyskorvausta halvempi tapa elättää nuoriso maailmassa, jossa töitä ei riitä kaikille. Miten koulutuksen lyhentäminen ja vähentäminen parantaa työllisyyttä?

Ohjataan ihmisiä syrjäytymiseen johtavan ja kalliin korkeakoulutuksen sijasta suorittavan tason hoitotyöhön. Vanhuksia riittää. Siten.

Kuka niiden kaikkien suorittavan tason hoitotyöntekijöiden palkat sitten maksaa? On oltava myös sitä porukkaa, joka työskentelee siellä tuottavalla puolella ja kehittää uutta, myy ja ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Globaalitalous: työntekijöiden oikeuksia kavennetaan, palkkoja alennetaan. Pahimmassa tapauksessa palkan tai osan siitä maksaakin muut tulonsaajat, eli yrityksille ilmaista tai puoli-ilmaista työvoimaa.

Ainoat hyötyjät ovat ne tositosirikkaat, jotka sijoittavat globaaliin talouteen erittäin merkittäviä summia.

Kaikki muut saavat murusia, sinäkin, joka kuvittelet osakesalkkusi, sen keskimääräisen, olevan turvasi ja sijoittavan sinut eliittiin.  Sinäkin, joka olet kotimarkkinoilla toimiva yrittäjä. Sinunkin leipäsi kapenee palkansaajien leivän kavetessa.

Koko maailmassa varallisuus kasataan pienelle eliitille, rikkaimmalle 1 %:lle. Niin Suomessakin.

Tässä todiste, slide numero 5.

https://www.slideshare.net/Tilastokeskus/varallisuuserojen-kehitys-suom…

Niin kyllä meidän täytyisi saada uusi Hitler, jotta tämä meno loppuisi, ja kansa voisi jälleen hivenen paremmin - ainakin edes hetken aikaa, kuten Saksassa 1933- 1942

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nro 3, että siivoojalla 3 vuoden koulutus?! No ei todellakaan, laitoshuoltajanntutknto kestää alle vuoden ja niitä järjestettään työttömille työvoimapoliittisena koulutuksena, siivousfirmat palkkaavat kyllä väkeä edelleen ihan ilman koulutustakin, itsekin opiskeluaikana eli pari vuotta sitten tein siivoushommia.

Hyvin voi olla. Itse valmistuin laitoshuoltajaksi ammattikoulusta, lukion jälkeen 1,5 vuotta, ilman lukiota 2 vuotta vuonna 2001. Koulutus sisälsi pitkiä jaksoja mm avustamista, erikoisruokavalioita ja sairaalahygieniaa. Nykyäänhän kaikki ammattitutkinnot (ilmeisesti myös toimitilahuoltaja) ovat kolmevuotisia. Toki työvoimapoliittisia pikakursseja on ollut sen jälkeen täälläkin (Treen seutu) ja nuo pitkät koulutukset vähentyneet, samoin työnkuvat supistettu monin paikoin pelkkään siivoamiseen. Noihin ilman koulutusta -siivousfirmoihin taas eivät ainakaan ennen ammattilaiset lähteneet umpisurkean palkan ja työehtojen vuoksi. En tiedä, mikä on tilanne nykyään. Itse vaihdoin alaa ja olen valmistumassa yliopistosta. Saa nähdä, joutuuko sitä taas siivoamaan, jos jatko-opintopaikkaa ei heltiä 😀

Ammattitutkinnot kestävät noin vuoden. Ammatilliset perustutkinnot 2-3 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua hämmentää tuo työn perässä muuttaminen. Sinkkuna/yh:na muuttaisinkin, mutta entä tilanne, jossa olisin työtön, miehellä olisi vakipaikka ja minulle aukeaisi työmahdollisuus 400 km:n päästä? Miehelle taas ei siellä olisi tarjolla työtä. Miten tuossa tilanteessa muuttoni auttaisi ketään?

Samaa mieltä olen siitä, että myös oman alan ulkopuolelta täytyy tarvittaessa ottaa työtä, tosin siitä on saatava kohtuullinen palkkakin!

Tilanne on vaikea, mutta mikä sinusta on kohtuullinen ratkaisu? Odottelet, että joku tarjoaa sinulle työtä lähiseudulta? Kuinka kauan sinusta on kohtuullista, että yhteiskunta elättää sinua tässä tilanteessa? Oletko miettinyt yrittäjyyttä?

