ADD/ADHD Pystyttekö opiskelemaan AMK:ssa tai jopa YLIOPISTOSSA

Luen oikeustiedettä. Kaikista kursseista arvosanat 5, yhdestä nelonen.

Pystyn lukemaan max 50 sivua päivässä, arkisin usein vain 20, ja luennolla välillä heiluttelen jalkoja niin, että koko penkkirivi varmasti vihaa minua. Pääsin tällä lukemisella myös sisään ekalla.

Minulla on äärimmäisen hyvä muisti, vaikka pystyn keskittymään vain hetkittäin. Usein luennoista menee osa ohi, mutta pärjään.

Työelämästä en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on piirteitä, ei diagnoosia. Olin aina ollut peruskoulussa ja lukiossa hyvin menestyvä, mutta työ jota sen eteen tein oli lähinnä kaoottista viime hetken pänttäystä.  

Opiskelin ylioppilaaksi pääsyn jälkeen yliopistossa humanistisella puolella ja minun oli todella vaikea hahmottaa opintojani saati viedä niitä eteenpäin ensimmäisen vuoden jälkeen. Eka vuonnahan meitä luotsattiin ja ohjattiin eteenpäin ja opinnotkin olivat suhteellisen yksinkertaisia. Sen jälkeen törmäsin aikataulutuksen vaikeuteen kun lukujärjestyksessä ei huomioitu kurssien päällekkäisyyttä. Aivoni eivät pystyneet työstämään asiaa. Kirjoja olisi pitänyt lukea valtavat määrät ja se oli myös iso ongelma. Kotona ei lukemisesta tullut mitään, kun oli liikaa virikkeitä ja aloin yleensä siivota koska ympäristö häiritsi niin paljon. Yliopiston kirjastossa lukemisesta ei tullut myöskään mitään, keskittyminen hajosi täysin ja ajatukset karkailivat siinä unettavassa ympäristössä.  Luin jotain pientä kappaletta minuuttitolkulla ymmärtämättä ollenkaan. Tietomäärä ja asioiden epämääräisyys jäädytti pääni aivan täysin.

Tentteihin lukiessani en ymmärtänyt tärppien merkitystä, vaan minusta tuntui, että jollen osaa koko tenttialuetta, en osaa mitään. Hulluinta oli, että sain tenteistä jatkuvasti korkeinta arvosanaa ja opettajat jopa ylistivät vastauksiani, vaikka raavin ne kokoon epätoivon vimmalla pääkopassa uiskentelevista hajanaisista muistikuvista ja loput sävelsin itse yrittäen järkeillä. En tunnistanut edes tenttivastauksiani, kun sain tentin takaisin. Minusta tuntui lopulta, etten oppinut mitään eikä minulla ollut käsitystä, mihin suuntaan opintoni olivat menossa. Aluksi selviydyin kirjallisista tehtävistä ja seminaareista melko hyvin, mutta graduvaiheeseen mennessä olin täysin hukassa ja myös siinä vaiheessa hyvin ahdistunut koko opiskelusta, koska minussa ei tapahtunut sitä samaa varmentumista kuin muissa. No, opinnot tietysti keskeytyivät. Olisin kai pystynyt jonkinlaisen gradun saamaan kasaan, mutta ajatus valmistumisesta niin onnettomin tiedoin ja hyvin arvosanoin ahdisti liikaa. 

Ammattikorkeakouluun menin sitten joitain vuosia myöhemmin hankkimaan ammattia ja se oli minun aivoilleni paljon järkeenkäyvempää. Alakin oli toiminnallinen ja käytännönläheinen. Opiskelun rytmi sopi minulle, siinä oltiin ihmisten kanssa paljon tekemisissä ja tehtiin ryhmätöitä, keskusteltiin ja tehtiin yhteisiä konkreettisia projekteja, minkä todellakin huomasin auttavan minua keskittymään ja oppimaan. Lisäksi ymmärsin teoriatiedon yhteyden käytäntöön, mikä auttoi hahmottamaan asioita. Tietomääräkin oli hahmotettavissa ja suuri osa tiedosta tuli suoraan yhteiskuntaan liittyvistä tietolähteistä. Näin ollen onnistuin valmistumaan, vaikka opinnäytetyötä tehdessä taas tuli olo että minun pitää tietää kaikesta kaikki, ennen kuin voin sanoa mistään mitään. 

