Olen lopen kyllästynyt sairaanhoitajan työhöni

Vierailija kirjoitti:

Onko ap suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen (oletan nyt röyhkeästi että olet nainen :D). Jos olet, vastaus on sotilaallinen kriisinhallinta! 6 tai 12kk työsuhde, pääset näkemään maailmaa, palkka yli 3000€ kuussa johon päälle 1200€ VEROTONTA päivärahaa. Sairaanhoitajana toimit todennäköisesti tukikohdassa ja teet perus sairaanhoitajan työtä. Potilaat tosin ovat 20-30 vuotiaita komeita lihaksikkaita herroja ;-). Kriisinhallintatehtävissä tarvitaan aina naisia, sekä sairaanhoitajia. Jos irtautuminen harmaasta arjesta kiinnostaa (ja intti on käyty), niin hakemusta sisään!

Vitsi tää kuulostaa mielenkiintoselta! Oon pari vuotta sitten saanut sairaanhoitajan opinnot suoritettua ja tehny töitä sen jälkeen. Miten toi naisten asepalvelus toimii? Onko jotain ikärajaa? Olen nyt 26v. Palkkakin kuulostaa aika hyvältä tähän perus hoitajan palkaan verratuna.

Up

Kukaan ei tainnut vielä ehdottaa hakeutumista terveydenhuollon tietojärjestelmien kehittämistöihin? Siellä taustastasi olisi hyötyä, ja esim vaatimusmäärittelyissä, testauksessa ja käytettävyyssuunnittelussa ja koulutuksessa ei tarvitse olla erityisen tekninen. Loogista ajattelua ja oppimishalua pitää olla.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen (oletan nyt röyhkeästi että olet nainen :D). Jos olet, vastaus on sotilaallinen kriisinhallinta! 6 tai 12kk työsuhde, pääset näkemään maailmaa, palkka yli 3000€ kuussa johon päälle 1200€ VEROTONTA päivärahaa. Sairaanhoitajana toimit todennäköisesti tukikohdassa ja teet perus sairaanhoitajan työtä. Potilaat tosin ovat 20-30 vuotiaita komeita lihaksikkaita herroja ;-). Kriisinhallintatehtävissä tarvitaan aina naisia, sekä sairaanhoitajia. Jos irtautuminen harmaasta arjesta kiinnostaa (ja intti on käyty), niin hakemusta sisään!

Olen siinä käsityksessä, ettei asepalvelusta tarvita haeakseen/päästääkseen kriisinhallintaan sairaanhoitajaksi. Näin oli ainakin muutama vuosi sitten, kun puhuin sen alan asiantuntijoiden kanssa. Itse lähtisin ehdottomasti, mutta ikää taitaa olla jo liikaa (yli 50). En tiedä olisiko se heille este, mutta minulle on...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ap suorittanut naisten vapaaehtoisen asepalveluksen (oletan nyt röyhkeästi että olet nainen :D). Jos olet, vastaus on sotilaallinen kriisinhallinta! 6 tai 12kk työsuhde, pääset näkemään maailmaa, palkka yli 3000€ kuussa johon päälle 1200€ VEROTONTA päivärahaa. Sairaanhoitajana toimit todennäköisesti tukikohdassa ja teet perus sairaanhoitajan työtä. Potilaat tosin ovat 20-30 vuotiaita komeita lihaksikkaita herroja ;-). Kriisinhallintatehtävissä tarvitaan aina naisia, sekä sairaanhoitajia. Jos irtautuminen harmaasta arjesta kiinnostaa (ja intti on käyty), niin hakemusta sisään!

Olen siinä käsityksessä, ettei asepalvelusta tarvita haeakseen/päästääkseen kriisinhallintaan sairaanhoitajaksi. Näin oli ainakin muutama vuosi sitten, kun puhuin sen alan asiantuntijoiden kanssa. Itse lähtisin ehdottomasti, mutta ikää taitaa olla jo liikaa (yli 50). En tiedä olisiko se heille este, mutta minulle on...

Ahaa, siinä tapauksessa, että asepalvelusta ei tarvita noihin tehtäviin, kiinnostaa ehdottomasti! Totta puhuen, yksi syy sairaanhoitajakouluun hakeutumiseen oli jonain päivänä katastrofialueilla työskentely, joihon niputan myös noi kriisinhallintatehtävät.

Kiitän! Ulkomailla työskentely, harmaasta arjesta irtautuminen olis nyt ehdottomasti ajankohtaista. Ap.

