Kumpi on nainen ja kumpi mies? Asumuserossa oleva pariskunta keskustelee.

79 & 80:

Ainakin yritin keskustella hyvin ja asiallisesti.

Arvokkaat lapsille hankkimani vaatteet ovat jääneet B:n luokse ja vaihtuneet juurikin noihin käymättömiin monet kerrat. Kun olen kaikille viidelle lapsellemme yksinhuoltajana lähes kaikki vaatteet ja kengät ostanut, myös sille joka hänen luonansa asuu, koska hän ei itse tuolle lapselle tarvittavia vaatteita osta, niin oikeasti tuossa alkaa olla minun kannaltani jo aika isoista rahoista kyse.

Niistä hanskoista on puhuttu aikaisemminkin, ostin taas uudet viikko sitten ja sinne jäivät. Tilalla anopin hankkimat halpishanskat, jotka eivät toimi ulkoillessa. Tyyppi itse ei ole lapsille hankkinut hanskoja laisinkaan.

Minusta hän voisi muutenkin hankkia lapsille käypiä vaatteita tai ainakin huolehtia, ettei minun hankkimani katoaisi siellä.

Olen yrittänyt eron jälkeen käyttäytyä mahdollisimman rakentavasti, vaikka toiselta tulee noita raivonpurkauksia ja ihmeellisiä syyttelyjä, joissa ei yleensä ole mitään perää. Osa viesteistä on ihan puhdasta häiriköintiä, en vastaa hänelle niihin samalla tasolla. Kuten en tässäkään lähtenyt vastaamaan.

Jos kysyn häneltä, että olisiko hanskat voineet jäädä äidillesi, perustuen siihen että äidillänsä on ollut tapana lasten mennessä B:n kanssa sinne kylään, omaehtoisesti vaihtaa 5- ja 3-vuotiaille lapsille itse ostamansa vaatteet ja lasten omat vaatteet sitten ovat jääneet sinne (joskus anoppi on heittänyt ne jopa roskiin), niin en nyt pidä ihan mahdottomana tuota mahdollisuutta. B ei pysty äidillensä pitämään rajoja. Äiti on aika päällekäypä tyyppi ja tekee mitä haluaa. Leikkaa lasten hiuksia ilman lupaa ja vastaavaa, B sitten hyökkää minun kimppuuni jos asiasta sanon, että ei saisi leikata lasten hiuksia ilman vanhempien lupaa. Etenkin kun hän tekee sen tosi tökerösti ja näkisin muutenkin niin, että vanhemmat päättävät 3-vuotiaan hiusmallista eikä isoäiti. B ei ollut antanut lupaa anopille hiusten leikkaukseen. Mutta tämä vain esimerkkinä, menneen talven lumia tapaus ja sinänsä kloussattu siinä määrin kuin mahdollista. En koe tarvetta keskustella exäni kanssa noista kuin muistakaan yhteiselämämme aikaisista asioista.

Ammattilaisten ohje on ollut, että koska olemme eronneet, pysytään vain käytännön asioissa ja miehen tunteiden purkauksiin minun ei pidä lähteä vastaamaan, saati "keskustelemaan" niistä. Sillä olen aiemmin saanut itseni kynnysmatoksi ja siitä asemasta pitää päästä pois.

(jatkuu alla)

Lastensuojelu on pelissä mukana, koska mies kesällä pahoinpiteli yhden lapsista ja siitäkin tosiaankin syyttää minua ja lasta, mutta ei näe itsessään mitään vikaa. Tuota lasta mies ei enää tapaa, koska lapsikaan ei halua häntä tavata ja mies suhtautuu häneen muutenkin avoimen vihamielisesti. Haukkuu minua ja tuota lasta esimerkiksi pienten lasten kuullen kusipäiksi ja muuta vastaavaa. Minä en nimittele B:tä laisinkaan, vaikka hän sellaisesta minua toistuvasti syyttelee.

Se on oikeasti niin raskasta, että en edes lähde oikomaan noita, koska niihin menisi ihan kaikki aika ja uusia tulisi vaan sitä myötä lisää. Pysyn vain faktoissa ja asioissa.

B:n lapsuuskokemukset ovat sellaisia, että häntä on emotionaalisesti laiminlyöty ja hänen yli on kävelty jatkuvasti. Hänen vanhempansa erosivat kun hän oli 6-vuotias, äiti piinasi ja häiriköi isäänsä vielä 10 vuotta tapauksen jälkeen ja järjesti kaikenlaista jäynää. Vanhempiensa erosta on jo yli 30-vuotta, mutta edelleen appiukko syyttelee jatkuvasti anoppia kaikesta mahdollisesta, ei selkeästikään ole päässyt yli. Minusta he ovat aikamoinen taistelupari olleet.

