Olen lopen kyllästynyt sairaanhoitajan työhöni

Ootko katsonut peiliin? Hoitoala on naisvaltainen ala, ja mitä useammalla alalla itse olen ollut erilaisissa työpakoissa, niin suurin osa naisista ja tietynlaiset miehet ovat niitä huonoja työkavereita. Ja nämä suurin osa naisista päätyy tuolle alalle, en tiedä miksi. Kanalauma kaakattaa. Itse olen nyt työssä, jossa on monelta alalta ihmisiä ja meidän siivessä on suurin osa miehiä ja pari naista. Me tämän siiven naiset ollaan oikeasti mukavimpia ja kaikki miehet. Sitten on se tietyn alan naisten siipi enkä enää mielelläni mene edes yhtä aikaa syömään heidän kanssaan, koska esim. huomaan heidän kaakattaneen meistä  muista paskaa ja vielä haluavat kananilmeillään näyttääkin sen. 

Oikeasti, avatkaa silmänne ja näinhän se menee.

Vierailija kirjoitti:

Olisko joku tappavan tylsä poliklinikkatyö mitään?

Tai joku yksityisen lääkäriaseman sairaanhoitajan vastaanotto?

Kouluttaudu häkeen vastamaan puhelimeen?

Joku neuvontapuhelin, kolmannen sektorin lässytyslinja?

Tee vauva ja lomaile muutama vuosi?

Pkl-työ: koettu ja nähty muutamassakin eri yksikössä --> ei nappaa

Sh-vo lääkäriasemalla: koettu ja nähty muutamassakin (julkisen & yksityisen sektorin) yksikössä --> ei nappaa

Puhelinvastaaja: takaisinsoitoissa olleena --> ei nappaa

Vauva: ei missään tapauksessa

Kiitos kuitenkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin ja ajatukseni hoitotyöstä ja sen tekijöistä täysin sama. Mukaan mahtuu kyllä vaikka minkälaisia tyyppejä, valitettavasti.

Tämä palsta tosin on lovin huono foorumi keskustella asiasta, sillä täällä on melkoinen hoitajaviha.

36-vuotias ei ole vanha opiskelemaa uutta ammattia. Älä epäröi, vaan anna palaa!

Eikö silloin nimenomaan pitäisi hyvänä hoitajana jäädä alalle? Mitä siitä tulee, jos hyvät vaihtavat ja huonot jäävät?

Tänään viimeksi ajattelin, että kyllä ne parhaat ovat kaikonneet aikoja sitten ja hyvin nopeasti alalle eksyttyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos jatkokouluttaudut terveydenhoitajaksi. Tai oletko jo? Auttaneeko ongelmaan.

En näe vaihtoehtona. Terveydenhoitajan palkkaus on vielä sairaanhoitajaa huonompi, koska työ vain päivätyötä.

No ei se huono palkka ole. Semmonen 2500-2600e kuukaudessa ja työterveydessä 2700e+. Ja tosiaan siistiä mukavaa päivätyötä. Asiakkaat pääosin hyvävointisia terveitä ihmisiä ja heihin saa keskittyä kaikessa rauhassa. Itsenäistä työtä, kukaan ei käyttää vieressä vaan saat rauhassa tehdä työtäsi itsenäisesti. Kyllä terkkarit tuntuu tykkäävän työstään todella paljon enemmän, ja onhan se nyt paljon miellyttävämpää työtä.

Ymmärrän tuskan. 11 vuotta ensihoitajana ambulanssissa, mahtava työyhteisö, mukavat työkaverit, vastuullinen ja itsenäistä päätöksentekoa vaativa työ, palkka kohtuullinen hoitoalaksi, hyvät työajat, koulutusta saa lisää. Etenemismahdollisuuksia ei juuri ja kaikki alkaa olemaan nähty syntymän ja kuoleman välissä. Mutta silti koen tämän omaksi ja vain käynti sairaalapäivystyksessä riittää, töihin en sinne menisi. Liikas työtä, liian vähän arvostusta, hierarkia, 3-vuorotyö.. Jossain vaiheessa tulee vain naisena ikä ja fysiikka vastaan, olen ajatellut jatkokouluttautua kätilöksi, sitä seuraavat 10 vuotta, sitten ehkä kevyempiin hommiin esim työterveyteen tms.

Miks oot ylipäänsä alalla? Siis en halua syyllistää, mutta kun asenteesi on aivan mahdoton. Ilmeisesti olet siis täysin rajan perässä ja yhtään mikään työpaikka ei kelpaa, vaikka vaihtoehtoja hirveästi.