Minäpä kerron sulle nyt suuren salaisuuden. Sä siis tienaat sen kolmosen. Ehkä karvan alle tai karvan päälle. Ensimmäinen salaisuus tulee tässä: käteen jäävä raha on lähestulkoon juuri se mitä suomalainen saa. Okei joku tosi hyvässä asemassa saa enemmän, mutta suurin osa ei kuitenkaan saa. Urakehitys sinulla ja yritys X:n tiimiassistenttina on aika pitkälti sama. Eli ei sitä ole. Työeduistakin olet vähän väärässä. Monelle firma "tarjoaa lounassetelit", eli niitä saa siis ostaa. Ei niin, että firma ne tarjoaisi ja maksaisit vain verotusarvon. Ei kun nimenomaan niin, että itse maksat 8e lounarista 6e. Että siinäpä se etu on tiivistettynä. Aivan mahtava etu siis.

Että et sä vaihtamalla hirveän paljon muuta saa. Toki ihmisen pitää tehdä sitä mikä tuntuu oikealta. Mutta aika samassa veneessä me työmuurahaiset suomessa ollaan. Progressiivinen verotus tasaa palkat niin, että auto on volkkari ja pihviä syödään vain sunnuntaisin. Se että joku ajaa Audilla ja syö pihviä perjantaisinkin, on puhtaasti arvovalinta. Sillä on sitten pienempi telkkari ja halvempi sohva.

Tuntuu oudolta että ap ei ole ollut edes vuotta missään työssä. Ihan jokapaikassa työ muuttuu kun siellä on pidempään. Saa vastuuta, oppii. Näkee asiat erilailla

Tämä kertoo aika paljon

tyttäreni opiskelee suomessa lähi hoitajaksi koska asiaan kuuluu ennen erikoistumis jaksoa yleinen harjoittelu ,mm vanhain kodissa ,käytös vanhainkodissa hoito henkilö kunnan puolelta oli ällistyttävää en ala tässä kertoilemaan enempää mutta jokainen sairaa hoitaja edustaa harjoittelijalle työpaikkaansa ja käytösellään edustaa itseään myös! minkälaisen kuvan haluat antaa harjoittelijalle työstäsi? positiivisen vai negatiivisen? kannattaa miettiä ja niittenkin kannattaa miettiä jotka lähtevät tätä yhtä työpaikan ilmapiirin myrkyttäjää myötäilemään ! gollegasta johtoon asti ! koska alalla ruikutetaan henkilö pulasta ja uupumuksesta ,niin seuraavan kerran kun tulee harjoittelija niin miettikään ,haluatteko antaa positiivisen kuvan alastanne harjoittelijalle vai haluatteko että kukaan ei halua suunnata alalle

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron sulle nyt suuren salaisuuden. Sä siis tienaat sen kolmosen. Ehkä karvan alle tai karvan päälle. Ensimmäinen salaisuus tulee tässä: käteen jäävä raha on lähestulkoon juuri se mitä suomalainen saa. Okei joku tosi hyvässä asemassa saa enemmän, mutta suurin osa ei kuitenkaan saa. Urakehitys sinulla ja yritys X:n tiimiassistenttina on aika pitkälti sama. Eli ei sitä ole. Työeduistakin olet vähän väärässä. Monelle firma "tarjoaa lounassetelit", eli niitä saa siis ostaa. Ei niin, että firma ne tarjoaisi ja maksaisit vain verotusarvon. Ei kun nimenomaan niin, että itse maksat 8e lounarista 6e. Että siinäpä se etu on tiivistettynä. Aivan mahtava etu siis.

Että et sä vaihtamalla hirveän paljon muuta saa. Toki ihmisen pitää tehdä sitä mikä tuntuu oikealta. Mutta aika samassa veneessä me työmuurahaiset suomessa ollaan. Progressiivinen verotus tasaa palkat niin, että auto on volkkari ja pihviä syödään vain sunnuntaisin. Se että joku ajaa Audilla ja syö pihviä perjantaisinkin, on puhtaasti arvovalinta. Sillä on sitten pienempi telkkari ja halvempi sohva.

No joo, kyllä tuo lounasseteliasia on varmaan tiedossa itseni lisäksi monilla muillakin (been there done that). Toisaalta, kyllä se 6 euron lounas on silti halvempi kuin 8 euron lounas. Varsinkin näin pienellä palkalla 2 euron päivittäinen vähennys lounaskuluista on ihan merkittävä määrä kuukausitasolla (meidän työmaaruokalassa maksaa lounas 8,30 e).

