Miksei lasta valvota leikkipaikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen vanhempi vie 2-vuotiaan syömään hampurilaista? Ja miksi 4-vuotias syö vielä ranskalaisia lattialta?

Ja antaa räplätä noita kosketusnäyttöjä. Pari vuotiaan voisi vielä sentää ohjata enemmän noiden lelujen pariin.

Kyllä se niin on, että parivuotias on just tosi helppo ohjata pois jonkun sellaisen parista pois, josta parivuotias on kiinnostunut! Parivuotiaalla kun ei ole omaa tahtoa eikä esim. uhmaikää. Tosi hyvä kommentti!

Aivan, uhmaikä...kehdosta hautaan on näitä ikäkriisejä joita voidaan käyttää pirun huonona tekosyynä vaikuttaa käytökseen. Joten ap tässä sinulle vastauksesi. Lasten käytökseen ei puututa kun sillä on oma tahto ja mahdollisesti vielä uhmaikäkin.

Se, että lapsi haluaa painella leikkipaikalla olevaa kosketusnäyttöä, ei ole huonoa käytöstä, vaan ihan normaalia lapsen uteliaisuutta. Älä viitsi olla naurettava. Tuo viesti, johon vastasit, ei muuten ollut aloittajan viesti. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikkia ei kiinnosta. Hiekkalaatikon reunalla istuu mamma tyynenä, kun muksunsa hakkaa toisia lapiolla tai heittää hiekkaa toisten päälle. Onneksi näitä on vähemmän, mutta ikäviä silloin kun kohdalle sattuu. Joskus on myös niin, että tuo hetki hampurilaisravintolassa saattoi olla pitkään aikaan ainut hetki, jolloin tämä äiti näki kaveriaan ja halusi hetken jutella hänen kanssaan rauhassa. Tätäkin voi ymmärtää. Kyllä niille toisten lapsille voi sanoa myös itse jos näkee epätoivottua toimintaa

Ihan hyviä pointteja! Jatkossa varmasti osaan olla vanhempana jämäkämpi heti alkuun tuon tyyppisissä tilanteissa. Tämä vain oli minulle sikäli hämäävää, että tässä tilanteessa koneen vallanneen lapsen äiti tosiaan istui alle metrin päässä pöydässään ja varmasti näki ja kuuli kaiken. No, otetaan tämä oppimiskokemuksena, jotta jatkossa leikkipaikoissa käynnit saattaisivat mennä hiukan pienemmällä mielipahalla.

MutsiMyös kirjoitti:

Kävin hampurilaisella 2-vuotiaan lapseni kanssa. Hampurilaisravintolassa oli pieni leikkipiste. Siellä leikki yksi lapsi, jolla vaikutti olevan ikää noin 4 neljä. Aivan ravintolan leikkipaikan vieressä oli pöytä, jossa istui tämän lapsen äiti kaverinsa kanssa. Aikuisten ateriat oli jo kokonaan syöty loppuun, joten oletin heidän olevan pian lähdössä, kun istuimme läheiseen pöytään lapseni kanssa.

Lapseni halusi myös mennä leikkimään. Aluksi hän puuhasi vapaana olevien lelujen parissa, kun aiemmin paikalla ollut lapsi jatkoi leikkejään kosketusnäytöllä toimivan pelikoneen parissa. Lapseni oli myös kiinnostunut tästä laitteesta ja puhelin hänelle, että eiköhän hän kohta pääse kokeilemaan laitetta, kunhan hetken jaksaa odottaa. Aikaa kuitenkin vain kului ja kului, eikä lapsen äiti millään tavalla seurannut lapsensa puuhia (lukuunottamatta kehotusta ettei lapsi söisi enempää ranskalaisia lattialta).

Oma lapseni kyllästyi odottamiseen ja alkoi itkeä. Jouduin ottamaan äänekkäästi itkevän lapsen syliini. Ensin yritin saada häntä syömään, mutta pelikone kiinnosti liikaa ja harmitus vain jatkui. Lapsi rauhoittui vasta, kun äänekkäästi kysyin toisen lapsen äidiltä sitä, että voisiko pelikoneelle päästää toisen lapsen pelaamaan vaihteeksi, siellä kun heidän lapsensa jo hetken on ehtinyt olla.

Lapseni pääsi hetkeksi kokeilemaan laitetta ja tämän jälkeen jatkoi syömistä tyytyväisenä. Aiemmin laitteella ollut lapsi palasi sen pariin vielä pitkäksi aikaa, kun lapsen seuralaiset jäivät juttelemaan keskenään. Välillä lapsi ehdotti lähtöä, mutta näihin kyseilyihin aikuiset eivät vastanneet mitään.

