Kotihoidontuella eläjät!! MILLÄ tarkalleen ottaen elätte!?

Olin jossain vaiheessa kodinhoitotuella, mutta ilmoittauduin työttömäksi työnhakijaksi koska kodinhoitotuki oli niin pieni (ei ollut äitiysloman jälkeen työpaikkaa mihin palata)

Nyt kun olen eronnut ja asun lapsen kanssa kahdestaan, niin pärjätään oikein hyvin. Emme edes tarvitse tonneja kuussa, en kaipaa hienoa autoa, ulkomaanmatkoja yms.

Ja on hyvin aikaa esim. kierrellä kirpputoreilla ostamassa vaatteita (aikamoinen säästö jos saat 170 € haalarin 20 €:lla jne....)

Töihin meno ei edes olisi kannattavaa kovin pienellä palkalla koska siitä jäisi vähemmän käteen kun nykyisellään.

Ja jos joku alkaa nillittämään että loisin yhteiskunnan varoilla, niin olen varmasti maksanut niin paljon veroja että voin olla jonkin aikaa näin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme 32v. ja 33v. Molemmat korkeastikoulutettuja ja hyvissä töissä. Ostimme ensiasuntomme ja opiskeluaikana. Opiskeluaikana voi säästää, kun vaan tekee töitä. Ahkeruus palkitaan, laiskuutta ei.

Saati tyhmyyttä: vahinkoraskauksia ei pidä tietenkään abortoida, mutta kun alkaa harrastamaan seksiä, pitää ottaa huomioon vanhinkiraskauden mahdollisuus ja jos lapswn haluaa, siihen pitää varautua.

Verorahoja ei pidä käyttää muiden tyhmyyksien maksamiseen.

Hohhoijaa... sinäkö tiedät miten muiden kannattaa elämänsä elää?

Olemme puolisoni kanssa samanikäisiä kuin te. Me hankimme opiskeluaikana neljä lasta ja kyllä, saimme yhteiskunnan tukea mm. asumistuen ja halvan päivähoidon muodossa. Sain vanhempainrahan miniminä, koska opiskelin myös vanhempainvapaalla. Puolisoni teki koko opiskeluajan myös töitä.

Nykyään olemme molemmat töissä ja maksamme jo nyt yli 5000 €/kk veroja. Väitän, että olemme pian kuitanneet yhteiskunnan lapsiimme tekemän silloisesta vähätuloisuudesta johtuneen ylimääräisen panostuksen. Nyt kun lapsemme ovat jo isompia, voimme täysipainoisesti panostaa uraamme ja maksaa koko ajan enenevässä määrin takaisin ikuista velkaamme yhteiskunnalle samalla kuunnellen besserwissereiden mielipiteitä siitä millaisia siivellä eläjiä nuoret vanhemmat ovat.

Hoitoalalla teen vloppu töitä ja isäntä ahkeraan töissä, pitkiä päiviä..🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme 32v. ja 33v. Molemmat korkeastikoulutettuja ja hyvissä töissä. Ostimme ensiasuntomme ja opiskeluaikana. Opiskeluaikana voi säästää, kun vaan tekee töitä. Ahkeruus palkitaan, laiskuutta ei.

Saati tyhmyyttä: vahinkoraskauksia ei pidä tietenkään abortoida, mutta kun alkaa harrastamaan seksiä, pitää ottaa huomioon vanhinkiraskauden mahdollisuus ja jos lapswn haluaa, siihen pitää varautua.

Verorahoja ei pidä käyttää muiden tyhmyyksien maksamiseen.

Hohhoijaa... sinäkö tiedät miten muiden kannattaa elämänsä elää?

Olemme puolisoni kanssa samanikäisiä kuin te. Me hankimme opiskeluaikana neljä lasta ja kyllä, saimme yhteiskunnan tukea mm. asumistuen ja halvan päivähoidon muodossa. Sain vanhempainrahan miniminä, koska opiskelin myös vanhempainvapaalla. Puolisoni teki koko opiskeluajan myös töitä.