Kysyn siis, miksi ihmeessä olet aikoinaan alalle hakeutunut?

Vierailija kirjoitti:

Ootko katsonut peiliin? Hoitoala on naisvaltainen ala, ja mitä useammalla alalla itse olen ollut erilaisissa työpakoissa, niin suurin osa naisista ja tietynlaiset miehet ovat niitä huonoja työkavereita. Ja nämä suurin osa naisista päätyy tuolle alalle, en tiedä miksi. Kanalauma kaakattaa. Itse olen nyt työssä, jossa on monelta alalta ihmisiä ja meidän siivessä on suurin osa miehiä ja pari naista. Me tämän siiven naiset ollaan oikeasti mukavimpia ja kaikki miehet. Sitten on se tietyn alan naisten siipi enkä enää mielelläni mene edes yhtä aikaa syömään heidän kanssaan, koska esim. huomaan heidän kaakattaneen meistä  muista paskaa ja vielä haluavat kananilmeillään näyttääkin sen. 

Oikeasti, avatkaa silmänne ja näinhän se menee.

Puhu vain itsestäsi. Olen ollut useammassa miesvaltaisessa työpaikassa ja ei, ei ollut kivaa..

Itse jos olisin hoitoalalla, niin olisin ehdottomasti röntgenhoitaja, terveydenhoitaja tai bioanalyytikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samoin ja ajatukseni hoitotyöstä ja sen tekijöistä täysin sama. Mukaan mahtuu kyllä vaikka minkälaisia tyyppejä, valitettavasti.

Tämä palsta tosin on lovin huono foorumi keskustella asiasta, sillä täällä on melkoinen hoitajaviha.

36-vuotias ei ole vanha opiskelemaa uutta ammattia. Älä epäröi, vaan anna palaa!

Eikö silloin nimenomaan pitäisi hyvänä hoitajana jäädä alalle? Mitä siitä tulee, jos hyvät vaihtavat ja huonot jäävät?

Kaunis ajatus, mutta oma elämä menisi aika kestämättömäksi, jos tekisi sellaista, mikä jatkuvasti kuluttaa itseä, vain koska siitä olisi kuitenkin hyötyä muille. Ennen pitkää se alkaisi kostautua potilaillekin, kun uupumus pääsisi kunnolla valloilleen.

Olisiko AP:lla mitään mitä haluaisit vielä opiskella? Täysi alanvaihto vai jotain mitä jo osaat? Esimerkiksi terveystieteiden opiskelu - pääsisit hyödyntämään kokemustasi tutkimukseen ja suunnittelupuolelle? Onko hoitajan mahdollista työllistyä yrittäjänä, niin että päätäntävaltaa työstä olisi itsellä ja voisit valita asiakkaita? Ehdit ehdottomasti vielä opiskella - kannattaa ajatella siltäkin kantilta että sinulla on vielä rapiat 30 vuotta työuraa ennen mahdollista eläkettä, sairastutat itsesi jos jatkat jo nyt uupuneena. Siihen nähden muutaman vuoden opinnot eivät ole yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mä en kestä tätä vinkumista. Se palkkahan on HYVÄ! Ja työilmapiiri ainakin mun tutuilla on tosi hyvä jotka alalla! Miks hoitoalaa aina haukutaan?! Ihan todella rasittavaa. Tunnen kolme lääkäriä, yhen bioanalyytikon, yhen fyssarin, kaks terkkaria, neljä sairaanhoitajaa, yhen röntgenhoitajan.

Kaikki tykkää työstään. Kyllä, kaikki. Ja jokaisen elintaso tuntuu kyllä olevan oikein hyvä. Oma tytär opiskelee sh:ksi vikaa vuotta ja on tykännyt kokoajan ja kuulemma ollut mahtavia harjoittelupaikkoja.

Olisko sulla AP peiliin katsomisen paikka, jos et ole MISSÄÄN viihtynyt?!? Siis missään? Tolla alalla on hirveästi vaihtoehtoja. Taidat olla vaan itse väärällä alalla.

Sitähän minä tässä just pohdinkin ja peiliin tiirailen. Koska en todellakaan tunnu missään viihtyvän, vaan joka yksikössä tökkii sama asia: yksinkertaisuus, lässytys, arvottomuus, etenemisen mahdottomuus, urakehityksen tyssäys ym. Että en taida soveltua näihin hommiin, näiden ihmisten kanssa. Minulla ei enää pinna kestä näitä kollegoita ja tätä hölmöilyä.

Tietämättä millaisia palkkoja tuttavapiirissäsi on, niin vaikea lähteä vertailemaan, mutta ei tämä minun palkka kyllä pk-seudulla hirveästi mieltä lämmitä.