Nyt sitten B syyttelee minua milloin mistäkin, kun lukee asioita syytöksinä. Näitä esimerkkejä voisi kertoa vaikka kuinka.

Koskaan  hän ei palaa jälkikäteen pyytäen anteeksi, että nyt meni vähän yli tai pahoittele käytöstään, vaan näkee oman toimintansa täysin erinomaisena ja minun käytökseni pelkästään roskana. Pahaa kuulen jatkuvasti, hyvää palautetta en koskaan.

En tiedä, miten voisin olla enää rakentavampi exä. Olen ostanut lapsille 95 % siitä mitä tarvitsevat, en saa häneltä elatusmaksuja, yrittänyt sopia kaikesta, olen antanut kaiken anteeksi keskittyen vain tähän hetkeen, oolen yrittänyt olla joustava, mutta rajansa kaikella. Tunteidenpurkauksia en ala häneltä ottamaan vastaan. Minusta hän voisi kehittää rakentavamman tavan purkaa tunteitaan kuin raivota minulle.

Täällä on tosi erilainen näkemys ollut monella siitä, kuka tässä on toiminut oikein ja kuka väärin. Olen toki pohtinut kommentteja ja yrittänyt katsella, löytyisikö niille asiallisia perusteita.

Epäilen tosin itse sitä, mitenköhän joviaalina kommentoijat pysyisivät vastaavassa tilanteessa itse. Ihanko oikeasti he kuuntelisivat toisen rähjäystä, kun yrität vain miettiä lasten vaatetusasioita ja sopia niistä. Ihanko oikeasti he jaksaisivat ymmärtää loppuun asti?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hyi kun tuli ihan paha olo, A:n "keskustelu" muistuttaa niin paljon ihan diagnosoidusti persoonallisuushäiriöistä eksääni. Syyttely, jankkaaminen, vähättely, provosointi ja sitten lopulta "kohtauksesta" tai hulluudesta syyttely ja sen jälkeen radiohiljaisuus. Jopa jotkut sanavalinnat ovat niin tuttuja, kuten tuo "sisälukutaito, kiitos", joka osoittaa pelkän alentuvuuden ja vähättelyn toista kohtaan. Onneksi en hankkinut lapsia hänen kanssaan.

Ap:lle tiedoksi: asiallinen lähestymistapa olisi ollut kysellä hanskoja YHDEN kerran. Sitten kun eksä vastaa että niitä ei ole näkynyt, olisi hänelle voinut sanoa esimerkiksi että voisitko kuitenkin katsella ja vaikka kysyä varmuuden vuoksi äidiltäsikin, olivat sen verran kalliit. Tämäkin YHDEN kerran.

Kun uudet hanskat hankittiin vasta viikko sitten edellisten hänen luoksensa kadonneiden tilalle, niin ihanko oikeasti tästä asiasta ei voi kysyä? Oliko sinusta exäni vastaukset asiallisia, huomioon ottaen sen että hän ei ole lapsille vaatteita juurikaan itse ostanut?

Sisälukutaidosta huomautin kyllä, kun toinen luki tekstini täysin väärin. Jos kyselen, onko voinut käydä näin, se ei ole syytös. Etenkin kun vastaavaa on tapahtunut aiemmin.

Minusta alentuvaa ja vähättelyä oli exäni puhe minua kohtaan, vastasin siihen niin kylmän viileästi ja ratkaisukeskeisesti provosoitumatta, kun mahdollista. Minua kun ei kiinnosta riidellä.

Yritin ehdottaa, että voitaisiin sopia vaatetusasioista, niin sieltä lähtee taas tulemaan aivan uskomatonta hänen keksimäänsä syyteryöppyä vastaukseksi, jossa hän vie asian ihan toisille urille ja sivuuttaa sopimisen kokonaan. Ja sinä näet, että minä käyttäydyn kuin narsisti?

Kyllä, tuo on juuri hänelle tyypillistä käytöstä, kun kohtaus tulee. Jos lähden siinä hyysäämään eli vastaamaan siihen empaattisesti, kohtaus räjähtää. Se on nähty niin monet kerrat ja ammattilaiset ovat kieltäneet, että missään nimessä en saa läheä mukaan tai ottaa syyllisyyttä hänen keksimistään asiattomista syytöksistä.

En voi lähteä exäni tunteenpurkauksiin mukaan, en vaan voi. Minun asemani ei ole olla niiden kohteena ja minulla on oikeus pitäytyä ihan vaan siinä asiassa, mitähän lyhen ajan sisällä hänen luokseen jääneille lapsen teknisille hanskoille on tapahtunut. Ja miten asian voisi ratkaista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kun tuli ihan paha olo, A:n "keskustelu" muistuttaa niin paljon ihan diagnosoidusti persoonallisuushäiriöistä eksääni. Syyttely, jankkaaminen, vähättely, provosointi ja sitten lopulta "kohtauksesta" tai hulluudesta syyttely ja sen jälkeen radiohiljaisuus. Jopa jotkut sanavalinnat ovat niin tuttuja, kuten tuo "sisälukutaito, kiitos", joka osoittaa pelkän alentuvuuden ja vähättelyn toista kohtaan. Onneksi en hankkinut lapsia hänen kanssaan.