Nykyään olemme molemmat töissä ja maksamme jo nyt yli 5000 €/kk veroja. Väitän, että olemme pian kuitanneet yhteiskunnan lapsiimme tekemän silloisesta vähätuloisuudesta johtuneen ylimääräisen panostuksen. Nyt kun lapsemme ovat jo isompia, voimme täysipainoisesti panostaa uraamme ja maksaa koko ajan enenevässä määrin takaisin ikuista velkaamme yhteiskunnalle samalla kuunnellen besserwissereiden mielipiteitä siitä millaisia siivellä eläjiä nuoret vanhemmat ovat.

Osuiko arkaan paikkaan? Onko sinua/teitä haukuttu siivellä eläjiksi? Toivottavasti ei.

Jokainen elää tavallaan. Mutta jos hankkii lapsia opiskelijana/ilman säästöjä/varallisuutta, niin ei kannata nillittää, että yhteiskunta ei tue riittävästi.

Hienoa, että olette selvinneet yhteiskunnan tuilla ja nyt kannatte verojen myötä takaisin oman kortenne hyvinvointiyhteiskunnan eteen.

Miehen palkalla, molempien vanhemmat avustaa ja isoiso mummotkin haluaa antaa oman osansa. Heillä rahaa on, kun kaikki on maksettu ja omaisuutta kertynyt, niin hyvällä mielellä voi ottaa apua vastaan. Kyse kun ei ole kuitenkaan järkyttävän isoista summista.

Ensimmäinen lapsi tärppäsi nopeammin kuin olimme ajatelleet. Säästöjä oli, mutta emme varsinaisesti ehtineet säästää lasta varten. Olemme kuitenkin hyvissä työpaikoissa, joten emme kokeneet huolta.

Laskimme miehen kanssa siten, että hankimme toisen lapsen putkeen. La ensi kesänä. Kotihoidontuella ”tarvitsee” olla vain muutama kuukausi.

Koska olen hyvässä työssä, vanhempainpäivärahani on hyvä (vajaa 3300€/kk), joten siitä saa taas mukavasti sivuun seuraavaa kotihoidontukea ajatellen.

Ketjun aloittaja on siinä oikeassa, että kotihoidontuki on hyvin pieni. Tarvitsee säästöjä ja/tai puolison, joka käy töissä.

Mulla kotihoidontuesta tullaan verottamaan 23%,koska saan tänä vuonna vain vanhempainrahaa ennen sitä (=etuutta). Verokortti on laskettu ja soitettu vielä verotoimistoonkin asiasta. Prosentti olisi eri, jos saisin ansiotuloa.

Ja kyllä, otamme vastuun lapsestamme, lähinnä halusin tietää millä ihmiset elävät kun tuo tuki on niin pieni. En ole missään vaiheessa sanonut ettenkö menisi, tai menisinkö töihin tai mikä elämäntilanteeni on ylipäätään.

Hienoa olettamista taas 😅👍 Kiitos kuitenkin asiallisista vastauksista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme 32v. ja 33v. Molemmat korkeastikoulutettuja ja hyvissä töissä. Ostimme ensiasuntomme ja opiskeluaikana. Opiskeluaikana voi säästää, kun vaan tekee töitä. Ahkeruus palkitaan, laiskuutta ei.

Saati tyhmyyttä: vahinkoraskauksia ei pidä tietenkään abortoida, mutta kun alkaa harrastamaan seksiä, pitää ottaa huomioon vanhinkiraskauden mahdollisuus ja jos lapswn haluaa, siihen pitää varautua.

Verorahoja ei pidä käyttää muiden tyhmyyksien maksamiseen.

Tarkoitatko tuolla varautumisella sitä, että pitää olla vähintään 15 000 e pesämuna ennen kuin voi panna? Vai mikä oli ajatuksesi?

Aika harvalla on varaa ostaa opiskeluaikana asunto ja aika harvalla on aikaa tehdä niin paljon töitä, että siitä jää rahaa säästöön (siinähän tapauksessa opintotukikin jää saamatta, kun tuloraja ylittyy).

Eli ei noista sun elämänohjeista oikein kaikille ole esimerkiksi.