Minäkin tunnen muutamia lääkäreitä, jotka pitävät työstään. Lääkärin työnkuva on kuitenkin eri kuin hoitajilla, ja heidän työyhteisönsä on lisäksi lääkäriyhteisö. Eräs iso asia lääkäreissä on myös kollegiaalisuus, joka tuntuu hoitajille olevan täyttä hepreaa. Masentavaa.

Hoitajissa on, jos ei poikkeuksellisen paljon, niin kuitenkin paljon todella ilkeitä ja henkisesti väkivaltaisia ihmisiä. Olen ihan ihmetellyt, että tällaisella alalla tällaisia ihmisiä...absurdia.

Jatkokouluttaudu kätilöksi?

Muuten ehdottaisin tulevien sairaanhoitajien opeksi, mutta ei missään nimessä tolla asenteella!!!! Ei pidä luoda tommosta asennetta uusiin opiskelijoihin.

Vierailija kirjoitti:

Jatkokouluttaudu kätilöksi?

Muuten ehdottaisin tulevien sairaanhoitajien opeksi, mutta ei missään nimessä tolla asenteella!!!! Ei pidä luoda tommosta asennetta uusiin opiskelijoihin.

En näe opettajan uraakaan vaihtoehtona, juuri tuosta syystä. Jos en voi tätä alaa suositella muille, niin miten ihmeessä voisin opettaa tulevia hoitajia? Niin, en mitenkään. Ärsyyntyisin varmaan vaan niiden untuvikkojen tietämättömästä intomielisyydestä alaa kohtaan, johon olen itse lopen kyllästynyt.

Osiko ny vaan niin että erikoistuminen on ihan väärä?

Kotihemohoitajat kyl tuntuu viihtyvän työssään ku tavoitteena on täysin itsenäinen potilas, niin potilasaineskin on sen mukaan. 24h puhelinpäivystys lienee raskain.. tai mene ja tiedä.

ja monet tykkää tehdä dialyysina kotona öisin, eli puhelutn tulee sitten 04.00 :p

Tosin se eka 6-12kk potilailla on se aikaavievin osuus, en tainnu soittaa ku kerrantai kaks sen ekan vuoden jälkeen. Sitä ennen jopa pari kertaa kuussa oli jotain häikkää.

Sori, mutta olet tuomittu kärsimään. Väärä koulutus ja olet tuomittu. Ei ole toivoa. Kuten ei mullakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta olet tuomittu kärsimään. Väärä koulutus ja olet tuomittu. Ei ole toivoa. Kuten ei mullakaan.

Tähän olen minäkin päätynyt. Olis tietysti sääli, että 15 vuoden kokemus tietotaitoineen valuu osittain hukkaan alanvaihdon myötä, mutta ei hlvete kun ei ole paukkuja antaa enää yhtään tähän sähläämiseen. 

Osuit kyllä ap naulan kantaan! Itse en ole ollut alalla kuin parisen vuotta mutta Lopen kyllästynyt juurikin näistä sinun listaamistasi syistä! En tajua miten kukaan jaksaa tuolla alalla. Ja sitten siis kuinka helvetin köyhää väkeä tällä palstalla pyörii jos hoitajan 2400e palkka( niin, siis totta se on! Sairaanhoitaja saa pääkaupungissa 2400e palkkaa jos ei ole ikälisiä kertynyt ja tämä ERIKOISSAIRAANHOIDOSSA)on kerran hyvä palkka???????!!!! Siitähän jää verojen jälkeen käteen 1750e!!! Siitä vuokra Helsingissä niin yli puolet mennyt siihen pelkästään!!

Outoja vastauksia muutenkin asialliseen kommenttiin alasta. Ihmiset jotka ei ole alalla on vaan niin ymmärtämättömiä.

Joo ja samaa mieltä apn kanssa. On todella outoa että juuri tuolle alalle on pesiytyneet ne kaikkein ilkeimmät ihmiset???!

Mutta entä se kätilöhomma, jota joku ehdotti? Itsekin olin tulossa sitä ehdottamaan, kun jotenkin itseäni se kiinnostaa.

Ja on tämä ihan hassua karusellia. Kun nimittäin minä akateemisesti koulutettu työtön viiskymppinen mietin hoitoalan koulutuksiin hakemista. On työkokemusta alalta opiskeluajoilta parisen vuotta, silloin riitti parin viikon työssäkoulutus perushoitajatyyppisiin hommiin tuossa naapurimaassa. Mutta valituksesi alasta pistää epäilemään ...