Sen toki ymmärrän, että eläessäni ilman diagnoosia ja ilman lääkkeiden kokeilua olen ehkä vain varjo omasta potentiaalistani. Minua on luonnehdittu elämän varrella älykkääksi, lahjakkaaksi ja niin poispäin. Hyvin usein tunnen itseni kuitenkin tyhmäksi ja yliopistossa se olo huipentui äärimmilleen. Minulla ei ollut keskittymiskykyä valtavien tietomäärien yksinäiseen pänttäämiseen enkä kyennyt organisoimaan opiskeluani itse. Koska tarvitsen vapaa-aikana valtavan paljon tyhjäkäyntiä lepuuttaakseeni aivojani, homma oli titysti mahdoton yhtälö. Yliopiston epämääräinen opiskelijan ohjaus ei auttanut minua asettamaan mitään selkeitä päämääriä. Siitä on jo yli pari vuosikymmentä, ehkä meno siellä on muuttunut myös erilaista oppijaa paremmin huomioivaksi. 

 

Sä vaikutat enemmän perfektionistilta kuin keskittymishäiriöiseltä. Voiko olla molemmat? Oliko sulla jotain diagnoosia? Ymmärsin tekstistä, että ei.

Riippuu tosiaan persoonasta, tiedän AD(H)D- (ja Asperger-) ihmisiä, joilla ei ole ollut mitään vaikeuksia korkeakouluopiskelussa, mutta myös sellaisia, jotka eivät ole pystyneet käymään edes ammattikoulua loppuun tai ovat tarvinneet runsaasti tukitoimia tutkinnon suorittamiseen. Nepsy-henkilöt ovat hyvin heterogeenistä porukkaa ja joukkoon mahtuu monenlaisia persoonallisuuksia, vaikka olisi samakin diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Luen oikeustiedettä. Kaikista kursseista arvosanat 5, yhdestä nelonen.

Pystyn lukemaan max 50 sivua päivässä, arkisin usein vain 20, ja luennolla välillä heiluttelen jalkoja niin, että koko penkkirivi varmasti vihaa minua. Pääsin tällä lukemisella myös sisään ekalla.

Minulla on äärimmäisen hyvä muisti, vaikka pystyn keskittymään vain hetkittäin. Usein luennoista menee osa ohi, mutta pärjään.

Työelämästä en tiedä.

Onko sut diagnosoitu vai oletko itse diagnosoinut itsesi? Ei kuulosta ainakaan kovin pahalta keskittymishäriötä, jos max. 50 sivua pystyt lukemaan päivässä. Itsellä ylipäätään aloittamimen on vaikeaa ja pelkän yhden sivin opiskelussa voi mennä kauan, kun keskittyminen herpaantuu muutaman minuutin jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Luen oikeustiedettä. Kaikista kursseista arvosanat 5, yhdestä nelonen.

Pystyn lukemaan max 50 sivua päivässä, arkisin usein vain 20, ja luennolla välillä heiluttelen jalkoja niin, että koko penkkirivi varmasti vihaa minua. Pääsin tällä lukemisella myös sisään ekalla.

Minulla on äärimmäisen hyvä muisti, vaikka pystyn keskittymään vain hetkittäin. Usein luennoista menee osa ohi, mutta pärjään.

Työelämästä en tiedä.

Pystyt lukemaan siis yleensä n.  20 sivua lakitekstiä tms. päivässä ja sisäistämään tämän kaiken ja lisäksi pääsit ensimmäisellä yrittämällä oikikseen? Ainakin tällöin voit onnitella itseäsi, että häiriösi ei ole kovin paha ja sun tuskin tarvitsee huolestua tulevasta työelämästä. 