Jonkun yrityksen tiimiassistenttina hyvin menestyvä henkilö varmaan kyvykkyytensä osoitettuaan pääsee etenemään työssään ja urallaan, mutta näin ei ole hoitoalalla. Vaikka olisi minkälainen suojatyötasoinen palkollinen ja hänellä rinnallaan laadukasta ja tehokasta hoitotyötä suorittava kollega, palkkaus ja työtehtävät ovat samoja molemmilla. Mitään etua ei saa suorittamiseensa, kykyihinsä ja antamiinsa näyttöihin perustuen (päinvastoin, usein kykyjään ja osaamistaan ei kannata näyttää, jotta työyhteisössä tasapaino säilyy). Eteneminen on näennäisesti mahdollista johonkin vastaavan hoitajan virkaan tai jopa apulaisosastonhoitajaksi asti, mutta näissä kuvioissa palkka yleensä laskee entisestä, koska vuorolisät putoavat pois. Joten ei ole elämäntilanteesta riippuen järkevää. Tietysti kauaskantoisesti voisi ajatella, että se hyödyttää tulevaisuudessa, jos tavoitteena joskus vielä hakeutua tehtäviin, joissa vaaditaan esimieskokemusta. Kuitenkin tuo tie on kohtuuton sen vaatiman taloudellisen uhrauksen vuoksi (vuorolisien menetys siis). 

Minulla on 10 vuoden kokemuslisällä kk-palkka 2507 e/kk ja siihen vaihtelevasti lisät päälle. Kun tuosta peruspalkasta nipsaistaan reilu neljännes veroa ja lisäksi muut kulut, ei jäljelle jäävä summa hirveästi mieltä lämmitä sen vaatimaan panokseen nähden (1800 e). Kun pk-seudulla vuokra on n. 1000 e muissa kuin yksiöissä, siitä ei jää suurtakaan summaa minkäänlaisella autolla ajeluun tai piffien pureskeluun. Ei sillä, että autolla edes tarvitsisi ajaa, mutta peruskulujen kattamiseen olis kiva, jos työsskäynti kannattaisi. En huomioi tässä nyt puolison/elättäjän tuloja, joita ilman elämä varsin niukkaa onkin (kuten minulla).

Joku tuolla ihmetteli, miksi en ole ollut vuotta pidempään missään. Syy on yksinkertaisesti se, etten ole viihtynyt niissä vanhoillisissa ja jämähtäneissä kuvioissa, huonossa ilmapiirissä ja ankeissa työoloissa. Työpaikkakiusaaminen rehottaa ja totaalinen sivistymättömyys vaivaa, nämä heijastuvat ihan kaikkeen. En ole kuitenkaan koskaan luovuttanut koko alan suhteen, vaan uskonut, että kyllä se siitä kunhan vain itse tarkistan asennettani ja yritän tsempata. Mutta kun tämä ei ole minusta kiinni.

Sinänsä pidän työstäni ja pärjään siinä hyvin, mutta em. syyt syövät motivaatiota kyllä aika tehokkaasti (jota ei tällä hetkellä juuri olekaan). Ehkä joku ulkomaankomennus tähän väliin olisi virkistävää vaihtelua ja toisi toivottavasti uusia mahdollisuuksia, sitten vielä vähän opiskelua perään, niin eiköhän tää tästä lähde johonkin lutviutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tasan samat mietteet oli muutama vuosi sitten. Kouluttauduin TtM:ksi ja opintojen aikana siitä vanhasta työstäkin alkoi nähdä uusia puolia. Opiskelu avartaa, kannattaa harkita sitä vielä. Itsekin ajattelin, että en halua enää mitään hoitotyöhön viittaavaakaan, mutta en halunnut heittää hukkaan edellistä koulutusta ja työkokemusta. Enkä ole katunut! Ehkä siellä opintojen aikana ap:kin näkisit hoitotyön eri silmin ja löytäisit uuden näkökulman?

Jep, komppaan. Usein käytännön työssä ajatellaan, että jonkin alan teoreettinen pohdiskelu on ihan hyödytöntä. Mitä ne siellä yliopistolla tästä arkiduunista muka tietää? Teoreettinen tieto synnyttää kuitenkin sellaisia uusia ajattelun välineitä, joiden avulla kykenee katsomaan sekä omia että koko työyhteisön käytäntöjä enemmän ulkopuolisen silmin. Siitä syntyy semmoista henkistä väljyyttä omankin pääkopan sisään, ettei tarvitse kaikista pikku jutuista välittää. Lisäksi oppii ohjaamaan omaa työtään selkeämmin: Miten minä haluan tätä työtä tehdä? Esimerkillään saattaa jopa vetää muitakin mukaan... kokemusta on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoitajissa on, jos ei poikkeuksellisen paljon, niin kuitenkin paljon todella ilkeitä ja henkisesti väkivaltaisia ihmisiä. Olen ihan ihmetellyt, että tällaisella alalla tällaisia ihmisiä...absurdia.

