Lapsen isä myönsi, että tunteita on sittenkin

Vierailija kirjoitti:

Mies ei tee suhteenne eteen töitä, vaan hyväksikäyttää sinua. Sinulla on lapsi, huolehdi hänestä ja anna miehen huolehtia itse itsestään. Jos tuo mies todella haluaa perhe-elämää hän näyttää sen teoilla aikanaan. Älä mieti sitä nyt. Katso vaikka vuosi eteenpäin niin että keskityt lapseesi. Katso sitten vuoden päästä mitä mies on tuon vuoden aikana tehnyt. Onko hoitanut isänä olon kunnialla? Onko käyttäynyt sinua kohtaan kunnioittavasti ja rakentavasti? Jos tuolloin näyttää hyvältä, niin ala sitten miettiä että pitääkö mies sinusta ja voisitteko palata yhteen. Mutta nyt toistaiseksi keskity itseesi ja lapseesi.

Ehkä tämä on se tapa miten minun tulisi toimia. Jos hän minut haluaa, niin hän odottaa. Jos ei, niin enpähän satuttanut itseäni enää turhaa enempää.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Mulla on ollut hyväksikäyttäjämies joka suostui kaikenlaiseen, jotta pystyi jatkamaan hyväksikäyttöään. Terapiatkin käytiin. Ikinä, ei ikinä itse oma-aloitteisesti mitään halunnut muuttaa tai mistään puhua. Mieti sitä ap kuka haluaa tehdä ja mitä.

Huono lapsuus tai nuoruus ei ole mikään syy kohdella toisia ihmisiä huonosti. Minäkin olin huostaanotettu ja vanhempani ovat alkoholisteja. En silti käyttäydy kuin kusipää tai sekoile ihmissuhteissa. Miehesi on itsekäs keskenkasvuinen kakara. Ei se tuosta muutu jos vielä kolmekymppisenäkin laittaa käytöksensä huonon lapsuuden piikkiin. Veljeni on samanlainen ja hän manipuloi ja käyttää hyväkseen ihmisiä minkä kerkeää. Sitten kun hän jää kiinni alkaa se iänikuinen marttyyrinyyhkynäytelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Mulla on ollut hyväksikäyttäjämies joka suostui kaikenlaiseen, jotta pystyi jatkamaan hyväksikäyttöään. Terapiatkin käytiin. Ikinä, ei ikinä itse oma-aloitteisesti mitään halunnut muuttaa tai mistään puhua. Mieti sitä ap kuka haluaa tehdä ja mitä.

Saanko kysyä.. sanot, että miehesi oli hyväksikäyttäjä. Oliko hän myös paha ihminen? Käyttikö hän hyväksi tietoisesti vai tiedostamatta, sinun mielestäsi?

Täällä palstalla saa välillä lukea aivan kauhuista miehistä ja mietin ovatko he oikeasti sellaisia vai pahennammeko me kuvaa itse päämme sisällä. Minä en ole elämäni aikana törmännyt yhteenkään sellaiseen mieheen, joka olisi paha ja tahallana käyttäisi hyväksi. Enenmmän kokemusta on sitten naisista, jotka käyttävät hyväksi miehiään..

Vierailija kirjoitti:

Huono lapsuus tai nuoruus ei ole mikään syy kohdella toisia ihmisiä huonosti. Minäkin olin huostaanotettu ja vanhempani ovat alkoholisteja. En silti käyttäydy kuin kusipää tai sekoile ihmissuhteissa. Miehesi on itsekäs keskenkasvuinen kakara. Ei se tuosta muutu jos vielä kolmekymppisenäkin laittaa käytöksensä huonon lapsuuden piikkiin. Veljeni on samanlainen ja hän manipuloi ja käyttää hyväkseen ihmisiä minkä kerkeää. Sitten kun hän jää kiinni alkaa se iänikuinen marttyyrinyyhkynäytelmä.

No entä, jos 'mies' on vasta 20 -vuotias? Onko hänellä vielä mahdollisuus saada elämässä kuntoon, jos oikeasti yrittää? Sinäkin olet saanut.

Haluan, että hän myös pystyy olemaan hyvä isä tyttärellemme ja siksi myös toivon hänen käyvän asiansa läpi. Minä haluaisin uskoa, että toivoa on..