Jaa-a. Enpä ole moisella ollut ollenkaan. Työttömänä pieniä pätkiä liiton rahalla. Välissä tehny keikkaa että taas rahat riittäis. Ei ole ollut miehen tilipussia käytössä. 1 auto. 900€ asumiskulut. 3 lasta. Asumistukea on saatu mutta minä olen maksanut käytännössä yksin kaiken meillä. Mies on ollut pitkäaikaistyötön ja opiskelija ja huolehtinut lähinnä omat kulut ja joskus tehny extraa lasten kans. Mies on tosin myös hoitanut lapsia kun minä oon ollut keikalla. On pärjätty aina ja reissattukin enemmän kuin moni muu. Se vaan on sitten muusta pois. En koe että olis koskaan puutetta kärsitty ja lapsilla on ollu kaikki mitä ne on tarvineet. Tämän olen ottanut huomioon jo ennen lasten hankkimista sillä että äp-raha on ollut hyvä ja riittävä + liiton työttömyyspvraha on ollut riittävä. Hyvin pitää osata laskea ja priorisoida menot. Tarvittaessa pitää käydä töissä välillä jos haluaa extraa. Niin se vaan menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme 32v. ja 33v. Molemmat korkeastikoulutettuja ja hyvissä töissä. Ostimme ensiasuntomme ja opiskeluaikana. Opiskeluaikana voi säästää, kun vaan tekee töitä. Ahkeruus palkitaan, laiskuutta ei.

Saati tyhmyyttä: vahinkoraskauksia ei pidä tietenkään abortoida, mutta kun alkaa harrastamaan seksiä, pitää ottaa huomioon vanhinkiraskauden mahdollisuus ja jos lapswn haluaa, siihen pitää varautua.

Verorahoja ei pidä käyttää muiden tyhmyyksien maksamiseen.

Hohhoijaa... sinäkö tiedät miten muiden kannattaa elämänsä elää?

Olemme puolisoni kanssa samanikäisiä kuin te. Me hankimme opiskeluaikana neljä lasta ja kyllä, saimme yhteiskunnan tukea mm. asumistuen ja halvan päivähoidon muodossa. Sain vanhempainrahan miniminä, koska opiskelin myös vanhempainvapaalla. Puolisoni teki koko opiskeluajan myös töitä.

Nykyään olemme molemmat töissä ja maksamme jo nyt yli 5000 €/kk veroja. Väitän, että olemme pian kuitanneet yhteiskunnan lapsiimme tekemän silloisesta vähätuloisuudesta johtuneen ylimääräisen panostuksen. Nyt kun lapsemme ovat jo isompia, voimme täysipainoisesti panostaa uraamme ja maksaa koko ajan enenevässä määrin takaisin ikuista velkaamme yhteiskunnalle samalla kuunnellen besserwissereiden mielipiteitä siitä millaisia siivellä eläjiä nuoret vanhemmat ovat.

Osuiko arkaan paikkaan? Onko sinua/teitä haukuttu siivellä eläjiksi? Toivottavasti ei.

Jokainen elää tavallaan. Mutta jos hankkii lapsia opiskelijana/ilman säästöjä/varallisuutta, niin ei kannata nillittää, että yhteiskunta ei tue riittävästi.

Hienoa, että olette selvinneet yhteiskunnan tuilla ja nyt kannatte verojen myötä takaisin oman kortenne hyvinvointiyhteiskunnan eteen.

Opiskelija ja työssäkäyvä saavat yhteiskunnalta saman verran vanhemmuuden tukia, joten ei kannata kauheasti näpäytellä yhteiskunnan tuilla elämisestä.

Säästämällä kuluissa. Meillä mies saa käteen 2200€, minä saan vielä tämän kevään 586€ - verot eli noin 436 + kolme lapsilisää eli noin 300€.  Vajaa 3000 € siis tulot. Menot on talolaina 800 € + taloonliittyvät menot vakuutuksineen n. 300 € kk ja sitten autovero+vakuutukset+bensat n. 60 €/ kk ja puhelimet/netti 85 €. Ruokiin ja vaatteisiin ja muuhun jää siis rahaa noin 1700€ /kk. Ihan hyvin pärjätään :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme 32v. ja 33v. Molemmat korkeastikoulutettuja ja hyvissä töissä. Ostimme ensiasuntomme ja opiskeluaikana. Opiskeluaikana voi säästää, kun vaan tekee töitä. Ahkeruus palkitaan, laiskuutta ei.