Ap:lle tiedoksi: asiallinen lähestymistapa olisi ollut kysellä hanskoja YHDEN kerran. Sitten kun eksä vastaa että niitä ei ole näkynyt, olisi hänelle voinut sanoa esimerkiksi että voisitko kuitenkin katsella ja vaikka kysyä varmuuden vuoksi äidiltäsikin, olivat sen verran kalliit. Tämäkin YHDEN kerran.

Kun uudet hanskat hankittiin vasta viikko sitten edellisten hänen luoksensa kadonneiden tilalle, niin ihanko oikeasti tästä asiasta ei voi kysyä? Oliko sinusta exäni vastaukset asiallisia, huomioon ottaen sen että hän ei ole lapsille vaatteita juurikaan itse ostanut?

Sisälukutaidosta huomautin kyllä, kun toinen luki tekstini täysin väärin. Jos kyselen, onko voinut käydä näin, se ei ole syytös. Etenkin kun vastaavaa on tapahtunut aiemmin.

Minusta alentuvaa ja vähättelyä oli exäni puhe minua kohtaan, vastasin siihen niin kylmän viileästi ja ratkaisukeskeisesti provosoitumatta, kun mahdollista. Minua kun ei kiinnosta riidellä.

Yritin ehdottaa, että voitaisiin sopia vaatetusasioista, niin sieltä lähtee taas tulemaan aivan uskomatonta hänen keksimäänsä syyteryöppyä vastaukseksi, jossa hän vie asian ihan toisille urille ja sivuuttaa sopimisen kokonaan. Ja sinä näet, että minä käyttäydyn kuin narsisti?

Kyllä, tuo on juuri hänelle tyypillistä käytöstä, kun kohtaus tulee. Jos lähden siinä hyysäämään eli vastaamaan siihen empaattisesti, kohtaus räjähtää. Se on nähty niin monet kerrat ja ammattilaiset ovat kieltäneet, että missään nimessä en saa läheä mukaan tai ottaa syyllisyyttä hänen keksimistään asiattomista syytöksistä.

En voi lähteä exäni tunteenpurkauksiin mukaan, en vaan voi. Minun asemani ei ole olla niiden kohteena ja minulla on oikeus pitäytyä ihan vaan siinä asiassa, mitähän lyhen ajan sisällä hänen luokseen jääneille lapsen teknisille hanskoille on tapahtunut. Ja miten asian voisi ratkaista.

Ap

Nyt sinussa kuuluu jo järki, mikset vain kysynyt tyyliin että miksi ex, mies/nainen kadottaa kaikki hyvänlaatuiset lastenvaatteet.

No huhuh, oisin ottanut avioeron jo viidennen lauseen kohdalla. Lassietec... anna mun kaikki kestää.

Mutta ap sinähän häntä syytit...? Kolmeen kertaan "missä ne hanskat on!" normaalit ihmiset antavat olla kun toinen vastaa en tiedä. Sinä tuon aiheutit ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyi kun tuli ihan paha olo, A:n "keskustelu" muistuttaa niin paljon ihan diagnosoidusti persoonallisuushäiriöistä eksääni. Syyttely, jankkaaminen, vähättely, provosointi ja sitten lopulta "kohtauksesta" tai hulluudesta syyttely ja sen jälkeen radiohiljaisuus. Jopa jotkut sanavalinnat ovat niin tuttuja, kuten tuo "sisälukutaito, kiitos", joka osoittaa pelkän alentuvuuden ja vähättelyn toista kohtaan. Onneksi en hankkinut lapsia hänen kanssaan.

Ap:lle tiedoksi: asiallinen lähestymistapa olisi ollut kysellä hanskoja YHDEN kerran. Sitten kun eksä vastaa että niitä ei ole näkynyt, olisi hänelle voinut sanoa esimerkiksi että voisitko kuitenkin katsella ja vaikka kysyä varmuuden vuoksi äidiltäsikin, olivat sen verran kalliit. Tämäkin YHDEN kerran.

Kun uudet hanskat hankittiin vasta viikko sitten edellisten hänen luoksensa kadonneiden tilalle, niin ihanko oikeasti tästä asiasta ei voi kysyä? Oliko sinusta exäni vastaukset asiallisia, huomioon ottaen sen että hän ei ole lapsille vaatteita juurikaan itse ostanut?

Sisälukutaidosta huomautin kyllä, kun toinen luki tekstini täysin väärin. Jos kyselen, onko voinut käydä näin, se ei ole syytös. Etenkin kun vastaavaa on tapahtunut aiemmin.