Mutta entä lääkäriksi opiskelu, etenkin jos urakehitys on tärkeää?

Vierailija kirjoitti:

Ootko katsonut peiliin? Hoitoala on naisvaltainen ala, ja mitä useammalla alalla itse olen ollut erilaisissa työpakoissa, niin suurin osa naisista ja tietynlaiset miehet ovat niitä huonoja työkavereita. Ja nämä suurin osa naisista päätyy tuolle alalle, en tiedä miksi. Kanalauma kaakattaa. Itse olen nyt työssä, jossa on monelta alalta ihmisiä ja meidän siivessä on suurin osa miehiä ja pari naista. Me tämän siiven naiset ollaan oikeasti mukavimpia ja kaikki miehet. Sitten on se tietyn alan naisten siipi enkä enää mielelläni mene edes yhtä aikaa syömään heidän kanssaan, koska esim. huomaan heidän kaakattaneen meistä  muista paskaa ja vielä haluavat kananilmeillään näyttääkin sen. 

Oikeasti, avatkaa silmänne ja näinhän se menee.

Höpöhöpö. Asiakkaat ja työkaverit on parasta. Kotihoidon kiire tappaa työn laadun, motivaation ja väsyneenä ei ole muuta elämää. Puhut asiaa tietämättömänä suomeksi ihan sitä itseään.

Kukaan ei vissiin ole vielä ehdottanut lääkikseen hakeutumista?

Minä opiskelin ensin laboratoriohoitajaksi. Valmistuin 80-luvun puolivälin jälkeen. Olin muutaman vuoden töissä, ja lopulta kyllästyin siihen, että työ muuttui lähestulkoon napin painamiseksi. Lisäksi kypsytti se, etten tiennyt potilaista muuta kuin se, mitä kokeita otetaan ja mitkä ovat niiden tulokset. Palkkaa toki silloin pidin ihan hyvänä perheettömälle naiselle 80-luvun loppupuolella. Muutaman vuoden olin niissä töissä. 

Siinä 80-luvun loppupuolella alkoi olla ongelmaa työpaikkojen suhteen, ja sain vain osa-aikaisen toimen. Päätin, että nyt alan lukea lääkikseen. Siihen oli opinto-ohjaaja jo yläasteella vuosia aiemmin motivoinut, mutta silloin ei ollut kiinnostusta, halusin nopeamman reitin kautta töihin. 

Kävin fysiikan valmennuskurssin, kemia oli tuoreessa muistissa laboratoriohoitajaopintojen kautta. Pääsin lääkikseen ensi yrittämällä. Olin silloin 30-vuotias. 

Nyt reippaat 20 vuotta uraa lääkärinä. Olen saanut sen mitä halusin - mielenkiintoinen työ ja hyvä työllistyminen. Olen ollut lähes 20 vuotta samassa työpaikassa, terveyskeskuksessa. Teen 30 tunnin työviikkoa, ja palkka on sen verran hyvä, että enempää töitä ei tarvitse tehdäkään. Viihdyn työpaikassani ja työssäni erittäin hyvin.

Kurssillamme oli useampikin sairaanhoitaja. Vanhin kurssilainen oli taustaltaan laboratoriohoitaja ja opinnot aloittaessaan oli lähes viisikymppinen. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta entä se kätilöhomma, jota joku ehdotti? Itsekin olin tulossa sitä ehdottamaan, kun jotenkin itseäni se kiinnostaa.

Ja on tämä ihan hassua karusellia. Kun nimittäin minä akateemisesti koulutettu työtön viiskymppinen mietin hoitoalan koulutuksiin hakemista. On työkokemusta alalta opiskeluajoilta parisen vuotta, silloin riitti parin viikon työssäkoulutus perushoitajatyyppisiin hommiin tuossa naapurimaassa. Mutta valituksesi alasta pistää epäilemään ...

Mutta entä lääkäriksi opiskelu, etenkin jos urakehitys on tärkeää?

Kätilön työ sinänsä kiinnostaisi ja koulutus toki myöskin, mutta ymmärtääkseni he eivät juurikaan työllisty omiin hommiinsa, vaan työskentelevät juurikin, tattadaaa, sairaanhoitajina! Joten ei. Jos yhtä kätilön paikkaa hakee 300 kätilöä, niin siinä ei hirveästi ole mahdollisuuksia. Todennäköisimmin paikan saa talossa jo pitkään työskennellyt määräaikainen. Tähän nähden jalan saaminen tuonne vaikuttaa kovin vaikealta ja kouluttautuminen siksi ei-järkevältä.