Itseäni tapaus jäi ihmetyttämään. Eivätkö vanhemmat miellä asiakseen seurata ravintolan leikkipaikalla sitä, että leikit sujuvat nätisti ja kaikki pääsevät tasapuolisesti leikkimään? Kiukkuisten lasten huutoa ei kuvittelisi olevan kenestäkään mukava kuunnella. Tilanne tuntui sikälikin oudolta, että tässä tapauksessa lapsen äiti istui aivan leikkipaikan vieressä ja seuratessaan tilannetta edes hiukan olisi helposti pystynyt pyytämään lastaan antamaan muillekin mahdollisuuden laitten kokeiluun.

Siperia opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Yrititämme ohjata lapsiamme käymään myös omat sotansa. Koko ajan kun emme voi perässä mennä ohjaamassa ja säätelemässä. Lapsuus kuitenkin tähtää myös siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. 

Järkevä ajatus, mutta ei vielä kovin vahvasti sovellettavissa 2-vuotiaan toimintaan. Lapsen kasvaessa toki voidaan olettaa itsenäisen ongelmanratkaisukyvyn lisääntyvän, mutta aikaa se vie.

MutsiMyös kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrititämme ohjata lapsiamme käymään myös omat sotansa. Koko ajan kun emme voi perässä mennä ohjaamassa ja säätelemässä. Lapsuus kuitenkin tähtää myös siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. 

Järkevä ajatus, mutta ei vielä kovin vahvasti sovellettavissa 2-vuotiaan toimintaan. Lapsen kasvaessa toki voidaan olettaa itsenäisen ongelmanratkaisukyvyn lisääntyvän, mutta aikaa se vie.

Aloittajan olisikin pitänyt ohjata lastaan miten noissa tilanteissa toimitaan. 

Vierailija kirjoitti:

MutsiMyös kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrititämme ohjata lapsiamme käymään myös omat sotansa. Koko ajan kun emme voi perässä mennä ohjaamassa ja säätelemässä. Lapsuus kuitenkin tähtää myös siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. 

Järkevä ajatus, mutta ei vielä kovin vahvasti sovellettavissa 2-vuotiaan toimintaan. Lapsen kasvaessa toki voidaan olettaa itsenäisen ongelmanratkaisukyvyn lisääntyvän, mutta aikaa se vie.

Aloittajan olisikin pitänyt ohjata lastaan miten noissa tilanteissa toimitaan. 

Joo, ihan varmasti ratkaisu on se, että vanhempi ohjeistaa 2-vuotiasta lasta (joista monet eivät osaa puhua kovin monimutkaisia lauseita) käymään keskustelua. Hyvä neuvo!

Meneekö tämä nyt samaan kategoriaan kuin se, ettei bussissa ikkunapaikalla istuva voi avata suutaan ja kertoa hyvissä ajoin, että hei jäisin pois seuraavalla pysäkillä, vaan odottaa käytäväpaikalla istujan lukevan ajatuksia ja pomppaavan varuilta ylös ikkunaistujan pienestäkin kiemurtelusta, varmuuden vuoksi? Pyydettäessä tuo toinen äiti järjesti heti tilaa, siis ainut ongelma oli, että sinä jouduit puhumaan toiselle henkilölle, ja sinä suivaannuit siitä. Pitikö sitä puhumista pantata niin pitkään, että kiehutti vielä kotonakin ja piti vauvapalstalle tulla purkamaan pahaa oloa?

Vierailija kirjoitti:

Meneekö tämä nyt samaan kategoriaan kuin se, ettei bussissa ikkunapaikalla istuva voi avata suutaan ja kertoa hyvissä ajoin, että hei jäisin pois seuraavalla pysäkillä, vaan odottaa käytäväpaikalla istujan lukevan ajatuksia ja pomppaavan varuilta ylös ikkunaistujan pienestäkin kiemurtelusta, varmuuden vuoksi? Pyydettäessä tuo toinen äiti järjesti heti tilaa, siis ainut ongelma oli, että sinä jouduit puhumaan toiselle henkilölle, ja sinä suivaannuit siitä. Pitikö sitä puhumista pantata niin pitkään, että kiehutti vielä kotonakin ja piti vauvapalstalle tulla purkamaan pahaa oloa?

Okei, mukavaa viikonloppua sinullekin 😀

Minä en ainakaan osaa ajatella miten toinen vanhempi olettaa minun toimivan vastaavassa tilanteessa. Ja myönnän jos aikuinen ihminen yrittää puhua minulle puhumalla minulle lapsensa kautta olen huvittununt mielessäni ja jäisin odottamaan mitä on tulossa. 