Minusta alentuvaa ja vähättelyä oli exäni puhe minua kohtaan, vastasin siihen niin kylmän viileästi ja ratkaisukeskeisesti provosoitumatta, kun mahdollista. Minua kun ei kiinnosta riidellä.

Yritin ehdottaa, että voitaisiin sopia vaatetusasioista, niin sieltä lähtee taas tulemaan aivan uskomatonta hänen keksimäänsä syyteryöppyä vastaukseksi, jossa hän vie asian ihan toisille urille ja sivuuttaa sopimisen kokonaan. Ja sinä näet, että minä käyttäydyn kuin narsisti?

Kyllä, tuo on juuri hänelle tyypillistä käytöstä, kun kohtaus tulee. Jos lähden siinä hyysäämään eli vastaamaan siihen empaattisesti, kohtaus räjähtää. Se on nähty niin monet kerrat ja ammattilaiset ovat kieltäneet, että missään nimessä en saa läheä mukaan tai ottaa syyllisyyttä hänen keksimistään asiattomista syytöksistä.

En voi lähteä exäni tunteenpurkauksiin mukaan, en vaan voi. Minun asemani ei ole olla niiden kohteena ja minulla on oikeus pitäytyä ihan vaan siinä asiassa, mitähän lyhen ajan sisällä hänen luokseen jääneille lapsen teknisille hanskoille on tapahtunut. Ja miten asian voisi ratkaista.

Ap

Nyt sinussa kuuluu jo järki, mikset vain kysynyt tyyliin että miksi ex, mies/nainen kadottaa kaikki hyvänlaatuiset lastenvaatteet.

Jos kysyisin noin, hän ottaisi sen aivan järkyttävän hyökkäävänä ja helvetti olisi irti. Siksi yritin vain selvitellä, voisiko hanskoja löytyä jostain, mitähän niille toisillekin oli taas tapahtunut ja voisiko toinen vuorostaan hanskoja lapsille hankkia.

Olen yrittänyt noudattaa poliisin ja lastensuojelun antamia neuvoja, että vastaan miehelle mahdollisimman lyhyesti, keskityn itse asiaan ja en lähde mukaan mihinkään asiattomaan vaan pelkästään ohitan ne. Nyt sitten täällä se nähdään siten, että olen itse miestä kohtaan tyly.

Kerrotaakoon esimerkkiä vielä ajoilta, kun asuimme yhdessä. Kävimme kauppakeskuksessa ja autolle tullessa huomasin, että autossa oli lommo etupuskurissa. Kysyin, onko mies huomannut lommoa aiemmin. Hän vastasi ei, ja lähti autoon sisälle. Minä jäin katselemaan lommoa ja ajattelin ääneen kysymällä, mistä tuo olisi voinut ilmestyä, niin mies siitä veti raivarit että minä syytän häntä auton kolaroinnista. Ja taas tuli samantapaista juttua kuin tälläkin kertaa.

Miestä ei siis kiinnostanut tippaakaan lommo autossa, minä yritin miettiä mistä se on tullut. Mietin oikeasti siinä, olisinko voinut sitä itse johonkin kolauttaa ja missä se olisi voinut sattua tai onko joku parkkipaikalla kolhaissut autoa. Mutta taas tuli näitä ihan ihme hatusta vedettyjä tulkintoja, miten minä syytän ja olisi taas pitänyt olla anteeksi pyytämässä. 

Jäin kyydistä pois, kävelin 11 kilometriä kotiin. Mies näki tilanteen siten, että minä syytin häntä ja vedin pultit, hän itse oli ihan rauhallinen ja toimi 100% asiallisesti.

Lukaisin tuota keskustelua nyt illalla tuoreemmilla silmillä ja mietin, mikä siinä on voinut mitäkin aiheuttaa.

Itse yritin vain selvittää, mitä tapahtuu kun hanskoja aina katoaa ja miten niitä voi löytää. Mutta kyllä minua oikeasti häiritsi tuossa miehen hyökkäävä tyyli, jonka asiantuntijoiden antamien ohjeiden mukaan yritin sivuuttaa. Ammattilaiset ovat sanoneet, että mies vaan yrittää provosoida ja loukata syyttelemällä keksittyjä juttuja, kun hänellä on paha olo. Paras tapa siihen reagoida on jättää asiattomuudet kommentoimatta, olla passiivinen ja vähän että jaah, mutta hoitaa kuitenkin asiat.

Olisin toivonut mieheltä vähän aktiivisuutta ratkaisuun.

Eihän tuosta keskustelusta tosiaankaan ilmennyt taustat, että kamat ovat aiemminkin kadonneet ja minä ne olen aikalailla yksin saanut 5 lapsellemme hankkia kuten hoitaa muutin yhteiset asiat, kun miestä ei kiinnosta.