Potilaana olen huomannut saman.

Juttuja riittäisi, mutta antaa olla.

Labrassa käynti nostaa aina tuskan hien otsaan. Kun on ollut pitkään kuumeessa ja jossain infektiossa ja veriarvot mättää ja syytä on haettu sekä tk.n että erikoissairaanhoidon voimin, labranäytteitä on määrätty ja otettu paljon.

Tavallisesti labrahoitaja hermostuu jo avatessaan tietoni. "Mitä otetaan?" on vakiokysymys. Välillä on jäänyt näytteitä ottamatta, välillä on yritetty ottaa jo otettuja ja vastattuja näytteitä. Labrahoitajat ei tunnu käsittävän, että potilas ei näe lähetteitä eikä aina edes tiedä, että lääkäri on itsekseen katsellut tietoja ja määrännyt sarjan uusia kokeita. Sen potilas saa tietää vasta tullessaan labraan vaikkapa crp-kontrolliin.

Labrahoitajan koulutus taitaa olla suppea. Tietokoneen kanssa on ilmiselviä ongelmia.

Asioiden selvittäminen heidän kanssaan on poikkeuksetta vaikeaa. Ja suurin osa on ulkomaalaisia, hoono soomi.

Ensinnäkään, labrahoitaja ei voi mistään tietää mitä sinusta pitää ottaa. Mitään potilastietoja ei näe eikä lle lupa katsoa, vain lähetteet ja jos niitä on useita samalle ajankohdalle, ei ole mitään keinoa tietää mikä otetaan ellet itse sitä tiedä. Jo otettuja ei ainakaan meillä pysty mitenkään ottamaan - tuo ainakin on täyttä puppua. Lähes aina epäselvyydet lähetteiden kanssa johtuvat siitä, että lääkäri tai hoitaja on tehnyt ne väärin tai jättänyt tekemättä - joten valita heille seuraavan kerran.

Yhtäkään ulkomaalaista labrahoitajaa en tunne enkä ole tavannut. Ilmeisesti käyt jossain missä näytteitä ottavat pikakoulutetut lähärit.

Rasittavin asiakas on juuri tuollainen kuin sinä, joka on naama nurin päin jo heti ovesta tullessaan ja jonka mielestä kaikki on väärin, tehtiinpä niin tai näin.

T. Labrahoitaja

Nuorena kannattaa ehdottomasti kokeilla uutta alaa, mennä ulkomaille ja tehdä sutä mistä tykkää. Onni löytyy tai ei, mutta sun sh hommiin pääsee takaisinkin

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu oudolta että ap ei ole ollut edes vuotta missään työssä. Ihan jokapaikassa työ muuttuu kun siellä on pidempään. Saa vastuuta, oppii. Näkee asiat erilailla

Tämä kertoo aika paljon

Keikkafirmassa reilu 10 vuotta huom.

Et sovellu hoitoalalle.

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä se kätilöhomma, jota joku ehdotti? Itsekin olin tulossa sitä ehdottamaan, kun jotenkin itseäni se kiinnostaa.

Ja on tämä ihan hassua karusellia. Kun nimittäin minä akateemisesti koulutettu työtön viiskymppinen mietin hoitoalan koulutuksiin hakemista. On työkokemusta alalta opiskeluajoilta parisen vuotta, silloin riitti parin viikon työssäkoulutus perushoitajatyyppisiin hommiin tuossa naapurimaassa. Mutta valituksesi alasta pistää epäilemään ...

Mutta entä lääkäriksi opiskelu, etenkin jos urakehitys on tärkeää?

Sinne onkin helppo päästä! Mikäli fykebi ja miel. Maa ja tuhansia lasku ja teet ja olit koulussa jo laudatur tasoa niin pyrkimään vaan.

Sama tilanne minulla teollisuuden duunarina, olen lähes saman ikäinen ja ollut työssä vain 10v, mutta puulta alkaa maistua mutten tiedä muutakaan mitä alkaisi tekemään. Työttömäksi joutuessani minut soitettaisiin melko varmasti toiseen saman alan firmaan töihin, pitäisi olla hieno juttu että töitä piisaa mutta oikeasti se tuntuu aika ahdistavalta, että olen "jumissa" tässä työssä. Lisäksi olen kuullut, että työilmapiiri on muissa firmoissa paljon huonompi, työkavereita ei auteta yms.