Neuloin luennoilla. Se rauhoittaa ja auttaa keskittymään.

Vierailija kirjoitti:

Luen oikeustiedettä. Kaikista kursseista arvosanat 5, yhdestä nelonen.

Pystyn lukemaan max 50 sivua päivässä, arkisin usein vain 20, ja luennolla välillä heiluttelen jalkoja niin, että koko penkkirivi varmasti vihaa minua. Pääsin tällä lukemisella myös sisään ekalla.

Minulla on äärimmäisen hyvä muisti, vaikka pystyn keskittymään vain hetkittäin. Usein luennoista menee osa ohi, mutta pärjään.

Työelämästä en tiedä.

Minulla ei ole ADHD:ta, mutta silti osa luennoista menee ohi. Luulen se olevan melko tavallista opiskelijoiden keskuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen oikeustiedettä. Kaikista kursseista arvosanat 5, yhdestä nelonen.

Pystyn lukemaan max 50 sivua päivässä, arkisin usein vain 20, ja luennolla välillä heiluttelen jalkoja niin, että koko penkkirivi varmasti vihaa minua. Pääsin tällä lukemisella myös sisään ekalla.

Minulla on äärimmäisen hyvä muisti, vaikka pystyn keskittymään vain hetkittäin. Usein luennoista menee osa ohi, mutta pärjään.

Työelämästä en tiedä.

Minulla ei ole ADHD:ta, mutta silti osa luennoista menee ohi. Luulen se olevan melko tavallista opiskelijoiden keskuudessa.

Sellaista opiskelijaa olekaan jolla ei menisi luennoista osa ohi ja toisilla menee suurinkin osa ohi.

Varmaan kaikilla silloin tällöin, kun on mennyt edellinen yö pitkäksi, nukkunut pari tuntia ja krapula painaa päälle niin ei ole keskittyminen kovin huipussaan ja välillä hereillä pysyminenkin tuottaa tuskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luen oikeustiedettä. Kaikista kursseista arvosanat 5, yhdestä nelonen.

Pystyn lukemaan max 50 sivua päivässä, arkisin usein vain 20, ja luennolla välillä heiluttelen jalkoja niin, että koko penkkirivi varmasti vihaa minua. Pääsin tällä lukemisella myös sisään ekalla.

Minulla on äärimmäisen hyvä muisti, vaikka pystyn keskittymään vain hetkittäin. Usein luennoista menee osa ohi, mutta pärjään.

Työelämästä en tiedä.

Minulla ei ole ADHD:ta, mutta silti osa luennoista menee ohi. Luulen se olevan melko tavallista opiskelijoiden keskuudessa.

Sellaista opiskelijaa olekaan jolla ei menisi luennoista osa ohi ja toisilla menee suurinkin osa ohi.

Varmaan kaikilla silloin tällöin, kun on mennyt edellinen yö pitkäksi, nukkunut pari tuntia ja krapula painaa päälle niin ei ole keskittyminen kovin huipussaan ja välillä hereillä pysyminenkin tuottaa tuskaa.

Jep, just näin. Jos omista keskittymisvaikeuksistaan nostaa esille "vain" 20- 50 sivun lakitekstin päivittäisen lukemisen ja jalkojen heilumisen luennoilla sekä, kuinka osa luennosta menee ohi. Niin mitä todennäköisemmin kyse ei ole ADD/ADHD:sta.  ADHD on hiukan kokonaisvaltaisempaa kuin ajoittaiset keskittymisongelmat, joita on jokaisella välillä. 

Lapseni (add) ei pystyisi, ei edes mmattikoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Neuloin luennoilla. Se rauhoittaa ja auttaa keskittymään.

Minä taas piirtelin kaikki paperit täyteen. Ja haaveilin. Jos ei ollut piirtämismahdollisuutta, niin heilutin jalkoja tai räpläsin käsilläni jotain. Minulla on ADD.