Mutta tosiaan, ei ikuisesti voi kaikkea laittaa paskan elämän ja nuoruuden piikkiin. Olen siitä samaa mieltä ja hänelle monesti sanonut. Kaikilla meillä on omat paskamme ja kaikkien meidän pitää itse ne hoitaa, mutta ei minusta ole väärin pyytää apua. Tai tarjota apua, jos sitä ei osaa pyytää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Mulla on ollut hyväksikäyttäjämies joka suostui kaikenlaiseen, jotta pystyi jatkamaan hyväksikäyttöään. Terapiatkin käytiin. Ikinä, ei ikinä itse oma-aloitteisesti mitään halunnut muuttaa tai mistään puhua. Mieti sitä ap kuka haluaa tehdä ja mitä.

Saanko kysyä.. sanot, että miehesi oli hyväksikäyttäjä. Oliko hän myös paha ihminen? Käyttikö hän hyväksi tietoisesti vai tiedostamatta, sinun mielestäsi?

Täällä palstalla saa välillä lukea aivan kauhuista miehistä ja mietin ovatko he oikeasti sellaisia vai pahennammeko me kuvaa itse päämme sisällä. Minä en ole elämäni aikana törmännyt yhteenkään sellaiseen mieheen, joka olisi paha ja tahallana käyttäisi hyväksi. Enenmmän kokemusta on sitten naisista, jotka käyttävät hyväksi miehiään..

Kysy vain. Tämän kyseisen miehen hyväksikäyttö on huomioitu ihan lääkärien ja olosuhdeselvittäjienkin taholta, että tässä tapauksessa en kuvittele tai liioittele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhde vaatii ja sen eteen joutuu joskus tekemään töitä, mutta kyllä sen pitää olla molemminpuolista. ..ja vaatii se toiseltakin eikä yksin voi mitään pelastaa. Nyt sinä haluat olla toisen pelastaja. ..sinä autat, sinä tuet, sinä annat aikaa. ..lueapa mitä kirjoitit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Mulla on ollut hyväksikäyttäjämies joka suostui kaikenlaiseen, jotta pystyi jatkamaan hyväksikäyttöään. Terapiatkin käytiin. Ikinä, ei ikinä itse oma-aloitteisesti mitään halunnut muuttaa tai mistään puhua. Mieti sitä ap kuka haluaa tehdä ja mitä.

Saanko kysyä.. sanot, että miehesi oli hyväksikäyttäjä. Oliko hän myös paha ihminen? Käyttikö hän hyväksi tietoisesti vai tiedostamatta, sinun mielestäsi?

Täällä palstalla saa välillä lukea aivan kauhuista miehistä ja mietin ovatko he oikeasti sellaisia vai pahennammeko me kuvaa itse päämme sisällä. Minä en ole elämäni aikana törmännyt yhteenkään sellaiseen mieheen, joka olisi paha ja tahallana käyttäisi hyväksi. Enenmmän kokemusta on sitten naisista, jotka käyttävät hyväksi miehiään..

Kysy vain. Tämän kyseisen miehen hyväksikäyttö on huomioitu ihan lääkärien ja olosuhdeselvittäjienkin taholta, että tässä tapauksessa en kuvittele tai liioittele.

Sitten asia on selvä ja varmasti ollut aivan kamaa :(

Minä en vain usko, että mies on pohjimmiltaan paha. Tai siis.. voiko joku olla paha, kun itkee onnesta, koska saimme riidan sovittua..?

Ehkä olen vain sinisilmäinen.. kuka tietää.. :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhde vaatii ja sen eteen joutuu joskus tekemään töitä, mutta kyllä sen pitää olla molemminpuolista. ..ja vaatii se toiseltakin eikä yksin voi mitään pelastaa. Nyt sinä haluat olla toisen pelastaja. ..sinä autat, sinä tuet, sinä annat aikaa. ..lueapa mitä kirjoitit.

Taidat olla oikeassa. Eli jos mies ei tee asian eteen mitään, niin ei minunkaan pitäisi.