Saati tyhmyyttä: vahinkoraskauksia ei pidä tietenkään abortoida, mutta kun alkaa harrastamaan seksiä, pitää ottaa huomioon vanhinkiraskauden mahdollisuus ja jos lapswn haluaa, siihen pitää varautua.

Verorahoja ei pidä käyttää muiden tyhmyyksien maksamiseen.

Hohhoijaa... sinäkö tiedät miten muiden kannattaa elämänsä elää?

Olemme puolisoni kanssa samanikäisiä kuin te. Me hankimme opiskeluaikana neljä lasta ja kyllä, saimme yhteiskunnan tukea mm. asumistuen ja halvan päivähoidon muodossa. Sain vanhempainrahan miniminä, koska opiskelin myös vanhempainvapaalla. Puolisoni teki koko opiskeluajan myös töitä.

Nykyään olemme molemmat töissä ja maksamme jo nyt yli 5000 €/kk veroja. Väitän, että olemme pian kuitanneet yhteiskunnan lapsiimme tekemän silloisesta vähätuloisuudesta johtuneen ylimääräisen panostuksen. Nyt kun lapsemme ovat jo isompia, voimme täysipainoisesti panostaa uraamme ja maksaa koko ajan enenevässä määrin takaisin ikuista velkaamme yhteiskunnalle samalla kuunnellen besserwissereiden mielipiteitä siitä millaisia siivellä eläjiä nuoret vanhemmat ovat.

Tässä ei ole mitään vikaa, mutta te ette varmaan valittaneetkaan asumiskulujen kalleudesta ja kh-tuen pienuudesta, asuitte ehkä edullisessa opiskelija-asunnossa jne.? Mä kannatan voimakkaasti yhteiskunnan tukia lapsiperheille, mutta mua hieman ärsyttää ihmiset, jotka huomaavat, että heidän asumiskulunsa ovat liian suuret ja kh-tuki liian pieni, siinä vaiheessa kun lapsi on tyyliin 6kk, ja alkavat ihmetellä, että miten voivat jäädä hoitovapaalle. Nimenomaan sen lapsen kannalta ärsyttää, koska mielestäni 9kk lapsi ei kuulu kodin ulkopuoliseen hoitoon. Kaikkea ei voi suunnitella, mutta kai kaikkien tiedossa on omat sen hetkiset asumiskulut, kh-tuen määrä ja se, että ansiosidonnaista vanhempainrahaa saa vaan sen 9kk.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kotihoidontuesta tullaan verottamaan 23%,koska saan tänä vuonna vain vanhempainrahaa ennen sitä (=etuutta). Verokortti on laskettu ja soitettu vielä verotoimistoonkin asiasta. Prosentti olisi eri, jos saisin ansiotuloa.

Ja kyllä, otamme vastuun lapsestamme, lähinnä halusin tietää millä ihmiset elävät kun tuo tuki on niin pieni. En ole missään vaiheessa sanonut ettenkö menisi, tai menisinkö töihin tai mikä elämäntilanteeni on ylipäätään.

Hienoa olettamista taas 😅👍 Kiitos kuitenkin asiallisista vastauksista.

Ap

Keikkatyötä näyttäisi moni meistä kh-tukea nostavista tekevän. Ja samaan aikaan Vartiaiset yns. jyrisevät, miten äidit loisivat kotona tekemättä työtä 😂😂😂😂

Eli jos ilmoittaudut vuokrafirmoihin ja teet keikkaa miehesi vapaapäivinä? Pk-seudulla on myös Seure, josta itselläni pelkkää hyvää sanottavana.

Jos työttömyyskorvaus laskettais kotihoidontuen tasolle, rupeis kummasti keikkahommat kiinnostamaan työttömiäkin. Vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olemme 32v. ja 33v. Molemmat korkeastikoulutettuja ja hyvissä töissä. Ostimme ensiasuntomme ja opiskeluaikana. Opiskeluaikana voi säästää, kun vaan tekee töitä. Ahkeruus palkitaan, laiskuutta ei.