Ymmärrän professorin näkökulman, niin vaikeita kuin tekstissä tarjotut ratkaisut ovatkin erilaisten elämäntilanteiden näkökulmasta. Koko maailmanhistorian ajan on ollut itsestäänselvyys, että aikuinen ihminen elättää itsensä ja että on yksilön vastuulla keksiä, miten tämä tapahtuu. Töiden perässä on muutettu sankoin joukoin jopa toiseen maahan ihan muutama vuosikymmen sitten. Elintason noustessa on erilaisia tukia alettu tarjota, ja saavutetuista eduista on tullut itsestäänselvyyksiä. Ajatusta työn perässä muuttamisesta ja esimerkiksi arkiviikot erillään perheestä asumisesta pidetään Suomessa suurin piirtein ihmisoikeusloukkauksena eikä nähdä, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole samassa asemassa kuin me. Kun kansantaloudella menee heikosti, on joistain eduista tarvittaessa pystyttävä luopumaan ja suhteutettava elintaso tuloihin.

Useita alapeukkua mutta ei yhtään vastausta, jossa kerrottaisiin miten ongelma pitäisi ratkaista. Se, että suomalaisten elintaso on saatu pidettyä edellisen nousukauden aikana saavutetulla tasolla, on mahdollistettu velkarahalla. Valtio ei voi kuitenkaan loputtomiin velkaantua. Kun velka saavuttaa kansantalouden kannalta kestämättömän tason, laskee valtion luottokelpoisuus eikä uutta velkaa myönnetä eikä vanhoja velkoja pystytä maksamaan. Pahimmillaan talous romahtaa niin kuin on käynyt vaikka Kreikassa. Mitä tässä tilanteessa ihan oikeasti pitäisi tehdä, jos kerran yksilön työllistyminen ei ole hänen omalla vastuullaan? Yritystuet eivät ole toimineet odotetusti työllisyyden lisäämisessä, eikä työttömien työllistäminen julkiselle sektorille tuota lisää verotuloja. Mitä konkreettista valtio voi tehdä yksilön työllistymisen eteen?

Mitä ovat nämä yritystuet? Minulla on kyllä lääke jolla työllisyys lähtee nousuun, mutta se ei kelpaa työttömille, eikä päättäjille.

Varma keino on, että pk- yrityksiltä poistettais kaikki vastuu hyyssätä työkyvytöntä ( esim saikulla tai äitiylomalla olevaa) palkollista. Sosiaalietujen ja minimipalkkojen väliä tulisi kasvattaa roimasti, eli niin, että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa. Toisaalta minimi palkan pitäisi olla sen verran iso, että siitä jää vielä pakollisten menojen jälkeen käyttöön.

Jos yrittäjää ei suoralta kädeltä nakata oman onnensa nojaan, niin useammalla olisi uskallusta yrittää ja myöskin palkata näihin yrityksiin tekijöitä. Turhien tukien sijaan voisi tarkastella heikosti menestyvien yritysten verotusta. Monesti yrittäjä maksaa verot ja palkat ja oma palkka jää maksamatta. Varsinkin silloin, jos työntekijöitä pn ollut saikulla.

Tässä oli oikein hyviä vastauksia. Olen ehdotetuista ratkaisuista samaa mieltä kanssasi. Olen siis edellisten kommenttien kirjoittaja. Ratkaisut lisäävät yksilön vastuuta omasta elämästään aivan samoin kuin käytäntö, jonka mukaan työn perässä on tarvittaessa muutettava. Yrittäjyyden edellytyksiä tulisi Suomessa ehdottomasti parantaa. Yrittäjäksi ryhtyminen on vaikeaa, koska yrityksen epäonnistuessa jää tyhjän päälle aivan toisella tavalla kuin irtisanottu palkansaaja. Samoin yrityksen laajentaminen on hyvin vaikeaa mainitsemiesi työntekijöihin liittyvien velvollisuuksien vuoksi. On kohtuutonta, että esimerkiksi yhden palkatun työntekijän yrityksen pitäisi pystyä maksamaan sairaus- ja äitiysloma-ajan kuluja samalla, kun maksaa palkkaa sijaiselle.

Sanotko ihan euroina mikä on se minimimäärä rahaa, "että työkykyiset pysyisivät hengissä, mutta mihinkään ylimmääräiseen ei jää rahaa"

Oletan, että tuossa tarkoitetaan että on lämmitetty asunto ja pystyy ostamaan ruokaa ja vaatteita satunaisesti (alasti ja risoissa vaatteissa on paha edes hakea töitä), kulkemaan satunnaisesti julkisilla liikennevälineillä (työn hakuun ja haastatteluihin - otathan huomioon että vaaditaan myös siis esim. 1000 km matkoja työnhakuun, koska työttömän pitää muuttaa). Jonkinlainen puhelin pitäisi olla, netti ja muu on kirjastossa (kasvattaa toki jonkin verran noita matkakuluja, koska esim. Oma Asioinnissa pitää käydä n. joka toinen päivä). .