Ehkä niin on parasta

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Mulla on ollut hyväksikäyttäjämies joka suostui kaikenlaiseen, jotta pystyi jatkamaan hyväksikäyttöään. Terapiatkin käytiin. Ikinä, ei ikinä itse oma-aloitteisesti mitään halunnut muuttaa tai mistään puhua. Mieti sitä ap kuka haluaa tehdä ja mitä.

Saanko kysyä.. sanot, että miehesi oli hyväksikäyttäjä. Oliko hän myös paha ihminen? Käyttikö hän hyväksi tietoisesti vai tiedostamatta, sinun mielestäsi?

Täällä palstalla saa välillä lukea aivan kauhuista miehistä ja mietin ovatko he oikeasti sellaisia vai pahennammeko me kuvaa itse päämme sisällä. Minä en ole elämäni aikana törmännyt yhteenkään sellaiseen mieheen, joka olisi paha ja tahallana käyttäisi hyväksi. Enenmmän kokemusta on sitten naisista, jotka käyttävät hyväksi miehiään..

Kysy vain. Tämän kyseisen miehen hyväksikäyttö on huomioitu ihan lääkärien ja olosuhdeselvittäjienkin taholta, että tässä tapauksessa en kuvittele tai liioittele.

Sitten asia on selvä ja varmasti ollut aivan kamaa :(

Minä en vain usko, että mies on pohjimmiltaan paha. Tai siis.. voiko joku olla paha, kun itkee onnesta, koska saimme riidan sovittua..?

Ehkä olen vain sinisilmäinen.. kuka tietää.. :(

Ap

Ei tarvitse olla paha. Vain hukassa oman elämänsä kanssa. Mutta ei silti kannata omaa elämää hukata toista pelastaen.

Minä yrittäisin, itseni, miehen sekä lapsen puolesta. Yhdessä terapiaan, ei yhteenmuuttoa kuitenkaan. Antaisin tälle kaikelle aikaa vuoden, eli määräaikainen suhde, jos se toimii, hyvä, jos asiat eivät parane, niin sitten erotaan sopimuksen mukaan. Sopimuksen voi purkaa ennen määräaikaa jos ilmenee oikeasti pahoja/haittaavia asioita.

Miehen tausta ei ole se helpoin, mutta ei se tarkoita, etteikö hänestä tulisi ihan fiksu ja tunteva ihminen, ajan kanssa, ja avun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Juu pitää, mutta niitä töitä on aika vaikea tehdä sinun yksinään, se on pään hakkaamista seinään. Ja mies on niin epäluotettava kuin olla voi ja niin syvällä omissa ongelmissaan, että ei se pysty siihen. Se että mies pitää sinusta, ei vielä tarkoita että rakastaa sinua, eikä varsinkaan niin paljon, että on valmis tekemään töitä.

Tajuat varmaan, että jos on ollut vieraita naisia, niin mies kyllä tajuaa, että kun sulla on tunteet ja vähän lepertelee nättejä, sultakin saa sitä herkkua puutteessa.....

Sorru vaan, mutta riisu ne vaaleanpunaiset lasit. Älä ole hukassa, vaan ole järkevä. Jos sopassa on lapsikin, parempi kun ei sotke hänen elämäänsä enää on-off-on-off meiningillä. Hän ansaitsee rauhallisen perhe-elämän ja tuo moniongelmainen isukki ei sitä tarjoile. Raaka totuus.

N48 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Mulla on ollut hyväksikäyttäjämies joka suostui kaikenlaiseen, jotta pystyi jatkamaan hyväksikäyttöään. Terapiatkin käytiin. Ikinä, ei ikinä itse oma-aloitteisesti mitään halunnut muuttaa tai mistään puhua. Mieti sitä ap kuka haluaa tehdä ja mitä.

Saanko kysyä.. sanot, että miehesi oli hyväksikäyttäjä. Oliko hän myös paha ihminen? Käyttikö hän hyväksi tietoisesti vai tiedostamatta, sinun mielestäsi?

Täällä palstalla saa välillä lukea aivan kauhuista miehistä ja mietin ovatko he oikeasti sellaisia vai pahennammeko me kuvaa itse päämme sisällä. Minä en ole elämäni aikana törmännyt yhteenkään sellaiseen mieheen, joka olisi paha ja tahallana käyttäisi hyväksi. Enenmmän kokemusta on sitten naisista, jotka käyttävät hyväksi miehiään..