Nyt tilanne on se, että kun mies oli luvannut 3- ja 5-vuotiaille lapsille ottaa heidät tänään luoksensa, hän ilmoittikin että meillä ei ole sopimusta asiasta eikä ota lapsia. Että ottaa ne vasta kun lastenvalvojan kanssa asiasta on sovittu. Lastenvalvojalle aika on maaliskussa. Minua tuo ei muuten haittaa, mutta lapset ottivat asian aika raskaasti.

Samoin hän ilmoitti, että hankkii tyttärelle yhdet tekniset hanskat, mutta vasta siinä vaiheessa kun tytär on hänen mukana kaupassa. Näillä näkymin hän ei edes halua lapsia tavata kuin aikaisintaan maaliskuussa, joten käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että saan taas käydä hanskaostoksilla.

Ap

79, 80 täällä.

Kuulostaa kyllä niin tulehtuneelta ja sotkuiselta tuo teidän meininki, ettei tuohon oikeasti kukaan ulkopuolinen minkään irroitetun keskustelun perusteella saa mitään tolkkua tai kokonaiskuvaa. Takana näyttää olevan valtava kasautunut ratkaisematon vyyhti asioita ja syytät exääsi jopa lapsen pahoinpitelystä. Emme me lukijat täällä av:llä voi saada yhtäkkiä selville kuinka paljon puhut totta. Mikä on väärinkäsityksiä ja kommunikointiongelmia vai manipuloitko vaikka sinä, tai vaikka mies?

Kun tarkastellaan tuota yhtä keskustelua niin kuitenkin sinä sorrut asiattomuuksiin ja riidanlietsontaan, enemmän kuin exäsi, vaikket ilmeisesti pysty sitä itse näkemään etkä täällä myönnä. Tämän takia täytyy sanoa että  uskottavuutesi on nyt jonkinverran kärsinyt muissakin asioissa mitä kerrot.

Mutta sen voin ainakin sanoa että toivottavasti tilanne rauhoittuu ja tasaantuu ajan kanssa. On mahdollista myös että ajan kuluessa pystytte rakentamaan tomivamman kommunikaation välillenne, kun tilanne ei ole enää niin leimahdusherkkä kuin vielä nyt.

Tämä kyllä kiinnitti huomioni kun kirjoitat:

"Lastensuojelu on pelissä mukana, koska mies kesällä pahoinpiteli yhden lapsista ja siitäkin tosiaankin syyttää minua ja lasta, mutta ei näe itsessään mitään vikaa."

Virke on aivan absurdi ja herättää enemmän kysymyksiä kuin saan vastauksia. Ensinnäkin miten mies pahoinpiteli lasta? Siis pahoinpitelikö mies lapsen aivan todistetusti ja myöntää sen eikä näe tehneensä väärin? Vai syytetäänkö häntä pahoinpitelystä minkä jyrkästi kiistää?

Ap, en jaksanut lukea koko ketjua. Mutta jos et tosiaan tajua, että sinun viestittelysi ei ole rakentavaa, niin suosittelen näyttämään sen jollekin puolueettomalle henkilölle ja pyytämään häneltä kommentteja.

Ja mitä hanskoihin tulee, niin älä pue lapsellesi kallita vaatteita silloin, kun hän lähtee exälle. Osta sitä varten kirpparilta jotain edullista, ja jätä kalliit vaatteet omaan kotiisi.

Sinänsä ihan mielenkiintoista on ollut lukea palautetta täältä. Yleisesti voi sanoa, että yhdessäkään kommentissa ei olla ymmärretty pointtiani, exääni sen sijaan on säälitty ja hänen käytöstään ei olla nähty mitenkään ikävänä. Jopa se, että sanoin että voisi ollakin hyvä idea hakea häneltä elatusapuja, sai vain alapeukkuja. Jaa, no ehkä se sitten te muut ette hae elatusapua, jos jäätte neljän lapsen yksinhuoltajaksi vaan pärjäätte omillaan. Ettekä kysele yhtä kertaa enempää perään, jos toisen luokse jää hankkimanne paremmat vaatteet kerta toisensa jälkeen.

Tämä kertoo ainakin sen, että exälleni voisi löytyä tältä palstalta paljonkin samanhenkistä väkeä, jotka kokisivat tuollaisen puhuttelun ja asianhoidon häneltä asiallisena. Olen aiemmin pohtinut, voiko sellaisia ihmisiä olla, mutta tämän perusteella nyt uskon, että kyllä vaan löytyy. Teitä on todella paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap, en jaksanut lukea koko ketjua. Mutta jos et tosiaan tajua, että sinun viestittelysi ei ole rakentavaa, niin suosittelen näyttämään sen jollekin puolueettomalle henkilölle ja pyytämään häneltä kommentteja.