Mikä siis juuri SINUSTA olisi sellainen summa, joka sanotaan nyt vuokran muttei minkään muiden kulujen (sähkö, vesi, lääkkeet jne:) jälkeen jäädä käyttöön? Millä sinusta ihminen pysyy hengissä mutta mihinkään ylimääräiseen ei jää rahaa?

Onko tämä vastaus liitetty vahingossa väärään kommenttiin? Tummennettu lainaus ei ole edellisestä viestistä eivätkä viestit muutenkaan liity toisiinsa.

Liittyy vastaajan lainaamaan viestiin, jota vastaaja kehuu. Tummennettu osa suoraan tuon lainatun lainaamasat viestistä. Toki olisi voinut etsiä alkuperäisen viestin tietty ja lainata sitä.

Tuohon kysymykseen ei muuten kumpikaan lainatuista ole vastannut. Minuakin kiinnostaisi. Kun työmarkkinatuki on käteen 520 €/kk ja siitä yleensä menee osa asumiseen.

Niin tai sitten ei. Ja jos saa asumistukea tulot voi olla reilusti yli 1000€. Siihen, kun lisää muutaman lapsen ja toimeentulotuen tai kotihoidontuen, niin kyllä voi elellä ihan, kuin työssä käyvä tai jopa leveämmin, kun saa harrasterahat ym. Kun matalapalkkalla työskentelevä saa saman (n.1200) tai vähemmän. Kai sen tajuaa miksi työ ei maistu. Vielä päivähoitomaksut päälle. Toimeentulotuesta on turha haaveilla, kun tienaa saman verran, mutta esim. Harkinnanvaraista ei ole mitään mahdollisuutta saada kuten vakituisesti sossusta tahansa saavan.

Miten voi ottaa vakavasti tyyppiä joka väittää että "Itse asiassa ”koulutusta vastaavaa työtä” ei enää ole edes olemassa." Kyllä suuri tai suurin osa töistä vaatii jonkun tietyn koulutuksen.

Jos koulutukseen on käytetty vuosia ja sitten taas vuosia työkokemuksen hankkimiseen, niin kyllähän siinä menee paljon resursseja hukkaan sekä yksilöltä että yhteiskunnalta, jos vaihtaa johonkin koulutusta vastaamattomaan työhön. Lisäksi sellaiseen on yleensä vaikeampi päästä kuin oman alan työhön. Tietysti jos on ollut todella pitkään työttömänä niin sitten kannattaa harkita muita mahdollisuuksia. Mutta ei välttämättä heti suoja-ajan päätyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Miten voi ottaa vakavasti tyyppiä joka väittää että "Itse asiassa ”koulutusta vastaavaa työtä” ei enää ole edes olemassa." Kyllä suuri tai suurin osa töistä vaatii jonkun tietyn koulutuksen.

Jos koulutukseen on käytetty vuosia ja sitten taas vuosia työkokemuksen hankkimiseen, niin kyllähän siinä menee paljon resursseja hukkaan sekä yksilöltä että yhteiskunnalta, jos vaihtaa johonkin koulutusta vastaamattomaan työhön. Lisäksi sellaiseen on yleensä vaikeampi päästä kuin oman alan työhön. Tietysti jos on ollut todella pitkään työttömänä niin sitten kannattaa harkita muita mahdollisuuksia. Mutta ei välttämättä heti suoja-ajan päätyttyä.

Juuri noin, kouluttamatonta ja kokematonta porukkaa ei haluta töihin edes ilmaiseksi. Kyllä se koulutus on sellainen asia, jota edellytetään, ja mielellään yhteiskunta saisi tarjota yritysten työntekijöille täydennyskoulutukset myös. Nyt vain koulutettuja ihmisiä on liian yltäkylläisesti, kaikkia ei suomalainen elinkeinoelämä pysty hyödyntämään, eikä täällä päättäjiä mihinkään tutkimukseen panostaminen kiinnosta.

Yliopistokoulutetun kannattaakin muuttaa - pois Suomesta - ja jäädä sille tielleen. Muualta löytyy koulutusta hyödyntäviä töitä ja koulutukseen liittymättömiä hyviä ja vakituisia töitä. Moni kaveri on näin tehnytkin.

Sinänsä on vielä sekin näkökulma olemassa, että onko hyvinvointivaltion rahoituspohjan oltava nykyisenlainen.

Aalto-yliopisto on näköjään taantumassa ajatushautomoksi, kun anti on tällaista tasoa. Surullista sinänsä.

Vierailija kirjoitti:

Pääseekö enää Ruotsiinkaan sillä tavalla kuin ennen ja työllistyykö? Niinpä.

Pääsee, esimerkiksi kaiken tasoisesta hoitohenkillökunnasta, opettajista ja rakennusmiehistä on kova pula.

Jos olisin työtön alkaisin opiskelemaan ruotsin kieltä itsenäisesti tai onko sallittua mennä vaikka vapaaopistoon kurssille.