Kysy vain. Tämän kyseisen miehen hyväksikäyttö on huomioitu ihan lääkärien ja olosuhdeselvittäjienkin taholta, että tässä tapauksessa en kuvittele tai liioittele.

Sitten asia on selvä ja varmasti ollut aivan kamaa :(

Minä en vain usko, että mies on pohjimmiltaan paha. Tai siis.. voiko joku olla paha, kun itkee onnesta, koska saimme riidan sovittua..?

Ehkä olen vain sinisilmäinen.. kuka tietää.. :(

Ap

Sinulla on vähän naiivi ja mustavalkoinen käsitys pahuudesta. Mitä ylipäätään on pahuus, tai millainen on paha ihminen? Kuka tahansa pystyy tietyissä olosuhteissa pahoihin tekoihin, mutta tarkoittaako se, että ihminen on paha? Ovatko esim. narsistit, sosiopaatit tai psykopaatit pohjimmiltaan tai läpikotaisin pahoja?

Mielestäni sinun ei nyt pidä keskittyä tuohon, onko mies "paha" tai mikä hänen käytöksensä aiheuttaa. Siitä olen samaa mieltä, että olet sinisilmäinen. Todennäköisesti teet päinvastoin kuin suurimmassa osassa viesteistä on neuvottu ja lyöt päätäsi seinään vielä monta kertaa.

Oliko se viesti sinulta, jossa sanottiin miehen olevan vasta 20-vuotias?

Kiinnostaisi myös kuulla, onko omassa lapsuudessasi jotain traumoja tai ongelmaa, kun annat miehen kohdella itseäsi noin etkä siltikään haluaisi lähteä suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä yrittäisin, itseni, miehen sekä lapsen puolesta. Yhdessä terapiaan, ei yhteenmuuttoa kuitenkaan. Antaisin tälle kaikelle aikaa vuoden, eli määräaikainen suhde, jos se toimii, hyvä, jos asiat eivät parane, niin sitten erotaan sopimuksen mukaan. Sopimuksen voi purkaa ennen määräaikaa jos ilmenee oikeasti pahoja/haittaavia asioita.

Miehen tausta ei ole se helpoin, mutta ei se tarkoita, etteikö hänestä tulisi ihan fiksu ja tunteva ihminen, ajan kanssa, ja avun kanssa.

Tämän haluaisin tehdä, mutta pelottaa..

Ap

En jaksanut lukea kaikkia, mutta minun neuvoni on että mieti mitä sinä itse haluat. Millaisen kumppanin haluaisit jakamaan arkea lapsesi kanssa? Terapia voi auttaa myös eropäätöksessä pysymiseen ja asioista sopimiseen. Meistä kellään ei ole valtaa muuttaa toista. Valitettavasti joskus käy niin että terapiassa asiat saadaan vaikuttamaan hyviltä ja ehkä toimimaankin hetkellisesti, kunnes ollaan taas riittävän turvassa ja voidaan palata "omaksi itseksi" eli alkaa toistamaan vanhoja huonoja käyttätymismalleja.

Henkilökohtaisesti koen että soutaminen ja huopaaminen on paljon raskaampaa kuin yksin eläminen. Kun on yksin, tietää mistä kaikesta olet vastuussa ja mistä pitää huolehtia. Jos taas on epävarmassa suhteessa, ei voi luottaa siihen että toinen hoitaa asiat kuten on sovittu ja tämä voi olla todella stressaavaa kun kyseessä on myös lapsen hyvinvointi. Joskus jopa vaarallista.

Joskus tunteita on molemmin puolinkin vielä jäljellä, mutta niistä voi rakentaa myös toimivan ystävyys suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Mulla on ollut hyväksikäyttäjämies joka suostui kaikenlaiseen, jotta pystyi jatkamaan hyväksikäyttöään. Terapiatkin käytiin. Ikinä, ei ikinä itse oma-aloitteisesti mitään halunnut muuttaa tai mistään puhua. Mieti sitä ap kuka haluaa tehdä ja mitä.

Saanko kysyä.. sanot, että miehesi oli hyväksikäyttäjä. Oliko hän myös paha ihminen? Käyttikö hän hyväksi tietoisesti vai tiedostamatta, sinun mielestäsi?