Ja mitä hanskoihin tulee, niin älä pue lapsellesi kallita vaatteita silloin, kun hän lähtee exälle. Osta sitä varten kirpparilta jotain edullista, ja jätä kalliit vaatteet omaan kotiisi.

Laitoin avauksen tänne, koska eiköhän av-raati moninaisuudessaan ole ihan puolueeton ja jokainen kommentoi omasta näkemyksestään.

Tajuan kyllä asioita, kun niille kerrotaan perusteet ja asiat katsotaan tasapuolisesti.

Tuo viimeinen kappaleesi on sinänsä ok idea, mutta ongelma siinä tulee siinä, kun lasten vaihtoja hoidetaan tarhan kautta. En voi laittaa lapsia tarhaan huonoilla hanskoilla, koska siellä vaatteiden pitää olla toimivat myös ulkoleikeissä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

79, 80 täällä.

Kuulostaa kyllä niin tulehtuneelta ja sotkuiselta tuo teidän meininki, ettei tuohon oikeasti kukaan ulkopuolinen minkään irroitetun keskustelun perusteella saa mitään tolkkua tai kokonaiskuvaa. Takana näyttää olevan valtava kasautunut ratkaisematon vyyhti asioita ja syytät exääsi jopa lapsen pahoinpitelystä. Emme me lukijat täällä av:llä voi saada yhtäkkiä selville kuinka paljon puhut totta. Mikä on väärinkäsityksiä ja kommunikointiongelmia vai manipuloitko vaikka sinä, tai vaikka mies?

Kun tarkastellaan tuota yhtä keskustelua niin kuitenkin sinä sorrut asiattomuuksiin ja riidanlietsontaan, enemmän kuin exäsi, vaikket ilmeisesti pysty sitä itse näkemään etkä täällä myönnä. Tämän takia täytyy sanoa että  uskottavuutesi on nyt jonkinverran kärsinyt muissakin asioissa mitä kerrot.

Mutta sen voin ainakin sanoa että toivottavasti tilanne rauhoittuu ja tasaantuu ajan kanssa. On mahdollista myös että ajan kuluessa pystytte rakentamaan tomivamman kommunikaation välillenne, kun tilanne ei ole enää niin leimahdusherkkä kuin vielä nyt.

Tämä kyllä kiinnitti huomioni kun kirjoitat:

"Lastensuojelu on pelissä mukana, koska mies kesällä pahoinpiteli yhden lapsista ja siitäkin tosiaankin syyttää minua ja lasta, mutta ei näe itsessään mitään vikaa."

Mies hyökkäsi poikamme kimppuun ja hakkasi häntä nyrkillä, kun poika oli mennyt kysymään häneltä jotakin. Tilanne tapahtui pihalla. Poika pääsi tilanteesta irti, soitti paikalle poliisin ja partio tuli. Olin näkemässä itse tilanteen kun mies hakkasi poikaa, samoin myös veljensä näki.

Ei ollut ensimmäinen kerta kun hän poikaan kävi käsiksi. Poliisi teki ls-ilmoituksen ja käytiin sossujen luona tapauksen tiimoilta.

Tapahtunutta hän ei kadu lainkaan, ei koe tehneensä siinä mitään väärin. Sossut olivat tiukkana ja sanoivat, että tämä on tosi vakava juttu. Mies syyttelee siitä vain muita, ei ota itse mitään vastuuta eikä koe tehneensä mitään väärin. Kuten ei missään muussakaan asiassa.

Mutta koska ilmoitit, että et edes usko oikein mitä puhun, niin keskustelua ei ole syytä jatkaa. En ole lähtenyt sinun uskottavuuttasi arvioimaan enkä myöskää puuttumaan siihen, että heität jyrkkiä kommentteja ilman perusteita ja sivuutat keskeiset pointtini,  niin aika hyödytöntä.

Ap

 

Ja kommenttina niihin jossain vastauksessa mustattuihin kommentteihin, mitä minulla pidetään asiattomia, niin lukekaapa nyt oikein ajatuksella, mitä kaikkea sontaa sain kuulla edellisessä kommentissa toiselta osapuolelta. Ne negatiiviset väitteet mitä siellä esitetään, ovat keksittyjä ja epärakentavia eikä niissä  millään tavalla edistetä sitä asiaa, miten asia saataisiin jotenkin yhdessä ratkaistuksi. Minusta vastasin hyvin hillitysti siihen nähden, mitä mulle sanottiin ja mitä oli tapahtunut.

Jos itse sanoisin jollekin toiselle jotain noin tylyä, en odottaisi siihen päänsilitystä vastaukseksi.