Lapsena en ymmärtänyt, että keskittymiskyvyssäni on jotain poikkeavaa, eikä minun lapsuudessani niitä juuri diagnosoitukkaan. Vasta yliopistossa kun opinnot takkusi osasin yhdistellä palasia ja sain diagnoosin. Lääkityksiä kokeiltiin useita ja lopulta löytyi yksi joka toimii, eikä aiheuta pahoja sivuoireita. On ihan mieletön tunne kun pysyy istumaan paikallaan ihan rauhallisesti ja oppimaan asioita. Lääkkeen otan vain silloin, kun tiedän joutuvani haastavaan tylsyyteen tai joudun järjestelemään jotain harhaantumatta.

Pystyn mutta 4 tunnin pätkissä. Nykyää suurinosa on netissä joten käyn luennoilla 2 kertaa kuussa. Joskus jaksan 4 tuntia joskus 5 minuttia.

Onko teillä paljon muitakin ongelmia, kuten ahdistusta, masennusta ym.?

Opiskelin luokanopettajaksi ensin. Se onnistui  hyvin, koska oli hyvin kurssimuotoista ja ohjattua ja helppoa. Sitten jäin vielä yliopistoon opiskelemaan kansatiedettä ja suomen kieltä. Nekin onnistuivat, koska olin niin kiinnostunut niistä. Työelämässä tylsistyin helposti, oppitunneilla sain onneksi liikkua. Kokouksissa yms. olin mielelläni sihteeri tai tarvikkeiden hakija tms. että jaksoin keskittyä. Työni suunnittelin etukäteen hyvin, aikataulutin ja tein mieluummin ennen aikojaan kuin ajallaan. Näin selvisin. Nyt olen jo eläkkeellä. 

Yliopiston on kouluna paljon helpompi kuin AMK, koska yliopistossa voi opiskella omaan tahtiin. AMK:ssa tulee järjettömän pitkiä viikkoja ja tehtävämääriä. Suosittelen yliopistoa niille, jotka eivät pysty etenemään pakkotahtisesti.

Up

Tuttava on adhd ja lääkäri. Virtaa riittää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuloin luennoilla. Se rauhoittaa ja auttaa keskittymään.

Minä taas piirtelin kaikki paperit täyteen. Ja haaveilin. Jos ei ollut piirtämismahdollisuutta, niin heilutin jalkoja tai räpläsin käsilläni jotain. Minulla on ADD.

Lapsena en ymmärtänyt, että keskittymiskyvyssäni on jotain poikkeavaa, eikä minun lapsuudessani niitä juuri diagnosoitukkaan. Vasta yliopistossa kun opinnot takkusi osasin yhdistellä palasia ja sain diagnoosin. Lääkityksiä kokeiltiin useita ja lopulta löytyi yksi joka toimii, eikä aiheuta pahoja sivuoireita. On ihan mieletön tunne kun pysyy istumaan paikallaan ihan rauhallisesti ja oppimaan asioita. Lääkkeen otan vain silloin, kun tiedän joutuvani haastavaan tylsyyteen tai joudun järjestelemään jotain harhaantumatta.

MItä lääkettä käytät ja millä annostuksella? 

ADHD-diagnoosi ja lastentarhan- ja luokanopettajaksi opiskelin. Opiskelu sujui muuten hyvin, mutta en jaksanut istua luennoilla/ryhmätunneilla ja kandi+gradu olivat pakkopullaa... Tiesin kyllä, millaisia opiskelutekniikoita kannaa käyttää, mutta todellisuudessa deadlinet venyivät ja tein usein korvaavia tehtäviä poissaolojen vuoksi. Tasaista kolmosta tuli kursseista huonollakin lukemisella.

Työelämässä on helpompaa, opetan ekaluokkaa ja paikallaan ei tarvitse pysyä 😥❤

Tärkein apuvälineeni on post-it -laput.

Up