Vierailija kirjoitti:

Et sovellu hoitoalalle.

Näin se on nähtävä. T: ap.

Mutta mille, niin se onkin sitten jo aivan toinen juttu. Ehkä jään pyörimään tähän, keskityn vain toimeentuloon ja ennen kuin huomaankaan huomaan eläköityneeni tuosta samasta suorittavasta portaasta, johon jo ammattiin valmistuttuani astuin.

Toivotaan kuitenkin, että jaksan aloitella noita avoimen opintoja ja pääsen eteenpäin.

Surullista kuultavaa. Itse olen ollut alalla 22v josta 20v samassa erikoissairaanhoidon yksikössä. Okei, urakehitystä ei todellakaan ole mutta rakastan edelleen perustyötäni kovasti. Palkkaus on se mikä se on, tulen sillä kuitenkin toimeen. On meilläkin työpaikalla välillä omat kähinänsä mutta muuten ilmapiiri on vahvasti ”me-henkinen” ja hyvä. Ehkä se johtuu siitä että meidän osastolla kaikilla on vahva halu tehdä työnsä hyvin. Olemme ylpeitä siitä että teemme hyvää työtä. Ei ole työpaikan saati alan vaihto käynyt mielessä vielä kertaakaan.

Ap:lle en varmaankaan osaa kovin paljon ideoita tarjota. Jatko-opinnot opettajaksi? Palkka ainakin nousee.

Mulla vähän samoja ajatuksia, kuin aloittajalla. Olen valmistunut n. 4.5 vuotta sitten. Vuorotyö ahdistaa minua, oma kroppa menee sekaisin, ja lisäksi mieskin vuorotyössä, joka asettaa erityiset haasteet perheelliselle. Meillä ei ole sukulaisia lähellä lastenhoidon avuksi.

Minä kaipaisin mahdollisuutta edetä uralla ja arvostan hyvää palkkaa. Opiskeluaikana palkka tuntui tosi hyvältä, mutta nyt kolmilapsisena palkka tuntuu varsin pieneltä. Ennen äitiysvapaalle jäämistä olin päivätyössä, jossa palkka noin 2200e siitä verot pois niin en ollut tyytyväinen. Työ oli vaativaa ja vastuullista (vastaanottokeskus) jos oli sairaana, niin kaikki työ odotti vaan kasaantuneena.

Nyt olen miettinyt tässä kotona ollessa, että pitäiskö hakea jotain muuta opiskelemaan ja mitä se muu voisi olla?

Vastasin jo aiemmin tähän ketjuun (en muista numeroani), mutta en muistanut ottaa kantaa tuohon työyhteisöön sen kummemmin. Ensinnäkin johtajuus on suorastaan ala-arvoista monessa paikassa. Minusta on uskomatonta, että ilman mitään esimieskoulutusta voi toimia esimiehenä. Tiimissä voi olla täysin autoritäärinen esimies, joka hyppyyttää alaisiaan miten sattuu tai toisessa ääripäässä on ne lapaset, jotka antavat tiimin päsmäreiden pyörittää miten sattuu. Näin ollen ilmapiiri voi olla hyvinkin tulehtunut. 

Tosiasia on, että ne tunnolliset ja hyvät hoitajat äänestävät jaloillaan! Jäljelle jää ne ammattisaikuttajat, joiden takia töitä tehdään alimiehityksellä. Monessa paikassa sijaisten käyttö on todella tarkkaan säänneltyä. Lyhyellä varoitusajalla on muutenkin vaikea saada vuoroon sijaista. Ne, jotka eivät syystä tai toisesta pysty vaihtamaan alaa tai löydä työyhteisöä, jossa asiat ovat hyvin, alkavat vähitellen myrkyttämään työyhteisöä. Joten todellakin on harmillista, että ne oikeasti hyvät hoitajat lähtee!

Ja tuo on todellakin suuri epäkohta, että sille ammattisaikuttajalle maksetaan sama palkka kuin sille, joka hikipäässä painaa töitä alimiehitetyssä yksikössä. On epäreilua, että on ihan sama miten hyvin tai huonosti teet työsi, palkkauksessa se ei näy. En ihmettele yhtään, että työmoraali rapistuu, kun huomaat ettei työlläsi ole merkitystä. Itse vaihdoin alaa, kun minulle ei enää riittänyt pelkkä työkaverin kiitos hyvin tehdystä työstä. 

ex-lh