Jos puolisoni hankkisi lapsille vaatteet yksin enkä kustannuksiin osallistuisi mitenkään ja jos vielä sen lisäksi arvokkaat hanskat jäisivät toistuvasti minun luokseni, ymmärtäisin aivan hyvin sitä, että toinen kyselisi enemmänkin, minne ne olisivat voineet jäädä ja miten ne voisi löytää. Eikä tyytyisi siihen ekaan "en mä tiedä" vastaukseen.

Mutta tosiaankin, ymmärrän että monet teistä voisivat toimia aivan toisin. "En mä tiedä" riittäisi ja sen jälkeen olisi vain törkeä yrittää auttaa miettimään, mihin ne olisivat voineet jäädä.

Ihmiset ovat niin erilaisia. Toivoisinkin vähän, että miehelle löytyisi joku sopiva samanhenkinen pari, niin voisi käydä tuontyyppisiä keskusteluja muiden kuin minun kanssa. Not my cup of tea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, en jaksanut lukea koko ketjua. Mutta jos et tosiaan tajua, että sinun viestittelysi ei ole rakentavaa, niin suosittelen näyttämään sen jollekin puolueettomalle henkilölle ja pyytämään häneltä kommentteja.

Ja mitä hanskoihin tulee, niin älä pue lapsellesi kallita vaatteita silloin, kun hän lähtee exälle. Osta sitä varten kirpparilta jotain edullista, ja jätä kalliit vaatteet omaan kotiisi.

Laitoin avauksen tänne, koska eiköhän av-raati moninaisuudessaan ole ihan puolueeton ja jokainen kommentoi omasta näkemyksestään.

Tajuan kyllä asioita, kun niille kerrotaan perusteet ja asiat katsotaan tasapuolisesti.

Tuo viimeinen kappaleesi on sinänsä ok idea, mutta ongelma siinä tulee siinä, kun lasten vaihtoja hoidetaan tarhan kautta. En voi laittaa lapsia tarhaan huonoilla hanskoilla, koska siellä vaatteiden pitää olla toimivat myös ulkoleikeissä.

Ap

Hanskat hukkuneet/vaihtuneet jonkun kanssa tarhassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

79, 80 täällä.

Kuulostaa kyllä niin tulehtuneelta ja sotkuiselta tuo teidän meininki, ettei tuohon oikeasti kukaan ulkopuolinen minkään irroitetun keskustelun perusteella saa mitään tolkkua tai kokonaiskuvaa. Takana näyttää olevan valtava kasautunut ratkaisematon vyyhti asioita ja syytät exääsi jopa lapsen pahoinpitelystä. Emme me lukijat täällä av:llä voi saada yhtäkkiä selville kuinka paljon puhut totta. Mikä on väärinkäsityksiä ja kommunikointiongelmia vai manipuloitko vaikka sinä, tai vaikka mies?

Kun tarkastellaan tuota yhtä keskustelua niin kuitenkin sinä sorrut asiattomuuksiin ja riidanlietsontaan, enemmän kuin exäsi, vaikket ilmeisesti pysty sitä itse näkemään etkä täällä myönnä. Tämän takia täytyy sanoa että  uskottavuutesi on nyt jonkinverran kärsinyt muissakin asioissa mitä kerrot.

Mutta sen voin ainakin sanoa että toivottavasti tilanne rauhoittuu ja tasaantuu ajan kanssa. On mahdollista myös että ajan kuluessa pystytte rakentamaan tomivamman kommunikaation välillenne, kun tilanne ei ole enää niin leimahdusherkkä kuin vielä nyt.

Tämä kyllä kiinnitti huomioni kun kirjoitat:

"Lastensuojelu on pelissä mukana, koska mies kesällä pahoinpiteli yhden lapsista ja siitäkin tosiaankin syyttää minua ja lasta, mutta ei näe itsessään mitään vikaa."

Mies hyökkäsi poikamme kimppuun ja hakkasi häntä nyrkillä, kun poika oli mennyt kysymään häneltä jotakin. Tilanne tapahtui pihalla. Poika pääsi tilanteesta irti, soitti paikalle poliisin ja partio tuli. Olin näkemässä itse tilanteen kun mies hakkasi poikaa, samoin myös veljensä näki.

Ei ollut ensimmäinen kerta kun hän poikaan kävi käsiksi. Poliisi teki ls-ilmoituksen ja käytiin sossujen luona tapauksen tiimoilta.

Tapahtunutta hän ei kadu lainkaan, ei koe tehneensä siinä mitään väärin. Sossut olivat tiukkana ja sanoivat, että tämä on tosi vakava juttu. Mies syyttelee siitä vain muita, ei ota itse mitään vastuuta eikä koe tehneensä mitään väärin. Kuten ei missään muussakaan asiassa.

Mutta koska ilmoitit, että et edes usko oikein mitä puhun, niin keskustelua ei ole syytä jatkaa. En ole lähtenyt sinun uskottavuuttasi arvioimaan enkä myöskää puuttumaan siihen, että heität jyrkkiä kommentteja ilman perusteita ja sivuutat keskeiset pointtini,  niin aika hyödytöntä.