Ja tosiaan, kun lapseni ei oikein vielä osannut toimia sosiaalisissatilanteissa toimimme yhdessä. Toisten lapsille, kun voi myös puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MutsiMyös kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yrititämme ohjata lapsiamme käymään myös omat sotansa. Koko ajan kun emme voi perässä mennä ohjaamassa ja säätelemässä. Lapsuus kuitenkin tähtää myös siihen itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. 

Järkevä ajatus, mutta ei vielä kovin vahvasti sovellettavissa 2-vuotiaan toimintaan. Lapsen kasvaessa toki voidaan olettaa itsenäisen ongelmanratkaisukyvyn lisääntyvän, mutta aikaa se vie.

Aloittajan olisikin pitänyt ohjata lastaan miten noissa tilanteissa toimitaan. 

Joo, ihan varmasti ratkaisu on se, että vanhempi ohjeistaa 2-vuotiasta lasta (joista monet eivät osaa puhua kovin monimutkaisia lauseita) käymään keskustelua. Hyvä neuvo!

Äitihän ei voi käydä sitä keskustelua lapsensa kanssa yh-des-sä toisen lapsen kanssa.

Olisit voinut itse kohteliaasti pyytää vieraalta lapselta, saako oma lapsesi myös kokeilla laitetta. Hän ei ole ajatustenlukia, eikä hänen äitinsä. Sinua varmana enemmin harmittaa lapsesi itku/huuto kohtaus. Jonka voi kyllä sanoittaa "meidän pulmua harmittaa kun ei pääse kokeilemaan laitetta".

Omalla empaattisella asenteella saat paljon hyvää aikaan kuin tiuskimalla muille ihmisille. Itsekkin olen sanonut vieraille lapsille jotka ovat yrittäneet ohittaa omaa lastani joka ollut pienempi, että hän on esim. Jonottanut jo pitkään. Kyllä lapset ymmärtää.

Ap on passiivis-aggressiivinen. Ainoa ongelma on, ettei ap avannut suutaan aiemmin. Pisti myös silmään, että kysyit "äänekkäästi" asiaa äidiltä. Ei enempää kysyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Ap on passiivis-aggressiivinen. Ainoa ongelma on, ettei ap avannut suutaan aiemmin. Pisti myös silmään, että kysyit "äänekkäästi" asiaa äidiltä. Ei enempää kysyttävää.

Kiitos mainiosta diagnoosista 😀

Eli annoit lapsellesi periksi, että syömisen sijaan hän pääsi leikkimään? 

Ensin ruokailu ja sitten vasta leikki. Mielummin myös niin, että kädetkin on pesty ennen ruokailua ja leikkiä. Ehkä tuo äiti katsoi ettei lapsesi ole vielä syönyt, eikä siksi puuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Ensin ruokailu ja sitten vasta leikki. Mielummin myös niin, että kädetkin on pesty ennen ruokailua ja leikkiä. Ehkä tuo äiti katsoi ettei lapsesi ole vielä syönyt, eikä siksi puuttunut.

Tuskin välitti siitä asiasta, koska hänenkin lastaan muistutettiin useampaan otteeseen vielä syömään.

Hyi minkälainen äiti syöttää alle 2 vuotiaalle lapsillensa roskaruokaa?kai lapsesi sai myös kokista ruoan kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Hyi minkälainen äiti syöttää alle 2 vuotiaalle lapsillensa roskaruokaa?kai lapsesi sai myös kokista ruoan kanssa?

Lapsi täyttää pian kolme. Hampurilaisen seurana oli miniporkkanat ja maito, jos se asia sinua noin paljon kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ensin ruokailu ja sitten vasta leikki. Mielummin myös niin, että kädetkin on pesty ennen ruokailua ja leikkiä. Ehkä tuo äiti katsoi ettei lapsesi ole vielä syönyt, eikä siksi puuttunut.

Aijaa, meillä on toisinpäin. Ensin leikki ja sitten ruoka. Siinä välissä vähintään desinfioidaan kädet. Sitten kun on syöty lähdetään pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensin ruokailu ja sitten vasta leikki. Mielummin myös niin, että kädetkin on pesty ennen ruokailua ja leikkiä. Ehkä tuo äiti katsoi ettei lapsesi ole vielä syönyt, eikä siksi puuttunut.

Aijaa, meillä on toisinpäin. Ensin leikki ja sitten ruoka. Siinä välissä vähintään desinfioidaan kädet. Sitten kun on syöty lähdetään pois.

Huomaatko ap mistä voi olla kyse? Siitä, että meitä on erilaisia vanhempia ja odotamme myös toisilta vanhemmilta eri asioita. Itse toivoisin tilaan toisilta vanhemmilta opetella lapsen kanssa miten tuollaisissa tilanteissa pyydetään se oma vuoro.