Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Hämmentynyt

Asuimme lapseni isän kanssa yhdessä, mutta emme olleet yhdessä. Minä rakastin, hän ei tuntenut mitään. Siksi pyysin häntä muuttamaan pois. Olimme olleet sellaisessa pidän/en-pidä -suhteessa melkein 2 vuotta ja minä en jaksanut enää, kun kuvioissa oli vastasyntynytkin. Olemme ottaneet sen jälkeen monesti yhteen, hirveitä riitoja, mutta aina olemme pyrkineet hoitamaan lapsemme asiat hyvässä hengessä. Hän on meille tärkein. Mies eli omaa elämäänsä, kävi ulkona kavereiden kanssa, oli muita naisia, eli vain itselleen.
Hänellä on ollut vaikea lapsuus ja nuoruus (huuostaanotettu, alkoholisti vanhempi, ongelmia ihmissuhteissa) ja on sen takia hyvinkin sulkeutunut ja usein hyvin sekaisin itsensä kanssa.

Päädyimme suutelemaan ja sanoin olevani hämmentynyt. Sanoin, että jos kyseessä häneltä heikko hetki tai läheisyydenkaipuu, niin sanokoon suoraan. Voimme vain unohtaa asian. Mutta sieltä pamahtikin ne kolme sanaa, jotka jo niin kauan olen halunnut kuulla: "minä pidän sinusta". Sen sanominen on hänelle iso asia, mutta olen niin hämmentynyt. Hän ymmärtää, että on tajunnut sen liian myöhään ja on vain niin sekaisin. Tunteistaan on varma..

En tiedä mitä pyydän. Neuvoja? Haukkujanne? Se täälöä osataan ja välillä sitä me kaikki varmaan vähän tarvitaan.. mitä minun tulisi tehdä? Jos mies esim suostuu pariterapiaan tai perheneuvolaan, niin yritämmekö vielä?

  • ylös 3
  • alas 54

Sivut

Kommentit (55)

Vierailija

Jos suostuu pariterapiaan, niin sitten. Mutta älkää vain muuttako heti yhteen! Voi olla, että hän haikailee sitä turvallisuutta, mutta hän ei kuitenkaan kykene sitoutumaan (taustansa vuoksi).

  • ylös 66
  • alas 3
Vierailija

Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

  • ylös 69
  • alas 2
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Joo, en ihan heti yhteen ajatellutkaan muuttaa (:
Tosiaan vaan pelottaa, kun niin monesti saanut ja pettyä ja Nyt, kun yli puoli vuotta ollaan oltu erossa ja hiljalleen olen alkanut päästää toivosta irti (vaikka sitä ja rakkautta edelleen paljon on), niin yhtäkkiä hän inkin tajunnut tunteensa. Pelottaa..

Mutta aion ehdottaa terapiaa. Meidän ja tietenkin hänen itsensäkin takia. Ehkä hän ei pidä minusta kuitenkaan, mutta terapia olisi hänelle oikeasti hyvä vaihtoehto. Niin paljon pahaa ollut elämässä :(
Ap

  • ylös 14
  • alas 4
Vierailija

Sanoi mitä tiesi sinun haluavan kuulla, kenties elämä helpompaa kanssasi kuin yksin. En usko, että tuossa on aitoja tunteita taustalla.

  • ylös 43
  • alas 2
Vierailija

Haluaa taas katon päänsä päälle ja ilmaisen palvelijan. Älä suostu, vaan mene eteenpäin.

  • ylös 45
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.
Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..
Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

  • ylös 3
  • alas 21
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sanoi mitä tiesi sinun haluavan kuulla, kenties elämä helpompaa kanssasi kuin yksin. En usko, että tuossa on aitoja tunteita taustalla.

Näinpä, ja sehän toimi aivan täydellisesti: ap, joka oli jo alkanut hyväksyä ajatuksen erosta, meni ihan tolaltaan ja miettii miehen takaisin ottamista.

Ap, teot kertovat enemmän kuin sanat. Aloituksestasi ei myöskään käy ilmi, onko suhteenne jatkunut kaikkineen 2 vuotta vai pitempäänkin.