Ap

 

Ei täällä keskustelupalstalla voi aina tietää mitä uskoo, varsinkin jos aluksi saa hataria ja kummalliselta kuulostavia tietoja ilman kunnon perusteluja. Ja todella, pelkän avauskeskustelun perusteella, tietämättä mitään taustoja, vaikutit kyllä hankalammalta osapuolelta. Todella ikävää jos olet lastesi kanssa kuvailemassasi tilanteessa, toivottavasti tilanne rauhoittuu pian. Aloituksen kuitenkin teit aivan eri asiasta, josta sai myös aivan eri käsityksen. Ja jos pyrit miehesi kanssa neutraaliin asiapuheeseen, mikä varmasti olisi tarpeen tuossa ikävässä tilanteessa, niin sitä keskustelutyylisi ei kuitenkaan ollut.

ps.

Jos lainaat koko kommentin muuten, niin voit lainata kyllä loppuun asti ne kolme viimeistäkin riviä, missä esitin kysymykset joihin lähdit vastaamaan, eli: "Virke on aivan absurdi ja herättää enemmän kysymyksiä kuin saan vastauksia. Ensinnäkin miten mies pahoinpiteli lasta? Siis pahoinpitelikö mies lapsen aivan todistetusti ja myöntää sen eikä näe tehneensä väärin? Vai syytetäänkö häntä pahoinpitelystä minkä jyrkästi kiistää?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta koska ilmoitit, että et edes usko oikein mitä puhun, niin keskustelua ei ole syytä jatkaa. En ole lähtenyt sinun uskottavuuttasi arvioimaan enkä myöskää puuttumaan siihen, että heität jyrkkiä kommentteja ilman perusteita ja sivuutat keskeiset pointtini,  niin aika hyödytöntä.

Ap

 

Tuohon viimeiseen lauseeseen; miksi sinun tulisi arvioida vastaajien uskottavuutta tai lähteä siihen "puuttumaan", eiväthän he täällä ole pyytäneet mielipidettä mihinkään? Lisäksi tuossa vastauksessa oli mielestäni hyvät ja tarkat perustelut esitellyille kommenteille, etkä ole osannut keskeisiä pointtejasi kovinkaan hyvin tässä(kään?) keskustelussa esiin tuoda.

-eri

Tungepa ap tekniset hanskat sun per*eeseen.

Huh kun alkoi ahdistaa, pari sivua jaksoin ja oli pakko lopettaa. Palautui muistoja.

Eroaminen on kamalaa eikä siinä mikään ole mustavalkoista, vaikka molemmat yrittävät asioita edukseen vääntää. Tekee hyvistäkin ihmisistä vähäksi aikaa hirviöitä ja valmiiksi vaikeat ihmiset... Niin. Ei ainakaan paranna.

Tämä on ollut hyvin silmiä avaava keskustelu. Nyt ymmärrän paremmin mitä kaverini perheessä on ehkä tapahtunut. Kiitos ap.

Kaverini on melko vasta eronnut ja aina purkautuu minulle ex-miehensä käytöksestä. Olen myös tämän miehen kanssa aika paljon tekemisissä ja olen monesti aivan ihmeissäni, että miten on mahdollista se kaikki mistä kaverini minulle puhuu. Kumpikin puhuu eroon liittyvistä asioista niin että ei uskoisi heidän koskaan tavanneenkaan, kun puhuvat niin eri asioista. Kumpikin haukkuu toisiaan mielisairaiksi ja narsisteiksi ja vaikka miksi. Kumpikin syyttää kaikesta toista, loukkaantuu neutraaleistakin asioista. Toista ei kuunnella ollenkaan, jankataan vain sitä omaa asiaa. En ole siis ollut paikalla kuuntelemassa heidän riitoja, mutta voisin hyvin kuvitella, että "keskustelu" menee samaan tyyliin kuin aloituksessa. Kaverini itkee sitten aina minulle, että mies raivosi ja hän itse yritti olla asiallinen. Voihan niinkin olla, mutta kaverini on kyllä sellainen jankkaaja, että itsekin alan väsyä, niin voin hyvin kuvitella heidät vastaavanlaiseen tilanteeseen.

Vastaavanlaisia vaate- ja lelukeskusteluja on myös ja olen ehdottanut että pitäisi ne paremmat tavarat kotonaan ettei katoa, mutta en ole saanut vastausta, miksi niin ei voi tehdä. No, ei ole minun ongelma, joten tehköön niin kuin hankalimmaksi näkee.

Olenko ainut joka ei nää missä kohtaa B on muka epäasiallinen ja esittää hulluja syytöksiä apta kohtaan..? Tai saa jonkun kohtauksen?