Saati tyhmyyttä: vahinkoraskauksia ei pidä tietenkään abortoida, mutta kun alkaa harrastamaan seksiä, pitää ottaa huomioon vanhinkiraskauden mahdollisuus ja jos lapswn haluaa, siihen pitää varautua.

Verorahoja ei pidä käyttää muiden tyhmyyksien maksamiseen.

Tarkoitatko tuolla varautumisella sitä, että pitää olla vähintään 15 000 e pesämuna ennen kuin voi panna? Vai mikä oli ajatuksesi?

Aika harvalla on varaa ostaa opiskeluaikana asunto ja aika harvalla on aikaa tehdä niin paljon töitä, että siitä jää rahaa säästöön (siinähän tapauksessa opintotukikin jää saamatta, kun tuloraja ylittyy).

Eli ei noista sun elämänohjeista oikein kaikille ole esimerkiksi.

Pesämuna on mielestäni varautumista elämään ja siihen, että tapahtuu jotain yllättävää tai vähemmän yllättävää, jotta pärjää itse. Se, minkälaisen pesämunan kukin itselleen hankkii, on jokaisen oma asia. Meille tuo summa kertyi siinä vaiheessa, kun aloimme hankkimaan lasta-äitiysvapaalle jääminen.

Emme nostaneet kumpikaan opintotukia. Opintolainat nostimme ja sijoitimme (halpaa lainaa). Opiskelut ja asuntomme (molemmat siis omat) kustansimme työnteolla, emme opintotuilla. Tai siissen, mitä ehdimme lainaa maksaa. Mieheni opiskeli oikiksessa, mutta teki kaikenlaisia hanttihommia ennen kuin pystyi alkaa tekemään oman alan töitä. Minä kauppatieteitä, sama juttu: olin mäkkärissä ja siivoamassa. Olimme ahkeria ja valmistuimme oletusajassa. Nyt olemme hyvissä työpaikoissa ja nykyisen asuntomme maksaminen mallillaan. Tähänkin auttoi opiskeluaikana hankkimamme asunnot ja niiden myyminen.

Elämä on asenne- ja valintakysymys. Ystävistämme moni eli tuilla ja biletti opiskeluajan ja heillä on omat tavoitteet ja pääsevät niihin ehkä myöhemmin kuin me.

Jokainen on kuitenkin ihminen. Ei pitäisi tuomita, jos toiset pärjäävät omin avuin paremmin kuin toiset ja olla kateellinen saavutetuista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Jos työttömyyskorvaus laskettais kotihoidontuen tasolle, rupeis kummasti keikkahommat kiinnostamaan työttömiäkin. Vai?

Hyvä huomio :-) Elämäntapatyöttömyys ei ehkä olisi niin kiinnostavaa!

Ilahduttavaa, että tässä keskustelussa useimmat osaavat kirjoittaa kotihoidontuen oikein. Se kun ei ole mikään kodinhoitotuki, vaan tuki lapsen kotona hoitamista varten :) 

Pienet asumismenot, miehen palkka, oma osa-aikatyö. Nämä mahdollistivat meille kolmen lapsen suht pitkät kotihoitoajat. Esikoinen kävi päiväkerhoja ja meni hoitoon 4,5-vuotiaana yhtäaikaa 2-vuotiaan kanssa. Kuopus meni puolipäivähoitoon jo 1,5-vuotiaana, sitten kaksivuotiaana normaaliin päivähoitoon.

Ratkaisevaa oli, että asuttiin ensimmäisten lasten vauva-ajat edullisesti vuokralla. Jos siinä kohtaa olisi ollut isot asumismenot, työt olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin. Neuvoisinkin perhettä perustaville: ensin lapset, sitten omaisuus :)

Säästöillä ja miehen palkalla. Miehen palkka sama kuin teillä ja asumismenot laina+vastike 1100e. 3 lasta. Palaan töihin kun lapsi on 1v2kk, että ei tarvitse kauaa kituuttaa.