Tämä on klassinen tapaus: mies kohtelee naista huonosti, käyttää taloudellisesti hyväkseen, ei välitä, ei arvosta eikä kunnioita. Nainen jää kuitenkin koukkuun, roikkuu ja elättelee toiveita muutoksesta ja parantumisesta. Miehen muutoksesta. Mutta vain itseään voi muuttaa.

Ap, jostain syystä et usko ansaitsevasi parempaa. Onko sinullakin rikkinäinen lapsuus, päihdeongelmainen isä tai jotain muuta vastaavaa taustalla?

Ehkä sinun pitäisi käydä ihan yksin terapeutilla, voisit saada näkökulmia omaan käytökseesi ja voimia muutokseen.

  • ylös 27
  • alas 0
Vierailija

Sulle parisuhde on jotain ihan muuta kuin miehelle. Miksi alennut hänen pompoteltavakseen? Oikeasti, itsetuntoa nyt tyttö.

  • ylös 29
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.
Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..
Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

  • ylös 27
  • alas 0
Vierailija

No miehellä kyllä oma asunto ja ihan mukavasti tienaava työ. Yhdessä asuessamme minä kyllä hoidin kotia enemmän, koska pidän siitä, mutta mies teki useammin ruokaa ja juoksi esim. kaupassa hakemassa mielitekojani. Pyykkiäkin pesi ja imuroi eli ei ihan passattavana ollut.

Ap

  • ylös 7
  • alas 11
Vierailija

Tiedän pariskuntia, jotka ovat eron jälkeen palanneet pysyvästi yhteen (tai no toistaiseksi, toinen ollut jo 8v. ja toinen 15v, yhdessä ekan eron jälkeen. Ero kesti toisilla 6kk ja toisilla 2v.)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.
Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..
Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Miehellä ei ole yhtä jalo käsitys parisuhteesta kuin sinulla. Hyvän parisuhteen eteen tulee tehdä töitä, mutta jos kunnioitus, arvostus ja aito välittäminen puuttuvat tai ovat vain yksipuolisia, toisen osapuolen ei kuulu uhrautua toisen vuoksi.

Tässä ei nyt ole kyse mistään heppoisin perustein tehdystä vaihtamisesta, vaan siitä, että teillä on myrkyllinen suhde ja sinä kärsit siitä. Siihen ei tarvitse jäädä kiinni vain jonkin ylevän periaatteen takia.

Kauanko suhde on kestänyt kokonaisuudessaan, ja milloin miehen ongelmakäytös alkoi näkyä?

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No miehellä kyllä oma asunto ja ihan mukavasti tienaava työ. Yhdessä asuessamme minä kyllä hoidin kotia enemmän, koska pidän siitä, mutta mies teki useammin ruokaa ja juoksi esim. kaupassa hakemassa mielitekojani. Pyykkiäkin pesi ja imuroi eli ei ihan passattavana ollut.

Ap

Tämä on nyt ihan toissijaista. Huomaatko lisäksi, miten puolustelet miestä? "Hakemassa mielitekojani", ihan kuin mies olisi tehnyt suurenkin urotyön. Älä takerru tähän. Emotionaalinen puoli on se pääongelma.

  • ylös 22
  • alas 2
Vierailija

Minä pidän lämpimistä sukista ja chilijuustosta. Puolisoani minä taas rakastan enemmän kuin mitään maailmassa.

Ymmärrätkö eron?

  • ylös 15
  • alas 2
Vierailija

Mies ei tee suhteenne eteen töitä, vaan hyväksikäyttää sinua. Sinulla on lapsi, huolehdi hänestä ja anna miehen huolehtia itse itsestään. Jos tuo mies todella haluaa perhe-elämää hän näyttää sen teoilla aikanaan. Älä mieti sitä nyt. Katso vaikka vuosi eteenpäin niin että keskityt lapseesi. Katso sitten vuoden päästä mitä mies on tuon vuoden aikana tehnyt. Onko hoitanut isänä olon kunnialla? Onko käyttäynyt sinua kohtaan kunnioittavasti ja rakentavasti? Jos tuolloin näyttää hyvältä, niin ala sitten miettiä että pitääkö mies sinusta ja voisitteko palata yhteen. Mutta nyt toistaiseksi keskity itseesi ja lapseesi.