Täällä palstalla saa välillä lukea aivan kauhuista miehistä ja mietin ovatko he oikeasti sellaisia vai pahennammeko me kuvaa itse päämme sisällä. Minä en ole elämäni aikana törmännyt yhteenkään sellaiseen mieheen, joka olisi paha ja tahallana käyttäisi hyväksi. Enenmmän kokemusta on sitten naisista, jotka käyttävät hyväksi miehiään..

Kysy vain. Tämän kyseisen miehen hyväksikäyttö on huomioitu ihan lääkärien ja olosuhdeselvittäjienkin taholta, että tässä tapauksessa en kuvittele tai liioittele.

Sitten asia on selvä ja varmasti ollut aivan kamaa :(

Minä en vain usko, että mies on pohjimmiltaan paha. Tai siis.. voiko joku olla paha, kun itkee onnesta, koska saimme riidan sovittua..?

Ehkä olen vain sinisilmäinen.. kuka tietää.. :(

Ap

Sinulla on vähän naiivi ja mustavalkoinen käsitys pahuudesta. Mitä ylipäätään on pahuus, tai millainen on paha ihminen? Kuka tahansa pystyy tietyissä olosuhteissa pahoihin tekoihin, mutta tarkoittaako se, että ihminen on paha? Ovatko esim. narsistit, sosiopaatit tai psykopaatit pohjimmiltaan tai läpikotaisin pahoja?

Mielestäni sinun ei nyt pidä keskittyä tuohon, onko mies "paha" tai mikä hänen käytöksensä aiheuttaa. Siitä olen samaa mieltä, että olet sinisilmäinen. Todennäköisesti teet päinvastoin kuin suurimmassa osassa viesteistä on neuvottu ja lyöt päätäsi seinään vielä monta kertaa.

Oliko se viesti sinulta, jossa sanottiin miehen olevan vasta 20-vuotias?

Kiinnostaisi myös kuulla, onko omassa lapsuudessasi jotain traumoja tai ongelmaa, kun annat miehen kohdella itseäsi noin etkä siltikään haluaisi lähteä suhteesta.

Pahoin pelkään, että niin tulen tekemäänkin..

Kyllä, se oli minulta. Hän siis minua huomattavasti nuorempi.

Ja mainitsin aiemmin, että oma lapsuuteni on ollut (omasta mielestäni) hyvä. Vanhempani erosivat melkein 20v sitten, mutta ovat hyvissä väleissä, asuvat lähes naapurissa ja äidin uusi mies on aina mukana kaikissa perhejutuissa, joita on ainakin kerran viikossa.

En osaa itsekään sanoa, miksi annan miehet toimia kuten toimin. Sanon hänelle kyllä aina, jos toimii väärin ja hän on oikeasti tehnyt asioita muuttuakseen, mutta ei ketään voi tai saa muuttaa. Minäkin olen tehnyt osani paikasta tässä suhteessa ja olen tehnyt kovasti töitä päästäkseni eroon pahoista tavoista, mutta helppoa se ei ole.

En tiedä voiko sillä olla vaikutusta, mutta tulen isosta perheestä ja täällä olen tottunut, että huomiosta pitää taistella. Ehkä siksi minulle on täysin normaalia se, että ei ole toisen maailman napa koko ajan. Eihän hänkään ole sitä minulle. Tai edes lapseni. Minä olen kuitenkin minä ja sen pitäisi olla tärkeintä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Haluaa taas katon päänsä päälle ja ilmaisen palvelijan. Älä suostu, vaan mene eteenpäin.

Tämä. Juuri TÄMÄ!!!

(*Kokemuksen syvällä rintaäänellä*)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.

Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..

Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Mulla on ollut hyväksikäyttäjämies joka suostui kaikenlaiseen, jotta pystyi jatkamaan hyväksikäyttöään. Terapiatkin käytiin. Ikinä, ei ikinä itse oma-aloitteisesti mitään halunnut muuttaa tai mistään puhua. Mieti sitä ap kuka haluaa tehdä ja mitä.

Saanko kysyä.. sanot, että miehesi oli hyväksikäyttäjä. Oliko hän myös paha ihminen? Käyttikö hän hyväksi tietoisesti vai tiedostamatta, sinun mielestäsi?

Täällä palstalla saa välillä lukea aivan kauhuista miehistä ja mietin ovatko he oikeasti sellaisia vai pahennammeko me kuvaa itse päämme sisällä. Minä en ole elämäni aikana törmännyt yhteenkään sellaiseen mieheen, joka olisi paha ja tahallana käyttäisi hyväksi. Enenmmän kokemusta on sitten naisista, jotka käyttävät hyväksi miehiään..

Kysy vain. Tämän kyseisen miehen hyväksikäyttö on huomioitu ihan lääkärien ja olosuhdeselvittäjienkin taholta, että tässä tapauksessa en kuvittele tai liioittele.

Sitten asia on selvä ja varmasti ollut aivan kamaa :(

Minä en vain usko, että mies on pohjimmiltaan paha. Tai siis.. voiko joku olla paha, kun itkee onnesta, koska saimme riidan sovittua..?

Ehkä olen vain sinisilmäinen.. kuka tietää.. :(

Ap

Sinulla on vähän naiivi ja mustavalkoinen käsitys pahuudesta. Mitä ylipäätään on pahuus, tai millainen on paha ihminen? Kuka tahansa pystyy tietyissä olosuhteissa pahoihin tekoihin, mutta tarkoittaako se, että ihminen on paha? Ovatko esim. narsistit, sosiopaatit tai psykopaatit pohjimmiltaan tai läpikotaisin pahoja?

Mielestäni sinun ei nyt pidä keskittyä tuohon, onko mies "paha" tai mikä hänen käytöksensä aiheuttaa. Siitä olen samaa mieltä, että olet sinisilmäinen. Todennäköisesti teet päinvastoin kuin suurimmassa osassa viesteistä on neuvottu ja lyöt päätäsi seinään vielä monta kertaa.

Oliko se viesti sinulta, jossa sanottiin miehen olevan vasta 20-vuotias?

Kiinnostaisi myös kuulla, onko omassa lapsuudessasi jotain traumoja tai ongelmaa, kun annat miehen kohdella itseäsi noin etkä siltikään haluaisi lähteä suhteesta.

Hyvin sanottu. Ei kannata liiaksi alkaa ymmärtäjäksi. Se, että jollakin on ollut paska lapsuus ei oikeuta huonoon käytökseen eikä varsinkaan siihen että jollain toisellakin sitten tulee olemaan paska lapsuus (teidän lapsella). Pelasta itsesi ja lapsesi. Mies voi halutessaan hakeutua terapiaan ja alkaa eheyttämään itseään, jos se on todella mitä hän haluaa, tekeekin niin. Voitte sitten myöhemmin katsoa tilannetta uudelleen, ellet ole jo päässyt yli hänestä ja löytänyt uutta kumppania.

Eli mies on 20-vuotias poika, jolla ongelmalapsuus ja -nuoruus, ja lapsi on hankittu hyvin pian seurustelun aloittamisen jälkeen. Harva tuonikäinen "mies" on valmis isäksi tai edes sitoutumaan yhteen naiseen. Monilla nuorilla on vastuun ottaminen muutenkin huonoilla kantimilla, mutta ongelmatausta tekee siitä vieläkin vaikeampaa.  Ja ap on ilmeisesti vähän niin kuin äidin ja pelastajan roolissa tälle pojalle.

Tämä saattaa kuulostaa tylyltä, mutta aika huonot lähtökohdathan tuossa on hyvään parisuhteeseen ja hyvään isyyteen.

Tuollainen mies ei tiedä yhtään mitä haluaa, ei tunne itseään ollenkaan. Ahdistuu joutuessaan kunnolla läheiseen kontaktiin kanssasi, ahdistuu myös yksin (siksi palaa luoksesi, peloissaan). Noita on nähty, omassakin elämässä, vaihtoon... Ainut mahdollisuus voisi olla jos todella sitoutuu terapiaan mutta se lienee epätodennäköistä. Tietysti myös joskus pitkän ajan kuluttua on saattanut kasvaa riittävän aikuiseksi. Mutta nyt en laskisi mitään tuon varaan, elämäsi on helpompaa ilman tuota miestä.