  • ylös 19
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.
Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..
Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Parisuhteen eteen tekee töitä molemmat osapuolet. Se, että toinen tekee parisuhteen ja kumppanin eteen kaikkensa, mutta toinen vain käyttää tätä hyväntahtoisuutta hyväksi, ei edistä asiaa.

Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja siksi mietinkin, että se on terapia tai asia jää, koska me emme keskenämme pysty selvittämään asioitamme ja kaikki vaan päättyisi taas. Jos se miehelle sopisi, niin olisitko sitä mieltä, että se on hänen osaltaan nyt vihdoin edes vähän sitä työn tekemistä parisuhteen eteen?

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat tuhlata elämäsi tuollaiseen mieheen? Ihan oikeasti. Voi olla, että hän jollain tasolla pitääkin sinusta, koska olet aiemmin mahdollistanut hänen kaksoiselämänsä, pitänyt huolen kodista, lapsesta ja varmaan seksiäkin harrastanut.

Mieti, miten paljon parempaa voisit saada: miehen, joka jopa rakastaa ja arvostaa sinua. Minun mielestäni ei kannata enää yrittää tuon edellisen miehen kanssa, miehellä on niin paljon ongelmia omasta takaa, että normaalin suhteen luominen on varmasti hyvin vaikeaa.

Tiedätkö, olen miettinyt tätä hyvinkin paljon. Oikeasti. Juuri noita samoja asioita ja osa minusta on sitä mieltä, että vain sitä hän kaipaa. On vain hämmentynyt ja sekoittaa siihen tunteita, joita ei edes ole.
Osa minusta ajattelee, että jos teemme yhdessä töitä, autan häntä hänen matkassaan ja olen hänen tukenaan ja annan aikaa, niin tästä syntyy sellainen kestävä suhde, joka tulee kestämään mitä vain.

Eikö parisuhteen eteen nimenomaan pidä tehdä töitä? Kuten minkä tahansa suhteen. Pitäähän autoakin huoltaa ja hiuksia pestä..
Vai olenko ihan hakoteillä? En ole aiemmin seurustellut (29v), sillä en usko kertakäyttösuhteisiin tai siihen, että vaihdetaan kun kyllästytään. Suhteeseen lähdetään minusta vasta silloin, kun toisen kanssa haluaa jakaa elämänsä. Sen ei tarvitse olla elämän mittainen rakkaustarina, mutta kevyin perustein ei siihen tulisi lähteä..

Siksi nyt olen aivan hukassa asian kanssa..

Ap

Miehellä ei ole yhtä jalo käsitys parisuhteesta kuin sinulla. Hyvän parisuhteen eteen tulee tehdä töitä, mutta jos kunnioitus, arvostus ja aito välittäminen puuttuvat tai ovat vain yksipuolisia, toisen osapuolen ei kuulu uhrautua toisen vuoksi.

Tässä ei nyt ole kyse mistään heppoisin perustein tehdystä vaihtamisesta, vaan siitä, että teillä on myrkyllinen suhde ja sinä kärsit siitä. Siihen ei tarvitse jäädä kiinni vain jonkin ylevän periaatteen takia.

Kauanko suhde on kestänyt kokonaisuudessaan, ja milloin miehen ongelmakäytös alkoi näkyä?

Kokonaisuudessaan 2 vuotta ja ongelmat alkoivat melkein heti..😔 Kun kirjoitan sen näin, niin eihän se hyvältä kuulosta..

Ap

Vierailija

Miksi alennut takertumaan ja roikkumaan hyväksikäyttäjässä? Parisuhdetta ei teillä ole muualla kuin sinun mielikuvituksessasi. 

  • ylös 15
  • alas 2

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla